Nuori Suomi ry

[Fordél]

Harvemmin keskustelu lähtee siitä näkökulmasta, että tarvitaanko Suomessa huippu-urheilua. Totta kai tarvitaan, vastataan joka tuutista.

Mun mielestä tuota kysymystä kysytään kyllä paljon ja vastaus on tosiaan lähes aina tuo mainitsemasia, että tottakai tarvitaan. Mutta ehkä keskustelu liian usein töppää siihen eikä asiaa mietitä enempää, esimerkiksi noista näkökulmista (kuten millä ehdoilla toiminta tapahtuu) joita itse nostit esille. No nyt on HuMu-työryhmä ollut miettimässä myös osaksi noita mainitsemiasi asiota ja katsotaan tulevatko asia muuttumaan parempaan suuntaan.

 

[P.Sihvonen]

Jani-Pettereiden ehdoilla Toni-Pettereitä vastaan.

Nuori Suomi saattaa - siis saattaa, en ole varma - olla lasten liikuntaa lisäävä järjestö ja ideologia. Tosin sekin on fakta, että Nuoren Suomen aikana suomalaisten lasten liikkuntamääärä on romahtanut kestämättömälle tasolle.

Urheiluseurojen kanssa Nuorella Suomella ei pitäisi olla jatkossa mitään tekoa. Koko sinettijärjestelmä pitäisi purkaa. Miksi? Siksi, että filosofisesti ja ideologisesti urhelu ja Nuori Suomi eivät sovi yhteen.

Ainakaan minkään sellaisen urheiluseuran, jossa pelataan joukkuepallopelejä, eetokseen Nuori Suomi ei sovi. Kyse on urheilun olemuksen ytimestä ja siihen liittyvästä eittämättömästä ristiriidasta urheilun ja Nuoren Suomen kesken. Siitä kai me kaikki olemme samaa mieltä - loogisesti ja intuitiivisesti ajatellen -, että URHEILEMINEN on KILPAILEMISTA. Tästä ei kai ole kahta sanaa. Minä en ainakaan ole missään törmännyt sellaiseen urheiluun, jossa ei kilpailtaisi. Tai, no, olen, Nuori Suomi -henkisessä valeurheilussa olen, mutta jos sitä ei nyt oteta lukuun. Mietitään universaalisti, mitä on urheilu. Se on kilpailemista. No, mitä tästä seuraa:

Nuori Suomi -ideologiaan kuuluu, että "kaikki pelaa". Ja jos kaikki pelaa, niin silloinhan kyse ei ole kilpailusta eikä niin muodoin urheilusta. Urheilussa, ja nyt puhun pallopeleistä, kilpaillaan ensin joukkueen sisällä siitä, että kuka saa pelata ja kuinka paljon - ja sen jälkeen pelataan ja kilpaillaan vastustajaa vastaan. Eli aivan avustamattoman arkiajattelunkin keinoin ymmärretään, että Nuoren Suomen hengessä totetutettu urheilu on valeurheilua.

Toistan vielä: Urheilussa, ja nyt puhun pallopeleistä, kilpaillaan ensin joukkueen sisällä siitä, että kuka saa pelata ja kuinka paljon - ja sen jälkeen pelataan ja kilpaillaan vastustajaa vastaan.

Tuo, minkä toistin tuossa, toteutuu kaikkialla muualla urheilevassa maailmassa - paitsi Suomessa. Olemmeko me Suomessa tämän suhteen Neroja!? Miksi ihmeessä mikään muu kansakunta ei ole saanut vastaavaa älynväläystä tehdä urheilulle moista jekkua!?

Joku valopää siteerasi tuossa edellä Nuoren Suomen erästä periaatetta, se kuuluu: "Nuori Suomi ry:n päämääränä on, että jokainen lapsi ja nuori kokee iloa, innostusta ja onnistumisia liikunnassa ja urheilussa. Lapsi tai nuori huomioidaan yksilönä ja omien motiivien mukaisesti. Ja lapsi tai nuori liikkuu terveytensä kannalta riittävästi."

Urheilua raiskaava kohta tuossa sitaatissa on tämä: "Lapsi tai nuori huomioidaan yksilönä ja omien motiivien mukaisesti." Alleviivaan: OMIEN MOTIIViEN MUKAISESTI.

Aha, no tutkitaanpa asiaa hieman: Äitin ja isin oma mussukka Jani-Petteri tuodaan (kuvitellaan, että hän on noin 9-vuotias) jäähallille viime tingassa hieman ennen treenien alkua ja Jani-Petterillä on kyllästynyt olemus ja hän alkaa kiskoa lätkävehkeitä hitaasti ylleen. Kopissa istuu 13 motivoitunutta poikaa ja 7 "Jani-Petteriä", joita homma ei juuri kiinnosta. Tämän seitsikon motivaatiotaso on erittäin heikko. Mutta mitä sanoo Nuori Suomi Jani-Petteristä: Lapsi [--] huomioidaan yksilönä ja omien motiivien mukaisesti.

Aha, no jatketaan tilanteen tutkimista. Jos, ja kun, valmentaja laskee riman toiminnassa Jani-Petterin tasolle, niin miten silloin huomiodaan Toni-Petterin ja muutaman muun vastaavan erittäin motivoituneen pojan tarpeet "yksilönä ja ja omien motiivien mukaisina"? - Ei mitenkään! Tunnelma on pilalla jo ennen kuin kyseinen kuviteltu joukkue pääsee jäälle. Tunnelma menee pilalle jo siinä vaiheessa, kun Jani-Petterit ja Toni-Petterit näkevät toisensa pukevan kamoja päällee pukukopissa ennen jäälle menemistä.

No, varmaan jo hätäisimmät ovat ehdottamassa, että on järjestettävä kaksi eri joukkuetta, toinen Jani-Pettereille ja toinen Toni-Pettereille.

Aha, no tutkitaan tilannetta. Kokemukseni osoittaa, ettei sinne Jani-Pettereiden joukkueeseen ilmoittaudu edes ne kaikki 7 Jani-Petteriä. Isät ja äidit näkevät lapsensa Toni-Pettereinä. Mitä olisi tehtävä? Järjestetäänkö try out, jossa jyvät erotetaan akanoista? Vai mitä pitää tehdä? Sillä linjalla kai ei voi jatkaa, että Toni-Petterien tunnelma ja jäätreenit menevät pilalle, kun seassa seikkailee nivaska Jani-Pettereitä? Vai? Kysymys kuuluu: millä saadaan erotettua Jani-Petterit eri joukkueisiin Toni-Pettereistä vai pidetäänkö heidät yhdessä? Pitäisikö valmentajan kertoa vanhemmille - jotenkin Nuori Suomi -hengessä tai tuota henkeä mukaillen tai jopa kiertäen -, että kuule, sinun poikasi on Jani-Petteri ja sinun poikasi on Toni-Petteri?

Nuori Suomi pilaa suomalaisen urheilun siinä, että se huomioi Jani-Petterien niukan vähemmistön ja samalla tulee hylänneeksi Toni-Petterien niukan enemmistön. Se on verinen vääryys urheilua, lapsia ja nuoria kohtaan.

