Santahamina 1/93, jääkäri.
Armeija ei onnistunut kokonaan tappamaan maanpuolustustahtoa, vaikka hetkittäin jo siltä näytti. Olin äärimmäisen turhautunut kaikkiin niihin piirteisiin, joita voidaan kutsua sotilaallisuudeksi tai joiden perusteella armeijaa pidetään miesten kouluna. Ei se ole. Pikemminkin järkevät aikuiset taantuvat yläastetasolle. Ja ne jotka ovat yläastetasolla pysyneet koko ajan, eivät vaikuttaneet yhtään aikuisemmilta sen 8 kk:n jälkeenkään.
Vaikka omat kokemukset olivatkin enemmän negatiivisia kuin positiivisia, kannatan silti yleistä asevelvollisuutta niistä syistä, joista on keskusteltu siinä toisessa ketjussa. En siksi, että muidenkin pitäisi kestää sama kuin minun. Pikemminkin päinvastoin! Asevelvollisuuden sisältöä kannattaisi - jo legitimiteettisyistä - kehittää enemmän kohti "maanpuolustuskoulua".
Siellä opeteltaisiin ennenkaikkea teknisiä taitoja. Niihin sisältyisi sekä aseiden ja työkalujen käyttöä että ryhmätoimintaa ja yleistä organisoitumista. Kasarmilla vietettäisiin vain minimiaika. Aika kuluisi koulutuksessa, tai jos sellaista ei ole niin kotona.
Yhtä asiaa en kuitenkaan muuttaisi ainakaan merkittävästi: rangaistuskäytäntöjä. Nykypäivänä koululaitos on jo ongelmissa, koska tuomittavaan käyttäytymiseen ei oikein voida puuttua millään konkreettisella tavalla. Armeijassa rangaistuskeinoja vielä on, ja varsinkin poistumiskielto toimi hyvin ennaltaehkäisesti. Sellaisia rikkeitä selvästi välteltiin, joista oli pelkona viikonloppuloman palaminen.
Tehokkaat rangaistusmenetelmät auttaisivat pitämään kurin yllä myös "maanpuolustuskoulussa." Annettuja käskyjä kannattaa noudattaa, jos pelkona - tai takuuvarmana seurauksena tottelemattomuudesta - on seuraavaan viikonlopun "gines". Kuitenkin jos käsky olisi jotain aivan mahdotonta, niin pelkkä "pekka" ei estäisi käyttämästä omaa harkintaa näissä onneksi harvinaisissa tilanteissa.