Oletko suorittanut asepalveluksen?

[Mr.Fox]

Koska sivari oli mahdollista valita minä valitsin sen enkä ole ratkaisuani katunut yhtään. Siitä tässä keskustelussakin kaiketi on kyse eikä siitä mitä itse kukin tekisi sodan aikana. Silloin ei valinnan mahdollisuutta ole, tässä keskustellaan valinnoista.

Nii-in! Minä valitsin suorittaa asevelvollisuuteni ja oppia toinen kotimainen yhdessätoista kuukaudessa. Sinä valitsit suorittaa siviilipalveluksen ja opetella vaihtamaan vanhusten vaippoja kolmetoista kuukautta. Elämä on valintoja täynnä!

Juttujesi perusteella voisi melkein luulla että useimmille ihmisille ruuvataan aivot päähän vasta armeijassa. Minkäänlainen älyllinen toiminta ja tilanteisiin reagoiminen ei ole ilmeisesti mahdollista jos ei ole seisonut rivissä laulamassa ukkonooaa. Ehkä tämä päteekin sinuun itseesi, mutta useimpiin kyllä ei.

Vielä pari päivää sitten en ajatellut näin, mutta jankkaamisesi on kyllä todistanut toista.

Ehkä se rivissä seisominen ja ukkonooan laulaminen ei olekaan "se" juttu. Ehkäpä jo siihen riviin järjestäytyminen ei olekaan niin yksinkertaista kuin kuvittelet. Mitä luulet? 20 siviilipalvelumiestä vs. 20 varusmiestä: järjestä pojat paririviin! Kumpien luulet olevan nopeammin suorassa rivissä? Onko tässä siis kyse älyllisestä toiminnasta ja aivojen puutteesta? Vai... olisiko kyse ainoastaan siitä, että toisen ryhmän yksilöt ovat tottuneet toimimaan myös ryhmänä/ryhmän jäseninä?

Tietysti vastakysymyksenä heität, että miksi järjellisten siviilipalvelushenkilöiden pitäisi järjestäytyä paririviin. Kas kun oikeassa elämässäkin täytyy silloin tällöin järjestäytyä tiettyihin muotoihin/muodostelmiin. Toisinaan on harvinaisen hankalaa saada muodostettua naisvoittoisesta (~70-80%) ryhmästä esim. yksi suora jono. Miesvoittoisissa ryhmissä jononmuodostaminen harvemmin tuottaa minkäänlaisia ongelmia. Testaa vaikka: ota 20 hengen ryhmä luoksesi (16 naista ja 4 miestä). Pyydä heitä muodostamaan yksi suora jono. Ei olekaan niin yksinkertaista/helppoa mitä luulisi.

Jos aseen käteen saa kyllä sillä itseä ja muita puolustetaan ja mikä estää sodan uhkan ollessa todellinen etteikö vaikka sivaritkin voisi kouluttaa sotimaan.

Eihän siitä kyse olekaan, että armeijassa opetettaisiin kuukausitolkulla kuinka painetaan liipasimesta. Armeijassa opetetaan sitä, kuinka toimitaan poikkeusolosuhteissa ryhmän jäsenenä. Jokainen osaa kykkiä kotonaan pyssy sylissä, mutta kuinka moni osaa se sama pyssy kourassa juosta metsässä tietyssä muodostelmassa sekä totella ja toteuttaa annettuja käskyjä. Toisin sanoen: toimia ryhmän jäsenenä!

Lue vaikkapa tuo edeltävä jonotusesimerkkini. Nuohan ovat taitoja, joita armeijassa harjoitellaan. Miksi jotain saatanan päiväpeittoa viikataan joka ilta? Sehän on täysin irrelevanttia mitä tehdään! Tärkeintä on se, että 8-12 yksilöä (=tuvallinen erilaisia, eri taustaisia jätkiä) pystyvät tekemään saman käsketyn asian samanaikaisesti samalla tavalla. Kysymys ei olekaan siitä MITÄ tehdään, vaan MIKSI tehdään!

