Nuori Suomi ry

[PJx]

En tarkoittanut, että keskikoko kuvaa jotain ihannepelaajaa mutta jotain sekin kertoo. Lahjakas pelaaja voi olla yhtä hyvin 170- tai 190+ kokoinen. USA:n U20-maajoukkueessa pelasi 166 cm -pituinen hyökkääjä.

Kanadan väestö on 6-kertainen Suomeen verrattuna. Jääkiekkoa siellä harrastaa myös prosentuaalisesti suurempi osa väestöstä. Näppituntumalla arvioisin pelaajamäärän olevan Kanadassa n. 30000 /ikäluokka. Maajoukkueeseen valikoituu parhaita pelaajia koko tuosta valtavasta pelaajamassasta.

Jos suuri koko olisi merkittävä lahjakkuutta määräävä tekijä, olisi Kanadan maajoukkueen keskipituus huomattavasti suurempi kuin muun väestön keskipituus. Näin ei kuitenkaan ole.

Ei takerruta siihen keskimittaan (suomalaiset käsittääkseni yksi maailman kookkaimmista kansakunnista). Joku viiden sentin koko/(vastaava voima/painoero) ei ratkaise 1vs1 tilanteen lopputulosta. Siksi joku tuuman keskimittaero ei kuvaa mitään (lisäksi ”iso” pelaaja voi olla pienessä pakkauksessa). Oleellista on, kuuluuko joukkueeseen pelaajia, jotka pystyvät käyttämään kokoetuaan hyväkseen.

Pieni koko on yleensä selkeä haitta. Jollain 166cm pitkällä pelaajalla täytyy olla muita vahvuuksia menestyäkseen. Lähes jokaisella pelaajalla (pois lukien jerelehtiset) täytyy olla selkeä(t) vahvuus(det), jonka kautta pelata. Tällaiset vahvuudet erottavat kyseisen pelaajan massasta. Koko on yksi sellainen.

Jos joukkueessa on hyökkäyskalustoa, jonka pysäyttämiseen tarvitaan raamikaita puolustajia, tekee se samalla tilaa nopealiikkeisille hyökkääjille. Ottaen huomioon nykyisen pelaajan keskimitan (sanotaan reilut 180cm), niin oleellisempaa olisi laske esimerkiksi yli 190cm pitkät, voimakkaat ja kohtuullisen taitavat pelaajat kuin jotain keskimittaa.

 

[Creative]

... niin oleellisempaa olisi laske esimerkiksi yli 190cm pitkät, voimakkaat ja kohtuullisen taitavat pelaajat kuin jotain keskimittaa.

Laske pois vain.

Tuohon ei Suomen tapauksessa tarvita edes kaikkia yhden käden sormia.

 

[PJx]

Tuohon ei Suomen tapauksessa tarvita edes kaikkia yhden käden sormia.

Aivan

 

[Creative]

Ei takerruta siihen keskimittaan (suomalaiset käsittääkseni yksi maailman kookkaimmista kansakunnista).

Menee aika lailla OT:n puolelle, mutta Kanadan 18-24 -vuotiaiden miesten keskipituus on 180 cm eli on suurempi kuin meillä. Muista kiekkomaista ainakin Ruotsissa, Tsekeissä ja Slovakiassa nuorten miesten keskipituus on suurempi kuin Suomessa. Venäjällä vanhanaikainen urheilukoulujen karsintadoktriini huolehtii siitä, että lajiin ei edes oteta esim. pienikokoisten vanhempien lapsia.

Tästä huolimatta kertomani esimerkki Kanadan nuorten maajoukkueesta mielestäni osoittaa, että hyvinkin kilpailullisissa olosuhteissa huipulle nykyään valikoituu yksilöitä, joiden keskipituus on jopa alle koko väestön keskipituuden. Pituudella ei siis ole juurikaan tekemistä urheilullisen lahjakkuuden kanssa - ainakaan jääkiekossa.

