Oletko koskaan soittanut hätänumeroon?

[mauri]

Kerran olen soittanut, nelisen vuotta sitten; aamuyöstä peurakolarin suoritettuani soitin hätäaputätille ja kerroin konemaisesti nimeni, sijaintini, mitä on tapahtunut ja kuinka voin. Kansalaistaidon oppitunnilla (noin aika kauan aikaa sitten) opettaja käski tehdä niin, jos hätänumeroon joutuupi soittamaan. On siis jäänyt edes jotain koulunpenkiltä takataskuun.
Puhelun jälkeen tulikin ankara vapina ja shokintynkä. Ei siinä kauaa tarvinnut odotella, kun paikalle tuli poliisi, ambulanssi ja paloautokin. Koko legioona. Poliisin puhallutettua meikäläisen sanoin, että se peura olisi ennemminkin pitäynyt puhalluttaa, kun sillä tavoin konehuoneeseen pyrki. Mutta ei siitä peurasta ollut enää puhaltajaksi.

 

[Grainger]

Joskus sata vuotta sitten ala- tai yläasteella oli myyjäiset ja pitihän sinne kakku leipoa. Äiti sen pääasiassa leipoi, mutta kun hän lähti töihin, niin kakku uunissa jäi tietysti minun vastuulleni.

No perhana, kaveri soitti ja sitten tuli puhuttua vähän pidempään. Uunissa sellaiset grillivastukset, johon leivinpaperi hinkasi ja kakku tulessa papereineen päivineen. Menin katsomaan uuniin ja olihan kakku vähän "mustunut". Tempaisin kakun uunista ja vettä päälle. Lopuksi soitin vielä varmuuden vuoksi hätäkeskukseen ja naapurissa asuva palopäällikkö tuli katsastamaan tilannetta ja vielä kehui minua esimerkillisestä toiminnasta.

Ikävä kyllä juttuhan levisi aika äkkiä ja koulussa tuli kuittia "kokille". Onneksi siitä on jo aikaa.

 

[Aatos]

Työstäni johtuen olen ko. paikkaan yhteydessä päivittäin.

Yleisesti ottaen osalla ihmisistä kynnys soittaa hätänumeroon on suuri, mutta pieni suurkuluttajien vähemmistö soittelee aivan liian tiuhaan.

Toisaalta..
Aivan liian moni ihminen ohittaa hädässä olevan ihmisen, mutta onneksi löytyy aina joku fiksu, ja pyytää paikalle ammatti-ihmisiä.

 

[repe_joke]

Onhan tuota tullu soitettua. Nykyään joutuu työnsä puolesta välillä soittelemaan, mutta ne on onneksi ollut joo ei täällä pala, vaikka hälyttääkkin soittoja.

Yhden kerran sitten on tullut soitettua ambulanssia, kun entinen naapuri koitti päättää päivänsä. Ampui itseään haulikolla poskesta läpi, ja tuli sitten meille kertomaan, että sattu pikku haaveri. Ambulanssia soitaessani en vielä tiennyt tuota ampumis juttua, ja ihan hyvä niin.
Poliisitkin pyörähti silloin paikalla kyselemässä pari kysymystä. Olin silloin jotain 15v, ja kyllä seuraavat pari yötä pelotti mennä nukkumaan, kun päässä pyöri ajatus, että naapurissa voi olla aseita ja tuo tyyppi voi seota jossain vaiheessa lopullisesti (ja naapuri oli kuitenkin sairaalassa tuon ajan, ja aseetkin poliisi taisi takavarikoida seuraavana päivänä).

 

[RtSn]

Ei ole onneksi tarvinnut - ja toivottavasti ei tarvitsekaan. Ikinä.

 

[tonderi]

Onhan tuonne tullut soiteltua. Viimeeksi pari viikkoa sitten kun sattui mopon ja auton kolari...Onneksi ei se mikä oli abc myymälän kupeessa. Vaan sitä aikaisempi...

