Nuori Suomi ry

[Street Clinton]

Tavallaan kyllä mutta suurin este afrikkalaispelaajien todelliselle läpimurrolle on nimenomaan heidän heikompi taktinen osaamisensa verrattuna eurooppalaisiin ja etelä-amerikkalaisiin pelaajiin. Tämä ilmiö näkyy vuodesta toiseen esimerkiksi arvokisoissa.

Toinen asia on siinä, että vaikka afrikkalaisia pelaajia on nykyään paljon, niin ihan sellaisia suuria tähtiä ei ole kovinkaan montaa, ehkä Didier Drogba jopa ainoana supertähtiluokan pelaajana.

Afrikan mantereen pelaajien suurin vahvuus on edelleen mieletön fysiikka ja sillä paikataankin monesti niitä taktisia puutteita.

Nämä asiat ovat tottakai tiedossa. Omasta mielestäni Afrikkalaiset pelaajat pärjäävät kuitenkin todella hyvin siihen nähden, että ovat saattaneet pelata jopa 18-vuotiaiksi asti ilman minkäänlaista taktista valmennusta. Kirjoitukseni tarkoitus oli lähinnä laittaa miettimään, mitkä pitäisi olla taktiikan/henkilökohtaisen taidon/fysiikan/yms. suhteet juniorivalmennuksessa.

 

[Wäinö#16]

Kaikki pelaa oli vain yksi osanen sitä laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelmaa, jonka olen aiemmin kirjoittanut tarkasti tänne koskien E-D ja C-B juniorien harjoittelua ja pelaamista. Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi rakentui juuri noista monista tekijöistä, joista sinäkin kirjoitat. Otin tämän viestisi esiin sen takia, että tälläisten väitteiden oikaisemiseen menisi täällä kaikki aika, jos niihin aina puuttuisi.

Toitottamalla termiä "Nuori Suomi" sinä ja mm. Sihvonen ikään kuin ulkoistatte harjoittelun ongelmat ja kokonaisuus hämärtyy. Ikään kuin poistamalla termin "Nuori Suomi" liiton toiminnasta kaikki olisi hyvin. Tuskin kukaan on sitä mieltä, että Suomessa on tehty vain ja ainoastaan oikeita asioita valmennuksessa vuodesta -95 alkaen. Mutta minusta sekin on valheellinen näkökulma, että ennen vuotta -95 kaikki oli suorastaan loistavalla tolalla, kunnes syöpä iski. Etenkin kun Eero Lehti on ollut liitossa tärkeissä pesteissä myös ennen tätä aikaa.

Kyllähän myös muissa maissa on ollut omat kriisinsä "pelaajatuotannossa" ja menestyksessä esim. nuorten arvokisoissa. Kyse on siitä, että tunnistetaan ongelmat, kulttuurin muutokset, kehitystarpeet yms. Minusta se, että keskitytään pelkästään Nuori Suomen mollaamiseen on tyhmää ja lyhytnäköistä. Vai onko myös Ruotsin ja Kanadan kriisien syynä ollut Nuori Kanada ja Nuori Ruotsi -ohjelmat? Onneksi liitossa on fiksujakin ihmisiä, kuten Westerlund, jotka osaavat tunnistaa todellisia ongelmia. Näitä on mm. omaehtoisen harjoittelun vähyys, liiallinen joukkueharjoittelun määrä yksilökeskeisen valmennuksen kustannuksella sekä puutteellinen fyysinen harjoittelu.

 

[Salama15]

Tässä on selkeä viesti. Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelmalla toimien meiltä alkoivat loppua hyvät maajoukkuepelaajat ja KV-huiput. Olen tätä viestiä yrittänyt tuoda tänne esille useiden vuosien ajan.

Nyt taas tulkitset tekstiäni omien tarkoitusperiesi hyväksi => kirjoitin "...etteikö NS:lla olisi omalta osaltaan ollut heikentävää vaikutusta...", en niin, että JKL:n NS olisi ainoa syy, kuten sinä ja nimim. P.Sihvonen rummutatte!

Jäähalliverkoston kasvu Suomessa alkoi toden teolla vasta 90-luvun alun laman jälkeen (-95 nevö foget) ja väitän kokemuksesta, että siihen asti, NS:sta riippumatta, juniorien ohjatut jääharjoitusmäärät olivat maksimissaan NS-ohjeiden tasolla kappalemääräisesti. Ero toistomäärissä löytyi usean nimimerkin täälläkin esiintuomasta omaehtoisesta / omalla ajalla tehdystä harjoittelusta sekä lasten ja nuorten yleisestä aktiivisuudesta liikunnassa sekä elämässä yleensä. Oltiin mukana urheiluseuroissa, nuorisoseuroissa ja prkl kaiken maailman tanhupiireissä oikeasti eikä pidetty niitä "ostopalveluita tuottavina yksikköinä".

Itse muistan oikein hyvin 80-luvun alussa yläaste-ikäisenä (olisiko ollut kasilla?) juoksemani cooperintestin => itse tikkasin salskeana kiekkoilijana reilusti yli 2500m (ja taisin olla nippa/nappa kymmenen parhaan joukossa), mutta silmiinpistävää tuossa ajassa oli se, että käytännössä kaikki juoksivat yli kahtatonnia suht helposti. Tämän päivän tilanne => läheskään kaikki eivät jaksa juosta 12 minuuttia putkeen, riippumatta matkasta...

Ja vielä yksi omakohtainen kokemus lähihistoriasta (n. kymmenvuotiaiden terveiden ja normaalien kiekkoilijoiden oheistreeneistä):
- n. neljäsosa ei saa tehtyä viittä etunojapunnerrusta putkeen puhtaasti (munat maassa ja kädet suorana)
- n. puolet ei saa vedettyä viittä leukaa putkeen
- lisko-/krokotiilikävely onnistuu puhtaasti n. puolelta jengistä
- yhden jalan kyykky onnistuu aniharvoilta
- tasapainolaudan tai jumppapallon kanssa tasapainoilua varten n. puolet tarvitsee oman turvallisuutensa vuoksi kaikki lätkävehkeet päälleen
- jne.jne.
Toki tuossakin ryhmässä oli se n. 10 jätkää (ja yksi tyttö), jotka olivat todella hyviä kaikissa edellä mainituissa ja nyt murrosikäisinä heistä suurin osa pelaa ns. kilpakiekkoa tavoitteellisesti.

Ts. lasten ja nuorten lähtötaso liikuntaan ja urheiluun on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana laskenut kuin lehmän häntä ja on suoranaista älyllistä epärehellisyyttä tulkita asiaa niin, että vain JKL ja NS on syyllinen tähän tilaan. Syvempi analyysi tilanteesta tietenkin vaatisi todellista paneutumista asiaan, mutta lienee helpompi suoltaa noita sisällöttömiä one-linereita, niillä saa klikkauksia ja lehdet myy...

