Nuori Suomi ry

[Marre]

Arvokysymyksenä se on sitten suurempi asia, että onko se edes Tapparan tai Ilveksen tehtävä liikuttaa kansaa. Mielestäni ei ole, sillä ne ovat jääkiekkoseuroja joiden ydinosaaminen on jääkiekossa ja sinne voi mennä pelaamaan jääkiekkoa. Tapparan ja Ilveksen pitäisi olla myös riittävän kovia sanomaan, että me olemme urheiluseura ja täällä toimitaan urheilun periaatteiden mukaisesti.

Tässä tietysti voisi sitten käydä niin, että Tampereen kaupunki ilmoittaisi, että se tarvitsee omistamansa jäähallit, joita lienee useita, omien intressiensä mukaiseen toimintaan tai vähintäänkin käyvät kustannukset (siis myös pääomakustannukset ja asianmukainen kate päälle) ulkopuolisilta vuokraajilta, joille vielä vuokrattavaksi tarjolla olevaa jääaikaa riittäisi niiltä ajankohdilta, jotka eivät ensisijaisia käyttäjiä, siis niitä, jotka vastaavat kaupungin intressejä palvelevasta terveyttä edistävästä massojen liikuttamisesta, kiinnosta. Jääkiekkoväen omahyväisyys on kieltämättä mittaamaton, mutta hiukan kannattaisi yrittää ymmärtää, että jääkiekko ei ole mikään yhteiskunnasta erillään oleva saareke, joka toimisi omilla ehdoillaan. Ja varsinkin kun kuitenkin sitä yhteiskunnan tukea halutaan ja tarvitaan.

Onhan se kiva elää jossain utopioissa, jossa jostain ilmestyisi iso määrä (sopivat geenit omaavia) vanhempia, jotka olisivat valmiita uhraamaan perhe-elämänsä, lapsensa koulunkäynnin ja ns. normaalin lapsuuden ja kaikki rahansa siihen, että lähdettäisiin tavoittelemaan jotain NHL-tähteyttä. Siis tokihan suuri osa ihmisistä on täydellisen pihalla todennäköisyyslaskennasta, mutta tuskin kuitenkaan ihan niin pihalla. Jokainen voi myös miettiä, olisiko valmis uhraamaan oman lapsensa Suomen kiekkoilun alttarille. Ja onko se lapsen toinen vanhempi myös. Se on todella helppo ajatella toisten lapsia jonain junnutuotannon materiaalina, sen oman Nico-Petterin kanssa homma on vähän toinen. Voisivat ne Ilveksen ja Tapparan junnujoukkueet jäädä aika pieniksi, jos ideana on, että vanhemmat maksavat poskettomat kuukausimaksut, jotta lapsiaan juoksuttaa oravanpyörässä ja kohdella miten sattuu. Tietysti riittäisihän sitä jääaikaa, kun joukkuetta kohti saataisiin puolitoista kentällistä porukkaa kasaan. Menestyksestä en sano mitään.

Jotain realismia näihin junnutuotanto unelmiin!

 

[msg]

Ei taida olla Sihvolan klaanillakaan vastausta siihen miten saadaan Suomeen enemmän näitä esasievisiä? Itse tarjoaisin ratkaisuksi, että jääkiekkoliitto maksaa menestysbonuksia pelaajien vanhemmille sen mukaan kuinka korkealle pelaaja pääsee. Esimerkiksi 1. kierroksen NHL-varauksesta voisi maksaa vaikkapa 500 000 euroa ja sitten vaikkapa NHL-menestyksen mukaan lisää fyrkkaa. Ja jos ja kun pelaaja sitten voittaa suomalaisen penkkiurheilija läskiperseen iloksi arvokisamitalin, niin taas ropsahtaisi vanhempien tilille fyrkkaa.

Tai sitten joku(vaikkapa Sihvolan isi poikineen) voisi perustaa jääkiekkosisäoppilaitoksen, jonka kustannukset käytäisiin keräämässä sieltä kotisohvilla makaavilta menestyshulluilta suomalaisilta. Tähän sisäoppilaitokseen voitaisiin vaikka ottaa lapsia 4 vuoden iästä lähtien ja massaa sitten karsittaisiin joka syksyisillä tryouteilla. Tässä mallissa vanhemmilta ei vaadittaisi aikaa eikä rahaa eikä lapsen harrastus haittaisi omaa työelämää ja vapaa-aikaan. Lomilla voisi sitten viettää laatuaikaa lapsen kanssa.

 

[J.Grönvall]

Jotain realismia näihin junnutuotanto unelmiin!

Hohhoijaa. Voisihan siinä niin käydä mutta sinäkin tiedät, että niin ei koskaan tule käymään, koska Tappara ja Ilves ovat tarpeellisia. Toinen asia on se, että lajikirjo on valtava, ei se rajoitu jääkiekkoon. Tuossa esimerkissäni Tappara ja Ilves ovat nimenomaan esimerkkeinä seuroista, siinä voisi lukea myös TPV, Pyrintö tai TVS.

Minä en oikein edes ymmärrä mitä sinä keuhkoat jostain jääkiekon ylimielisyydestä ja vielä komeasti asian vierestä! Jos olet sitten sitä mieltä, että kaupunki ottaa kaiken urheilemisen vastuulleen, niin ihan rauhassa, ei ole minulta pois :)

Lähtökohta liikkumiselle tulee olla oma halu ja silloin liikkuminen on helppoa, ei tarvitse kuin lähteä ulos. Jos lapsi, nuori tai aikuinen haluaa sitten tutustua johonkin lajiin enemmän niin sitä varten on perustettu urheiluseuroja joissa kyseistä lajia harrastetaan ja parhaat voivat siinä myös kilpailla ihan tosissaan.

Se, että mennään seuraan sillä oletuksella, että nyt sitten liikutaan se kiintiö täyteen, on kuten jo aiemmin sanoin, täyttä paskaa. Ne rahat voi kaataa suoraan kaivoon ilman välikäsiäkin.

 

[J.Grönvall]

Ei taida olla Sihvolan klaanillakaan vastausta siihen miten saadaan Suomeen enemmän näitä esasievisiä? Itse tarjoaisin ratkaisuksi, että jääkiekkoliitto maksaa menestysbonuksia pelaajien vanhemmille sen mukaan kuinka korkealle pelaaja pääsee. Esimerkiksi 1. kierroksen NHL-varauksesta voisi maksaa vaikkapa 500 000 euroa ja sitten vaikkapa NHL-menestyksen mukaan lisää fyrkkaa. Ja jos ja kun pelaaja sitten voittaa suomalaisen penkkiurheilija läskiperseen iloksi arvokisamitalin, niin taas ropsahtaisi vanhempien tilille fyrkkaa.

Täältä J.Grönvallin klaanista heräsi kysymys, että miten esasievisiä on aiemmin syntynyt?

 

[msg]

Täältä J.Grönvallin klaanista heräsi kysymys, että miten esasievisiä on aiemmin syntynyt?

Pitäisi kai tuolta aidolta ja alkuperäiseltä Esalta, että mikä hänet tekemään sen minkä Janin kanssa teki. Poikansa kuulemma ei osaa samalla tavalla pakottaa kieltäytyviä lapsiaan harkkoihin kuin isi aikoinaan. Ehkä pitäisi esimerkiksi sallia taas lasten ruumillinen kuritus, jos se on huippupelaajatuotannon kannalta välttämätöntä?

 

[Mänizeri]

Arvokysymyksenä se on sitten suurempi asia, että onko se edes Tapparan tai Ilveksen tehtävä liikuttaa kansaa. Mielestäni ei ole, sillä ne ovat jääkiekkoseuroja joiden ydinosaaminen on jääkiekossa ja sinne voi mennä pelaamaan jääkiekkoa. Tapparan ja Ilveksen pitäisi olla myös riittävän kovia sanomaan, että me olemme urheiluseura ja täällä toimitaan urheilun periaatteiden mukaisesti.

Massojen liikuttaminen on valtion tehtävä ja valtiolla tarkoitan kouluja sekä "liikuntapropagandan" levittämistä. Ei voi olla pelkästään urheiluseurojen vastuulla liikuttaa lapsia, kyllä sen pitää lähteä ihan muualta. Näin ollen näkisin, että euroistakin huolimatta urheiluseura voi sanoa miten toimitaan.

Siitä samaa mieltä, että seuroissa nimenomaan lajitaidot ovat ne joihin pitäisi pystyä keskittymään. Valitettavasti yhä suurempi osa kersoista vain tulee niin huonossa yleiskunnossa tänä päivänä "luukulle", että kyllä saa isävalmentajat olla tarkkana, ettei tule rasitusvammoja. Odotan edelleen valtiovallalta linjanvetoa siitä, että saisimme ne liikuntapainotteiset luokat vaihtoehdoksi peruskouluun, tulijoita/osallistujia olisi varmasti (itse olisin varmasti mennyt, jos tarjolla olisi ollut). Aamulla "pikku hiet" koulussa (painotus perusliikunnassa, lihaskestävyydessä jne., opettajat tekevät yleensä opetusohjelman mukaan jos pyydetään) ja illalla sitten siihen lajiin, joka nyt sattuu olemaan se oma (futis, jääkiekko, jne...).

Kun vanhempi ensi kerran soittaa seuraan, niin jokaisen valmentajan pitäisi pystyä kertomaan seuran arvot ja toimintatavat, sekä se, että täällä eivät pelaa kaikki yhtä paljon, vaan täällä opetellaan sitä urheilua ja sen sääntöjä. Kun kortit lyödään heti avoimesti pöytään niin suurin osa varmasti sen myös ymmärtää ja osaa sitä arvostaa, muutamasta känkkäränkästä ei tarvitse numeroa tehdä.

Vaatii nykypäivänä pitkää pinnaa kuunnella niitä känkkäränkköjä. Seuroilla pitäisi oikeastaan olla yksi ihminen palkattuna selvittämään näitä tiltanteita, ammattilainen.... Kun se kaverin isä tulee ja alkaa jauhamaan asioista, jotka valmentaja tietää ja näkee joka päivä, mutta isä uskoo vain oman pojan kertomusta (se on vanhemmilta ihan normaali reaktio), niin ole siinä välissä sitten.

Kaippa se on ainoa tapa lähitulevaisuudessa, että seurat tekevät "toimitusehdot", jotka vanhemmat sitten allekirjoittavat ja antavat valmentajille oikeuden toimia tietyillä tavoilla, jotta urheilullinen puoli voidaan toteuttaa kaikille hyväksyttävällä tavalla.

