Oletko koskaan tuntenut itseäsi vanhaksi?

[Moto]

Samantapaisi tuntemuksia herätti tuo Hanno Möttölän lopettaminen minussakin. Ihan junnuhan se vasta on.

Eikä siitä ole kauaakaan, kun ällisteli, että SM-liigaan rupesi ilmestymään pelaajia, jotka olivat "vain pari vuotta vanhempia kuin minä" ja nyt sitten seiskakutoset ovat veteraaneja ja liigassa rupeaa olemaan jo jotain 90-luvulla syntyneitä pelaajia. Eikös sen ikäiset ole vasta ala-astetta lopettelemassa tai jotain?

Samaten tuossa äsken mietin, että enpä ole varmaan nähnyt juuri toosassa menevää Smokey & The Bandit-leffaa 20 vuoteen. Ja jotenkin kuitenkin termi "20 vuotta sitten" tuntuu edelleen osuvan niihin aikoihin, kun Beatlesit olivat vielä kasassa, Kekkonen tiukasti vallassa ja itse oli korkeintaan pilke faijan silmäkulmassa. Enää reilu vuosi ja "20 vuotta sitten" osuu 90-luvulle. Pelottavaa.

 

[Everton]

Samaten tuossa äsken mietin, että enpä ole varmaan nähnyt juuri toosassa menevää Smokey & The Bandit-leffaa 20 vuoteen.

Mä taas tunsin itseni jälleen nuoreksi. Leffa oli nimittäin just niin hyvä kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Tai sitten olin vaan tosi väsynyt.

 

[Livermore]

Tunnen itseni todella vanhaksi. Kämmenen selkäpuolta kohden kun hengittelee huomaa aivan selvästi, että toinen sierain puhaltaa jo hiukan kylmempää ilmaa..ja alle kolmevitosena.

 

[Palstalegenda]

Eilen krapulassa (oikeastaan ei krapulaa varsinaisesti, vain serotoniinivajausta ja sellaista kivutonta oloa) tuntui, että olen näin kolmiykkösenä jo niin lähellä virallista eläkeikää, että kaikki kun menee jatkossakin näin nopeasti, niin kohta on yllä puupalttoo ja maailma jatkaa menoaan. Makasin siinä sängylläni ja kuvittelin itseni luurangoksi siellä arkussa!

(nämä tämänlaiset horkkatuntemukset lienevät muillekin tuttuja...)

 

[magnum37]

Tänä iltana...ensin vaimo huomautti takaraivon hiusten ohentumisesta ja nyt istun ja siemailen KONJAKKIA, ihan kuin olisin joku sydämen vaivoja lääkitsevä kuuskymppinen..

 

[tahtookirjoittaa]

Tänään taas tunsin itseni vanhaksi, kun kelasin yhtä juttua. Nimittäin muistan kuin eilisen päivän, kun Music Televisionilla pyöri uuden uutukaisina musiikkivideoina sellaiset kappaleet kuin Sinead O´Connorin Nothing Compares 2 U, Lisa Stansfieldin Around the World, Phil Collinsin Another Day In Paradise jne. Siis aivan kuin ne olisivat juuri olleet uutuuksia. Mutta kun miettii sitä, että noiden kappaleiden ilmestymisen aikaan syntyneet ihmiset ovat jo - herran jestas - täysi-ikäisiä (eli pääsevät baareihin, voivat ostaa itse kaljaa ja ajaa autoa), niin se pistää vähän miettimään. Siis aika, jolloin näitä tuoreita täysi-ikäisiä ei ollut edes vielä olemassakaan, on kuin juuri äsken tapahtunutta. Ei hitto pysty käsittämään tätä ajan kulumista ja omaa vanhenemista tällä koulutuksella.

 

[teemu73]

Nimittäin muistan kuin eilisen päivän, kun Music Televisionilla pyöri uuden uutukaisina musiikkivideoina sellaiset kappaleet kuin...

