Olisitko valmis kuolemaan Suomen puolesta?

[ms.qvist]

En kommentoinut edellä sinua, lähinnä yleisesti pakinoitsin. Tämä oli kenties itsestään selvää, mutta tulipa tarkennettua.

En suinkaan ajatellutkaan, että kohdistit viestisi minuun tai kehenkään yksilönä vaan juuri yleisellä tasolla kirjoitettuna. Ajattelin kuitenkin tuoda esille toisenkin puolen eli on olemassa ihmisiä, jotka ovat valmiit elättämään itse itsensä maassa joka ottaa kriisin alla vastaan ja tarjoaa suojapaikan.

***

Katson, että Suomessa minulle riittää se, että teen työtä, maksan veroja ja elän kaikella tavalla kunnollista elämää, tämän päälle en ihan helpolla henkeäni enää luovuttaisi mutta tietty koskaan ei voi sanoa 100% varmuudella, että en aseeseen tarttuisi tässä maassa eläessäni, mutta aika paljon tulisi muuttua, että maata ryhtyisin puolustamaan. En edes siinä tapauksessa, että hyökkääjä tulee maasta jossa olot ovat meitä melkoisesti kehnommat keskimääräisesti ottaen, vaikka joku dosentti voikin asiasta olla toista mieltä.

Mutta jos jatketaan kuvittelua ja tilanne eskaloituisi sodaksi niin nopeasti, että en kykenisi siirtämään persettäni turvaan johonkin kolmanteen maahan niin tällaisessa tilanteessa tekisin kuitenkin jotain jotta vapaus säilyisi. En tiedä tarttuisinko aseeseen, kyse ei ole siitä, että olisin pasifisti ja kammoaisin aseita - jostain selittämättömästä asiasta kuitenkin. Vähintä mitä voisin tehdä on se, että työskentelisin terveydenhuollossa ja tekisin näin osani ihmisten auttamiseksi.

Minun on vaikea kuvailla tilannetta mutta kun en koe Suomea kotimaakseni niin aseeseen tarttuminen ja maan puolutaminen tuntuu oudolta ratkaisulta. Suomessa kuitenkin on sellaisia arvoja jotka ovat puolustamisen arvoisia - sananvapaus on tällainen ja sen puolesta, estääkseni sen horjuttamisen, olisin valmis tarttumaan aseeseen milloin tahansa jos muuta vaihtoehtoa ei enää ole olemassa.

Yksiselitteisiähän nämä asiat eivät tietenkään ole ja vaikka nyt minun on vaikea kuvitella sitä tilannetta, jossa antaisin henkeni maan puolesta niin tosiasiassa en voi täydellä varmuudella sanoa kuinka oikeassa tilanteessa toimisin. Voiko kukaan sanoa? Vasta todellisuus paljastaa sen kuinka itsekukin toimii, kun annetaan ase käteen ja on mentävä tappamaan ihmisiä, paljastuu viimeistään se kuinka itsekukin toimisi kyseisessä tilanteessa.

vlad.

 

[Jeffrey]

en koe Suomea isänmaakseni ja maaksi jonka puolesta haluaisin henkeni heittää - tästähän kysymyksessä perimmältään on kyse.

Mun mielestä tää on väärin. Ei sotaa sodita sen maan nimen tai lipun takia. Ei ainakaan mun mielestä. Vaan soditaan oman- perheen, läheisten, kunnian, saavutusten ja elämän puolesta. Harvalla on hajua mitä on aloittaa kaikki ihan alusta, siis koko elämä. Perheen jäsenet tuupataan ekaan laivaan mihin mahtuvat ilman takuita yhteisestä elämästä tulevaisuudessa jne.

Kyllä itse lähtisin sotaan. En pystyisi käsittelemään sitä häpeää jos en lähtisi. Omasta suvusta tarpeeksi iäkkäät miehet ovat kaikki olleet sodassa. On veteraaneja, vainajia, kadonneita ja Karjalan evakoita. Miten ikinä pystyisin selittämään, että sori ei napannut. Noh ei tämä ole edes suurin syy. Toki haluan suojella omaa perhettäni ja läheisiäni. Suojella sitä mitä ollaan saavutettu, niitä arvoja joita ollaan luotu ja elämää jota eletty. Ehkä minulla olisi vielä sodan jälkeenkin jotain omaisuutta, fyysistä ja ainakin henkistä.

Jollain tavalla rinnastan sodan siihen, että joku hiippari murtautuisi yöllä talooni. En minä silloinkaan häipyisi takaovesta jättäen perheen jälkeeni.

Tottakai sotaan lähtö olisi osin myös itsekäs valinta. Tottakai minä haluaisin kokea sen surkeuden, ne tunne skaalat ja adrenaliini ryöpyt. Jopa ns. elää elokuvaa. Ja ehkä kuollessa saada itselleni ikuisen kunnian. Toki hengissä pysyminen olisi se prioriteetti numero uno.