 

[Mielikuvitushahmo]

Kerran olen soittanut huomaamattani, rupesin katselemaan soitettuja numeroita ja huomasin, että olen parikymmentä minuuttia sitten ottanut yhteyttä hätänumeroon, puhelu ei ollut kuitenkaan kestänyt kuin jotain parikymmentä sekuntia.

 

[Tobias]

Eipä olet tullut rimpautettua, kerran oli kyllä lähellä, kun eräs nainen oli hypännyt junan alle ja rikkalapiota siinä olisi tarvittu. Pahaa jälkeä tekee juna kun kohdalle sattuu. Eli hätää ei siinä mielessä ollut, että olisi tarvinnut kiirehtiä. Siinä oli jo väkeä paikalla ennen minua ja heistä joku oli ilmoittanut poliisille. Enpä sitten jäänyt seuraamaan vaan painelin kotio.

 

[Pantse67]

Kossu ja sydänkohtaus

Viimeksi sattui niin, että olin sattumoisin päiväsaikaan Korson keskustassa,
kun näin sivusilmällä, kun satakiloinen mies kaatui asfalttiin. Äijä nousi kuitenkin
ylös ja menin hänen luokseen katsomaan mikä on hätänä, kun tuolla tavoin
ilman syytä kaatuilee. Ukko haisi viinalle, joten oletin ilman muuta liiallisen kansalaisluottamuksen nauttimisen olleen kaatumisen syy.

Olin juuri aikeissa lähteä pois, kun äijältä meni yhtäkkiä taas filmi poikki
ja hän kaatua rojahti takaisin asfalttiin suorin vartaloin naama ensin. Kolahdus oli komea. Voin sanoa, että näky oli aivan karmaiseva. Verta alkoi valua pitkin katua hirveällä sykkeellä ja ajattelin, että nyt ukko potkaisi tyhjää. Ihmisiä alkoi kerääntyä ympärille ja soitin välittömästi 911:teen. Ambulanssia odotellessa äijä hiukan virkosi ja
nosti päätään. Oli verrattain eksoottisen näköistä kun fatun naama roikkui
verisenä massana. Onneksi ambulanssi pian saapui paikalle ja sonni vietiin sairaalaan. Ennen ambulanssin poistumista ukon vaimo saapui paikalle ja ihmetteli tapahtunutta. Ambulanssiväki saikin pian selville, että äijä oli valitellut rintakipuja jo monta päivää...

Oli sitten kuitenkin päättänyt kiskaista pullon Kosanderia sydänkohtausta varmistamaan!

 

[Alonzo]

Joo kerran on hätänumeroon tullut soitettua. Tapahtui tässä semmonen 2 kuukautta sitten. Olin tulossa kotiin busilla Kivenlahdesta, tästä Espoon puhtaimmasta kehdosta. En tosiaankaan tiedä mikä siinä, kun tämän alueen bussehin änkevät aina kaikki narkkarit, juopot ja muu pohjasakka, jotka pitävät bussi matkasi vähintään mielenkiintoisina kiinostavilla örinöillään.

No en ehtinyt olla busissa kun noin parin pysäkin matkan kun bussiin tuli sisälle noin kolmessakymmenissä oleva mies. Mies tulikin istumaan takapenkille, missä itsekkin istuin toisin penkin toiseen päähän. Jotenkin heti huomasin, että ei tällä kaverilla taida olla kaikki kohdallaan. En kyllä heti keksinyt miksi sain tämän vaikutelman, mutta ehkä sillä, että miehen pupilit olivat tennispallon kokoiset ja tyhjäkatse harhaili pitkin bussia sen näköisenä, että tällä kaverilla valot ovat josain vaiheessa sammuneet tai sitten ne ovat kokonaan jääneet sytyttämättä oli jotain tekemistä asian kanssa.

Matka ehti jatkua taas noin parin pysäkin verran kunnes yhtäkkiä kuulin kummallista ääntä virestäni. Käänyin katsomaan ja näin kysesen miehen kaatuvan lattiale. Näky ei todellakaan ollut niitä maailaman kauneinpia. Mies kouristeli voimakkaasti, suusta pursusi vaahtoa, nenästä räkää ja silmät olivat niinsanotusti kääntyneet ympäri. Jos joku on katsonut teho-osastoa kun joku siinä saan jokinlaisen epilepsia kohtauksen, niin siltä se näytti.