 

[Mänizeri]

Tästä huolimatta kertomani esimerkki Kanadan nuorten maajoukkueesta mielestäni osoittaa, että hyvinkin kilpailullisissa olosuhteissa huipulle nykyään valikoituu yksilöitä, joiden keskipituus on jopa alle koko väestön keskipituuden. Pituudella ei siis ole juurikaan tekemistä urheilullisen lahjakkuuden kanssa - ainakaan jääkiekossa.

Samaa mieltä. Ehkäpä enemmän pitäisi keskittyä Suomessa henkiseen kovuuteen. Käsittääkseni maailman parhaiden maskipelaajien joukostakin löytyy ihan sopusuhtaisia kavereita. Jotenkin se viimeinen silaus Suomalaisilta urheilijoilta aina jää puuttumaan.

Tuskinpa täällä edes raivottaisiin tällä tavalla, jos Suomi olisi viimeisessä pelissä voittanut Slovakian. Ja tähän olisi tarvittu vaivaiset kaksi maalia! Se ei ole tuon ikäisten pelieissä määrä eikä mikään, sen osoitti loppuottelun maalit ja torjuntojen määrä.

Eli perustaidot kuntoon yhdistettynä henkisen puolen vahvistamiseen. Siinä mielestäni lääke, joka riittää alle 18 vuotiaisiin asti. Sitten vasta alkaa huippujen jalostus isoihin rooleihin miesten peleissä. Esimerkiksi Jursinovin jalostamat huiput olivat urheilullisesti jo todella päteviä, jolloin tehotkin saatiin varsin hienosti irti. Samalla pääsevät kehittymään taustalla uudet Timo Pärssiset ja Pasi Nurmiset. Se onnistuu ja tapahtuu, jos perustyö on laadukasta. Kaikki eivät voi olla maajoukkueessa, mutta kehityskäyrä voi silti olla ylöspäin. Sekin unohdetaan helposti.

Suomalaisilla nuorilla on tuossa iässä paljon muitakin paineita, kuin pelkästään jääkiekon puolelta, joten ylimääräinen tuijottelu kokoon, ruokaan ym. on silloin jo turhaa viilausta. Näissäkin riittää perusasiat. Motivoituneimmat kaverit ottavat itse asioista selvää.

Kolmas pointti henkisen puolen ja perustaitojen lisäksi on mielestäni kavereiden omatoimisuus. Ovatko suomalaisnuoret enää riittävän urheilullisia? Pelaavatko he liikaa jääkiekkoa muiden lajien harrastamisen jäädessä vähemmälle? Kuinka paljon ylipäätään alle 15-vuotiaat enää liikkuvat omalla ajallaan? (Muistan paljon tapauksia, joissa valmentajat ovat kieltäneet 10-vuotiaita poikia harrastamasta toisia lajeja.) Tästäkin olisi kiva kuulla mielipiteitä..

 

[PJx]

Tästä huolimatta kertomani esimerkki Kanadan nuorten maajoukkueesta mielestäni osoittaa, että hyvinkin kilpailullisissa olosuhteissa huipulle nykyään valikoituu yksilöitä, joiden keskipituus on jopa alle koko väestön keskipituuden. Pituudella ei siis ole juurikaan tekemistä urheilullisen lahjakkuuden kanssa - ainakaan jääkiekossa.

Laskin kiusallani Kanadan tämän vuotisten U18 pelaajien keskimitan 183,5, joista viisi oli vähintään 190cm. En väitä, että se kertoisi mitään, eihän se joukkue menestynyt.

Mutta ei minun pointti olekaan se, että joukkueen keskikokoa tulisi kasvattaa, pidin sitä mittaria lähes arvottomana alusta lähtien. Väitteeni oli rautalangasta vääntäen alusta lähtien, että muutama kookas kaveri tuo joukkueeseen olennaisen lisän.

Ihan samalla tavalla joukkue voi olla hyvä, vaikka siinä ei olisi ainoatakaan rightin pelaajaa. Silti muutama rightin pelaaja tuo yleensä joukkueeseen lisäpanosta. Jos järjestelmä karsii pelaajia pituushaitarin molemmista päistä, niin tietty lisäarvo jää saamatta.

