Nuori Suomi ry

[mjr]

Nuori Suomi -ohjelman tuloksia arvioitaessa pitäisi selvittää maksaako ohjelman piirissä kasvaneet keskimäärin muita enemmän veroja, tekevätkö keskimääräistä vähemmän rikoksia jne. Sitten tarvitaan uusi ohjelma jonka yksiselitteinen tavoite tulee olla tuottaa huippu-urheilijoita, lajista riippumatta. Sen toiminnan ohjeet ja ideologiat on luotava siten, että pelkästään kilpailullisten mittareiden käyttäminen on järkevää.

Suosittelisin kääntymään muinaisen DDR:n puoleen tässä suhteessa, se oli huippujen tuottamisen paratiisi, melkoisen pienellä väestöpohjalla. Jos katsoo Suomen juniorimenestystä ja pelaajamateriaalin tuottamista NS-kaudella ja ennen sitä niin onko oikeasti mitään radikaalia tapahtunut? Huippuja ei yksinkertaisesti kasva puissa, eivätkä he pääsääntöisesti muutenkaan kehity, siis jos maa ei ole DDR, systeemin puitteissa vaan kehittävät itseään omatoimisesti. Edelleen väitän, että jos Suomi luo suhteettomasti kurinalaisia 3-ketjun robotteja niin se johtuu lähinnä tappioiden ja virheiden vihaamisesta ei Nuoresta Suomesta.

 

[mjr]

Nostan tämän ketjun ylös, koska odotan Nuorten MM-kisojen sijoitusottelun (5. ja 6. sija) Venäjä-Suomi jälkeen Hannu Jortikan lausuntoa siitä, mihin Suomen juniorikiekkoilun taso on ajettu yli kymmenen vuotta jo kestäneen Nuori Suomi kiekkoilun aikana. Jukka Rautakorpi laukoi vuosi sitten kitkeriä kommentteja juniorikiekkoilumme tilasta, kun Suomi oli karsintasarjan jälkeen säilyttänyt paikkansa Nuorten MM-kisojen A-sarjassa. Mitähän selittää tällä kertaa Kalervo Kummola syyksi siihen, että Suomen juniorikiekkoilu on tasoltaan heikennyt, kun muualla sitä on pystytty kehittämään oikeaan suuntaan.

Tuota, voisitko ahkerana miehenä laittaa tänne mitalitilastot näiltä vuosilta? (Sanotaan vaikka 1990-2009.) Tunnustan että omasta mielestäni mitään radikaalia ei yksinkertaisesti ole tapahtunut, mutta voin olla väärässäkin, tämä on pelkkää mutua. Eli pistä vertailua kehiin. Toki voisi myös kuvitella, että kaikki mahdollinen muutos ei välttämättä johdu NS:sta... Anyway, kaikella kunnioituksella Jortikkaa kohtaan niin tuosta 5-6 -sijoituksesta lienee myös hänellä jonkinlainen pikkuvastuu.

 

[Mänizeri]

Tuota, voisitko ahkerana miehenä laittaa tänne mitalitilastot näiltä vuosilta? (Sanotaan vaikka 1990-2009.) Tunnustan että omasta mielestäni mitään radikaalia ei yksinkertaisesti ole tapahtunut, mutta voin olla väärässäkin, tämä on pelkkää mutua. Eli pistä vertailua kehiin. Toki voisi myös kuvitella, että kaikki mahdollinen muutos ei välttämättä johdu NS:sta... Anyway, kaikella kunnioituksella Jortikkaa kohtaan niin tuosta 5-6 -sijoituksesta lienee myös hänellä jonkinlainen pikkuvastuu.

http://keskustelu.jatkoaika.com/showpost.php?p=2580631&postcount=1063

Tällaisen tein tänne ketjuun jo aiemmin.

Kärjistetysti: mitä vähemmän NHL-pelaajia per ikäluokka, sitä parempi on menestys tahtonut nuorissa olla. Tosin kisoissa pelaa myös useamman ikäluokan edustajia, joten ihan suoraan tuloksia ei voi tietenkään tulkita.

 

[mjr]

http://keskustelu.jatkoaika.com/showpost.php?p=2580631&postcount=1063

Tällaisen tein tänne ketjuun jo aiemmin.

Kärjistetysti: mitä vähemmän NHL-pelaajia per ikäluokka, sitä parempi on menestys tahtonut nuorissa olla. Tosin kisoissa pelaa myös useamman ikäluokan edustajia, joten ihan suoraan tuloksia ei voi tietenkään tulkita.