Ei siinä muuta auttanut kun huutaa kuskille, että pysäytä kaveri saa täällä jonkin kohtauksen. Kuski pysäytti ja minä soitin hätänumeroon.Eikä busissa tietenkään olut ketään muita kun minä, kuski ja kyseinen mies. Menimme takapenkille kääsimme miehen kyljelleen samalla kun puhuin. Kun olimme saaneet miehen kyljelleen hän tuli jotenkin tajuihinsa ja pyrki istumaan. Tosin vieläkään hän ei maailmanmenosta tainnut palkoakaan tajuta.

Ambulassi saapukin pian ja selostettuani tapahtunutta kävi lääkintämiehet miehen kimppuun. Mitään muutan kun nimen he eivät tästä miehestä irti saaneet. Eikä hän tietenkään antanut itseensä koskea, tai mitään tippaa laittaa. No sitten poliisitkin saapuivat paikalle ja taas piti tapahtunutta selostaa. Poliisit yrittivät saada miehen pois busissta , mutta eihän hän tietenkään halunnut lähteä. Lopulta poliisit joutuivat laittamaan miehen rautoihin ja kantamaan väkisin ulos. Ja lopulta he saivat miehen kiinni paareihin ja mies kiidytettiin selviämään muualle.

että semmosta...

 

[Uleåborgir]

Oltiin kaverin kanssa Jäälissä kesämökillä, ja istuin takapihan portailla tupakilla kun taivaalta alkoi sataa tuhkaa. Kävelin etupihalle, ja näin että viereisen tontin äijältä oli kulo karannut. Ukko huiski palavia pensaita ja karjui apua. Ei kai siinä muuta kuin soittaa palokunta paikalle. Osoitteen löytyminen tuotti vaikeuksia, mutta ehti se palokunta muutaman liekin sammuttaa kulon poltettua noin hehtaarin verran metsää ja niittua. Pidimme kaverin kanssa huolta, ettei tuli levinnyt kaverin mökin ulkopöksiin.

 

[Hermesfani]

Kerranpa tuli soitettua 10022:een.

 

[zore]

Olen. Käräytin kerran rattijuopon, joka ajoi melkein kylkeeni. Ensimmäinen ajatus oli, että helkkari sehän ajoi päin punaisia kun kiilaten kääntyi eteeni mutta heti perään tajusin, että ei sille ollut edes valoja kun se tuli yksisuuntaista väärään suuntaan.. En päässyt ohi kun se ajoi n. 30 km/h kahta kaistaa niinpä päätin soittaa poliisit ja 112 tuli ekana mieleen. Olen ihan ylpeä teostani sillä saatoin todella säästää ihmishenkiä - niin holtitonta oli kaverin meno vaikka vauhtia ei paljoa ollutkaan. Tämä kuitenkin tapahtui keskellä kaupunkia vilkkaaseen aikaan joten jalankulkijoilla oli hengenvaara.

 

[Uleåborgir]

Olen ihan ylpeä teostani sillä saatoin todella säästää ihmishenkiä - niin holtitonta oli kaverin meno vaikka vauhtia ei paljoa ollutkaan. Tämä kuitenkin tapahtui keskellä kaupunkia vilkkaaseen aikaan joten jalankulkijoilla oli hengenvaara.

Jäikö tämä tapanikansa sitten kiinni? Kerro lisää!

 

[zore]

Jäikö tämä tapanikansa sitten kiinni? Kerro lisää!

No tapaus jatkui niin, että tapani pääsi kuin pääsikin ehjänä ulos kaupungista samalla kun sain suoran yhteyden liikkuvaan. Itse asiassa hävetti valtavasti kun akku loppui puhelimestani juuri kun poliisi oli kysymässä minun nimeäni (ihan tosi), olin kuitenkin ehtinyt kertoa tapanin auton tuntomerkit, rekkarin ja lähtösuunnan ennen puhelun katkeamista. Ja varmaan minunkin numeroni oli muistiin jäänyt, mutta ajattelivat varmaan ettei halua paljastaa omaa henkilöllisyyttään vaikka olisin sen kyllä kernaasti tehnyt..

