Olisitko valmis kuolemaan Suomen puolesta?

[ms.qvist]

@ms.qvist Hyvä puheenvuoro sieltä.

Mitenköhän, jossain määrin varmaan sodan luonne tässä muuttuu koko ajan, mutta Suomi suurena valtiona pitkine rajaviivoineen varmaan tuo myös omat haasteensa puolustustaktiikoihin... Mutta että jotta jos ja kun se paras (tulevaisuuden- ja nykyiteknologian) osaava aines ei juuri karkaisi varusmiespalveluksesta pois kun on muita asioita hipsteröitävänä, pitäisiköhän sitten muuttaa sitä palvelustakin moninaisemmaksi, että joku rillipää voisi suorittaa sen palveluksen päätteen ääressä koska ei halua lähteä paleltumaan metsiin tietäen ettei kumminkaan selviäisi maasodissa. En muista enää oliko tämä kysymys mutta pannaan varmuuden vuoksi merkki: ?

Koskapa laitoit kysymysmerkin, niin vastataan edes jotain kun kysyttiin - ja vastaisin vaikka ei olisi kysyttykään.

Itse asiassa puolustusvoimat pyrkii olemaan ajanhermoilla, tietty prosessi ei tapahdu hetkessä mutta puolustusvoimissa on havaittu muutoksen tärkeys ja se, että jo varusmiesten kohdalla erilaista osaamista on pyrittävä huomioimaan, ja että varusmiehille on tarjottava muutakin kuin "aikaisia aamuherätyksiä" ja odottamista.

Erilaisten simulaattoreiden käyttöä tullaan tulevaisuudessa lisäämään entisestään vrt. nykyisyyteen (eikä se nykyäänkään olematonta ole), simulaattoreilla pyritään tuomaan lisää mielekkyyttä harjoitteluun, ja simulaattoreita on muillakin aselajeilla kuin ilmavoimilla, johon moni sumulaattoriharjoittelun ensinnä yhdistää.

Puolustusvoimat pyrkii myös hyödyntämään entistä enemmän erikoisosaamista esim. tietotekniikassa, pelaamisessa (tietokoneet), sovellusten käytössä, toisaalta monikansalliset sotaharjoitukset, kv. yhteistyö, joihin varusmiehetkin pääsevät osallistumaan (viimeksi Santahaminassa varusmiehet pääsivät harjoittelemaan brittien kanssa) voivat lisätä harjoittelun mielekkyyttä ja innostaa joitain hakeutumaan kv. tehtäviin. Eikä pidä unohtaa erilaisten erikoisjoukkojen tarjoamia mahdollisuuksia, joillekin ne ovat se oikea reitti suorittaa asepalvelus.

Toki peruskoulutusjakso kaikkien on edelleen käytävä läpi, mutta sen jälkeen reittejä on melkoisesti valittavana ja erityisosaamista yritetään hyödyntää aiempaa enemmän, ja tulevaisuudessa tämä tullee entisestään korostumaan jos/ kun erilaisia autonomisia järjestelmiä otetaan käyttöön.

 

[Evil]

Käsittääkseni yhdelläkään naisella ei ole suomessa pakko synnyttää lasta. Miehillä taasen on asevelvollisuus.

Eikä ole mitään velvollisuutta. Hankkii vaan hullun paperit, kuten minä. Siellä sitten ryyppäsin ja porsastelin ja panin kaverien tyttöystäviä, kun ne hikoili jossain Kontiorannan metsissä. Säälittävät isänmaanystävät, hähä.

Käsittääkseni, mikäli idästä halutaan tulla, Helsinki olisi vallattu tunnissa. Eipä siinä hipsterit, taikka mitkään isänmaantoivot voisi siihen vaikuttaa.

Kyllä sissi ihan turhaan siellä puskassa lymyää, kun taivaalta tippuu tavaraa niskaan. Mikään ei ole suurempi myytti kuin suomalainen maanpuolustus. Paitsi ehkä suomalainen huumorintaju.

 

[nummenkallio]

Sen taannoisen Suomen puolesta olisin voinut olla. Tämän nykyisen puolesta en. Ja olen sen hoitanut sotilaspassistani huolimatta, että minun ei tarvitse.

 

[iibor]

Vähemmän yllättäen tämä kysymys on pyörinyt omassa mielessäni pari viime päivää.

Tämä sai mielessäni vielä enemmän tuulta alleen, kun vaimon kaveri kertoi miehensä eronneen reservistä ja kehoitti minua tekemään samoin. Välitön reaktioni oli, että vitut.