MIKSI armeijassa juostaan ja järjestäydytään tiettyyn muodostelmaan kymmeniä kertoja päivittäin? Ehkäpä tällä tavalla heterogeeninen isompikin joukko yksilöitä saadaan toimimaan ryhmän jäsenenä. Kyse ei ole siitä, että siviilipalvelusmiehet tai naiset olisivat jotenkin älyllisesti tyhmempiä. Heillä esimerkiksi tuo jonon muodostaminen vain ei tule selkäytimestä, kun jostain kuuluu: "JONOON, JÄRJESTY!". Kun nuo kaksi sanaa kuuluvat, jokainen suomalainen armeijan käynyt mies tietää, että siinä vierellä ei kuulu olla ketään. Jokainen yksilö (ensimmäistä lukuunottamatta) pitää huolen vain ja ainoastaan siitä, että seisoo toisen yksilön takana ja luottaa siihen, että se takanaolevakin pitää huolen samasta asiasta. - "jonossa on yksi rinnakkain ja monta peräkkäin"

Tätä se ryhmän jäsenenä toimiminen yksinkertaisuudessaan on. Armeijan opetus-/koulutustavat ja -metodit sekä rankaisutoimet ovat minunkin mielestäni naurettavia, mutta siitä ei olekaan kysymys.

EDIT: tarkennus

 

[Pekko Pelikaani]

Sama vika. II/95 Parolannummelle Panssariviestikomppaniaan, ja kotiutumisen jälkeen ei ole takaisin huudeltu. Taisin siis tehdä kaiken oikein jo ensimmäisellä yrityksellä.

Samavika rahikaisella...mukava löytää kaveri joka palvellut Parolannumella II/95 viestikomppaniassa :) Kanssa tuli hommat opittua sen verran hyvin ettei ole kertaamaan pyydetty.

 

[Everton]

Tietysti vastakysymyksenä heität, että miksi järjellisten siviilipalvelushenkilöiden pitäisi järjestäytyä paririviin. Kas kun oikeassa elämässäkin täytyy silloin tällöin järjestäytyä tiettyihin muotoihin/muodostelmiin.

Ihan sivukysymyksenä ja mielenkiinnosta: mitä nämä tällaiset oikeassa elämässä eteen tulevat tilanteet ovat? Itse en muista ainakaan kokeneeni tuollaista tilannetta sitten peruskoulun jumppatuntien, ja niistäkin on jokunen vuosikymmen aikaa.

nimimerkillä: "olenko poikkeava"

 

[Salkkis]

Porin Prikaatissa II/96 saapumiserä. Sinänsä hauskaa, että täällä perustellaan siviilipalveluksen valitsemista sillä ettei olla valmiita tappamaan muita. Pienenä uutisena kerrottakoon että Suomen Armeija on olemassa juuri siksi ettei tule tilannetta jossa olisi tarve alkaa tappamaan ketään, ei siksi että siellä harjoiteltaisiin tappamista.

 

[HJL]

Sinänsä hauskaa, että täällä perustellaan siviilipalveluksen valitsemista sillä ettei olla valmiita tappamaan muita. Pienenä uutisena kerrottakoon että Suomen Armeija on olemassa juuri siksi ettei tule tilannetta jossa olisi tarve alkaa tappamaan ketään, ei siksi että siellä harjoiteltaisiin tappamista.

No voi herranen aika sentään...

 

[Midnight Rambler]

No voi herranen aika sentään...

Veit jalat suustani. Repesin ihan täysin..

 

[Silkkeri]

Totaalikieltäytyjät jakavat rajusti mielipiteitä. Lapinjärvellä katsottiin pieni dokkari aiheesta ja aivan perustyyppejä kyllä vaikuttivat olevan. Normaaleja opiskelevia tai työssäkäyviä ihmisiä, joilla on vahva mielipide. Mielipide, joka on itse asiassa varsin perusteltu.

Suomen perustuslaki, ks. 6. pykälä. Linkki Suomen perustuslakiin Finlexin sivuille.

"6 §

Yhdenvertaisuus

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."