 

[Puscutractori]

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän kallistun sille kannalle, että olisin valmis kuolemaan Suomen puolesta. En tosin tiedä, millaista käyttöä tällaisella keski-ikäistyvällä, vatsoittuvalla, romutettuun BMP1-rynnäkköpanssarivaunuun koulutuksen saaneella reservin alikersantinrähjällä olisi maamme armeijassa. Mutta ehkä hädän hetkellä kelpaisin johonkin tehtävään.

Nuorempana ajattelin aina, etten haluaisi lähteä rintamalle ainoaani menettämään, mutta jotenkin hiljalleen oma elämäni on alkanut tuntua kokonaisuuden kannalta vähäpätöisemmältä ja esimerkiksi lapsieni elämä merkityksellisemmältä. Maanpuolustusta pidän joka tapauksessa heikompien puolustamisena.

 

[Syöttöpiste]

Maanpuolustusta pidän joka tapauksessa heikompien puolustamisena.

Tätähän se nimenomaan juuri on. Valitettavasti joukossamme on myös sellaisia henkilöitä joiden ajatusmaailma koostuu seuraavista asioista:

- minä minä MINÄ
- Tuo sotimishomma ei niinku oo mun juttu. Siinähän menee tukkakin sekaisin.
- Minä lähden kyllä heti sodan syttyessä Ruotsiin, koska tämä maa ei ole puolustamisen arvoinen. Käytän toki kaikkia tarvitsemiani verovaroin tuotettuja palveluita. Minun ei vain tarvitse tehdä itse mitään uhrauksia niiden puolustamiseksi.

Valitetavan usein kuulee juuri tuon kaltaisia argumentteja kun keskustellaan jostain yhteisten asioiden hoitamisesta. Ei pelkästään maanpuolustuksesta. Tähän voi aivan hyvin laittaa myös esimerkiksi jonkun taloyhtiön lumitöiden teko. Jos asia on sovittu taloyhtiön kokouksessa, että kolataan itse lumet, niin silloin jokainen tekee osansa. Näin ei vain aina ole, vaan jotkut jättävät suvereenisti hommansa hoitamatta. Samalla ei kuitenkaan olla halukkaita maksamaan enemmän yhtiövastiketta, jotta saataisiin maksettua jollekin muulle lumitöiden tekemisestä.

Jos kaikki jättäisi sovitut hommat tekemättä, niin tämä maahan menisi venäläiseen malliin ihan päin helvettiä. Jos ei hyväksy Suomen lakeja sellaisenaan, niin ei muuta kuin pyrkimään eduskuntaan tekemään asialle jotain. Vaihtoehtoisesti voi myös äänestää sellaista sinne, joka on samaa mieltä kanssasi. Jos hommiin ei tule muutosta sillä tavalla, niin sitten siihen on vain tyydyttävä. Aina ei voi kaikkea saada.

Tuntuu joillakin olevan sellainen käsitys että jokainen saa valita itse miten maatansa puolustaa. Poikkeustilanteessa meille kaikille on käytännössä jokin tehtävä. Puolustusvoimat ottaa käyttöönsä valtaosan 18-60 vuotiaista miehistä ja osan naisista. Jos sinulle ei ole siihen porukkaan tehtävää määritelty, niin silloin tekemistä löytyy kyllä muusta yhteiskunnasta. Jos tehtävä on sinulle määritelty, niin sitä se on sitten hoidettava. Vaihtoehtoa, "en mä niinku viitsi lähteä tonne miinoja kaivamaan, koska musta ei vain tunnu siltä," ei vaan ole olemassa. Ei siitä hommasta mitään tule jos kaikki saa tuossa tilanteessa päättää itse mitä tekee.

 

[ms.qvist]

Vaihtoehtoa, "en mä niinku viitsi lähteä tonne miinoja kaivamaan, koska musta ei vain tunnu siltä," ei vaan ole olemassa. Ei siitä hommasta mitään tule jos kaikki saa tuossa tilanteessa päättää itse mitä tekee.

On niitä muitakin vaihtoehtoja kuin siihen aseeseen tarttuminen tai jonkin muun yleishyödyllisen tehtävän tekeminen eli vankila tai pahimmassa tapauksessa teloitus - jos ei siis kykene poistumaan maasta ennen kriisiä. Jostain syystä arvostan ihmistä joka toimii oman vakaumuksensa mukaan vaikka se joidenkin mielestä tarkoittaa sitä, että toimii yhteistä hyvää vastaan.

Pidän Arndt Pekurista arvostettava miehenä vaikka hän epäilemättä hyvin monen mielestä oli halveksuttava petturi. Hän kuoli vakaumuksensa puolesta suomalaisten teloittamana.

vlad.

 

[Midnight Rambler]

Kyllä varmasti on niin hyvä olla siellä muualla. Tulisi jo kiireesti sota niin pääsisi sinne muualle löhöämään. Saisi kirjavoittaa sikäläistä kulttuuriakin.

Varmasti monessa maassa olisi jopa parempaa. Mutta sillä isolla erotuksella, että elättäisin itseni mahdollisimman pitkälle omalla työlläni, aivan kuten täällä Suomessakin näin rauhanaikana.