 

[P.Sihvonen]

Puhetta myytistä

Toitottamalla termiä "Nuori Suomi" sinä ja mm. Sihvonen ikään kuin ulkoistatte harjoittelun ongelmat ja kokonaisuus hämärtyy. Ikään kuin poistamalla termin "Nuori Suomi" liiton toiminnasta kaikki olisi hyvin. Tuskin kukaan on sitä mieltä, että Suomessa on tehty vain ja ainoastaan oikeita asioita valmennuksessa vuodesta -95 alkaen. Mutta minusta sekin on valheellinen näkökulma, että ennen vuotta -95 kaikki oli suorastaan loistavalla tolalla, kunnes syöpä iski. Etenkin kun Eero Lehti on ollut liitossa tärkeissä pesteissä myös ennen tätä aikaa.

Ei Nuori Suomi - tai siis Jääkiekkoliiton heikko tulkinta tuon järjestön erittäin heikosta urheilufilosofiasta "kaikki pelaa" - ole yksin syypää laatujunioripelaajatuotantomme ongelmiin.

Mutta kun tämän ketjun otsikko on: Nuori Suomi-myytti. On ollut tarpeen selvitellä juurikin tuota myyttiä. Täällähän vallitsi pitkään valepuhetta siitä, että kyllä esimerkiksi tasojoukkueita sai aikoinaan perustaa. Ei saanut, se oli vastoin ohjeita, joita toki kierrettiin, mutta kamalaa oli sitten se, ettei ollut mitään sarjoja, joissa olisi pelattu tasojoukkueilla. Lisäksi tähän asiaan on sotkettu jotain höpinää jonkun kaupungin korttelijääkiekosta. Että se olisi muka ratkaissut asian. Teen ihan selväksi, ettei millään korttelijääkiekolla ole ollut rakenteellista osaa ei arpaa koko maan mittakaavassa sanotaan 1995 jälkeen kiekkoilullemme.

Sinä voisit, St_Parick avata tänne keskusteluketjun tyyliin "Pelitapa-asioiden vaikutus hyvässä ja pahassa suomalaisessa juniorijääkiekkoilussa 1995-2006".

Sitten tuollaisessa ketjussa minäkin voisin lausua oman mielipiteeni noista asioista.
Johtava

 

[Wäinö#16]

Ei Nuori Suomi - tai siis Jääkiekkoliiton heikko tulkinta tuon järjestön erittäin heikosta urheilufilosofiasta "kaikki pelaa" - ole yksin syypää laatujunioripelaajatuotantomme ongelmiin.

Tästä on minusta hyvä jatkaa keskustelua, että saadaan se Nuori Suomi oikeaan mittakaavaan. Tätä ketjua seuraamalla on kuitenkin saanut sellaisen käsityksen, että sinun ja siffan mielestä NS on se suurin syöpä. Minusta taas suurimpia syitä on yleisen liikunta- ja urheilukulttuurin rapautuminen, mitä tukee kaikki tilastot esim. koululaisista ja varusmiehistä. Jos perusta on rapautunut, niin jotkut kilpailulliset säännöt on aika marginaalisessa asemassa, toki yksi yksityiskohta kokonaisuudessa.

 

[eagle]

Kaikki pelaa oli vain yksi osanen sitä laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelmaa, jonka olen aiemmin kirjoittanut tarkasti tänne koskien E-D ja C-B juniorien harjoittelua ja pelaamista. Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi rakentui juuri noista monista tekijöistä, joista sinäkin kirjoitat. Otin tämän viestisi esiin sen takia, että tälläisten väitteiden oikaisemiseen menisi täällä kaikki aika, jos niihin aina puuttuisi.

Älä nyt viitsi. Ei NS:ssä missään kielletä harjoittelemasta omalla ajalla. Ei siellä neuvota että ei valmenneta yksilökohtaisesti tai ettei saa panostaa taitovalmennukseen. Eikä siellä varmasti myöskään painoteta että tärkeintä on otteluissa tulos, virheiden välttäminen tai pelaajien yliroolittaminen. Eikä siellä myöskään olla oltu ajamassa suomalaisten yleisen urheilullisuuden tason laskemista, mikä on yksi merkittävimistä tekijöistä yleisellä urheilukartalla.

"Minun listani" syistä NS on jollain tavalla vaikuttanut vain siihen että pelaajia on tasapäistetty liikaa ja kilpailua poistettu liikaa toiminnasta. Nämäkin syitä, mutta eivät todellakaan ainoita.

Nyt en jaksa enempää samoja asioita toistella.

Huutelen sen verran täältä sivusta, että juurihan seikkaperäisesti selostit Ässien -89 ikäluokan pelikirjan, en siis ymmärrä miten pelikirja kahlitsisi pelaajia. Paitsi tässä tapauksessa siten, että kiekkoa ei saanut heittää ränniin eikä päätykiekkoja suvaittu. Tämähän on samalla myös taktinen painotus. Toivottavasti saadaan termit haltuun pikkuhiljaa.

Tavallaan kyllä mutta suurin este afrikkalaispelaajien todelliselle läpimurrolle on nimenomaan heidän heikompi taktinen osaamisensa verrattuna eurooppalaisiin ja etelä-amerikkalaisiin pelaajiin. Tämä ilmiö näkyy vuodesta toiseen esimerkiksi arvokisoissa.

Toinen asia on siinä, että vaikka afrikkalaisia pelaajia on nykyään paljon, niin ihan sellaisia suuria tähtiä ei ole kovinkaan montaa, ehkä Didier Drogba jopa ainoana supertähtiluokan pelaajana.

Afrikan mantereen pelaajien suurin vahvuus on edelleen mieletön fysiikka ja sillä paikataankin monesti niitä taktisia puutteita.

Kerta kiellon päälle. Eli sen verran tartuttava tähän, että pelikirja käsitteenä on kovin häilyvä. Itselläni on 5vs5 fudikseen ohjeistettu pelikirja. Myös 7vs7 pelaamiseen tuollainen löytyy. Sen tarkoituksena ei ole kyllä kahlita, vaan ainoastaan antaa tietyt suuntalinjat pelaamisella. Kysehän onkin siitä että miten tarkasti tuota pelikirjaa käyttää ja miten. On ihan hyvä että on jotkut suuntalinjat pelaamiselle, mutta sitten mennään metsään kun joillekkin 10-vuotiaalle ohjeistetaan että aina kun saat kiekon(tai pallon) niin teet sillä sitten vaan näin. Et mieti ainoastaan vedät/potkaiset/syötät sen tiettyyn suuntaan samalla tavalla.

Mitä taas tulee fudiksen puolelle enemmän, niin Ranskassa aiemmin hyvinkin merkittävissä rooleissa olleissa akatemioissa pelaajille alettiin kunnolla opettaa taktiikkaa vasta 15-vuotiaana. Silti sieltä on aika hyviä pelaajia tullut...

