NY RILLATAAN – miksi Suomi ei ole enää jääkiekon huippumaa?

[pokki]

Joku sanoi aiemmin, että Suomesta lähtee pelaajia NHL:ään kiihtyvällä tahdilla ja vetosi siksi, ettei Suomen pelaajamateriaali ole heikentynyt. Pelaajia lähtee kyllä, mutta järjestäin kysymyksessä on perusduunari tai yleispelaaja. Tähtiä täältä ei ole tullut moneen vuoteen.

Olen siis sitä mieltä, ettei Suomi todellakaan ole materiaaliltaan enää kärkikastissa. Yksi kysymys tästä kaikesta keskustelusta maajoukkueen ympärillä on herännyt. Tässä kuitenkin on iso porukka erottamassa Jalosta, Kummolaa, RD:tä, Lehkosta, Jutilaa, Kurria jne.

Kuinka monta laihaa vuotta se vaatii, että ollaan valmiita myöntämään, ettei se menestymättömyys johtunutkaan valmentajista, vaan siitä on iso osa myös materiaalin heikkoutta? Viisi? Kymmenen? Kuinka monta valmentajan vaihtoa se vaatii? Kaksi? Kolme? Neljä?

Enkä kysy tätä provosoiden, mielenkiinnosta haluaisin vain tämän rajan tietää.

 

[choose_life]

Olen siis sitä mieltä, ettei Suomi todellakaan ole materiaaliltaan enää kärkikastissa. Yksi kysymys tästä kaikesta keskustelusta maajoukkueen ympärillä on herännyt. Tässä kuitenkin on iso porukka erottamassa Jalosta, Kummolaa, RD:tä, Lehkosta, Jutilaa, Kurria jne.

Kuinka monta laihaa vuotta se vaatii, että ollaan valmiita myöntämään, ettei se menestymättömyys johtunutkaan valmentajista, vaan siitä on iso osa myös materiaalin heikkoutta? Viisi? Kymmenen? Kuinka monta valmentajan vaihtoa se vaatii? Kaksi? Kolme? Neljä?

Enkä kysy tätä provosoiden, mielenkiinnosta haluaisin vain tämän rajan tietää.

Ole huoleti: ei yhtään vaihtoa, niin kauan kuin kaikki vika on pelaajissa (tappion hetkillä) tai mediassa/kieltäytymisissä/siinä ettei kieltäydytä/liian vanhoissa muistitikuissa/aamupaskan värissä/jossain muussa, missä? ja kaikki ansio valmentajaneroissa (kunhan eivät vain ole ulkomaalaisia tai muuten ahdistavan itsevarmoja).
Ja tämä oli provo, mutta on se nyt perkele, kun valmennuksesta ei pysty, saa, halua tai osaa löytää MITÄÄN korjattavaa. Etenkin kun valmentaja itse eli Jalonen on - ainakin seuratasolla - pystynyt virheensä myöntämään ja kurssiaan reivaamaan, mikä on ehdoton edellytys eteenpäinmenolle.
Toki jos duunin tekeminen onnistuu vain omassa pesäkolossa ruskeakielisten nuoleskelijoiden ympäröimänä, teoreettisiin lillukanvarsiin takertuen ja (teko)syitä kaikista muista etsien, ei voi kuin todeta olleensa raskaasti väärässä, mitä (kiekko)ihmistuntemukseen tulee. Tähän asti on pystynyt uskomaan, että ko. ominaisuudet löytyvät vain perässähiihtäjiltä.

 

[pokki]

Ja tämä oli provo, mutta on se nyt perkele, kun valmennuksesta ei pysty, saa, halua tai osaa löytää MITÄÄN korjattavaa.

Niin, olisihan se ollut liikaa vaadittu, että kysymykseeni olisi ensimmäinen jaksanut vastata ihan perusteellisesti ilman tämäntyyppistä sontaa.

Jalonen on myöntänyt Olympialaisten jälkimainingeissa tehneensä virheitä. Todennäköisesti hän sen tekee ihan suoraselkäisesti MM-kisoistakin. Se, että hänen puheenvuoronsa halutaan väkisin nähdä selittelynä ja vastuun siirtelynä, on lukijan oma ongelma.

Myös minä olen ihan rehdisti myöntänyt, että valmennus ei ole kauttaaltaan täysin onnistunut.

Mitä siis en pysty, saa tai halua löytää?

 

[choose_life]

Niin, olisihan se ollut liikaa vaadittu, että kysymykseeni olisi ensimmäinen jaksanut vastata ihan perusteellisesti ilman tämäntyyppistä sontaa.

Jos ne valot laittaa päälle ja lukee mm. Jukka Jalosen Suomi ja Suomen kokoonpano -ketjuja, löytää kyllä (useammaltakin kirjoittajalta) sen sata kertaa selitettynä samat perusteelliset ja asialliset kritiikit. Jostain syystä niihin reagoiminen on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ollut turenkiosastolle ylivoimaista - ehkä siksi, että vasta-argumentteja on huomattavasti vaikeampi, ellei mahdotonta, keksiä kuin "tämäntyyppiseen sontaan". (Ja kyllä: kun pinna palaa, se sitten palaa.)

Jalonen on myöntänyt Olympialaisten jälkimainingeissa tehneensä virheitä. Todennäköisesti hän sen tekee ihan suoraselkäisesti MM-kisoistakin. Se, että hänen puheenvuoronsa halutaan väkisin nähdä selittelynä ja vastuun siirtelynä, on lukijan oma ongelma.
Myös minä olen ihan rehdisti myöntänyt, että valmennus ei ole kauttaaltaan täysin onnistunut.

On myöntänyt ja todennäköisesti myöntää nytkin, kyllä. Muusta on sitten vaikeampi löytää evidenssiä, mutta ehkä sekin on vain vastaanottajan ongelma.

