En jaksa uskoa, että Suomen "liikuntakulttuuri" on rapautunut yhtään sen enempää kuin Ruotsinkaan. Sen sijaan "urheilukulttuuri" on rapautunut. No, "liikuntakulttuuristahan" Nuori Suomi on yrittänyt lasten ja nuorten osalta pitää huolta. Ovatko onnistuneet? Vai epäonnistuneet peräti tuossakin tehtävässään?
En näe, että Nuorta Suomea voidaan syyttää kilpaurheilun rapauttamisesta vaan vastuu on niillä, jotka ovat tehneet kunkin lajin kohdalla päätöksiä lasten ja nuorten kilpaurheilun suhteen. Jääkiekossa nuo päätökset on tehty Jääkiekkoliitossa, ei Nuoressa Suomessa. Mutta tämä asiahan on täällä jo käsitelty useaan otteeseen, hyvä niin.
Entä voidaanko Nuorta Suomea syyttää epäonnistumisesta lasten ja nuorten liikunnan edistämisessä? Hyvin vaikea kysymys. NS saa paljon rahaa lasten ja nuorten liikunnan kehittämiseksi, mutta vaikea arvioida mikä on ollut toiminnan vaikutus. Vaikuttavuuden mittaaminen ja osoittaminen kun on muutenkin hyvin vaikeaa liikunnassa. Varmasti jossain kohdin on onnistuttu ja jossain taas ei. Lasten ja nuorten liikkumisessa on paljon toivomisen varaa, mutta olisiko tilanne vieläkin huonompi ilman NS:n toimia niin vaikea sanoa.
Ymmärrän kyllä P.Sihvosen ja muidenkin kritiikin Nuoren Suomen ideologiaa kohtaan mitä tulee lasten ja nuorten kilpaurheiluun, mutta sehän on vain osa tätä kokonaisuutta. On ollut kuitenkin hienoa havaita, että P.Sihvonen ei nyt tuomitse Nuorta Suomea läpikotaisin paskaksi vaan jopa suostuu kysymään mikä sen merkitys on ollut lasten ja nuorten liikunnassa, ei vain kilpaurheilussa? Joku aika sitten hän taisi leimata sen kauttaaltaan paskaksi.
On kuitenkin todella tärkeää ymmärtää, että kaikkien lasten liikkumismahdollisuuksien turvaamiseksi tarvitsemme monipuolisen liikuntakentän. On oltava tavoitteelista kilpaurheilua, mutta myös paljon muusta lähtökohdista ponnistavaa liikkumista, jossa varmasti Nuorella Suomellakin on oma tehtävänsä. Tälle muunlaiselle liikkumiselle on ehdottomasti suuri tilaus, mikä käy ilmi Kati Lehtosen toimittamassa selvityksessä Lasten ja nuorten harrasteliikunnan kehittämisest 1999-2011:
"Selvityksessä tarkasteltujen lajien osalta 15–19-vuotiaista harrastajista noin 40–50 prosenttia lopetti harrastamisen kokonaan ja vain alle 10 prosenttia siirtyi muihin lajeihin. On tärkeää selvittää, oliko lopettaneilla mahdollisuus jatkaa liikkumista vanhassa urheiluseurassaan ja jatkoivatko he liikkumista ylipäätään lainkaan. Lisäksi on syytä analysoida kriittisesti, johtuuko liikuntaharrastuksen lopettaminen liiallisen kilpailullisuuden ja tavoitteellisuuden korostumisesta liikuntajärjestöjen ja seurojen tarjoamassa toiminnassa."
"Nuorisosta vain noin joka viides pitää kilpailuelementtiä tärkeänä liikunnassa. Sen sijaan suuri osa nuorista haluaa liikunnan tarjoavan pikemminkin mielekkään tavan mukavaan yhdessäoloon. Ei-tavoitteellisen urheilun marginaaliasema urheiluliikkeessä voi synnyttää tilanteen, jossa moni lapsi ja nuori sivuuttaa jatkossa liikuntaharrastuksen."
Tähän yllä olevaan ongelmaan NS on reagoinut mm. Mä oon täällä! -harrasteliikuntahankkeilla, joissa ovat olleet kohderyhmänä 13–19-vuotiaat nuoret. Näiden hankkeiden avulla on ollut tavoitteena perustaa "uusia harrastusryhmiä niille nuorille, jotka eivät halunneet olla mukana tavoitteelliseen kilpaurheiluun tähtäävässä toiminnassa". Vielä meillä ei ole tiedossa miten tässä on onnistuttu, mutta kun arviointietoa saadaan niin olemme paljon viisaampia.
Pääpointti tällä kaikella löpinälläni on kuitenkin se, että kun katsotaan liikkumisen isoa kuvaa niin myös muulla kun kilpailulla ja kovilla tavoitteilla on iso merkitys. Kuten joku fiksu on aikanaan todennut junnuvalmentajillemme niin niistä valmennettavista vain harvasta tulee SM-liigatason pelaaja ja vielä harvemmasta NHL-tason pelaaja, mutta kaikista tulee aikanaan aikuisia (mikäli vain hengissä pysyvät). On siis hiton tärkeää, että liigatason pelaajien lisäksi otamme järjestelmässä etenkin huomioon sen, että nämä tulevat aikuiset saavat liikunnallisen elämäntavan tai ainakin mahdollisuuden sen toteuttamiseen.
Pääpointti tällä kaikella löpinälläni on kuitenkin se, että kun katsotaan liikkumisen isoa kuvaa niin myös muulla kun kilpailulla ja kovilla tavoitteilla on iso merkitys. Kuten joku fiksu on aikanaan todennut junnuvalmentajillemme niin niistä valmennettavista vain harvasta tulee SM-liigatason pelaaja ja vielä harvemmasta NHL-tason pelaaja, mutta kaikista tulee aikanaan aikuisia (mikäli vain hengissä pysyvät). On siis hiton tärkeää, että liigatason pelaajien lisäksi otamme järjestelmässä etenkin huomioon sen, että nämä tulevat aikuiset saavat liikunnallisen elämäntavan tai ainakin mahdollisuuden sen toteuttamiseen.
Viimeksi muokattu: