Nuori Suomi ry

[Keltainen Jaffa]

seli seli

Enpä minä uskonutkaan, että ottaisit vinkistäni onkeesi samantien. Mutta sitten useiden vuosien päästä, kun yhä edelleen hehkutat Vesa Rantasen artikkelia tässä ketjussa, ja yhä edelleen yksitellen joku uusi nimimerkki käy jostain kumman syystä syyttämässä sinua Kiinan mallin tuomisesta Suomeen, niin mieti silloin sanojani.

Tai jos oikeasti haluat Kanadan eliittituotannon mallia Suomen jääkiekkoon, niin sano se suoraan äläkä kiertele. Kuinka vain.

Vanhempia koskeva drop out-ilmiö? Mitä vittua?

 

[Street Clinton]

...Mikä sinusta on karmeaa Kanadan jääkiekon eliittijuniorituotannossa? Olen pannut merkille, että Suomessa ihaillaan suuresti nuoria kanadalaisia NHL-pelaajia, jotka ovat tuon "karmean" eliittituotannon ensimmäiset tuotokset. Kanadalaisista junioreista tulee jatkossa yhä parempia NHL-pelaajia tuon eliittijuniorituotannon ansiosta. Ero Suomeen kasvaa koko ajan. Olen todennut, että kanadalainen järjestelmä ei sovellu Suomeen, koska se on liian kallis suurten massojen järjestelmänä. Meidän on kehitettävä oma, Suomeen soveltuva huippujuniorijärjestelmä.

..Täällä kirjoitetaan drop-out-ilmiöstä. Se koskettaa jääkiekossa pääosin lasten vanhempia, ei lapsia.

Hypoteettinen kysymys Siffalle. Jos Suomessa olisi lähes rajattomasti rahaa juniorijääkiekkoon laitettavaksi pitäisikö Suomen juniorijääkiekko muuttaa Vesa Rantasen kirjoittaman jutun mukaiseksi? Eli onko tuo malli täydellinen, vailla mitään vikoja tai heikkouksia oleva systeemi?

Ja vielä toinen kysymys Siffalle. Millä perustelet sen, että Suomen ja Kanadan juniorituotantojen ero kasvaa kokoajan? Pystykö näkemään tulevaisuuteen ja tiedät kuinka nyt 8-vuotiaat juniorit tulevat kehittymään Suomessa ja Kanadassa? Ilmeisesti pystyt, koska näin väität.

Tottakai Suomessa ihannoidaan Kanadalaisia NHL-pelaajia, kuten ihannoidaan myös Ruotsalaisia, Tsekkejä, Venäläisiä yms. Hieno pelaaja on hieno pelaaja, oli sitten käynyt läpi neuvostotyylisen junioriohjelman tai keskustelevamman ruotsalaistyylisen ohjelman. Siitä voidaan sitten olla eri mieltä, minkälaisia persoonia erilaiset junioriohjelmat tuottavat kaukalon ulkopuoliseen elämään.

Kanadassa kilpailu juniorisarjoissa voi suomalaisesta näkökulmasta olla jopa sairasta. Sidney Crosbyn juniorina kokemista ongelmista voi lukea lyhyesti vaikkapa herralle omistetulta wikipedia sivulta. Miksi yksi maailman parhaista pelaajista jätti Kanadan juniorisarjat vuodeksi ja suuntasi USA:an pelaamaan?

Vanhempien drop-out ilmiöstä olisi totisesti mielenkiintoista kuulla lisää. Meneekö vähän samaan sarjaan kun pelitapa - ketjussa mainetta niittänyt lateraalisyöttö? Termi, joka oli otettu suoraan Pohjois-Amerikkalaisesta urheilumediasta ja yritetty väkisin tunkea suomen kieleen.

 

[siffa]

Hypoteettinen kysymys Siffalle. Jos Suomessa olisi lähes rajattomasti rahaa juniorijääkiekkoon laitettavaksi pitäisikö Suomen juniorijääkiekko muuttaa Vesa Rantasen kirjoittaman jutun mukaiseksi? Eli onko tuo malli täydellinen, vailla mitään vikoja tai heikkouksia oleva systeemi?

Tottakai Suomessa otettaisiin jääkiekossa käyttöön aina maailman parhaan tuloksen saavuttanut huippujuniorisysteemi, mikäli rahaa junioreiden vanhemmilla olisi käytössä siihen riittävästi riittävän laajalla massalla. Eiväthän suomalaiset vanhemmat ja heidän lapsensa poikkeaisi siinä mitenkään kanadalaisista vanhemmista ja lapsista. Varsinkin lapset olisivat mielissään siitä, kun saisivat olla paljon tekemisissä mielenkiintoisen harrastuksen parissa ja kehittää pelitaitojaan innostavassa ympäristössä. Vanhempien motivoinnissa olisi suurempi ongelma, koska meillä ei ole omassa maassamme NHL:n tai KHL:n tasoista rahakasta jääkiekkoliigaa, mikä pystyisi maksamaan tuleville huippupelaajille NHL- ja KHL- tasoisia palkkoja pelaamisesta. Tuskinpa kanadalainen malli on täydellinen, onhan jääkiekko pieni joukkuelaji, jonka kehittämisessä kansainvälisesti merkittäväksi isoksi joukkue-urheilulajiksi on vielä paljon tehtävää.

Ja vielä toinen kysymys Siffalle. Millä perustelet sen, että Suomen ja Kanadan juniorituotantojen ero kasvaa kokoajan? Pystykö näkemään tulevaisuuteen ja tiedät kuinka nyt 8-vuotiaat juniorit tulevat kehittymään Suomessa ja Kanadassa? Ilmeisesti pystyt, koska näin väität.

Olen tehnyt tänne tilastot viime vuosien nuorten MM-kisamenestyksistä ja vuonna 1986 syntyneiden viime kaudella NHL:ssä pelanneista NHL-pelaajista maittain. Olemme jo nyt jääneet jälkeen rajusti Kanadasta, sen tilastoni kertovat täysin selvästi. Kanadan juniorikiekkoilun eliittijoukkuesysteemin tulokset ovat tulossa voimallisesti näkyviin vasta muutaman vuoden kuluttua. Meillä ei ole mitään vastaavaa systeemiä tällä hetkellä käytössä. On selvää, että kansainvälisesten huippujääkiekkoilijoiden tuottamisessa jäämme koko ajan jälkeen.

Tottakai Suomessa ihannoidaan Kanadalaisia NHL-pelaajia, kuten ihannoidaan myös Ruotsalaisia, Tsekkejä, Venäläisiä yms. Hieno pelaaja on hieno pelaaja, oli sitten käynyt läpi neuvostotyylisen junioriohjelman tai keskustelevamman ruotsalaistyylisen ohjelman. Siitä voidaan sitten olla eri mieltä, minkälaisia persoonia erilaiset junioriohjelmat tuottavat kaukalon ulkopuoliseen elämään.