 

[Midnight Rambler]

Mun mielestä tää on väärin. Ei sotaa sodita sen maan nimen tai lipun takia. Ei ainakaan mun mielestä. Vaan soditaan oman- perheen, läheisten, kunnian, saavutusten ja elämän puolesta. Harvalla on hajua mitä on aloittaa kaikki ihan alusta, siis koko elämä. Perheen jäsenet tuupataan ekaan laivaan mihin mahtuvat ilman takuita yhteisestä elämästä tulevaisuudessa jne.

Tottakai sotaan lähtö olisi osin myös itsekäs valinta. Tottakai minä haluaisin kokea sen surkeuden, ne tunne skaalat ja adrenaliini ryöpyt. Jopa ns. elää elokuvaa. Ja ehkä kuollessa saada itselleni ikuisen kunnian. Toki hengissä pysyminen olisi se prioriteetti numero uno.

Sulle ei voisi kovin pitkää ikää rintamalla povata, kun seikkailut ja sankarihauta pyörivät mielessä jo rauhan vallitessa. Koko "kunnian" käsite on melkoinen himmeli ja, suoraan sanottuna täyttä paskaa, kun se liitetään sotimiseen. Aikanaan, noin 15 vuotta sitten tulin lyhyesti käyneeksi sellaisella alueella, jossa sota oli koskettanut kaikkia vain noin vuotta aikaisemmin ja ei siellä ihmisten olemuksessa ja eleissä mitään "kunniaa" näkynyt. Ellei sellaiseksi sitten lasketa kadonneiden kuvia täynnä olleita ilmoitustauluja, mustiin pukeutuneita naisia ja puistonpenkeillä öriseviä setiä maastohousuissaan, joiden toinen lahje oli toisinaan tyhjä. Ikää ei mullakaan vielä tuossa vaiheessa paljoa ollut, mutta tämä siinä paikassa vietetty hetki ja painostava "kunnian" ilmapiiri jättivät pysyvän vaikutuksen. Ei paljoa kiinnosta edes ajatella, että millaista sielläkin on ollut varsinaisen rähinän ollessa päällä.

 

[Johannes]

Liian vanha rintamalle viisikymppisenä, mutta tottakai sotisin, jos Venäjä tänne hyökkää, kykyjeni mukaan. Muu maa ei hyökkää Suomeen ikinä, kuten kaikki tietää.
Rynkky Johannekselle ja "härifrån tvättas". En toisaalta usko Venäjän hyökkäävän Suomeen, joten kysymys on teoreettinen, mutta vastaus kysymykseen todellinen, jos tilanne tulee eteen.

 

[Jeffrey]

Sulle ei voisi kovin pitkää ikää rintamalla povata, kun seikkailut ja sankarihauta pyörivät mielessä jo rauhan vallitessa.

Älä nyt ymmärrä tahalles väärin. Kyllä ainakin mun suvussa on kaikkia sotiin osallistuneita kunnioitettu aina. Ei se tarkoita mitään Mannerheim -ristejä tai sankarihautoja. Merkitys on paljon syvällisempää. Esimerkiksi äidin ukki katosi välirauhan aikaan ja kyllä miestä olen aina kunnioittanut. On jopa hänen kuvansa omassa albumissani. Häntä kuitenkin kunnioitan enemmän ja hänen elämänsä tunnen paremmin kuin monen nuoremman ja HMV sukulaisen. Ei se kunnioitus mun mielessä olisi mitään sankarihautoja siis. Lähinnä sitä, että mut muistettaisiin vuosikymmenien -satojen päästä vielä hyvällä mielellä ja joku jaksaisi nähdä vaivaa selvittääkseen mun elämän vaiheita ja kokisi mielenkiintoiseksi kertoa ja ajatella niitä.

En mä missään sanonut, että sota olisi jotenkin glorifoimisen paikka. Ei todellakaan. Joten älä kiitos laita sanoja suuhuni.

Mun mielestä vaan on kunniakasta puolustaa omiaan, vaikka siinä itse saisikin nenilleen. Oli se puolustaminen sitten pienessä tai suuressa mittakaavassa. Tarkoitti se sitten tyttöystävän puolustamista nakkikiskalla tai oman maan puolustaminen rintamalla. Mittakaava on eri, mutta aate on sama. Enkä todellakaan suosi väkivaltaa, mutta en nyt vierestäkään katselisi.

 

[Midnight Rambler]

Ei se kunnioitus mun mielessä olisi mitään sankarihautoja siis. Lähinnä sitä, että mut muistettaisiin vuosikymmenien -satojen päästä vielä hyvällä mielellä ja joku jaksaisi nähdä vaivaa selvittääkseen mun elämän vaiheita ja kokisi mielenkiintoiseksi kertoa ja ajatella niitä.

En mä missään sanonut, että sota olisi jotenkin glorifoimisen paikka. Ei todellakaan. Joten älä kiitos laita sanoja suuhuni.

Mun mielestä vaan on kunniakasta puolustaa omiaan, vaikka siinä itse saisikin nenilleen.

