Oletko koskaan tuntenut itseäsi vanhaksi?

[godspeed]

Parikymppisenä luulin tietäväni lähes kaikesta kaiken tietämisen arvoisen, kun taas kolmekymppisenä oli jo auennut se tosiasia, että en oikeastaan tiedä mistään mitään.

Tämä on minusta paras opetus mitä ihminen voi käsittää riippumatta iästä. Lainasin kysyäkseni yleisesti, että kuuleeko tällaista puhetta vanhuksilta? En ole ainakaan itse koskaan kuullut, koska useimmiten törmää siihen että jotkut kuvittelevat tietävänsä kaiken, kuin siihen että myöntäisivät olevansa vain muita muiden joukossa, jotka eivät oikeastaan tiedä paljoa paskaakaan. Vanhuus ei ole tae tiedolle tai viisaudelle, elleivät olosuhteet ole olleet ikääntyessä sellaiset, että olisivat portit auenneet edes tietämisen mahdollisuudelle.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Minulla on 50 vuoden merkkipaalu jo lähempänä kuin jo ohittamani 40 vuoden kivipyykki aikajanan toisessa suunnassa. Päässä on ollut havaittavaa harmaata jo kymmenisen vuotta, nyt jo ihan kunnolla. Vaimo tosin sanoo edelleen, että henkisesti olen aika tarkkaan 16-vuotias. Otan tuon arvion positiivisemmin kuin millaiseksi se on ehkä tarkoitettu. Muutoin arvelen olevani kohtalaisen hyvin säilynyt ikäisekseni. En usko näyttäväni ainakaan ikäistäni vanhemmalta.

Kyllä sen jatkuvasti huomaa, että kroppa ei ole enää sama kuin mitä se oli 2-kymppisenä. Ei tuo silti ihmeemmin haittaa, koska minulla ei ole äärimmäisen fyysisiä harrastuksia. Ikääntymisen myötä tapahtuva rapistumisen prosessi on onneksi sen verran hidas, että muutoksiin ehtii jotenkin mukautua.

Kokemus ja tietomäärä karttuvat koko ajan. Ainakaan toistaiseksi ikä ei ole ollut kohdallani este uuden oppimiselle, vaikka eri lähteiden mukaan omaksumiskykyni on ollut hyvinkin heikkenemään päin jo pari vuosikymmentä. Elämänkokemus ja kyky yhdistellä kaikkea matkan varrella oivallettua on kyllä verratonta pääomaa. Ymmärrykseen tulee iän myötä mukaan myös suhteellisuudentajua - parikymppisenä ihminen luulee tietävänsä ihan helvetisti asioista, mutta ennen pitkää käsittää tietojensa ja taitojensa rajallisuuden. Tai paremminkin osaa kypsemmin arvioida, mistä asioista saattaa oikeasti olla perillä, ja mistä taas ei loppujen lopuksi tiedä hevon vittua.

On kyllä välttämättä mainittava, että muistini ei enää ole yhtä hyvä kuin mitä se oli joskus pentuna. Tuolloin oli mahtavaa, kun melkein kaikki jäi mieleen, mitä ikinä vain luki tai kuuli. On tuossa varmaan sitäkin joukossa, että vanhempana olen oppinut olemaan vaivaamatta päätäni ihan jokaisella ulottuville pyrkivällä tiedonmurusella, mutta monenlaista asiaa tuntuu myös haihtuvan mielestä.

 

[Lert]

Tänä vuonna tulee 22 täyteen ja tuntuu siltä, että toinen jalka on jo haudassa. Nuoruus alkaa olemaan kohta takanapäin, siksi siitä pitää yrittää vielä nauttia kun voi!

 

[vetti]

Tämä on minusta paras opetus mitä ihminen voi käsittää riippumatta iästä. Lainasin kysyäkseni yleisesti, että kuuleeko tällaista puhetta vanhuksilta? En ole ainakaan itse koskaan kuullut, koska useimmiten törmää siihen että jotkut kuvittelevat tietävänsä kaiken, kuin siihen että myöntäisivät olevansa vain muita muiden joukossa, jotka eivät oikeastaan tiedä paljoa paskaakaan.

Tuo on muuten erittäin hyvä opetus. Faijani (88v) on useaan kertaan todennut: "Pentuna luulin, että faija tietää kaiken. Teininä ettei se mistään mitään tiedä. Sittemmin totesin, että kait se jostain tiesi. Saatuaan nuorehkona kolme lasta ja samalla opiskelut yms oli todennut että oli se aika fiksu jätkä".

