Yksi syy tosiaan lienee se, että Suomessa on ollut sodista lähtien outona tapana siirtää yhden sukupolven traumat sellaisenaan heti seuraavalle, eli toitotetaan kuinka "paha päivä" tulee ja tyhjät vessapaperirullan hylsytkin suunnilleen pitää jemmata. Mitään prameampaa turhuutta ei kannata hommata, vaan Karhun verkkarit päälle ja Alkosta halvinta Huttusta mukaan, jolloin loput masseista voi laittaa sukan varteen. En sitten tiedä, että miten muissa maissa tämä kulttuuriperintö hävittyjen sotien kanssa menee, mutta ainakaan Saksassa ei taidettu jäädä paikoilleen nuukailemaan, vaikka koko mestassa hädin tuskin oli kiveä toisen päällä ja miehittäjät joka nurkalla. Tietenkään Suomea ja Saksaa ei mitenkään voi yksi yhteen verrata, mutta selkeä ero surkuttelun, köyhäilyn ja nöyrän häviämisen kulttuurin välillä ainakin näyttäisi olevan. Näin siis, vaikka verrattain täällä selvittiin aika vähin vaurioin ja infrakin jäi suht ehjäksi.
PS. Tästä aiheesta voisi hyvin perustaa laajemmankin ketjun johonkin muualle, ellei sitä jo ole.