 

[pokki]

Jos ne valot laittaa päälle ja lukee mm. Jukka Jalosen Suomi ja Suomen kokoonpano -ketjuja, löytää kyllä (useammaltakin kirjoittajalta) sen sata kertaa selitettynä samat perusteelliset ja asialliset kritiikit. Jostain syystä niihin reagoiminen on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ollut turenkiosastolle ylivoimaista - ehkä siksi, että vasta-argumentteja on huomattavasti vaikeampi, ellei mahdotonta, keksiä kuin "tämäntyyppiseen sontaan". (Ja kyllä: kun pinna palaa, se sitten palaa.)

Kiitos vaan asiallisesta vastauksesta siihen alkuperäiseen kysymykseen. Sait siihen tiivistettyä kaiken oleellisen turenkilaisuutta (en tiennytkään, että olen) unohtamatta.

Ilmeisesti viiden tai kymmenen vuoden laihemmalla jaksolla ei suostuta edes spekuloimaan. Kenkää siis kaikille. Voi jessus.

 

[choose_life]

Kiitos vaan asiallisesta vastauksesta siihen alkuperäiseen kysymykseen. Sait siihen tiivistettyä kaiken oleellisen turenkilaisuutta (en tiennytkään, että olen) unohtamatta.

Ilmeisesti viiden tai kymmenen vuoden laihemmalla jaksolla ei suostuta edes spekuloimaan. Kenkää siis kaikille. Voi jessus.

Vihoviimeisen kerran: en ole enkä ole ollut vaatimassa kenkää Jaloselle tai juuri muillekaan. Valmennus ei tosin toimi kunnolla tuossa kokoonpanossa ja Kummolasta ja aikalaistensa johtamis"kulttuurista" olisi pitänyt päästä jo 10-15 vuotta sitten, mutta se on toinen juttu.

Totta helvetissä tulee laihempia jaksoja, mutta ei sen taakse tartte eikä auta piiloon juosta. Tästä aiheesta, sen syistä ja korjausmahdollisuuksista on sitten jauhettu kilokaupalla esim. Nuori Suomi -ketjussa; jaksaisi toistaa kaikkea uudestaan.

Se mikä nyt mättää aivan saatanasti on uskomattoman nolo ja perseellinen tapa ensin nostaa valmentajan rooli naurettavuuksiin asti meneviin sfääreihin - kunnes kas kummaa, vaikeuksien hetkellä syypää onkin heikko, laiska, ilkeä ja milloin minkäkinlainen pelaajaMATERIAALI (jo ilmaus sinänsä kuvastaa munatonta johtamistapaa, jossa ei edes uskalleta myöntää, että johdetaan ihmisiä).

Ja aivan, tämä yli vuosikymmenen vellonut paska ei ole Jalosen saati sinun vikasi, noin niin kuin henkilökohtaisesti. Se, että on totaalisen kyllästynyt siihen, millaiseksi paskanjauhannaksi yli 30 vuotta osa elämää ollut laji on tietyiltä osin mennyt ja poltti siksi (kerran) päreensä, olisi toki kannattanut pitää omana tietona.

 

[TosiFani]

Jos lapsi ei liiku, pelaa tai leiki leikkejä jossa liikutaan, miten lapsi voisi edes kokea liikkumisen iloa???? Jos urheiluseurat sitä tarjoavat on käsittääkseni mahdollista että edes joku lapsi siitä nauttii ja saattaa jopa motivoitua. Koululiikunta on kait nykyään täysi vitsi (kun kuperkeikka tai kärrynpyörä on nyky lapselle melkein mahdoton suoritus).

Lapsi tekee sitä mistä saa nautintoa, aikaisemmin se oli liikunta, koska ei ollut muuta tekemistä. Nykyään lapsi voi saada liikuntaa enemmän nautintoa esim. tietokoneesta tai pelaamisesta, samoja hyvänolon alueita ne aivoissa stimuloivat. Tästä syystä järjestetyt höntsät eivät välttämättä toimi, koska mielessä olisi jotain mukavampaa tekemistä.

Koululiikunta ja kerhotoiminta on mielestäni yhteiskunnan mahdollisuus vaikuttaa Suomen urheilumenestykseen ja terveyssektorin kuluihin. Nyt painotetaan vaan Pisa-tutkimuksia ja teoriaa liikunnan ja taideaineiden kustannuksella vaikka peruskoulu on suurelta osin suurelle osalle ikäluokkaa turhaa lukemista.

 

[Esa Tikusta-asiaa]

Mikähän merkitys on ollut suljetulla liigalla?

Siinähän vietiin useaksi vuodeksi, niin sm-liigan peräpäältä kuin "nuorten pelaajien kehittämis" -liigasta eli mestikseltä, mahdollisuus todelliseen kilpailuun.

Nämä urheilijat eivät pelanneet todellisista panoksista moneen vuoteen, vain pelkästä tunteesta. Lisäksi näitten seurojen (mestiksessä ainakin) ei tarvinnut laittaa senttiäkään ylimääräistä, yli tarpeen, kehittääkseen seuratoimintaa (valmennus, palkat). Mikä tietenkin oli koko suljetun liigan tarkoituskin (sm- liigan osalta). Mutta mestishän siinä eniten kärsi (ja ehkä pelaajatkin?)

Niin, pieni juttu varmasti juniorityön kehittämiseen verrattuna, tämä.

 

[tant gredulin]

Ilmeisesti viiden tai kymmenen vuoden laihemmalla jaksolla ei suostuta edes spekuloimaan. Kenkää siis kaikille. Voi jessus.

Tokihan tällä voidaan spekuloida jo nyt. Spekuloi pois, ihan vapaasti!