 

[Marre]

Minä en oikein edes ymmärrä mitä sinä keuhkoat jostain jääkiekon ylimielisyydestä ja vielä komeasti asian vierestä! Jos olet sitten sitä mieltä, että kaupunki ottaa kaiken urheilemisen vastuulleen, niin ihan rauhassa, ei ole minulta pois :)

Yleensä homma menee niin, että kaupunki tai kunta valitsee millaisia kolmannen sektorin organisaatioita se tukee. Jos Ilves ja Tappara eivät tarjoa nuorisoliikuntaan ratkaisuja, jotka asioista päättävä lautakunta (joka muuten on valittu poliittisesti ja äänioikeus on myös muilla kuin lätkäjätkillä) pitäisi hyvinä, ei niitä tueta, vaan tuki annetaan niille kolmannen sektorin toimijoille, joiden toiminta on lautakunnan mielestä tuen arvoista. Ja tätä tukea on niin suora rahallinen tuki kuin tuki infran kautta. Varmasti äkkiä ilmaantuisi vanhempien toiveiden mukaisesti toimivia junnujääkiekkotoimijoita, joille esim. se Ilveksen ja Tapparan junioritoiminnan saama suora reilu 100 000 euroa vuodessa kelpaisi. Puhumattakaan tosiaan siitä kaupungin subventoimasta jääajasta.

Lähtökohta liikkumiselle tulee olla oma halu ja silloin liikkuminen on helppoa, ei tarvitse kuin lähteä ulos. Jos lapsi, nuori tai aikuinen haluaa sitten tutustua johonkin lajiin enemmän niin sitä varten on perustettu urheiluseuroja joissa kyseistä lajia harrastetaan ja parhaat voivat siinä myös kilpailla ihan tosissaan.

Se, että mennään seuraan sillä oletuksella, että nyt sitten liikutaan se kiintiö täyteen, on kuten jo aiemmin sanoin, täyttä paskaa. Ne rahat voi kaataa suoraan kaivoon ilman välikäsiäkin.

Liikunta on kansanterveydellisesti liian iso asia jätettäväksi sen varaan, että ne tekee, jotka kovasti haluaa. Ihmisiä kannattaa ja pitää kannustaa ja innostaa liikkumaan ja mahdollistaa se. Sen sijaan yhteiskunnallisesti NHL-pelaajista ei ole muuta iloa kuin että saattavat kannustaa lapsia liikkumaan. Tosin silloin pitää olla tarjolla niitä joukkueita, joissa kaikenlaiset lapset saavat jääkiekkoa pelata. Urheiluseurojen toiminta ei todellakaan ole vain kilpaurheilua varten, eikä sen pidäkään olla. Itseasiassa tyypillisessä suomalaisessa urheiluseurassa kilpailutoiminnalla, saati sitten oikealla kilpaurheilulla, on hyvin pieni osuus. Ja monissa näissä käydään todellakin liikkumassa se kiintiö täyteen.

Voin jo nyt esimerkiksi sanoa, että nelivuotiaalla kummitytölläni tuskin on tulevaisuutta kilpaurheilijana, ei geenien eikä luonteen puolesta (ja toki hän on auttamattomasti myöhässä, koska lajivalinta on tekemättä ja muutenkin tyttö on jo pilattu, koska ainoissa osallistumissaan kilapiluissa sai mitalin, vaikka oli sarjassaan harvinaisen keskinkertaisesti viides kahdeksasta osanottajasta.) Silti juuri hänen urheiluharrastustaan yhteiskunta haluaa tukea ja tukee. Kunta maksaa avustusta ja tarjoaa tiloja paikallisille naisvoimistelijoille (ei yhtään kilpailevaa urheilijaa, mutta satoja harrastajia), joka järjestää lasten jumppakoulua, johon kummityttöni osallistuu. Kunta myös tukee paikallista urheiluseuraa, jonka kuntoliikuntajaosto on ihan yhtä iso, ellei isompi kuin yleisurheilujaosto (joka ne urheilun hengen vastaiset kisatkin, jossa kaikki nelivuotiaiden sarjaan osallistuneet saivat mitalit, järjesti) tai puulaakia pelaava sählyjaosto. Ja kun vein kummityttöni eilen uimahalliin (ei tule muuten kilpauimariakaan likasta), niin kovastihan kunta sitäkin tuki. Likka pääsi sisään ilmaiseksi ja minäkin hyvin edullisesti. Ainoa hänen harrastamansa laji, jota yhteiskunta ei pahemmin tue (ja ainoa, jossa hän osoittaa jotain lahjoja ja oikeaa asennetta) on ratsastus. Urheiluseuratoiminta ei todellakaan ole irrallinen asia tässä yhteiskunnassa ja ei selviäisi päivääkään hengissä ilman kuntien taloudellista tukea. Siksi se ei myöskään voi toimia omilla ehdoillaan, vaan ehdoilla, jotka yhteiskunta hyväksyy.

Jääkiekko on ajamassa itseään nurkkaan juuri tässä asiassa. Monikin vielä haluaa penkkiurheilijana seurata jääkiekkoa, mutta lieveilmiöt myös närkästyttävät yhä useampia. Ja yhä harvempi haluaa lapsensa harrastavan jääkiekkoa. Esimerkkinä vaikkapa kummipoikani perhe. Asuvat vahvalla jääkiekkoalueella, vanhemmat tienaavat riittävästi, että jääkiekkoilu voisi olla mahdollista, isä lähes kaksimetrinen ja äitikin keskipituutta pidempi (pojista siis voisi tulla jääkiekkoilijan kokoisia), molemmat vanhemmat urheilullisesti kohtuullisen lahjakkaita. Kolme poikaa, jotka saavat valita harrastuksensa vapaasti, paitsi jääkiekon, koska vanhempia ei yhtään nappaa sen enempää jääkiekon arvomaailma kuin jääkiekkojunnun vanhempien todellisuuskaan. Tällä hetkellä pojat harrastavat sitten itsepuolustuslajeja, salibandya ja lentopalloa. He eivät suinkaan ole ainoa tietämäni perhe, joilla sama periaate. Ajatus, että lapset saavat valita mieleisensä urheilulajin, kunhan se ei ole jääkiekko, on todella yleinen nykyisin. Ja juuri tässä on suomalaisen jääkiekon suurin tulevaisuuden uhkakuva.

 

[choose_life]

Yleensä homma menee niin, että kaupunki tai kunta valitsee millaisia organisaatioita se tukee.

Urheiluseuratoiminta ei todellakaan ole irrallinen asia tässä yhteiskunnassa ja ei selviäisi päivääkään hengissä ilman kuntien taloudellista tukea. Siksi se ei myöskään voi toimia omilla ehdoillaan, vaan ehdoilla, jotka yhteiskunta hyväksyy.

Jääkiekko on ajamassa itseään nurkkaan juuri tässä asiassa. Ajatus, että lapset saavat valita mieleisensä urheilulajin, kunhan se ei ole jääkiekko, on todella yleinen nykyisin. Ja juuri tässä on suomalaisen jääkiekon suurin tulevaisuuden uhkakuva.

Näinhän se menee. Jääkiekko- tai millä tahansa seuralla on tässä maassa toki täysi vapaus pystyttää karsiva Kiina-akatemia kaksivuotiaille "elintärkeiden lajitaitojen" oppimista varten - mutta se pitää sitten tehdä selväksi joka ikiselle junnulle, vanhemmalle, sponsorille ja yhteiskunnan tuista päättävälle taholle. Ja sille pitää ihan itse löytää maksajat, vetäjät ja pelaajat. Jostain kumman syystä ainoa paikka, jossa tällaista on esitetty (ja luonnollisesti selitellen, kieltäen ja muuten vain sanojen sisältöä ja vastuuta pakoillen), on tämä nettipalsta. Miksihän?

Vatipäiset vanhemmat, jotka yrittävät sekaantua peluutukseen yms. joukkueen sisäisiin asioihin, ovat olleet maanvaiva joka ikisellä vuosikymmenellä. On pitkälti valmentajan ja muun joukkueenjohdon palleista (sukupuoleen katsomatta) kiinni, miten nämä urpot pidetään kurissa. Yleensä lapsikin häpeää yliaktiivista isää tai äitiä. Nostan edelleen hattua esim. Eaglen kaltaiselle ihmiselle, jonka pinna riittää näin äärimmäisen typeryyden kanssa, sekä täällä että reaalimaailmassa.

Mikä on oikeasti masentavaa, on kuulla näitä mielipiteitä jääkiekon yleisestä vahingollisuudesta lasten/nuorten lajina - ja niitä kuulee paljon, ihan fiksuilta ja sivistyneiltä ihmisiltä. Eihän se totta ole, mutta sitä saa mitä tilaa. Alkaa olla viimeiset ajat siivota omia nurkkia, sekä ylä- että junnutasolla.

Toki kehitys on erilaista ja osalle käy jopa niin, että teini-iässä tullaan ohi oikealta ja vasemmalta, toiset taas voivat olla nuorena isoja ja kömpelöitä. Tässäkin olisi jujuna kuitenkin valmentajan oma osaaminen ja pelisilmä, ettei laitakaan kaikkia tekemään samoja juttuja samalla tavalla.

Näen tämän asian siten, että kehityskäyrille kun ei kamalasti voi mitään tehdä, niin joku on 10-vuotiaana paras ja joku toinen taas 15-vuotiaana. Jonkinlaista yksilöllisyyttä voisi ympätä junnujenkin treeneihin.

Vanhaa, mutta edelleen täyttä asiaa. Juuri tästä syystä taso- yms. joukkueiden kiveenhakkaaminen jonain 7-vuotiaana on "puhdasta" idiotismia.

edit:

Sekä seurat että yhteiskunta ovat riippuvaisia toisistaan. Seurat eivät voi todellakaan sanella ehtoja yhteiskunnalle eikä yhteiskunta seuroille. Molemmat tarvitsevat toisiaan. Onneksi kuitenkin jossain asioissa eriävät intressit on myös sovitettavissa yhteen. Turha tässä on siis luoda mitään vastakkainasettelua kun hyvällä yhteistyöllä voittavat kaikki: niin huippu-urheilu kuin kuntoliikunta.

Tästä on myös mm. Mika Kojonkoski puhunut. Mutta ehkä hänen asemassaan ja cv:llään halpojen irtopisteiden keruuyritykset ja oman 15 sekunnin bb-ajan maksimoinen julkisuudessa eivät olekaan ensimmäisinä prioriteettilistalla, vaan ihan oikean keskustelun käyminen.

 

[Fordél]

Arvokysymyksenä se on sitten suurempi asia, että onko se edes Tapparan tai Ilveksen tehtävä liikuttaa kansaa. Mielestäni ei ole, sillä ne ovat jääkiekkoseuroja joiden ydinosaaminen on jääkiekossa ja sinne voi mennä pelaamaan jääkiekkoa. Tapparan ja Ilveksen pitäisi olla myös riittävän kovia sanomaan, että me olemme urheiluseura ja täällä toimitaan urheilun periaatteiden mukaisesti.