 

[Creative]

Jos järjestelmä karsii pelaajia pituushaitarin molemmista päistä, niin tietty lisäarvo jää saamatta.

Olet oikeassa.

Minusta karsimisen painopiste on kuitenkin enemmän tuolla pienikokoisten puolella. Jo se, että pelaajat usein valehtelevat pituuden lisäten muutaman sentin/tuuman osoittaa, että taustalla vaikuttaa perinteinen pituuden arvostus, jolle ei välttämättä löydy tänä päivänä relevantteja urheilullisia perusteita.

On myös pidettävä mielessä, että pelaajien suurin pituus-/painoeron hyöty/haitta tulee esille murrosiän molemmin puolin jolloin monet kriittiset valinnat tapahtuvat.

Pikkupohjola/Pohjolan-ikäisten suomalaisten nuorten (koko väestö) tilastollinen keskipituus on 165 cm.

Pohjolan pelaajatietojen mukaan leiriläisten keskipituus on 175 cm, mikä keskimääräisen tilastollisen kasvukäyrän mukaan vastaa Suomessa 16,5 vuoden ikää. Tämä on juuri se asia, josta kirjoitit jossakin viestissäsi murrosiän eriaikaisuudesta ja sen aiheuttamasta potentiaalin hukkaamisesta.

 

[Creative]

Jatkaakseni tätä koko/karsinta-aihetta lainaan Moskovan Dynamon kotisivuilla julkaistua artikkelia:


"Vaatimukset kovenee tultaessa 13–14-vuoden ikään: jotkut valmentajat yksinkertaisesti erottavat joukkueesta poikia, joiden pituus ei yllä jollekin koulun tai valmentajan asettamalle tasolle (olen kuullut puhuttavan 170 cm:n rajasta)."


"Ainoa kriteeri, jolla pitäisi tehdä valintoja kaikilla tasoilla on pelaajan taito. Mutta taito on pitkäaikaisen ja huolellisen työn tulosta, jossa on mukana sekä valmennettava että valmentaja. Ikävä kyllä tänä päivänä juniorien valmennusprosessi perustuu ”nouse itse pinnalle”- periaatteelle. Ja pinnalle usein nousevat - ei oikeasti lahjakkaat - vaan ne, jotka oman kehityskäyränsä ansiosta olivat isompia ja fyysisesti vahvempia. Usein käy niin, että valmentajat itse savustavat lahjakkaita pelaajia lasten joukkueista. "

 

[PJx]

Nyt alamme puhua samasta asiasta. Sen verran on pakko tarkentaa, että olen koko ajan ollut huolissani oman kehityskäyrän vaiheesta (vaikka en sitä aktiivisesti tiedostanutkaan), joka rankaisee myös kookkaita poikia.

Esimerkiksi Pohjola-iässä kaikki 180cm pitkät pojat ovat samalla viivalla, vaikka on ilmiselvää, ettei osa kasva siitä enää yhtään ja toiset saavat mittaa vielä toistakymmentä senttiä. Jälkimmäisen ryhmän pojat ovat isolla todennäköisyydellä hitaita, kankeita ja heikkoja. Siitä seuraa, että he putoavat pois ”huonouttaan”.

Heitä ei yleensä jää kukaan edes kaipaamaan, sillä näytöthän ovat vaisuja eikä potentiaalia nähdä. Itselläni on sellainen käsitys, ettei joukkueiden valinnoissa edes pyritä käyttämään kasvuennusteita tai arvioimaan vakavasti missä vaiheessa fyysistä kehitystä mennään. Yleisin arvaus on, että poikien pituuserot tasoittuvat muutamassa vuodessa (eli, että pitempikasvuiset ovat käyrässään pitemmällä). Tiedä sitten kuinka relevantti olettamus on sillä maajoukkuepeleissä pisimmän ja lyhimmän huippupelaajan pituusero voi olla siinä 40cm.

Oli miten oli, niin pitäisi nähdä, ettei ongelma koske yksin joukkueen pienimpiä pelaajia vaan kaikkia, joiden murrosikä on myöhässä/normaaali. ”Vääryys” pienikokoisempia kohtaa on helpommin nähtävissä vaikka suurikokoisilla lihasmassan riittävä kerääminen on vielä aikavievempi juttu.

