Nuori Suomi ry

[Gags]

Nuori Suomi-projektiin liittyen olisin kysynyt että mitä johtopäätöksiä voidaan mielestänne vetää 18v maajoukkueen esityksistä? Varsinkin Nuori Suomi-ajattelun puolestapuhujien mielipiteet kiinnostaisivat kovasti.

 

[Sarastro]

Nuori Suomi-projektiin liittyen olisin kysynyt että mitä johtopäätöksiä voidaan mielestänne vetää 18v maajoukkueen esityksistä? Varsinkin Nuori Suomi-ajattelun puolestapuhujien mielipiteet kiinnostaisivat kovasti.

Varmaan ensin täytyy miettiä, mistä huono menestys on johtunut. Onko kyseessä esimerkiksi yksilöiden ominaisuuksissa puutteita vai kenties taktisissa asioissa, joista on vastuussa valmentaja. Useasti on mainittu yksilöiden taidon puute, mutta joskus on valmentajien puolelta tarkoituksella jätetty taitoa valitsematta (Dufva/JM Aaltonen).

Herkkyyskausien kannalta ajateltuna taito/tekniikka on opittava n.13 vuotiaaksi mennessä. Tällöin taitovajeen tarkastelussa täytyy keskittyä tätä edeltävään aikaan. Nuori-Suomesta en kauheasti vielä tiedä, joten en ole tässä vaiheessa puolesta enkä vastaan (pikemminkin päinvastoin). Kuitenkin olen antanut iteselleni kertoa, että tarkoitus on antaa kaikkien osallistua. Taidon puutteeseen en usko sillä olevan merkitystä, pelaako pelaaja 20 vai 25 minuuttia pelissä. Huomion voisi keskittää siis harjoittelun puolelle. Onko siis kyse harjoittelun määrästä vai laadusta? Toteutuuko ideologian pyrkimys yksilön kehittämisestä, vai meneekö joukkueen menestys yksilöiden edelle? Taito kehittyy vain toistojen kautta. Näin puhui mm.Tamminen. Ulkojäiltä ovat taitonsa ammentaneet mm. J.Pesonen ja JM Aaltonen, ainakin omien sanojensa mukaan.

Mielestäni valmentajilla on suurin vastuu pelaajien yksilöllisestä kehittymisestä. On luotava ilmapiiri ja olosuhteet, jotka kannustavat juurikin tekniikan ja taidon kehittämiseen myöskin muulloinkin kuin ohjattujen vuorojen aikana. Ja ehdottomasti pääpainon harjoittelussa tulisi olla alle 13 vuotiailla juurikin taidossa ja tekniikassa.

Olen ollut mukana g-junioreiden harrastustoiminnassa ja ikäväkseni olen huomannut, että menestys voi olla liian tärkeässä roolissa. Tämä varsinkin vanhempien toimesta. Jopa tuomareille huutoa on katsomosta kuulunut! Siis 7-8v. peleissä! Kaikkien lasten ja nuorten urheilussa mukana olevien tulisi miettiä hyvin tarkkaan asioiden tärkeysjärjestystä. Minusta on paljon tärkeämpää antaa lapsille mahdollisuus kehittyä pelaajana, kuin se että voittaako g-juniorijoukkue vai ei. Parempi mittari onnistuneelle valmennukselle on tulevien liigapelaajien määrä kuin voitto%.

Joo, hieman hankalaksi meni. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että nuori-suomi ei ole esteenä hyvien pelaajien kehittymiselle, vaan ongelmat löytyvät valmennuksesta ja prioriteeteista. Pidätän oikeuden muuttaa mielipidettäni.

 

[upnorth24]

Joo, hieman hankalaksi meni. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että nuori-suomi ei ole esteenä hyvien pelaajien kehittymiselle, vaan ongelmat löytyvät valmennuksesta ja prioriteeteista. Pidätän oikeuden muuttaa mielipidettäni.

Yllä lainattu kirjoittaja esitti monta erittäin hyvää mielipidettä ja keskustelua tästä asiasta pitää käydä. Omasta mielestäni ongelmat löytyvät siinä, että koko järjestelmä tähtää vaan ja ainoastaan harrastajamäärän kasvattamiseen. Kaikille mahdollisuus, jotta kaikilla on kivaa. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta Suomen kokoisessa maassa pitäisi tähdätä ennen kaikkea lahjakkuuksien kehittämiseen ja antaa heille mahdollisimman hyvät edellytykset jalostaa luontaisia kykyjään. Kolmosketjun duunareita huipputasolle pystytään tuottamaan Nuori Suomenkin puitteissa, mutta mikäli suomalaiset jääkiekkoihmiset joskus haluavat vielä nähdä todellisia lahjakkuuksia ja maailman tähtiä, niin toiminnan ja ajattelutavan on muututtava.