Päätin sitten seurata tapania ja varmistaa että poliisi miehen löytää. Tapani jatkoi hidasta matkantekoaan noin kaksi kilometriä ulos kaupungista minkä jälkeen ajoi sivutielle, kysyi jalankulkijalta ajo-ohjeita ja kääntyi sen jälkeen takaisin kohti kaupunkia. Pysähdyin myös jalankulkijan kohdalla ja kysyin huomasiko kuljettajassa mitään erikoista, tämä sanoi, että kuljettaja ei välttämättä ollut humalassa, vain vanhus, joka oli eksynyt matkalla keskussairaalaan. Lähdin itsekin kaupunkia kohti ja n. kilometrin jälkeen maija tuli vastaan ja tunnisti tapanin auton antamieni tietojen mukaan, teki uukkarin ja ajoi pyörätietä (hyvä näkyvyys) melko lujaa auton kiinni ja aivan takapuskuriin kiinni. Kun poliisi pääsi tapaniin perään risteysalueen alkaessa, tämä veti vasemmalta kaistalta kolmen kaistan läpi jyrkästi alas rampille, niin että maija joutui tekemään lukkojarrutuksen. Tämä "riitti" poliisille, joka laittoi hälytysvalot päälle ja pysäytti tapanin rampin lopuksi.
Sen verran piti tietenkin olla utelias, että jäin seuraamaan tilannetta. Toinen poliisi otti ajattavakseen tapanin auton ja lähtivät perätysten jatkamaan matkaa, minä tietenkin perässä. Tosin oma matka oli muutenkin samaan suuntaan. Poliisit veivät tapanin terveyskeskukseen - ilmeisestikin verikokeeseen. Lopputulosta en tiedä, oliko tapani edes juovuksissa, mutta vähintään yhtä vaarallista touhu oli ja sen poliisitkin varmasti huomasivat. Ja luultavasti kun verikokeeseen veivät niin oli promillemittarin jo jotain täytynyt näyttääkin. Ja ellei ollut rattijuoppo niin löysipähän varmaan tiensä lopulta sinne keskussairaalallekin ilmeisesti oikein poliisisaattueessa, eli hyvän työn tein joka tapauksessa ;)

 

[koukou]

Kerran olen soittanut, kun unohdin auton avaimet sisälle autoon.

 

[Takkuturkki]

Kun näitä kaikenlaisia onnettomuuksia ja muita ikäviä uutisia ilmenee aina silloin tällöin, kiinnostaa tietää oletko juuri sinä joutunut joskus hälyyttämään apua yleisestä hätänumerosta.

Vaasanaukion "Piritorilla" on sen verran usein jotain meininkiä, että muutaman kerran on tullut kytät paikalle soitettua.

 

[teemu73]

Nyt se tuli tehtyä. Kerrostalossamme oli vanhus kaatuneena hississä eikä päässyt ylös. Sain autettua hänet asuntoonsa ja kun ei ketään ollut kenelle soittaa, niin ainoa vaihtoehto oli 112.

Sarjassamme opettavaisia kokemuksia.

Luonnollisesti ensimmäinen ajatus oli, että "ei vittu taas joku juoppo on sammuneena hississä", mutta onneksi huomasin että tällä kertaa näin ei ollut.

 

[Pioneer]

Muutaman kerran olen soittanut apua.