 

[mtt]

Kun peräänkuulutin pelisysteemin tuomista oleellisesti aikaisemmin junnukiekkoon, osapuilleen nämä asiat olivat mielessä.
...

Erittäin hyvin sanottu koko viesti. Täysin samaa mieltä.

Junnukiekossa pitäisi pelata joukkueena, ei yksilöinä. Tällöin joukkueessa pitää olla "tasavahvoja" pelaajia (ts. tasojoukkueet) jotta joukkuepeliä voidaan pelata. Ei siitä tule mitään jos hyvien pelaajien pitää kentällä aina paikkailla huonoja eikä siten pysty kehittymään. Kun on tasavahvat ketjukaverit, niin pystyy hyödyntämään heitä ja ottamaan rohkeammin riskejä mikä kehittää.

Yksilötaitoja pitää kehittää harjoituksissa (joukkueen harkoissa sekä ulkojäillä). Ja luovuutta harjoittaa sitten peleissä. Luovuus on sitä että kykynee erilaisiin ratkaisuhin pelitilanteiden mukaan (ts. syöttö vs. laukaus vs. harhautus jne). Luovuus ei ole sitä että kuljettaa yksin läpi koko kentän (se on yksilötaitoa). Pelkällä yksilötaidolla ei voiteta pelejä.

Hyvä pelaaja on luova jolla on yksilötaitoa ja joukkuetaitoa.

 

[Creative]

Nyt alamme puhua samasta asiasta.

Jeps.

Aika lailla samoilla linjoilla edellisen venäläiskirjoittajan kanssa oli esim. J-P. Annala viime syksyisessä Kiekkolehdessä:

"Pohjola-leiriltä 2005 alkanut ikäluokkaan (1990) tutustuminen on osoittanut jälleen kerran todeksi sen, että juniorikiekossa menestyvät
(1) liikunnallisesti lahjakkaat ja (2) ikätovereitaan aiemmin fyysisesti kehittyneet pelaajat."

"Urheilijoiksi ja huipputason pelaajiksi heistä kehittyy melko pieni osa"

Seuraavassa tulee joidenkin junnujen huonoa kuntoa osoittavaa tekstiä:

"Kesällä 2005 toteutetuissa käytännönläheisissä testeissä huomasimme, että 15-vuotiaalle perusliikkujalle ja perusterveelle maajoukkuetason juniorijääkiekkoilijoille osoittautuvat hankalaksi ennen kovin normaaleinakin pidetyt suoritukset.

Muutama esimerkki: leireillä ja testeissä oli useita pelaajia, jotka saivat leuanvedoissa alle viisi toistoa, alle 20 puhdasta etunojaa sekä hyppäsivät juuri ja juuri 10 metriä 5-loikassa."

Artikkeliin liittyvän tulostaulukon mukaan huonoin tulos 3000 m:n testijuoksussa oli 15,45.

 

[eagle]

Jeps.(2) ikätovereitaan aiemmin fyysisesti kehittyneet pelaajat.".

Tällä metodilla onkin saatu tiputettua monta erittäin lahjakasta junioria juuri jääkiekon parissa pois.

Tuo 3000m tulos on kyllä aika järkyttävän huono. Pitipähän todeta, kun muistelee miten itse juoksi 13-vuotiaana cooperissa vajaat 3300m ja ei kuitenkaan koskaan ollut ihan maajoukkuetasoa.

 

[Quattro]

Creative kirjoitti:
Muutama esimerkki: leireillä ja testeissä oli useita pelaajia, jotka saivat leuanvedoissa alle viisi toistoa, alle 20 puhdasta etunojaa sekä hyppäsivät juuri ja juuri 10 metriä 5-loikassa."

Muistaakseni Annala sanoi ihan livenä sen leirin aikana, että pari hemmoa ei pystynyt vetämään yhtään leukaa!! Pakkohan se oli uskoa kun vielä kysyin asiaa uudelleen. Kyseessä sentään 16 vee mj-ehdokkaat.....huh huh...