Samaa rataa (ilman niitä lapsia ja faijan ollessa hengissä) se on mennyt täälläkin. Jos en muuta, niin olen ainakin oppinut kyseenalaistamaan oman mielipiteen "totuutena". Kyllä tältä pallolta (ja usein ihan lähipiiristä) joku fiksumpi löytyy. Ja heiltä kannattaa oppia.

 

[Roger Moore]

Radio Rockilla puhuivat yksi aamu siitä että heidän vieraaksi on toivottu "Kari Kaukovaaraa", eli Metsolat tv-sarjassa hahmoa esittänyttä Juha Hyppöstä, mutta siis nimenomaan Kaukovaaran roolissa. Siellä sitten Korporaation Sainio & Moisio sanoivat tyyliin "ei jumalauta me ollaan vanhoja kun me puhutaan jostain Metsolat tv-sarjasta ja vielä muistetaan suurinpiirtein kaikki mitä siinä sarjassa on käynyt". Sitten aloin miettimään, että minä itsekin muistan melko tarkkaan mitä siinä sarjassa kävi...

Btw, Metsolat on paras kotimainen tv-draama koskaan.

 

[godspeed]

Lisäisin vielä, että kun terveys menee peruuttamattomasti nuorena, niin sitä tuntee itsensä väkisinkin vanhaksi. Eihän terveys voi nuorella ihmisellä prakata!

 

[penaz]

Olen kuudenkymmenen ja olen enemmän samalla aaltopituudella työpaikkani elämäniloisten alle kolmekymppisten naisten kanssa kuin viisikymppisten keskenään riitelevien kärttyisten akkojen kanssa. Uskon vanhaan varsinaissuomalaiseen kansanviisauteen, että pojat ovat aina poikia mutta tytöistä tulee vanhoja akkoja.

 

[Prof. Puck]

Olen kuudenkymmenen ja olen enemmän samalla aaltopituudella työpaikkani elämäniloisten alle kolmekymppisten naisten kanssa kuin viisikymppisten keskenään riitelevien kärttyisten akkojen kanssa. Uskon vanhaan varsinaissuomalaiseen kansanviisauteen, että pojat ovat aina poikia mutta tytöistä tulee vanhoja akkoja.

Muistan kun teimme ex-vaimoni kanssa reilut kymmenen vuotta sitten netissä pyörineen leikkimielisen henkinen ikäsi testin.. Minä taisin saada 18 vuotta tulokseksi (vai oliko jopa alle..) ja samanikäinen ex-vaimo taisi paukuttaa viidenkympin rajan rikki. Ei ihme, että ero sitten tuli, heh. No ei vaikaan.. aivan mahtava nainen on kyseessä ja suhde päättyi sitten ihan muihin juttuihin ja edelleen ollan toistemme läheisimmät ystävät, lomaillaan "perheenä" jne, vaikka kummallakin meistä uusi suhde jo on.

Tuosta tuli mieleen ystäväni meili jokusen kuukauden takaa, jossa hän pohti elämäänsä saatuaan nyt viisikymppisenä ensimmäisen lapsensa. Totesi, että jos uudelleen saisi valita, niin menisi naimisiin ja hankkisi lapset jo parikymppisenä ja sitten nelikymppisenä , kun lapset ovat jo kotoa pois muuttaneet, olisikin aika erota ja aloittaa uusi kuuma suhde, vielä kun itselläkin virtaa riittää toiseen kierrokseen. Viisi minuuttia myöhemmin tuli toinen s-posti jossa kaveri totesi, että perkele, tuli sitten juuri tuossa kirjoitettua sinun (allekirjoittaneen) tähänastinen elinkaari ;-)

Pointtina ehkä se, että itse sain omat lapseni nykyajan mittapuun mukaan nuorena ja se on asia, josta voin vain onnitella itseäni, kuinka fiksusti tuli aikanaan hommat hoidettua. Valtaosalla on sisäänsyötetty ajatus siitä, että pitää olla opiskelut opiskeltu, talot ja autot hankittu ennenkuin perheenlisäystä aletaan edes herkitsemaan. Me teimme juur päinvastoin.. Silloinen vaimoni valmistui 23 vuotiaana yliopistosta ja mietittiin, että mitä seuraavaksi; töihin vaiko jatko-opiskelemaan..? Vaimo täräytti, että eikun nyt lapset ja duunia ja jatko-opiskeuja ehtii sitten myöhemminkin tekemään.. itse vähän nikottelin ajatusta vastaan alkuun, varsinkin kun omat opiskelut olivat vielä kesken, mutta eikun tuumasta toimeen ja peitto heilumaan.