Kaikista mieleenpainunein tilanne oli, kun todistin kaverini kanssa vajaan kymmenen metrin päästä rajun näköistä auton alle jäämistä. Tilanteessa puhelimeen jorissut nainen marssi suojatielle ympärilleen katsomatta ja vasemmalta tietenkin karautti henkilöauto epäonnisen uhrin päälle. Autoilija ei ehtinyt reagoida mitenkään, vaan puski naisen päälle jarruttamatta. Nainen lensi karun näköisessä kaaressa useita metrejä, suoraan bussipysäkin levennykselle, johon pysäkillä odottamassa olleet ihmiset säntäsivät sitten auttamaan. Itse pysäytin ensimmäisen näkemäni auton, jossa olleet ulkomaalaiset ojensivat välittömästi kännykän kouraani ja käskivät soittaa apua, kun itse eivät ilmeisesti tienneet hätäkeskuksen numeroa. Soitin apua ja rupesin sen jälkeen vaistomaisesti ohjaamaan liikennettä pois kyseiseltä kaistalta. Tuo ilmalento on kyllä syöpynyt aika lähtemättömästi mieleen. Hurja tilanne.

Viimeisimmän hätäsoiton tein poliisille. Viime kesänä olin juuri käymässä yöpuulle, kun kuulin parvekkeeni edessä olevalta tieltä rysäyksen. Menin tarkastamaan tilanteen ja huomasin tien ainoan auton törmänneen lyhtypylvääseen. Kuskin meininki paljasti välittömästi mistä oli kyse ja soittelin poliisit hakemaan juopon pois. Hiljaisena kesäyönä paikalle tulivat myös palomiehet, jotka sitten joutuivat hieman oikomaan rassin peltejä, jotka kolarin seurauksena ilmeisesti hankasivat toista eturengasta. Siitä sain myös illan hupiannoksen, kun brankkarit kaivoivat esiin rautakangen, räväyttivät sen kylmänviileästi pellistä läpi ja antoivat autovanhukselle annoksen kovaa rakkautta. Saivat sitten lopulta kaaran siirretyksi sivuun.

 

[bozik]

Useammankin kerran on tullut soitettua. Viimeisin tapaus vuoden 04 kesältä ja olin viikonloppuna lähdössä aikaisin klo 06.00 pelailemaan golfia. Asustelen puurakenteisessa pienkerrostalossa ja kun astuin rapukäytävästä ulos huomasin suhteellisen voimakkaan savun hajuan. Koetin katsella mistä moinen tulee mutta en löytänyt mitään erikoista.

Hain sitten autoni sisäpihalta ja vilkaisin vielä taloon päin, jolloin näin aivan helvetillisen määrän savua tulevan ulos yhdestä ylemmän kerroksen ikkunasta, joka oli auki. Koetin ensin pihalta huudelle josko sieltä joku vastaisi ja sitten marssin soittelemaan ovikelloa. Ei tullut mitään vastausta joten soitto 112 ja sieltä lähettivät sitten kokonaisen legionaan erilaisia härveleitä. Kun kukaan ei vastannut myöskään palokunnan kutsuihin/ovikelloon/koputukseen, niin brankkarit ottivat moottorisahan ja sillä ovesta läpi. Vieläpä kaikkien tyylisääntöjen mukaisesti niin, että ovi oikeista kohdista kolmeen osaan.

Tässä vaiheessa poistuin kohti golf-kenttää ja jätin naapurini päivystämään yleisavaimien kanssa josko brankkarien tarvitsee päästä johonkin sisälle. Illalla sitten kotiin palattuani kuulin, että oli asukas koettanut keitellä kananmunia, mutta pahaksi onnekseen sammunut kesken kaiken ja vesihän moisessa touhussa kattilasta loppuu. Sen verran kauan oli munia keitelty, että palokunnan mukaan hellan takana ollut puuseinä oli hyvin lähellä syttymistä.

Kannattaa siis heräillä viikonloppuisin aikaisin ja pelata golfia. Muutoin olisi voinut tulla melkoinen kokko, kyse on kuitenkin vanhasta vm39 puutalosta, jossa 12 asuntoa ja kaksi liikehuoneistoa.

 

[Shelter]

Kerran soittanut 112 ja pari kertaa poliisisedille.

112 soitin, kun vanhempi mies puistonpenkillä kertoi että hänellä on rintakipuja, pitäis saada apua. No, tottahan sitä soittaa sitten ja pyytää ambulanssin paikalle. No, ilmeni että kaveri vaan haki huomiota tai jotain, ei ollut mitään hätänä, ambulanssimiehille tuttu aikaisemmista vastaavista taphtumista...