Ongelma ei mielestäni tässäkään ole se opetetaanko taktiikkaa vai ei, vaan se miten opetetaan ja mitä opetetaan. Eli hyvä jo vaikkapa 10-vuotiaan on hahmottaa että miten liikkua tietyissä tilanteissa että voi tehdä itsensä pelattavaksi/itselleen(tai kaverille) tilaa. Tai miten esim. 2vs1 tilanteessa kannattaisi liikkua(kärjistetysti niin että olet pelattavissa kokoajan). Miten liikkua puolustettaessa että pystyt hyvin tukemaan kaveria, tms. Miten sijoittua kentällä että olet optimaalisessa asemassa puolustattessa jne. Nämä kaikki ovat taktisen pelaamisen peruspilareita, mutta eivät kahlitse pelaajaa liikaa, vaan jättävät edelleen pelaajalle riippuen tilanteesta omaa ajateltavaa ja pähkäiltävää.

Sen sijaan että opetetaan että kun pete saa kiekon maalin takana niin jussi on laidassa kohdassa x, johon pete pistää kiekon ja siitä jussi nostaa kumuran keskialueelle johon ville luistelee toiselta laidalta ja heittää kiekon päätyyn. Vastavaa ohjeistusta näkee selvästi niin kiekossa kuin pallossa(missä vielä surullisesti näen paljon enemmän pelejä). Eli taktiikka on käytännössä vain yhden tietyn tavan ulkoa opettelua, jossa vältellään vielä virheitä. Pelaajilla on raiteet joiden mukaan peli kaikkialla sitten liikkuu.

 

[P.Sihvonen]

Keskustelu ei etene ennen kuin perusongelma nähdään

Tästä on minusta hyvä jatkaa keskustelua, että saadaan se Nuori Suomi oikeaan mittakaavaan. Tätä ketjua seuraamalla on kuitenkin saanut sellaisen käsityksen, että sinun ja siffan mielestä NS on se suurin syöpä. Minusta taas suurimpia syitä on yleisen liikunta- ja urheilukulttuurin rapautuminen, mitä tukee kaikki tilastot esim. koululaisista ja varusmiehistä. Jos perusta on rapautunut, niin jotkut kilpailulliset säännöt on aika marginaalisessa asemassa, toki yksi yksityiskohta kokonaisuudessa.

En jaksa uskoa, että Suomen "liikuntakulttuuri" on rapautunut yhtään sen enempää kuin Ruotsinkaan. Sen sijaan "urheilukulttuuri" on rapautunut. No, "liikuntakulttuuristahan" Nuori Suomi on yrittänyt lasten ja nuorten osalta pitää huolta. Ovatko onnistuneet? Vai epäonnistuneet peräti tuossakin tehtävässään?

Ja tämä on varmaa: Muualla maailmassa urheilu sijaitsee urheilussa ja kilpailu kilpailussa. Meillä sitä on viety pois 8-12-vuotiailta Nuoren Suomen kaikki pelaa -hengessä ynnä puolen pelin takuun ja muun irvokkuuden vallitessa. Kirjoitin erään blogin (en tohdi mainostaa sitä, vaikka keskustelun kannalta olisi hyvä saada laittaa se tähän auki klikattavaksi), jossa pohdiskelin sitä, että suomalaisessa urheilussa ei lasten ja nuorten aivot valmennu kilpailemaan. Aivoja on opetettava himoamaan voittoa ja vihaamaan tappiota aivan pienestä asti. Normaali urheilu opettaa toki sen. Mutta kun meillä on viety urheilua pois urheilusta. Valta on vanhemmilla, jotka toimivat "kuluttajina" ja vaativat tasapuolista urheiluannosta eli rahoilleen määrämittaista vastinetta. Tämä on verinen vääryys! Urheilun ydinolemushan on aivan kaikkea muuta kuin tasa-arvo. Urheilun tehtävähän on tuottaa juurikin eriarvoisuutta. Urheilu on kilpailemista. Toinen juttu on sitten se, että oikeudenmukaisuutta urheilun on tarjottava. Kukin pelaa niin paljon, mitä kyvyt antavat myöten. Jokainen saa, mitä ansaitsee. Silloin ei voi olla kaikki pelaa!

Eli osaltani keskustelu ei pääse eteenpäin ennen kuin nähdään ja ymmärretään, kettä Nuori Suomi -periaatteella ja urheilulla ei voi olla mitään tekoa toistensa kanssa. Liikuntapuolelle Nuori Suomi sopii kyllä.

Suomen huippu-urheilun alennustila johtuu pitkälti siitä, että me annamme tasoitusta liikaa 8-12-vuotiaissa verrattuna muihin maihin. Ja kun tiedetään, miten kovaa hommaa huippu-urheilu on, aivan pienikin tasoitus johtaa siihen, että takamatkaa on mahdoton kiriä umpeen matkan varralla muuta kuin poikkeustapauksissa. Ja poikkeustapauksisthan ei kannata keskustella, kun pitää puhua rakenteista.
Johtava

 

[J.Grönvall]

Ilmeisesti pelikirja on sitten aina olemassa, kunhan valmentaja yhdenkin neuvon antaa. Ehkä pitää sitten sanoa, että Jyrkkiön pelikirja antoi pelaajille suuren vastuun, siinä ei määritelty miten missäkin tilanteessa toimitaan.

Nimenomaan näin, nähdäkseni suurin väärinkäsitys liittyy juuri tuohon, että pelikirja nähdään jonain kahlitsevana tekijänä. Osa pelikirjaa on valmentajan oma pelifilosofia ja sen jatkona sitten pelilliset tavoitteet, sekä yksilön kehittymisen tavoitteet.

Pelikirjasta pitää osata myös erottaa sitten taktiset painotukset siten, että nehän ovat osa sitä ja ovat taas aina yhteydessä siihen filosofiaan ja tavoitteisiin, sekä myös jossain määrin pelaajamateriaaliin.

Onkin mielenkiintoinen kysymys, kahlitseeko päätykiekkojen kieltäminen sitä pelaajien luovuutta vai ei? Kiistatta jääkiekkossa kuitenkin tulee tilanteita jolloin kiekko kannattaa lyödä päätyyn tai purkaa laidan kautta ulos. Tällöin voidaan tulkita myös niin, että pelaajien ei anneta "pelata".

Pelikirja on terminä ymmärretty väärin ainakin täällä Jatkoajan keskustelussa ja myös joidenkin julkisuudessa esiintyneiden valmentajien ja pelaajien toimesta. Se on tavallaan abstrakti käsite mutta näkemykseni mukaan se silti sisältää aina samat "alaluokat".