Se onkin sitten mielipidekysymys, mikä lasketaan hyväksyttäväksi perusteeksi. Ilmeisesti hyväksyttävä peruste on se, että on syntynyt mieheksi, (asevelvollisuus koskee vain miehiä) tai se, että on syntynyt muualla kuin Ahvenanmaalla, (ahvenanmaalaiset saavat vapautuksen asevelvollisuudesta) tai se, että ei ole Jehovan todistaja, (jehovat saavat vapautuksen asevelvollisuudesta) mutta ilmeisesti vakaumus- tai mielipide-erot eivät ole riittäviä syitä vapautuksen saamiseen.

Onhan se nyt aika huvittavaa, miten perustuslakiakin voidaan näköjään tulkita ihan miten mieli tekee. Taidetaan muuten edelleenkin Kreikan kanssa olla ainoa EU-maa, jossa on mielipidevankeja. Koko maailman mittapuulla päästään siis samaan hienoon joukkoon mm. Somalian, Iranin, Sudanin ja Valko-Venäjän kanssa.

Joku mainitsi ketjun alkupäässä, että sivarit/totaalit käyttävät kyllä mielellään oikeuksiaan, mutta velvollisuuksia ei sitten suostuta täyttämään. Kumma kun lähestulkoon missään muussa sivistysvaltiossa ei tällaista velvollisuutta ole tässä mittakaavassa. Suunta on jo näytetty, kun yhä useampi maa luopuu asevelvollisuudesta. Katsotaan, milloin Suomi-poika ymmärtää seurata perässä.

 

[Mr.Fox]

Ihan sivukysymyksenä ja mielenkiinnosta: mitä nämä tällaiset oikeassa elämässä eteen tulevat tilanteet ovat? Itse en muista ainakaan kokeneeni tuollaista tilannetta sitten peruskoulun jumppatuntien, ja niistäkin on jokunen vuosikymmen aikaa.

nimimerkillä: "olenko poikkeava"

Et ole poikkeava. Et vain ajattele nyt tarpeeksi yksinkertaisesti ja/tai kyseiset tilanteet ovat niin jokapäiväisiä, että teet niitä huomaamattasi. Kaupan kassajono taitaa olla kaikkein arkipäiväisin tilanne, jossa harjoitellaan jonottamista.

Mutta jos tilanteeseen liittyy jotain poikkeuksellista, niin homma muodostuu moninkerroin vaikeammaksi. Esimerkkinä vaikkapa jos ihmisjoukko pitää saada jakaantumaan kahteen tai kolmeen eri jonoon. Jopa yhden jonon muodostaminen tuntuu välillä mahdottomuudelta. Jos kerrotaan vaikkapa: "Pääsylippuja aletaan myydä tältä tiskiltä hintaan 20eur kappale. Halukkaat muodostavat yhden suoran jonon, joka jatkuu tuohon suuntaan.". Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin joukosta riippuen pelkän mahdollisimman yksinkertaisen jonon muodostamiseen saattaa kulua kymmenen minuuttia.

Sitten tullaan toiseen asiaan: käskyjen, ohjeiden ja neuvojen kuunteleminen/toteuttaminen. Vaikka tuo kymmenen minuuttia, joka yhden suoran jonon muodostamiseen meni, noita samoja lauseita toistellaan kyllästymiseen saakka, niin suurinpiirtein joka kolmas tai neljäs - yleensä naispuoleinen henkilö - kysyy: "Niin, paljonko se nyt sitten maksaa?".

En todellakaan väitä, että tämä olisi pelkästään armeijan ansiota, mutta yleisesti ottaen tavalliset suomalaiset miehet osaavat muodostaa jonon ja kuunnella annettuja ohjeita paremmin kuin armeijaa käymättömät naiset. Missään nimessä en väitä, että naiset ja/tai armeijaa käymättömät henkilöt olisivat muita tyhmempiä. Armeijan käyneet miehet ovat vain tottuneempia:
a) muodostamaan tietynlaisia muodostelmia kuten jonoja
b) kuuntelemaan ja ymmärtämään annettu käskyjä, ohjeita ja neuvoja.

 

[Midnight Rambler]

Katsotaan, milloin Suomi-poika ymmärtää seurata perässä.