Musapuolessa tämän huomaa varsin hyvin. Jos tänäpäivänä jostain syystä laittaa Music TV:n päälle, niin kaikki biisit ovat outoja ja täysin mitäänsanomattomia, ellei sieltä satu tulemaan joku So 80´s erikoisohjelma.

Enpä muuten osaa äkkiä sanoa yhtään vuonna 2008 tehtyä rock/pop -biisiä, ainoastaan sen tiedän että Popedalta tuli uusi levy. Enkä itse asiassa osaa 2007:n biiseistäkään mitään sanoa, Lordistakin on jo 2 vuotta... Ihan pihalla. 1980-luvun puolivälistä pystyisin yli sata biisiä tiputtelemaan heti.

 

[kakkonen]

Kyllä olen, viimeiset 30 vuotta.

 

[Eino_Mies]

Tänään, kun katselin abien penkkariajelua kaupungilla. Tajusin siinä, että omasta vastaavasta kuorma-autokyydistä on jo 20 vuotta!

 

[ukkometso]

Tänään, kun katselin abien penkkariajelua kaupungilla. Tajusin siinä, että omasta vastaavasta kuorma-autokyydistä on jo 20 vuotta!

Miten niin? Nythän siitä tuli täyteen 30 vuotta! Silloin -79 sentään osattiin, nythän nämä ovat pelkkiä kakaroita.

 

[Powerplay]

Tänään, kun katselin abien penkkariajelua kaupungilla. Tajusin siinä, että omasta vastaavasta kuorma-autokyydistä on jo 20 vuotta!

Aivan sama tuli itselle mieleen. Samat fiilikset armeijan kavereista myös.

Tytär kertoi, että niiden luokkalainen poika tuli voimistelun sm-kisoissa (vai mikä se nyt oli) viidenneksi miehissä. Rupesin miettimään, että minkä ikäiset lapset noihin saa osallistua.

 

[Monipuolisenhuono]

Parisen viikkoa sitten olin suorittamassa ajokortin kakkos vaihetta (olen 36v) ja kyllä tunsin itseni läpivanhaksi kun katselin ja kuuntelin niitä tenavia mitä oli samalla "kurssilla".

 

[redcat]

Taannoin olin tuttavaperheen emännän 40-vuotissynttäreillä. Olen tuntenut heidät iäisyyden, joten ei se sinällään saanut vanhuuden tunnetta. Mutta siinä samassa pälähti päähän, että ensi vuonna täyttää ensimmäiset 70-luvulla syntyneetkin jo 40. No huh huh.

Ravintelikuvioihin liittyen. Pubit ja muut rauhallisemmat paikat, joissa ei taustaäänenä välttämäti soi päivän hitit, vetävät minua puoleensa. Jos tanssiaskeleita haluan ottaa, niin reivaamot ja hip-ja-in-klubit kierrän kaukaa. En yritä väkisin kuvitella olevani junnu.

 

[PeteX]

Parin päivän sisään tyttö lopetti peruskoulun suunnaten lukioon ja tytärpuoli sai lapsen. Juurihan nuo olivat vasta ihan skidejä.

 

[PataJaska]

Taannoin olin tuttavaperheen emännän 40-vuotissynttäreillä. Olen tuntenut heidät iäisyyden, joten ei se sinällään saanut vanhuuden tunnetta. Mutta siinä samassa pälähti päähän, että ensi vuonna täyttää ensimmäiset 70-luvulla syntyneetkin jo 40. No huh huh.

Tämä on totta. Nimenomaan muiden ihmisten ikääntyminen pistää miettimään myös omaa ikääntymistä. Esimerkiksi vaikka joidenkin mediasta tunnettujen ihmisten kohdalla tämä pätee. Juuri olikohan viime perjantaina kuulin radiosta, että ystävämme urheilujournalisti Mika Saukkonen täytti 50v nyt kesäkuun alussa. Siis Mika Saukkonen! En minäkään voi siis enää ihan mikään pikkupoika olla, koska Mika Saukkonen on ollut niin kauan kuin minä vain ikinä jaksan muistaa, eikä hänen ulkonäkönsä ole edes muuttunut yhtään mihinkään :D