 

[J.Grönvall]

On ihan hyvä että on jotkut suuntalinjat pelaamiselle, mutta sitten mennään metsään kun joillekkin 10-vuotiaalle ohjeistetaan että aina kun saat kiekon(tai pallon) niin teet sillä sitten vaan näin. Et mieti ainoastaan vedät/potkaiset/syötät sen tiettyyn suuntaan samalla tavalla.

Toki pelaajalle pitää opettaa ne eri vaihtoehdot tilanteisiin mutta tässäkin on juuri se, että milläs opetat jos valmentaja itse on ollut laiska tai vähättelee itse peliä?

Tähän kirjoitukseesi liittyy mielestäni taas sitten pelipaikkakohtainen opettaminen jossa esimerkiksi italialaiset ovat maailman huippua jalkapallossa. Eli tavallaan täytyy tehdä noin kuten sanoit ja toisaalta taas ei.

Siitä olen täysin samaa mieltä, että on menneen talven lumia sanoa pakeille, että potkikaa vain ylös niin paljon kuin irtoaa.

 

[eagle]

Pelikirjasta pitää osata myös erottaa sitten taktiset painotukset siten, että nehän ovat osa sitä ja ovat taas aina yhteydessä siihen filosofiaan ja tavoitteisiin, sekä myös jossain määrin pelaajamateriaaliin.

Onkin mielenkiintoinen kysymys, kahlitseeko päätykiekkojen kieltäminen sitä pelaajien luovuutta vai ei? Kiistatta jääkiekkossa kuitenkin tulee tilanteita jolloin kiekko kannattaa lyödä päätyyn tai purkaa laidan kautta ulos. Tällöin voidaan tulkita myös niin, että pelaajien ei anneta "pelata".

Ei kahlitse luovuutta. Koska se kiekon heittäminen päätyyn on helpoin ratkaisu. Se ei vaadi luovuutta. Jos joudut pitämään kiekkoa, niin silloin joudut miettimään että mihin suuntaan kuljetan kiekkoa, miten kuljetan, vai syötänkö, minne syötän, miksi syötän, milloin syötän, jne.

Pitää pystyä erottamaan aikuisten ja junioreiden urheilu. Aikuisten urheilussa pelataan(yleensä) vain tuloksesta. Tällöin esim. virheiden välttely voi kuulua joskus peliin. Junioreissa kuitenkin pelataan siitä että pelaajat oppivat pelaamaan mahdollisimman hyvin. Tällöin siis tuloksellisesti olisi parempi heittää kiekko päätyyn, mutta pelaajaa se ei kehittäisi läheskään samassa mittakaavassa. Pelaajat itse pelaavat kentällä taas tuloksesta, koska se on luontaista. Halutaan voittaa. Sitä valmentajan ei tule hillitä, mutta ei sitä tarvitse myöskään korostaa. Valmentajan tehtävä on taas kokoajan pystyä maksimoimaan pelaajan kehittymistä. Sitä palvelee se että kiekko pidetään joukkueella niin paljon kuin mahdollista.

Ja tämä ei koske vain sitä että teknisesti&taktisesti opitaan tekemään kiekon kanssa ratkaisuja, vaan se palvelee sitä että uskalletaan pitää kiekkoa ja tehdään ratakisuja. Usealle 7-10-vuotiaalle on luontaista vain heittää se kiekko pois, kun iso&nopea vastustaja tulee vastaan. Näin ei menetä kiekkoa ja näin se on nähnyt telkkarissa tehtävän. Mutta jos junnun saakin pitämään paineenkin alla kiekkoa, oppimaan suojaamaan rohkeasti, tekemään muita ratkaisuja kuin virheiden välttelyä, niin vanhempana on paljon helpompi sitten rakentaa uusia asioita siihen päälle. Sen sijaan jos nuoresta saakka jo opitaan välttelemään virheitä, niin ei sitä rohkeutta peliin tule koskaan riittävästi.

 

[Wäinö#16]

En jaksa uskoa, että Suomen "liikuntakulttuuri" on rapautunut yhtään sen enempää kuin Ruotsinkaan. Sen sijaan "urheilukulttuuri" on rapautunut. No, "liikuntakulttuuristahan" Nuori Suomi on yrittänyt lasten ja nuorten osalta pitää huolta. Ovatko onnistuneet? Vai epäonnistuneet peräti tuossakin tehtävässään?

Minusta olisi hedelmällistä ottaa Ruotsi vertailukohdaksi noin laajemminkin ja erityisesti tutustua heidän analyysiinsä syistä jotka johtivat Ruotsin pelaajatuotannon ja nuorten maajoukkueiden menestyksen hiipumiseen. Tästä saisi vertailukohtaa myös Suomen tilanteeseen. Toki Suomen vastaava analyysi olisi ehdottoman kiinnostava, jos sellainen löytyy.

Eli osaltani keskustelu ei pääse eteenpäin ennen kuin nähdään ja ymmärretään, kettä Nuori Suomi -periaatteella ja urheilulla ei voi olla mitään tekoa toistensa kanssa. Liikuntapuolelle Nuori Suomi sopii kyllä.

Suomen huippu-urheilun alennustila johtuu pitkälti siitä, että me annamme tasoitusta liikaa 8-12-vuotiaissa verrattuna muihin maihin. Ja kun tiedetään, miten kovaa hommaa huippu-urheilu on, aivan pienikin tasoitus johtaa siihen, että takamatkaa on mahdoton kiriä umpeen matkan varralla muuta kuin poikkeustapauksissa. Ja poikkeustapauksisthan ei kannata keskustella, kun pitää puhua rakenteista.

Tässä tiivistät tämän keskustelun ongelmakohdat ja koko myytin ytimen. Väite vaatisi kuitenkin tuekseen jotain muutakin kuin, että "näin se nyt vain on", muuten se jää sananhelinäksi. Hieman lisää tutkijan otetta.

 

[J.Grönvall]

Ei kahlitse luovuutta. Koska se kiekon heittäminen päätyyn on helpoin ratkaisu. Se ei vaadi luovuutta. Jos joudut pitämään kiekkoa, niin silloin joudut miettimään että mihin suuntaan kuljetan kiekkoa, miten kuljetan, vai syötänkö, minne syötän, miksi syötän, milloin syötän, jne.

Pitää pystyä erottamaan aikuisten ja junioreiden urheilu.

Se voi olla helppo ratkaisu mutta ei se siitä väärää tee. Se on edelleen osa peliä. On hyvä opettaa kaikkia taitoja, päätykiekonkin voi heittää oikeaan aikaan tai väärään aikaan. Se on ihan yhtä hyvä tai huono ratkaisu kuin alaspäin syöttäminen tai harhautus, riippuu tilanteesta.

Minusta ei ole olemassa aikuisten ja junioreiden urheilua, vaan pelkkä peli. Peli pysyy samana kautta linjan. Minä en esimerkiksi kieltäisi päätykiekkoja, vaan pyrkisin opettamaan milloin se on hyväksyttävä ratkaisu.