Selvä on, ei ollut tarkoitukseni laittaa sanoja suuhunne. Sana kunnia vain "särähti korvaan" sen verran pahasti, että ymmärsin jossain määrin väärin. Todelliset sankarit jäävät usein unohduksiin siksi, että valitsivat kuolemisen sijasta elämisen. Näin tuppaa olemaan esimerkiksi Suomen (tai vaikka tuoreempana esimerkkinä Kroatian) kaltaisissa maissa joissa sota ja sotiminen ovat ikuisesti kansakunnan kaapin päälle nostettuja kultaisia toteemeja.

 

[Syöttöpiste]

Jostain syystä arvostan ihmistä joka toimii oman vakaumuksensa mukaan vaikka se joidenkin mielestä tarkoittaa sitä, että toimii yhteistä hyvää vastaan.

Onneksi suurin osa ihmisistä on kuitenkin sitä mieltä että rauhan ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen ylläpito vaatii yhteisten pelisääntöjen laatimista ja noudattamista. Me suomalaiset olemme päättäneet puolustaa omaamme yleisen asevelvollisuuden mukanaan tuomilla velvollisuuksilla. Viittaamasi Pekurinen oli tosissaan vakaumuksensa takana ja hänen kohtalonsa oli lopulta alkusysäys siviilipalveluksen luomiselle Suomessa. Näin meilläkin on laillinen rooli myös näille oikeasti vakaumuksensa puolesta asepalveluksesta kieltäytyville. Sittemmin sivariin on päässyt jo hieman kevyemmin perustein, eikä vakaumusta tarvitse nykyisin sen kummemmin todistella. Tämä on tietysti ja valitettavasti avannut oven myös muille "vakaumustaistelijoille", joiden tarkoitusperät ovat enemmän oman mukavuuden maksimointi kuin mikään todellinen ja yhteiskunnallisesti merkittävä vakaumus. Olen nähnyt sellaisia henkilöitä joilla oikeasti on sellainen vakaumus, jonka perusteella sivari on heille oikea vaihtoehto. He ovat myös ymmärtäneet sen että jotain on yhteisen edun eteen tehtävä, sen sijaan, että yrittäisi mennä siitä missä aita on matalin. Valitettavan paljon olen nähnyt myös niitä, joille intti on vain liian epämukava paikka. Siellä joutuu heräämään liian aikaisin, joku komentelee, joutuu asumaan 12 miehen kanssa samassa tuvassa tai ei pääse nettiin 24/7. Ainoa vakaumus näillä henkilöillä on: "Onks mun pakko, en mä viiti". Ymmärrätkö myös näitä henkilöitä joilla vakaumus on vain pelkkää oman edun ajamista muiden kustannuksella?

Joku ei halua suorittaa asevelvollisuuttaan, toinen ei halua maksaa veroja. Jollekin voi olla äänestäminen olla ihan yhtä tyhjän kanssa. Millainen Suomi ja maapallo yleensäkin olisi elää jos edellämainitut velvollisuudet tai oikeudet puuttuisivat?

Ymmärrät varmaan miksi minun ja joidenkin muiden palstaveljien sekä -sisarien mielestä tällaiset pelkästään omaan napaan tuijottajat eivät ansaitse mitään kunnioitusta "vakaumuksensa" vuoksi.

 

[Baldrick]

Jos Ruotsi hyökkäisi niin olisin valmis myllyttämään, mutta Venäjän kaltaista suurvaltaa vastaan kuulostaa siltä, kun yrittäisin vetää Robert Heleniusta käkättimeen. Realismi kun ei kuitenkaan ole pahasta. Tietenkin riippuu tilanteesta, sillä jos hyökkäyksessä on mukana Kiinat ja muita Aasian valtioita ja kaikilla yhteinen rynnistys Venäjänmualle, niin tottakai messissä. Jos taas Venäjä yksin hyökkää Suomeen, niin rintamalle en olisi lähdössä, sillä Venäjän sotakalusto pyyhkii parilla Suomen videopelisissillä persettä. Jos jotain sotatoimia, niin Jyväskylässä yrittäisin pistaa ryssille kapuloita rattaisiin minkä kerkiän tyyliin Wolverines. Sitten kun tuntuu siltä, että eihän tästä keppostelusta enää hengissä selviä, niin hatkat ---->

 

[vilpertti]

Riippuu sataprosenttisesti siitä, kuka Suomen sotaan vei ja minkä takia Suomi on sodassa. Hyökkäyssota tai joku oikeistopopulistien masinoima puhdistusretki jäisi kyllä väliin.

 

[ms.qvist]

Ymmärrät varmaan miksi minun ja joidenkin muiden palstaveljien sekä -sisarien mielestä tällaiset pelkästään omaan napaan tuijottajat eivät ansaitse mitään kunnioitusta "vakaumuksensa" vuoksi.

Ymmärrän täysin kantasi ja näiden muiden palstaveljien ja -sisarten kannan tässä asiassa. Toisaalta en edes kuvittele, että suurin osa teista haluaisi tai pystyisi edes ymmärtämään niitä syitä miksi joku voi valita toisin Suomen joutuessa hyökkäyksen kohteeksi. Ymmärtäminen ei tarkoita hyväksymistä.