Voin jälkikäteen todeta, että elämäni paras päätös. Ei ne pienet lapset välitä tuon taivaallista, asutaanko 70 neliön kolmiossa vaiko 200 neliön kivitalossa, ajetaanko käytetyllä opel kadetilla vaiko 500 sarjan bemarilla tai ja onko päällä 600 euron tuliterä reiman kurahaalarit vaiko 60 euroa maksanut käytetty Reiman kurahaalari. Pienten lasten elämän keskipiste ja fokus on vanhemmissa ja mitä enemmän vanhemmilla on aikaa heille, sen tyytyväisempiä he ovat. Kaikki raha meni elämiseen, mutta ikinä ei ollut pula mistään oikeasti tärkeästä.

Toki omaa elämää ei suunniteltu sen mukaan, että ero sitten tuli, mutta muuten olen kyllä pirun tyytyväinen miten hommat ovat luistaneet. Tämän ikäisenä, vielä kun virtaa riittää, edessä on uusi puhdas alku elämälle.. vähän kuin second chance..niinkuin kaveri meilissään kuvaili.

Tää pitkä sepustus ehkä nuoremmille palsta-kolleille, ettei aina kannata mennä muotin mukaan, vaan kannattaa rohkeasti rakentaa elämä omannäköiseksi eikä edetä perheen/suvun/kavereiden tai edes yhteiskunnan odotusten mukaan, varsinkaan jos se ei tunnu itselle sopivalta. Minua ja ex-vaimoakin peloteltiin, että tuhotaan työuramme, emme selviä taloudellisesti ym ym.. mutta hemmetin hyvin tässä on sitten kuitenkin pärjätty.

 

[BOL]

Olen. Surullisin tapaus viime kesältä, kun aloin yhtäkkiä Lintsillä pelätä maailmanpyörässä vai mikä perkeleen Kehrä tai Rinkeli se onkaan. Surullista ja hävettää. Olen kuitenkin käynyt ihan Kingissäkin, mutta sitten tuollaisessa eläkeläisten vekottimessa tulee melkein paskat housuun.

 

[nummenkallio]

Tunnen itseni välillä kovinkin vanhaksi, vaikka ikä alkaa toistaiseksi kolmosella. En pysy enää nuorten kyydissä. Edistyksellisin tekoni on aktiivisuus Instagramissa, mutta kun ne junnut ovat niin monessa muussakin paikassa. Ne pakenevat aina meitä vanhempia.

En myöskään tunne enää nuorten suosimia artisteja. Nämä esiintyvät ihan joissain muissa kanavissa kuin mitä seuraan. Tunnen toki Sannit sun muut, mutta kun junnut näyttävät fanittavan ihan oikeasti jotain sellaisiakin "artisteja", jotka julkaisevat jonkun biisin tai videon jossain some-hevonperseessä, jota seuraavat kaikki junnut mutta ei kukaan muu.

Räppiäkin olen yrittänyt kuunnella, koska se on nykyajan mainstreamia, eikä tilanne tule todennäköisesti muuttumaan. En vain silti pysty tykkäämään muusta kuin Asasta, Super Jannesta ja Ruudolfista, jotka ovat teinien mielestä ihan passé.

Voisin olla ylimielinen ja väheksyä kaikkea tätä, mutta kun siinä on se tulevaisuus...

 

[arvee]

Tunnen itseni välillä kovinkin vanhaksi, vaikka ikä alkaa toistaiseksi kolmosella. En pysy enää nuorten kyydissä...
Voisin olla ylimielinen ja väheksyä kaikkea tätä, mutta kun siinä on se tulevaisuus...

Joo, tuossa kolmosella alkavassa iässä hyppy saattaa olla rankinta.
Vitosella alkavilla numeroilla ei enää edes vaivaudu yrittämään ymmärtää ja pysymään kärryillä, ja kärryn perässä raahautuminen vasta raskasta onkin. Ja sitä paitsi näyttää nololta.
Joillekin ikä on muka vain numeroita. Lapsellisia ovat he.
Samoin kuin Antti Tuurin Pohjanmaa-sarjassa jossain heitetty aforismi " Viisaus asuu pohojalaasis vanhoos naisis." on täysin vailla tieteellistä pohjaa.
Ja myös empiiristä. Eikä muuten asu viisaus paljon enempää pohojalaasis vanhoos miehiskään, pelkään ma.