Päätykiekkoon pätevät nuo samat teesit mitä esitit, eli miten se lauotaan, miksi se tehdään ja milloin se on hyvä tehdä. Mutta ensin valmentajan itsensä pitää tietää se.

Ymmärrän toki sen, että junioripuolella ei välttämättä tule lähteä pelkästä tuloksesta liikkeelle ja siten pyrkiä minimoimaan riskejä joka ottelussa. Tulisikin lähteä liikkeelle tuloksesta ja siitä miten se saadaan pelaamalla ns. positiivisesti.

 

[TosiFani]

Se voi olla helppo ratkaisu mutta ei se siitä väärää tee. Se on edelleen osa peliä. On hyvä opettaa kaikkia taitoja, päätykiekonkin voi heittää oikeaan aikaan tai väärään aikaan. Se on ihan yhtä hyvä tai huono ratkaisu kuin alaspäin syöttäminen tai harhautus, riippuu tilanteesta.

Minusta ei ole olemassa aikuisten ja junioreiden urheilua, vaan pelkkä peli. Peli pysyy samana kautta linjan. Minä en esimerkiksi kieltäisi päätykiekkoja, vaan pyrkisin opettamaan milloin se on hyväksyttävä ratkaisu...

Tässä on monen juniorivalmentajan ongelma, ei pystytä eroittamaan aikuisten ja junioreiden urheilua. Päätykiekon heittämisessä junioripelaaja ei kehity, hän vain luovuttaa kiekon pois. Päätyyn heittämisen pystyy oppimaan aikuisena, ei vaadi herkkyysikää oppimiseen.

Sen sijaan, jos pelaaja joutuu kuljettamaan, syöttämään tai harhauttamaan vastustaja, taidot kehittyvät. Kun supistetaan ratkaisuvalikoimaa, pakotetaan pelaaja valitsemaan vaikeampi ratkaisu, pakotetaan pelaaja haastamaan itsensä.

 

[eagle]

Tässä on monen juniorivalmentajan ongelma, ei pystytä eroittamaan aikuisten ja junioreiden urheilua. Päätykiekon heittämisessä junioripelaaja ei kehity, hän vain luovuttaa kiekon pois. Päätyyn heittämisen pystyy oppimaan aikuisena, ei vaadi herkkyysikää oppimiseen.

Sen sijaan, jos pelaaja joutuu kuljettamaan, syöttämään tai harhauttamaan vastustaja, taidot kehittyvät. Kun supistetaan ratkaisuvalikoimaa, pakotetaan pelaaja valitsemaan vaikeampi ratkaisu, pakotetaan pelaaja haastamaan itsensä.

Näin juuri. Ja tämän itsensä haastamisen kautta myös itseluottamus kasvaa. Vanhaa junnua(15-18vuotiasta)/aikuista ei enää saada samalla tavalla kartuttamaan itseluottamusta, jos junnuna ei ole sitä osattu kunnolla kartuttaa. Jos junnuja jo on opittu että aina kun on vähänkin riskiä, yritetään välttää sitä, ei sitä aikuisena tai myöhemmin enää niin vaan opita hallitsemaan.

Itse huomaan jo jostain 11-12vuotiaista kuinka vaikeaa on muuttaa pelaamista rohkeammaksi, jos aiempi valmentaja on opettanut että aina 1vs1 tilanteen tapahtuessa luovu pelivälineestä.

 

[J.Grönvall]

Tässä on monen juniorivalmentajan ongelma, ei pystytä eroittamaan aikuisten ja junioreiden urheilua. Päätykiekon heittämisessä junioripelaaja ei kehity, hän vain luovuttaa kiekon pois. Päätyyn heittämisen pystyy oppimaan aikuisena, ei vaadi herkkyysikää oppimiseen.

Sen sijaan, jos pelaaja joutuu kuljettamaan, syöttämään tai harhauttamaan vastustaja, taidot kehittyvät. Kun supistetaan ratkaisuvalikoimaa, pakotetaan pelaaja valitsemaan vaikeampi ratkaisu, pakotetaan pelaaja haastamaan itsensä.

Peli on peliä, ei jääkiekko muutu miksikään aikuisten tasolla, vaan siinä on edelleen samat lainalaisuudet olemassa. Vaikeampi ratkaisu ei tarkoita oikeaa ratkaisua, vaikka varmasti haastavampi onkin.

Tärkeintä on kussakin tilanteessa opettaa pelaaja ymmärtämään lähtötilanne, tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseen. Pelin virtauksen kannalta päätykiekko on välillä aivan olennainen keino eikä se tee pahaa junnullekaan sitä opetella. Uskon, että aina on joitakin jotka hiffaavat sen ajatuksen jopa 10-vuotiaana.

Kiekonkäsittelytaito ja kiekolla pelaaminen on tärkeää oppia mutta aivan samalla tavalla kuin aikuiset poraavat, ettei jääkiekkoa voi pelata yhdellä tavalla tulisi se opettaa myös junioreille. KOKO AJAN TOKI MUISTAEN MIKÄ SE TAVOITE KOKO PROSESSISSA ON. Jos halutaan pelaajia jotka syöttelevät paljon ja pitävät kiekkoa paljon, niin silloin toimii varmasti tämä Juha Jyrkkiön metodi. Minä itse haluaisin vielä täydellisempiä pelaajanalkuja, jotka olisivat peliälykkäitä, ymmärtäisivät pelin virtauksen ja osaisivat valita oikean ratkaisun kulloiseenkin tilanteeseen.

Pääty- ja purkukiekkojen kieltäminen muuttaa pelin luonnetta taas huomattavasti ja tällöin juniorit eivät välttämättä osaa ottaa niiden tuomia asioita huomioon.

Kieltääkö päätykiekot vai poikittaissyötöt keskialueella? Molempi pahempi. Se on taktinen kysymys ja mielestäni voi sanoa pojille, että tänään pelataan näin syystä X. Tai sanoisin jos olisin muuta kuin nimimerkki keskustelupalstalla.

 

[eagle]

Kiekonkäsittelytaito ja kiekolla pelaaminen on tärkeää oppia mutta aivan samalla tavalla kuin aikuiset poraavat, ettei jääkiekkoa voi pelata yhdellä tavalla tulisi se opettaa myös junioreille. KOKO AJAN TOKI MUISTAEN MIKÄ SE TAVOITE KOKO PROSESSISSA ON. Jos halutaan pelaajia jotka syöttelevät paljon ja pitävät kiekkoa paljon, niin silloin toimii varmasti tämä Juha Jyrkkiön metodi. Minä itse haluaisin vielä täydellisempiä pelaajanalkuja, jotka olisivat peliälykkäitä, ymmärtäisivät pelin virtauksen ja osaisivat valita oikean ratkaisun kulloiseenkin tilanteeseen.