 

[Prof. Puck]

... En minäkään voi siis enää ihan mikään pikkupoika olla, koska Mika Saukkonen on ollut niin kauan kuin minä vain ikinä jaksan muistaa, eikä hänen ulkonäkönsä ole edes muuttunut yhtään mihinkään :D

Varmaan totta tämäkin, mutta allekirjoittanut säpsähtää aina välillä, kun näkee jotain vanhaa suurin piirtein samanikäistä tuttavaa monien vuosien tauon jälkeen ja huomaa, kuinka helvetin vanhoilta ja väsyneiltä ne näyttävätkään, siis ihan selkeästi ja reilusti keski-ikäisiä ukkoja :-)

Minähän olen toiseta puusta veistetty, eli tismalleen samannäköinen kuin parikymppisenä kollina! Jos ette minua usko, niin kysykää äidiltäni ja tyttökaveriltani ja ainakaan äiti ole ikinä ollut väärässä missään asiassa (tyttökaveri sitten sitäkin useammin..)!

 

[adolf]

En minä ole vielä täyttänyt edes 30 vuotta ja kyllä sen nyt jo huomaa että ei sitä enää sillä tavalla ole semmoista sammumatonta patteria, kuin vielä parikymppisenä. Meinaa siis sitä että oikeasti täytyy levätäkkin. Dokaaminen ja bilettäminen on myös korvautunut muilla mielenkiinnon kohteilla.

Lisäksi Jaromir Jagr on viimeinen mohikaani joka vielä pelaa jääkiekkoa niistä minun lapsuuteni supertähdistä. Kaikki muut on jo lopettaneet.

 

[Shard]

Muutama viikko sitten joku lapsi sanoi minua sedäksi isälleen bussissa. Olen 23. Järkytti, ajoin viikset.

 

[Prof. Puck]

Muutama viikko sitten joku lapsi sanoi minua sedäksi isälleen bussissa. Olen 23. Järkytti, ajoin viikset.

Tuo ei ole edes paha, jos lapsi oli kyseessä ja sulla vielä viikset rehottivat.. Minua kutsuttiin - kröhöm.. vuonna miekka ja kilpi - sedäksi kahden teini-ikäisen, arviolta 16 vuotiaan tytön toimesta, kun olin itse kutakuinkin kaksvitonen...ehkä jopa vähän alle! Se kirpaisi silloin. Ja olin vielä tuolloin komea kolli! Saattoihan tyttöjen sedättelyssä olla pientä ilkikurista ivaakin, mutta siitä huolimatta, tai juuri siksi, osuivat täydellisesti maaliinsa.

Eilen koin itseni taas vanhaksi. Juttelin parin "nuoren" (..arviolta noin kaksvitosia) entuudestaan tuntemattoman jannun kanssa ja jossain vaiheessa tuli puhe iästä. Hyvää fiilistä nostatti aluksi se, että molemmat arvioivat ikäni viitisen vuotta alakanttiin, mutta kylmä suihku tuli niskaan 10 minuuttia myöhemmin, kun vaimoni tuli pöytään moikkaamaan meitä. Pojat aluksi jäätyivät kauniin naisen pyörähtäessä yks kaks yllättäen seuraan ja kun parempi puolisko oli jatkanut taas omille teilleen, tivasivat jannut heti perään, että minkä ikäinen vaimoni on. Kun olivat päässään saaneet laskettua, että hiukan reilu 10 vuotta allekirjoittanutta nuorempi, niin heittivät - perkele - tsemppi/onnittelu-yläläpsyt mulle. En oikein vieläkään tiedä miten suhtautua asiaan, mutta vanhaksi ainakin tunsin itseni sillä hetkellä... Ja vaimokin on jo hiukan päälle kolmekymppinen, joten ihan tytöstä ei ole kyse.. tosin näyttää ikäistään nuoremmalta. Kai ton olisi pitänyt ottaa kohteliaisuutena...