Olen varmasti todella itsekäs omaan napaan tuijottaja, mutta minulle oma henki on tärkein. Se on ainoa mitä minulla on ja haluan tietyssä mielessä itse vaikuttaa niin paljon kuin mahdollista siihen missä ja milloin kuolen. Jos suinkin mahdollista niin oikeana hetkenä, oikeassa mielentilassa, tapan itse itseni mielummin kuin annan jonkun muun sen teon tehdä.

Toisaalta elämä on itsessään täynnä riskejä, voi kaatua ja lyödä kalloni katuun ja se on siinä, tai joku voi ajaa päälleni suojatiellä. Vaihtoehtoja yllättävälle kuolemalle on olemassa vaikka kuinka, mutta viimeiseen saakka haluan pitää edes osan elämänlangoista omissa käsissäni. Sota rikkoisi ämän yhtälön.

Isekkyyteni ilmenee vain kriisin hetkellä. Rauhan vallitessa minun on todella vaikea kuvitella, että lusmuilisin vain ja ainoastaan lusmuilun vuoksi ja eläisin yhteiskunnan varoin. Ei! Mielummin teen töitä sen minkä vointi antaa myöten, tai kouluttaudun uuteen ammattiin jos edellisen myötä en pysy leivässä kiinni. (No, olen vast' ikää valmistunut ja ammatiin mitä moni pitää kutsumuksellisena ja hulluutena ryhtyä raatamaan tällä tavalla tällaisen palkan tähden).

vlad.

 

[Musta Nuoli]

Riippuu sataprosenttisesti siitä, kuka Suomen sotaan vei ja minkä takia Suomi on sodassa. Hyökkäyssota tai joku oikeistopopulistien masinoima puhdistusretki jäisi kyllä väliin.

Suur-Suomi nousuun! Nyt otetaan Karjala ja Viipuri takaisin puhdistettuina, Petroskoista taas Äänislinna ja siinä sivussa Pietari jyrätään maan tasalle! Eläköön Johan Bäckmanin pelkäämän fasisti-Suomen voittoisa kansanarmeija!

Sitten hieman vakavammin: eiköhän ainoa tapa, jolla Suomi reservijoukkojaan vaativaan sotaan joutuu ole se, että Venäjä päättää liittää vanhan suuriruhtinaskuntansa taas takaisin itseensä ja lopettaa samalla kertaheitolla venäläisten lapsien keskitysleirittämisen ja pakkohuostaanoton, vai mitä täällä nyt väitetäänkään venäläislapsille tehtävän.

Minkään muun maan kanssa Suomi ei sotaan voi joutua, ellei sitten käy niin, että Ruotsissa muslimisiirtolaisten väkimäärä kasvaa nykyistä tahtia ja epäonnistunut integraatio yhdessä väkivaltaisten islamistien nousun kanssa johda Ruotsin arabiemiraattivaltion syntyyn, jonka jälkeen Kalle Kustaa 16 roikkuu hirtettynä linnansa parvekkeelta, tyttäret on siirretty sheikin haaremiin ja puolikuun Ruotsi julistaa uskottomille suomalaiskoirille jihadin.

Erilaisia maan rajojen ulkopuolisia sotilasoperaatioita kuten rauhanturva- ja valmiusjoukkojen puuhailuja jossain Afganistanissa en laske suomalaiseksi sodaksi, siis sellaiseksi, johon reservimiehiä otettaisiin kuolemaan Suomen puolesta. Jos joku ammattisotilas joskus operaatiossa menehtyy ulkomailla, niin se on lähinnä ammatin varjopuoli ja kyseessä on ollut oma valinta lähteä ulkomaille komennukselle, ei valtion velvoittama velvollisuus taistella isänmaan nimissä.

Sotimisesta Venäjän kanssa täytyy tietysti huomioida sama tosiasia, jonka jo Mannerheim aikoinaan tiesi Talvisodan syttyessä: sota Venäjää/neukkuja vastaan on sota, jota Suomi ei voi voittaa.

Luin taannoin Gordon F. Sanderin teoksen "Taistelu Suomesta 1939-1940", jossa käydään Talvisotaa läpi ulkomaalaisten kirjeenvaihtajien ja diplomaattien yms. näkökulmasta, samalla kun käydään vaihe vaiheelta Talvisodan kulku läpi. Siinäkin todettiin, että vaikka Marski totta kai julkisesti vakuutteli sotilailleen ja Suomelle, että kyllä tässä pärjätään, niin yksityisesti Mannerheim oli täysin tietoinen siitä, että viime kädessä on kyse viivytystaistelusta.

Talvisodassa toivona olivat sekä maailmanpolitiikan muuttuminen ja NL:n intressien hiipuminen että osoitus niin kovasta puolustustahdosta, että neukkujen oli pakko laskea uudelleen sodan hyödyt ja haitat. Eli kysymys ei ollut siitä, pystyykö NL jossain vaiheessa Suomen valtaamaan ajan kanssa, vaan siitä, mitä se neukuille maksaisi ja kuinka kauan se kestäisi. Kun alun perin viikon parin mittainen "paraatimarssi Helsinkiin" menikin vituralleen ja suomalaiset vain tappelivat vastaan, niin lopulta Stalinkin kypsyi ja pisti sillä erää pillit pussiin saatuaan kiristettyä vähän lisää rauhanehtoja siinä vaiheessa kun Suomelta alkoivat jo olla resurssit finaalissa.