Tätä kysymystä voidaan katsella tietysti monesta näkövinkkelistä. Seuran vinkkelistä voi olla itse asiassa vain hyvä asia, että sen tarjonta on monipuolista. Esimerkiksi yleisurheiluseuroissa on huomattu viime vuosina kuinka niiden on ollut järkevää tarjota aikuisille terveysliikuntaa (esimerkiksi aikuisten yleisurheilukoulu), koska siten on saatu seuraan lisää maksavia jäseniä. Varmasti myös Ilvekselle ja Tapparalle on intressissä saada mahdollisimman paljon lajin harrastajia, joista löytyy kenties niitä tulevia edustuksen miehiä tai vähintäänkin seuran toiminnan rahoittajia ja yleisöä matseihin, parhaassa tapauksessa näitä kaikkia. Myös mitä isompi ja aktiivisempi seura olet, sitä paremmin saat yhteiskunnalta tukia.

Massojen liikuttaminen on valtion tehtävä ja valtiolla tarkoitan kouluja sekä "liikuntapropagandan" levittämistä. Ei voi olla pelkästään urheiluseurojen vastuulla liikuttaa lapsia, kyllä sen pitää lähteä ihan muualta. Näin ollen näkisin, että euroistakin huolimatta urheiluseura voi sanoa miten toimitaan.

Onneksi massojen liikuttaminen ei ole valtion päätehtävä eikä sillä ole loppupeleissä tähän edes niin älyttömästi suoria vaikutuskeinoja. Tämä käy jo ilmi ihan katsomalla liikunnan taloutta. Valtion liikuntamäärärahat olivat tänä vuonna reilut 140 miljoonaa euroa. Samaan aikaan (laskentatavasta riippuen) kotitaloudet käyttävät liikuntaan noin 1,4 miljardia euroa ja kunnat noin 600 miljoonaa euroa. Seurat hankkivat vuosittain noin 400 - 450 miljoonaa euroa kotitalouksista toimintansa rahoittamiseksi.

Ei massoja pystytä liikuttamaan tolla reilulla 140 miljoonalla kuin vain osaksi. Valtion ja kunnan päätehtävä on luoda mahdollisuudet liikuntaan mm. olosuhteilla ja avustamalla seuroja sekä liikuttaa erityisryhmiä. Sen sijaan massojen liikuttaminen on seurojen ja etenkin vanhempien/yksilön oma tehtävä. Kaikki lähtee kotoa ja siellä opituista asenteista sekä tarjotuista mahdollisuuksista. Jos lasta kannustetaan liikkumaan, hän kyllä suurella todennäköisyydellä löytää itselleen tavan toteuttaa liikunnan haluaan. Valitettavasti se halu kuitenkin liian usein tukahdutetaan niin vanhempien, seuratoiminnan kuin koululiikunnan taholta.

Summa summarum, sekä seurat että yhteiskunta ovat riippuvaisia toisistaan. Seurat eivät voi todellakaan sanella ehtoja yhteiskunnalle eikä yhteiskunta seuroille. Molemmat tarvitsevat toisiaan. Onneksi kuitenkin jossain asioissa eriävät intressit on myös sovitettavissa yhteen. Turha tässä on siis luoda mitään vastakkainasettelua kun hyvällä yhteistyöllä voittavat kaikki: niin huippu-urheilu kuin kuntoliikunta.

 

[J.Grönvall]

...

Paljon on tekstiä mutta en edelleenkään löydä sieltä mitään mikä liittyisi kirjoituksiini. Ja mikä on se jääkiekon arvomaailma josta tässä nyt puhutaan? Olen samaa mieltä, että jääkiekko on ampunut itseään jalkaan jo vuosikausia näillä väkivaltaretosteluillaan. Ei pidä kuitenkaan unohtaa sitä, että jääkiekko on myös erinomaisen hieno ja koukuttava laji, ilman näitä lieveilmiöitä ja aikuisten toilailuja. Yksi parhaita asioita mitä tässä maailmassa voi housut jalassa tehdä!

Olen edelleen eri mieltä siitä, etteikö urheiluseura voi luoda omia pelisääntöjään. Sinä päivänä kun kunnat alkavat päättää miten tässä maassa urheillaan on suruliputuspäivä. Urheilu urheiluna ja liikunta liikuntana.

Minä olen täysin vakaasti sitä mieltä, että jos seura päättää olla pelkkä kuntoiluseura niin siitä vaan ja sama koskee niitä jotka haluavat olla vaikkapa pelkkiä kilpaurheiluseuroja. Rahoitusta saa muualtakin kuin julkiselta sektorilta. Ei urheiluseuralla ole mitään yhteiskunnallista velvollisuutta liikuttaa, vaan se toimii kuten parhaaksi näkee.

Jos kuitenkin pidämme maalaisjärjen mukana niin tiedämme kaikki, etteivät ihmiset ole niin tyhmiä myöskään seuroissa. Kyse on vain siitä, että se urheilun ja kilpailun luonne pitää ja saa tulla esiin. Kyllä sinne mahtuu muutakin toimintaa, etenkin suuremmissa seuroissa.

Fordélille kommenttina, että ei pystytä vai ei haluta. Jostainhan sekin kielii, että liikuntabudjetti on riittämätön. Mihin se sitten menee, en tiedä. Mutta aikana jolloin puhutaan työssä jaksamisesta, työiän pitenemisestä ja elintasosairauksista on suorastaan idiotismin ylistys olla laittamatta rahaa siihen, että saa JOKAISEN liikkumaan riittävän usein edes siellä koulussa.

Suomalaiselle kun ei saa sanoa, että mikset sitten tee mitään, kun se valittaa läskeistään tai kunnostaan. Se pian suuttuu. Sitten keksitään kaikenlaisia olkiukkoja selittämään sitä ettei nyt voi harrastaa ja liikkua. Sama se on niiden lasten kohdalla, joko se muksu liikkuu tai sitten se ei liiku ja uskoisin, että suurilta osin kyse on haluamisesta. Jos sitä halua ei ole, niin ei se siellä seurassakaan muuksi muutu. Voihan se olla, että urheilu ei ole vain hänen juttunsa mutta on tässä maailmassa paljon hyödyllisempiäkin asioita kuin urheilu.

EDIT. Ja huom! Vaikka yhteiskunta ja seurat tarvitsevat toisiaan ja voivat auttaa toisiaan, niin edelleen se urheilu tulee pitää urheiluna. Se ei edelleenkään sulje mitään pois, niin kuin ainakin muutama nimimerkki kuvittelee.

 

[Fordél]

Minä olen täysin vakaasti sitä mieltä, että jos seura päättää olla pelkkä kuntoiluseura niin siitä vaan ja sama koskee niitä jotka haluavat olla vaikkapa pelkkiä kilpaurheiluseuroja. Rahoitusta saa muualtakin kuin julkiselta sektorilta. Ei urheiluseuralla ole mitään yhteiskunnallista velvollisuutta liikuttaa, vaan se toimii kuten parhaaksi näkee.

Jos kuitenkin pidämme maalaisjärjen mukana niin tiedämme kaikki, etteivät ihmiset ole niin tyhmiä myöskään seuroissa. Kyse on vain siitä, että se urheilun ja kilpailun luonne pitää ja saa tulla esiin. Kyllä sinne mahtuu muutakin toimintaa, etenkin suuremmissa seuroissa.

Urheiluseuralla ei ole tietenkään mitään velvollisuutta liikuttaa ihmisiä. Sehän voi itsenäisenä ry:nä tehdä ihan mitä sitä huvittaa (lain ja ry:n sääntöjen puitteissa tietenkin). Tyly fakta on kuitenkin se, että siinä missä valtion liikuntamäärärahat ovat pieniä, yritysten satsaukset ovat vieläkin pienempiä. Ne pyörivät jossain 100 miljoonassa eurossa. Suomessa sponssitulot ovat lapsen kengissä verrattuna esim. muihin pohjoismaihin. Esimerkiksi Ruotissa ne ovat viisinkertaiset. Eli käytännössä seurat ovat pitkälti valtion, mutta etenkin kuntien ja kotitalouksien tuen varassa.

Mutta silti näitä asioita on edelleen ihan turha laittaa vastakkain eikä varmastikaan moni seuratoimijakaan näe tässä ongelmaa. Koko suomalainen ja samalla myös pohjoismainen liikunta perustuu omatoimiseen liikkumiseen sekä seuratoimintaan, joka tuottaa huippu-urheilulle massaa työstettäväksi. Molemmat siis tarvitsevat toista. Yhteentörmäyksien välttämiseksi täytyy vaan olla selvät pelisäännöt ja tarjota jokaiselle mahdollisuus liikkua omasta lähtökohdistaan, aivan kuten toteat. Mutta sen vielä korjaan, että tätä "muutakin toimintaa" mahtuu kyllä myös pieniinkin seuroihin. Esimerkkinä juuri tuo aikuisten urheilukoulu, joka tuo koko seuralla hyvin lisää resursseja.

Fordélille kommenttina, että ei pystytä vai ei haluta. Jostainhan sekin kielii, että liikuntabudjetti on riittämätön. Mihin se sitten menee, en tiedä. Mutta aikana jolloin puhutaan työssä jaksamisesta, työiän pitenemisestä ja elintasosairauksista on suorastaan idiotismin ylistys olla laittamatta rahaa siihen, että saa JOKAISEN liikkumaan riittävän usein edes siellä koulussa.

Voit kuule olla varma siitä, että todellakin halutaan liikuttaa massoja. Mitään muuta liikuntasektorilla ei halutakaan kuin saada jengi harrastamaan liikuntaa. Miksi? No jo pelkästään siksi, että on paljon halvempaa yhteiskunnalle kustantaa halpaa ennalta ehkäisevää liikuntaa kuin korjata kalliilla vähäisen liikunnan aiheuttamia sairauksia terveydeyden hoidon puolella.

Sekin on kaksipiippuinen juttu, että onko liikuntabudjetti riittämätön. Liikuntarahojen kasvu on ollut hyvää viime vuosina. Tässä on varmasti osaksi taustalla se, että enää ei ole vuosiin tarvinut perustella liikunnan merkitystä esimerkiksi terveydelle. Se sanoma on saatu jo aika hyvin juurrutettua paatuneimmallekin päättäjälle. Toki eihän rahaa ole koskaan liikaa ja ottajia olisi varmasti enemmän. Tässä kuitenkin tietoa siitä miten liikuntamäärärahat käytettiin esim. vuonna 2011:

Kuntien liikuntatoimi 19 milj. euroa
Liikuntapaikkarakentaminen 29 milj. euroa
Liikunnan koulutuskeskukset 21 milj. euroa
Liikunnan kansalaistoiminta (seurat) 47 milj. euroa
Liikuntatieteet 6 milj. euroa
Muut 22 milj. euroa

Suurin ongelma rahojen käytössä on kuitenkin siinä, että niillä liikutetaan pitkälti niitä ihmisiä, jotka liikkuva jo muutenkin. Vähän liikkuvia ei tunnuta tavoittavan oikein millään, ei liikunnan perustoiminnalla eikä oikein hanketoiminnallakaan. Täytyisi siis löytää keinoja joilla toimintaan osallistuisivat etenkin terveytensä kannalta liian vähän liikkuvat.