Ensimmäisen kerran soitin poliisille, kun oli vieraassa kaupungissa. Vilkkaasti liikenneöidyn kadun varrella oli hätääntynyt koira ilman omistajaa. Siinä parin muun ihmisen kanssa ihmeteltiin asiaa, ja käytiin lähitaloissa kyselemässä että olisko koira heidän. Kun ei omistajaa löytynyt, ja eikä muuta keksinyt niin soitto poliisille. Oli sitten oikein palvelualan ammattilainen puhelimen toisessa päässä. Hyvä ettei hyökännyt puhelimen välityksellä kimppuuni kun suvaitsen häiritä poliisia tollasella asialla. Ohje oli vaan, että antakaa olla siinä, kyllä se kotioon löytää.... Joo, vilkkaasti liikennöity tie vieressä ja koira selvästi ihan hädissään ja eksyksissä. No, tuli sitten avauduttua kyseiselle henkilölle kunnolla, kas kun eivät tulleet mua hakemaan säilöön.. No, onneksi ohi ajaneista yksi pysähtyi ja vei koiran paikalliseen koirahoitolaan, joten eiköhän koira kotiansa sitten joskus löytänyt... Ymmärrän että poliisilla on kiirellisempääkin tehtävää, mutta vois sitä ainakin kertoa että mihin ottaa yhteyttä, eikä ruveta vittuileen....

Toisen kerran soitin poliiseille kun kerrostalon vinttikomeroon oli murtauduttu. Itseltä ei oltu mitään viety, mutta suurin osa kopeista oli pengottu läpikotaisin...Tosin itseltä olisi saanut suurimman osan tavaroista viedä, sen verran turhaa roinaa sinne on kertynyt....

 

[Mulli]

En ole onneksi koskaan joutunut oikeaa soittoa tekemään hätänumeroon.

Joskun pienenä tuli soitettua jonkin ihme älynväläyksen johdosta muutamia "pommeja" 112:een. Tyhmää.

 

[sampio]

Soitin pari tuntia sitten hätänumeroon. Onneksi tilanne päättyi (kai) onnellisesti, uhri virkosi ja ambulanssi löysi paikalle. "Kai" siksi, että lähdin vetämään pelipaikalta, kun huomasin olevani kuin jossain akvaariossa poliisin, ensihoitajien ja verinaarmuisen uhrin kanssa. Tilanne ei ollut erityisen dramaattinen, mutta silti mulla iski jokin ihme pakki päälle, kun huomasin jengin tuijottelevan meitä, vaikka siihen asti toimin täysin järjestelmällisesti ja päättäväisesti. Tuli sellainen fiilis, että en minä yritä täällä sankaria leikkiä ja lähdin saman tien pois, huikkasin vain, että minua kai ei täällä enää tarvita. Kotona älysin, että olisi kai esim. poliisia saattanut kiinnostaa minun kuvaukseni tapahtuneesta. Onneksi tapahtumalla oli kuitenkin puolenkymmentä muutakin todistajaa.

 

[Jeffrey]

Onneksi tapahtumalla oli kuitenkin puolenkymmentä muutakin todistajaa.

...jotka saattavat ajatella asiasta samoin kuin sinä.

 

[sampio]

...jotka saattavat ajatella asiasta samoin kuin sinä.

Tarkennetaan sen verran, että paikalle jäi puolenkymmentä muuta tyyppiä, jotka olivat kaikki olleet alusta saakka mukana. Ainakin yksi jäi poliisin luo ja yksi kysäisi minulta lähtiessäni pois, että haluaakohan ne kuulla hänen näkemystään. Hiukan huvittavaa, että minua jotenkin kypsytti koko tilanne. Tokaisin vastaukseksi, että en tiedä, ja jatkoin matkaani. Kysyjä oli ihan kartalla, en siitä ärsyyntynyt, vaan ehkä tilanne purkaantui itselläni tuolla tavoin, kun pahin oli ohi.