Kahdesti tarkoituksellisesti ja kahdesti vahingossa tällaisen "puhelin vyöllä ja näppäinlukko päällä, mutta soittaa siltä hätänumeroon" -puhelun.
Ensimmäinen kerta, kun soitin, oli futisjoukkueemme pelissä, kun meidän tähtihyökkääjältä meni polvi sen näköiseksi, että ei oikein uskaltanut koskea, ettei olisi koko jalka irronnut ja toinen kerta oli, kun paikallinen sankari omassa leppoisassa asuinlähiössäni oli päättänyt nukahtaa keskelle jalkakäytävää ja sai siihen päälle jonkun epilepsiakohtauksen näköisen tärinäkohtauksen, ja kuolat valui suusta ulos. Molemmilla kerroilla "asiakaspalvelija" on tuntunut elämäänsä kyllästyneeltä ihmiseltä. Esimerkiksi ottelumme oli vieraspeli erään koulun kentällä - ei suostunut millään lähettämään ambulanssia, kun en tiennyt koulun osoitetta. "Nämä lähetetään osoitteen mukaan, ei siellä kuski välttämättä tiedä, missä tällainen koulu on ja kummalla puolella sitä tällainen kenttä on..." Niin, ja kaikki osoitteethan osataan ihan ulkoa? Toisella kerralla ambulanssitilaus oli puhelun jälkeen vaihtunut poliisin juoppomaijan tilaamiseksi. Et silleen...
Toivottavasti ei kuitenkaan enää koskaan tarvitse soittaa. Kuitenkin soitan varmasti, jos tuntuu, että olisi tarvetta.