Mitä mieltä sinä olet siitä, minkälaisia kansalaisia kehittyy kanadalaisen, ruotsalaisen, venäläisen tai suomalaisen jääkiekon junioriohjelman läpi käyneistä pelaajista? Missä maassa on neuvostotyylinen junioriohjelma? On selvää, että jokaisen maan junioriohjelman läpi käyneistä noin yksi promille kehittyy pääsarjatason pelaajiksi ja aina muutama prosentti pääsarjoja alemman tason pelaajiksi. Valtaosa tehokkaimmankin junioriohjelman käyneistä pelaajista jatkavat yhteiskunnissaan muissa tärkeissä tehtävissä. Minun mielestäni he pärjäävät yhteiskuntien tarjoamissa monipuolisissa ammateissa vähintään yhtä hyvin kuin ne nuoret, jotka eivät ole harrastaneet aktiivisesti mitään urheilulajia.

Kanadassa kilpailu juniorisarjoissa voi suomalaisesta näkökulmasta olla jopa sairasta. Sidney Crosbyn juniorina kokemista ongelmista voi lukea lyhyesti vaikkapa herralle omistetulta wikipedia sivulta. Miksi yksi maailman parhaista pelaajista jätti Kanadan juniorisarjat vuodeksi ja suuntasi USA:an pelaamaan?

Mikä on suomalainen näkökulma ja kuka sitä edustaa? On vain omia mielipiteitä. Sidney Crosby on tällä hetkellä maailman seuratuin jääkiekkoilija. Hän on saanut paljon maaltaan ja on Kanadan juniorijääkiekon kirkkain tähti tällä hetkellä. Luulen, että Crosbylla ei ole valittamista siitä, mitä hän on, vaikka olisi joutunut käymään niinkuin Teemu Selänne isänsä Ilmari Selänteen mukaan hikisen, kyyneleisen ja hieman verisenkin polun kohti tähteyttä. Ilmaiseksi ei saavuta kukaan mitään, vaikka julkisuudessa näkyykin vain elämä parrasvalojen loisteessa (Ilmari Selänne).

Vanhempien drop-out ilmiöstä olisi totisesti mielenkiintoista kuulla lisää. Meneekö vähän samaan sarjaan kun pelitapa - ketjussa mainetta niittänyt lateraalisyöttö? Termi, joka oli otettu suoraan Pohjois-Amerikkalaisesta urheilumediasta ja yritetty väkisin tunkea suomen kieleen.

En tunne henkilökohtaisesti jääkiekossa yhtään lapsen tai juniorin drop-out ilmiötä. Sen sijaan tunnen paljon vanhempia, jotka olivat tyytyväisiä, kun pojat lopettivat jääkiekon pelaamisen. Ei tarvinnut enää isien värjotellä pakkasissa ulkojäillä tai kylmissä jääkiekkohalleissa. Ei tarvinnut enää kuljettaa poikia montaa kertaa viikossa harjoituksiin ympäri vuoden. Omat tärkeät harrastukset eivät enää olleet vaarassa loppua, kun ilman kodin innostusta ja tukea jääneet juniorit lopettivat jääkiekon peluun. Perheet pääsivät taas joka talvisille ulkomaan matkoilleen, kun poikien tärkeät jääkiekkoturnaukset eivät olleet esteenä matkustamiselle. Ei pojilla ollut drop-outia jääkiekon harrastamisesta vaan he lopettivat sen kodin tuen puutteessa. Olen saanut joiltakin pojilta jälkeen päin viestiä siitä, kun heidän isänsä ei kuljettanut poikiaan aina edes seuran harjoituksiin, oman ajan harjoittelusta puhumattakaan. Monet vanhemmat ovat ilmoittaneet täälläkin tienneensä, ettei heidän pojistaan tule jääkiekkoilijoita. Minä en usko sellaisiin puheisiin ollenkaan. Pitäisi sanoa rehellisesti, että en ollut vanhempana valmis tekemään niitä ajallisia ja taloudellisia uhrauksia, joita jääkiekkoilijaksi kehittyminen vaatisi. Kun sen tunnustaisi rehellisesti, että ei itse halunnut panostaa lapsen harrastukseen, niin siinä ei olisi mitään arvosteltavaa. Minusta tuntuu pahalta, kun selitetään oma haluttomuus sillä, että tiesin, ettei pojasta tulisi jääkiekkoilijaa.

Se olisi rehellistä puhetta, että jääkiekko oli perheelle hyvä harrastus, mutta tähtäin oli opiskelussa tai muissa harrastuksissa. Näitä vanhempia tunnen myös paljon ja pojat toimivat jääkiekon lopetettuaan kuka arvostettuna kirvesmiehenä, kuka paperimiehenä, kuka insinöörinä, kuka opettajana, kuka kahvilan pitäjänä, kuka johtajana suuressa kauppaketjussa, kuka lääkärinä, kuka neuvoksena valtion hallinnossa jne. Kaikki esimerkkini ovat todellisesta elämästä. Nyt olisi jääkiekon lopettaneiden drop-out ilmiöstä kirjoittavien monien nimimerkkien sinun lisäksesi syytä kertoa omat kokemuksenne siitä, muuten kaikki jää sanahelinäksi.

 

[LaTe_Show]

On selvää, että jokaisen maan junioriohjelman läpi käyneistä noin yksi promille kehittyy pääsarjatason pelaajiksi ja aina muutama prosentti pääsarjoja alemman tason pelaajiksi.

En tunne henkilökohtaisesti jääkiekossa yhtään lapsen tai juniorin drop-out ilmiötä. Sen sijaan tunnen paljon vanhempia, jotka olivat tyytyväisiä, kun pojat lopettivat jääkiekon pelaamisen.

Se olisi rehellistä puhetta, että jääkiekko oli perheelle hyvä harrastus, mutta tähtäin oli opiskelussa tai muissa harrastuksissa. Näitä vanhempia tunnen myös paljon ja pojat toimivat jääkiekon lopetettuaan kuka arvostettuna kirvesmiehenä, kuka paperimiehenä, kuka insinöörinä, kuka opettajana, kuka kahvilan pitäjänä, kuka johtajana suuressa kauppaketjussa, kuka lääkärinä, kuka neuvoksena valtion hallinnossa jne.

Eli NuoriSuomi toimii sittenkin. Hyvä näin.

 

[msg]

Ei pojilla ollut drop-outia jääkiekon harrastamisesta vaan he lopettivat sen kodin tuen puutteessa.

Onko tämänkin Eero Lehden ja Nuori Suomen syytä? Mikä on Sihvolan perheen malli, jolla lisättäisiin vanhempien halua uhrata aikaansa suomalaisen juniorituotannon eteen?

Lainaanpa itseäni elokuulta ja ilolla totean halkopinon takanakin huomatun tämän saman asian, mutta hieman jälkijunassa:

Kannattaisiko tunnustaa, että Suomen kokoisessa maassa ei vuonna 2012 löydy kovinkaan montaa perhettä, joka olisi valmis sitoutumaan tuollaiseen neljän vuoden iässä aloitettavaan tavoitteelliseen harjoitteluun? Tämänkin seikan nämä keskustelijat toivat esille.

Ei siis riitä perheitä edes tavalliseen harjoitteluun saatika näihin sievismäisiin pakottamismääriin puhumattakaan tästä kanadalaisesta valmentajan pojasta, jonka elämä on pelkkää lätkää.

Isä ja poika Sihvola voisivat kertoa miten he vaikuttaisivat tähän kodin tuen puutteeseen. Siihen ei taida auttaa vaikka Eero Lehti karkoitettaisiin Siperiaan ja Nuori Suomi julistettaisiin laittomaksi.