Johtava

 

[Quattro]

Asiaa joka sana Johtavalla!!

 

[Marre]

Paljon on tekstiä mutta en edelleenkään löydä sieltä mitään mikä liittyisi kirjoituksiini. Ja mikä on se jääkiekon arvomaailma josta tässä nyt puhutaan? Olen samaa mieltä, että jääkiekko on ampunut itseään jalkaan jo vuosikausia näillä väkivaltaretosteluillaan. Ei pidä kuitenkaan unohtaa sitä, että jääkiekko on myös erinomaisen hieno ja koukuttava laji, ilman näitä lieveilmiöitä ja aikuisten toilailuja. Yksi parhaita asioita mitä tässä maailmassa voi housut jalassa tehdä!

Väkivalta on vain pieni osa ongelmaa, toki tällä hetkellä tapetilla oleva osa. Ongelma on kuitenkin paljon isompi. Kun kuusivuotiaan pikkupojan vanhemmat päättävät, mitä harrastusta heidän lapselleen tarjotaan, on jääkiekko aika heikoilla. Ja kuten sanoin, ei ole ollenkaan harvinaista, että vanhempien näkökanta on, että mitä vain poika haluaa, kunhan ei jääkiekkoa.

Osa syistä on ihan käytäntöön liittyviä. Jääkiekko on kallis harrastus ja sillä on vielä todellisuuttaankin kalliimpi maine. Kyse ei ole siitä, että perheellä ei faktisesti olisi varaa, mutta kun sille rahalle on keskiluokkaisessa perheessä muutakin käyttöä kuin yhden lapsen harrastus. Perheen lomamatkat, kesämökin tai veneen hankinta, kodin ja pihan laitto, kiva autokin olisi kiva yms. Puhumattakaan siitä, että harvasta vanhemmasta tuntuu kovin reilulle, että yhden lapsen harrastukseen pistetään useita tonneja vuodessa. Miten tämä reiluuden nimessä korvataan muille lapsille, jotka eivät ehkä halua harrastaa mitään yhtä kallista? Ja perhe saakin olla jo aika hyvätuloinen, jos kolmen lapsen harrastuksiin on varaa laittaa sen jääkiekon verran.

Vaikka rahaa olisikin, niin se ei riitä. Jääkiekolla on myös maine tolkuttomasti vanhempien aikaa vaativana harrastuksena. Jokainen tuntemani kouluikäisten äiti on aivan kurkkuaan myöten täynnä myyjäisiin leippomista, kanttiinien pitoa, vessapaperin myymistä jne. jne. Jääkiekolla on maine (todellisuuteen perustuva tai ei) aivan hillittömänä talkootyösyöppönä. Jääkiekko vaatii myös kuskaamista ja jopa paikallaoloa harjoitusten aikana (aina välillä sekä täällä että julkisuudessa paheksutaankin, kuinka 'jotkut vanhemmat' vain jättävät jonne-markonsa treeneihin ja menevät itse vaikka kauppaan, hui kauhea!) Harjoituksia on paljon ja ne kestävät pitkään. Ne vievät toisen vanhemman kaiken vapaa-ajan (ja taas tulee esiin sekin kysymys, kuinka reilua se on muille lapsille, että isi on vain yhden lapsen käytettävissä suuren osan vapaa-ajastaan.) jääkiekko myös sanelee koko perheen ajankäyttöä. harjoituksia ja pelejä on paljon ja niissä vaaditaan olemaan läsnä. Perheen lomamatkat ja muu elämä eivät onnistu perheen, vaan jääkiekon ehdoilla. Taas voidaan miettiä kuinka reilua tämä on esim. sisaruksille. Ja kuinka moni vanhempi oikeasti on valmis aikatauluttamaan elämänsä 10-vuotiaansa harrastuksen mukaan?

Osa vanhemmista ajattelee myös kauemmas. Jääkiekkojunioreilla on huono maine. Taitaa muuten olla jopa tutkimuksiakin siitä kuinka kiekkoilevat nuoret käyttävät enemmän alkoholia kuin muut. Muutenkin kiekkoilun alkoholikylläinen ja -myönteinen maailma ei ole sellainen, mihin monikaan vanhempi lapsiaan haluaisi pistää. Jääkiekkoilulla on myös maine hyvin koulua haittaavana harrastuksena. Jo aika pienillä on pitkiä pelimatkoja jopa viikolla. Ja pitkät päivttäiset harjoitukset vievät aikaa läksyiltä. Jääkiekko ei myöskään ole maineeltaan ollenkaan koulutusmyönteinen (tässä muuten olisi esim. liigaseuroilla älyttömästi tehtävää.)

Isommilla junioreilla (joista hyvin harvasta kuitenkaan tulee jääkiekkoammattilaista) jo ihan se jääkiekkoilun todellisuus on todella hankalasti koulun kanssa yhteen sovitettavissa. B-juniorit ovat hyvinkin toisella puolella Suomea pelaamassa keskiviikkoiltana ja kaikki viikonloput. Harjoitellaan myös kouluaikaan. Osa junnuista menee flipperipallona kolmenkin joukkueen välilä koko talven, koulunkäynti menee omatoimiopiskeluksi, jossa bussissa tehdään läksyjä, jos jaksetaan. Lopputuloksena paljon poikia joiden pelaajauran huippu oli A-junnujen SM-sarja tai divari tai pari vuotta Mestiksessä ja a:n paperit lukiosta tai autonasentaja, joka ei osaa edes konepeltiä avata, kun ei ikinä ollut koulussa varsinaisesti paikalla. Ei varsinaisesti jokaisen keskiluokkaisen (usein koulutetun) vanhemman toiveuni. Ja joo, joo, itsestä kiinni. Mutta harva vanhempi on niin haihatteleva optimisti, että kuvittelee juuri sen oman poikansa olevan se poikkeus, joka osoittaa niin paljon kunnianhimoa, että jääkiekkojunnuna hoitaa koulunsa kunnialla.

Sitten ovat vielä loukkaantumiset. Ne toki ovat enemmän isojen junnujen ongelma, mutta moni ajattelee niinkin pitkälle jo lapsen ollessa pieni. Haluaako altistaa lapsensa aivovammoille ja nivelrikolle? Vai valitsisiko jonkun turvallisemman lajin?

Sitten ovat enemmän nämä henkimaailman syyt. Yksi on jääkiekkoseurojen osoittama arvostuksen puute vanhempia kohtaan. Jatkuvasti julkisuudessa toitotetaan, kuinka vanhemman rooli on maksaa, pitää suunsa kiinni ja antaa seuran kohdella lastaan miten lystää. En tiedä onko sinulla J. Grönvall lapsia, mutta olisitko itse valmis maksamaan muutamaa tonnia vuodessa esim. siitä, että lapsesi saa istua katsomassa junnupelejä vaihtopenkiltä katsomon sijaan ja kuulla olevansa huono? Kuinka monta vuotta maksaisit iloisesti? Vanhemman näkökulmasta keskeistä on, että mitä se jääkiekkoseura tarjoaa hänen lapselleen. Ja saisiko samat hyödyt muualta pienemmillä miinuspuolilla?