Kaikkihan sen tietää, että vuoden -83 ikäluokan jälkeen samanlaista ei vähään aikaan ole tulossa. Mutta sen ei ihan vielä pitäisi näkyä, vaikka Tuomo Ruutu ja Mikko Koivu olivatkin poissa... nimittäin pelaajavalinnoistakin voidaan olla montaa mieltä :)

Voimme varmasti varautua siihen, että laihoja vuosia on tuloillaan, jos perustamme näkemyksen junnu-MM-kisoihin. Menestystä ei tule, ellei sitten tapahdu jotain niin kummallista, että jotkut yksilöt, jotka eivät ole olleet maajoukkeringissä kehittyvätkin yhtäkkiä... Kaikki nuorethan eivät kehity samaa tahtia ja joillakin lopullisen motivaation saattaa sytyttää vasta oikeanlainen valmentaja, joku oma oivallus elämästä tai pelaamisen intohimosta yleensä.

Minkälainen materiaali sinusta oli Saksalla? Tanskalla?

 

[Gags]

Mahdetaankohan Saksassa valitella huonoa pelaajamateriaalia tai pelaajien huonoa kuntoa, kun Venäjä ei kaatunut välieräottelussa?

 

[Pekkis]

Suuresti arvostamani Alpo Suhonen sen taas kertoi. Suomalaisten jääkiekkoilijoiden harjoittelu on surkealla tasolla. Samainen mies kertoi joitain vuosia sitten myös sen, että NHL:ssa kiellettyjen aineiden käyttö on todella yleistä. Mitenkähän se voi nämä tietää...

Olen näitä kahta asiaa aina vahvasti "epäillyt"...;), joten nostan Alpon kunniaksi hatun yläilmoille, koska miehellä on munaa tuoda nämä asiat julki.

Hyvänä esimerkkinä liigasta kertoi Ässien pelaajien kovasti kritisoineen kauden aikana tapahtuvaa harjoittelua vastaa. Pelaajien mielestä peliin valmistava- ja pelistä palauttava harjoittelu riittäisi. Seurasta löytyy esimerkki, joka tulee kesän "omatoimijaksolta" tukevasti tukevoituneena, ja sitten ihmetellään miksei keväällä enää luistin liiku. Ei kai se liiku, kun se duuni on kokonaan tekemättä.

SM-liigan pelaajien palkkaus ei ole missään järjellisessä suhteessa tehtyyn "työhön" nähden.

Lisää "Alpoja" lajin pariin, kiitos!

 

[Diagonaali]

Niinkuin moni tässäkin kejussa on jo todennut, eivät Suomalaisen kiekon suurimmat ongelmat tällä hetkellä välttämättä löydy pelitavoista tai valmennuksesta, vaan siitä, että pelaajamateriaali heikkenee vuosi vuodelta eikä meillä ole nuorissa ikäluokissa juurikaan näkyvissä yksilöitä, jotka pystyisivät kilpailemaan taidoillaan esim. Kanadan ja USA:n vastaavien ikäluokkien kanssa.

Täällä on paljon puhuttu siitä, että jo juniorivalmennuksessa pitäisi aikaisemmin ja aikaisemmin siirtyä keskittymään enemmän tulossuuntautuneiseen valmennukseen sen sijaan, että pyrittäisiin tarjoamaan laajalle joukolle nuoria kasvavia ihmisiä mahdollisuus harrastaa urheilua ja tehdä sitä kussakin ikävaiheessa eri tasoisten ikätoverien kanssa.

Edustan sellaista ikäpolvea, jolle tällainen ajattelutapa on kovin vieras ja väitän, että ratkaisu ei löydy tällä tavalla yksinkertaistamalla, vaikkakin se tuntuu insinööri-isien mielestä olevan varsin looginen lopputulema.

Nuori ihminen saa innostuksensa ja motiivinsa urheiluharrastukseensa ensisijaisesti vanhempiensa tukemana, mutta erityisesti varhaisnuoruudessa myös kaveriporukan merkitys on valtavan suuri. Jos nuoren urheilijan kaverit jätettäisiin jo yksitoista-kaksitoista ikäisinä ulos yhteisen harrastuksen piiristä tulostavoitteisen juniorivamentajan toimesta, tapettaisiin myös monen lahjakkaan nuoren ihmisen kiinnostus kyseistä harrastusta kohtaan hyvinkin tehokkaasti. Varsinkin silloin, jos kyseisen yksilön vanhemmat eivät ole intohimoisia urheiluihmisiä, jotka 'pakottavat' lapsensa jatkamaan lajin parissa murrosikävaiheen haastavien vuosien yli.

Tälläkin hetkellä jo hyvän aikaa ennen murrosikää lupaavat juniorikiekkoilijat painostetaan lopettamaan muiden lajien harrastaminen ja keskittymään pelkästään jääkiekkoon. Väitän että tämänkaltaisella strategialla rajoitetaan tulevien jääkiekkoilijoiden fyysisten ominaisuuksien kehittymistä ennen kaikkea koordinaatio- ja nopeusominaisuuksien osalta. Ennen murrosikää harrastettu monipuolinen liikunnalinen tausta antaa parhaan perustan kehittyä huippuyksilöksi myöhemmin valittavassa lajissa johon nuori ihminen erikoistuu.

Ratkaisua Suomikiekon ongelmiin en yritä ehdottaa, mielestäni kyseessä on ennen kaikkea yhteiskunnallinen ilmiö, jossa liikunta ja urheiluharrastukset ovat saaneet liikaa kilpailijoita nuorten ihmisten vapaa-ajasta.

Jotta urheilu pysyisi kilpailukykyisenä ajankäyttömuotona muiden rinnalla olisi tärkeää, että näiden kasvavien yksilöiden vanhempia yhteiskunnan toimesta kannustettaisiin enemmän ja enemmän ymmärtämään kuinka paljon hienoja kokemuksia ja elämyksiä urheilu ja ennen kaikkea joukkueurheilu voi antaa nuorelle kehittyvälle ihmiselle.