Jos nyt tulisi uusi erä Venäjän kanssa, niin tietystikään Suomi ei voisi konfliktia voittaa. Riittävän kokoisella armeijalla ja riittävän tehokkailla välineillä Suomi voisi kuitenkin pärjätä niin kauan ja niin paljon vastapuolen resursseja kuluttaen, että sodan aloittaminen ei enää olisikaan Venäjällä samanlainen optio kuin mitä se voisi olla siinä tilanteessa, että Suomen puolustusvoimat olisi ajettu alas, maamiinoista sun muista olisi luovuttu ja maanpuolustuksessa olisi täysin hylätty aluepuolustus.

Tähän suuntaanhan ollaan nyt menossa. Sitten vain täytyy toivoa, ettei Venäjällä suurvaltaimperialismi nouse siihen pisteeseen, että mitään tämänkaltaista tapahtuisi. Jos tapahtuisi, niin eipä Suomea mikään muu EU-maa auttaisi muuten kuin tuomitsemalla hyökkäyksen närkästyneesti.

Ennen kuin joku muistuttaa, että onhan venäläisillä ydinase, niin se on Suomen kannalta merkityksetön. Eivät neukut.... korjaan, venäläisetkään niin tyhmiä ole, että mitään nukea vetäisivät kehiin, varsinkaan näin lähellä mm. Pietaria. Jos sota tulisi, se olisi modernein välinein mutta perinteisin keinoin käyty sota, ei mikään napin painallus Kremlistä.

 

[Musta Nuoli]

Ennen kuin joku muistuttaa, että onhan venäläisillä ydinase, niin se on Suomen kannalta merkityksetön. Eivät neukut.... korjaan, venäläisetkään niin tyhmiä ole, että mitään nukea vetäisivät kehiin, varsinkaan näin lähellä mm. Pietaria. Jos sota tulisi, se olisi modernein välinein mutta perinteisin keinoin käyty sota, ei mikään napin painallus Kremlistä.

Korjaan itseäni parin vuoden takaa. Eli jos sota tulisi, se ei olisi perinteisin keinoin käyty sota ainakaan ensi alkuun vaan luultavasti samanlainen kuin Ukrainassakin, eli mystisiä tunnuksettomia vihreitä miehiä saapuisi rajan yli "vapauttamaan" Suomea ja sen itäosia fasistisuomalaisten ikeestä ja ns. auttamaan sikäläistä venäläisväestöä heidän kokemassaan "sorrossa", sitten otettaisiin tukikohtia haltuun (niitä ympäröivät maa-alueet olisi toki jo ostettu itselle kuten nytkin tuntuu käyvän) ja sen jälkeen rajan yli tulisi myös järeämpää kalustoa. Joku paikallinen kaksoiskansalainen julistettaisiin separatistien johtajaksi, jota venäläisjoukot muka vain auttaisivat humanitäärisistä syistä. Samalla tapettaisiin ja vainottaisiin suomalaisia ja varoiteltaisiin, että vastarinta on fasismia ja vaarantaa rauhankehityksen.

 

[bebeto]

Korjaan itseäni parin vuoden takaa. Eli jos sota tulisi, se ei olisi perinteisin keinoin käyty sota ainakaan ensi alkuun vaan luultavasti samanlainen kuin Ukrainassakin, eli mystisiä tunnuksettomia vihreitä miehiä saapuisi rajan yli "vapauttamaan" Suomea ja sen itäosia fasistisuomalaisten ikeestä ja ns. auttamaan sikäläistä venäläisväestöä heidän kokemassaan "sorrossa", sitten otettaisiin tukikohtia haltuun (niitä ympäröivät maa-alueet olisi toki jo ostettu itselle kuten nytkin tuntuu käyvän) ja sen jälkeen rajan yli tulisi myös järeämpää kalustoa. Joku paikallinen kaksoiskansalainen julistettaisiin separatistien johtajaksi, jota venäläisjoukot muka vain auttaisivat humanitäärisistä syistä. Samalla tapettaisiin ja vainottaisiin suomalaisia ja varoiteltaisiin, että vastarinta on fasismia ja vaarantaa rauhankehityksen.

Se mitä tapahtui Ukrainassa ei voisi koskaan tapahtua täällä.Vaikka meillä on pitkä yhteinen raja itänaapurin kanssa rajaseutu on pitkälti asumaton toisin kuin Ukrainassa.Lisäksi rajaa valvotaan niin maalta kuin ilmastakin.Aseita täältä on hankalaa hankkia jos ei mukanaan tuo ja virallisilla rajanylityspaikoilla en usko sen
onnistuvan.Täällä asuvaa venäläisvähemmistöä ei uhkaa mikään, tuskin ovat Ukrainan tapahtumien johdostakaan tunteneet täällä oloaan uhatuksi.Joten en näe yllä kuvattua skenaariota mahdollisena toteutua.