On myös syytä ottaa huomioon, että keskimäärin äideillä tuppaa olemaan enemmän kuin 50 % sananvalta lastensa asioissa. Haluaako se keskiluokkainen, koulutettu äiti pistää poikansa jääkiekon sovinistiseen, rasistiseen ja seksistiseen äijäily arvomaailmaan tietäen, että poika imee sen arvomaailman kuin sieni. arvomaailman, jossa naisen homma on pestä pyykkiä ja ruokkia poika, jossa 'pojat ovat poikia' ja monenlainen huono käytös sallitaan. Jossa ihaillaan tolkutonta alkoholinkäyttöä ja kovin jätkä on se, joka pokaa mahdollisimman monta naista baarista missivaimon odottaessa lasten kanssa kotona. Ja sitten vielä se väkivalta. Se, kuinka todellisuuteen pohjautuva tämä mielikuva on, on toisarvoista. Se on vallitseva mielikuva jääkiekon arvomaailmasta ja siihen maailmaan pikkujunnun vanhemmat harkitsevat haluavatko lapsensa laittaa. Vai laittaisivatko mieluummin vaikkapa salibandyyn, jonka arvomaailmasta mielikuva on hyvin erilainen.

Jääkiekko ei vain ole enää kovinkaan houkutteleva vaihtoehto lapsen harrastukseksi monenkaan maksukykyisen perheen näkökulmasta. Ja se 6-vuotias kun on vielä aika helppo saada uskomaan, että salibandy tai lentopallo ovat muutenkin paljon kivempia laijeja.

Olen edelleen eri mieltä siitä, etteikö urheiluseura voi luoda omia pelisääntöjään. Sinä päivänä kun kunnat alkavat päättää miten tässä maassa urheillaan on suruliputuspäivä. Urheilu urheiluna ja liikunta liikuntana.

Toki urheiluseura saa toimia omilla ehdoillaan kunhan ei lakia riko. Mutta rahoituksen ja muiden toimintaedellytysten kanssa voi olla aika tiukkaa, jos pelisäännöt eivät vastaa kunnan ja ihmisten intressejä. Jokainen urheiluseuratoiminnassa mukana ollut tietää, kuinka paljon vapaaehtoistyötä seuran pyörittäminen vaatii. Jos seuran toimintatapa ei nappaa, on talkooväkeä aika hankala kasata. Samoin niitä maksajia. Ja tosiaan, harvaa ihmistä hirveästi innostaa päästä maksamaan tonneja vuodessa siitä ilosta, että naapurin pojasta saattaa jonain päivänä tulla SM-Liigapelaaja. Ihmisiä tuppaa enemmän kiinnostamaan, mitä he itse sillä rahalla saavat.

 

[LaTe_Show]

Jos, ja kun, valmentaja laskee riman toiminnassa Jani-Petterin tasolle, niin miten silloin huomiodaan Toni-Petterin ja muutaman muun vastaavan erittäin motivoituneen pojan tarpeet "yksilönä ja ja omien motiivien mukaisina"? - Ei mitenkään!

Mitä tämä tuo tummennettu kohta tarkoittaa käytännössä, esimerkiksi joukkueharjoitusten aikana?

"Toni-Petteri! Liian hyvin suoritettu! Väärin!"?

No, varmaan jo hätäisimmät ovat ehdottamassa, että on järjestettävä kaksi eri joukkuetta, toinen Jani-Pettereille ja toinen Toni-Pettereille.

Jos on tarpeeksi massaa niin miksi näin ei voida tehdä? Tietääkseni näin tapahtuukin...

Aha, no tutkitaan tilannetta. Kokemukseni osoittaa, ettei sinne Jani-Pettereiden joukkueeseen ilmoittaudu edes ne kaikki 7 Jani-Petteriä. Isät ja äidit näkevät lapsensa Toni-Pettereinä. Mitä olisi tehtävä? Järjestetäänkö try out, jossa jyvät erotetaan akanoista?

Mitä vikaa on try-out:ssa? Näin meillä on tehty hyvällä menestyksellä. Tottakai kaikki vanhemmat näkevät poikansa huippuna, mutta loppujen lopuksi valmentajat tekevät sen päätöksen tässä tilanteessa.

Tämäkin Toni-Petteri/Jani-Petteri-asetelmakin on vähän hassu, sillä käytännössä pojat jakautuvat:

1) Kädet ja pää kunnossa, eli on taitoa/motoriikkaa ja motivaatiota
2) Kädet on mutta pää puuttuu, taitoa olisi mutta henkinen puoli on vielä kesken
3) Käsiä ei ole, mutta pää kunnossa, ei ole (vielä välttämättä) taitoa, mutta on kova halu kehittyä
4) Käsiä ei ole, eikä päätä, eli urheilun mittapuussa hän on nk harrastelija.

Meidänkin try-out:ssa piti pudottaa kategorian 2 poikia, koska he olivat häiriöksi muille esimerkiksi harjoitustilanteissa, ja toisaalta "annettiin tasoitusta" ottamatta pari kategorian 3 poikaa - mutta kaiken kaikkiaan pitää sanoa, että on ollut loistava päätös ja meidänkin pojat kehittyvät aivan eri tavalla versus viime vuoteen. Try-out päätökset tehtiin avoimesta ja rehellisesti ja tottakai jotkut vanhemmat pahastuivat, mutta loppujen lopuksi hekin ymmärsivät tilanteen. Lisäksi on mainittava se, että kaikki pojat jotka "tippuivat" jatkavat vielä lajissa eri seuroissa eri tasoilla ja he ovat aina tervetulleita "takaisin" jos (ja joittenkin osalta kun) tarvittavaa kehitystä tapahtuu.

Se, että itketään siitä että "valmentajat joutuvat laskemaan tasoa" tai "vanhemmat valitsevat joukkueen" on vain munattomien valmentajien vika, ja Nuori Suomen poistaminen ei poista huonoja valmentajia tai huonoa kompetenssia.

 

[J.Grönvall]

Harvemmin keskustelu lähtee siitä näkökulmasta, että tarvitaanko Suomessa huippu-urheilua. Totta kai tarvitaan, vastataan joka tuutista.

Mikä on sinällään sekin väärä kysymys, koska kokemus osoittaa, että ihmiset yksinkertaisesti haluavat tehdä huippu-urheilua, piste. Ei pidä kysyä, että tarvitaanko sitä, vaan pitää kysyä miksi se pieni osa ihmisistä haluaa olla huippu-urheilija? Jatkokysymyksenä sitten se, että miksi merkittävä osa väestöstä haluaa seurata huippu-urheilua ja kannustaa urheilijoita sekä joukkueita?

Se halu on olemassa koko ajan, muuten huippu-urheilijoita ei tulisi yhtäkään. Tämä lienee aika selvää. Monet ammattilaisjääkiekkoilijat kehuvat rakastavansa peliä mutta valehtelevatko he, onko heidät pakotettu kilpailemaan? Tuskin.

On myös halu seurata huippu-urheilua, sekin on selvää. Tämä halu taas synnyttää tarpeen luoda sellaiset olosuhteet joissa voidaan "tuottaa" huippu-urheilijoita, jotta yleisö saa heitä taas seurata ja kannustaa. Koska ilman toista ei olisi toista.