Nyky-yhteiskunta on imagojen ja mielikuvien maailma, joka luodaan markkinoimalla niitä asioita, joita ihmisten halutaan tekevän ja mielestäni Suomen urheiluliiton ja jääkiekosta puheen ollen jääkiekkoliiton pitäisi nykyistä huomattavasti enemmän panostaa resurssejaan siihen, että 'myydään' urheiluharrastusta kiinnostavan vaihtoehtona nuoren ihmisen vanhemmille ja heidän lapsilleen.

Maajoukkueen kokoaminen nykymateriaalilla ja muutaman seuraavan vuoden käytettävissä olevalla ei ole ongelma yhdellekään valmentajalle. Valinnan varaa, kun ei juuri ole. Yksittäisistä pelaajista voidaan huudella ja kirjoittaa myyviä lööppejä, mutta kokonaismenestyksen kannalta sillä ei ole merkitystä. Enkä usko, että meidän seuraavan kymmenen vuoden menestyksemme tulee oleman myöskään valmentajista kiinni.

 

[lihaani]

Nykyiseen menestykseen lienee kolme pääsaiallista syytä.

1. Jääkiekosta tulee vuosi vuodelta yhä varakkaampien perheiden laji samaan aikaan, kun kunnat karsivat liikuntatoimeaan. Kuinka moni huippulahjakas pasinurminen jää heikkojen kotiolojensa loukkuun saamatta edes mahdollisuutta näyttää potentiaaliaan liikunnan ammattilaisille?

2. Tämä Nuori-Suomen mukanaan tuoma lieveilmiö, jossa äärimmäisen lahjakasta junnua on vaikeata nostaa vanhempien poikien ryhmään oppimaan lisää. Kaikki pelaa-systeemissä parhailla on vaara nousta kusi päähän ja harjoittelumotivaatio katoaa, kun pärjää hyvin muutenkin.

3. Ja aikuisiällä Alpo Suhosen kommentti huonosta kunnosta on enemmän kuin totta. Liiga- ja Mestistasolla pitää pelaajille järjestää paljon enemmän pakollista ohjattua liikuntaa niin, että jaksetaan karvata täysillä vielä kolmannen erän viimeisillä minuuteillakin. Otan Suhosen esimerkin sellaisinaan:
- Hokemahan on, että pelitahti on niin kova, ettei kuntoharjoitteluun jää aikaa eikä ole tarvetta. Katsotaan hieman: Kolmos- tai neloskentän jyrä pelaa ehkä 10 min/peli kolmena iltana viikossa. Eli intensiivistä liikuntaa tulee PUOLI TUNTIA viikossa. Sauvakävelevä mummokin liikkuu paljon enemmän. Ykkösentteri ja -pakki ovat otteluissa kentällä korkeinaan 1,5 tuntia VIIKOSSA.
Ei ihme, että pelissä karvaaminen repsahtaa peruutteluksi!

Uskon, että näitä puutteita korjaamalla pystymme säilyttämään asemamme kisasta toiseen potentiaalisena mitaliehdokkaana.

 

[scholl]

Nyky-yhteiskunta on imagojen ja mielikuvien maailma, joka luodaan markkinoimalla niitä asioita, joita ihmisten halutaan tekevän ja mielestäni Suomen urheiluliiton ja jääkiekosta puheen ollen jääkiekkoliiton pitäisi nykyistä huomattavasti enemmän panostaa resurssejaan siihen, että 'myydään' urheiluharrastusta kiinnostavan vaihtoehtona nuoren ihmisen vanhemmille ja heidän lapsilleen.

Ongelma on se, että urheilun harrastamisesta kiinnostunut nuori ei tiedä, mitä hänen pitäisi tehdä päästäkseen huipulle. Eihän ole mitään takeita, että hän pääsisi huipulle, mutta jos hän tietäisi harjoittelun merkityksen niin väittäisin, että monen tunnin pihapelit ja laukomiset pihalla koulun jälkeen maistuisivat kovalla motivaatiolla.

Joku otti jossain vaiheessa esille Pisa-tutkimuksen. Ei sekään kerro huipuista mitään. Se kertoo vain siitä, että keskimäärin suomalaiset ovat ok. Uskon ja väitän, että koulujärjestelmä ja urheilujärjestelmä on molemmat kehitetty maassamme sosiaalidemokratian hengissä sellaiseksi, mikä tasapäistää kaikki ihmiset. Ei ole ketään huonoja, muttei ole myöskään hyviäkään. Peruskoulussa kaikki urpot ovat samassa luokassa ja mennään hitaimman mukaan, jolloin sinne kyllästyy, jos vähänkin päässä leikkaa. Sitten puhutaan siitä, että numeroita ei pitäisi antaa ollenkaan. Sama se on varmaan tuossa urheilussa. Parempi, ettei tee ollenkaan maaleja niin ei tule paha mieli niille, jotka eivät osaa tehdä maaleja. Jos Suomessa olisi kovempi kilpailuhenkisyys niin menestyttäisiin paremmin joka osa-alueella.

 

[TosiFani]

...Joku otti jossain vaiheessa esille Pisa-tutkimuksen. Ei sekään kerro huipuista mitään. Se kertoo vain siitä, että keskimäärin suomalaiset ovat ok. Uskon ja väitän, että koulujärjestelmä ja urheilujärjestelmä on molemmat kehitetty maassamme sosiaalidemokratian hengissä sellaiseksi, mikä tasapäistää kaikki ihmiset. Ei ole ketään huonoja, muttei ole myöskään hyviäkään...