Suomalaiselle kun ei saa sanoa, että mikset sitten tee mitään, kun se valittaa läskeistään tai kunnostaan. Se pian suuttuu. Sitten keksitään kaikenlaisia olkiukkoja selittämään sitä ettei nyt voi harrastaa ja liikkua. Sama se on niiden lasten kohdalla, joko se muksu liikkuu tai sitten se ei liiku ja uskoisin, että suurilta osin kyse on haluamisesta. Jos sitä halua ei ole, niin ei se siellä seurassakaan muuksi muutu. Voihan se olla, että urheilu ei ole vain hänen juttunsa mutta on tässä maailmassa paljon hyödyllisempiäkin asioita kuin urheilu.

Saa sanoa ja paljon on liikuntaneuvontaa, jossa asiat sanotaan suoraan. Valitettavasti sinnekin on vaikea saada niitä, jotka eivät liiku riittävästi.

Lasten kohdalla ei tietenkään kaikki halua liikkua, mutta varmasti pääosin lapset haluavat liikkua. Urheilu ja liikunta on kuitenkin vuodesta toiseen suosituin harrastusmuoto. Valitettavasti osa näistä, jotka haluvat liikkua, eivät oikein saa mahdollisuutta liikkua haluamallaan tavalla. Kaikki ei nimittäin halua olla mukana kovassa kilpailussa. Osa haluaa, mutta ei kaikki.

 

[J.Grönvall]

Voit kuule olla varma siitä, että todellakin halutaan liikuttaa massoja.

Varmasti näin ainakin korulauseissa mutta tehdäänkö kuitenkaan tarpeeksi? Etenkin peruskoulussa olisi mielestäni paikka laittaa liikuntatunti jokaiselle päivälle. Sitä en osaa sanoa, että pelaavatko muksut välitunneilla vielä kaikenlaista, saahan sitä päivittäistä liikuntaa sieltäkin. Koululiikunnassakin voisi ottaa "yleissivistävän" lähestymiskulman ja harjoituttaa monipuolisesti motoriikkaa ja kehonhallintaa mm. voimistelun ja yleisurheilun avulla. Sählyä ja vastaavia ehtii pelata myöhemmälläkin iällä.

Sitten on tietenkin nuorissa se valtava joukko joka sijoittuu ylä-asteen ja toiseen asteen oppilaitosen välille ja tuo on varmaan tulevaisuutta ajatellen aina se isoin riskiryhmä, koska niinä vuosina se liikunta helposti jää kaiken muun varjoon. Ymmärrän, että ammattikouluissa kaikkien liikkuminen on lähinnä utopistinen ajatus mutta ylä-asteella voisi vielä olla toivoa.

Valistusta voisi hoitaa jatkuvan negatiivisuuden sijaan positiivisuuden kautta, eli sen sijaan että kielletään syömästä tätä ja juomasta tuota, niin lähdetään siitä, että kun hikoilet niin voit syödä noin ja noin paljon. Varmaan sitä on yritettykin mutta itse kansalaisena on helppo sanoa, että eipä ole liikuntavalistus minua tavoittanut kuitenkaan.

Saa sanoa ja paljon on liikuntaneuvontaa, jossa asiat sanotaan suoraan. Valitettavasti sinnekin on vaikea saada niitä, jotka eivät liiku riittävästi.

Lasten kohdalla ei tietenkään kaikki halua liikkua, mutta varmasti pääosin lapset haluavat liikkua. Urheilu ja liikunta on kuitenkin vuodesta toiseen suosituin harrastusmuoto. Valitettavasti osa näistä, jotka haluvat liikkua, eivät oikein saa mahdollisuutta liikkua haluamallaan tavalla. Kaikki ei nimittäin halua olla mukana kovassa kilpailussa. Osa haluaa, mutta ei kaikki.

Tätä lihavoitua minä en ymmärrä oikein millään. Ok, jääkiekko on kallista ja kaikki eivät sitä voi pelata siitä syystä SEURASSA mutta ei se ennenkään mikään este ole ollut.

Ja sekin on ihan validi pointti, että jos vanhemmilla ei ole rahaa johonkin harrastukseen, niin sitten se ikävä kyllä on niin, että on tehtävä jotain muuta. Lapset ovat yllättävän fiksuja, kyllä ne ymmärtävät asioita. Minä olen ollut lapsi vielä niinkin hiljattain kuin 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa. Meitä oli paljon jotka eivät voineet mennä pelaamaan lätkää Tapparaan tai Ilvekseen mutta se asia oli vain niin ja sillä selvä. Ei siihenkään kuole. Sitten pelattiin futista, koska se oli halpaa ja kiekkoa hakattiin asfaltilla ja ulkojäillä - kesät talvet.

Tykkäsin kovasti myös kuulantyönnöstä ja keihäänheitosta ja kun ei ollut välineitä, niin työnnettiin isoa kiveä ja faija teki keihään puun oksasta :D Sitä ennen keihään virkaa toimittanut Titan 3020 sai väistyä modernin kehityksen tieltä!

Tekosyitä löytyy aina mutta laittaisin edelleen vanhempien ja koulun vastuulle sen innostuksen herättämisen ja paljonhan ihan oma esimerkkikin vaikuttaa. Jos ulkoistaa liikunnan seuroille, niin mielestäni on aivan turha valittaa mistään, jos seura toimii urheilun ehdoilla. Se on se kuuluisa peiliin katsomisen paikka.

 

[LaTe_Show]

Tekosyitä löytyy aina mutta laittaisin edelleen vanhempien ja koulun vastuulle sen innostuksen herättämisen ja paljonhan ihan oma esimerkkikin vaikuttaa.

Näin juuri. Ja yhtälailla voidaan sanoa, että Nuori Suomeen vetoaminen on vain tekosyy.

Ei ole ilmaisia lounaita kumpaakaan suuntaan.

 

[Fordél]

Varmasti näin ainakin korulauseissa mutta tehdäänkö kuitenkaan tarpeeksi? Etenkin peruskoulussa olisi mielestäni paikka laittaa liikuntatunti jokaiselle päivälle. Sitä en osaa sanoa, että pelaavatko muksut välitunneilla vielä kaikenlaista, saahan sitä päivittäistä liikuntaa sieltäkin.

Uskallan väittää, että tämä tavoite ei jää vain korulauseisiin vaan paikallistasolta lähtien pyritään liikuttamaan vähän liikkuvia ja löytämään keinoja ihmisten liikuttamiseksi. Tehdäänkö kuitenkaan tarpeeksi niin mahdotinta sanoa. Lopulta kuitenkin liikunnallisuus ratkaistaan kotikasvatuksessa ja yhteiskunta voi lähinnä vain tukea liikunnallisuutta.

Yksi keino on tottakai lisätä liikuntaa peruskoulussa ja tämänkin edistämiseksi tehdään koko ajan duunia. Monissa kouluissa onkin lisätty liikunnan määrää mm. liikunnallisilla välitunneilla ja koulun jälkeisellä liikunnallisella iltapäivätoiminnalla. Homma on pitkälti kiinni kunnista eli miten he haluavat toimia ja profiloida koulujaan.

Koululiikunnassakin voisi ottaa "yleissivistävän" lähestymiskulman ja harjoituttaa monipuolisesti motoriikkaa ja kehonhallintaa mm. voimistelun ja yleisurheilun avulla. Sählyä ja vastaavia ehtii pelata myöhemmälläkin iällä.

Koululiikunta on nykyisin monipuolista ja siellä ei pelata vain sählyä vaan kehitetään mm. motorisia perustaitoja ja opitaan liikunnan lajitaitoja. Kannattaa tutustua koulujen liikunnan opetussuunnitelmiin.

Sitten on tietenkin nuorissa se valtava joukko joka sijoittuu ylä-asteen ja toiseen asteen oppilaitosen välille ja tuo on varmaan tulevaisuutta ajatellen aina se isoin riskiryhmä, koska niinä vuosina se liikunta helposti jää kaiken muun varjoon. Ymmärrän, että ammattikouluissa kaikkien liikkuminen on lähinnä utopistinen ajatus mutta ylä-asteella voisi vielä olla toivoa.

Tämä on ilman muuta kriittinen vaihe liikkumisen kannalta. Nuoren elämään alkaa tulla jos jonkinlaista muutakin aktiviteettia ja silloin liikkuminen jää liian helposti. Tärkeintä on pitää huoli, että nuorilla on mahdollisuus harrastaa liikuntaa hänen omista lähtökohdista kuten ilman todellista kilpailuelementtiä jos ei tosissaan hikoilu enää kiinnosta. Toki niille, joita kiinnostaa huipulle pääseminen, täytyy olla myös siihen mahdollisuus ja näin toki onkin.

Tätä lihavoitua minä en ymmärrä oikein millään. Ok, jääkiekko on kallista ja kaikki eivät sitä voi pelata siitä syystä SEURASSA mutta ei se ennenkään mikään este ole ollut.

Osaksi kyse on rahasta, mutta tähänkin on nyt reagoitu. Valtio ohjasi miljoona euroa siihen, että etsitään toimintamalleja, joilla voitaisiin taata kaikille mahdollisuus harrastaa liikuntaa.

Osaksi kyse on myös siitä, että aina ei ole tarjolla eri lähtökohdista ponnistavaa liikkumista. On kenties vain tavoitteelista kilpaurheilua, mutta ei kenties vähemmän tosissaan vedettävää liikkumista, jossa nuoret voiat hengata yhdessä ja liikkua. Siksi nuori saattaa tippua pois liikunnasta.

Olen jo aikaisemminkin lainannut tänne Kati Lehtosen toimittamaa selvitystä Lasten ja nuorten harrasteliikunnan kehittämisestä 1999-2011, jossa todetaan:

"Selvityksessä tarkasteltujen lajien osalta 15–19-vuotiaista harrastajista noin 40–50 prosenttia lopetti harrastamisen kokonaan ja vain alle 10 prosenttia siirtyi muihin lajeihin. On tärkeää selvittää, oliko lopettaneilla mahdollisuus jatkaa liikkumista vanhassa urheiluseurassaan ja jatkoivatko he liikkumista ylipäätään lainkaan. Lisäksi on syytä analysoida kriittisesti, johtuuko liikuntaharrastuksen lopettaminen liiallisen kilpailullisuuden ja tavoitteellisuuden korostumisesta liikuntajärjestöjen ja seurojen tarjoamassa toiminnassa."​

"Nuorisosta vain noin joka viides pitää kilpailuelementtiä tärkeänä liikunnassa. Sen sijaan suuri osa nuorista haluaa liikunnan tarjoavan pikemminkin mielekkään tavan mukavaan yhdessäoloon. Ei-tavoitteellisen urheilun marginaaliasema urheiluliikkeessä voi synnyttää tilanteen, jossa moni lapsi ja nuori sivuuttaa jatkossa liikuntaharrastuksen."​

Ja sekin on ihan validi pointti, että jos vanhemmilla ei ole rahaa johonkin harrastukseen, niin sitten se ikävä kyllä on niin, että on tehtävä jotain muuta. Lapset ovat yllättävän fiksuja, kyllä ne ymmärtävät asioita. Minä olen ollut lapsi vielä niinkin hiljattain kuin 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa. Meitä oli paljon jotka eivät voineet mennä pelaamaan lätkää Tapparaan tai Ilvekseen mutta se asia oli vain niin ja sillä selvä. Ei siihenkään kuole. Sitten pelattiin futista, koska se oli halpaa ja kiekkoa hakattiin asfaltilla ja ulkojäillä - kesät talvet.