Voinemme siis pitää selvänä sitä, että on kilpaurheilua ja sille on olemassa tarve, jota täyttävät urheiluseurat. Seuroihin hakeutuu pääsääntöisesti ihmisiä jotka haluavat kilpailla ja harjoitella ja tulla paremmiksi jossain lajissa. Tätä ei voi tehdä koulussa, kotona tai kaverin takapihalla, koska siellä ei ole valmentajia eikä vaikkapa joukkueellista pelikavereita joilla on sama tavoite, olla parempi kuin vastustaja ja pelata niin hyvin kuin osaa.

Edellä mainituista syistä johtuen on turhaa edes pohtia sitä pitääkö kilpailla. Näköjään pitää, reaalimaailma todistaa sen joka päivä. Edelleen on typerää pohtia pitääkö urheiluseurassa sallia kilpaileminen (eli urheilu). Sitähän varten se kai on olemassakin, että siellä urheillaan urheilun pelisääntöjen mukaan.

Se on sitten kokonaan toinen keskustelu, että joillekin riittää se kun käydään vähän lätkimässä jotain palloa jonkinnäköisellä mailalla. Se on ihan yhtä oikea tapa liikkua, tavoite voi olla pelkkä oman kunnon kohottaminen. Mutta se ei kuulu urheiluseuralle muuten kuin ehkä fasiliteettien tarjoamisessa. Ja silloin harrastelija maksaa seuralle tai yhdistykselle tai yritykselle siitä, että saa liikkua kuten haluaa, ilman pakkoa kilpailla.

Koska urheilun perusolemus on kilpailussa niin tällöin myös urheiluseurojen tulee saada ENSI SIJAISESTI olla urheiluseuroja. Mikään ei estä perustamasta ryhmiä joihin voi mennä seisomaan tunniksi tai ns. pitämään hauskaa. Varmasti seurat perustavat jos siitä maksetaan.

Lapsi tai nuori joka on mukana urheilutoiminnassa mutta ei kestä tai ymmärrä kilpailua on väärässä paikassa. Urheilu ei ole hänen juttunsa. Se ei ole kuitenkaan urheilun tai urheiluseurojen syy, tai jotain sellaista mihin niiden pitäisi reagoida voimakkaasti.

Kaikki pelaa saattaa toimia jossain muodossa. Itse olen niin filosofinen näiden asioiden kanssa, että mielestäni se ei istu palloilulajeihin millään tasolla missään muodossa. Lähtökohta on niin täysin eri. Ei koulun pihalla, eikä seurajoukkueessa.

Jos Nuori Suomi-ideologialla voidaan muutoin liikuttaa kansaa, niin hyvä. Urheilusta se on pidettävä pois.

 

[msg]

Mun mielestä tuota kysymystä kysytään kyllä paljon ja vastaus on tosiaan lähes aina tuo mainitsemasia, että tottakai tarvitaan

Mihin ja kenelle sitä oikeastaan tarvitaan? Kansallisen itsetunnon kohottamiseksi? Viihteeksi sohvaperunoille? Huippu-urheilijoille itselleen?

 

[TosiFani]

...Urheilua raiskaava kohta tuossa sitaatissa on tämä: "Lapsi tai nuori huomioidaan yksilönä ja omien motiivien mukaisesti." Alleviivaan: OMIEN MOTIIViEN MUKAISESTI.

Aha, no tutkitaanpa asiaa hieman: Äitin ja isin oma mussukka Jani-Petteri tuodaan (kuvitellaan, että hän on noin 9-vuotias) jäähallille viime tingassa hieman ennen treenien alkua ja Jani-Petterillä on kyllästynyt olemus ja hän alkaa kiskoa lätkävehkeitä hitaasti ylleen. Kopissa istuu 13 motivoitunutta poikaa ja 7 "Jani-Petteriä", joita homma ei juuri kiinnosta. Tämän seitsikon motivaatiotaso on erittäin heikko. Mutta mitä sanoo Nuori Suomi Jani-Petteristä: Lapsi [--] huomioidaan yksilönä ja omien motiivien mukaisesti.

Aha, no jatketaan tilanteen tutkimista. Jos, ja kun, valmentaja laskee riman toiminnassa Jani-Petterin tasolle, niin miten silloin huomiodaan Toni-Petterin ja muutaman muun vastaavan erittäin motivoituneen pojan tarpeet "yksilönä ja ja omien motiivien mukaisina"? - Ei mitenkään! Tunnelma on pilalla jo ennen kuin kyseinen kuviteltu joukkue pääsee jäälle. Tunnelma menee pilalle jo siinä vaiheessa, kun Jani-Petterit ja Toni-Petterit näkevät toisensa pukevan kamoja päällee pukukopissa ennen jäälle menemistä.

No, varmaan jo hätäisimmät ovat ehdottamassa, että on järjestettävä kaksi eri joukkuetta, toinen Jani-Pettereille ja toinen Toni-Pettereille.

Aha, no tutkitaan tilannetta. Kokemukseni osoittaa, ettei sinne Jani-Pettereiden joukkueeseen ilmoittaudu edes ne kaikki 7 Jani-Petteriä. Isät ja äidit näkevät lapsensa Toni-Pettereinä. Mitä olisi tehtävä? Järjestetäänkö try out, jossa jyvät erotetaan akanoista? Vai mitä pitää tehdä? Sillä linjalla kai ei voi jatkaa, että Toni-Petterien tunnelma ja jäätreenit menevät pilalle, kun seassa seikkailee nivaska Jani-Pettereitä? Vai? Kysymys kuuluu: millä saadaan erotettua Jani-Petterit eri joukkueisiin Toni-Pettereistä vai pidetäänkö heidät yhdessä? Pitäisikö valmentajan kertoa vanhemmille - jotenkin Nuori Suomi -hengessä tai tuota henkeä mukaillen tai jopa kiertäen -, että kuule, sinun poikasi on Jani-Petteri ja sinun poikasi on Toni-Petteri?

Nuori Suomi pilaa suomalaisen urheilun siinä, että se huomioi Jani-Petterien niukan vähemmistön ja samalla tulee hylänneeksi Toni-Petterien niukan enemmistön. Se on verinen vääryys urheilua, lapsia ja nuoria kohtaan.

Johtava

Täytyy sanoa, että sinä olet käsittämättömän yksisilmäinen ihminen, mikäli todella ajattelet näin.

On Nuori Suomi -ideologia tai ei, jääkiekkojoukkue on heterogeeninen joukko lapsia tai nuoria. He ovat harjoituksista kukin omista lähtökohdistaan ja jokaisella on oma motivaation lähteensä. Suurinosa porukasta on joukkueessa, koska jääkiekko on kiva laji, osa, koska kaveritkin käy ja osa, koska vanhemmat vaativat. On ihan sama mikä ideologia on taustalla, valmentajan pitää tulla tämän porukan kanssa toimeen. Hänen pitää pystyä tarjoamaan jokaiselle lapselle/ nuorelle maksimitason harjotteita ja saada tämä suorittamaan omalla maksitasollaan.