 

[Musta Nuoli]

Täällä asuvaa venäläisvähemmistöä ei uhkaa mikään, tuskin ovat Ukrainan tapahtumien johdostakaan tunteneet täällä oloaan uhatuksi.Joten en näe yllä kuvattua skenaariota mahdollisena toteutua.

Ei uhan tarvitse todellinen ollakaan, tuskin se oli sitä Ukrainassakaan. Se riittää, että on riittävästi venäläisväestöä ja että Putin tai hänen seuraajansa päättävät sitä käyttää hyväkseen omiin tarkoitusperiinsä. Ei niitä Mainilan laukauksiakaan oikeasti Suomen puolelta ammuttu, ja vastaavasti sillä ei ole mitään väliä, onko jonkun maan (ehkä seuraavaksi ennemmin kuitenkin Baltian maiden tai Puolan) venäläisväestöä jotenkin sorsittu vai ei - se riittää, että niin väitetään Venäjän omassa mediassa ja tällä perustellaan yhden totuuden varassa olevalle väestön enemmistölle erilaiset operaatiot.

Jotta mahdollisuus tämänkaltaiseen toimintaan Suomen venäläisvähemmistön "suojelemiseksi" olisi mahdollisimman pieni, niin täällä pitäisi hyvin tarkkaan miettiä, kenelle ja mille myydään täkäläisiä tontteja (erityisesti puolustusvoimien alueiden vierestä), täkäläistä omistusta, energiapoliittisia intressejä (Rosatomin osuus ydinvoimalassa) ja kuinka paljon tänne päästetään venäläisiä asumaan, joko kaksoiskansalaisuuden kera tai ilman.

 

[bebeto]

Ei uhan tarvitse todellinen ollakaan, tuskin se oli sitä Ukrainassakaan. Se riittää, että on riittävästi venäläisväestöä ja että Putin tai hänen seuraajansa päättävät sitä käyttää hyväkseen omiin tarkoitusperiinsä. Ei niitä Mainilan laukauksiakaan oikeasti Suomen puolelta ammuttu, ja vastaavasti sillä ei ole mitään väliä, onko jonkun maan (ehkä seuraavaksi ennemmin kuitenkin Baltian maiden tai Puolan) venäläisväestöä jotenkin sorsittu vai ei - se riittää, että niin väitetään Venäjän omassa mediassa ja tällä perustellaan yhden totuuden varassa olevalle väestön enemmistölle erilaiset operaatiot.

Jotta mahdollisuus tämänkaltaiseen toimintaan Suomen venäläisvähemmistön "suojelemiseksi" olisi mahdollisimman pieni, niin täällä pitäisi hyvin tarkkaan miettiä, kenelle ja mille myydään täkäläisiä tontteja (erityisesti puolustusvoimien alueiden vierestä), täkäläistä omistusta, energiapoliittisia intressejä (Rosatomin osuus ydinvoimalassa) ja kuinka paljon tänne päästetään venäläisiä asumaan, joko kaksoiskansalaisuuden kera tai ilman.

Jos niin kävisi että Venäjällä koetaan täällä asuvan venäläisvähemmistön kaipaavan jonkinlaista puolustamista tänne pitäisi tulla ryminällä.Tapa millä Ukrainassa edettiin ei onnistuisi täällä edellä luettelemieni syiden takia.Siihen että venäläiset haalivat maa-alueita strategisesti tärkeiden kohteiden läheisyydestä on syytä suhtautua kaikella vakavuudella.

 

[TosiFani]

Jos niin kävisi että Venäjällä koetaan täällä asuvan venäläisvähemmistön kaipaavan jonkinlaista puolustamista tänne pitäisi tulla ryminällä.Tapa millä Ukrainassa edettiin ei onnistuisi täällä edellä luettelemieni syiden takia.Siihen että venäläiset haalivat maa-alueita strategisesti tärkeiden kohteiden läheisyydestä on syytä suhtautua kaikella vakavuudella.

Kertokaa nyt minulle näiden venäläisten omistamien maa-alueiden strateginen merkitys. Ok, joku omistaa tontin puolustusvoimien naapurista, mitä sitten? Käsittääkseni sinne on kohtuu vaikeaa rakentaa vakoiluasemaa tms., homma tyssää viimeistään alueen kaavotukseen tai kunnan rakennusvalvojaan. Kriisitilanteissa nyt on ihan sama kuka on omistaja, puolustusvoimat ottavat tarvittavat alueet käyttöönsä.

 

[MustatKortit]

Kertokaa nyt minulle näiden venäläisten omistamien maa-alueiden strateginen merkitys...

Ymmärtääkseni edes tutkivat journalistit eivät ole tähän pystyneet, joten aika vaikean tehtävän meille esität.

Fakta on se, että ainakin 45min aikanaan löysi näitä paikkoja, joita venäläiset olivat hankkineet PV:n strategisesti tärkeiden paikkojen läheltä. Alueilla ei sijainnut mitään liiketoimintaa ja langat johtivat pöytälaatikko-yhtiöihin.