 

[Shard]

Tuo ei ole edes paha, jos lapsi oli kyseessä ja sulla vielä viikset rehottivat.. Minua kutsuttiin - kröhöm.. vuonna miekka ja kilpi - sedäksi kahden teini-ikäisen, arviolta 16 vuotiaan tytön toimesta, kun olin itse kutakuinkin kaksvitonen...ehkä jopa vähän alle! Se kirpaisi silloin. Ja olin vielä tuolloin komea kolli! Saattoihan tyttöjen sedättelyssä olla pientä ilkikurista ivaakin, mutta siitä huolimatta, tai juuri siksi, osuivat täydellisesti maaliinsa.

Nojoo, en tiedä kuinka pahasti säälittävät maitoviikseni rehottivat, ovat niin vaaleat etteivät edes pitkälle näy. Olen aika babyface muutenkin, siksi järkytti.

 

[Rixa88]

Työpaikallani olen TOP 3 nuorimman joukossa vaikka on ollut sama työpaikka jo viisi vuotta. Tästä huolimatta sitä alkaa tuntemaan itsensä vanhaksi, kun silloin tällöin kuulee minun olevan kohta 30. Kuitenkin koen olevani fyysisesti yhtä hyvässä kunnossa ja yhtä terve kuin 18-vuotiaana ja ryypätäkin jaksaa aivan yhtä loistavasti kuin silloin 18-v ilman mitään kamalia tappokrapuloita. Tietenkin eri asia, jos olisi ammatillinen koulutus, omistusasunto ja omia lapsia niin silloin kokisin olevani vasta 27.

 

[Prof. Puck]

Nojoo, en tiedä kuinka pahasti säälittävät maitoviikseni rehottivat, ovat niin vaaleat etteivät edes pitkälle näy. Olen aika babyface muutenkin, siksi järkytti.

Baby-facesta ei ainakaan kannata masentua... sun prime-time vaan alkaa hiukan myöhemmin ja ja kestää(ikähaarukan molemmista päistä) pidempään. Onnekas olet tuolta osin ja kokemuksesta tässä puhun, kun itselläkin oli pientä taipumusta baby-faceen nuorempana. Tietty juuri tuon ikäisenä kun juuri nyt olet se voi vielä olla lievästi negatiivinen juttu, mutta odota muutama vuosi päälle!

Mun ikäisillä, hiukan päälle nelikymppisenä erot ulkonäön suhteen ovat järkyttävän suuret ihan riippuen siitä missä kondiksessa itsensä pitää. Osa menee kevyesti hiukan päälle kolmekymppisistä ja toiset näyttävät yli viisikymppisiltä. Aina jänskättää tavata vanha tuttu, jota ei ole vuosikausiin nähnyt kun ei tiedä millainen mörkö purjehtii vastaan.

Mun faija näytti ikähaarukassa 30-55 miltei tismalleen samalta. Ollaan ihan naureskeltu asialle kun vanhoja valokuvia on katseltu missä äijä poseeraa ja elvistelee. Nyt jo lähempänä seitsemääkymppiä kroppa on edelleen kuin nelikymppisellä miehellä, mutta pää alkaa olla enemmän harmaa kuin tumma. Toivottavasti allekirjoittanut on saanut samat geenit säilyvyyden suhteen... tosin huomaan, että mun hiukset ovat hiukan ohentuneet viimeisen parin vuoden aikana, joka vituttaa huolella. Varsinkin kun kummallakaan vanhemmistani ei ole ollut tähän ikään saakka mitään ongelmia hiusten kanssa. Syytän stressaavaa duunia!

Vanheneminen olisi muuten todella kivaa jos vaan kroppa vanhenisi samaa tahtia mielen kanssa, heh

 

[godspeed]

Sitten kun ei enää kysytä papereita kaupassa, niin voi alkaa tuumata, että tästä se fyysinen vanheneminen alkaa. Usein ikäni arvioidaan 10 vuotta alakanttiin. Partakaan ei ole kasvanut koskaan kunnolla, ja olen ollut aina kukkakeppi, vaikka nykyään pyöristymistäkin on alkanut tapahtua. Henkisesti toki olen yhä parinkympin korvilla, vaikka ajatusmaailma on kovasti kypsynytkin.