Lahjakkaimpiin pitää panostaa. Koko järjestelmän tulisi olla tehty heitä varten. Joukkueen menestys ei ole avainasemassa, vaan huippuyksilöiden kehittäminen. Tämän ajattelutavan pitää olla etusijalla A-junioreihin asti. Myöhemmin kehittyville täytyy myös luoda keinot päästä tähän järjestelmään kiinni, kun lahjakkaimpien etumatka on kurottu umpeen.

Se miten tähän päästään on toinen asia, mutta esimerkkiä voisi ottaa ennen muuta jääkiekon emämaasta eli Kanadasta.

 

[eagle]

Sarastrolta täyttä asiaa. Tästä itsekkin kirjoittanut jo väsymiseen asti. Kun voittaminen ja kilpailu sarjoissa on tärkeämpää jo 7-vuotiaista saakka, kuin pelaajan kehittyminen tai pelaamisen kehittäminen, niin mennään alusta saakka metsään.

 

[Maple Leaf]

Nuori Suomi-projektiin liittyen olisin kysynyt että mitä johtopäätöksiä voidaan mielestänne vetää 18v maajoukkueen esityksistä? Varsinkin Nuori Suomi-ajattelun puolestapuhujien mielipiteet kiinnostaisivat kovasti.

Vaikka en olekaan ensisijaisesti Nuori Suomi -ajattelun puolestapuhuja, vaan Nuori Suomi -ajattelun aiheettoman syyllistämisen vastustaja, rohkenen silti uskoa etteivät U18-kisat muuta tässä ketjussa esitettyjä mielipiteitä suuntaan tai toiseen - kannattaa siis lukea tämä viestiketju alusta alkaen, eivätköhän ne argumentit sieltä löydy.

 

[Gags]

Vaikka en olekaan ensisijaisesti Nuori Suomi -ajattelun puolestapuhuja, vaan Nuori Suomi -ajattelun aiheettoman syyllistämisen vastustaja, rohkenen silti uskoa etteivät U18-kisat muuta tässä ketjussa esitettyjä mielipiteitä suuntaan tai toiseen - kannattaa siis lukea tämä viestiketju alusta alkaen, eivätköhän ne argumentit sieltä löydy.

Höh, oletpas sä tylsä kun toinen yrittää v. 2005 alkanutta perinnettä ylläpitää ketjun avausviestin hengessä.

 

[Maple Leaf]

Höh, oletpas sä tylsä kun toinen yrittää v. 2005 alkanutta perinnettä ylläpitää ketjun avausviestin hengessä.

Sori, Gags, mutta nyt tiedät, mistä syystä minua kutsutaan niin työ-, harraste- kuin ystäväympyröissäkin Maple "tylsä jannu" Leafiksi. Myös Torontossa puhutaan Maple "The Boring One" Leafista, mutta uskon, että silloin he eivät tarkoita minua, vaan GM Fergusonia. ;)

 

[Mänizeri]

Laukaisutaito

Onko tässä ketjussa puhuttu maalinteosta jossain vaiheessa? En jaksaisi millään lukea kaikkia viestejä. Ajattelin antaa oman mielipiteeni siitä, mikä mielestäni on suurin ongelma suomalaisessa jääkiekossa. Mutta annan olla, jos aihe on jo "puitu"..

 

[eagle]

Onko tässä ketjussa puhuttu maalinteosta jossain vaiheessa? En jaksaisi millään lukea kaikkia viestejä. Ajattelin antaa oman mielipiteeni siitä, mikä mielestäni on suurin ongelma suomalaisessa jääkiekossa. Mutta annan olla, jos aihe on jo "puitu"..

Kyllä laukaisutaidosta on puhuttu kanssa paljon. Tämäkin varmaan johtuu Nuoresta Suomesta eräiden kirjoittajien mukaan.

 

[PJx]

Vaikka suhtaudunkin NS:n tiettyihin piirteisiin kriittisesti, niin sen syyllistäminen on pääosin ”poliittisesti korrektin” syyllisen etsimistä. Suomessa on toimiva junnujärjestelmä. Olettaa sopii että tällainen järjestelmä tuottaa juuri sitä, mitä on tilattu (esimerkiksi hyviä maalivahteja). Jos siis ”toimitus” ei ole odotusten mukainen, niin olisi syytä pohtia mitä itse asiassa tuli tilattua.

Ei ole NS:n vika, jos systeemi suosii ”väärän ” tyyppisiä pelaajia ja vahvuuksia. Itse olen sitä mieltä, että yksi suurimmista esteistä taidon kehittymiselle on junnujoukkueilta puuttuva pelisysteemi. Yhdistettynä tasoeroihin tämä mahdollistaa sen, että (parhaat) pojat menestyvät pitkälle varsin yksipuolisilla taidoilla. Esimerkiksi syöttö/syötön vastaanottotaitoa ei tarvitse kunhan jalkoja riittää. Toisaalta, koska peli on niin yksinkertaista, ei pelin lukuakaan tarvitse opetella.

