Oletko koskaan soittanut hätänumeroon?

[Datsun]

Juu. Tänään.

Meilläkin on firmassa nämä lyhytnrot käytössä, eli talon sisäisiin kännyköihin soitetaan käyttäen kolminumeroista puh.nroa. Luuriini asennettiin uusi ohjelmisto (Avaya one-x) sekä Sonera vaihtui Elisaksi - ja koko paletti sekaisin. Kun soitin työkaverille (jonka lyhytnumero on 911) vastasi yllätyksekseni toisessa päässä Hätäkeskus! Ällistyttävää!

 

[Timbit]

Kerran soitin poliisien numeroon kertoakseni vaan että eräällä tiellä kuljeskelee vapaana koira. Ilmeisesti puhelut siirretään jossain kohden iltaa suoraan 112:n, joten menin hiukkasen hämilleni kun puhelimeen vastataan että "Hätäkeskus". No, sain asiani kerrottua ja ne otti ihan sen koiran kulkusuunnankin ylös, jos joku sattuisi kaipaamaan.

Nykyään myös poliisin hätänumero on 112 joten ilmeisesti 10022:een soitetut puhelut ohjataan automaattisesti hätäkeskukseen.

Itse olen soittanut kolme kertaa. Ensimmäinn kerta oli jokunen vuosi sitten talvella, kun havaitsin iltahämärissä jonkun naisen asettuvan liftaamaan niinkin järkevään paikkaan kuin moottoritien kiihdytysrampin päähän. Asusteina tällä kyydin pyytäjällä oli tottakai tummahkot vaatteet ja heijastimet loistivat vain poissaolollaan. Hetken mietin, että soitanko, mutta päätin soittaa kun muutenkin pysähdyin läheiselle huoltamolle. Hätäkeskuksen päivystäjä oli kanssani samaa mieltä siitä, että liftauspaikka ja -asu on erinomaisen huonosti valittu, ja lupasi lähettää poliisipartion paikalle.

Toisen kerran soitin, kun autoni takapuskuriin nojaili joku ihan vieras auto omalla parkkipaikallamme. Loppujen lopuksi ilmeni, että auto oli vierinyt siihen itsekseen käsijarrun petettyä, ja koko sotkusta selvittiin takapuskurin vaihdolla ja pienellä pellin oikomisella.

Kolmas kerta oli viime talvena, kun tilasin kyydin rappukäytäväämme leiriytyneelle spurgupariskunnalle. Lähdin illalla viemään roskia ja huomasin, että täällä rapussahan haisee tupakalle. Kellarikäytävältä löytyikin hehkeä pariskunta tupakkaa polttamasta. Äijä sönkötti ensin normaalit "oot säkin joskus viinaa juonut" ja "ei me tehdä tässä pahaa kellekään" mutta suostui sitten tumppaamaan kun kerroin vaihtoehtona olevan ulos siirtymisen. Pakkasta oli ehkä -20 astetta. Valehtelivat, että joku on tulossa heitä vartin päästä hakemaan. Lupasin, että voivat jäädä siihen kyytiä odottamaan mutta tupakkaa ei enää polteta. 20 minuutin päästä menin katsomaan ja olivat kyllä siirtyneet pois kellarikäytävältä, leiri vaan oli vaihtunut nelos- ja vitoskerroksen väliselle porrastasanteelle. Taju oli molemmilta kankaalla joten ei muuta kuin soitto poliisille.

Kaikilla kerroilla sekä puhelimeen vastannut päivystäjä että poliisit ovat olleet hyvin asiallisia ja korrekteja käytökseltään.

 

[Eino_Mies]

Nostetaampa nyt päivän teeman mukaisesti tällainenkin ketju ylös. Eli tänään 11.2. vietetään Hätänumeropäivää, jonka tarkoituksena on muistuttaa yleiseurooppalaisesta hätänumerosta, joko siis on 112. Itse olen pari kertaa joutunut kyseiseen numeroon turvautumaan, kun isoäitini on ollut ns heikossa hapessa kotonaan ja pitänyt toimittaa hänet hoitoon. Edellisestä soitosta on tosin jo yli vuosi aikaa ja mummo nykyään hyvissä voimissa kotonaan.