Luin joskus tutkimuksen, että 25 vuoden iässä aivot ovat saavuttaneet kehityshuippunsa, ja siitä eteenpäin alkaa hidas mutta varma taantuminen. En tiedä tuosta, vaikka olen esimerkiksi kirjoittanut nuoruuden innolla aikanaan paljon analyyttisemmin ja vuolaammin ja nykyään ei aina jaksa kauheesti vaivata päätä asioilla, joten ehkä taantuminen on alkanut. Sitä on alkanut arvostamaan aika tavallista ja stressitöntä, niin sanotusti konfliktitonta elämää. Eikä jaksa enää käydä baareissa, festareilla eikä oikein matkustaminenkaan kiinnosta. Kai sitä on jo vähän alkanut jämähtämään rutiineihin siksikin, että rutiinit ovat minulle muusta syystä kuin vanhenemisesta johtuen erittäin tärkeitä, jotta elämä olisi mielekästä. Tunnen nähneeni elämästä jo kaiken, paitsi avioeron ja konkurssin, joita tällä menolla tuskin koskaan tulee tapahtumaan.

 

[peruspata]

Kun parturi alkoi hämmästellä melko vaaleiden hiusteni harmaata raitaa, totesin itsekseni vanhentuneeni.

Siinä on puolensa ja puolensa.

 

[Trenchtown]

Mittariin tulee ensi kesänä 35 vuotta, eli ei vielä paljon paskaakaan. Tuosta huolimatta - tai juuri sen takia - olen useastikin tuntenut itseni vanhaksi. Muistan kakarana kuunnelleeni jonkun perhetutun vali(s)tusta siitä miten ennen oli kaikki niin paljon paremmin. Muistan vieläpä päättäneeni, että meikäläisestä ei ikinä tule tuollaista menneiden aikojen haikailijaa. Jokin aika sitten kävin serkkuni kanssa keskustelua menneistä ajoista ja kuin huomaamatta päästin suustani jotain tyyliin "kyllä ennen oli kaikki helpompaa" tjsp. Muistin edelleen tuon lapsena itselleni antaman lupauksen ja järkytyin sekä pelästyin, että nytkö musta on tullut sellainen vanha käyrä, joka katkerana kaipaa takaisin menneisyyteen.

Asiaa ei tarvitse kummemmin pohtia ymmärtääkseen, että ennen ei tosiaankaan kaikki ollut helpompaa, mutta yksinkertaisempaa ehkä. Ja kyllä mun mielestä tämän ikäisenä saakin jo tuntea itsensä vanhaksi, kunhan pyrkii jättämään siitä tunteesta katkeruuden ja menneiden aikojen haikailun pois ja ajattelee asiaa positiivisuuden kautta. Että on tähän ikään mennessä kokenut sekä oppinut kaikenlaista ja kiertänyt muutakin kuin tahkoa. Tuosta kulmasta asiaa lähestyessä ymmärsin aika äkkiä, että en kyllä haluaisi olla yhtään tämän nuorempi, en haluaisi vaihtaa opittuja oppeja ja elämänkokemustani siihen, että olisin taas parikymppinen. Parikymppisenä luulin tietäväni lähes kaikesta kaiken tietämisen arvoisen, kun taas kolmekymppisenä oli jo auennut se tosiasia, että en oikeastaan tiedä mistään mitään.

Mutta niin, olen kyllä sairauteni takia tuntenut itseni usein ainakin fyysisesti paljon oikeaa ikääni vanhemmaksi. Välillä laitan asialla leikiksi sanomalla, että mulla on 15-vuotiaan mieli ja 70-vuotiaan kroppa.

Toisaalta olen saman sairauden vuoksi ollut jo jonkin aikaa työkyvyttömyyseläkkeellä, joten miksipä eläkeläinen ei saisi itseään vanhaksi tuntea, kunhan yrittää olla katkeroitumatta asian takia.