Minä otin esiin Pisa-tutkimuksen, koska kokemukseni mukaan sen tulokset vaikuttavat liikaa koulumaailmaan. Itse olen tehnyt töitä vaikeiden erityisnuorten kanssa ja kokemukseni on juuri sellaisia, mitä kuvaat. Peruskoulun pitäisi olla jo yläasteella huomattavasti joustavampi, jolloin nuorille voitaisiin tarjota hyödyllistä ja kiinnostavaa opetusta. Miksi roikuttaa matematiikan tunnilla oppilasta opiskelemassa verrannollisuussääntöjä, kun oppilas ei osaa kunnolla edes peruslaskutoimituksia? Sen sijaan voitaisiin tarjota tilalle, liikuntaa tai vaikka taideaineita yms. mikä oikeasti kiinnostaisi oppilasta ja jopa hyödyttäisi tätä.

 

[Wiltord]

Schollilla on pointtinsa kirjoituksessaan.

Koulumaailmassa toimivana en aina jaksa ymmärtää kilpailun pitämistä suurena peikkona.

Ymmärrän toki pointin siitäkin, että liiallinen kilpailu ja järjestykseen laittaminen varsinkin nuorella iällä voi olla tuhoisaa niille, jotka eivät kilpailussa pärjää. Kuitenkin nuori joutuu kovaan kilpailuun myöhemmin esimerkiksi opiskelupaikoista, jos hakee jonnekin suositumpaan paikkaan. Silloin saattaa tulla se pettymys, mikä tuntuu olevan suurin painajainen nykyajan vapaakasvatusidealisteille. Toki helpompikin reitti elämässä on, esimerkiksi heti toisen asteen koulutuksen jälkeen töihin jonkun tutun kautta. Sekin on ihan ok, mutta voisi valmentaa myös siihen, että aina ei tarvitse ajatella miten pääsee helpoimmalla. Tämä siis koulumaailmasta.

Urheiluun kuitenkin kuuluu melko olennaisena osana kilpailu. Itsekin olen sitä harrastanut lähinnä sillä motivaatiolla, että haluan tulla paremmaksi, voittaa ja mitata tasoani muihin verrattuna. Tokihan se on ollut hauskaakin, mutta ilman kilpailua ja otteluita urheilu ei olisi silti tuntunut läheskään niin hienolta. Kanadassa kilpaillaan tietääkseni jo melko pieninä paikoista suositumpiin junnujoukkueisiin ja junnusarjoihin. Pelejä on paljon ja pelaajista valikoituu lahjakkaat pelaajat, joilla on lisäksi äärettömän kova palo lajiin ja voittamiseen. Lisäksi systeemi tuottaa erityisen lahjakkaita pelaajia. Jos kilpailua saataisiin lisättyä ja ikäluokkansa parhaat pelaisivat tasoisessaan seurassa ja tasoisiaan vastaan, niin kehitys olisi parempaa. Tämä näin yleisesti. Onhan esim. Granlund pelannut junnuvuotensa lähes aina pari vuotta itseään vanhempien kanssa, että onnistuu se nykyaikanakin.

Häviämisen pelko pitäisi saada vielä enemmän jalostettua voittamisen haluksi. Tällaisiakin pelaajia Suomessa on, mutta tarvittaisiin vähän lisää. Tuomo Ruutukin sen totesi, että tarvitaan ennemmin taitavia ja henkisesti vahvoja pelaajia kuin hyviä puntinnostajia. Suomalainen pelaaja on hyvä ja tunnollinen harjoittelemaan, se on fakta. Jos junioreiden systeemejä ja valmennusta saataisiin muokattua yksilöllisempään suuntaan, niin tulosta voisi tulla paremmin.

Maalintekijätyypeille pitäisi vain hokea, että olet perkeleen hyvä tekemään maaleja, mutta treenaa siinä vielä paremmaksi. Jääkööt sitten jokin muu osa-alue vähän heikommalle, mutta vahvuuksien kautta pitää mennä. Eikä missään nimessä tasapäistää porukkaa.

Tulipa melkoinen oksennus tajunnanvirtaa, mutta antaa olla.

PS. Samaa mieltä siitä, että valmennuksella ei ole mitään tekemistä suomikiekkoilun kokonaiskuvan kanssa. Se on nyt niin, että pelaajamateriaali on ehkä heikompi kuin vuosiin. Siitä materiaalista ei mikään velho penkin takana luo mestarijoukkuetta. Kummaa tämä valmennuskeskeisyys. Ehkä se Sihvonen on nyt päässyt tavoitteeseensa hiljalleen.

 

[Paul Kemp]

Uskon ja väitän, että koulujärjestelmä ja urheilujärjestelmä on molemmat kehitetty maassamme sosiaalidemokratian hengissä sellaiseksi, mikä tasapäistää kaikki ihmiset. Ei ole ketään huonoja, muttei ole myöskään hyviäkään. Peruskoulussa kaikki urpot ovat samassa luokassa ja mennään hitaimman mukaan, jolloin sinne kyllästyy, jos vähänkin päässä leikkaa. Sitten puhutaan siitä, että numeroita ei pitäisi antaa ollenkaan. Sama se on varmaan tuossa urheilussa. Parempi, ettei tee ollenkaan maaleja niin ei tule paha mieli niille, jotka eivät osaa tehdä maaleja. Jos Suomessa olisi kovempi kilpailuhenkisyys niin menestyttäisiin paremmin joka osa-alueella.

Voin allekirjoittaa tämän sanasta sanaan. Itsekin muistan, että etenkin yläasteella, kun oppilaiden väliset erot alkavat korostua, niin oma motivaatio laski välillä melkein nollaan, kun kaiken maailman adhd:t, häiriköt tai muuten vaan yksinkertaisesti ihan tampiot täytyi väkisin pitää samassa vauhdissa mukana. Ihan sama, kuin ajaisi autoa käsijarru päällä, polttoainetta ja kumia kuluu, mutta matka ei taitu. Kuka tässä järjestelmässä sitten voittaa, sitä voi vain ihmetellä. Mutta sen huomaa, että ainakaan urheilijat eivät voita..