 

[mirasane]

Monta kertaa on tullut soitettua.

Kerran todistin vanhan naisen luhistumista 30 asteen pakkasessa. Näin tapauksen sadan metrin päästä tyhjällä kadulla ja soitin ambulanssia juostessani paikalle. Mummo oli tajuton ja hengitti vaikeasti. Kaatuminen onneksi tapauhtui parin korttelin päässä Marian sairaalasta, joten ambulanssa oli paikalla hetkessä. Kammiovärinästä ambulanssimiehet puhuivat antaessaan sähköiskuja naisen rintaan.

Toisen kerran piti 112 näppäillä, kun yöllä oveni takana oli hätääntynyt nainen, joka kertoi miehensä painivan pihalla autovarkaan kanssa ja pyysi apua. Näppäilin 112:n valmiiksi ulos juostessa, annoin mimmin hoitaa puhumisen ja hyppäsin painiin mukaan. Tai paini oli siinä vaiheessa jo ratkennut sen verran, että tämä talomme mies istui varkaan päällä, joka kyllä tappeli vastaan vimmatusti ja yritti päästä alta pois. Kun sitten minäkin pyllähdin siihen päälle, saimme kaverin sidottua lopullisesti. Joidenkin huumeiden vaikutuksen alla hän oli ja kun poliisit tulivat paikalle, tiesivät he kaverin etunimeltä. Rosmo oli jäänyt kiinni, kun myöhään kotiin palannut pariskunta oli ollut parkkipaikalla samaan aikaan kun tämä sankari löi yhdestä autosta sivuikkunan rikki ja yritti siitä sisään.

Kolmannen kerran pirautin poliisille, kun autoilin Imatralla ja huomasin, että edessä olevan auton rekisterinumeroa on rukattu. Muistaakseni siinä oli jollain maalilla yritetty muutta numero 3 näyttämään 9:ltä (saattoi olla joku muukin muutos). Pirautin poliisille asiasta ja pyysin heitä tarkistamaan, onko tuollaisesta autosta haku päällä. Eivät kertoneet, onko se varastettu, mutta pyysivät kertomaan, missä menen, että partio pääsee paikalle. Seuranta helpottui, kun varjostamani auto kääntyi parkkipaikalle. Itselläni oli kiire toisaalle, joten en jäänyt katsomaan, miten tilanne päättyi.

Eilen tuli viimeksi soitettua ambulanssi, kun näin nuoren tytön maassa tajuttomana pää runsaasti verta vuotaen. Joku muu oli kuitenkin ehtinyt ensin ja ambulanssa oli jo tulossa. Ilmeisesti kyseessä oli epilepsiakohtaus tai joku muu vastaava, koska paikalla ei ollut mitään, mihin olisi voinut kompastuakaan. Ambulanssin tultua tyttö havahtui, vaikka olikin ihan tokkurassa vielä. Hemmetin iso verilammikko jäi paikalle ambulanssin lähdettyä.

 

[zorro]

Kerran öiseen aikaan jollekin nuukahtaneelle, joka oli veripäissään. Toisen kerran terassille meni vahingossa hätänumeroon. Kysyivät tilannetta, selitin että on kaveri nuukahtanut tähän Rosson terassille. Kehottivat soittamaan taksin. Olen soittanut vain päissäni siis.

 

[Sistis]

2004 kerroin tapauksesta, jossa en itse soittanut johtuen puhelimeni akun lähes loppumisesta. Kaverini soitti sitten avun paikalle ja minä olin mukana katsomassa tilannetta vierestä.