Mielestäni tämä on kaikkea muuta kuin validi pointti. En todellakaan suostu nostamaan käsiä pystyyn ja toteamaan, että vaikka lätkästä tai taitoluistelusta on tullut liian kallista eikä sitä kaikki voisi harrastaa. Luovuttamisen sijaan tälle asialle pitää todellakin tehdä jotain ja varmasti sille pystytään tekemään. Onneksi toimenpiteisiin on myös ryhdytty. Esimerkiksi lätkän puolella on ollut mahdollista saada tukea harrastuskustannuksiin. Toivottavasti myös tuon em. miljoonan avulla saadaan luotua eri puolelle Suomea toimintamalleja, joilla voidaan varmistaa että kaikilla on varaa harrastaa niin lätkää, taitoluistelua kuin muita lajeja.

Tekosyitä löytyy aina mutta laittaisin edelleen vanhempien ja koulun vastuulle sen innostuksen herättämisen ja paljonhan ihan oma esimerkkikin vaikuttaa. Jos ulkoistaa liikunnan seuroille, niin mielestäni on aivan turha valittaa mistään, jos seura toimii urheilun ehdoilla. Se on se kuuluisa peiliin katsomisen paikka.

No niin nyt ollaan oikealla linjalla. Massojen liikuttaminen ei ole tosiaan valtion tehtävä vaan kaikki lähtee vanhempien valinnoista ja arvoista. Kotona opitaan suhtautuminen liikuntaan ja tarjotaan siihen mahdollisuuksia tai pahimmillaan tuhotaan mahdollisuudet. Valtio, kunnat ja seurat tarjoavat sitten mahdollisuudet liikkumiseen ja niin kauan kun seurojen toimintaa rahoitetaan yhteisillä verovaroilla, niillä toivotaan olevan muitakin toiminnan muotoja kuin vain huippu-urheilu. Ja edelleen, tämä ei ole ongelma seuroissakaan vaan päinvastoin sinne mahtuu monenlaista liikkujaa.

 

[P.Sihvonen]

Urheilemisen tunnelma on rikki Suomessa

Suomalaisen huippu-urheilun ja liikunnan suhde on vinoutunut. Edellistä pidetään jälkimmäisen veturina. Ja jälkimmäisen luullaan olevan hyvä pohja edelliselle. Noin ei taida olla Suomen mitassa missään muualla maailmassa. Ja mikä on seuraus Suomessa: kumpikin voi huonosti, suorastaan pahoin.

Nuori Suomi -ideologia on siitä hankala, että se on päästetty koskettelemaan sekä huippu-urheilua (sen pohjaa ja perustaa lapsissa ja nuorissa) että liikuntaa. Näin Suomessa ei synny voittavaa huippu-urheilua eikä liikunta-asiakaan ole hyvällä mallilla.

Yksinkertaisesti se on mahdoton yhtälö, että yritetään (seuroissa) aloitella urheileminen ”kaikki pelaa” -hengessä, kiristää sitä luulotellen niin, että nuo kaikki, jotka ovat saaneet tasapäisesti ja yhtä paljon pelata, voisivat sitten myöhemmin kiriä kiinni sen etumatkan, jonka muiden maiden lapset ja nuoret ovat urheilussa saaneet. Voin kertoa, ettei takamatka ole sitten enää keskimäärin otettavissa kiinni, valitettavasti.

Mielestäni huippu-urheilijaksi on liki mahdoton kasvaa, jos aivot ja kroppa eivät saa elää kilpailu-mentaliteetissa viimeistään 8-vuotiaasta alkaen. Ja oikeastaanhan maailman urheilumaista ainoastaan Suomessa kilpailua on jotenkin häiritty ja rajoitettu 7-11-vuotiaissa. En ymmärrä, miksi juuri Suomella on varaa tuollaisen leikittelyyn – etenkään, kun se ei tunnu johtavan edes säälliseen liikuntakulttuuriin.

Ja oma kokemukseni on, ettei rajoitettu kilpailu 7-11-vuotiaissa mitenkään edes lisää sitä, että liikunta muodostuisi elämäntavaksi, päinvastoin. Pojat (ja tytöt) ovat maailman sivu halunneet urheilulta kilpailua. Sehän sen urheilun pointti on. Se kilpailu sitten liikuttaa lapsia ja nuoria. Nyt toiminta seuroissa on jotain laimeaa ei-urheilua.

Kun meillä on tärvelty ja manipuloitu lasten ja nuorten urheilua Nuoren Suomen ”kaikki pelaa” -hengessä, on saatettu tehdä arvaamattoman suuri virhe. On viety vikaan sekä huippu-urheilua että liikuntaa. Kummankaan tavoitteet eivät ole toteutuneet. Ja paluu normaalin vanhaan hyvään aikaan – jota muu maailman viljelee urheilussa yhä ja alati – on vaikea, koska urheilu ja liikunta on peräti politisoitu ja vuorattu Nuori Suomi -ideologialla.

Liikunnan tavoitteiden toteutumattomuus on toki kansallisesti huippu-urheilun ongelmia suurempi epäkohta. Näen urheilun ammattilaisena ja liikkujana niin, että parit puolivillaiset seuratreenit per viikko kera ”kaikki pelaa” -puuhastelun eivät innoita lapsia rakastumaan urheiluun ja liikuntaan. Se tunnelma seuroissa on rikki. Tarkoitan normaalin urheilemisen tunnelmaa.

Johtava

 

[Fordél]

Nuori Suomi -ideologia on siitä hankala, että se on päästetty koskettelemaan sekä huippu-urheilua (sen pohjaa ja perustaa lapsissa ja nuorissa) että liikuntaa. Näin Suomessa ei synny voittavaa huippu-urheilua eikä liikunta-asiakaan ole hyvällä mallilla.

Kerrotko miten Nuori Suomi -ideologia on vaikuttanut liikunnan puolelle negatiivisesti?

Liikunnan tavoitteiden toteutumattomuus on toki kansallisesti huippu-urheilun ongelmia suurempi epäkohta. Näen urheilun ammattilaisena ja liikkujana niin, että parit puolivillaiset seuratreenit kera ”kaikki pelaa” -puuhastelun eivät innoita lapsia rakastumaan urheiluun ja liikuntaan. Se tunnelma seuroissa on rikki. Tarkoitan normaalin urheilemisen tunnelmaa.

Oletko koskaan ajatellut katsoa asiaa laajasti myös lapsen ja nuoren näkökulmasta? Ja nyt en tarkoita niitä huipulle tähtääviä lapsia ja nuoria, joita kohtaat arjessa ja joiden kanssa teet varmasti hienoa työtä. Lapsissa ja nuorissa on hyvin monenlaisia liikkujia ja urheilijoita. Miten siis kommentoit sitä, että nuorisosta vain noin joka viides pitää kilpailuelementtiä tärkeänä liikunnassa?

Monesti näitä keskusteluja käytäessä unohtuu tärkein näkökulma eli itse liikkujan näkökulma. Keskustellaan kyllä siitä mitä huippu-urheilu tarvitsee, mikä on yhteiskunnan etu, mitä seurat haluavat jne. Vieläkin enemmän pitäisi katsoa asiaa palvelun käyttäjän ja mahdollisten käyttäjien näkökulmasta. Heidän etuaan ajatetaan kun tarjolla on kaikille mahdollisuus liikkua omista lähtökohdistaan, oli se lähtökohta sitten kaverien kanssa höntsäily, tavoitteellinen kilpaiurheilu tai vammaisliikunta.

 

[J.Grönvall]

Koululiikunta on nykyisin monipuolista ja siellä ei pelata vain sählyä vaan kehitetään mm. motorisia perustaitoja ja opitaan liikunnan lajitaitoja. Kannattaa tutustua koulujen liikunnan opetussuunnitelmiin.

Tämähän kuulostaa jo siltä ettei ongelmaa olekaan! Tähän voisi ottaa sellaisen vanhan liiton ja modernin mukavan sekoituksen, että vaadittaisiin, mutta ei kepillä vaan porkkanalla. Ja siten, että yhden pitää tehdä kieppi ja toiselle riittää kuperkeikka. Eli yksilöllisyyttä myös liikuntatunneille (olinko jo liian idealistinen?).

Kun toisaaltahan on niin, että myös se Nuori Suomi tekee samaa mitä se kritisoi, eli tasapäistää...

Osaksi kyse on myös siitä, että aina ei ole tarjolla eri lähtökohdista ponnistavaa liikkumista. On kenties vain tavoitteelista kilpaurheilua, mutta ei kenties vähemmän tosissaan vedettävää liikkumista, jossa nuoret voiat hengata yhdessä ja liikkua. Siksi nuori saattaa tippua pois liikunnasta.

Olen jo aikaisemminkin lainannut tänne Kati Lehtosen toimittamaa selvitystä Lasten ja nuorten harrasteliikunnan kehittämisestä 1999-2011, jossa todetaan:

"Selvityksessä tarkasteltujen lajien osalta 15–19-vuotiaista harrastajista noin 40–50 prosenttia lopetti harrastamisen kokonaan ja vain alle 10 prosenttia siirtyi muihin lajeihin. On tärkeää selvittää, oliko lopettaneilla mahdollisuus jatkaa liikkumista vanhassa urheiluseurassaan ja jatkoivatko he liikkumista ylipäätään lainkaan. Lisäksi on syytä analysoida kriittisesti, johtuuko liikuntaharrastuksen lopettaminen liiallisen kilpailullisuuden ja tavoitteellisuuden korostumisesta liikuntajärjestöjen ja seurojen tarjoamassa toiminnassa."​

"Nuorisosta vain noin joka viides pitää kilpailuelementtiä tärkeänä liikunnassa. Sen sijaan suuri osa nuorista haluaa liikunnan tarjoavan pikemminkin mielekkään tavan mukavaan yhdessäoloon. Ei-tavoitteellisen urheilun marginaaliasema urheiluliikkeessä voi synnyttää tilanteen, jossa moni lapsi ja nuori sivuuttaa jatkossa liikuntaharrastuksen."​

No on se nyt vittu, jos urheiluseuran tehtävänä on tarjota hengailumahdollisuuksia nuorille. Ihan oikeasti nyt jo. Ei kai ne koutsitkaan nyt mitään nuoriso-ohjaajia ole, vaan lajivalmentajia jotka ovat siellä koska haluavat kehittää nuoria siinä lajissa.