Tuloksena on laput silmillä koheltavia polkukoneita. Kun muistetaan, että syöttö/syötön vastaanotto on niitä kiekkoilijan vaativimpia taitoja, niin niiden opiskelu myöhemmällä iällä on tuskallista.

Suuri osa nykyisistä junnuista on kasvanut ilmapiirissä, jossa on korostettu henkilökohtaisia taitoja. Ikävä kyllä, henkilökohtainen taito on ymmärretty varsin suppeasti. Jalkakynät ja 1vs1 pelaaminen on vain pieni osa henkilökohtaista taitoa. Henkilökohtaisen taidon pakettiin pitäisi kuulua myös esimerkiksi kiekoton liikkuminen ja itsensä pelattavaksi tekeminen. Jos ja kun syötöt ja kiekoton pelaaminen on aivan liian pienessä osassa junnujen touhuja, niin junnujen yksipuolisuus ei ole mikään ihme.

Jos poikien peleissä näillä taidoilla ei ole juuri käyttöä, eivät ne myöskään kehity. Kehityksen edellytys on, että myös pojat kokevat omat puutteensa sellaisiksi, että niille täytyy tehdä jotain. Jos poika menestyy yhdellä vahvuudella, ei hän välitä kehittää itseään ja tuloksena on kriittisessä iässä hukattuja mahdollisuuksia.

Sitäkään en ymmärrä, miksei voittoa tulisi tavoitella ”tervein” keinoin. Joukkueurheilussa voiton tavoittelu on tosi tärkeää, voittaminen ei niinkään. Peleissä pojat ovat kilpailuhenkisessä tilaisuudessa. Jos näissä tilaisuuksissa ei tavoitella voittoa, niin pojat saavat vääristyneen kuvan tavoitteista. Voiton tavoittelussa ei ole siis mitään pahaa, päinvastoin, vaan keinoissa, joita joissain joukkueissa voiton tavoittelussa käytetään.

 

[eagle]

Sitäkään en ymmärrä, miksei voittoa tulisi tavoitella ”tervein” keinoin. Joukkueurheilussa voiton tavoittelu on tosi tärkeää, voittaminen ei niinkään. Peleissä pojat ovat kilpailuhenkisessä tilaisuudessa. Jos näissä tilaisuuksissa ei tavoitella voittoa, niin pojat saavat vääristyneen kuvan tavoitteista. Voiton tavoittelussa ei ole siis mitään pahaa, päinvastoin, vaan keinoissa, joita joissain joukkueissa voiton tavoittelussa käytetään.

Täysin samaa mieltä tästä. Voiton tavoittelun tulisi tulla pelaajien kautta, eikä vanhempien tai esim. virheiden pelkäämisen tai ylitaktisuuden tms.

 

[Mänizeri]

Itse olen sitä mieltä, että yksi suurimmista esteistä taidon kehittymiselle on junnujoukkueilta puuttuva pelisysteemi.

Mitä tarkoitat pelisysteemillä? Totuus on se, että junioireista todella harva nousee mestikseen ja sitä korkeammalle tekemään pitkää uraa. Olisiko joku laskenut että 1% per ikäluokka. Ammattilaisjoukkueet tarvitsevat kuitenkin pelimiehiä, eli yksilöitä. Tällöin yksilönvapaus olisi tärkeämpää. Mielestäni juuri pelisysteemi saa aikaiseksi seuraavat luettelemasi asiat.

Yhdistettynä tasoeroihin tämä mahdollistaa sen, että (parhaat) pojat menestyvät pitkälle varsin yksipuolisilla taidoilla. Esimerkiksi syöttö/syötön vastaanottotaitoa ei tarvitse kunhan jalkoja riittää. Toisaalta, koska peli on niin yksinkertaista, ei pelin lukuakaan tarvitse opetella.

Tuloksena on laput silmillä koheltavia polkukoneita. Kun muistetaan, että syöttö/syötön vastaanotto on niitä kiekkoilijan vaativimpia taitoja, niin niiden opiskelu myöhemmällä iällä on tuskallista.

Suuri osa nykyisistä junnuista on kasvanut ilmapiirissä, jossa on korostettu henkilökohtaisia taitoja. Ikävä kyllä, henkilökohtainen taito on ymmärretty varsin suppeasti. Jalkakynät ja 1vs1 pelaaminen on vain pieni osa henkilökohtaista taitoa. Henkilökohtaisen taidon pakettiin pitäisi kuulua myös esimerkiksi kiekoton liikkuminen ja itsensä pelattavaksi tekeminen. Jos ja kun syötöt ja kiekoton pelaaminen on aivan liian pienessä osassa junnujen touhuja, niin junnujen yksipuolisuus ei ole mikään ihme.

Jos poikien peleissä näillä taidoilla ei ole juuri käyttöä, eivät ne myöskään kehity. Kehityksen edellytys on, että myös pojat kokevat omat puutteensa sellaisiksi, että niille täytyy tehdä jotain. Jos poika menestyy yhdellä vahvuudella, ei hän välitä kehittää itseään ja tuloksena on kriittisessä iässä hukattuja mahdollisuuksia.