Tämän jälkeen olen itsekin soittanut kahdesti. Ensimmäinen kerta taisi osua juhannukseen vuonna 2006. Tällöin kilauttelin, kun Tampereen keskustassa makasi Itsenäisyydenkadulla (tai oikeastaan erään talon portailla) ehkä noin 15-vuotias poika sammuneena. Eihän tuollaisena lämpimänä kesäyönä ole mitään paleltumisen vaaraa, mutta koska kyseessä oli noin nuori kloppi, tulee mieleen aina kaikki alkoholimyrkytyksen mahdollisuudet etc. Tuolloin jouduttiin apua odottelemaan reippaasti yli puoli tuntia. Minun kanssa tätä tilannetta oli todistamassa myös tuntematon nuori pariskunta. Hälytyskeskuksen toiminta hieman ihmetytti. Sieltä todettiin, että "voitte jättää kaverin nukkumaan siihen ja lähteä kotiin. Saattaa mennä vielä tuntikin, ennen kuin saadaan joku sinne, kun on kiireinen yö". Vastasin kuitenkin tähän odottavani. Lopulta poliisipartio saapui ja vei väsähtäneen pojan kotiin nukkumaan.

Toinen kerta osui jonnekin 2007 alkuvuoteen. Tällöin huomasin Tampereen Keskustorilla jonkun about 20-vuotiaan kaverin makaavan maassa turvallaan. Hänen ympärillään oli muutama henkilö pällistelemässä. Kyselin, mitä oli tapahtunut. Joku puhui, että joku porukka olisi hakannut tyypin. Kukaan ei tietenkään ollut hälyttänyt apua, joten suoritin numerovalinnan. Ei mennyt kauaa, kun ambulanssi ja poliisi saapuikin paikalle. Koska en ollut nähnyt tapahtunutta, sain lähteä pois paikalta.

Tuossa ihmetytti eniten kanssaihmisten välinpitämättömyys. Ihmisiä Keskustorilla oli varmasti lähempänä sataa (pitkä taksijono ja yöbusseja odottelevat ihmiset), eikä kukaan ollut soittanut apua. On tämä perkele merkillistä.

 

[Vesuri]

Onneksi ei ole viime aikoina pahemmin tarvinnut soitella. Nykyään se siinä mielessä helppoa, ettei tarvitse alkaa selittämään kuka on ja mistä soittaa. Toisin oli 90-luvun alkupuolella, jolloin satuin kolaripaikalle ja jouduin soittamaan keskukseen ruotsalaisen rekkakuskin NMT:stä. Olin ajelemassa Ouluun jossain kohdin Paltamon ja Vaalan välissä. Edelläni ajanut nuorisojoukko oli ajanut lumipyryssä sillankaiteeseen naapurin kaistalla sillä seurauksella, että kuski oli siirtynyt penkkeineen päivineen takapenkillä istuneen nuoren tytön syliin. Soitin hätäkeskukseen, jossa neiti alkoi kysellä tarkkaa sijaintiani. Kerroin olevani Paltamon ja Vaalan välissä ja ehdottomasti lähempänä Vaalaa, joten kehoitin laittamaan ambulanssin ja raivauskaluston sieltä. Keskusneiti alkoi tivaamaan kumman kunnan alueella olen, koska ambulanssi oli tilattava sieltä minkä kunnan alueella oltiin. Ratkaisevaa ei ollut se kumpaan paikkaan oli lyhyempi matka. Nykytekniikalla tuota arpomista ei tarvitse suorittaa ja autokin taitaa tulla sieltä mistä on lyhyin matka.

 

[-Niks-]

Tuossa ihmetytti eniten kanssaihmisten välinpitämättömyys. Ihmisiä Keskustorilla oli varmasti lähempänä sataa (pitkä taksijono ja yöbusseja odottelevat ihmiset), eikä kukaan ollut soittanut apua. On tämä perkele merkillistä.

Tuossahan on juuri tuo legenda "miksi ite soittaa kun täällä on muitakin"

Mitä itse hätänumeroon soittamiseen tulee niin muutaman kerran tuli joskus soiteltua apua eräälle henkilölle. Hän asui samassa kerroksessa minun kanssa ja hänellä oli epilepsia. Noh, monesti hän sai kohtauksen ja tuli sitten rappukäytävään huutamaan apua.