 

[Ministeri]

Tänä vuonna tulee 22 täyteen ja tuntuu siltä, että toinen jalka on jo haudassa. Nuoruus alkaa olemaan kohta takanapäin, siksi siitä pitää yrittää vielä nauttia kun voi!

Noin minäkin luulin kun 25 täytin. Sitten täytin 30 ja huomasin, että tästähän se elämä vasta alkaa! Nyt olen jo kolmenkympin ehtoopuolella, ja koko ajan paranee meininki.

Ihan sama asia itsella, 40 tuli mittariin jo. Nyt kun jalkikateen miettii millaista se elama oli silloin parikymppisena, niin ei minua harmita.

Silloin oli ihan perse auki koko ajan ja elama pyori muutenkin sellaista pienta piiria. Viikolla kaytiin koulussa ja viikonloppuna juotiin kaljaa.
Rahaa ei ollut koskaan, vaan aina piti laskea penneja.

Nyt on taysin eri tilanne. Vaikka en mikaan rikas ole, mutta voin kuitenkin tehda kaikenlaista hienoa.
Matkustella ja ostella kaikenlaista. Eika tarvitse koko ajan laskea rahoja. Ihan mukavaa tama on, hienompaa kuin kaksikymppisena oli.

 

[Flyingbird]

Eilen tuli vanha olo omissa polttareissani. Rehellisesti kirjoitettuna kyyneleet tuli silmiini juhliessa rakkaiden ystävien kanssa ja muistellessa menneitä. Miten tästäkin rentusta sai yksi nainen muokattua tällaisen kotirotan. Olisin nauranut päin naamaa jos joku olisi sanonut itselleni että viiden vuoden päästä omistat talon ja olisin perustanut perheen. Mies joka ei koskaan ennen ole suhteessa kiintynyt yhteenkään naiseen ja häntäheikkinä juoksee baareissa. Eilen tuli se fiilis että olen nyt aikuinen ekaa kertaa elämässäni pari kuukautta vajaa kolmekymppisenä.

 

[matti&teppo]

Viimeksi tänään. Yritin paneskella muttei siitä mitään meinannut tulla. Sama vika kuin Henry Saarella, ei polvet kestä enää. Itsellä on tosin väärä ammatti, en pääse eläkkeelle vaikkei paneminen enää meinaakaan luonnistua.

No, onneksi vaimo hoiti hommat.

 

[Saxon-747]

Koitan välttää tuota tunnetta parhaani mukaan. Eiköhän se jonkunlaista itsepetosta ole... Omat pojat sitten palauttaa todellisuuteen kun välillä ei ole mitään hajua mistä ne puhuu.

 

[Vesuri]

Joka toinen viikonloppu kun tolskaa 7- ja 8-vuotiaiden natiaisten kanssa viikonloppuisänä. Eräänkin kerran käynyt mielessä, että olisi kannattanut tehdä jälkikasvu hiukan nuorempana. Nyt kattelee sydän kylmänä poitsun temppuja, jotka ovat samaa tasoa kuin itsellä kersana. Ehkä juuri siksi. Itsellä oli pentuna aina joku paikka paketissa. Toisaalta huomannut, ettei kolmessakymmenessä vuodessa ole tapahtunut mitään muutosta. 18-vuotiaana unelmoi kaksivitosista naisista, jotka olisivat hiukan kokeneempia. Edelleen kohta viisikymppisenä on unemissa kaksivitoset naiset, mutta hiukan eri syystä.

 

[Timbit]

En välttämättä vanhaksi, mutta kyllähän sitä elämänasenne on muuttunut paljon ihan jo Jatkoajankin olemassaolon aikana. Aikakäsitys on ihan erilainen kuin joskus parikymppisenä, ja muutenkin asioita katsoo aivan toisesta perspektiivistä kuin silloin. Ei sitä aikaansa viitsi käyttää tyhjänpäiväiseen meuhaamiseen ja väärässä olevien mollaamiseen, kun ei asiat siitä miksikään muutu. Varmasti todella tylsän kuuloista parikymppisten mielestä, mutta enpä jaksa siitä murehtia. Itse kun olen oikein tyytyväinen. Elämänkaari on karkeasti ottaen siinä puolivälin paikkeilla nyt, ja jos tämä yhtä mukavissa merkeissä menee kuin tähän asti, niin todella hieno reissuhan tämä on.