Ikäluokasta tulee ehkä yksi tai kaksi liigatason pelaajaa, loput siirtyvät alemmas tai lopettavat. Nämä kaksi pelaajaa tarvitsevat joukkueen läpi heidän junioripolkunsa, muuten he eivät voi pelata jääkiekkoa. Tästä syystä valmentajalta vaaditaan mielikuvitusta ja kykyä motivoida sitä isänsä pakottamaa poikaakin pelaamaan. Sinulta näitä ominaisuuksia selkeästi puuttuu, sinulla on yksi ratkaisu, se on Kiinan malli.

Sinä selkeästi ihailet järjestelmävalmentajia, jollaisia oli aikanaan esimerkiksi Neuvostoliitossa. Sinusta lapsi/ nuori on vain huippupelaajan aihio, jota sinä muokkaat harjoitteilla. Lapsen ei kuulu ajatella tai tuntea vaan elää kuten valmentaja määrää. Heikot heitetään sivuun, urheilu on ainoastaan tuloksen tekemistä. Se, että valmentajan pitäisi osata muutakin kuin pelikirja ja harjoitteet, on viestiesi perusteella tuntematon.

Käsityksesi, että suomalaiset juniorivalmentajat ovat noin tyhmiä, mitä kuvaat, on onneksi väärä. Suurinosa valmentajista pystyy toimimaan erilaisten lasten/ nuorten ja heidän vanhempiensa kanssa. Sinä vaan taas maalailet olemattomia uhkakuvia, koska argumenttisi ovat jo aika päiviä sitten loppuneet.

 

[Quattro]

TosiFani, miksi kenenkään pitäisi motivoida isänsä pakottamaa poikaa pelaamaan???

 

[eagle]

Toki futismiehenä huutelet tietty futiskenttien (esim. lämmitettyjen tekonurmien) perään, mutta eikös niidenkin osalta tapahtunut Tampereella parannusta:)

Tapahtui, mutta sehän tapahtui seurojen omien investointien kautta, ei kaupungin.

Ja en nyt pelkästään puhu fudisolosuhteista seurakäyttöön, mutta esim. koulun pihoille jne. rakennettavia "minikenttiä"(näihin voi yhteyteen pistää korikseen alustat). Tälläisiä kun saa kymmeniä yhden "halvan" jäähallin hinnalla.

Mitä tulee muihin lajeihin, niin curlingia ei perusjäähallissa kyllä kauheasti harrasteta, kaukalopallon harrastaminen on hyvin vähäistä. En koe että joku 5000 asukkaan kunta välttämättä tarvitsee jäähallia, kun käyttäjiä on niin vähän. Suhteessa investointeihin siis aika pienet käyttäjämäärät. Varmasti jollain uimahallilla huomattavasti enemmän käyttäjiä.

Tuntuukin yleensä että kyse on enemmän status-asiasta, kuin itse käytännön tason hyödyistä tai niiden miettimisestä näissä monissa paikoissa. Kannattavaahan se toiminta ei todellakaan ole, vaikka jäävuorojen hinnat olisivatkin korkeita.

 

[J.Grönvall]

Väkivalta on vain pieni osa ongelmaa, toki tällä hetkellä tapetilla oleva osa. Ongelma on kuitenkin paljon isompi. Kun kuusivuotiaan pikkupojan vanhemmat päättävät, mitä harrastusta heidän lapselleen tarjotaan, on jääkiekko aika heikoilla. Ja kuten sanoin, ei ole ollenkaan harvinaista, että vanhempien näkökanta on, että mitä vain poika haluaa, kunhan ei jääkiekkoa.

Nämä ensimmäisissä kappaleissa esitetyt asiat ovat arvokysymyksiä, ei näillä ole jääkiekon kanssa mitään tekemistä. Joku haluaa ostaa veneen ja toinen haluaa maksaa siitä, että junnu saa tehdä mitä tykkää. En taaskaan ymmärrä mikä on hätänä.

Yhy yhy, jääkiekko vie aikaa jne. No sitten on sopeuduttava siihen tai keksittävä jotain muuta.

Osa vanhemmista ajattelee myös kauemmas. Jääkiekkojunioreilla on huono maine. Taitaa muuten olla jopa tutkimuksiakin siitä kuinka kiekkoilevat nuoret käyttävät enemmän alkoholia kuin muut. Muutenkin kiekkoilun alkoholikylläinen ja -myönteinen maailma ei ole sellainen, mihin monikaan vanhempi lapsiaan haluaisi pistää. Jääkiekkoilulla on myös maine hyvin koulua haittaavana harrastuksena. Jo aika pienillä on pitkiä pelimatkoja jopa viikolla. Ja pitkät päivttäiset harjoitukset vievät aikaa läksyiltä. Jääkiekko ei myöskään ole maineeltaan ollenkaan koulutusmyönteinen (tässä muuten olisi esim. liigaseuroilla älyttömästi tehtävää.)

Heh, vai sekin vielä. Jääkiekkoahan voi pelata käsittääkseni monella tasolla. Jos valitsee kilpauran niin sen eteen tehdään uhrauksia. En taaskaan ymmärrä mitä tekemistä jääkiekolla on sen kanssa.

Ja viinan kanssa läträävät kaikki, se on ihan auringonvarma asia.

Sitten ovat vielä loukkaantumiset. Ne toki ovat enemmän isojen junnujen ongelma, mutta moni ajattelee niinkin pitkälle jo lapsen ollessa pieni. Haluaako altistaa lapsensa aivovammoille ja nivelrikolle? Vai valitsisiko jonkun turvallisemman lajin?.

Niin, en tiedä sitten. Päästääkö sitä lasta ovesta ulos, kun voi jäädä auton alle.

Sitten ovat enemmän nämä henkimaailman syyt. Yksi on jääkiekkoseurojen osoittama arvostuksen puute vanhempia kohtaan. Jatkuvasti julkisuudessa toitotetaan, kuinka vanhemman rooli on maksaa, pitää suunsa kiinni ja antaa seuran kohdella lastaan miten lystää. En tiedä onko sinulla J. Grönvall lapsia, mutta olisitko itse valmis maksamaan muutamaa tonnia vuodessa esim. siitä, että lapsesi saa istua katsomassa junnupelejä vaihtopenkiltä katsomon sijaan ja kuulla olevansa huono? Kuinka monta vuotta maksaisit iloisesti? Vanhemman näkökulmasta keskeistä on, että mitä se jääkiekkoseura tarjoaa hänen lapselleen. Ja saisiko samat hyödyt muualta pienemmillä miinuspuolilla?

Vanhemman rooli on pitää turpa kiinni siellä kentän laidalla ja valmennusasioissa. Siitähän he maksavat, että lapset saavat asianmukaista ohjausta lajissa. En tajua miten joiden täytyy siellä päteä, vaikka eivät pelistä tajua yhtään mitään.

En maksaisi muutamaa tonnia millekään jääkiekkoseuralle, koska ei ole siihen varaa. Ja jos olisin isä, niin taatusti tekisin sen selväksi myös lapselle. Sanovatko ne koutsit sitten aina pelaajalle, että se on huono?