Ei milloinkaan, koska Pyhä Sota 1939-1944. Ainakin se vaatisi sen vihoviimeisenkin sitä aikaa eläneen suomalaisen poistumisen elävien riveistä, ennen kuin asiaan todella uskalletaan kajota ollenkaan. Vaikka armeija onkin (aivan oikein) joutunut taloudellisten säästöjen kohteeksi, niin taitaa kuitenkin olla yhä niin, että itse asevelvollisuuden kyseenalaistaminen = poliittinen itsemurha.

 

[2silmäinen kyklooppi]

Viestejä lukiessa tulee ihan upseeri olo vaikka olenkin sivari. Mä osaan jumalauta jonottaa kaupassa jonomuodostelmassa. Opin sen jo lapsena, vanhemmat opetti.

 

[Chambza]

Käskyjen noudattamista huomattavasti tärkeämpänä taitona pitäisin sitä, että pystyy kyseenalaistamaan käskyjä, ja parhaaksi katsoessaan jättämään niitä noudattamatta.

 

[HJL]

Viestejä lukiessa tulee ihan upseeri olo vaikka olenkin sivari. Mä osaan jumalauta jonottaa kaupassa jonomuodostelmassa. Opin sen jo lapsena, vanhemmat opetti.

Sitten osaat varmaan neuvoa parissa jononmuodostukseen liittyvässä asiassa. Mihin kohtaan jonoa uusin jonottaja asettuu ja saako edessä olevan hyväperseisen tytön persettä puristella jonotellessa?

Nimim. "Olenko paranormaali?"

 

[Trekolmestar]

Olen.

 

[Everton]

Et ole poikkeava. Et vain ajattele nyt tarpeeksi yksinkertaisesti ja/tai kyseiset tilanteet ovat niin jokapäiväisiä, että teet niitä huomaamattasi. Kaupan kassajono taitaa olla kaikkein arkipäiväisin tilanne, jossa harjoitellaan jonottamista.

Joo, olen kyllä joskus jonottanut kaupan kassalle. Ja omasta mielestäni vieläpä ihan onnistuneesti. En vaan tajunnut, että siihen tarvitaan koulutusta. Mutta pitää jatkossa tehdä empiiristä tutkimusta ja tarkkailla jonottajien käyttäytymistä sukupuolijakauman mukaan.

Pitää tosin varmaankin vaihtaa kauppaa, sillä normikauppani yhteydessä on myös kylän ainoa Alko. Niinpä testiryhmää voi vääristää tahtomattaan tietyt alan miehet (vaikkakin armeijan käyneitä varmaankin suurin osa).

Armeijan käyneet miehet ovat vain tottuneempia:
a) muodostamaan tietynlaisia muodostelmia kuten jonoja
b) kuuntelemaan ja ymmärtämään annettu käskyjä, ohjeita ja neuvoja.

Tai sitten armeijaa käymättömät naiset ovat vain tottuneempia:
a) käyttämään omaa mielikuvitustaan
b) kyseenalaistamaan asioita ja kysymään tarvittaessa ohjeita ja neuvoja

Se onkin sitten paha sanoa, että kumpi on ihmisen elolle tärkeämpi taito. Riippuu varmaan siitä haluaako olla laumassa ohjailtava orja vai jotain muuta.


PS: olisiko fiksumpaa käyttää vaikkapa minuutti siihen, että vetäisi lippusiimalla selvän paikan jonolle ja kirjoittasi lipun hinnat näkyville kuin siihen, että joutuu karjumaan jonoa suoraksi kymmenen minuutin ajan ja kertomaan jokaiselle akalle vuorollaan mitä liput maksaa?

 

[Mr.Fox]

Käskyjen noudattamista huomattavasti tärkeämpänä taitona pitäisin sitä, että pystyy kyseenalaistamaan käskyjä, ja parhaaksi katsoessaan jättämään niitä noudattamatta.

Normaalissa elämässä? Jos käsky kuuluu: "Muodostetaan tästä yksi suora jono tuohon suuntaan.", niin kerrotko mulle, miksi kenenkään pitäisi kyseenalaistaa kyseistä käskyä ja/tai jättää noudattamatta? Vuodesta toiseen ihmisten ymmärtämättömyys näinkin yksinkertaisissa asioissa jaksaa hämmästyttää mua joka ainoa kerta.

