Kisat sitten Suomen osalta "ohi" joten hieman aika arvioida esityksiä. Pelejä tuli seurattua enemmän tai vähemmän ja täytyy tunnustaa, että aina pyrin lähinnä seuraamaan eniten näitä Tapparan (ja joo, myös Ipan) miehiä, tai pitäisikö sanoa poikia.
Säteristä sanoisin, että Venäjä pelissä oli parempi maalivahdeista mutta muut syyt veivät voiton Venäjälle. Toki unelmapelillä tuosta olisi voinut tulla pisteitäkin. Kanadaa vastaan Säteria odottelinkin isokokoisena maalivahtina kentälle, varsinkin kun Helenius ei mitenkään vakuuttavasti ykkösmaalivahdin roolia itselleen ottanut vaikka kovin sitä ennen kisoja mainostettiinkin. Eilisessä pelissä minusta Säterin torjuntojen ansiosta Suomi taisteli voitosta. Mielestäni siis erinoimainen suoritus. Syyt häviölle ovat kyllä jossain aivan muualla kuin Säterissä, ilman muutamaa nappitorjuntaa olisi Kanada karannut karkuteille jo varhaisessa vaiheessa.
Malkamäki pelasi perusvarmaa peliä. Oli kerran kentällä kun Kanada teki maalin, tällöin Kanadan kaveri meni laitaa pitkin ylös ja pääsi antamaan syötön maalille. Enemmän mielestäni Purolinnan moka kun ei saanut pelattua kaveria maalin edestä pois. Suoranaisia virheitä en pahemmin havainnut, syötöt lähtivät omasta päästä varmasti omalle kaverille. Hyökkäysvahvuuksia kaverilla ei kuitenkaan ole mutta varsin mallikelpoista stay-at-home puolustajan peliä. Venäjä pelissä taisi olla hukassa yhtälailla kuin koko muu pakistokin.
Lucenius nousi yllättäen, ainakin tässä vaiheessa, joukkueen pisterohmuksi. Aika hyvä suoritus nousta nuorempana nelosketjusta kisojen aikana ykköskentän yhdeksi tärkeäksi lenkiksi. Venäjä-pelistä jäi lisäksi muistiin kaksi syöttöä avoimeen paikkaan muille pelaajille Suomen johtotilanteessa, näistä kun olisi maalit tehty niin tulos olisi voinut aivan eri luokkaa. Eilisessä Kanada-pelissä vain Lucenius-Puustinen-Juutilainen saivat jotain järkevää aikaan hyökkäyspäässä.
Lähde pelasi aika vähän ja vahvuudet on kaikkea muuta kuin kiekollisessa pelissä. No, ehkä ensi vuonna? isommassa roolissa.
Lehtivuoren peliä on täälläkin jonkin verran ylistetty. Minun mielestä kaverilta oli syytä odottaa paljon enemmän kuin mitä nyt esitykset ja esim. tehopisteet suoraan osoittavat. Olihan Lehtivuori ennakkoon Suomen ainoa tähtipelaaja (Heleniuksen lisäksi) ja itse odotin että tehoja ainakin olisi tullut paljon enemmän. Lisäksi eilisessä pelissä oman subjektiivisen näkemyksen mukaan teki eniten virheitä yhdessä Jalvantin kanssa. Tällaisen pelaajan pitäisi pystyä ottamaan se vastuu vastaan ja kantaa joukkuetta voittoon. Eli toisinsanoen odotukset Lehtivuorelle oli paljon suuremmat kuin Malkamäelle. Toiselta odotettiin perusvarmaa peliä ja toiselta pelin voittoon tarvittavia ratkaisuja. Siihen perustuen Lehtivuori oli minulle pettymys kun taas Malkamäki onnistuja.
Muista pelaajista hajanaisia kommentteja sanoisin, että Aaltonen yritti kovasti Kanadaakin vastaan, Kemppainen ja Salminen ovat minun silmiin pikkasen pihalla, tai sitten vastus oli vain liian kova ja fyysinen. Puolustajien peli oli kyllä varsin epävarmaa ajoittan, toki sata kertaa parempaa kuin Venäjä pelissä.
V.89 ikäluokasta ei kovin tarkkaa tietoa ole, mutta ainakin Tapparan kolmikko lienee vahvoilla kisoihin ensi vuonnakin ja erityisesti Lucenius ja Säteri tulevat varmaan olemaan ensi vuonnakin Suomen kantavia voimia, toivottavasti vielä tätä vuottakin paremmin esityksin.