Pääty- ja purkukiekkojen kieltäminen muuttaa pelin luonnetta taas huomattavasti ja tällöin juniorit eivät välttämättä osaa ottaa niiden tuomia asioita huomioon.

Oikein kukaan NHL:n menevä venäläispelaaja ei heitä kiekkoa päätyyn NHL:n mennessä. Siellä sitten osa oppii niitä käyttämään ja osa ei käytä silloinkaan. Silti aika hyviä pelaajia tulee mieleen. Ei tuo ole niiden kokonaisvaltaisuudesta kauheasti pois vaikkapa jonkun Malkinin tai Datsjukin osalta.

En näe että päätykiekon käyttäminen junnuna opettaisi mitään sellaista mikä puolustelisi sitä että pelissä luovuttaisiin kiekosta vapaaehtoisesti ja usein.

10-vuotias ei hahmota kenttää tai peliä kuten aikuinen. Samoin 10-vuotiaan on sitten helppo mennä valmentajan selän taakse kun heittää kiekkoa ns. turhaankin päätyyn, koska se joskus oli sallittua. Helposti oppii että niin sitä kiekkoa ei ainakaan menetä, siitä kun valmentaja on tosi vihainen.

En näe mitään sellaista elementtiä että tuo voisi mitenkään tuoda enempää kuin viedä valmentamisessa.

+Oppii ehkä, riippuen iästä, milloin päätykiekkoa voisi käyttää, tämän voi kuitenkin opettaa täysin aikuisenakin, jos pelaajan pelikäsitys on tarpeeksi kehittynyt
-Vähentää itseluottamusta
-Vähentää tilanteita joissa joutuu pelaamaan paineen alle
-Vähentää pelirohkeuta
-Vähentää 1vs1 tilanteita
-Vähentää omaa ja joukkueen kiekonhallintaa
-Opettaa välttelemään virheitä

Päätykiekko ei vaadi teknisesti mitään sellaista etteikö sen jääkiekkoammattilainen(tai lähellä sitä oleva 17-20vuotias juniori) voisi oppia. Se vaatii aikuisena hahmotuskykyä ja pelinlukemista. Niiden opettelu taas vaikeutuu jos kiekkoa ei uskalleta pitää tai opita hahmottamaan kunnolla tilanteita joissa kiekko on omalla joukkueella.

Kaikki samat asiat koskevat myös purkukiekkoja. Mitään sellaista et opi mitä et voisi myöhemmin oppia. Sen sijaan kun kokoajan vauhti lisääntyy ja tila/aika vähenevät, niin jos junnuna opit aina vain purkamaan kiekon, etkä uskalla sitä pitää tai avata huolellisesti kaverille, niin et varmasti sitä opi enää myöhemmällä iällä. Voi vaan kuvitella miten esim. Erik Karlssonin peli olisi erilaista jos valmentaja olisi ollut korostamassa purkukiekkoja jo junnusta saakka.

Ongelma toki olisi pienempi jos ~10vuotias lapsi hahmottaisi kentän, tilan ja ajan yhtä hyvin kuin aikuinen. Silti se olisi olemassa, mutta pienempi. Kuitenkin tuon ikäinen lapsi kyllä varmasti paljon helpommin siitä kiekosta luopuu, jos valmentaja on korostanut että "puretaan kun on purun paikka", eikä "yritetään etsiä tyhjää tilaa omallakin alueella paineen alla mihin kiekkoa liikuttaa".

 

[J.Grönvall]

Oikein kukaan NHL:n menevä venäläispelaaja ei heitä kiekkoa päätyyn NHL:n mennessä. Siellä sitten osa oppii niitä käyttämään ja osa ei käytä silloinkaan. Silti aika hyviä pelaajia tulee mieleen. Ei tuo ole niiden kokonaisvaltaisuudesta kauheasti pois vaikkapa jonkun Malkinin tai Datsjukin osalta.

Tämä oli yllättävä tieto, tarkoittaako se sitä, että esimerkiksi Jevgeni Malkin tai Aleksander Ovetshkin eivät ymmärrä sitä?

En näe että päätykiekon käyttäminen junnuna opettaisi mitään sellaista mikä puolustelisi sitä että pelissä luovuttaisiin kiekosta vapaaehtoisesti ja usein.

Ei tässä ole kyse siitä, että kiekosta pitäisi koko ajan luopua.

10-vuotias ei hahmota kenttää tai peliä kuten aikuinen. Samoin 10-vuotiaan on sitten helppo mennä valmentajan selän taakse kun heittää kiekkoa ns. turhaankin päätyyn, koska se joskus oli sallittua. Helposti oppii että niin sitä kiekkoa ei ainakaan menetä, siitä kun valmentaja on tosi vihainen.

No miten se koutsi voi olla kiekonmenetyksestä vihainen, jos vaatii kerran sitä, että kiekkoa pidetään? :D Sehän se nyt vasta valmentaja on.

Ei, vaan kun tekee väärän ratkaisun, niin voi opettaa, että katsos kun tässä tilanteessa olisit voinut tehdä myös näin.

En näe mitään sellaista elementtiä että tuo voisi mitenkään tuoda enempää kuin viedä valmentamisessa.

+Oppii ehkä, riippuen iästä, milloin päätykiekkoa voisi käyttää, tämän voi kuitenkin opettaa täysin aikuisenakin, jos pelaajan pelikäsitys on tarpeeksi kehittynyt-Vähentää itseluottamusta
-Vähentää tilanteita joissa joutuu pelaamaan paineen alle
-Vähentää pelirohkeuta
-Vähentää 1vs1 tilanteita
-Vähentää omaa ja joukkueen kiekonhallintaa
-Opettaa välttelemään virheitä

Jes, lihavoidussa on se olennaisin viesti. Koska se kehittyy, jos sitä ei junnuna aleta opettamaan?

Miinuspuolet ovat kaikki tässä tapauksessa vääriä tulkintoja. Tulee ymmärtää tavoite, SE on se ydin.

Päätykiekko ei vaadi teknisesti mitään sellaista etteikö sen jääkiekkoammattilainen(tai lähellä sitä oleva 17-20vuotias juniori) voisi oppia. Se vaatii aikuisena hahmotuskykyä ja pelinlukemista. Niiden opettelu taas vaikeutuu jos kiekkoa ei uskalleta pitää tai opita hahmottamaan kunnolla tilanteita joissa kiekko on omalla joukkueella.

Jälleen kerran vetoat hahmotuskykyyn ja pelinlukuun mutta olet samaan hengenvetoon poistamassa osia jääkiekkopelistä sen nimissä. Aika ristiriitaista. Pelkkä kiekon pitäminen ei vielä ole tie taivaaseen, vaikka ehdottomasti auttaa paljon.