Mielestäni on ihan raivostuttava edes lukea tällaista hömppätutkimusta jossa puhutaan jo kahdessa kappaleessa siitä miten KILPAILU ja tavoitteellisuus on mahdollisesti ollut (lue= on ollut) vaikuttamassa haitallisesti. No shit Kati Lehtonen, osa jää pois, koska ei halua ottaa hommaa niin tosissaan.

Ei vain mahdu kaaliin, että jos ei pidä sitä kilpailuelementtiä tärkeänä tai ei edes halua kilpailla, niin mikä vimma sinne seuraan sitten ajaa? Ihan käsittämätöntä leimaamista. Ei se seura ole ainoa paikka missä voi urheilla.

Ja toisekseen, jos esimerkiksi pienemmällä paikkakunnalla olisi kysyntää seuralle jossa voisi hengailla ja harrastaa (mitä se sitten ikinä taas meinaakaan), niin mikä tai kuka estää sellaisen perustamisen? Sekö ettei valtio tai kunta tue sitä?

Mielestäni tämä on kaikkea muuta kuin validi pointti. En todellakaan suostu nostamaan käsiä pystyyn ja toteamaan, että vaikka lätkästä tai taitoluistelusta on tullut liian kallista eikä sitä kaikki voisi harrastaa. Luovuttamisen sijaan tälle asialle pitää todellakin tehdä jotain ja varmasti sille pystytään tekemään. Onneksi toimenpiteisiin on myös ryhdytty. Esimerkiksi lätkän puolella on ollut mahdollista saada tukea harrastuskustannuksiin. Toivottavasti myös tuon em. miljoonan avulla saadaan luotua eri puolelle Suomea toimintamalleja, joilla voidaan varmistaa että kaikilla on varaa harrastaa niin lätkää, taitoluistelua kuin muita lajeja.

Suostut tai et, niin reaalimaailmassa näin käy. Lama-Suomessa oli Tampereellakin köyhiä perheitä, eikä se keskiluokkainen perhekään tainnut kovin varakas olla. Ja tänä päivänä on samalla tavalla yksinhuoltajia ja pienituloisia perheitä. Se pointti oli siinä, ettei siihen pidä jäädä roikkumaan ja valittamaan maailman kovuutta. Mahdollisuuksia on tehdä vaikka mitä. Ja tokihan vaikka lätkävarusteita saa käytettynä ja mielestäni on ollut keräyksiäkin.

Minä en juuri mitään tiedä mutta esimerkiksi jääkiekossa Tampereella nimenomaan kunta taitaa kääriä isot siivut hallivuokrana ja jäämaksuina, ja siten itse vaikeuttaa sitä harrastamista välillisesti.

 

[eagle]

Itse koen sen ongelmaksi että Suomessa seurat eivät osaa kunnolla keskittyä yhteen osa-alueeseen. Tällä tarkoitan sitä että esim. pienemmän paikan pienempi seura ei osaa elää roolissa jossa sen tehtävä on liikuttaa paikallisia lapsia. Sitten jos tälläisessä seurassa tulee yksi muita innokkaampi ja lahjakkaampi lapsi, niin helposti joku turhan innokas vain voittoa tavoitteleva valmentaja tahtoo pitää pojan kynsin ja hampain mukana toiminnassa. Ei siis puhettakaan että ylpeänä päästäisi pojan isompaan seuraan.

Kunnon jalkapallokulttuurimaissa valmentaja taas pitää sitä hienona asiana että "meidän seuran poika pääsi Valenciaan/Evertoniin/Dortmundiin!". Siis ihan junioreissa ollaan ylpeitä jos oman kylän/seuran poika on sinne päässyt. Suomessa taas soitellaan melkeinpä perään, haukutaan ja solvataan petturiksi, jos nuori kaveri lähtee kovempaan seuraan. Suomessa jääkiekon puolella tilanne on vähän parempi, kuin jalkapallon, mutta silti selvää fokusta tekemiseen kaivataan.

Se siis mitä haen tällä, niin Suomessakin pitäisi tajuta että ei kaikkien tarvitse tai eivät voi keskittyä siihen huippu-urheiluun, mutta ne jotka keskittyvät ja tekevät sen hyvin tulee olla sellaisia paikkoja mihin halutaan omia junioreita pienemmissäkin seuroissa kehittää. Ja heti kun seurassa A tulee raja vastaan, niin sitten tulee pelaaja saada kehittymään kovempaan seuraan B.

Suomi kaipaa seuroja jotka keskittyvät harrastamiseen ja jotka keskittyvät kilpailemiseen. Ja tämän on tärkeä olla selvää koko seuralle ja valmennukselle. Se ei tarkoita etteikö yritettäisi tehdä kaikkea maksimaalisen hyvin ns. harrasteseuroissakin, päinvastoin. Mutta silloin pitää olla ymmärrystä siihen mitä tehdään kun löytyy joitain huippulahjakkaita junnuja siinä omassa "harrasteseurassa".

 

[Fordél]

Tämähän kuulostaa jo siltä ettei ongelmaa olekaan! Tähän voisi ottaa sellaisen vanhan liiton ja modernin mukavan sekoituksen, että vaadittaisiin, mutta ei kepillä vaan porkkanalla. Ja siten, että yhden pitää tehdä kieppi ja toiselle riittää kuperkeikka. Eli yksilöllisyyttä myös liikuntatunneille (olinko jo liian idealistinen?).

En usko, että suurin ongelma onkaan koululiikunnassa ja esim. sen laadussa vaikka toki olisi hienoa jos sitäkin saataisiin lisättyä. Lapsen ja nuoren pitäisi liikkua päivättäin eri suositusten mukaan 1,5-2 tuntia päivässä. Tätä suositusta ei pystytä täyttämään koululiikunnalla vaan tarvitaan lasten omaehtoista liikkumista vapaa-ajalla. Sen määrän tippuminen on ongelma.

Lisäksi äsken toivoit yleissivistävää ja monipuolista liikkumista. Nyt sitten jo yksilöllisyyttä myös liikuntatunneille. Niin kauan kun siellä on pääosin vain yksi liikunnanopettaja niin yhdellä tunnilla/yhdistelmätunneilla ei varmasti kovin suureen yksilöllisyyteen pystytä, mutta kun katsotaan koko vuoden toimintaa niin siellä on varmasti kaikille jotakin.

No on se nyt vittu, jos urheiluseuran tehtävänä on tarjota hengailumahdollisuuksia nuorille. Ihan oikeasti nyt jo. Ei kai ne koutsitkaan nyt mitään nuoriso-ohjaajia ole, vaan lajivalmentajia jotka ovat siellä koska haluavat kehittää nuoria siinä lajissa.

Urheiluseuran tehtävänä on ne jutut mitä se on itselleen laatinut. Jos kysyntää on muullekin kuin vain tavoitteelliselle kilpa-urheilulle niin miksei seura tarjoisi palvelujaan heille? Samalla saadaan kenties valmentajalle lisää tunteja ja saadaan kaveri esim. täyspäiväiseksi.

Mielestäni on ihan raivostuttava edes lukea tällaista hömppätutkimusta jossa puhutaan jo kahdessa kappaleessa siitä miten KILPAILU ja tavoitteellisuus on mahdollisesti ollut (lue= on ollut) vaikuttamassa haitallisesti. No shit Kati Lehtonen, osa jää pois, koska ei halua ottaa hommaa niin tosissaan.

Ei vain mahdu kaaliin, että jos ei pidä sitä kilpailuelementtiä tärkeänä tai ei edes halua kilpailla, niin mikä vimma sinne seuraan sitten ajaa? Ihan käsittämätöntä leimaamista. Ei se seura ole ainoa paikka missä voi urheilla.

Kerrotko mikä tutkimuksessa on hömppää ja miksi?

Seuraan ajaa varmasti halu harrastaa liikuntaa ja olla yhdessä kaverian kanssa. En ymmärrä miksi näet ongelmana, jos seura tarjoaa myös tällaista liikuntamahdollisuutta. Sun ajatuksella seurojen ei kannattaisi esim. tarjota aikuisille mahdollisuutta aikuisten urheilukouluihin, koska siinäkään kilpailuelementti ei ole tärkeä, mutta kas kummaa seurat itse ovat kokeneet toiminnan hyvänä. Saadaan lisää jengiä seuraan ja talous vahvistuu.

Samaan aikaan valitat kuinka nuoriso ei liiku riittävästi, mutta et ole valmis huomioimaan heidän tarpeitaan myös seuratoiminnassa. En ymmärrä logiikkaasi.

Ja toisekseen, jos esimerkiksi pienemmällä paikkakunnalla olisi kysyntää seuralle jossa voisi hengailla ja harrastaa (mitä se sitten ikinä taas meinaakaan), niin mikä tai kuka estää sellaisen perustamisen? Sekö ettei valtio tai kunta tue sitä?

Mitä tekemistä paikkakunnan koolla on tämän asian kanssa? Onhan sitä kysyntää niin isoilla kuin pienillä paikkakunnilla ja molemmissa seurat voivat perustaa niin kilpa- kuin harrastajengejä. Ja molempiin on saatavilla yhteiskunnan tukea. Jälleen kerran, ihan turhaa vastakkainasettelua.

Suostut tai et, niin reaalimaailmassa näin käy. Lama-Suomessa oli Tampereellakin köyhiä perheitä, eikä se keskiluokkainen perhekään tainnut kovin varakas olla. Ja tänä päivänä on samalla tavalla yksinhuoltajia ja pienituloisia perheitä. Se pointti oli siinä, ettei siihen pidä jäädä roikkumaan ja valittamaan maailman kovuutta. Mahdollisuuksia on tehdä vaikka mitä. Ja tokihan vaikka lätkävarusteita saa käytettynä ja mielestäni on ollut keräyksiäkin.

Kukaan ei ole kiistänyt etteikö niin kävisi. Kyse on siitä hyväksytäänkö se vallitsevana tilana, jota ei voi muuttaa vai jota voi muuttaa. Minä valitsen jälkimmäisen. Ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi lasten syrjäytymiseen on löydetty keinoja, joilla sitä voidaan liikunnan avulla torjua, löydetään tähänkin varmasti toimivia toimintamalleja. Yhteiskunnan tehtävä on huolehtia siitä, että myös vähävaraisilla on mahdollisuus toteuttaa itseään ja harrastaa liikuntaa eikä tässä asiassa pidä nostaa käsiä pystyyn.

Minä en juuri mitään tiedä mutta esimerkiksi jääkiekossa Tampereella nimenomaan kunta taitaa kääriä isot siivut hallivuokrana ja jäämaksuina, ja siten itse vaikeuttaa sitä harrastamista välillisesti.

Ja se sama kunta myös maksaa isot siivut hallien ylläpidosta. Jos se olisi joku helkkarin hyvä business niin varmasti meillä olisi kunnat täynnä yksityisiä jäähalleja, jotka möisivät vuoroja seuroille. Valitettavasti näin ei ole vaan homma pitää rahoittaa julkisin varoin, mutta niitä tarjotaan seuroille subventoiduin hinnoin etenkin lasten ja nuorten liikuntaan. Toki niissä on varmasti viilaamisen varaa ja hinnat vaikeuttavat harrastamista, mutta lähtökohtaisesti hinnoissa kunta on jo tullut seuroja vastaan.

