katselin eilen itseasiassa joitakin haastatteluja tuolta ajalta YouTubesta kun asiaa mietin. Tämä on samalla tavalla pohdiskelua ja spekulointia, mutta ne haastattelut tuntuivat välillä hieman ”epätasalaatuisilta”. Välillä Matti oli totinen ja jopa kiusaantuneen/vaikean oloinen, välillä irtosi hymyä ja vitsinpoikasta. Jossain vaiheessa mietin, että onko kisahaastattelut kautta linjan vähän jäykempää kuin studiot, mutta toki kisatilanteissa voi kisajännitys olla vielä purkaantumatta.
Epäilen, että yksi syy tässä on ollut se, ettei Matti ollut vielä tottunut tuollaiseen mediamyllytykseen, mitä sai osakseen 1980-luvulla. Nuori mies vielä, ja yhtäkkiä nousee kansakunnan huipulle. Kyllä siinä menee väkisinkin pasmat sekaisin. Jotenkin itselläni on se kuva, että Nykänen oli vähemmän kiusaantunut, kun haastattelu koski mäkihyppyä itsessään, ja etenkin juuri sillä hetkellä tapahtuviin asioihin. Sitten kun mentiin esimerkiksi yksityiselämään tai vaikka mäkihypyssä pidemmän tähtäimen suunnitelmiin, homma meni väkinäisemmäksi. Studioissa todennäköisesti Nykänen tiesi, mistä tullaan keskustelemaan, kisapaikalla joutui vastaamaan spontaanisti... Tällaisetkin voivat vaikuttaa.
Uskoisin että Pääkkösellä on elokuvaa tehtäessä ollut käytössään materiaalia Matin eleistä ja olemuksesta ajalta, jota hän on pyrkinyt toistamaan.
On varmasti, muistelen hänen ihan maininneen asiasta haastattelussakin. Silti tässä ei oikein onnistuta. Syyttävä sormi toki osoittaa ohjaajaakin, ja käsikirjoitus on suorastaan tönkkö.
Pääkkönen on mielestäni loistava näyttelijä, mutta tämän roolisuorituksen hypetystä en vain ole ikinä ymmärtänyt. Toki todella epäkiitollinen paikka hänellä, kun joutuu näyttelemään niin tunnettua hahmoa. Väkisinkin siinä joutuu näin teilatuksi.