Muutenkin täytyy ihmetellä, että miksi tässä maassa karsastetaan sitä, jos joku sattuu olemaan jossain asiassa lahjakas? Se sellainenhan täytyy samantien pudottaa alas pilvistä ja murskata itsetunto sen verran pahoin, ettei enää koskaan uskalla edes yrittää olla muita parempi missään. Suomi - Erinomaisuus kielletty?

 

[pokki]

Uskon ja väitän, että koulujärjestelmä ja urheilujärjestelmä on molemmat kehitetty maassamme sosiaalidemokratian hengissä sellaiseksi, mikä tasapäistää kaikki ihmiset. Ei ole ketään huonoja, muttei ole myöskään hyviäkään. Peruskoulussa kaikki urpot ovat samassa luokassa ja mennään hitaimman mukaan, jolloin sinne kyllästyy, jos vähänkin päässä leikkaa. Sitten puhutaan siitä, että numeroita ei pitäisi antaa ollenkaan. Sama se on varmaan tuossa urheilussa. Parempi, ettei tee ollenkaan maaleja niin ei tule paha mieli niille, jotka eivät osaa tehdä maaleja. Jos Suomessa olisi kovempi kilpailuhenkisyys niin menestyttäisiin paremmin joka osa-alueella.

Tämä on ehkäpä viisain toteama tällä keskustelualueella aikoihin. Suomalainen luonteenpiirre on sellainen, että tyydytään helvetin helposti keskinkertaisuuteen.

Tämä tasapäistäminen ei ole ainoastaan koululiikunnan ongelma. Se ajattelutapa vallitsee monessa lajissa nuorimmissa ikäluokissa. Ja miksi? Sitä en oikein ymmärrä. Oma mukula on kohta nelivuotias ja itseäni jonkin verran jopa ärsyttää se, että hänen harrastuksessaan maaleja ei lasketa eikä voittajia tunneta.

No, minä sitten lasken. Ihan vain siksi, että lapsi oppisi häviämään, ja voittamaan. Ei se ole vaarallista, että ei pysy mukana tai häviää, kunhan opetetaan käsittelemään se. On paljon vaarallisempaa tasapäistää, jolloin juniorimassoista ei kehity yhtä ainuttakaan voittajaa. Uskon vahvasti siihen, että riittää, kun lasta opettaa tekemään parhaansa. Sen jälkeen voi aina olla tyytyväinen, kävi miten kävi.

Jollakin tasolla tuntuu jopa siltä, että urheilun tunnetiloja jää aika paljon kokematta, jos mennään kaikkipelaa-periaatteella. Kyllä voittaminen on melko paljon antoisampaa, jos se tulee vastoinkäymisten kautta. Samoin häviäminen opettaa paljon enemmän, kun se tulee katkerimmalla mahdollisella tavalla. Eikä nämä vaihtoehdot todellakaan sulje pois sitä, etteikö urheilu voisi olla silti hauskaa.

Ehkä oma lähestyminen ja jälkipolven opettaminen tapahtuu väärällä tavalla joidenkin mielestä, mutta samalla tavalla itse olen asiat oppinut. Toki on välillä vituttanut ja itkettänyt, mutta väitän kuitenkin oppineeni urheilun oikean luonteen.

 

[TosiFani]

Voin allekirjoittaa tämän sanasta sanaan. Itsekin muistan, että etenkin yläasteella, kun oppilaiden väliset erot alkavat korostua, niin oma motivaatio laski välillä melkein nollaan, kun kaiken maailman adhd:t, häiriköt tai muuten vaan yksinkertaisesti ihan tampiot täytyi väkisin pitää samassa vauhdissa mukana. Ihan sama, kuin ajaisi autoa käsijarru päällä, polttoainetta ja kumia kuluu, mutta matka ei taitu. Kuka tässä järjestelmässä sitten voittaa, sitä voi vain ihmetellä. Mutta sen huomaa, että ainakaan urheilijat eivät voita..

Muutenkin täytyy ihmetellä, että miksi tässä maassa karsastetaan sitä, jos joku sattuu olemaan jossain asiassa lahjakas? Se sellainenhan täytyy samantien pudottaa alas pilvistä ja murskata itsetunto sen verran pahoin, ettei enää koskaan uskalla edes yrittää olla muita parempi missään. Suomi - Erinomaisuus kielletty?

Tämä on sosiaalidemokraatinen Suomi, ihmiselle ei voi sanoa, että sinä et osaa tätä tai olet huono tässä ja toisin päin, lahjakasta ei saa kehua.

Paras esimerkki omalla uralla oli, kun luokkani tuli uusi oppilas, joka oli kuudennella luokalla. Annoin hänelle muutaman äidinkielen monisteen, jotta näkisin millä tasolla hän on. Hetken päästä hän tuli toimistooni ja kertoi, ettei osaa kunnolla lukea, mutta tehdäänkö niin, että hän on tekevinään näitä, ettei asia paljastu muulle luokalle. Näin oli kuulemma toimittu aikaisemmin... No, ei käynyt.

 

[Hemingway]

Muutenkin täytyy ihmetellä, että miksi tässä maassa karsastetaan sitä, jos joku sattuu olemaan jossain asiassa lahjakas?

Tämä on kyllä ihan paskapuhetta. Sen kuin harjoittaa lahjakkuuttaan. Kukaan ei sano siihen juuta tai jaata, kunhan ei elämöi ja nosta itseään jalustalle.

Omituisen uusavuttomia tuntuvat nämä lahjakkaat olevan, kun pitäisi olla sitä ja tätä ja saada tukea sieltä ja tuolta.