Hyviä pointteja. Tuosta liikkeen ylikorostuneesta asemasta olen samaa mieltä. Itse olen mielessäni tiivistänyt asiat, jotka junioriaikana on opittava, jotta Suomi voi jatkossakin menestyä kv-otteluissa. Lista on ehkä jollekin itsestään selvä, mutta harjoitellaanko näitä niin, että ne tulevat selkärangasta? Monesti valmentajat vetävät uskomattomia kiemuroita, joissa kukaan ei opi mitään kunnolla. Tehdään sinne päin, koska on pakko olla jotain hienoa ja perusasiat unohtuvat. Ehkä NS-ohjelmakin voisi kehittyä enemmän perusasioihin, koska kivat asiat seuraavat osaamisen kehittymisestä.

1. Laukaisutaito. Tämä ei tarkoita tulista laukausta päätyseinään, vaan kykyä laittaa kiekko sinne missä on tyhjä tila ja lukuisista eri asennoista. Myös suoraan syötöstä laukomisen taitoa vähätellään uskomattoman paljon, vaikka niistä tulee todella iso prosentti maaleista. Nykyjuniorit ovat kovia pörräämään, (kuten sanoit), mutta laukaisutaidot ovat mitä ovat. Joukkueiden valmentajien tulisi olla aina vihaisia, jos joka kymmenes laukaus pelissä ei maaliin päädy. Nyt 1-0 voitostatakin ollaan iloisia, mutta 9-10 tappio on katastrofi. Ajatustapaa voisi siis tarkistaa..

2. Syöttötaito ja syötön vastaanotto. Vauhdissa/vauhdista, paikaltaan, laidan kautta, ränniä pitkin jne. Kun kiekko liikkuu vauhdissa sulavasti, päästään tilanteisiin muutenkin kuin päätykiekko voittamalla. Päätyyn heitto on yksi juniorikiekkoilun suuri tauti, jonka NS-ohjelma voisi kieltää. Todella usein kiekko lyödään kulmaan, jonne ei kukaan ole menossa. Päätypelikin voi olla tehokasta, jos sinne on joku menossa. Mutta onko se olennaista junioreissa? Hyvät pelaajat oppivat sen vanhemmallakin iällä.

3. Kaksinkamppailutaito. Jos näitä osaa voittaa kiekon kanssa, niin on todella vahvoilla. Eikä tarvitse olla iso pelaaja, Saku Koivua kannattaa seurata tarkasti. Mies voittaa kiekon kanssa uskomattoman paljon kaksinkamppailuita, verrattuna esimerkiksi Jarkko Ruutuun. Ja Ruutu on sentään iso kaveri.

4. Kiekon käsittelytaito. Mailalla ja erityisesti luistimella. Neuvostoliiton pelaajat olivat molemmissa loistavia. Tuli syöttö minne tahansa, niin liike kiekon kanssa jatkui.

5. Luistelu. Tässä Suomessa ollaan jo sellaisella tasolla, joka täyttää kv-mitat.
Kaikissa muissa olemme valitettavan usein heikompia.

Listaan voisi lisätä pelin lukutaidon, jotka mainitsit mutta pelkkää jääkiekkoa pelaamalla se ei kehity riittävästi, vaan junioreita pitäisi ohjata myös muihin pallopeleihin, joissa liikettä esim. poikittain on paljon enemmän kuin suomalaiskanadalaisessa kiekossa. Joten jätin sen hieman erilleen tuosta listasta, jotka ovat puhtaasti kiekkoilun perustaitoja.

Loput tarvittavat ominaisuudet tulevat urheilullisen lahjakkuuden mukana. Lisäksi pitää löytyä halua kehittämään ko. taitoja omalla ajalla. Fysiikkaa pystyy parantamaan vielä vanhemmallakin iällä. Pelkällä fysiikalla ei esim. liigaan asti nouse kukaan.

Eli summa summarum: yksilöt nousevat liigajoukkueisiin, eivät pelisysteemit.

 

[PJx]

Mitä tarkoitat pelisysteemillä? Totuus on se, että junioireista todella harva nousee mestikseen ja sitä korkeammalle tekemään pitkää uraa. Olisiko joku laskenut että 1% per ikäluokka. Ammattilaisjoukkueet tarvitsevat kuitenkin pelimiehiä, eli yksilöitä. Tällöin yksilönvapaus olisi tärkeämpää. Mielestäni juuri pelisysteemi saa aikaiseksi seuraavat luettelemasi asiat.
..............

2. Syöttötaito ja syötön vastaanotto. Vauhdissa/vauhdista, paikaltaan, laidan kautta, ränniä pitkin jne. Kun kiekko liikkuu vauhdissa sulavasti, päästään tilanteisiin muutenkin kuin päätykiekko voittamalla. Päätyyn heitto on yksi juniorikiekkoilun suuri tauti, jonka NS-ohjelma voisi kieltää. Todella usein kiekko lyödään kulmaan, jonne ei kukaan ole menossa. Päätypelikin voi olla tehokasta, jos sinne on joku menossa. Mutta onko se olennaista junioreissa? Hyvät pelaajat oppivat sen vanhemmallakin iällä.
....................