Oletan, että nämä samat ihmiset pystyvät muodostamaan kaupan kassajonon ilman ongelmia. Miksi kuitenkin jonon muodostaminen käskystä on niin paljon hankalampaa? Kokemuksesta sanon, että useimmiten tämä tuottaa ongelmia juuri naisille (=armeijaa käymättömille henkilöille). En ole satavarma asioiden korrelaatiosta (armeija => jonon muodostaminen käskystä), mutta tällainen mielikuva mulle on muotoutunut tässä vuosien varrella. Saatan hyvin olla väärässäkin!

PS: olisiko fiksumpaa käyttää vaikkapa minuutti siihen, että vetäisi lippusiimalla selvän paikan jonolle ja kirjoittasi lipun hinnat näkyville kuin siihen, että joutuu karjumaan jonoa suoraksi kymmenen minuutin ajan ja kertomaan jokaiselle akalle vuorollaan mitä liput maksaa?

Tietyissä muuttuvissa tilanteissa/olosuhteissa tämä vain ei ole aina mahdollista.

 

[Vellihousu]

Minä valitsin suorittaa asevelvollisuuteni ja oppia toinen kotimainen yhdessätoista kuukaudessa. Sinä valitsit suorittaa siviilipalveluksen ja opetella vaihtamaan vanhusten vaippoja kolmetoista kuukautta.

Valintansa kullakin, mutta sellainen tarkennus että minä en vaihtanut ainuttakaan vaippaa sivarissa enkä ole sellaista väittänytkään tehneeni; työskentelin sairaalassa sekatyömiehenä eli valitsin vuoden työelämää kun sinä olit vuoden armeijassa. Sinänsä en käsitä millä perusteella vaippojen vaihto olisi jotenkin vähäarvoisempaa kuin armeijan käyminen. Vai onko se? Tekisi uskoakseni hyvää itse kullekin nähdä ja kokea mitä vanhainkodissa tehtävä työ oikein on. Varsinkin nuorille, itsestään liikaa luuleville kolleille. Voi olla että vaipanvaihdon muistelu kännissä ei ole yhtä hohdokasta kuin singolla ampumisen, mutta sitä suuremmalla syyllä: lisää oikeaa elämää, vähemmän paskanjauhantaa. Siinä arkipäivän pasifismia pähkinänkuoressa. On helvetin paljon arvokkaampaa opetella pitämään toisista huolta kuin harjoitella jotakin hypoteettista taistelutilannetta jota ei koskaan tule.

Ehkä se rivissä seisominen ja ukkonooan laulaminen ei olekaan "se" juttu. Ehkäpä jo siihen riviin järjestäytyminen ei olekaan niin yksinkertaista kuin kuvittelet. Mitä luulet?

Saamani käsityksen mukaan ainakin sinulle itsellesi on monimutkaista ihan kaikki mikä ei jollakin lailla liity armeijaan.

Kas kun oikeassa elämässäkin täytyy silloin tällöin järjestäytyä tiettyihin muotoihin/muodostelmiin.

Pitää paikkansa. Jonon ja rivin muodostusta muistan itse harjoitelleeni ensi kertaa seurakunnan päiväkerhossa 5-vuotiaana. Ei se aina helppoa ollut, mutta meni pikku treenin jälkeen kuitenkin. Ihan hienoa että meillä on armeija sellaisia varten jotka eivät 5-vuotiaina näitä juttuja oppineet.

Itse armeijansa keskeyttänyt ja aiheesta kirjankin kirjoittanut Tuomas Kyrö kommentoi joskus että armeija on viimeinen laitosvaihe putkessa joka alkaa päiväkodista. Ruudulliset lakanatkin ovat kuulemma melkein samanlaiset. Sinun juttusi todistavat Kyrön lausuman oikeaksi.

 

[Kirjoittelija]

Testaa vaikka: ota 20 hengen ryhmä luoksesi (16 naista ja 4 miestä). Pyydä heitä muodostamaan yksi suora jono. Ei olekaan niin yksinkertaista/helppoa mitä luulisi.

Minusta kannattaa kyllä pyrkiä hankkimaan sellaisia tuttavia, että ne tuollaisen pyynnön kylään kutsuttuina kuullessaan ihan sukupuolestaan riippumatta kysyisivät, että minkä ihmeen takia.