Sanoisin, että on yhtä vaikeaa selittää, mitä hyötyä noista alueista olisi, kuin se, että miksi ne ylipäänsä on hankittu.

 

[Mauri-Antero]

Joskus on tullut mietittyä. Tosiasia on kuitenkin, että sodan aloitus tulisi idästä. Toinen tosiasia on kuitenkin se, että Venäjä ei haluaisi lopullisesti ampua itseään jalkaan käymällä sotaa Suomea vastaan. Suomi on täysin eri asia koko maailman silmissä, kuin joku konkurssi kypsä entinen Neuvosto- valtio, jonka asukkaat ei oikeastaan itsekkään tiedä kumpia he haluavat olla. Vaikka ajat on vaikeat, talous kaipaa aina Venäjän kauppaa. On olemassa eräänlainen viha / hyväksyttävyys suhde Venäjään, me tiedetään läpi koko loppu elämämme Ihantalan ihmeet ja Kollaa kestää- asiat, ja venäläiset tietävät, että on turha käydä konfliktia pienen sympaattisen valtion kanssa, joka on tavallaan linkki länsimaalaiseen yhteiskuntaan. Ja se vielä, että ne tietävät että Suomi pyrkii kaikin mahdollisin keinoin taiteilemaan näiden vallitsevien pakotteiden kanssa, säilyttääkseen välit Venäjän kanssa.

Mutta jos pilliin puhalletaan, olen valmis siihen, että tuntolevyni taitetaan ja matka kohti Jokioisten 1600- luvulla rakennetun kirkon sankarihautuumaihin on valmis alkamaan.

 

[kahden suunnan sentteri]

On olemassa eräänlainen viha / hyväksyttävyys suhde Venäjään, me tiedetään läpi koko loppu elämämme Ihantalan ihmeet ja Kollaa kestää- asiat, ja venäläiset tietävät, että on turha käydä konfliktia pienen sympaattisen valtion kanssa, joka on tavallaan linkki länsimaalaiseen yhteiskuntaan.

Heh, heh, ihan kun venäläisiä kiinnostaisi vittujakaan tämä kärpäsenpaska, varsinkaan sellaisessa kuvitteellisessa maailmantilanteessa jossa tänne oltaisiin ehkä tuloillaan ja sota koko länttä vastaan olisi siten muutenkin jo paljon lähempänä ellei jo ovella tai ihan jo päällänsä. Kuinkakohan suuri osuus kansasta edes tajuaisi kylmiltään nimetä Suomen, jos kadulla kysyttäisiin yhtäkkiä Venäjän naapurimaita? Veikkaan että vähemmistö.

Mitä tulee itse aiheeseen, niin tottakai. Hienoa pystyä myöntämään ettei ole ottanut edellisten sukupolvien varoituksista opikseen, vaan siellä sitä tulisi kivasti rynkyn varressa pönötettyä jonkun niinkin turhan asian puolesta kuin kansallistunne. Sisällisotakin mulle varmaan kelpaisi.

 

[bebeto]

Heh, heh, ihan kun venäläisiä kiinnostaisi vittujakaan tämä kärpäsenpaska, varsinkaan sellaisessa kuvitteellisessa maailmantilanteessa jossa tänne oltaisiin ehkä tuloillaan ja sota koko länttä vastaan olisi siten muutenkin jo paljon lähempänä ellei jo ovella tai ihan jo päällänsä. Kuinkakohan suuri osuus kansasta edes tajuaisi kylmiltään nimetä Suomen, jos kadulla kysyttäisiin yhtäkkiä Venäjän naapurimaita? Veikkaan että vähemmistö.

Mitä tulee itse aiheeseen, niin tottakai. Hienoa pystyä myöntämään ettei ole ottanut edellisten sukupolvien varoituksista opikseen, vaan siellä sitä tulisi kivasti rynkyn varressa pönötettyä jonkun niinkin turhan asian puolesta kuin kansallistunne. Sisällisotakin mulle varmaan kelpaisi.

Turha uho on aina jälkikäteen nolottavaa, varsinkin kun lukee tekstejään selvin päin.Itse olen siinä iässä että ihan ensimmäisten joukossa ei riviin kutsuttaisi.Oma isäni on tätä maata puolustanut molemmissa venäläisiä vastaan käydyissä sodissa jota kunnioitan kovasti, levätköön rauhassa.Mitä tulee itse ketjun avauskysymykseen niin en välttämättä.Hyvin paljon riippuu siitä mikä olisi tilanne tässä maassa mahdollisen konfliktin syttyessä ja kuka konfliktin aloitti.Jos olisi kyseessä puolustautuminen tunkeutujaa vastaan niin vastaus on kyllä, siihen minut on koulutettu.Hyökkäyssodan edes pienenpieni todennäköisyys olisi kohdallani ehdoton ei.

 

[kahden suunnan sentteri]

Turha uho on aina jälkikäteen nolottavaa

Ei kyllä turhaa uhoa havaittavissa, olin tuota mieltä eilen, olen tänään, ja olen huomenna.