Kukaan ei toivo, että siihen asti mennään. Kaikkia varmasti kauhistuttaa ajatus siitä, että pitäisi jättää rakkaimpansa ja lähteä rintamalle puolustamaan vapautta ja kaikkea sitä, mitä suomalaisuus on. Mutta JOS se tilanne tulee, olen itse ensimmäisten joukossa ilmottautumassa palvelukseen. Tiedostaen sen, etten tule siitä reissusta todennäköisesti selviämään hengissä.

Eli tähän on helppo vastata, olen valmis.

edit. Muokataan tätä sen verran tuon @El Lude n vastauksen jälkeen, että vaikka Suomen hallituksen toimista, elokapinasta ja muista noista voi olla mitä mieltä tahansa, enkä usko, että itsekään olen @El Lude n kanssa eri mieltä, ovat ne silti pieniä asioita itselleni siinä vaiheessa, jos vaarana on se, että meidät valloittaa maa, jossa hallituksen kanssa eri mieltä oleminen on käytännössä rikos. Ja todellisuudessa, jos meillä ei ole siinä vaiheessa NATOa apuna, ei Suomen puolustus yksin tule riittämään. Mutta vastaustani se ei muuta. Kaikkeni tulen tekemään, ettei Suomea valloiteta aivan niin helposti.

Absurdiltahan tuntuu puhua tällaisia, mutta Venäjä on nyt näyttänyt, että se on todellinen uhka myös meille.

Edit2. Näköjään El Lude oli viestinsä poistanut.

 

[septi]

Onhan tätä tullut mietittyä. Onnellisena saanut rauhallista elämää elää ja sota on aina ollut vain "jossain kaukana" tai mustavalkoisissa videoissa 30-40 -luvulta. Kun katsoo mitä Ukrainassa nyt tapahtuu ja miettii itseään noihin tilanteisiin, mm. hyvästelemässä omia evakkoon lähteviä lapsiaan ennen kuin itse suuntaa rintamalle, niin kyllähän se vatsanpohjasta kouraisee. Mutta en kyllä usko että edes pystyisin pakenemaan jonnekin, josta sitten avuttomana seuraisin uutisia kuinka omia maanmiehiä kaatuu kamppailussa harhaista miehittäjää vastaan.

Eli toivon todella että siihen ei koskaan mennä, mutta olisin valmis. Uskon myös että sopivasti kohdistetusta vihasta ja vahvasta oikealla puolella olemisen tunteesta saisi voimaa kestää niitä kauhuja ja hyväksyä se ettei välttämättä palaa takaisin. Ja mites se Tuntemattomassa sanottiinkaan "ei ne ihmisiä kummempia ole nekään, rautaa nekin tottelee niinku kaikki muutkin"

 

[Chespa]

En olisi. Ja en usko, että olisi 99% niistäkään, ketkä niin väittävät tositilanteen tultua.

Mutta hei, tämä on vain minun mielipide.

 

[banaaninviljelijä]

Olen viimeksi vastannut, että en missään nimessä. Nyt vastaan, että jos mun 19 v poikani ei tarvitse rintamalle ihan ensimmäisten joukossa lähteä, jos minä menen, niin menen. Muuten en ole valmis.

 

[Pottakameli]

Olen vastannut joskus aikaisemmin, että en olisi. Nykyään mieli on hieman muuttunut, kun lapset on ja muuta.

 

[K.A.H]

En. Aseistakieltäytyjä olen ja pysyn. Kaikkea muuta olen valmis tekemään, paitsi tappamaan. Jokainen sotaan joutunut sotilas on kuitenkin uhri omissa silmissäni, kansallisuudesta riippumatta.

 

[lasaleiko]

Vaikea kysymys. Toki tähän alkuun on sanottava, että C-papereilla mennään, eli sodan syttyessä en olisi ainakaan niitä ensimmäisiä, jotka lähtevät rintamalle. Joka tapauksessa jotain käyttöä meillekin keksittäisiin puolustuksen tukemiseksi.

Liittoutuminn tai liittoutumattomuus (NATO) vaikuttaa omaan mielipiteeseen tässä asiassa. Jos tietää, että taustalla on laajempi konkreettinen tuki maanpuolustukseen, nostaisi se omaakin motivaatiota toimia kotimaan eduksi. Jos taas jäädään yksin, kuten Ukraina tällä hetkellä, niin rehellisesti sanoen olo on aika epätoivoinen, lähes valmiiksi luovuttanut. Etenkin kun vaikuttaa siltä, että sitä liittoutumista ei nimenomaan haluta sellaisten ihmisten toimesta, jotka asiasta päättävät mutta tosipaikan tullessa pakenevat johonkin suojaan.