Listaan voisi lisätä pelin lukutaidon, jotka mainitsit mutta pelkkää jääkiekkoa pelaamalla se ei kehity riittävästi, vaan junioreita pitäisi ohjata myös muihin pallopeleihin, joissa liikettä esim. poikittain on paljon enemmän kuin suomalaiskanadalaisessa kiekossa. Joten jätin sen hieman erilleen tuosta listasta, jotka ovat puhtaasti kiekkoilun perustaitoja.

Kun peräänkuulutin pelisysteemin tuomista oleellisesti aikaisemmin junnukiekkoon, osapuilleen nämä asiat olivat mielessä.

Pelisysteemillä tarkoitan samaa ikään katsomatta. Puolustuspelaamisessa esimerkiksi jonkinlaista ohjauspeliä ja hyökkäyksessä sitten vaikka sitten hitaita perushakuja, kuitenkin aika yksinkertaisessa muodossa.

Äkkiseltään saattaa tuntua, että olen menettänyt viimeisenkin järjen hivenen. Kannattaa kuitenkin katsoa peruutuspeiliin, millaisia pelimiehiä nykysuuntaus on tuottanut. Kiekon parissa samaten punaviivan poisto tai vaikka liigan sulkeminen ei ollut vaikutuksiltaan ihan sitä mitä odotettiin. Seuraukset olivat takuulla toisenlaisia kuin ennakoitiin ja uudistusten mielekkyydestä on syytä ainakin keskustella.

Syy miksi ehdotan näin perustavaa laatua olevaa takin kääntöä on, että junnukiekko on mennyt suurelta osin aivottomaksi kiekon kuskaamiseksi. Siinä ei ole mitään järkeä, että pojat oppivat menettämään kiekon vuorollaan pitkän kuskaamisen jälkeen. Varsinaisia onnistuneita yksittäissuorituksia tulee aika vähän. Iän karttuessa puolustuspelaamisen parantuessa tämä korostuu entisestään ja alkaa horjuttaa jo tiettyjen poikien itseluottamusta. Ei olisi kovin iso vahinko, jos puolustuspelaaminen karsisi aivottoman pelaamisen jo vähän aiemmin.

Jos pelissä olisi hivenen järkeä, niin onnistumisiakin tulisi enemmän, esimerkiksi onnistunut syöttö/syötön vastaanotto yms. Lisäksi pojat oppisivat vähän yhteisöllisemmän ajatusmallin. Sinänsä pelisysteemi ei rajoita luovuutta tai yksilötaitojen käyttämistä. Päinvastoin se antaa tilaa luovuudelle, kun käytössä on toinenkin mahdollisuus ”itsekkään” kuskaamisen lisäksi.

Jos pojilta vaaditaan pelisuunnitelman noudattamista väljällä toleransiilla, niin ei siinä ole juuri mitään väärää. Kyllähän sen jo järkikin sanoo, että toistuvaan ja systemaattiseen aivoitta pelaamiseen valmentajan kuuluukin puuttua. Toki tämäkin homma on helppo pilata kieltämällä riskinotto ja penkittämällä/huutamalla pojille yksittäisistä mokista. Poikien on annettava tehdä (runsaasti) virheitä, mutta on välinpitämättömyyttä, jos samojen virheiden toistamiseen ei reagoida.

 

[Mänizeri]

Jos pojilta vaaditaan pelisuunnitelman noudattamista väljällä toleransiilla, niin ei siinä ole juuri mitään väärää. Kyllähän sen jo järkikin sanoo, että toistuvaan ja systemaattiseen aivoitta pelaamiseen valmentajan kuuluukin puuttua. Toki tämäkin homma on helppo pilata kieltämällä riskinotto ja penkittämällä/huutamalla pojille yksittäisistä mokista. Poikien on annettava tehdä (runsaasti) virheitä, mutta on välinpitämättömyyttä, jos samojen virheiden toistamiseen ei reagoida.

Asia selvä. No joo, onhan se niin, että pakit ovat pääasiassa pakkeja, sentterit senttereitä ja siitä tavallaan tulee jo automaattisesti jonkinlainen pelisysteemi. Jokaisella kaistalla mies ja sitä rataa... Pelisysteemit vain herkästi kääntyvät keskialueen trapiksi, jos hyökkäävämpi ote ei toimi. Tilaa on tullut sääntömuutosten takia lisää, mikä mahdollistaa mainitsemasi asiat.