On myös syytä ottaa huomioon, että keskimäärin äideillä tuppaa olemaan enemmän kuin 50 % sananvalta lastensa asioissa. Haluaako se keskiluokkainen, koulutettu äiti pistää poikansa jääkiekon sovinistiseen, rasistiseen ja seksistiseen äijäily arvomaailmaan tietäen, että poika imee sen arvomaailman kuin sieni. arvomaailman, jossa naisen homma on pestä pyykkiä ja ruokkia poika, jossa 'pojat ovat poikia' ja monenlainen huono käytös sallitaan. Jossa ihaillaan tolkutonta alkoholinkäyttöä ja kovin jätkä on se, joka pokaa mahdollisimman monta naista baarista missivaimon odottaessa lasten kanssa kotona. Ja sitten vielä se väkivalta. Se, kuinka todellisuuteen pohjautuva tämä mielikuva on, on toisarvoista. Se on vallitseva mielikuva jääkiekon arvomaailmasta ja siihen maailmaan pikkujunnun vanhemmat harkitsevat haluavatko lapsensa laittaa. Vai laittaisivatko mieluummin vaikkapa salibandyyn, jonka arvomaailmasta mielikuva on hyvin erilainen..

Huhhuh sentään näitä yleistyksiä :D Ilmeisen moni äiti sitten ajattelee sen olevan hyvä paikka lapselle, kun kerran pelaajia vielä riittää.

Muuten tämä pätkästi osoittaa riemastuttavalla tavalla sen miten täydellisen pihalla olet jääkiekkokulttuurista. Sieltä löytyy mainitsemiasi asioita mutta ei jääkiekko ole tässäkään erillinen saareke.

Miehet pettävät vaimojaan joka päivä jossain, sekin on fakta.

Jääkiekko ei vain ole enää kovinkaan houkutteleva vaihtoehto lapsen harrastukseksi monenkaan maksukykyisen perheen näkökulmasta. Ja se 6-vuotias kun on vielä aika helppo saada uskomaan, että salibandy tai lentopallo ovat muutenkin paljon kivempia laijeja.

Näinpä, nyt ne vanhemmat sitten taas päättävät mikä on lapsen mielestä kivaa. Here we go again. Tiesitkö, että sählyn ja lentopallon pelaajat pokaavat naisia ja juovat viinaa, sekä vetävät röökiäkin? Siinä sitä miehen mallia riittää.

Jos vanhemmat kokevat, että jääkiekko ei ole heidän lapselleen hyvä laji niin sitten varmaan vievät hänet muualle. Ei se ole jääkiekon vika sekään. Tässä maassa on kuitenkin näköjään paljon seksistisiä rasisteja ja mitä kaikkea :D

Toki urheiluseura saa toimia omilla ehdoillaan kunhan ei lakia riko. Mutta rahoituksen ja muiden toimintaedellytysten kanssa voi olla aika tiukkaa, jos pelisäännöt eivät vastaa kunnan ja ihmisten intressejä. Jokainen urheiluseuratoiminnassa mukana ollut tietää, kuinka paljon vapaaehtoistyötä seuran pyörittäminen vaatii. Jos seuran toimintatapa ei nappaa, on talkooväkeä aika hankala kasata. Samoin niitä maksajia. Ja tosiaan, harvaa ihmistä hirveästi innostaa päästä maksamaan tonneja vuodessa siitä ilosta, että naapurin pojasta saattaa jonain päivänä tulla SM-Liigapelaaja. Ihmisiä tuppaa enemmän kiinnostamaan, mitä he itse sillä rahalla saavat.

Kuten jo kirjoitin, urheilu on ihmisten intresseissä, siksi sitä tehdään. Turha koittaa puhua sitä asiaa joksikin muuksi.

 

[P.Sihvonen]

Valmentajia ja valevalmentajia

Täytyy sanoa, että sinä olet käsittämättömän yksisilmäinen ihminen, mikäli todella ajattelet näin.

Älä sinä eräänlaisena valevalmentajana - muistan, kun ehdotit täällä erästä valekiertoharjoitusta jne. - sekoita keskustelua sen raiteilta pois.

Kyse ei ole nyt minusta. Minut tunnetaan - muun muassa täällä Hämeenlinnassa - juniorivalmentajana, joka osaa toteuttaa poikkeksellisen hyvin valmennustyössä yhtä aikaa sekä ääri-humaanit periaatteet että koutsaamisen, jossa samalla pitkässä juoksussa menestytään.

Alleviivaan, että nyt puhe ei ole minusta.

Puhe on siitä, miten Nuori Suomi ideologiana ei sovi yhteen urheilun kanssa.

Palataan nyt siihen keskusteluun. Keskusteluun, jossa toki minun etuni on, että olen ympäristöäni ja itseäni tarkasti havainnoivana yksilönä pelannut ja ollut valmennettavana lapsena ja nuorena ilman Nuoren Suomen syöpävaikutusta ja sittemmin valmentanut Nuoren Suomen ikeen alla. Osaan verrata erehtymättömästi noita kahta aikakautta - ja nimenomaan humaanin ihmiskäsitykseni pohjalta.

Johtava

PS. Mutta siis tämä vain reunahuomautuksena. Palatkaamme aiheeseen eli Nuoren Suomen myyttiin.

 

[TosiFani]

TosiFani, miksi kenenkään pitäisi motivoida isänsä pakottamaa poikaa pelaamaan???

En minä tiedä, siksi koska poika tulee harjoituksiin ja isä maksaa maksut? Kun valmentajalla on joukkueessa pelaajia, hänen tulee tehdä parhaansa jokaisen pojan kohdalla. Sihvolainen/ kiinalainen ajattelu lapsiurheilussa perustuu pakottamiseen, joten mitä eroa sillä on, että jossain tapauksessa pakottajana on isä?

 

[Watson]

TosiFani, miksi kenenkään pitäisi motivoida isänsä pakottamaa poikaa pelaamaan???

En ole tähän päivään mennessä nähnyt vielä yhtäkään valmentajaa, joka saisi tämmöisiä poikia harjoittelemaan & pelaamaan motivoituneesti. Silloin tällöin se voi onnistua, mutta ei jatkuvasti viikosta toiseen eikä todellakaan jokaisen pojan kohdalla. Nyt ei siis puhuta mistään try-out porukasta, vaan sekalaisesta sakista erilaisia poikia.

Minulta on Toni-Petterit tuleet useamman kuin yhden kerran kysymään pelin jälkeen miksi Jani-Petterit ei halua kentällä edes yrittää. Minun on vaikea uskoa että löytyy sellaisia valmentajia, jotka taikovat mielikuvituksellaan ja kyvyillään Jani-Pettereistä Toni-Pettereitä.

 

[Quattro]

En minä tiedä, siksi koska poika tulee harjoituksiin ja isä maksaa maksut? Kun valmentajalla on joukkueessa pelaajia, hänen tulee tehdä parhaansa jokaisen pojan kohdalla. Sihvolainen/ kiinalainen ajattelu lapsiurheilussa perustuu pakottamiseen, joten mitä eroa sillä on, että jossain tapauksessa pakottajana on isä?