Olin jo tottunut tapahtumaan ja tiesin mitä tehdä.

 

[TheT]

Kerran tuli soitettua 112:een, kun kesken työpäivän pahimman ruuhka-ajan naispuolinen kollegani pysähtyi kesken kovimman kiireen paikalleen ja vaistomaisesti nakkasin kädessäni olleet kamat menemään (melkein yhden asiakkaan päälle) ja otin "kopin" hänestä, kun lyyhistyi lattialle erään sairauden vuoksi. Tavallaan tuota osasi jo odottaa, kun pari kertaa oli aikaisemminkin sattunut, tosin silloin en ollut itse vuorossa. Vaarallisinta tuossa on juuri kaatuminen, ettei satuta itseään pahemmin.

Asialliset ohjeet sain Hätäkeskuksen päivystäjältä ja ambulanssikin tuli paikalle viidessä minuutissa (puhelun keston mukaan). Sillä kertaa en saanut moitteita puhelimen takia työvuoron aikana, se kun olisi pitänyt olla pukuhuonetiloissa.

Ai niin ja tulee mieleen toinenkin tapaus, millenniumin ajoilta - olin kuskina kavereille ja huomasin sitten jalkakäytävällä naisen, joka oli niin huonossa kunnossa (humalassa) ettei päässyt pystyyn, joku toinenkin siinä oli auttamassa ylös. Ei siinä pahemmin kiirettä ollut, näytti kuitenkin olevan tajuissaan ja koetin soittaa 112 - aluksi en saanut edes yhteyttä, sitten kukaan ei vastannut, odottelin linjalla parisen minuuttia. Mutta mikäs ihme tuo on, uudenvuodenyönä.

Tämä sekava nainen sitten sanoi asuvansa suht lähellä, sinne ajoi viidessä minuutissa. Vaan on se perkele, kun kävelee jo omin jaloin alle sadan metrin päässä kotiovelta, taisi laiskottaa vaan. Eikä muistaakseni ollut edes kovin paljon pakkasta. En nyt sano, että olisi pitänyt jättää siihen, mutta silti tuollainen teeskentely vitutti.

 

[Footless]

Turhankin usein on joutunut hätänumeroon soittamaan, raflassa kun on töissä. Onneksi ei vielä mitään pahempia ole sattunut kohdalle, lähinnä sairaskohtauksia, pään lattiaan lyömisiä ja pari tappelua joista vaadittu sitten poliisia paikalle.

Viimeksi sain soittaa palokunnan paikalle viime vuonna kun oli tulipalo työpaikalla. Hätäkeskuksen täti varmisti kerran kun kerroin sisällä olevien asiakkaiden määrän ja määräsi saman tien evakuoinnin (joka kyllä oli jo aluillaan) ja sitten rupesikin tapahtumaan, enpä ole eläessäni nähnyt sellaista määrää sinisiä valoja kerralla. Ehkä stressaavin tilanne mihin olen eläessäni joutunut. Onneksi henkilövahinkoja ei tullut.

 

[Vesuri]

Ai niin ja tulee mieleen toinenkin tapaus, millenniumin ajoilta - olin kuskina kavereille ja huomasin sitten jalkakäytävällä naisen, joka oli niin huonossa kunnossa (humalassa) ettei päässyt pystyyn, joku toinenkin siinä oli auttamassa ylös. Ei siinä pahemmin kiirettä ollut, näytti kuitenkin olevan tajuissaan ja koetin soittaa 112 - aluksi en saanut edes yhteyttä, sitten kukaan ei vastannut, odottelin linjalla parisen minuuttia. Mutta mikäs ihme tuo on, uudenvuodenyönä.

Tämä sekava nainen sitten sanoi asuvansa suht lähellä, sinne ajoi viidessä minuutissa. Vaan on se perkele, kun kävelee jo omin jaloin alle sadan metrin päässä kotiovelta, taisi laiskottaa vaan. Eikä muistaakseni ollut edes kovin paljon pakkasta. En nyt sano, että olisi pitänyt jättää siihen, mutta silti tuollainen teeskentely vitutti.