Lahjakas laskee niitä vaikeampia laskuja kotona tai harjoittelee harjoitteita yksin, jos ei ole ohjattua toimintaa. Jos on oikeasti lahjakas ja motivoitunut, niin se onnistuu ihan varmasti.

"Lahjakkaita ei arvosteta Suomessa" on pelkkä mantra. Kyllä heitä arvostetaan. On vain erotettava oikeasti lahjakkaat ja motivoituneet wannabe-lahjakkaista. Vanhemmat usein kuvittelevat kakaransa lahjakkaisiksi ja kakarat kuvittelevat itsensä lahjakkaikski, vaikka ovat ainoastaan parempaa keskitasoa, eikä motivaatioa ole edes kohtuullisesti, jotta lahjakkuudella olisi edellytykset kehittyä.

Eräällä jenkkifoorumilla valitettiin sitä, että USAssa lapsia ja nuoria kehutaan, kannustetaan ja autetaan aivan liikaa. Seurauksena on keskitasoista mössöä, jolta puuttuu itseohjautuvuus ja itse asetetut lujat päämäärät.

Eiköhän tämä ole vähän amerikkalaistuneen Suomenkin vaiva? Täällä kannustetaan ja autetaan lapsia aivan liian paljon harrastuksissaan. Eivät he sillä tavalla kehity. Omaehtoisuus ja ankara, itse tehty työ ja siihen liittyvä viitseliäisyys pitää olla kaiken lähtökohta. Pois autokyydit ja jäähallivuorot. Jäänkin voi jäädyttää itse, jos oikeasti lajiaan rakastaa. Niin on tehty ja niin tehdään edelleen jossain päin maailmaa.

Ihme pullamössöilyä tämä lahjakkaita ei kannusteta hoenta.

 

[Paul Kemp]

Tämä on kyllä ihan paskapuhetta. Sen kuin harjoittaa lahjakkuuttaan. Kukaan ei sano siihen juuta tai jaata, kunhan ei elämöi ja nosta itseään jalustalle.

Omituisen uusavuttomia tuntuvat nämä lahjakkaat olevan, kun pitäisi olla sitä ja tätä ja saada tukea sieltä ja tuolta...

Ihme pullamössöilyä tämä lahjakkaita ei kannusteta hoenta.

Siis.. Jos on lahjakas ja kansankielellä ilmaistuna vaikkapa "Ihan vitun hyvä", niin sitä ei saa tuoda esille? Ei kai se, että uskaltaa sanoa muille olevansa hyvä tai osaavansa jotain tarkoita mitään erityistä patsastelua jalustalla ainakaan omasta mielestäni..

Mielestäsi talentti tulee siis pitää piilossa omassa huoneessa tai jos sattuu junnupelissä mättämään jotain 5 maalia, niin tyytyä toteamaan vain "Enhän minä oikeastaan mitään, joukkue pelasi hyvin ja toivottavasti maalini eivät aiheuttaneet kenellekään huonommuuden fiilistä. Anteeksi..", tätäkö meinaat? Toivottavasti et. Jos oikeasti on hyvä, niin saa sitä ns. retostaakin asiasta.

Ja lahjakas nuori on minusta ihan yhtälailla rohkaisua ja ohjaamista tarvitseva, kuin muutkin. Ei sillä ole mitään tekemistä pullamössöyden kanssa.

 

[kamik]

Nyt kannattaa tehdä selvä ero koululiikunnan ja (huippu-)urheilun välillä. Koululiikunnan tavoitteena EI ole tulevien urheilijoiden valmentaminen vaan lapsen ja nuoren kasvattaminen liikunnalliseen elämäntapaan. Nykylapsissa on hyvin paljon sellaisia, jotka eivät harrasta liikuntaa koululiikunnan ulkopuolella, joten on sula mahdottomuus eriyttää opetusta niin, että huippulahjakkaatkin saavat taitojaan vastaavaa ohjausta tai opetusta/valmennusta koulussa. Nykyisellä tuntimäärällä (2h/vko) ei ketään valmenneta urheilijaksi eikä juuri kuntoa kohoteta. Liikunnassa tutustutaan erilaisiin lajeihin ja haetaan elämyksiä ja hyvää fiilistä liikkumalla ja rasittamalla kehoa. Verovaroin ei pidä ketään huippu-urheilijaksi valmennettavan, vaan tämä tulee tehdä urheiluseurojen ja yhteistyökumppaneiden kanssa.

Se, ettei Suomen jääkiekkomaajoukkue enää ole maailman ehdotonta huippua, ei johdu millään tavalla peruskoulusta. Vika löytyy valmennusjärjestelmästä. Yksilöitä on noussut ja nousee tulevaisuudessakin maailman huipulle peruskoulun liikuntakasvatuksesta huolimatta, ei siitä johtuen. Liikuntakasvatuksen emeritusprofessori Risto Telaman näkemyksiä koululiikunnasta on luettavissa täältä.

Vastaus sihvoslaiseen kysymykseen; olen opettanut liikuntaakin.

 

[Yoswald]

Yksi asia, mitä olen miettinyt on se, että miksi Suomessa on niin vaikea jalostaa 17-18 vuotiaat (huippu)lahjakkuudet aikuisten tasolle. Meiltä löytyy monia esimerkkejä, jotka ovat jyllänneet 18-vuotiaiden MM-kisoissa ja A-nuorissa miten tahtovat, mutta jo 20-vuotiaiden kisoihin mennessä ovat pudonneet muiden maiden "huippujen" kyydistä.