 

[eagle]

Ja se sama kunta myös maksaa isot siivut hallien ylläpidosta. Jos se olisi joku helkkarin hyvä business niin varmasti meillä olisi kunnat täynnä yksityisiä jäähalleja, jotka möisivät vuoroja seuroille. Valitettavasti näin ei ole vaan homma pitää rahoittaa julkisin varoin, mutta niitä tarjotaan seuroille subventoiduin hinnoin etenkin lasten ja nuorten liikuntaan. Toki niissä on varmasti viilaamisen varaa ja hinnat vaikeuttavat harrastamista, mutta lähtökohtaisesti hinnoissa kunta on jo tullut seuroja vastaan.

Jeps. Todellisuudessahan Pirkanmaalla on valtava kasa jäähalleja kaatunut juuri kuntien syliin, kun eivät nuo hallit kannata. Hyvä muistaa että jäähallin ylläpitokustannukset ovat aika isot. Sinne kun tarvitaan henkilökuntaa, energiaa menee todella paljon, jne.

Samaan aikaan siis on laitettu vaikka mihin pikkukuntiin jäähalleihin useita miljoonia kuntien varoja, kun muiden urheilujen harrastusmahdollisuudet on mitä on. Siis siitä huolimatta että monissa kunnissa sitten ole paljoa mahdollisuutta harrastaa lajia, kun laji on niin kallis jo varusteista saakka.

 

[Fordél]

Samaan aikaan siis on laitettu vaikka mihin pikkukuntiin jäähalleihin useita miljoonia kuntien varoja, kun muiden urheilujen harrastusmahdollisuudet on mitä on. Siis siitä huolimatta että monissa kunnissa sitten ole paljoa mahdollisuutta harrastaa lajia, kun laji on niin kallis jo varusteista saakka.

Jäähallien rakentaminen on ilman muuta iso investointi ja vie varoja muilta lajeilta. Täytyy kuitenkin muistaa, että jäähallia käyttävät myös muutkin kuin lätkän pelaajat eli siellä treenaavat ja harrastavat niin taitoluistelijat, kaukalopalloilijat, ringeten pelaajat kuin vaikka curlingin harrastajat. Lisäksi jos jäähallin yhteyteen tulee juoksurataa tai vaikka kuntosalia niin käyttäjäkunta laajenee. Eli iso investointi, joka kuitenkin palvelee suosittuja lajeja ja laajoja käyttäjäryhmiä, aivan kuten uimahallit ja liikuntahallit.

Toki futismiehenä huutelet tietty futiskenttien (esim. lämmitettyjen tekonurmien) perään, mutta eikös niidenkin osalta tapahtunut Tampereella parannusta:)

 

[J.Grönvall]

Lisäksi äsken toivoit yleissivistävää ja monipuolista liikkumista. Nyt sitten jo yksilöllisyyttä myös liikuntatunneille. Niin kauan kun siellä on pääosin vain yksi liikunnanopettaja niin yhdellä tunnilla/yhdistelmätunneilla ei varmasti kovin suureen yksilöllisyyteen pystytä, mutta kun katsotaan koko vuoden toimintaa niin siellä on varmasti kaikille jotakin.

Nyt en taas ymmärrä miten saat nämä sotkettua keskenään. Mutta perusajatus lähtee siis siitä, että osa lapsista ei tykkää liikunnasta koska ovat liian lihavia tai muuten huonokuntosia, joten he eivät pysty tekemään samoja asioita kuin sellaiset lapset jotka liikkuvat säännöllisesti ja ovat monet vielä seuratoiminnassa mukana. Pyritään siis sillä yksilöllisyydellä saamaan niitä onnistumisen tunteita ja liikunnan iloa. Kaikki ovat hyviä jossain mutta kukaan ei kaikessa.

Telinevoimistelu ja yleisurheilu taas ovat omiaan kehittämään kehonhallintaa ja motoriikkaa ja antavat siten aivan loistavan pohjan mille tahansa liikunnalle vanhemmalla iällä. Sähly tai polttopallo ei anna.

Kerrotko mikä tutkimuksessa on hömppää ja miksi?

Seuraan ajaa varmasti halu harrastaa liikuntaa ja olla yhdessä kaverian kanssa. En ymmärrä miksi näet ongelmana, jos seura tarjoaa myös tällaista liikuntamahdollisuutta. Sun ajatuksella seurojen ei kannattaisi esim. tarjota aikuisille mahdollisuutta aikuisten urheilukouluihin, koska siinäkään kilpailuelementti ei ole tärkeä, mutta kas kummaa seurat itse ovat kokeneet toiminnan hyvänä. Saadaan lisää jengiä seuraan ja talous vahvistuu.

Samaan aikaan valitat kuinka nuoriso ei liiku riittävästi, mutta et ole valmis huomioimaan heidän tarpeitaan myös seuratoiminnassa. En ymmärrä logiikkaasi.

Perusvire on tuossa lyhyessä pätkässä sellainen, että on turha edes lukea koko tutkimusta. Se mitä näet minun ongelmanani on lähinnä sanoja joita tunget suuhuni. Ei ole minun asiani jos vetelet johtopäätöksiä hatusta kysymättä edes tarkentavia kysymyksiä.

Jos et ymmärrä minun perusajatustani tässä asiassa niin keskustelu lienee turhaa.

Mitä tekemistä paikkakunnan koolla on tämän asian kanssa? Onhan sitä kysyntää niin isoilla kuin pienillä paikkakunnilla ja molemmissa seurat voivat perustaa niin kilpa- kuin harrastajengejä. Ja molempiin on saatavilla yhteiskunnan tukea. Jälleen kerran, ihan turhaa vastakkainasettelua.

Sitä, että isommilla paikkakunnilla sellaisia varmaan löytyy, syystä, että se on isompi paikkakunta ja siellä on enemmän ihmisiä. En tiedä miksi kirjoitat vastakkainasettelusta mutta se ei ole taaskaan minun huoleni.

Kukaan ei ole kiistänyt etteikö niin kävisi. Kyse on siitä hyväksytäänkö se vallitsevana tilana, jota ei voi muuttaa vai jota voi muuttaa. Minä valitsen jälkimmäisen. Ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi lasten syrjäytymiseen on löydetty keinoja, joilla sitä voidaan liikunnan avulla torjua, löydetään tähänkin varmasti toimivia toimintamalleja. Yhteiskunnan tehtävä on huolehtia siitä, että myös vähävaraisilla on mahdollisuus toteuttaa itseään ja harrastaa liikuntaa eikä tässä asiassa pidä nostaa käsiä pystyyn.

Köyhiä ja pienituloisia perheitä tulee olemaan aina, se on fakta. Ja samalla tavalla tulee olemaan lajeja joita heidän lapsensa ei voi harrastaa. Sekin on hyvä pitää mielessä maailmaa parantaessa. En kuitenkaan tarkoita, etteikö heidän hyväkseen voisi tehdä asioita, hyvähän se vain on, jos jotain yhteisöllisyyttä saadaan aikaan.

Ja se sama kunta myös maksaa isot siivut hallien ylläpidosta. Jos se olisi joku helkkarin hyvä business niin varmasti meillä olisi kunnat täynnä yksityisiä jäähalleja, jotka möisivät vuoroja seuroille. Valitettavasti näin ei ole vaan homma pitää rahoittaa julkisin varoin, mutta niitä tarjotaan seuroille subventoiduin hinnoin etenkin lasten ja nuorten liikuntaan. Toki niissä on varmasti viilaamisen varaa ja hinnat vaikeuttavat harrastamista, mutta lähtökohtaisesti hinnoissa kunta on jo tullut seuroja vastaan.

Niinpä se tekee, mikään ei ole ilmaista. Mietin vain, että ottaako kunta välistä katetta vai onko se pakotettu jonkun muun syyn takia nostamaan hintoja. Toki ainahan voi sanoa, että koska maailmantalous.

 

[TosiFani]

Suomalaisen huippu-urheilun ja liikunnan suhde on vinoutunut. Edellistä pidetään jälkimmäisen veturina. Ja jälkimmäisen luullaan olevan hyvä pohja edelliselle. Noin ei taida olla Suomen mitassa missään muualla maailmassa. Ja mikä on seuraus Suomessa: kumpikin voi huonosti, suorastaan pahoin.

Nuori Suomi -ideologia on siitä hankala, että se on päästetty koskettelemaan sekä huippu-urheilua (sen pohjaa ja perustaa lapsissa ja nuorissa) että liikuntaa. Näin Suomessa ei synny voittavaa huippu-urheilua eikä liikunta-asiakaan ole hyvällä mallilla...

Ilmeisesti haluat jostain henkilökohtaisista syistä pitää tätä keskustelua yllä näillä liiottelevilla kirjoituksillasi.

Nuori Suomi -ideologia on loistava juttu, sen tarkoituksena on lisätä nuorten liikkumista. Monet tutkimukset osoittavat, että lasten ja nuorten omaehtoinen liikkuminen on vähentynyt ja tästä syystä yhteiskunnan on panostettava siihen.

Nuori Suomi ry:n perustehtävä on perustehtävänä on lisätä lasten ja nuorten hyvinvointia ja elämäniloa liikunnan ja urheilun avulla.

Se, että joissain lajiliitoissa ei osata organisoida omaa toimintaa järkevästi, ei ole Nuori Suomi ry:n syy.

Nuori Suomi -ideologia ei kiellä kilpailemista.

Nuori Suomi ry:n päämääränä on, että jokainen lapsi ja nuori kokee iloa, innostusta ja onnistumisia liikunnassa ja urheilussa. Lapsi tai nuori huomioidaan yksilönä ja omien motiivien mukaisesti. Ja lapsi tai nuori liikkuu terveytensä kannalta riittävästi.

Se, että juostaan kilpaa, ei ole näitä periaatteita vastaan. Ihan samoin voidaan jalkapallossa laskea pisteet sarjataulukkoon, täyttää edelleen nämä periaatteet.

Minusta sinun on turha vuodattaa toistuvasti tätä Nuori Suomi on paha -jargonia ja siirtyä pohtimaan Jääkiekkoliiton tai muiden lajiliittojen toimintaa.

Huippujen puuttuminen johtuu useasta tekijästä, yksi tärkeimmistä on kilpailun kiristyminen, huipulle pääsy vaatii entistä enemmän uhrauksia. Toinen syy on nyky-yhteiskunnan mukavoituminen, harvat perheet ja lapset ovat valmiita uhraamaan monia vuosia hyvin epävarman tavoitteen eteen. On mukavampi hengata kavereiden kanssa ja olla netissä, kuin juosta lenkkiä sateessa.