Kaikki samat asiat koskevat myös purkukiekkoja. Mitään sellaista et opi mitä et voisi myöhemmin oppia. Sen sijaan kun kokoajan vauhti lisääntyy ja tila/aika vähenevät, niin jos junnuna opit aina vain purkamaan kiekon, etkä uskalla sitä pitää tai avata huolellisesti kaverille, niin et varmasti sitä opi enää myöhemmällä iällä. Voi vaan kuvitella miten esim. Erik Karlssonin peli olisi erilaista jos valmentaja olisi ollut korostamassa purkukiekkoja jo junnusta saakka.

Riippuu siitä mitä pelaajalle opetetaan. Puhut jatkuvasti siitä, että "junnulle opetetaan aina vain purkamaan kiekko" jne. Tuo on sinun oma tulkintasi ja se on väärä, en minä sitä tarkoita. Vaan sitä, että ne ovat osa peliä nimeltä jääkiekko ja myös ne tilanteet tulee osata tunnistaa. Tässä ei kukaan ole korostamassa mitään, paitsi sinä joka koko ajan korostat noita pääty- ja purkukiekkoja.

Ongelma toki olisi pienempi jos ~10vuotias lapsi hahmottaisi kentän, tilan ja ajan yhtä hyvin kuin aikuinen. Silti se olisi olemassa, mutta pienempi. Kuitenkin tuon ikäinen lapsi kyllä varmasti paljon helpommin siitä kiekosta luopuu, jos valmentaja on korostanut että "puretaan kun on purun paikka", eikä "yritetään etsiä tyhjää tilaa omallakin alueella paineen alla mihin kiekkoa liikuttaa".

Niin, tässähän me tulemme juuri siihen, että mikä on purun paikka. SE on se asia mikä valmentajan pitää pystyä opettamaan, ja pelaaja sen toki jossain vaiheessa myös hoksaa, kun on riittävän monta kertaa syötellyt kiekkoa vastustajalla ja omissa heiluu reppu. Ihan sama koskee päätykiekkoja, pitää osata opettaa milloin ne ovat hyvä ja peliä edistävä (sekä luova!) ratkaisu.

 

[eagle]

No miten se koutsi voi olla kiekonmenetyksestä vihainen, jos vaatii kerran sitä, että kiekkoa pidetään? :D Sehän se nyt vasta valmentaja on.

Jes, lihavoidussa on se olennaisin viesti. Koska se kehittyy, jos sitä ei junnuna aleta opettamaan?

Kysehän oli juuri siitä että jos valmentaja haluaa että ei tule virheitä, hän korostaa että kiekkoa heitetään päätyyn-> tällöin pelaaja heittää sitä päätyyn usein vaikka se ei olisi oikea ratkaisu, koska silloin ainakaan ei menetä sitä ja tee virhettä. Täysin luonnollista ja en ymmärrä miten et sitä voinut ymmärtää tuosta.

Junnusta saakka sitä pelikäsitystä kokoajan kehitetään, mutta ei sitä kehitetä opettamalla pienestä lähtien heittämään purkukiekkoa tai päätykiekkoa. Kuten todettua, niin aikuisena ne asiat pystyy oppimaan hyvin. Sen sijaan itseluottamusta ja kiekon pitämistä ei pysty enää siinä vaiheessa oppimaan.

Oletan nyt ettet ole kauheasti valmentanut 7-11vuotiaita koska et selvästikkään ymmärrä kuinka erilainen maailmankuva tuon ikäisillä lapsilla on. Tällöin jos yhtään lähdetään korostamaan sitä että "jos on liian kova paine niin luovutaan kiekosta" se helposti on sellainen tie että siitä luovutaan aivan liian usein. Todella vaikea tuon ikäisen on hahmottaa mikä sellainen "liian kova paine" edes on tai pystyä analysoimaan milloin se riski on järkevä ottaa. Sen sijaan tuon ikäiselle tärkeämpää on yrittää etsiä ratkaisu miten kuljettaa tai minne syöttää, että paine vähenisi. Eikä suinkaan poistaa koko painetta.

Otetaanpa esimerkki jalkapallon puolelta ensin, minkä maan pelaajia pidetään yleensä parhaiten peliä lukevina ns. luovimpina pelaajina Euroopassa? Espanjaa. Espanjassa opetetaan juuri että peli rakentuu siihen että pallo on kokoajan hallussa, kokoajan pystytään sitten analysoimaan milloin liikuttaa palloa ja minne. Ei siellä opetetan että "vedä pallo pois, kun vastustaja prässää" vaan "ohita vastustaja tai liikuta palloa vapaalle kaverille". Siitä huolimatta kyllä espanjalainenkin pelaaja osaa potkaista pitkän pallon, kun on sille tarve, aikuisissa siis.

Samoin jääkiekon puolelta venäläiset pelaajat ovat yleisesti useimmiten niitä luovimpia joilla pelikäsitys on todella hyvällä tasolla(Malkin, Datsjuk etunenässä). Sielläkin vannotaan sen nimeen että kiekko on kokoajan hallussa, eikä siitä luovuta.

Pelikäsitys kehittyy parhaiten paineen alaisena, pelivälinettä hallitessa ja ratkaisumalleja pohtiessa. Ei sillä että luovutaan pelivälineestä kun tulee paine.

Lopuksi on hyvä muistaa että puolustamaan opitaan aina helpommin kuin hyökkäämään. Tämän(kin) takia sitä hyökkäämistä on korostetusti opeteltava juniorina juuri sen kiekon/pallon kanssa.

Tämä oli yllättävä tieto, tarkoittaako se sitä, että esimerkiksi Jevgeni Malkin tai Aleksander Ovetshkin eivät ymmärrä sitä?

Heidän koko valmennus on perustunut siihen että kiekko pitää pitää omalla joukkueella/itsellä. Tämän(kin) takia juuri venäjällä pelaajien taitotaso on aivan toista kuin Suomessa. Heillä se kiekko on sellainen asia mistä ei vain luovuta, vaikka se voisikin olla joidenkin laskelmien mukaan tehokkaampaa.

Tottakai joku Malkin ymmärtää milloin sitä kannattaa käyttää, jos näkee sen tarpeelliseksi. Mutta miksi sitä käyttää jos kokee että kiekon itsellä pitäminen tai syöttäminen voi olla yhtä tehokasta.

Lopuksi todettakoon vielä että jos joukkue harjoittelee viikossa 3-4 kertaa vaikkapa 9-vuotiaissa, niin kyllä itse ainakin olisin todella surullinen jos minuuttiakaan tuosta ajasta käytettäisiin joidenkin päätykiekkojen tai purkujen opetteluun. Tosin varmasti näin tapahtuu, sen verran surullisia juttuja muutenkin kuullut valmennuksesta.

 

[J.Grönvall]

...