 

[Tarinankertoja]

Tällä metodilla onkin saatu tiputettua monta erittäin lahjakasta junioria juuri jääkiekon parissa pois.

Tuo 3000m tulos on kyllä aika järkyttävän huono. Pitipähän todeta, kun muistelee miten itse juoksi 13-vuotiaana cooperissa vajaat 3300m ja ei kuitenkaan koskaan ollut ihan maajoukkuetasoa.

Itse juoksin parhaimmillaan 2700… jaa että huono, no katsos kun se on lihasolurakenteesta kiinni. Minä oli nopea, ja juoksin satasen 12.5. Jos olet nopea, se on pois kestävyydessä. Se on lihasolujen ominaisuus. Nopeiden ja hitaiden solujen suhde. Jos kiekkoilija alkaa juoksemaan yli 3500 voisi kuvitella nopeusominaisuuksien olevan jo vääjäämättä liian huonot huipulle pääsemiseksi (mutu, mutta point)

 

[eagle]

Itse juoksin parhaimmillaan 2700… jaa että huono, no katsos kun se on lihasolurakenteesta kiinni. Minä oli nopea, ja juoksin satasen 12.5. Jos olet nopea, se on pois kestävyydessä. Se on lihasolujen ominaisuus. Nopeiden ja hitaiden solujen suhde. Jos kiekkoilija alkaa juoksemaan yli 3500 voisi kuvitella nopeusominaisuuksien olevan jo vääjäämättä liian huonot huipulle pääsemiseksi (mutu, mutta point)

Niin no kyllä sinne 3000metrin pintaan tai tuntumille tulisi jääkiekkoilijan juosta huiiputasolla. Muuten kunto alkaa olemaan kyllä liian heikkoa. Tuo vauhtihan millä 3000m juostiin tarkottaisi Cooperissa sellaista ~2300m vauhtia...

 

[Creative]

Muistaakseni Annala sanoi ihan livenä sen leirin aikana, että pari hemmoa ei pystynyt vetämään yhtään leukaa!! Pakkohan se oli uskoa kun vielä kysyin asiaa uudelleen. Kyseessä sentään 16 vee mj-ehdokkaat.....huh huh...

Pitää paikkaansa.

Taulukon mukaan huonoimmat tulokset olivat 0 leukaa ja 0 vatsaa!

 

[The Original Jags]

Pitää paikkaansa.

Taulukon mukaan huonoimmat tulokset olivat 0 leukaa ja 0 vatsaa!

Voiko tuo olla todellista?

 

[Creative]

Voiko tuo olla todellista?

Ikävä kyllä.

Kun tunnet suht. hyvin venäläisten juniorijärjestelmän varmaat tiedät sikäläiset juniorikiekkoilijoiden "normatiivit".

- leuat: 13...16
- vatsat: 46...51 (ilman lisäpainoa)
- 5-loikka: 12,10...12,55 m
- 3000: 11,0 ... 11,24
- 60 m: 7,71...8,14

Revi siitä nyt sitten huumoria!

 

[eagle]

Leuat vielä uskoisin, mutta vatsoja en mitenkään. Kyseessä on oltava virhe tai looukkaantuminen(tai sairaus) jos tälläisiä tilastoja on. Vatsoja kuitenkin vetää vaikka sumoka yhden tai kaksi.

 

[The Original Jags]

Ikävä kyllä.

Kun tunnet suht. hyvin venäläisten juniorijärjestelmän varmaat tiedät sikäläiset juniorikiekkoilijoiden "normatiivit".

- leuat: 13...16
- vatsat: 46...51 (ilman lisäpainoa)
- 5-loikka: 12,10...12,55 m
- 3000: 11,0 ... 11,24
- 60 m: 7,71...8,14

Revi siitä nyt sitten huumoria!

En tiedä onko suomalaisten junioripelaajien fysiikka tullut alaspäin viime vuosina, mutta miesten tasolla en näe eroa suomalaisten ja venäläispelaajien fysiikassa. Voi olla mahdollista että 16-19 vuotiaat venäläiset ovat fyysisesti vahvempia kuin suomalaiset, mutta 20-23 vuotiaana suomalaiset ovat ainakin aikaisemmin kuroneet fyysisen eron kiinni. Miten lienee nykypäivänä?