Urheilun pitää tarjota mahdollisuuksia kaikentasoisille lapsille ja nuorille. Tämä on sellainen haaste, jonka seurojen tulee ratkaista. Jääkiekossa tämä tarkoittaa mielestäni mm. vähemmän joukkueharjoittelua ja enemmän yksilöharjoittelua, motivoituneet harjoittelee ja harrastelijat harrastaa.

Lainaukset nuorisuom.fi sivustolta.

 

[Fordél]

Nyt en taas ymmärrä miten saat nämä sotkettua keskenään. Mutta perusajatus lähtee siis siitä, että osa lapsista ei tykkää liikunnasta koska ovat liian lihavia tai muuten huonokuntosia, joten he eivät pysty tekemään samoja asioita kuin sellaiset lapset jotka liikkuvat säännöllisesti ja ovat monet vielä seuratoiminnassa mukana. Pyritään siis sillä yksilöllisyydellä saamaan niitä onnistumisen tunteita ja liikunnan iloa. Kaikki ovat hyviä jossain mutta kukaan ei kaikessa.

Telinevoimistelu ja yleisurheilu taas ovat omiaan kehittämään kehonhallintaa ja motoriikkaa ja antavat siten aivan loistavan pohjan mille tahansa liikunnalle vanhemmalla iällä. Sähly tai polttopallo ei anna.

Ja osa ei tykkää liikunnasta, koska kotona heitä ei ole kannustettu liikkumaan.

Mutta mitä tulee koululiikuntaa niin tässä esimerkiksi ote Tampereen kaupungin opetussuunnitelmasta:

"Vuosiluokkien 1−4 liikunnan opetuksessa tulee ottaa huomioon oppilaan valmiudet sekä yksilölliset kehitysmahdollisuudet. Opetus toteutetaan leikinomaisesti kannustavassa ilmapiirissä ja se etenee motorisista perustaidoista kohti lajitaitoja. Liikunnan opetuksen lähtökohta on oppilaiden aktiivisuus, ja opetuksessa hyödynnetään oppilaiden mielikuvitusta ja omia oivalluksia."

Ja esimerkiksi kolmannelta vuosiluokalta voit käydä tsekkaamassa kuinka siellä liikuntatuntien sisältöön kuuluu mm. voimistelua, juoksemista, hyppyjä ja heittoja.

Perusvire on tuossa lyhyessä pätkässä sellainen, että on turha edes lukea koko tutkimusta. Se mitä näet minun ongelmanani on lähinnä sanoja joita tunget suuhuni. Ei ole minun asiani jos vetelet johtopäätöksiä hatusta kysymättä edes tarkentavia kysymyksiä.

Jos et ymmärrä minun perusajatustani tässä asiassa niin keskustelu lienee turhaa.

Suosittelisin kuitenkin lukemaan myös tutkimuksia aiheesta ja tässä oli yksi sellainen. Laita ihmeessä tänne linkkejä muunlaisiinkin tutkimuksiin, sillä mieluusti lukisin niitä.

Mitä tarkentavia kysymyksiä en ole huomannut kysyä sulta?

Ja keskustelulle on aina tilaa, joten sitä on ihan turha lopettaa. Ei nämä asiat vaikenamalla aukene ja mulla on ainakin ihan vilpitön ja aito halu ymmärtää näkökantasi. Tähän mennessä en osaa niistä ole ymmärtänyt.

Köyhiä ja pienituloisia perheitä tulee olemaan aina, se on fakta. Ja samalla tavalla tulee olemaan lajeja joita heidän lapsensa ei voi harrastaa. Sekin on hyvä pitää mielessä maailmaa parantaessa. En kuitenkaan tarkoita, etteikö heidän hyväkseen voisi tehdä asioita, hyvähän se vain on, jos jotain yhteisöllisyyttä saadaan aikaan.

Vähävaraisia perheita tulee varmaankin aina olemaan, siitä samaa mieltä. Tulee myös olemaan lajeja, joita kaikki eivät voi harrastaa eikä yhteiskunnan tule tällaista toimintaa tukea. Mieleen tulee vaikka mikroautoilu. Jääkiekko on kuitenkin hyvin suosittu laji lasten ja nuorten keskuudessa, mutta toisaalta sen hinnat eivät ole karanneet vielä ihan tavoittamattomiin. Näin ollen jääkiekon harrastamismahdollisuuksiin voidaan vielä vaikuttaa ja siihen löytyy resursseja. Tästä esimerkkinä myös Jääkiekkoliitto on taas ryhtynyt asian suhteen toimiin ja osa MM-kisojen tuotoista käytetään vähävaraisten lasten harrastamismahdollisuuksien parantamiseen.

Niinpä se tekee, mikään ei ole ilmaista. Mietin vain, että ottaako kunta välistä katetta vai onko se pakotettu jonkun muun syyn takia nostamaan hintoja. Toki ainahan voi sanoa, että koska maailmantalous.

Tarkkaa tietoa mulla ei tietenkään ole kaikkien kuntien toiminnasta, mutta sanoisin, että on pakotettu muun syyn takia nostamaan hintoja. Energia kallistuu, palkat nousee jne. Myös kuntien kiristynyt talous vähentää mahdollisuuksia tarjota vuoroja "alle markkinahinnan". Mutta silti niin tapahtuu ja hyvä niin. Esim. lapsille tarjotaan edelleen ilmaisia vuoroja valtaosassa kunnista. Ja aikanaanhän tässäkin asiassa on menty oikeuteen asti kun yksityinen tennisfirma haastoi kaupungin oikeuteen kun tämä tarjosi vuoroja halvemmalla hinnalla kuin yksityinen. Suo siellä, vetelä täällä.

 

[Mänizeri]

Monesti näitä keskusteluja käytäessä unohtuu tärkein näkökulma eli itse liikkujan näkökulma. Keskustellaan kyllä siitä mitä huippu-urheilu tarvitsee, mikä on yhteiskunnan etu, mitä seurat haluavat jne.

Harvemmin keskustelu lähtee siitä näkökulmasta, että tarvitaanko Suomessa huippu-urheilua. Totta kai tarvitaan, vastataan joka tuutista. Tarvitaan esikuvia, jotta lapset alkavat urheilla ja liikkua. No, jos tarvitaan, niin miksi huipulle ei ole luotu minkäänlaista polkua? Ei ole mitään rakennetta sen varmistamiseksi, että niitä urheilijoita tulisi, jotka taas ovat koko toiminnan sydän. Muut työelämän sarat saavat koulutusohjelmissa itseään kehittäneitä ihmisiä. Urheilun puolella saadaan mitä saadaan. Ovatko lapsiin kohdistuvat vaatimukset realisitisia?

Yhteiskunta ei ole missään vaiheessa nähnyt tarpeelliseksi, että urheilijoita tarvitsisi "kouluttaa". Ei ole minkäänlaisia määrällisiä tavoitteita, montako huippu-urheilijaa pitäisi per ikäluokka tulla jne. Ei edes tavoitetasolla. Jos kerran huippu-urheilua (eli ammatikseen urheilevia) Suomessa tarvitaan, niin miksi näinkin perustavanlaatuinen asia on tekemättä? Ja kuitenkin urheilijoilta odotetaan, että kun sinne kilpailuihin mennään, että "pää kestää", "tulee kauden paras suoritus" jne., ja epäonnistujia kirotaan. Voi olla että vastaus piileekin siinä että "parhaiden pitää saada pelata paljon parhaita vastaan ja oppia voittamaan", eikä tarvita mitään muuta henkistä koulua. Liikkumiseen liittyviä tavoitteita sen sijaan löytyy.

Tälläkin palstalla keskustellaan, että seurojen pitäisi saada koulia jätkiä kilpailemaan, tappelemaan jne, Seurat saavat vaatia säntillistä paikalla oloa, suorittamista ym., mutta millä perusteella? Ai niin, tämähän on vapaaehtoista, mutta ei sitten kuitenkaan. Lopputuloksena voi olla kaveri joka ei työllisty mihinkään. Ei urheilijaksi, koska kukaan ei maksa palkkaa muista kuin huippusuorituksista, mutta ei myöskään työelämään muualle, koska koulut jäivät urheilun takia käymättä. Eihän aina näin käy, mutta saako urheilun nimissä vaatia mitä vain? Jos tulevaisuus kerran on sitä, että tunnit päivästä nykymallilla loppuvat kesken. Riskit ovat aika kovat. Puhutaan, että säännöt ovat kaikille selvät kun toimintaan lähtee, mutta toisaalta pitäisi sitoutua todella rajusti ja jättää ns. normaali lapsuus taka-alalle. Aletaan järjestää kalenteria urheilun ehdoilla. Kenellä on vastuu erilaisten ongelmien tullessa, onko se sitten vanhemmilla jotka ovat lapsensa pyöritykseen antaneet? Kuitataan, että "te tiesitte riskit, se on moro." Mikä sitten on se riittävä kilpailun taso, joka ei sitten häiritse lasten muuta elämää, kun sitäkin yleensä on. Peli on todella kovaa siihen nähden, että kyseessä on erittäin spesiaaliammatti, jossa onnella ja sattumalla on valtava merkitys, puhutaan unelmasta jonka realisoituminen on mahdollista erittäin pienelle porukalle, mutta silti sille pitäisi luovuttaa koko lapsuutensa. Ja näitä kavereita pitäisi löytyä satoja per ikäluokka, jotta sieltä saataisiin maailmanluokan tekijöitä. On helppo puhua yleisellä tasolla huipulle pääsyn vaatimuksista, mutta kaiken järjestäminen käytännössä onkin jo toinen juttu. Jos joukkueessa pelaa 20 jätkää, niin silloin toimintaa sotkeutuu yleensä vähintään isä/äiti per jätkä ja ollaan jo 60 ihmisen arjessa kiinni, yleensä vielä useamman. Ja kun joukkeita on Suomessa satoja, niin...

Koko urheilukenttä on Suomessa sellaisessa merkillisessä välitilassa, jossa urheilun ansiosta itsensä suoraan ja välillisesti elättävät esittävät vaatimuksia ja toiveita urheilijoiden tuottamiseen, mutta toisaalta urheilijan ammattia ei ole missään virallisessa koulutusohjelmassa (vai onko?). Ei ole juurikaan normaaliin palkkatyöntekijään rinnastettavaa turvaa jne. Ja sitten on tämä rajapinta liikunnan ja huippu-urheilun välillä... Perustuuko koko huippu-urheilu Suomessa sille, että ihmiset, joilla on vaikutusvaltaa, haluavat seurata urheilua, niin sitä kautta järjestyy sitten reusrsseja? Veikkauksen kautta jne. Eihän urheiluseurat itseään Suomessa kovin hyvin elätä.

Tavallaan urheilu on jo sellainen viihdemuoto, jonka voi rinnastaa mihin tahansa muuhun viihde-elämän porukkaan lobbareineen, järjestöineen ym. Silti, tuotteen tärkeimmät tekijät ottavat kovaa riskiä huipulle pyrkiessään (ja työllistääkseen järjestöjen väkeä), vaikka se lähtisikin omasta halusta tehdä hommia.