 

[Street Clinton]

Tottakai Suomessa otettaisiin jääkiekossa käyttöön aina maailman parhaan tuloksen saavuttanut huippujuniorisysteemi, mikäli rahaa junioreiden vanhemmilla olisi käytössä...... Vanhempien motivoinnissa olisi suurempi ongelma, koska meillä ei ole omassa maassamme NHL:n tai KHL:n tasoista rahakasta jääkiekkoliigaa, mikä pystyisi maksamaan tuleville huippupelaajille NHL- ja KHL- tasoisia palkkoja pelaamisesta.

Kuka päättää mikä on maailman paras juniorisysteemi ja mitkä ovat mittarit? Itse valitsisin Ruotsin mallin juniorisysteemin pohjaksi, mutta mausteita voidaan ottaa kaikkialta maailmasta. Toki säilyttäisin suomalaisen indentiteetin pelissä, eli kovan työnteon ja Euroopan fyysisimmän pelitavan. Silti luotan Erkka Westerlundin ammattitaitoon näissä asioissa ja uskon, että suomalainen juniorikiekko on hyvissä käsissä.

Yritätkö sanoa, että Kanadassa ja Venäjällä raha on vanhempien suurin motivaattori lasten ohjaamiseen jääkiekon pariin? Suomessa sama homma?

Kanadan juniorikiekkoilun eliittijoukkuesysteemin tulokset ovat tulossa voimallisesti näkyviin vasta muutaman vuoden kuluttua. Meillä ei ole mitään vastaavaa systeemiä tällä hetkellä käytössä. On selvää, että kansainvälisesten huippujääkiekkoilijoiden tuottamisessa jäämme koko ajan jälkeen.

Odottakaamme siis "muutama vuosi", mitä tuo sitten tarkoittaakaan, että saamme nähdä voimallisen tuloksen Kanadan eliittijoukkuesysteemistä. Ihmettelen silti miksi ylivertainen juniorituottaja, Kanada, ei ole kolmeen vuoteen voittanut 20-vuotiaden junioreiden maailmanmestaruutta. NHL:ssä on pelannut joka vuosi muutama pelaajia, jotka eivät ole voineet osallistua turnaukseen, mutta sama asia on vaivannut Ruotsia. Ja kun katsotaan alle 18-vuotiaden MM-kisojen tuloksia, johon NHL poissaolot eivät vaikuta, ei voi kuin pyöritellä päätä Kanadan heikolle menestykselle. Missä se ylivertainen juniorituotanto, jonka kelkasta Suomi on pudonnut, näkyy? Ei missään. Päinvastoin suomalaiset ovat ottaneet Kanadaa kiinni ja tulevat tänä vuonna tosissaan haastamaan Kanadan maajoukkueet alle 20- ja 18-vuotiaiden MM-kisoissa.

Missä maassa on neuvostotyylinen junioriohjelma? On selvää, että jokaisen maan junioriohjelman läpi käyneistä noin yksi promille kehittyy pääsarjatason pelaajiksi ja aina muutama prosentti pääsarjoja alemman tason pelaajiksi.

Sinulla on tapana ottaa kaikki kirjaimellisesti, joten pitää jatkossa miettiä tarkkaan mitä kirjoittaa, ettet vain tartu lillukan varsiin. Tosin samaan tulee syyllistyttyä itsekkin, kun sinulle yrittää vastata.

Mikä on suomalainen näkökulma ja kuka sitä edustaa? On vain omia mielipiteitä. Sidney Crosby on tällä hetkellä maailman seuratuin jääkiekkoilija. Hän on saanut paljon maaltaan ja on Kanadan juniorijääkiekon kirkkain tähti tällä hetkellä. Luulen, että Crosbylla ei ole valittamista siitä, mitä hän on, vaikka olisi joutunut käymään niinkuin Teemu Selänne isänsä Ilmari Selänteen mukaan hikisen, kyyneleisen ja hieman verisenkin polun kohti tähteyttä.

Suomalainen näkökulma tarkoittaa suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevaa yleistä näkökantaa ja mielipidettä eri asioihin. Olen samaa mieltä, "luovuttaja" Crosby on varmasti tyytyväinen, että lähti vuodeksi USA:an pelaamaan.

En tunne henkilökohtaisesti jääkiekossa yhtään lapsen tai juniorin drop-out ilmiötä. Sen sijaan tunnen paljon vanhempia, jotka olivat tyytyväisiä, kun pojat lopettivat jääkiekon pelaamisen.... Omat tärkeät harrastukset eivät enää olleet vaarassa loppua, kun ilman kodin innostusta ja tukea jääneet juniorit lopettivat jääkiekon peluun... Ei pojilla ollut drop-outia jääkiekon harrastamisesta vaan he lopettivat sen kodin tuen puutteessa. Olen saanut joiltakin pojilta jälkeen päin viestiä siitä, kun heidän isänsä ei kuljettanut poikiaan aina edes seuran harjoituksiin, oman ajan harjoittelusta puhumattakaan. Monet vanhemmat ovat ilmoittaneet täälläkin tienneensä, ettei heidän pojistaan tule jääkiekkoilijoita. Minä en usko sellaisiin puheisiin ollenkaan. Pitäisi sanoa rehellisesti, että en ollut vanhempana valmis tekemään niitä ajallisia ja taloudellisia uhrauksia, joita jääkiekkoilijaksi kehittyminen vaatisi. Kun sen tunnustaisi rehellisesti, että ei itse halunnut panostaa lapsen harrastukseen, niin siinä ei olisi mitään arvosteltavaa. Minusta tuntuu pahalta, kun selitetään oma haluttomuus sillä, että tiesin, ettei pojasta tulisi jääkiekkoilijaa.

Varsin tunteikkaan teksin olit kirjoittanut. Tulee mieleen, että joku Nuori Suomi vaikuttaja olisi voinut tuon kirjoittaa. Missä on peräänkuuluttamasi armoton kilpailu jolla jyvät erotetaan akanoista? Vain vahvimmat selviävät ja jos jollakin on huonot vanhemat niin se on heikkoutta, joka karsii pois ne jotka ei pysty lajia täysipainoisesti harjoittamaan. Eihän siinä sen kummempaa ole.

Sanot, ettet usko puheisiin, joissa joku vanhempi on sanonut tietävänsä, ettei pojasta tule jääkiekkoilijaa. Kuitenkin ylempänä kirjoitit, että vain yhdestä promillesta tulee pääsarjatason pelaaja. Vanhemmat ovat siis olleet paljon paremmin perillä todennäköisyyksistä kuin sinä, joka tykkäät ottaa esille tilastoja. Sinun yksi tuhannesta vastaan heidän 999/1000. Göran Stubbkin pystyi näkemään Alexanderista, ettei pojasta koskaan tule ammattikiekkoilijaa. Ei se niin vaikeaa ole, vaikket olisi pelaajatarkkailun ammattilainen.

 

[siffa]

Kuka päättää mikä on maailman paras juniorisysteemi ja mitkä ovat mittarit? Itse valitsisin Ruotsin mallin juniorisysteemin pohjaksi, mutta mausteita voidaan ottaa kaikkialta maailmasta. Toki säilyttäisin suomalaisen indentiteetin pelissä, eli kovan työnteon ja Euroopan fyysisimmän pelitavan. Silti luotan Erkka Westerlundin ammattitaitoon näissä asioissa ja uskon, että suomalainen juniorikiekko on hyvissä käsissä.