1970- ja 1980 -luvuilla venäläiset olivat myös miesten tasolla fyysisesti ylivoimaisia. Useimmiten ottelut ratkesivat siihen, ettei vastustaja yksinkertaisesti enää jaksanut.

 

[eagle]

1970- ja 1980 -luvuilla venäläiset olivat myös miesten tasolla fyysisesti ylivoimaisia. Useimmiten ottelut ratkesivat siihen, ettei vastustaja yksinkertaisesti enää jaksanut.

Niin Venäjällähän(tai siis NL:ssä) harjoiteltiin niin kovaa silloin ja esim. Suomessa harjoittelu oli usein osa-aikaista tai muuten vain paljon löysempää.

Ja samaa mieltä kyllä että aikuisissa mielestäni tuo fysiikka on vain ylikorostunut asia Suomessa tai siis junioreissa jo sitä fysiikkaa ylikorostetaan. Ei sinällään etteikö tulokset olisi heikkoja, mutta edelleen sitä fysiikkaa on kuitenkin vanhemmassa iässä helpompi harjoitella, kuin muita taitoja.

Hyvänä esimerkkinä voisi käyttää erästä kanadalaista kohtuullisen hyvää jääkiekkoilijaa, joka kertoi itse että kävi ensimmäisissä henkilökohtaisissa punttiharjoituksissa vasta yli 30-vuotiaana. Muutenkin fysiikkaa kaveri ei juuri koskaan harjoitellut, mutta silti teki ihan kelpo uran NHL:ssä ja saavutti jonkunlaisia tehoja&meriittejäkin.

 

[The Original Jags]

Ja samaa mieltä kyllä että aikuisissa mielestäni tuo fysiikka on vain ylikorostunut asia Suomessa tai siis junioreissa jo sitä fysiikkaa ylikorostetaan.

Jos nuo Creativen tiedot pitävät paikkansa, niin puheet fysiikan ylikorostamisesta nolla leukaa vetävän maajoukkuepelaajan kohdalla voidaan unohtaa. Kyllä perusfysiikka pitää olla jokaisella pelaajalla kunnossa, eli vähintään kymmenen leukaa pitää mennä.

 

[eagle]

Jos nuo Creativen tiedot pitävät paikkansa, niin puheet fysiikan ylikorostamisesta nolla leukaa vetävän maajoukkuepelaajan kohdalla voidaan unohtaa. Kyllä perusfysiikka pitää olla jokaisella pelaajalla kunnossa, eli vähintään kymmenen leukaa pitää mennä.

Niin siis tarkoitan sitä miten pelaajia erotellaan ja arvioidaan. Tämän hetken 80-luvulla syntyneistä pelaajista hyvänä esimerkkinä on Jani Rita, Sean Bergenheim, jne. jotka fysiikallaan pärjäsivät niin selvästi pienestä pitäen, että muita alueita ei sitten kehitetty samassa tahdissa kun olisi tarvittu. Eikä muita ulottuvuuksia edes ns. tarvinut kehittää.

Itsehän kirjoitin jo monta viestiä aiemmin että esim. cooperissa on sinne 3000m tietämille kyllä vedettävä jos kunnon puolesta tahtoo pärjätä edes junioreissa. Kuitenkin hyvää kuntoa tarvitaan siihen että pystyy pelaamaan sillä parhaalla tasollaan koko ottelun. Sen sijaan joku leukojen määrä tms. ei kyllä ole mikään ratkaiseva mittari kasvavilla pelaajilla. On hyviä esimerkkejä pelaajista jotka pelaavat NHL:ssä jotka eivät ole koskaan olleet kovinkaan vahvoja(esim. Teppo Numminen) ja kuten sanottua niin muilla ominaisuuksilla voi kompensoida puutteita, kuten mainitussa esimerkissäni.