En ota kantaa pakottamisen eroihin, vaan siihen, että se pakottaminen on väärin! En vaan pysty ymmärtämään enkä hyväksymään yhtälöä, että lapsi pakotetaan kiekkoon, tai siis mihinkään joukkueurheiluun ja sitten ulvotaan ettei valmentaja saa lasta innostumaan. Miksi isä ei pakota häntä juoksemaan tai hiihtämään ja hoida itse tätä motivointia? Se olisi lähes ilmaistakin, eikä varmasti haittaisi kenenkään juoksusta tai hiihdosta oikeasti innostuneen harjoittelua!

Ei joukkueeseen voi vain tulla ja alkaa maksamaan maksuja! Miten tämä voi olla niin helvetin vaikea asia tajuta?

 

[eagle]

Toisaalta on myös niitä tapauksia ettei poikaa tuoda väkisin, mutta silti motivaatio on mitä on. Tai sitten voi olla niin että motivaatiota lajia kohtaan löytyy, mutta ei harjoittelua. Tällöin sitten taiteellankin sillä kapealla nuoralla että onko kysymys vaikka iästä kiinni olevasta asiasta, valmennuksesta kiinni olevasta asiasta vai ihan vain henkilön luonteesta.

Itse olen itseasiassa huomannut että omassa valmennuksessa tuo ryhmä on useimmiten melkein nuorissa se enemmistö. Eli ääripäässä on ne innokkaat ja ne joita tuodaan väkisin/pelkästään lasten hoitoon. Mutta sitten suuri osa on niitä joiden motivaatio on siinä ja siinä, riippuen päivästä, auringon ja kuun asennosta, jne.

 

[Fordél]

Ja en nyt pelkästään puhu fudisolosuhteista seurakäyttöön, mutta esim. koulun pihoille jne. rakennettavia "minikenttiä"(näihin voi yhteyteen pistää korikseen alustat). Tälläisiä kun saa kymmeniä yhden "halvan" jäähallin hinnalla.

Jep ja tämä on huomioitu myös julkisella puolella rahoitettaessa liikuntapaikkarakentamista. Avustusten jaossa on viime vuosina korostettu juuri näiden lähiliikuntapaikkoja.

Mitä tulee muihin lajeihin, niin curlingia ei perusjäähallissa kyllä kauheasti harrasteta, kaukalopallon harrastaminen on hyvin vähäistä.

No harratajien määrä ei ole tietty mikään suuri (ilmeisesti alle tuhat), mutta kyllä aika monessa jäähallissa kuitenkin on mahdollista harrastaa curlingia. Asia selviää täältä (Linkki vie Curling-liiton sivuille).

En koe että joku 5000 asukkaan kunta välttämättä tarvitsee jäähallia, kun käyttäjiä on niin vähän. Suhteessa investointeihin siis aika pienet käyttäjämäärät. Varmasti jollain uimahallilla huomattavasti enemmän käyttäjiä.

Näinhän se on, että ihan joka kylään ei tarvitse pystyttää jäähallia vaan asiaa tulee tarkastella alueellisesti. Myös ministeriön rahanjaossa tämä on tunnustettu ja eniten rahaa myönnettiin esim. v. 2006-2008 liikuntahalleihin ja -saleihin, toiseksi eniten uimahalleihin ja jäähallit tulivat kolmantena.

Jep, mutta nyt mentiin jo aikalailla OT, joten ainakin allekirjoittanut palaa aiheeseen.

 

[TosiFani]

...Alleviivaan, että nyt puhe ei ole minusta.

Puhe on siitä, miten Nuori Suomi -ideologiana ei sovi yhteen urheilun kanssa.

Palataan nyt siihen keskusteluun. Keskusteluun, jossa toki minun etuni on, että olen ympäristöäni ja itseäni tarkasti havainnoivana yksilönä pelannut ja ollut valmennettavana lapsena ja nuorena ilman Nuoren Suomen syöpävaikutusta ja sittemmin valmentanut Nuoren Suomen ikeen alla. Osaan verrata erehtymättömästi noita kahta aikakautta - ja nimenomaan humaanin ihmiskäsitykseni pohjalta...

Olet täysin väärässä, Nuori Suomi -ideologia sopii loistavasti urheiluun. Kuten olemme useasti todenneet, NS ei vie kilpailua urheilusta vaan suppeasti ajattelevat laji-ihmiset ja valmentajat.

Viittasin viime viestissäni sinuun, koska sinä entisenä junnuvalmentajana teit täysin käsittämättömän tulkinnan Nuori Suomi ry:n periaatteista. Kentällä valmentajina toimivat ihmiset, eivät periaatteet. NS:n periaatteissa ei käsketä laskemaan harjoitusten vaatimustasoa tms., vaan ottamaan lapsi/ nuori yksilönä huomioon. Mikäli valmentajan pitää laskea harjoitusten vaatimustasoa, ottaakseen jokaisen yksilön huomioon, hän on mielikuvitukseton ja heikko valmentaja. Ja mikäli valmentaja pelkää vihaisia vanhempia, hän on vielä heikompi valmentaja.

PS. Vanhakansa sanoo, että hautausmaat on täynnä erehtymättömiä ihmisiä.

 

[Fordél]

Vastaatko arvon P.Sihvonen sinulle esittämiini kysymyksiin niin saadaan keskustelua eteenpäin siltäkin osin. Eli:

Kerrotko miten Nuori Suomi -ideologia on vaikuttanut liikunnan puolelle negatiivisesti?

Miten siis kommentoit sitä, että nuorisosta vain noin joka viides pitää kilpailuelementtiä tärkeänä liikunnassa?

 

[TosiFani]

En ole tähän päivään mennessä nähnyt vielä yhtäkään valmentajaa, joka saisi tämmöisiä poikia harjoittelemaan & pelaamaan motivoituneesti. Silloin tällöin se voi onnistua, mutta ei jatkuvasti viikosta toiseen eikä todellakaan jokaisen pojan kohdalla...

En minäkään, eikä sellaista valmentajaa olekaan. Kysymys enemmänkin valmentajan ajatusmaailmasta eli pyritään motivoimaan pelaajia omalle maksimitasolleen. Ja onneksi näitä pakotettuja tapauksia on kohtuu harvoin.

 

[J.Grönvall]

Toisaalta on myös niitä tapauksia ettei poikaa tuoda väkisin, mutta silti motivaatio on mitä on. Tai sitten voi olla niin että motivaatiota lajia kohtaan löytyy, mutta ei harjoittelua. Tällöin sitten taiteellankin sillä kapealla nuoralla että onko kysymys vaikka iästä kiinni olevasta asiasta, valmennuksesta kiinni olevasta asiasta vai ihan vain henkilön luonteesta.

Kysyn nyt ilman mitään provosointia tai tuputtamista, että eikö sinun mielestäsi valmentajana juuri näissä tapauksissa se urheilun oma eetos jo auttaisi? Eli kilpailu.

Jos ei kiinnosta treenata, niin ei pelaa ja kysyttäessä voidaan vastata, että koska muut olivat treeneissä parempia niin saavat myös pelata enemmän. Oli pelaaja kuinka hyvä tahansa.