Sinä päätät omalta osaltasi mittarit ja minä olen omani esitellyt täällä jo moneen kertaa. Niillä mittareilla Kanada on ollut selvä ykkönen huippujuniorituotannossa viime vuosina ja minun mielestäni eliittijoukkuesysteemi vain parantaa noita tuloksia jatkossa. Mitkä mittarit sinä ottaisit käyttöön? Ruotsin malli on osoittautunut hyväksi malliksi ja tuottanut tulosta, siitä olemme samaa mieltä. En ole vielä nähnyt mielipidettäsi viestiketjun otsikon aiheesta eli Jääkiekkoliiton laatuprojektista Nuori Suomi. Mitä sanot huippujuniorituotannosta sen aikana vuosina 1996-2005? Erkka Westerlund viihtyi hetken juniorituotannon pelastusprojektissa ja Jukka Rautakorpikin vain vähän aikaa. Nyt on Rauli Uraman vuoro näyttää, mihin pystyy vaikeassa tehtävässään. Olen hieman skeptinen sen suhteen, että riittäviä muutoksia olisi Erkan ja Jukan toimesta tehty. Tiedätkö, onko tuloksia huippujuniorituotannon parantamiseksi tulossa nykyisillä systeemeillä? Luottavainen tunnut sen suhteen olevan.

 

[siffa]

Ihmettelen silti miksi ylivertainen juniorituottaja, Kanada, ei ole kolmeen vuoteen voittanut 20-vuotiaden junioreiden maailmanmestaruutta. NHL:ssä on pelannut joka vuosi muutama pelaajia, jotka eivät ole voineet osallistua turnaukseen, mutta sama asia on vaivannut Ruotsia.

Siirryit vertaamaan Kanadan ja Ruotsin huippujuniorituotantoja. Nuo NHL:ssä pelanneet muutamat 20-vuotiaat olisivat olleet tärkeitä pelaajia ajatellen maailmanmestaruutta. Viimeksi kanadalaisista olivat MM-kisoista pois ainakin Jeff Skinner (s.1992), Tyler Seguin (1992), Erik Gudbransson (1992) ja Ryan Nugent-Hopkins (1993). Ruotsalaisista olivat muistaakseni MM-kisoista pois NHL-pelaajat Gabriel Landeskog (1992) ja Adam Larsson (1992). Mikäli kaikki em. mainitut olisivat olleet mukana, niin mielestäni Kanadan suuntaan MM-kulta olisi kääntynyt.

 

[choose_life]

Kuka päättää mikä on maailman paras juniorisysteemi ja mitkä ovat mittarit? .

Jos vaikka lähdettäisiiin aluksi siitä, ketkä vanhemmat ovat sen verran aikuisia, että hyväksyvät muksunsa ihan sellaisena kuin ovat ja kattovat, mitä sen jälkeen tehdään. Lopputulokset ovat tunnetusti nähtävissä.

 

[Wäinö#16]

Lauantain Hesarin urheilusivuilla golfin ammattivalmentaja Tommi Stude kertoi ajatuksiaan junioriurheilusta ja mielestäni hänellä oli ihan hyviä pointteja.

Ensinnäkin Stude tuntui olevan erittäin paljon Nuori Suomen kannalla, mikäli se tarkoittaa sitä, että peliaikaa jaetaan varsin tasapuolisesti. Pointti tässä oli siinä, että kuka on se henkilö kuka oikeasti pystyy sanomaan pienestä juniorista onko hän oikeasti lahjakas urheilija vai ei? Ihmiset kehittyvät hyvin paljon eri tahtia, on erilaista oppimiskäyrää, biologista ikää jne. ja suurin karhunpalvelus minkä lapselle voi tehdä on estää häntä urheilemasta. Lisäksi Suomi on niin pieni maa, ettei ole varaa uhrata isoa osaa lapsista kilpailun alttarille. Isommissa maissa tällä ei varmasti ole yhtä suurta merkitystä, vaikka suuri osa lahjakkaistakin lapsista lannistetaan kilpailun pyörissä. Studen mielestä isolla osalla lapsista on halutessaan mahdollisuus tulla oikeasti hyviksi urheilijoiksi, jos vain harjoitellaan oikein ja tehdään 100% kuten valmentaja sanoo ja vielä vähän enemmän. Mitään tarvetta kuitenkaan esim. rajoittaa joidenkin peliaikaa sillä verukkeella, että juuri siinä kehitysvaiheessa, jotkut ovat edellä ei pitäisi olla. Stude ihmetteli sitäkin, että joissain Nuori Suomi -sinettiseuroissakin, otteluita voidaan pelata siten, että vaikka vastustaja on jo murskattu, niin silti osa pelaajista istuu koko pelin penkillä.

Näkökulmaa Studella oli urheilusta varsin laajasti, koska itse on pelannut nuorena (80-luvulla) sekä jalkapalloa ja jääkiekkoa juniorina ja tällä hetkellä hänen omat lapsensa pelaavat tennistä. Minusta hyviä pointteja kaikki huippuasiantuntija Studelta ja muutenkin jutussa oli mielenkiintoisia anekdootteja juniorivalmennuksesta.

Mielenkiintoista muuten sekin, että vaikkapa Petteri Sihvonen on kovin huolissaan presidentin uusliberalismista, mutta sitten urheilun saralla sama kaveri on totaalidarwinisti.

 

[J.Grönvall]

Ensinnäkin Stude tuntui olevan erittäin paljon Nuori Suomen kannalla, mikäli se tarkoittaa sitä, että peliaikaa jaetaan varsin tasapuolisesti.

Minä en ole oikein koskaan ymmärtänyt miksi kilpailusta ja tästä peliajan jakamisesta on tehty toistensa vastakohtia. Ymmärrän, että on paskoja valmentajia jotka peluuttavat jotain pelaajaa loputtomiin mutta en ymmärrä sitä mitä kauheaa siinä on jos paremmat jätkät pelaavat enemmän.

Omaa junioriuraa leimasi kyllä aina se, että haluttiin kuitenkin voittaa pelejä ja joukkue itse oli sitä mieltä, että on hyvä kun parhaat pojat pelaavat koko matsin. Muut jakoivat sitten jäljelle jääneen peliajan, eikä siitä kukaan mussuttanut, koska kaikki tiesivät, että voittoon on mahdollisuus kun parhaat ovat mukana.

Vähän huvitteena olen seurannut tätä keskustelua, koska kilpailemisesta ja voiton tavoittelusta on tehty hirveä mörkö, joka pilaa lasten ja nuorten elämän. Mielestäni vanhemmat ja valmentajat ovat menneet vikaan siinä, jos tällainen käsitys juniorille tulee. Urheilun lähtökohta on kilpailu ja peliin kuuluu kilpailu, pelattiin sitten kaupunginosissa tai edustuksessa.

Enkä käsitä tuota valmentajan kommenttia tuosta lahjakkuuden huomaamisesta, totta helvetissähän ne lahjakkaat erottuvat jo todella nuorena, tämä ei ole edes mutu vaan ihan täysin fakta. Sen näkee jo 8-vuotiaista pojista koulun pihalla (jos siellä saa nykyään enää pelata mitään, tai vielä kauheampaa, laskea maaleja).