 

[SherwoodinHartsa]

1,5 vuoden kuluttua tulee kuuskymppiä mittariin. Onneksi tuli tehtyä lapset riittävän nuorena, nuorin nyt reilut 26 ja vanhin kohta 36..... Mutta kyllä välillä tunnen itseni todella vanhaksi, varsinkin kun kuuntelen noin 30-kymppisten juttuja.

Mutta tässä on jo useampia vuosia ollut aikaa, mahdollisuuksia ja rahaa tehdä liki mitä haluaa. Että siinä mielessä ihan mukavaa aikaa. Jos halutaan rouvan kanssa lähteä reissuun, niin lähdetään jne.

Nuoremmille palstalaisille neuvoksi, jos yhtään mahdollista, hankkikaa lapset mahdollisimman ajoissa. Ette te kuitenkaan nauti 40-kymppisinä niistä yöitkuista, korvatulehduksista jne.

Tietysti tässä iässä haittana on kun terveys alkaa tai siis reistailee jo, mutta sen kanssa pärjää kyllä.

 

[Rod Weary]

Viiskymppiset vietetty ja edelleen pidän itseäni melko kakarana. En ole ajatellut aikuistua.

 

[Vesuri]

Nuoremmille palstalaisille neuvoksi, jos yhtään mahdollista, hankkikaa lapset mahdollisimman ajoissa. Ette te kuitenkaan nauti 40-kymppisinä niistä yöitkuista, korvatulehduksista jne.

Kyllä niistä nautti nelikymppisenäkin. Perseen pesuista myös. Saipahan elää rauhassa nuoruuttaan silloin kun nuori vielä oli.

 

[PeteX]

Kyllä niistä nautti nelikymppisenäkin. Perseen pesuista myös. Saipahan elää rauhassa nuoruuttaan silloin kun nuori vielä oli.

Näin juuri. Ei ollut nuorena lapset jaloissa ja nyt ei haittaa. Tosin tyttö on jo teini.

 

[adolf]

Tuohon kyllä myös vahvasti eriävä mielipide että lapset pitäisi hankkia mahdollisimman aikaisin. En minä olisi voinut kuvitellakkaan joskus 20-25 vuotiaana hankkivani lapsia. Itsekin kun olin vielä ihan täysi lapsi. Ei pidä omaa kokemustaan yleistää miksikään yleiseksi totuudeksi.

Minun kohdallani ihan hyvä vaan että tulevat sitten aikuisemmalla iällä, jos ovat tullakseen.

 

[sampio]

Vaille kymmenen vuotta nuoremmat tutut ja ystävät, joiden perässä olen leiriohjaajana juossut pitkin metsiä, alkavat olla jo kolmekymppisiä tai lähennellä sitä uhkaavasti. Hassu juttu, kun tätä kehityskaarta ei meinaa aina itse huomata, mutta näissä muiden ikääntymisissä sitten hokaa, että kai sitä itsekin on rupsahtanut. Tosin hyvä lääke myös kropan ikääntymistä vastaan on ollut aloittaa tavoitteellinen liikunta kolmenkympin jälkeen. Ainoa ongelma vain on se, että vaikka olen paremmassa kunnossa kuin kaksivitosena, biologia asettaa rajansa tällekin tempulle. Mutta juu, monessa mielessä ikä on vain numero. Paitsi biologiassa.

 

[UnenNukkuja]

Tällainen elämänkokemus mitä minulla on 31-vuotiaaksi, on pakko todeta, että 25-vuotiaat rinnallani kuulostavat lapsilta. Eikun siis: minä kuulostan mummolta tuon ikäisten rinnalla.

Toki okei vanha olo on monistakin asioista, mitä kohtaa lasten ja nuorten kohdalla nykyään. 80-90 -luvuilla kun ei netti ja nykyinen media toiminut tähän tyyliin.

Ikuisesti lääkkeitä syöneenä katson edelleen lääkepakkauksen lääkeselosteen ensimmäisenä. Nyt sairastuvat menevät someen (FB) huutamaan diagnoosiaan ja oireitaan (tässä häviää jo suomi24 ja vauva-foorumi), sekä utelemaan lääkkeistä.

 

[godspeed]

Ikuisesti lääkkeitä syöneenä katson edelleen lääkepakkauksen lääkeselosteen ensimmäisenä. Nyt sairastuvat menevät someen (FB) huutamaan diagnoosiaan ja oireitaan (tässä häviää jo suomi24 ja vauva-foorumi), sekä utelemaan lääkkeistä.

En oikein ymmärrä mitä tekemistä lääkeselosteen lukemisella ja somekommenteilla on toistensa kanssa.