Itselleni sattui vähän samanlainen tapaus muinoin. Varsin voimakkaassa kaasussa oleva spurgu pyysi soittamaan eräänä perjantai-iltana ambulanssin. Kaveri oli aivan terveen näköinen, joten kyselin mikä on hätänä. Kaveri sanoi jääneensä auton alle ja tarvitsevansa lääkärin hoitoa. Kyselin päällepäin kunnossa olevalta juipilta hommasta tarkemmin ja hän kertoi jääneensä alkuviikolla auton alle ja jalka on nyt kipeä. Totesin ettei alkuviikosta kipeytynyt jalka vaadi päivystyshoitoa, eikä varsinkaan ambulanssikyytiä, joten kehoitin hemmoa menemään julkisilla kyydeillä lekurille, jos se kerran tarpeelliselle tuntuu. Kaveri alkoi möykkäämään siihen malliin, että en jaksanut enää kuunnella, joten lupauduin soittamaan keskukseen. Kerrottuani tilanteen keskukseen kysyi neiti kaverin tuntomerkkejä. Ne saatuaan kertoi juipin asuvan tenukommuunissa terveysaseman lähellä ja soittelevan ambulanssikyytejä milloin minkäkin vaivan takia päästäkseen elpymään kotiinsa.

 

[Jeffrey]

Rafloissa olin muutaman vuoden töissä joten muutaman kerran sai soitella esim. kaatuilujen aiheuttamien loukkaantumisten takia.

Muutaman kerran olen myös tullut paikalle jossa joku on kaatunut ja ilmeisesti tajuttomana tai skokissa. Nämä ovat tapahtuneet Helsingin keskustassa ja siten, että siinä on ollu jo porukkaa paikalla. Ihmeen paniikkiin jengi tälläsissa tapauksissa menee. Yrittivät yhtäkin tajutonta mimmiä repiä jalkakäytävälle. Tässä tapauksessa oli jo sen verta porukkaa paikalla ja itsellä sen verta kiire, että päädyin vain antamaan lyhyet neuvot siinä päivystäneille; sinä soitat ambulanssit, sinä menet kakskyt metriä tonne ja katot et autot ei aja päältä. Älkää siirtäkö jos on pahasti päänsä/selkänsä loukannut. Sinä katot että hengitystiet pysyy auki ja kieli suun puolella, ei mitään hätää lanssi tulee tähän (simonkadulla oli) max viiden minsan päästä.

Kerran myös pikku kolarin jälkeen soitin poliiseille kun en ollut täysin varma itsekkään, että kumpi on syyllinen. Selvisi, että tällä vastapuolella oli haku päällä joten päästiin sopuun maksuista ja soitin takaisin, että me saatiin asia jo sovittua molempia osapuolia tyydyttäneellä tavalla.

Muutaman kerran ollut jopa maijan kyydissä ja ehtinyt jopa lasin taakse tunnistettavaksi, mutta aina olen syytön kaikkeen ollut.

 

[Bobcat]

Useamman kerran olen hätänumeroon soittanut. Pari kertaa olen soittanut poliisit ilmiselvän rattijuopon perään itse mahdollisuuksien mukaan autoa seuraten.

Reilu vuosi sitten todistin helvetin pahannäköistä liikenneonnettomuutta, jossa ei sitten ihme kyllä tullutkaan henkilövahinkoja. Edelläni 3-tiellä ajanut auto lähti sankassa lumipyryssä ohittamaan rekkaa ohituskaistan alkaessa. Ilmeisesti kuski ei muistanut, että kohdalla on keskikaide, vaikka tie oli kuulemma tuttu. Kaide toimi tietysti hyppyrinä ja yli 80 km/h kulkenut auto hyppäsi vastaan tulevien kaistan kautta ojaan. Ojassa auto pysähtyi hirviaitaan ja kuljettaja selviytyi säikähdyksellä. Ehdin soittaa hätänumeroon ja hätäkeskus jututti uhriakin hyvän tovin ennen kuin uskoi, että pelkällä hinausautolla pärjätään.