Futiksessa ja lätkässä on omat juttunsa ja jos junnu ei sinne istu, niin pitää keksiä jotain muuta kehittävää tekemistä ja pelailla sitten omalla ajalla. On se nyt minulle ainakin ollut aina ihan selvää, että jos mennään "joukkueeseen" pelaamaan niin pelisäännötkin ovat erilaiset kuin kavereiden kanssa höntsäillessä.

Koko Nuori Suomi-keskustelu on typerää nokittelua puolin ja toisin, annettaisiin vain urheilun olla urheilua ja liikunnan liikuntaa. Jos pelataan joukkueessa jotain niin pitää ymmärtää lajin luonne ja jos ei halua kilpailla niin touhuaa joukkueen ulkopuolella omalla tavallaan. Mielestäni on kuitenkin täyttä paskaa, että lapset viedään seuraan ja sitten valitetaan kun Jonne-Marko ei saakaan pelata niin paljon kuin lystää ja toinen joukkue vielä kiusaa.

 

[Wäinö#16]

Enkä käsitä tuota valmentajan kommenttia tuosta lahjakkuuden huomaamisesta, totta helvetissähän ne lahjakkaat erottuvat jo todella nuorena, tämä ei ole edes mutu vaan ihan täysin fakta. Sen näkee jo 8-vuotiaista pojista koulun pihalla (jos siellä saa nykyään enää pelata mitään, tai vielä kauheampaa, laskea maaleja).

Varmasti ne huippulahjakkuudet osaa bongata vaikka naapurin mummo, mutta Studen tärkein pointti oli minusta lasten erilaisessa kehityksessä. Jos vedetään totaalidarwinistista linjaa, niin esim. jos ikäännyt biologisesti hitaasti ja kasvat keskimääräisesti myöhemmin pituutta, niin aika hiljaista voi olla sen peliajan kanssa isolla osalla. Iso osa näistä pelaajista varmaan mielellään käyttää aikansa myös johonkin muuhun kuin urheiluun tällaisessa seurassa. Toisaalta jos nämä erilaiset kehityskäyrät osataan huomioida valmennuksessa, voi osasta näistä lapsista kehittyä vanhemmalla iällä vaikka kuinka hyviä.

Ja ei, kilpailu ja urheilu ei ole pahasta, mutta minusta voidaan hyvin etsiä näitä rajoja, missä menee kehittävän kilpailun raja ja kuinka tämä kiistaton fakta lasten erilaisesta kehityksestä tulisi huomioida. Tasoryhmät on totta kai yksi vaihtoehto siellä missä se on mahdollista. Osaava ja kannustava valmentaja on kuitenkin se tärkein tekijä.

 

[P.Sihvonen]

Mikä ihmeen erinomainen urheilumaa me olemme: Nuori Suomi -hengessä?

Minä en ole oikein koskaan ymmärtänyt miksi kilpailusta ja tästä peliajan jakamisesta on tehty toistensa vastakohtia. Ymmärrän, että on paskoja valmentajia jotka peluuttavat jotain pelaajaa loputtomiin mutta en ymmärrä sitä mitä kauheaa siinä on jos paremmat jätkät pelaavat enemmän.

Omaa junioriuraa leimasi kyllä aina se, että haluttiin kuitenkin voittaa pelejä ja joukkue itse oli sitä mieltä, että on hyvä kun parhaat pojat pelaavat koko matsin. Muut jakoivat sitten jäljelle jääneen peliajan, eikä siitä kukaan mussuttanut, koska kaikki tiesivät, että voittoon on mahdollisuus kun parhaat ovat mukana.

Vähän huvitteena olen seurannut tätä keskustelua, koska kilpailemisesta ja voiton tavoittelusta on tehty hirveä mörkö, joka pilaa lasten ja nuorten elämän. Mielestäni vanhemmat ja valmentajat ovat menneet vikaan siinä, jos tällainen käsitys juniorille tulee. Urheilun lähtökohta on kilpailu ja peliin kuuluu kilpailu, pelattiin sitten kaupunginosissa tai edustuksessa.

Arvon J.Grönvall, onnittelen sinua siitä, että olet ymmärtänyt urheilemisen ydiolemuksen oikein. Tuotahan urheileminen on.

Tätä keskustelua on hankala käydä nimimerkkien kanssa, jotka eivät oivalla urheilemisen perusfilosofiaa. Epäilen, että väärän urheiluymmärryksen kanssa täällä teutaroivat nimimerkit ovat niitä, jotka eivät kyenneet liikuntatunnilla pelaamaan lätkää, jalka- tai pesäpalloa muiden poikien kanssa, vaan heidät vapautettiin pelistä ja laitettiin kävellen tunnin ajaksi kiertämään koulua.

Ei urheilun ydiolemus ole mitään rakettitiedettä. Urheilu on jatkuvaa kilpailua alusta loppuun asti peliajasta ja kilpailua vastustajaa vastaan. Niin on ollut, ja niin on oleva.

Tosin tiedän vain yhden maan maailmassa, jossa tuota kilpailua on rajoitettu ja paikoin otettu jopa se kokonaan pois urheilusta "kaikki pelaa" ja "puolen pelin takuu" -hengessä.

Siitä olen surullinen, että se kyseinen maa on minun kotimaani. Tässä maassa aikuiset puuttuivat lasten ja nuorten urheiluun tekemällä siitä ei-urheilua.

Kysyn palstaveljiltä ja -siskoilta: Miten lapsi tai nuori voi enää urheilla, jos urheilu ja kilpailu on viety edes osin pois urheilusta ja kilpailusta? Minun järkeni mukaan se ei enää ole urheilua.

Urheilun eetokseen ei kuulu, että jäsen- tai kausimaksulla saa jonkin tietyn vastineen urheilulta. Kausimaksu voi tarkoittaa vain, että voi osallistua (sen hetkisten) kykyjensä mukaan urheiluun. Niin se on aina ollut ja niin se on oleva muualla paitsi (Nuori) Suomessa. Mikä ihmeen erinomainen maa me voimme olla, että meillä on menty tähän!? Miten missään muualla ei olla tajuttu tehdä urheilulle näin erinomaista asiaa?

Miksi kaikkialla muualla maailmassa on urheilu on pidetty urheiluna?

Miksi missään muualla ei ole "kaikki pelaa"?

Johtava

 

[J.Grönvall]

Varmasti ne huippulahjakkuudet osaa bongata vaikka naapurin mummo, mutta Studen tärkein pointti oli minusta lasten erilaisessa kehityksessä. Jos vedetään totaalidarwinistista linjaa, niin esim. jos ikäännyt biologisesti hitaasti ja kasvat keskimääräisesti myöhemmin pituutta, niin aika hiljaista voi olla sen peliajan kanssa isolla osalla. Iso osa näistä pelaajista varmaan mielellään käyttää aikansa myös johonkin muuhun kuin urheiluun tällaisessa seurassa. Toisaalta jos nämä erilaiset kehityskäyrät osataan huomioida valmennuksessa, voi osasta näistä lapsista kehittyä vanhemmalla iällä vaikka kuinka hyviä.

Joo toki kehitys on erilaista ja osalle käy jopa niin, että teini-iässä tullaan ohi oikealta ja vasemmalta, toiset taas voivat olla nuorena isoja ja kömpelöitä. Tässäkin olisi jujuna kuitenkin valmentajan oma osaaminen ja pelisilmä, ettei laitakaan kaikkia tekemään samoja juttuja samalla tavalla.