Mielestäni juniorien peleissä keskiviivan paitsion voisi palauttaa ja poistaa se sitten C-junioreissa. Tilaa on ehkä vähän liikaakin ja nopeat luistelijat dominoivat pelejä. Syntyy kuljetusliikkeitä.Syöttöjä kärkytään vastustajan sinisellä ja nämä syötöt voivat onnistua vielä junioreissa. Tämä ei hyödytä ketään, koska aikuisten peleissä tila vähenee ja kiekollisen taidon tarve lisääntyy. Samoin kosketukset kiekkoon vähenevät, jolloin aiemmin mainitsemani perustaidot olisi syytä olla selkärangassa.

Jani Rita on hyvä esimerkki kaverista, joka on nopea, mutta kansainvälisissä peleissä kiekko ei tahdo pysyä mukana. Saatikka sitten pienessä kaukalossa. Liigassa hän kuitenkin pärjää, koska tilaa ja varsinkin aikaa on enemmän. Sääli sinänsä.

Tällaista pelaajatalentin hukkaamista ei kannattaisi enää jatkaa, vaan kiekollisen pelaamisen lisääminen olisi tärkeämpää. Väitän myös, että vanha keskiviivan paitsio kehitti myös pelaajien pelinlukutaitoa. Yhden kosketuksen syötöt punaisen alla ovat poistuneet lähes kokonaan, kun niitä ei enää tarvita. ( Miksi Suomen parhaat pelaajat ovat syntyneet pääasiassa 1970-luvulla? ) Kun tähän vielä lisättäisiin valmentajien taktiikka, jossa vastustajan sinisellä haastamisesta tehtäisiin rohkeuden merkki, eikä penkkikomennuksen aihe, niin kokonaisvaltaisesti hyviä pelaajia tulisi todennäköisesti enemmän. Haastot kehittävät myös pakkeja, jotka kiekon riiston jälkeen joutuisivat avaamaan nopeasti peliä. Syntyisi ns. kerrannaisvaikutusta.

Hannu Jortikka totesi joskus, että junioreiden omatoimisuus on lisääntynyt huimasti, mutta PELIEN miehiä ei tule sen enempää kuin ennenkään. Eli sellaisia, jotka ratkaisevat pelejä myös kärkipään otteluissa ja pudotuspeleissä. Toivottavasti tähän kiinnitettäisiin myös huomiota, eikä tuijotettaisi vain harjoittelun määrää. Pelaamista voi oppia vain pelaamalla ja yllättävän paljon myös liigan peleissä huippupelaajia seuraamalla. Esimerkiksi pakeista voisi seurata Marko Tuulolaa ja Marko Kiprusoffia miettiä, miksi näillä kavereilla ei ole koskaan kiire, mutta kolmosparin pakki osaa vain heittää kiekkoa pleksiin..

 

[eagle]

Jani Rita on hyvä esimerkki kaverista, joka on nopea, mutta kansainvälisissä peleissä kiekko ei tahdo pysyä mukana. Saatikka sitten pienessä kaukalossa. Liigassa hän kuitenkin pärjää, koska tilaa ja varsinkin aikaa on enemmän. Sääli sinänsä.

Jani Ritaan oikeastaan kulminoituu nykyisen pelaajasukupolven ja tulevienkin(valitettavasti) suomalainen prototyyppi. Kaveri on aina ollut fyysisesti todella voimakas. Sekä luistelijana, että puhtaasti voima tasolla. Tällä hän on dominoinut junioreissa ja tätä puolta sitten korostetusti nytkin nähdään. NHL:ssä se ei kuitenkaan pelkästään riitä, koska siellä löytyy kymmeniä ja taas kymmeniä kavereita jotka omaavat samat fyysiset ominaisuudet ja monilla on tämän päälle paremmat kädet+pelinluku, jne.

JR:ää on katsonut jo 15-vuotta pelaajana ja valitettavasti jo tuolloin arvasi(ainakin osittain) miten käy. Valmennuksessa jostain syystä vielä korostetaan jo ennestään fyysisiä pelaajia, eikä tuoda kunnolla tueksi niitä muita ulottuvuuksia. Tästä hyvänä esimerkkinä sitten se että Suomella on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta joka kisoissa ~15 hyvin luistelevaa, tsemppaavaa, aivotonta zombieta.

 

[zone55]

Täysin samaa mieltä eaglen kanssa JR:stä. Mies dominoi junuissa nopeudellaan ja voimallaan. Oli näissä kahdessa ominaisuudessa niin paljon muita edellä ettei taitotaso kummoiseksi ole kehittynyt.

Olen myös nähnyt parin todella taitavan juniorin lopettavan, koska ovat olleet fyysisessä kehityksessä hieman muita jäljessä ja ne pari krtiittistä vuotta murrosiässä ovat olleet vaikeita. 14-16 vuotiaiden pelaajien kohdalla nimenomaan pienet ja taitavat pelaajat kärsivät, koska fyysisesti nopeammin kehittyneet ovat niin paljon edellä.

 

[PJx]

Olen myös nähnyt parin todella taitavan juniorin lopettavan, koska ovat olleet fyysisessä kehityksessä hieman muita jäljessä ja ne pari krtiittistä vuotta murrosiässä ovat olleet vaikeita. 14-16 vuotiaiden pelaajien kohdalla nimenomaan pienet ja taitavat pelaajat kärsivät, koska fyysisesti nopeammin kehittyneet ovat niin paljon edellä.