 

[mikko600]

Muutaman kerran tullut soitettua.

Kerran metsäpalon takia. Pari kertaa kun joku känniläinen telonut itsensä. Faijan saadessa sairauskohtauksen jne.

Mieleen jäänyt kuitenkin Porissa tapahtunut tilanne. Kaverin kanssa oltiin torin laidalle taksitolpalle menossa kun nähtiin naisimmeisen pitelevän päätään taksitolpan vieressä. Oli kaatunut pää edellä siinä vieressä olevaan kiviseen penkkiin, suu edellä. Eli suurin osa etuhampaista poikki jne. suu paskana. Kysyttiin vointi ja alettiin soittaa ambulanssia kun muijan miesystävä ryntää paikalle ja uhkaa vetää turpaan jos soitetaan mitään apua, että he kyllä hoitavat asian. Noh, siinä vähän aikaa kilpahuudettiin, kunnes hypättiin taksiin ja soitettiin sieltä ambulanssi paikalle. Taisi olla miesystävällä osuutta tuohon "kaatumiseen".

 

[vehhhmanen]

Tasaisen tiukkaan tahtiin tulee työpaikan puolesta soitettua. Uimahallissa sattuu ja tapahtuu valitettavasti. Lähinnä on ollut kohtauksia ja kaatumisia... Elvyttämään ei ole vielä päässyt, onneksi.

 

[pernaveikko]

Sammumisen, sairauskohtauksen, rattijuopon ja puukkojunkkarin takia olen ainakin soittanut. Minun puhelimestani soitettiin myös, kun 91-vuotias rouva kaatui naamalleen.

Olin Tunisiassa taksissa, kun kaupungilla alkoi joukkotappelu. Kuski tuumasi soittavansa poliisit. Hätäpuhelu arabialaisella tunteella oli varsin mielenkiintoinen.

 

[Kourujärven Ponnistus]

Muistaakseni kerran, pari viikkoa sitten, kun piti soittaa numerotiedusteluun.

 

[Glove]

Muistaakseni kerran, pari viikkoa sitten, kun piti soittaa numerotiedusteluun.

Minullekin sattunut tuo, mikä ihme siinä on, että sormen pitää painaa kakkosta vaikka oikea vaihtoehto on kahdeksen?

Mutta on sinne ihan asiastakin soitettu. Kerran soitin ambulanssi yhdelle mummolle, joka ajoi nuoremman tytön kanssa kolarin polkupyörällä. Muistaakseni se tyttö tuli oikealta mäestä eikä kumpikaan huomannut toisiaan. Mummo valitteli lonkkaansa ja jalkaansa. En tiedä sitten murtuiko.

Tuossa uuden vuoden jälkeen soittelin tienpäältä hätäkeskukseen kun edelle ajanut auto käytti turhankin leveitä ajolinjoja. Oli tarkoitus ohittaa, mutta en sitten uskaltanut kun edellä ajava oli välissä vastaantulevien kaistalla.

 

[Halmela]

Joskus pikkupoikana tuli soitettua 000:aan. Olin menossa koulusta kotiin niin yläkerran naapuri, vanhempi nainen, rötkötti kuolleena hississä.
Sen jälkeen on tullut soiteltua sellaset 5-7 kertaa.

 

[ernestipotsi]

sattuipa sopivasti
viimeksi soitin 112 noin tunti sitten. Satuin olemaan kolarissa ensimmäisenä sivullisena paikalla. Lasia ja romua, ei onneksi muuta

 

[Pure]

Tullut soiteltua vissiin 3. kertaa.

Kerran mies sai epilepsiakohtauksen aivan vieressäni, mies näytti ensin humalaiselta, mutta tämä selvisi sitten ambulanssimiesten tultua. Ulkona oli varmaan -15 astetta, ja olin 13-vuotias, eikä lähellä ketään. Vittu että pelotti. Onneksi tuli sitten aika nopeasti aikusia paikalle. Puhuin kyllä hätäkeskuksen mimmin kanssa alusta loppuun ja neuvoin mitä pitää tehdä.