Näen tämän asian siten, että kehityskäyrille kun ei kamalasti voi mitään tehdä, niin joku on 10-vuotiaana paras ja joku toinen taas 15-vuotiaana. Jonkinlaista yksilöllisyyttä voisi ympätä junnujenkin treeneihin.

 

[Quattro]

Viimeksi, ja siitä on aika kauan, kun lueskelin tätä ketjua, niin täällä oli aika aktiivisesti muistaakseni joku Ratsastusliiton hemmo kertomassa näkemyksiä NS-ideologiasta. Ihmettelin silloin, miten paljon yhteistä ratsastuksella ja kiekolla voi olla. Nyt ammattivalmentaja golfin puolelta jakaa tasaisesti peliaikaa. En ole koskaan golfannut, mutta käsittääkseni siinä jokainen kiertää saman verran väyliä, ajallisesti en tiedä meneekö ihan tasan kaikilla. No...se siitä...

Allekirjoitan täysin tuon J.Grönvallin kirjoituksen, enpä olisi itse osannut noita asioita paremmin sanoiksi pukea. Olen aikaisemminkin todennut, että lahjakkuuden huomaaminen ei välttämättä kaikilta, ainakaan heti, onnistu. Mutta lahjattomuuden ja kiinnostuksen puutteen huomaa sokeahkokin, ja sellaisia kiekkoilijan alkuja tuonne haleihin raahataan joka syksy. Siihen päälle maksava vanhempi joka NS-ideologian oikeuttamana vaatii samaa peliaikaa tälle "Jonne-Markolle" kuin asiasta oikeasti kiinnostuneelle ja kovasti yrittävälle pelikaverille. Tässä se NS karahti karille totaalisesti, onneksi ollaan jo menossa oikeaan suuntaan, vai ollaanko.... olen nyt jo itse halleilta aika lailla pois.

 

[Wäinö#16]

Tätä keskustelua on hankala käydä nimimerkkien kanssa, jotka eivät oivalla urheilemisen perusfilosofiaa. Epäilen, että väärän urheiluymmärryksen kanssa täällä teutaroivat nimimerkit ovat niitä, jotka eivät kyenneet liikuntatunnilla pelaamaan lätkää, jalka- tai pesäpalloa muiden poikien kanssa, vaan heidät vapautettiin pelistä ja laitettiin kävellen tunnin ajaksi kiertämään koulua.

Unohda nimimerkit ja keskity itse asiaan ja esim. ammattivalmentaja Studen kannanottoon junioriurheilusta HS:ssä. Sinulla on ihme tarve lyödä ihmisiin samantien leimoja. Latkäjätkät sitä ja tätä, vaikka suuri osa laji-ihmisistäkin on kanssasi monesta asiasta aivan eri mieltä, kuten nyt vaikkapa jääkiekkotappeluista. Vai onko joku antanut sinulle ja heikosti perustelluille mielipiteillesi oikeuden edustaa koko lajia? Nyt ilmeisesti ammattivalmentaja Stude liittyy tähän väärän urheiluymmärryksen omaavaan koulua kiertävään porukkaan?

Onko Petteri niin, että on vain kaksi vaihtoehtoa, totaalidarwinistinen kilpaurheilu ja kaikki pelaa -piirileikit? Vai olisiko siellä välimaastossa olemassa sellainenkin vaihtoehto, joka ottaa ihmisen huomioon kokonaisuutena erilaisine kehityskäyrineen unohtamatta kilpailua ja sen tuomaa motivaatiota harjoitteluun?

Ihmettelin silloin, miten paljon yhteistä ratsastuksella ja kiekolla voi olla. Nyt ammattivalmentaja golfin puolelta jakaa tasaisesti peliaikaa. En ole koskaan golfannut, mutta käsittääkseni siinä jokainen kiertää saman verran väyliä, ajallisesti en tiedä meneekö ihan tasan kaikilla. No...se siitä...

Tärkein pointti ei ollut siinä, että kaikille jaettaisiin tasaisesti peliaikaa, vaan, että järjestelmä ja valmentajat osaisivat ottaa huomioon erilaiset yksilöt ja heidän kehitystarpeensa. Se ei varmasti ole helppo tehtävä, mutta mielestäni NS on tässä asiassa lähempänä totuutta kuin ainoastaan menestyksen hyväksyvä raaka kilpaurheilu. Fakta kuitenkin on, että vaikka et pärjää esim. 10-15 -vuotiaana, voit olla huipulla 20-vuotiaana, jos koko tämän ajan olet harjoitellut hyvin ja saanut hyvää valmennusta. Kysymys on, että onko näitä nuoria varaa hukata Suomen urheilun kannalta. Ja miksi jääkiekko olisi tässä suhteessa jotenkin erilainen laji kuin esim. golf tai tennis, joiden parissa Stude tällä hetkellä työskentelee. Jääkiekko- ja jalkapallotaustaahan hänellä oli junioriajoilta, joten siinäkin mielessä hänellä on hyvä pohja esittää ajatuksiaan.

 

[Quattro]

Mutta lahjattomuuden ja kiinnostuksen puutteen huomaa sokeahkokin, ja sellaisia kiekkoilijan alkuja tuonne haleihin raahataan joka syksy. Siihen päälle maksava vanhempi joka NS-ideologian oikeuttamana vaatii samaa peliaikaa tälle "Jonne-Markolle" kuin asiasta oikeasti kiinnostuneelle ja kovasti yrittävälle pelikaverille.


Anteeksi, että lainaan itseäni, mutta ottaisitko arvon nimim. St_Patrick # 16 kantaa tuohon ajatukseeni. Tämä jos mikä vie valmentajien ja ohjaajien rajallista aikaa pois siitä lahjakkuuden jalostamisesta ja herkkyyksien huomioimisesta, kun mukana on "riippoja", jotka eivät välttämättä edes haluaisi siellä olla, jos heiltä kysyttäisiin. Mutta kun äippä ja iskä haluaa ja raha ja Nuori Suomi sen mahdollistaa.

 

[Tarinankertoja]

Siihen päälle maksava vanhempi joka NS-ideologian oikeuttamana vaatii samaa peliaikaa tälle "Jonne-Markolle" kuin asiasta oikeasti kiinnostuneelle ja kovasti yrittävälle pelikaverille.

Niin, ”kenen leipää syöt, sen laulaja laulat”

Nykyään tilanne on se, että harrastustoiminnan maksaa vanhemmat. Vanhemmat osaavat vaatia. Jos he maksavat "Jonne-Markon" lisenssistä saman verran kuin ”sami-petterin” vanhemmat, he myös vaativat saman kohtelun /peliajan /harrastehuomion.

Maksaja määrä. Niin ne vanhemmat tuppaavat käyttäytyä, kun se oma piltti tulee itkua vääntäen reenistä kotiin ja kertoo ettei saanut pelata. No "Jonne-Markon" vanhempien rahojen menettämisen pelossa "Jonne-Markolle" annetaan sitten se sama peliaikaa kuin ”Sami –Petterille”… Tästä paineesta varmaan ”kaikki pelaa” ideologia on lähtöisin, siis siitä yhteiskunnallisesta muutoksesta, joka on alkanut jo suomalasien koululaitoksen alkuhämärästä peruskoulun kautta tähän päivään.. kaikille samat mahdollisuudet.

