...
Vaikea kuvitella miltä tuntuu viiskymppisten kohdalla, kun vielä nelikymppisiinkin on vielä aikaa.
Yli viiskymppisenä sitä enimmäkseen odottelee viikatemiehen kolkutusta.
Mutta on tämä aika jännä rajapinta, minä vielä muistan Neuvostoliiton ja Ylen Näin Naapurissa ja Naapurineljännes- ohjelmat, olen myös kuunnellut Radio Moskovan suomenkielisiä lähetyksiä. Myös Polskie Radio kuuntelijakerhoon kuuluin, en vieläkään tiedä miksi. Muistiteeveekuvia on Vietnamin sodasta, Irlannista, kuulennoista, tosin olin tuolloin kovin nuori, noin kymppinen mutta silloin katsottiin teeveetä kun sieltä ohjelmaa tuli, meillä mukulakin katsoi uutisiakin rajoittamatta, uutisväkivaltaa.
Oikeastaan taitaa olla aika iso maailmankokemus ja -mieltämisero nykypäivän neljä- ja yli viisikymppisten välillä. Vanhemmat ovat ehkä olleet eri sukupolvea vielä eli sukupolvien kuilu kasvatuksessa ja siihenpäälle vielä melkoisen monta maailmanmurrosta, taloudessa ja varsinkin maailmanpolitiikassa.
Tämä on mielenkiintoinen juttu oikeastaan, sukupolvien kokemuspykälät. Voiko ne nykyään vetää kymmenen vai jopa viiden vuoden kokemushorisontin eroon? Mediamaailma, yhteiset kokemukset ovat päivänperhoja, kukaan ei muista viiden takaisia juttuja. Paitsi Suomen kiekkomestaruudet ja Jokerit.
Taidan siirtyä kuuntelemaan Freetä ja sitten Lynyrd Skynyrdiä. Toivottavasti tajuan lopettaa ennen AC/DCn alkupuolenjuttuja, muuten menee liian pitkään seiskytluvulla eloa vielä tänäkin päivänä, yönä.