Vuosi sitten joku vitun idiootti tuli kolmion takaa suoraan tyttöystävän autoni kylkeen, jota itse ajoin.

Ja 14-vuotiaana soitin kerran poliisille, kun en päässyt bileisiin sisään (jengiä oli yli 50) Loppui muuten bileet siihen.

 

[Hejony]

Ja 14-vuotiaana soitin kerran poliisille, kun en päässyt bileisiin sisään (jengiä oli yli 50) Loppui muuten bileet siihen.

Ihme ettet päässyt, vaikutat hyvältä tyypiltä.

Toistaiseksi ei ole tullut soitettua kuin kerran ja siitä taisin heittää tarinaa tänne jo joskus. Toivottavasti ei ihan pian tarvi uudestaan soittaakaan.

 

[Pure]

Ihme ettet päässyt, vaikutat hyvältä tyypiltä.

Tämän jutun takana on pitkä tarina, jota en nyt jaksa selittää tänne näin. En näkisi itseäni hirveän huonona ihmisenä.

 

[Raatelurakki]

Itse soittelin n. vuosi takaperin kun olimme kaverini kanssa menossa harrastamaan alkoholin juontia Helsingin keskustaan. Tapasimme alla keskusaseman pääovien ja huomasimme tälläistä, kas tuossahan makaa nuorehko mieshenkilö suht luonnottomassa vaaka-asennossa, ja hän yrittää syödä omaa conversen peittämää jalkaansa. Totesimme ystäväni kanssa ettei moinen toiminta ole millään tavoin selitettävissä muulla kuin sillä että tämä veikko on nauttinut A)lkoholia aivan helvetisti liikaa, B)Muita tajuntaa laajentavia aineksia siinä määrin että ambulanssi ja sairaalakeikka ei olisi pahitteeksi.
Toimesta tuumaan, soitto hätäkeskukseen, kesti n.5-7min ja elämäänsä kyllästynyt ääni vastasi ja tenttasi meitä, mm. Oletteko yrittäneet herättää kyseistä ihmistä? Kyllä olemme, ei vastaa korvan juuressa suoritettuun äänenavaukseen, ei reagoi kipuun, kaveri otti ihoa sormiin ja väänsi vähän helvetisti, nämä asiat kun menivät puhelun vastaanottajan päähän, niin avot jopa rupesi tulemaan ambbari paikalle.
Loppu hyvin kaikki hyvin vaikka olikin kylmähkö syksyinen yö, ei kerennyt kundi paleltua, pääsi suht ripsakkaasti hoitoon(mitä se ikinä olikaan) Ja poliisin tentattua minua ja kaveriani jonkin aikaa, päästi meidät sitten hyvillä illan jatko toivotuksilla jatkamaan matkaamme.

 

[TQoFE]

Muutaman kerran on tullut soiteltua. Ensimmäisen kerran piti soittaa 16-vuotiaana, kun kaverin avomies (+ 100 kg) lennätteli seinälle kaveria (alle 50 kg). Menin ensin itse väliin, mutta lennettyäni päin seinää kohtuullisella voimalla katsoin viisaimmaksi paeta ulos ja soittaa apua.

Tuon jälkeen soitetut puhelut ovat olleet pääasiassa tyyppiä "nuori jannu makaa ratikkapysäkillä puoliksi raiteilla niin päissään, ettei pääse ylös. Minä en sitä ylös saa, kun en mikään bodari ole, eikä omaa elopainoakaan ole montaa kiloa päälle viidenkymmenen. Viitsiskö joku tulla nostamaan, nämä muut läsnäolijat eivät ole kovin halukkaita auttamaan".

Lisäksi metron hätäkeskukseen tulee soiteltua ajoittain. Kaljaa litkivien teinien takia en jaksa puhelinta esiin kaivaa, mutta riehuvien narkkien vuoksi kyllä. Sitä kun ei koskaan tiedä, milloin himmenee se viimeinenkin lamppu ja joku sivullinen saa osumaa.