Jos 16-vuotiaana aletaan pelaajia tiputtelemaan vain sen takia että ei ole tarpeeksi lihasmassaa tai voimaa, niin silloin mennään pahasti metsään. Kysehän ei aina välttämättä ole siitä etteikö kaveri harjoittelisi, mutta esim. kasvuiässä oleviin kavereihin ei välttämättä lihakset ns. tartu.

Eri asia tietenkin on sitten jos puhutaan siitä että ei edes harjoitella tai tahdota edes kehittää fysiikkaa. Tai jos fysiikka on ihan pohjalukemissa(en jaksa edelleenkään siis uskoa esim. väitteeseen että joku ei olisi saanut yhtään vatsaa vedettyä).

 

[Master Chief]

Eikös tuo huono fysiikka ole ihan yleisesti huomiotu seikka? Eli nykynuoret ei urheile koulun ulkopuolella juuri lainkaan. Armeijan taholtakin tätä on päivitelty viime vuosina. Pleikkasukupolven perintö on nyt nähtävissä.

 

[Mänizeri]

Leuat vielä uskoisin, mutta vatsoja en mitenkään. Kyseessä on oltava virhe tai looukkaantuminen(tai sairaus) jos tälläisiä tilastoja on. Vatsoja kuitenkin vetää vaikka sumoka yhden tai kaksi.

Joo, on aika uskomaton tilasto. Tuon leuanvedon vielä uskon, se on hiemankin ylipainoiselle todella raskas laji. Varsinkin, jos alla on jotain muuta joka on verottanut voimia. Lisäksi kevyet pelaajanalut ovat yleensä tässä parempia ja ehkä parempi mittari olisikin suhteuttaa noita tuloksia jollakin sopivalla kertoimella pituuteen ja painoon.

Mutta vatsalihakset 0 kappaletta!!?? Tulos kertoo kyllä jotain junioreiden urheilullisuudesta, josta puhuin aiemminkin. Kaikista tärkeintä jääkiekkoilijalle olisi lihastasapainon rakentaminen. Sinänsä testituloksia on turha tuijotella, mutta kyllä tuollainen tulos on hälyttävä.

Ja tuosta fysiikan myöhemmästä kehittämistä. Peruskunnon (eli alhaisella sykealueella liikkumisen) harjoitteluun ei Suomessa puututa riittävästi. Edelleen luullaan, että hiki = kunto kasvaa. Sitten kun kaverit pääsevät ammattilaisen opastukseen, niin huomataan että alhaisella syketasolla tehtyä pitkäkestoista treeniä ei ole tehty riittävästi. Lihaksia on kehitetty epätasapainoisesti, pelaaja hengästyy nopeasti jne. Perustyön teko myöhemmällä iällä ei olekaan enää yhtä tuloksekasta, mutta se on pakko aloittaa, jotta kaverin uralle saadaan pituutta. Kun fyysinen kasvu on ohi, ei palautuminen ole enää yhtä nopeaa ja hidastuu n. 25 ikävuoden jälkeen. Siksi peruskestävyyttä tarvitaan.

Mitä tapahtuu, kun alhaisella syketasolla liikutaan? Verisuonet kasvavat ja lisääntyvät. Tällä on suora yhteys palautumiseen. Kun perusta on kunnossa vasta sitten voidaan siirtyä tehotreeniin. Jääkiekkohan on paljolti intervallipeliä, jossa syke käy ylhäällä ja tulee alas. Eli ei mitään tekemistä peruskestävyyden ja -voimankäytön kanssa.

Eli jälleen otan esille termejä, joissa puhutaan perus-sitä ja perus-tätä. Mutta sitä sen pitäisi junnuissa ollakin! Nuoruusvuosina pitäisi pystyä jotenkin erottelemaan että mikä on kasvun mukana tuomaa kehitystä ja mikä itse saavutettua. Tähän tarvitaan taas osaamista organisaation ruohonjuuritasolle, mutta valitettavan usein resurssit tähän eivät riitä.

(Olettaisin että tästä on puhuttu aiemminkin, mutta en jaksa millään kahlata kaikkea sitä mitä tässä ketjussa on puhuttu, pahoitteluni siitä, jos jonkun varpaille tallaan..)