Itse olen vielä enemmän huolissani siitä, että systeemi karsii murrosiässä/sen kynnyksellä suuren osan kookkaista pelaajista, joilla ei liike (tilapäisen) suhteellisen voiman puutteesta johtuen riitä. Kun katsoo Suomen junnu(maa/parhaita)joukkueita, niin ”keskikoko” on turhan pieni. Tässäkin suhteessa systeemi tuottaa ”standardituotetta”…

 

[Creative]

Itse olen vielä enemmän huolissani siitä, että systeemi karsii murrosiässä/sen kynnyksellä suuren osan kookkaista pelaajista, joilla ei liike (tilapäisen) suhteellisen voiman puutteesta johtuen riitä. Kun katsoo Suomen junnu(maa/parhaita)joukkueita, niin ”keskikoko” on turhan pieni. Tässäkin suhteessa systeemi tuottaa ”standardituotetta”…

Enpä ole niinkään varma tuosta "standardikoosta". Suomen U20 rosterin mukaan joukkueen keskipituus oli 186 cm. Eli meillä oli huomattavasti fyysisempi joukkue kuin esimerkiksi kanukeilla tai venäläisillä. Taisi vain turhan paljon aikaa kulua jäähypenkillä kun pienikokoisemmat kaverit teki maaleja.

 

[siffa]

Jääkiekkoliitto myöntää nuorten taitovajeen

Tämän päivän Iltalehdessä Kalervo Kummola on tyytymätön nuorten U18 MM-menestykseen. Kummolan mukaan ikäluokka ei ollut paras mahdollinen, mutta tulos ei ollut silti sitä, mitä odotettiin. Nyt on istunnon paikka, myönsi Kummola.

Liiton valmennuspäällikkö Kari Savolainen oli samoilla linjoilla. Suomi on viiden vuoden aikana jäänyt neljä kertaa putoamissarjaan. Vuosina 1995-2001 tuli aina mitali, niistä neljä oli kultaisia. Valmennusjohdon kanssa käydyissä keskusteluissa on löytynyt Savolaisen mielestä selkeä syy näiden kisojen menestymättömyyteen ja se on ollut tehottomuus maalintekotilanteissa.

Jääkiekkoliiton toimitusjohtaja Heikki Hietanen on antanut lausuntonsa MTV3:lle:" Nuorten taitotasossa on tällä hetkellä rutkasti parantamisen varaa. Laukaisutaitoa kun katsotaan, emme ole hyviä maalintekijöitä. Ja luistelupuolellakin on varmasti ongelmia."

Mielenkiintoista nähdä, mihin toimenpiteisiin Jääkiekkoliitto ryhtyy nyt, kun ongelmat juniorikiekkoilussa vihdoin on myönnetty.

 

[Glove]

Kummolan mukaan ikäluokka ei ollut paras mahdollinen,

Ihan pakko tarttua tuohon, ei se ikäluokka huono ole, se on vaan huonosti valmennettu.

 

[Joukkuepelaaja]

Luistelutaito, maalinteko,pelinlukeminen ainakin ongelmat?

Pikaluistelu harjoittelulla luistelutaito ????? haloo nyt."Polkukoneita" lisääkö?Kunto ihmeitä lisää?

Maalinteko,laukaisu kaksi eri asiaa. Voi olla hyvä laukaisutaito, mutta huono maalintekotaito.

Pelinlukemisen taito en tiedä mitä sanoisin.Kaista-,polku koneita riittää?

Sitä saa sellaisia pelaajia kuin on valmentajat ja valmennuskoulutus???

 

[PJx]

Enpä ole niinkään varma tuosta "standardikoosta". Suomen U20 rosterin mukaan joukkueen keskipituus oli 186 cm. Eli meillä oli huomattavasti fyysisempi joukkue kuin esimerkiksi kanukeilla tai venäläisillä. Taisi vain turhan paljon aikaa kulua jäähypenkillä kun pienikokoisemmat kaverit teki maaleja.

Voihan sen tietysti niinkin ajatella, ettei mitään ongelmaa ole. Toisaalta mitä huonosti menestyvän maajoukkueen keskimitat kertovat, paitsi, että kyseinen valmentaja pitää isokokoisista pelaajista?

Kun teit havainnon, että maajoukkueeseen ”tarvitaan” isokokoisia pelaajia, niin olisikohan paikallaan, että asiaan kiinnitettäisiin huomiota myös junnuputkessa.

Takavuosin Kandalaista systeemiä, jossa valittiin suurikokoisia pelaajia ja toivottiin, että he oppisivat pelaamaan, en halua nähdä. Lähes yhtä huono ajatus on valita pienikokoiset taitavat pojat ja toivoa, että he kasvaisivat myöhemmällä iällä. Näin pienillä junnumassoilla mukaan täytyisi mahtua kaiken kokoisia pelaajia. Ihan pelkästään siitäkin syystä, että murrosikä ajoittuu pojilla kovan karsinnan aikana vähän eri tavoin, jolloin vaarana on, että hukataan hirvittävä määrä potentiaalia.