 

[TosiFani]

En ota kantaa pakottamisen eroihin, vaan siihen, että se pakottaminen on väärin! ...

...Ei joukkueeseen voi vain tulla ja alkaa maksamaan maksuja! Miten tämä voi olla niin helvetin vaikea asia tajuta?

Ensimmäisestä samaa mieltä, toinen on hieman tulkinnanvaraisempi.

Mikäli isä tuo poikansa luistelukouluun tai pikkujunnuihin (f-d), niin seurasta pitäisi löytyä joukkue tällaiselle pojalle, tämän jälkeen pitää sitten löytää jostain se harraste-harrastejoukkue.

 

[Marre]

Nämä ensimmäisissä kappaleissa esitetyt asiat ovat arvokysymyksiä, ei näillä ole jääkiekon kanssa mitään tekemistä. Joku haluaa ostaa veneen ja toinen haluaa maksaa siitä, että junnu saa tehdä mitä tykkää. En taaskaan ymmärrä mikä on hätänä.

Mutta kuinka kauan niitä junnuja riittää? Yhtään Teemu Selännettä kun ei nimittäin tule, ellei niitä aloittavia 6-vuotiaita ole riittävästi. Jääkiekon yleisösuosio vielä vetää junioreita lajiin, mutta kuinka kauan se massa pysyy riittävän suurena?

Ja toki osa mainitsemistani asioista ei mitenkään välttämättä ole edes tosia. Ja tietenkin salibandynpelaajat ryyppäävät ja pettävät kumppaneitaan. Mutta lajien imago on aivan erilainen. Suurin osa kulutuspäätöksistä tehdään imagon varassa. Mielikuva on tärkeämpi kuin faktat. Moni esimerkiksi ostaa iPhonenkin.

Jääkiekko kilpailee paitsi katsojista myös niistä junnuista. Ja ihan kauheasti ei ole varaa junnukilpailussa hävitä. Katsojasuosio toki lisää junnujen omaa halua alkaa pelata lätkää. Mutta kuten sanoin, jääkiekkoilu aloitetaan iässä, jossa lapsen mielipiteitä on vielä todella helppo ohjailla, joten vanhemman ei ole ollenkaan vaikea saada lasta innostumaan toisesta lajista. Ja ihan oikeasti, lapsi joka tykkäisi hirveästi jääkiekon pelaamisesta, tykkää todennäköisesti myös salibandysta tai jalkapallosta, sen verran samoja elementtejä niissä on.

Kuten jo kirjoitin, urheilu on ihmisten intresseissä, siksi sitä tehdään. Turha koittaa puhua sitä asiaa joksikin muuksi.

miten tämä noin käytännössä näkyy? Jääkiekkohan ei ihan sitä puhtainta huippu-urheilua ole nähnytkään, vaan sen viehätyksessä on paljon tekoa ulkourheilullisilla asioilla. Minusta vaikuttaisi, että intressi urheiluun (ajatellaan nyt vaikkapa yleisurheilua tai edes paikallisesti kovaa huippu-urheilulajia hiihtoa) on selkeässä laskussa. Sekä harrastajamäärissä että katsojissa ja siinä urheilun eteen tehdyssä vapaaehtoistyössä.

Ennemminkin näyttäisi, että erilaiset 'feel good' lajit (ajatellaan vaikkapa lumilautailua) ovat kovassa nosteessa huippu-urheilun kustannuksella. Ja näissä semihuippu-urheiluissa (kuten jääkiekossa), se popula tuppaa olemaan valmis tekemään ja maksamaan lähinnä muun kuin sen urheilun takia. Yhteisöllisyys, tunnelma yms. on kova sana esimerkiksi siinä semiurheilun markkinoinnissa.

Toki oma näkökulmani seuratoiminnan vaatimaan vapaaehtoistyöhön voi olla vääristynyt. Oma urheiluseuratalkootyöni on aika vahvasti siellä kuntoliikunnan puolella. Seisoskelen siis liikenteenohjaajana harrastemaratonien reiteillä, otan aikaa harrastethriatlonisteille, hoidan mehuasemaa piirikunnallisissa hiihtokilpailuissa tai myyn kahvia ja pullaa, että harrastevoimistelijajunnut pääsisivät leirille. Ja sen ainoan kerran kun olen ollut vapaaehtoistyössä lähelläkään huippu-urheilua (rantalentiksen sm-kiertue), niin motiivi oli puhtaasti se, että järjestäjänä ollut hyvä kaveri pyysi apuun ja sivuetuna oli hyväkroppaisten miesten perseiden tiirailu.

 

[TosiFani]

Kysyn nyt ilman mitään provosointia tai tuputtamista, että eikö sinun mielestäsi valmentajana juuri näissä tapauksissa se urheilun oma eetos jo auttaisi? Eli kilpailu.

Jos ei kiinnosta treenata, niin ei pelaa ja kysyttäessä voidaan vastata, että koska muut olivat treeneissä parempia niin saavat myös pelata enemmän. Oli pelaaja kuinka hyvä tahansa.

Eiköhän tämä ole ihan itsestään selvä asia? Tiedän, että on valmentajia, jotka toimivat toisin, mutta kyllähän muunlainen toimintamalli on omaan jalkaan ampumista.

 

[Tarinankertoja]

Jääkiekon suurin ongelma tulee tulevaisuudessa olemaan sen kalleus, tämä tulee vähentämään tulevina vuosina massoja.

En todellakaan suostu nostamaan käsiä pystyyn ja toteamaan, että vaikka lätkästä tai taitoluistelusta on tullut liian kallista eikä sitä kaikki voisi harrastaa.

Jääkiekko on ja tulee olemaan kallis laji jo harrastusinfransa takia. Järvenjäitä ja pihakenttiä kun alkaa olemaan yhä lyhyemmän aikaa talvisin…

Mutta suomalaisethan ovat koko ajan rikastuneet (kyllä, yh-äiti on ehkä köyhä, ja tuloerot kasvavat, yksilön kanalta voi olla heikennystä). Mutta yleinen varallisuus on kasavanut kokoajan pieniä nytkähdyksiä lukuun ottamatta. Se että kulutustottumukset ja harrastustavat muuttuvat on Lätkälle ongelman isompi, kuin sen kalleus (meillä on varaa lätkäharastukeen enemmän kuin koskaan).

Tampere on hyvä esimerkki siitä, että vaikka populaa on muuttanut paikkakunnalle erittäin paljon, kiekko ei ole kasvanut samassa suhteessa, kun salibandy jne. kerää harrastajia pois kuleksimasta

Vatipäiset vanhemmat, jotka yrittävät sekaantua peluutukseen yms. joukkueen sisäisiin asioihin, ovat olleet maanvaiva joka ikisellä vuosikymmenellä.

Ikävä kyllä tämä on lisääntynyt nykyaikana. On opittu vaatimaan jos jokin maksaa jotain, sekä se, että individualismi on noussut suomessa arkityypiksi 90-luvun alusta lähtien. Se yhteisöllinen suhtautumistapa on vähentynyt huomattavasti, tämä on havaittavissa kaikessa yhdistystoiminnassa.

Kaikki haluavat jotain, hyvin harvat ovat valmiitta tekemään.