 

[Rinksu]

Samavika rahikaisella...mukava löytää kaveri joka palvellut Parolannumella II/95 viestikomppaniassa :) Kanssa tuli hommat opittua sen verran hyvin ettei ole kertaamaan pyydetty.

Ja mulla I/96. Eikä kertaamaan ole kutsuttu minuakaan.

 

[Orman Mollis]

Joo-o, 6kk tuli vietettyä Karkialammella 05 vuoden alussa. Nykyään osaan mm. muodostaa sähäkästi jonon tai liittyä jonoon. Ja hiiviskellä metsässä ja tiedustella...

Yllätys mikä on taas se suurin kiistelyn aihe kun joku mainitsee sanan "asepalvelus, mutta kyllähän tässä on taas mukava illan ratoksi tätäkin ketjua selailla ja naureskella!

 

[Fast Eddie]

Joku on kävellyt cooperin testissä(tyrä-eero)? Miten saat 20 henkilöä jonoon(16miestä ja 4naista)? Ratsain tai jalan Kunnia on sama? II/01 Parola TalousAU.

 

[J.Grönvall]

Minusta se armeijan hyvä puoli oli ja on siinä, että siellä nimenomaan oppii huolehtimaan itsestään. Se on kuitenkin monelle nuorelle ensimmäinen kerta, kun lähdetään himasta pidemmäksi aikaa. Oman kokemukseni perusteella sellainen tavallinen 18-vuotias mies on vielä ihan täysi idiootti monessa suhteessa.

Jos ne sotatoimet jättää vähän sivuun, niin ihan jo tavaroiden järjestyksessä pitäminen ja luonnossa pärjääminen ovat hyviä asioita. Armeijasta on ollut myöhemmin apua yllättävän monessakin asiassa.

Onhan se elämä tavallaan helppoa, kun kaikki kannetaan valmiiksi naaman eteen mutta omista tavaroista huolehtiminen ja sen kaltainen "vastuun" ottaminen on aivan pakollista. Minä pidän sitä hyvänä asiana kaikille.

Armeijahan ei mitenkään sullo ihmisiä tiettyyn muottiin, ei meistä samanlaisia tullut sen ajan jälkeenkään. Osattiin hyppiä lumihankeen käskystä, virittää putkimiina ja ampua singolla mutta en minä ainakaan kokenut, että siellä aivopestäisiin varusmiehiä.

Ja työelämääkin ajatellen on ihan hyvä oppia tottelemaan esimiehiä, vaikka armeijassa se esimies-alainen-suhde on tietenkin erilainen. Mutta kyllähän sielläkin älykkäitä johtajia on paljon ja myös hyviä ihmisjohtajia. Ei se siinä mielessä eroa mitenkään tavallisesta työpaikasta.

Mitä sitten tulee kysymykseen, että pitääkö näiden asioiden vuoksi mennä armeijaan, niin ei tietenkään. Armeijan käymisen perimmäinen tarkoitus on oppia sotimaan. Kyllä, se on täyttä pelleilyä välillä seistä keskellä metsää ja leikkiä sotaa, mutta toisaalta osaanpahan nyt olla sielläkin.

Oli jokaisen vakaumus mitä tahansa, niin armeijan käyminen antaa eväitä eteenpäin ja auttaa ainakin näkemään asioita uudessa valossa. Uskon, että tämä koskee suurinta osaa nuorista. Ainahan on myös niitä joille se armeijan kulttuuri ei sovi, he eivät halua sopeutua tai pysty siihen sopeutumaan.

Itse olen pitänyt sitä rikkautena, että siellä näki todellakin valtavasti erilaisia ja erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Oli entistä heroiiniaddiktia, tavallaisia keskiluokkaisia meikäläisiä, maatalon poikia, rikkaita ja niin edelleen. Kyllä se siinä iässä aika monelle antaa uutta ajateltavaa siitä, että kaikki ei ole aina sitä miltä se näyttää.

Ikävä ei ole takaisin, sen sanon suoraan mutta jälkikäteen ajateltuna oli ihan hyvä, että välillä joutui vain nielemään kiukkunsa ja olemaan kärsivällinen.