 

[Randall Flagg]

Etenkin kun vaikuttaa siltä, että sitä liittoutumista ei nimenomaan haluta sellaisten ihmisten toimesta, jotka asiasta päättävät mutta tosipaikan tullessa pakenevat johonkin suojaan.

Keitä nämä ihmiset on?

 

[lasaleiko]

Keitä nämä ihmiset on?

Mutuiluahan tämä on, mutta presidentti/hallitus...Saa korjata jos on virheellistä tietoa. Joka tapauksessa luulen, että eivät ole tulilinjalla ihan "podiumilla" tai edes "pistesijoilla" tämmöisiä urheilutermejä käyttääkseni.

Ja siis tämä on nyt se kuva, mikä viimeiset viikot, kuukaudet, vuodet ja vuosikymmenet on annettu ulospäin. Täytyy vain toivoa, että se on helvetin kovaa bluffia ja asiat etenevät taustalla viimeistään nyt ainoaan oikeaan suuntaan.

 

[Joe Plop]

Luulen että jos viime vuonna samanlaista kyselyä oltaisiin tehty Ukrainassa niin vastaukset olisi olleet aika samantyylisiä kuin tässä ketjussa. Sitten kun vaihtoehtoja ei enää ole niin tilanne muuttuu varsin radikaalisti kuten nyt on huomattu. Hyökkäyssota on vielä täysin eriasia kuin oman kodin, lasten tulevaisuuden ja vapauden puolustaminen. En ikinä uskonut että tällainen tilanne voisi tulla eteen mitä nyt on nähty. Uskoin vahvasti että toisen maailmansodan opit ovat vielä riittävän hyvin muistissa. Niin vain olin väärässä... Vanhojen kapiaisten suusta tuli aikanaan totuus eikä se ole näköjään vuosien varrella muuttunut, uhka tulee idästä. Viime viikkoon saakka pidin todennäköisyyttä sotaan Suomessa minimaalisena. Enää en ole ollenkaan varma...
Toivon sydämeni pohjasta ettei kukaan meistä ikinä joudu tilanteeseen, mihin liian moni Ukrainassa on täysin ilman omaa syytään joutunut.
Kun vaihtoehtoja on jäljellä vain kaksi. Tapa tai kuole...

 

[Jääkaappipakastin]

Piti oikein kirjautua vuosien tauon jälkeen kun tämä vanha ketju nostettiin ylös.
Itse äänestykseen en ottanut kantaa mutta asiaa olen miettinyt ja päädyin siihen että Suomen puolesta kuoleminen ei ole ykkösprioriteetti.
Aseen kanssa kyllä lähtisin puolustamaan JOS tälläistä vanhaa käpyä tarvitaan mutta tavoitteena olisi, kenraali Pattonin sanoja väännellen, saada vastapuolen piruparka kuolemaan ensin oman maansa puolesta.

 

[Glove]

Ollaan varmaan aika kusessa jos meitä viisikymppisiä ja vanhempia aletaan laittamaan rintamalle jos semmoisia nykyaikaisessa sodassa edes on. Kumpi sitten on parempi, kuolla vai joutua Venäjän vallan alle? Mietin asiaa tarkemmin jos tulee ajankohtaiseksi.

 

[Artyukhin]

Kyllä, lähtisin rintamalle ja olisin valmis kuolemaan.

Kyllä tässä pari päivää nyt on mennyt aivan adrenaliineissa tilannetta tutkiessa ja kyllä puolustaisin maatani.

 

[Rautapohkeet]

En tietenkään haluaisi, mutta jos tilanne teen tulee, niin rintamalle lähdetään. Onko se sitten parempi kuolla rintamalle vai jäädä elämään naapurin vallan alle/"itsenäiseksi" nukkevaltioksi. En tiedä, ehkä lopulta tuo ensimmäinen vaihtoehto, joten olen valmis kuolemaan Suomen puolesta.

 

[MegaForce]

Ei sitä kukaan sotaan halua lähteä. Riippuu tämä niin paljon tilanteesta. Luultavasti muuttaisimme tyttöystävän kotimaahan jos tilanne pahenisi tarpeeksi. Vastaan "kategorisesti en".

 

[Haidekkeri]

Olen kai vastannut jo tähän jossain vaiheessa mutta menkööt. No ei kiinnostaisi pätkääkään kuolla Suomen puolesta mutta toisaalta en pystyisi katsomaan itseäni enää peilistä jos tositilanteessa lähtisin häntä koipien välissä jonnekin karkuun. Eli en haluaisi, mutta antaisin mahdollisuuden sille että näin saattaisi huonoimmillaan käydä. Eli varmaan siten "valmis".

Mieluiten eläisin elämääni vielä jokusen tovin.