Kierrät kuin kissa kuumaa puuroa sitä minun pointtiani. Joko pidät minua täydellisenä idioottina tai sitten en osaa sitä riittävän hyvin kuvata. En myöskään valmenna junnuja mutta olen ollut sellainen.

Pelikäsitys kehittyy parhaiten paineen alaisena, pelivälinettä hallitessa ja ratkaisumalleja pohtiessa. Ei sillä että luovutaan pelivälineestä kun tulee paine.

Lopuksi on hyvä muistaa että puolustamaan opitaan aina helpommin kuin hyökkäämään. Tämän(kin) takia sitä hyökkäämistä on korostetusti opeteltava juniorina juuri sen kiekon/pallon kanssa.

Päätykiekon heittäminen ja omalta alueelta purkaminen ovat juuri niitä ratkaisumalleja joita voi käyttää paineen alaisena. Päätykiekkoa voi käyttää hyökkäyspelin elementtinä ja jopa tilaa voittavana syöttönä. Myös laidan kautta purkaminen voi olla syöttämistä. Siksi on olennaista ymmärtää mitä pelin virtaus tarkoittaa.

Puolustamaan (rikkomaan) oppii ehkä helpommin, mutta isossa kuvassa puolustaminen on huomattavasti vaikeampaa ja vaatii erinomaista pelipäätä. Sanoisin ennemminkin, että on korostettava peliä edistäviä ratkaisuja, eikä pelkkää hyökkäämistä. Ja niitä oikein suoritettu pääty- tai purkukiekko kiistattomasti ovat.

EDIT. Ja kun ollaan täällä Jatkoajassa, niin selvennän, että ne eivät ole KAIKKI ratkaisumallit.

 

[Tarinankertoja]

Kysyn => kuinka paljon tänään voidaan vaikuttaa siihen mitä kymmenen vuotta sitten tehtiin? Ja mitä hemmetin hyötyä on jauhaa tätä samaa levyä päivästä toiseen kun muutos toimintatavoissa on jo tehty? Nythän pitää vain odotella muutama vuosi ja nähdään kuinka paljon parempia kiekkoilijoita Suomesta sikiää kun NS:n vaikutus on minimoitu?

Suomessa on yleensä tärkeintä löytää syylliset ja rangaista niitä, ei niinkään löytää ratkaisuja ja katsoa eteenpäin.. kiekko ole mitenkään poikkeava muusta yhteiskunnasta.

 

[J.Grönvall]

Heidän koko valmennus on perustunut siihen että kiekko pitää pitää omalla joukkueella/itsellä. Tämän(kin) takia juuri venäjällä pelaajien taitotaso on aivan toista kuin Suomessa. Heillä se kiekko on sellainen asia mistä ei vain luovuta, vaikka se voisikin olla joidenkin laskelmien mukaan tehokkaampaa.

Tottakai joku Malkin ymmärtää milloin sitä kannattaa käyttää, jos näkee sen tarpeelliseksi. Mutta miksi sitä käyttää jos kokee että kiekon itsellä pitäminen tai syöttäminen voi olla yhtä tehokasta.

Niin tähän piti vielä kommentoida, että venäläiset ovat olleet myös surullisen kuuluisia siitä heikosta taktisesta osaamisestaan. Mistä lie johtuu.

 

[TosiFani]

Peli on peliä, ei jääkiekko muutu miksikään aikuisten tasolla, vaan siinä on edelleen samat lainalaisuudet olemassa. Vaikeampi ratkaisu ei tarkoita oikeaa ratkaisua, vaikka varmasti haastavampi onkin.

Tärkeintä on kussakin tilanteessa opettaa pelaaja ymmärtämään lähtötilanne, tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseen. Pelin virtauksen kannalta päätykiekko on välillä aivan olennainen keino eikä se tee pahaa junnullekaan sitä opetella. Uskon, että aina on joitakin jotka hiffaavat sen ajatuksen jopa 10-vuotiaana.

Kiekonkäsittelytaito ja kiekolla pelaaminen on tärkeää oppia mutta aivan samalla tavalla kuin aikuiset poraavat, ettei jääkiekkoa voi pelata yhdellä tavalla tulisi se opettaa myös junioreille. KOKO AJAN TOKI MUISTAEN MIKÄ SE TAVOITE KOKO PROSESSISSA ON. Jos halutaan pelaajia jotka syöttelevät paljon ja pitävät kiekkoa paljon, niin silloin toimii varmasti tämä Juha Jyrkkiön metodi. Minä itse haluaisin vielä täydellisempiä pelaajanalkuja, jotka olisivat peliälykkäitä, ymmärtäisivät pelin virtauksen ja osaisivat valita oikean ratkaisun kulloiseenkin tilanteeseen...

Lihavoidun pitää provosointiyritys, muuten en voi ymmärtää miten voit verrata SM-liigapeliä ja E-junioreiden aluesarjaa. Toisessa on paljon aikaa ja tilaa, toisessa on lähes aina kiire. Toisessa taklataan, toisessa ei. Toisessa yksilötaitojen erot ovat pieniä, toisessa erot ovat suuret jne. Hyvän pelaajan ei tarvitse heittää kertaakaan kiekkoa päätyyn tai ränniin E-junnuissa, mutta SM-liigassa on pakko. Kyllähän jääkiekossa on erilaiset lainalaisuudet eri ikäluokissa.

Pelaajan kehittyminen on prosessi, jossa keskitytään eri herkkyysvaiheissa eriasioihin. Synnytyslaitoksella katsellaan Urheilulehden sivuilta P. Sihvosen videoita... ei kun. Eli aluksi keskitytään luisteluun, kehon hallintaan, sen jälkeen tulee mukaan kädet, maila ja kiekko, luonnollinen pelaaminen. Tämän jälkeen tulee vuoroon pelaaminen viisikkona jne.

Jyrkkiön valmentamat 89-syntyneet C-junnut saivat heittää päätyyn ja ränniin, kun he voittivat SM-kultaa.

 

[J.Grönvall]

Lihavoidun pitää provosointiyritys, muuten en voi ymmärtää miten voit verrata SM-liigapeliä ja E-junioreiden aluesarjaa.

Ei ole provosointia. Vielä kerran: pelin virtaus.

 

[TosiFani]

Ei ole provosointia. Vielä kerran: pelin virtaus.

Vielä kerran: Pelin virtaus on täysin erilainen pikkujunnujen peleissä, kuin SM-liigassa.

 

[J.Grönvall]

Vielä kerran: Pelin virtaus on täysin erilainen pikkujunnujen peleissä, kuin SM-liigassa.

No tottakai mutta jääkiekko on jääkiekkoa. Ei tässä päästä näköjään puusta pidemmälle, joten jompi kumpi ei nyt tiedä mistä kirjoittaa. Annetaan lukijoiden päättää, tuossahan nuo tekstit ovat nähtävillä.