 

[Chambza]

Normaalissa elämässä? Jos käsky kuuluu: "Muodostetaan tästä yksi suora jono tuohon suuntaan.", niin kerrotko mulle, miksi kenenkään pitäisi kyseenalaistaa kyseistä käskyä ja/tai jättää noudattamatta? Vuodesta toiseen ihmisten ymmärtämättömyys näinkin yksinkertaisissa asioissa jaksaa hämmästyttää mua joka ainoa kerta.

Järkevän ihmisen tulisi aina arvioida saamansa käskyn mielekkyys ja käskyn antajan asema ja motiivit. Onko ylipäänsä fiksua muodostaa jono, vai ratkaista järjestys muulla tapaa (esim. saapumisajan perusteella)? Onko se fiksua muodostaa yhtenä suorana jonona, vai ehkä jollain toisella tavalla? Onko jono fiksua muodostaa käskettyyn suuntaan vai ehkä jonnekin muualle? Onko käskyn antajalla jokin auktoriteettiasema, jota minun on ko. tilanteessa syytä kunnioittaa (vrt. vaikkapa kaupan työntekijä vs. toinen asiakas)? Mitkä ovat käskijän omat motiivit toimintaansa?

Armeijahan on laitos, jonka päätehtävä on tuottaa sotilas, joka toteuttaa saamansa käskyt kuin robotti. Ainoastaan käskijän auktoriteetilla (sotilasarvo) on merkitystä, käskyjä noudatetaan niitä muutoin arvioimatta. Nykymuotoinen aivopesuun perustuva armeijakoulutushan syntyi toisen maailmansodan jälkeen, kun havaittiin miten vaikeaa tappaminen monelle oli siitäkin huolimatta, että natsit tekivät itsestään vihollisen, joka todella haluttiin tuhota.

Diktaattorit kautta aikain ovat tappaneet varsin vähän ihmisiä. Sen sijaan heidän käskyjään noudattaneet ovat tappaneet melkoisen paljon ihmisiä.

 

[benicio]

Tarkemmin ajatellen, on se hyvä että meillä on sivarimahdollisuus.

 

[H.Incandenza]

Järkevän ihmisen tulisi aina arvioida saamansa käskyn mielekkyys ja käskyn antajan asema ja motiivit. Onko ylipäänsä fiksua muodostaa jono, vai ratkaista järjestys muulla tapaa (esim. saapumisajan perusteella)? Onko se fiksua muodostaa yhtenä suorana jonona, vai ehkä jollain toisella tavalla? Onko jono fiksua muodostaa käskettyyn suuntaan vai ehkä jonnekin muualle? Onko käskyn antajalla jokin auktoriteettiasema, jota minun on ko. tilanteessa syytä kunnioittaa (vrt. vaikkapa kaupan työntekijä vs. toinen asiakas)? Mitkä ovat käskijän omat motiivit toimintaansa?

Nyt minä tiedän ketkä ovat niitä, jotka aiheuttavat ruuhkia yleisiin tiloihin... Jos jokaisessa tilanteessa toimisi noin niin eipä taitaisi tulla valmista koskaan. Joskus on vaan parempi mennä siihen jonoon kiltisti kun joku niin sanoo.

Tosin, on kyllä sanottava, etten kyllä tainnut armeijasta oppia yhtään mitään mistä olisi ollut hyötyä myöhemmin siviilielämässä. Harvinaisen vitutuksen täyteisiä kuukausia. Jonon tekemisen opin jo koulussa. (Ehkä jo päiväkodissa, en muista varmaksi). Ehkä se intissä oli vielä vähän vauhdikkaampaa se jonon muodostuminen, mutta en näkisi hyväksi esim. kaupassa juosta kärryjen kanssa silmät kiiluen uudelle kassalle jonoa muodostamaan ja ojentamaan.

 

[Girardi #5]

Kyllä olen suorittanut ja peräti ihan viihdyin siellä Vekaranjärvellä sinko selässä. Mielestäni asepalvelus saisi olla aina pakollinen ja neiditkin mukaan. Kyllä se intti muokkaa kermaperseistä miehiä!