 

[Creative]

Voihan sen tietysti niinkin ajatella, ettei mitään ongelmaa ole. Toisaalta mitä huonosti menestyvän maajoukkueen keskimitat kertovat, paitsi, että kyseinen valmentaja pitää isokokoisista pelaajista?

Kun teit havainnon, että maajoukkueeseen ”tarvitaan” isokokoisia pelaajia, niin olisikohan paikallaan, että asiaan kiinnitettäisiin huomiota myös junnuputkessa.

Takavuosin Kandalaista systeemiä, jossa valittiin suurikokoisia pelaajia ja toivottiin, että he oppisivat pelaamaan, en halua nähdä. Lähes yhtä huono ajatus on valita pienikokoiset taitavat pojat ja toivoa, että he kasvaisivat myöhemmällä iällä. Näin pienillä junnumassoilla mukaan täytyisi mahtua kaiken kokoisia pelaajia. Ihan pelkästään siitäkin syystä, että murrosikä ajoittuu pojilla kovan karsinnan aikana vähän eri tavoin, jolloin vaarana on, että hukataan hirvittävä määrä potentiaalia.

Minä en missään nimessä ole sitä mieltä, että maajoukkueeseen tarvitaan välttämättä isokokoisia pelaajia. Päinvastoin olen sitä mieltä, että pituus on yliarvostettu ominaisuus, mikä perustuu suurelta osin vanhoihin kliseisiin, jotka eivät välttämättä enää päde taitoa korostavassa nykykiekossa.

U20 -mestaruuden voittaneen Kanadan joukkuerosterin mukainen keskipituus on tasan 6" eli jos siitä vähennetään perinteisesti lisättävä "extratuuma" oikeaksi pituudeksi saadaan jotain 178-179 cm, joka sattumalta vastaa suomalaisten nuorten miesten keskipituutta.

U18 -mestaruuden voittaneen Venäjän joukkueessa oli peräti 15 pelaaja, joiden pituus oli alle suomalaisen miesväestön keskipituuden. Murrosiän merkityksestä ja potentiaalin hukkaamisesta olen kanssasi aivan samaa mieltä.

 

[PJx]

Minä en missään nimessä ole sitä mieltä, että maajoukkueeseen tarvitaan välttämättä isokokoisia pelaajia. Päinvastoin olen sitä mieltä, että pituus on yliarvostettu ominaisuus, mikä perustuu suurelta osin vanhoihin kliseisiin, jotka eivät välttämättä enää päde taitoa korostavassa nykykiekossa.

U20 -mestaruuden voittaneen Kanadan joukkuerosterin mukainen keskipituus on tasan 6" eli jos siitä vähennetään perinteisesti lisättävä "extratuuma" oikeaksi pituudeksi saadaan jotain 178-179 cm, joka sattumalta vastaa suomalaisten nuorten miesten keskipituutta.

U18 -mestaruuden voittaneen Venäjän joukkueessa oli peräti 15 pelaaja, joiden pituus oli alle suomalaisen miesväestön keskipituuden. Murrosiän merkityksestä ja potentiaalin hukkaamisesta olen kanssasi aivan samaa mieltä.

Tietyssä mielessä olen samaa ja tietyssä mielessä eri mieltä. Koon merkitystä on turha väheksyä, mutta keskimitta on aivan väärä mittari koko-potentiaalin kuvaamiseen. Kokoeron täytyy olla melko suuri, että sillä olisi merkitystä. Sama pätee esimerkiksi luistelunopeuteen: Jos olet hieman kaveria nopeampi tai hitaampi se ei suuria tee. Merkittävä nopeusero on jo ratkaiseva etu/haitta.

 

[Creative]

... mutta keskimitta on aivan väärä mittari koko-potentiaalin kuvaamiseen ....

En tarkoittanut, että keskikoko kuvaa jotain ihannepelaajaa mutta jotain sekin kertoo. Lahjakas pelaaja voi olla yhtä hyvin 170- tai 190+ kokoinen. USA:n U20-maajoukkueessa pelasi 166 cm -pituinen hyökkääjä.

Kanadan väestö on 6-kertainen Suomeen verrattuna. Jääkiekkoa siellä harrastaa myös prosentuaalisesti suurempi osa väestöstä. Näppituntumalla arvioisin pelaajamäärän olevan Kanadassa n. 30000 /ikäluokka. Maajoukkueeseen valikoituu parhaita pelaajia koko tuosta valtavasta pelaajamassasta.

Jos suuri koko olisi merkittävä lahjakkuutta määräävä tekijä, olisi Kanadan maajoukkueen keskipituus huomattavasti suurempi kuin muun väestön keskipituus. Näin ei kuitenkaan ole.