Tätä on lisännyt vielä individualismin nousu, niin hassulta kun se tässä yhteydessä kuulostaakin, mutta yksilökeskeinen ajattelu vanhemmilla sen, nykyään yleensä ainoan, lapsensa edun puolustajina on voimakas tekijä.

Jos katto-organisaatio on tätä hyväksymässä ja pitämässä ideaalina toimintatapana (SJL: nuori Suomi) onhan se varmaan aika vaikea sille "Jonne-Markon" isälle sanoa, että poika istuu viltissä.

Joten hyväksyn tässä Siffan näkemyksen Nuori Suomi ohjelman haitallisuudesta kilpailullisuudelle… mutta samaan hengenvetoon totean, että on arvokysymys, haluaako kansalaisten yleiskunnon ja onnistumisen tunteiden lisäystä vai huippukiekkoilijoita. Täällä asia lienee selkeä, mutta lätkä ei ole irrallaan muusta yhteiskunnasta. Siksi Ruotsi on kyennyt tähän muutokseen helpommin, enemmän rahaa ja yhteisöllisempi yhteiskunta ja elämäntapa.

 

[Wäinö#16]

Anteeksi, että lainaan itseäni, mutta ottaisitko arvon nimim. St_Patrick # 16 kantaa tuohon ajatukseeni. Tämä jos mikä vie valmentajien ja ohjaajien rajallista aikaa pois siitä lahjakkuuden jalostamisesta ja herkkyyksien huomioimisesta, kun mukana on "riippoja", jotka eivät välttämättä edes haluaisi siellä olla, jos heiltä kysyttäisiin. Mutta kun äippä ja iskä haluaa ja raha ja Nuori Suomi sen mahdollistaa.

Sehän on selvä, ettei hommassa ole järkeä, jos edes hyvä valmentaja ei saa lapsen omaa motivaatiota syttymään. Siitä olen samaa mieltä, että pääasiassa vanhemmilla ei tulisi olla muuta roolia urheilutoiminnassa kuin lapsen tukeminen. Mitään yksinkertaista ratkaisua tuohon tuskin kuitenkaan on, hankalat vanhemmat ovat hankalia vanhempia, oli järjestelmä mikä tahansa. Ainahan sitä kuitenkin voi yrittää ehdottaa, jos vanhemmat oppisivat kysymään myös lapselta mitä hän haluaa itse tehdä.

 

[Quattro]

Sehän on selvä, ettei hommassa ole järkeä, jos edes hyvä valmentaja ei saa lapsen omaa motivaatiota syttymään. Siitä olen samaa mieltä, että pääasiassa vanhemmilla ei tulisi olla muuta roolia urheilutoiminnassa kuin lapsen tukeminen. Mitään yksinkertaista ratkaisua tuohon tuskin kuitenkaan on, hankalat vanhemmat ovat hankalia vanhempia, oli järjestelmä mikä tahansa. Ainahan sitä kuitenkin voi yrittää ehdottaa, jos vanhemmat oppisivat kysymään myös lapselta mitä hän haluaa itse tehdä.

Olen edelleen vankasti sitä mieltä, että on väärin sysätä sen paremmin hyvän kuin huononkaan valmentajan niskoille tätä motivaation sytyttämistä! Se kipinä pitää syttyä lapsessa itsessään, ehkä vanhempien avustuksella jos siihen kykenevät. Kun se kipinä on löytynyt, voidaan lapsi ohjata seuratoimintaan. Siellä sitten valmentajat kantavat vastuun sen kipinän pysymisestä, vahvistamisesta ja jopa roihahtamisesta liekkeihin. Nykymentaliteetti on, että viedäänpä Jonne-Marko lätkäjoukkueeseen, niin voidaan sillä aikaa käydä marketissa. Jos vaikka joku ihmevalmentaja saisi sillä aikaa J-M:n kiinnostumaan urheilusta ja sitten änärimiehenä J-M saattaa ostaa meille vaikka omakotitalon.

 

[eagle]

Mutta lahjattomuuden ja kiinnostuksen puutteen huomaa sokeahkokin, ja sellaisia kiekkoilijan alkuja tuonne haleihin raahataan joka syksy. Siihen päälle maksava vanhempi joka NS-ideologian oikeuttamana vaatii samaa peliaikaa tälle "Jonne-Markolle" kuin asiasta oikeasti kiinnostuneelle ja kovasti yrittävälle pelikaverille.

Ongelma Suomessa on se, että homman maksaa lasten vanhemmat. Toinen suuri ongelma on että massaa ei ole tarpeeksi. Tämä aiheuttaa siis sen että esim. jos tahdotaan muodostaa kaksi joukkuetta, joudutaan usein ottamaan mukaan sellaisiakin ketä ei kiinnosta. Jopa isommissa kaupungeissa.

Ja koska usein tasoerot voivat olla isot, niin joudutaan väkisin muodostamaan useampi ryhmä.

Vielä jos puhutaan hyvin nuorista, niin voi olla myös tapauksia että on motivaatiota, mutta ei vaan osata vielä keskittyä kovin hyvin tai muuten ollaan vain 4-5vuotiaan tasolla 8-vuotiaanakin. Tällöin tasapainoillaan kovasti.

Tilanne olisi eri, jos massa olisi selvästi suurempi ja toiminnan rahoittajina toimisi emoseurat. Tällöin kriteerit ja toiminta olisikin paljon selkeämpää.

En itsekkään halua valmentaa yhtään jota ei kiinnosta(kehittyä siis, vaikka laji itsessään voisikin kiinnostaa), mutta joskus valitettavasti olen siihenkin joutunut. Ei siitä kyllä valmentajan mitään irti saa.

 

[Fordél]

Niin, ”kenen leipää syöt, sen laulaja laulat”

Nykyään tilanne on se, että harrastustoiminnan maksaa vanhemmat. Vanhemmat osaavat vaatia. Jos he maksavat "Jonne-Markon" lisenssistä saman verran kuin ”sami-petterin” vanhemmat, he myös vaativat saman kohtelun /peliajan /harrastehuomion.

Maksaja määrä. Niin ne vanhemmat tuppaavat käyttäytyä, kun se oma piltti tulee itkua vääntäen reenistä kotiin ja kertoo ettei saanut pelata. No "Jonne-Markon" vanhempien rahojen menettämisen pelossa "Jonne-Markolle" annetaan sitten se sama peliaikaa kuin ”Sami –Petterille”… Tästä paineesta varmaan ”kaikki pelaa” ideologia on lähtöisin, siis siitä yhteiskunnallisesta muutoksesta, joka on alkanut jo suomalasien koululaitoksen alkuhämärästä peruskoulun kautta tähän päivään.. kaikille samat mahdollisuudet.

Harrastamisen maksaja ei ole vain vanhemmat vaan myös yhteiskunta, joka rahoittaa seurojen toimintaa. Jos yhteiskunnan tukea ei olisi taustalla, olisivat vanhempien maksamat harrastusten maksut vieläkin kovemmat. Kaikki pelaa -ajatus ei ole siis vain joidenkin vanhempien intressissä vaan myös yhteiskunnalla on halu pitää mahdollisimman moni mukana liikunnassa. Onhan se mitä parhainta ennaltaehkäisevää toimintaa monien sairauksien ja syrjäytymisen kannalta ja tuo näin paljon säästöjä tulevaisuudessa.