Ylipäätänhän meillä on aukko 70-luvulla syntyneiden ja 83/84-ikäluokan välissä. Toki joka ikäluokasta ei voi huippuja tulla, mutta miksi kukaan joukosta Jani Rita, Tony Salmelainen, Tuomas Pihlman, Tuukka Mäntylä kukaan ei onnistunut nousemaan edes sille niklashagman-tasolle. Otin vain esimerkiksi muutamia vuosituhanteen vaihteessa lupaavina pidettyjä nuoria, jotka kaikki ovat pelanneet kyllä hyvin euroopan tasolla. Tehtiinkö täällä jotain väärin, kun miehet eivät päässeet lähemmäs huippua, vai menikö Suomi-hype näiden pelaajien kohdalla yli. Tämä pohdiskelu viittaa siis siihen, että tällä hetkellä olisi hyvä, että meillä olisi muutama n. 30v hyvän NHL-tason kaveri maajoukkueen kokeneena vastuunkantajana, kun ns. kultainen sukupolvi lähtee pois.

Toinen kysymys on, että miksi esim. todella lupaavana pidetty Ossi Väänänen ei ole NHL:n parhaita puolustavia puolustajia tai huippulahjakas Tuomo Ruutu NHL:n paras voimahyökkääjä ja loistava maalintekijä. Tässä on kuitenkin kaksi pelaajatyyppiä, jotka Suomelta vahviten puuttuu. Toki Ruudun kohdalla lukuiset loukkaantumiset vaikeuttivat urakehitystä. Menneisyyden virheet kannattaa analysoida, että tulevaisuudessa saadaan pelaajista paras irti.

No, seuraavaksi nähdään miten Granlund&Rajala&Pulkkinen&Vatanen onnistuvat nousemaan huipputasolle. Nyt katsotaan miten onnistumme jalostamaan kaverit pojista miehiksi. Tosin Vatanen oli MM-kisoissa niin hyvä, että hän näyttää onnistuneen. Toivottavasti polkaisee huipulle.

 

[TosiFani]

Nyt kannattaa tehdä selvä ero koululiikunnan ja (huippu-)urheilun välillä. Koululiikunnan tavoitteena EI ole tulevien urheilijoiden valmentaminen vaan lapsen ja nuoren kasvattaminen liikunnalliseen elämäntapaan. Nykylapsissa on hyvin paljon sellaisia, jotka eivät harrasta liikuntaa koululiikunnan ulkopuolella...

Se, ettei Suomen jääkiekkomaajoukkue enää ole maailman ehdotonta huippua, ei johdu millään tavalla peruskoulusta...

Periaatteessa ensimmäinen lainaus kumoaa jälkimmäisen eli ensin tarvitaan harrastajia (=liikunnallinen elämäntapa) jotta voi syntyä huippuja (=Suomen maajoukkueen menestys). Koululla on suuri merkitys suomalaisten urheiluharrastuksiin, kuten itsekin sanot. Siinä olet oikeassa, että kahdella viikkotunnilla ei tehdä mitään, mutta miksi systeemiä ei voisi muuttaa?

Eräällä pikkupaikkakunnalla alakoulun rehtori soitti kiekkojoukkueen juniorivastaavalle ja pyysi häntä järjestämään harjoitukset parina aamuna alakoulun kiekkoilijoille, aikaisemmin nämä olivat vain yläkoululaisille. Perusteena ei ollut Suomen jääkiekon tila vaan työrauha. Hän oli huomannut, että nämä harjoitukset vaikuttavat positiivisesti kyseisten oppilaiden työmotivaatioon ja halusi käyttää tätä hyväksi. Fiksua, eikö??

 

[scholl]

Tämä on ehkäpä viisain toteama tällä keskustelualueella aikoihin. Suomalainen luonteenpiirre on sellainen, että tyydytään helvetin helposti keskinkertaisuuteen.

Tarja Halonen on esimerkki tuosta. Hänhän kertoi olympialaisissa kuinka sillä ei ole väliä epäonnistuuko vaiko ei.

Yksi asia on tosiaan se, ettei Suomessa lahjakkuutta tai menestystä arvosteta, eikä ole oikein keinoja sitä lahjakkuutta jalostaa, mutta toinen asia on juuri tuo, että tyydytään keskinkertaisuuteen. En tiedä johtuuko se siitä, että suomalaiset asuivat vielä joku aika sitten metsässä vai johtuuko se hävityistä sodasta ja kurjuudesta vai mistä hitosta se johtuu, mutta suomalaiset tyytyvät Dressmannin ja Seppälän huonoihin rytkyihin, Chico'sin ja Amarillon karmeisiin safkoihin, huonoihin juomavalikoimiin, epäasiallisiin olutlaseihin jne. Ihan sama mistä asiasta on kyse niin aina tyydytään kunhan edes jotain saadaan. Laadulla ei ole väliä. Niinpä siis ollaan tyytyväisiä kunhan saadaan nuoriso valmistumaan ja johonkin perusduuneihin Nokialle. Ei ollenkaan kannusteta siihen, että lapsesta tulisi maailmanluokkaa jossain asiassa.

Urheilussa, taloudessa ja joka elämän alalla globaalikilpailu tulee kiristymään koko ajan. Siinä pitää silloin oikeasti miettiä, miten lahjakkuuksia pitäisi etsiä ja rohkaista. Miten uraa pitäisi kehittää. On se sitten urheilun tai muun parissa. En ole hankkimassa lapsia, mutta jos olisin niin schollin lapset puhuisivat hyvin varhaisessa vaiheessa ainakin kuutta kieltä sujuvasti ja kesäharjoittelu tähtäisi siihen, että heistä voitaisiin rakentaa esim. suuryhtiöiden CEO. Saisivat kaupan päälle matemaattisen lahjakkuuden ja erittäin korkean älykkyysosamäärän schollilta perintötekijöiden myötä, joten loppu olisi vain valmennuksesta ja intohimosta kiinni.

Joko Suomi häviää ja siitä tulee joku pohjoisen Albania tai sitten oikeasti aletaan satsaamaan asioihin ja siihen, että jokainen yrittää olla paras siinä mistä tykkää.