Lapsellehan liikkuminen on luontaista jo ihan pienestä pitäen ja sitten kun sitä lähdetään toteuttamaan ohjatusti, alkaa valitettavasti liikkujien karsinta. Yhteiskunta ei luonnollisesti halua tällaista kehitystä vaan sen intressissä on pitää mahdollisimman moni mahdollisimman pitkään mukana toiminnassa, jotta heille varmasti syntyy liikunnallinen elämäntapa.

Mutta edelleen, näitä kahta ei ole tarvis asettaa vastakkain vaan täytyy olla sekä että -vaihtoehdot. Niille, jotka haluavat kilpailla, täytyy olla siihen mahdollisuus. Myös niillä, jotka haluavat enemmänkin vain harrastaa, täytyy olla myös siihen mahdollisuus. Yhteiskunnan vinkkelistä tämä passaa varmasti oikein hyvin, koska se tietää hyvää massaa niin huippu-urheilulle kuin kuntoliikunnalle.

 

[J.Grönvall]

Niin, ”kenen leipää syöt, sen laulaja laulat”

Nykyään tilanne on se, että harrastustoiminnan maksaa vanhemmat. Vanhemmat osaavat vaatia. Jos he maksavat "Jonne-Markon" lisenssistä saman verran kuin ”sami-petterin” vanhemmat, he myös vaativat saman kohtelun /peliajan /harrastehuomion.

Tämä on ihan ymmärrettävää mutta ainakin omasta mielestäni se on täysin väärä lähtökohta ja myös seurojen pitäisi pystyä se sanomaan suoraan. Varmasti ne eurot toki seuroillekin kelpaavat ja näin ollen pyöritään taas samassa kehässä mutta itsekkäästi urheilun kannalta ajatellen näin ei pitäisi olla.

Jos katto-organisaatio on tätä hyväksymässä ja pitämässä ideaalina toimintatapana (SJL: nuori Suomi) onhan se varmaan aika vaikea sille "Jonne-Markon" isälle sanoa, että poika istuu viltissä.

Tämähän se on kaiken ydin. Ongelma syntyy siinä vaiheessa, kun urheilussa itsessään hyväksytään tämä toimintamalli. Jääkiekkoliitossakin on osattava erottaa kilpaurheilu ja harrastaminen kahdeksi täysin erilliseksi asiaksi, ja vielä niin, että myös harrastaminen sisältää kilpailuelementin, jos ja kun pelataan joukkueessa.

Onhan se aina myös niin, että mukana on lapsia jotka haluavat pelata niin, että lasketaan voitot ja maalit, ja on taas heitä kohtaan väärin jos näin ei tapahdu. Nämä lapsethan on silloin tuotu ihan oikeaan paikkaan, teoriassa.

Arvokysymyksenä se on sitten suurempi asia, että onko se edes Tapparan tai Ilveksen tehtävä liikuttaa kansaa. Mielestäni ei ole, sillä ne ovat jääkiekkoseuroja joiden ydinosaaminen on jääkiekossa ja sinne voi mennä pelaamaan jääkiekkoa. Tapparan ja Ilveksen pitäisi olla myös riittävän kovia sanomaan, että me olemme urheiluseura ja täällä toimitaan urheilun periaatteiden mukaisesti.

Massojen liikuttaminen on valtion tehtävä ja valtiolla tarkoitan kouluja sekä "liikuntapropagandan" levittämistä. Ei voi olla pelkästään urheiluseurojen vastuulla liikuttaa lapsia, kyllä sen pitää lähteä ihan muualta. Näin ollen näkisin, että euroistakin huolimatta urheiluseura voi sanoa miten toimitaan.

Kun vanhempi ensi kerran soittaa seuraan, niin jokaisen valmentajan pitäisi pystyä kertomaan seuran arvot ja toimintatavat, sekä se, että täällä eivät pelaa kaikki yhtä paljon, vaan täällä opetellaan sitä urheilua ja sen sääntöjä. Kun kortit lyödään heti avoimesti pöytään niin suurin osa varmasti sen myös ymmärtää ja osaa sitä arvostaa, muutamasta känkkäränkästä ei tarvitse numeroa tehdä.

Pidän ihan naurettava sellaista jos lapsi ei omalla ajallaan vapaaehtoisesti (ja välillä patistettuna) liiku, vaan tekee sen ainoastaan pari kertaa viikossa treeneissä, ja sitten vanhemmat ovat muka vihaisia, kun heidän lapsensa ei saakaan liikuntaa vaikka he siitä maksavat. Eiköhän sieltä kotoa kylppäristä löydy peili jolle voi huutaa kurkkunsa käheäksi.

 

[TosiFani]

...Tämähän se on kaiken ydin. Ongelma syntyy siinä vaiheessa, kun urheilussa itsessään hyväksytään tämä toimintamalli. Jääkiekkoliitossakin on osattava erottaa kilpaurheilu ja harrastaminen kahdeksi täysin erilliseksi asiaksi, ja vielä niin, että myös harrastaminen sisältää kilpailuelementin, jos ja kun pelataan joukkueessa...

Mielestäni tässä keskustelussa käydään keskustelua vääristälähtökohdista. Tänne linkitetään Kiinan mallin mukaista pakottamista tai keksitään ääriesimerkkejä mielikuvituksesta ja unohdetaan, että pääosin jääkiekko on normaalia nuorten lasten urheilua, johon myös kilpailu kuuluu.

Tällä hetkellä jääkiekkoliitoilla on alusta lähtien eritasoiset sarjat, jotka ohjaavat seuroja muodostamaan eritasoisia joukkueita. Ja käytännössä C-junnuissa nämä harrastejoukkueet putoavat tiettyjen seurojen organisaatiosta pois.

Jääkiekon suurin ongelma tulee tulevaisuudessa olemaan sen kalleus, tämä tulee vähentämään tulevina vuosina massoja. Seurojen tulisi nopeasti tehdä analyysi toiminnastaan ja pohtia mihin vanhempien rahat menevät. Tällä hetkellä organisaatiot lihoavat ja junnuvalmentajat vaativat liigavalmentajien palkkoja. Joskus kun menette jäähallille, niin tehkää mopoauto analyysi, kuinka moni poika tulee hallille useamman kymmenentuhannen mopoautolla. Yh-äitien lapsilla ei ole näihin varaa.

 

[J.Grönvall]

...

Jääkiekko on eliitin laji mutta käsittääkseni vastaava ilmiö pyyhkii edelleen läpi koko suomalaisen urheilukentän. Loppujen lopuksi sitä satoa korjataan kansan edessä televisiossa. Eli ei se rajoitu pelkästään lasten ja nuorten urheiluun mutta sieltä se kyllä alkaa. Tuntuu jopa, että yhteiskunnan muillakin saroilla kauhistellaan kilpailua ja sitä nykymaailman menoa, jossa opiskelijoillakin on kuulemma stressiä kaiken dokaamisen keskellä.

Toivottavasti aito kilpailu kuuluu edelleen suurimman osan urheilemiseen, lajista ja seuroista riippumatta. Toivon myös, että urheilun yleinen asenneilmapiiri tukee sitä vankkumattomasti. Tulee onnistumisia ja pettymyksiä joita on kuitenkin helpompi käsitellä siellä urheilun maailmassa kuin reaalimaailmassa. Konteksti on kuitenkin aina eri.