Olipas hyvää dataa - kiitoksia! Joo, näin vähän ounastelinkin, että aikamoisen ristiriitainen on kuva. Mitään dramaattista jakoa NS:ää edeltävään kulta-aikaan ja sen jälkeiseen menestymättömään kauteen ei ole. Mitalien suhteenhan tilanne on lähinnä päinvastainen. Vaikea nähdä Nuorta Suomea minään todellisena vedenjakajana - niin vahvuuksien kuin heikkouksienkin syyt lienevät paljon syvemmällä.

 

[Mänizeri]

Mitähän selittää tällä kertaa Kalervo Kummola syyksi siihen, että Suomen juniorikiekkoilu on tasoltaan heikennyt, kun muualla sitä on pystytty kehittämään oikeaan suuntaan.

Millä tavalla juniorikiekkoilu on tasoltaan heikentynyt? Onko pelitavoissa jotain pielessä, ovatko yksilöt huonompia, vai mikä on pielessä?

 

[msg]

Petteri Sihvosen mielestä kyse oli pelikirjaongelmasta. Nimimerkki Siffa nostaa tässä esiin Nuori Suomi ilmiön. Kummasta siis onkaan kysymys? Nuoren Suomen pilaamista pelaajista vai paskasta pelikirjasta?

 

[Fakap]

Millä tavalla juniorikiekkoilu on tasoltaan heikentynyt? Onko pelitavoissa jotain pielessä, ovatko yksilöt huonompia, vai mikä on pielessä?

Onko sillä niinkään merkitystä, onko juniorikiekkoilun taso heikentynyt, vai että onko se vaan heikko? Jos ei jumalauta syöttämistä, syötön vastaanottamista, laukomista, suoraviivaisuutta, paineen alla kiekon kanssa pelaamista ja puoluspäässä sijoittumista osata niin kyllä jotain on todella pahasti pielessä. En tiedä miten kukaan juniorijääkiekkoilun isoista vaikuttajista kehtaa edes katsoa itseään peiliin kun jälleen kerran kaaduttiin täysin samoihin asioihin. Tällä kertaa edes maalivahtipeli ei pystynyt pelastamaan. Pidetään se pää pensaassa vielä muutama vuosi niin esim. Sveitsi tulee kolinalla ohi.

 

[siffa]

Tuota, voisitko ahkerana miehenä laittaa tänne mitalitilastot näiltä vuosilta? (Sanotaan vaikka 1990-2009.) Tunnustan että omasta mielestäni mitään radikaalia ei yksinkertaisesti ole tapahtunut, mutta voin olla väärässäkin, tämä on pelkkää mutua. Eli pistä vertailua kehiin. Toki voisi myös kuvitella, että kaikki mahdollinen muutos ei välttämättä johdu NS:sta... Anyway, kaikella kunnioituksella Jortikkaa kohtaan niin tuosta 5-6 -sijoituksesta lienee myös hänellä jonkinlainen pikkuvastuu.

MM-kisojen 20-v. A-sarjan tilastoista tuo on helppo tehdä. Itse lähden siitä, että vuonna 2005 oli Nuorten MM-kisoissa 1. juniori-ikäluokka , mikä oli varhaisnuoruudessa jo Nuori Suomen vaikutuksen alaisena. Tästä on täällä keskusteltu, että milloin Nuori Suomi alkoi vaikuttaa heikentävästi junioreiden kehitykseen. Lähtisin siitä, että 1986 syntyneiden jääkiekkojunioreiden kehitykseen alkoi Nuori Suomen "kaikki pelaa"-ideologia vaikuttaa.

Tilastovat kertovat seuraavaa Suomen osalta:

Ennen Nuori Suomen vaikutusta
2001 2. sija
2002 3. sija
2003 3. sija
2004 3. sija

Nuori Suomen vaikutuksen jälkeen
2005 6. sija
2006 3. sija
2007 6. sija
2008 6. sija
2009 7. sija
2010 5. tai 6. sija

 

[msg]

Suomen johtava analyytikko puhuu pelitapaongelmasta. Onko johtava analyytikko väärässä?

http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/sihvonen-pikkuleijonien-pelitapakriisi

Mielenkiinnolla seuraisin nimimerkkien siffa ja P.Sihvonen väittelyä siitä onko kyseessä Nuori Suomi -ongelma vai yksinkertaisesti vain pelitapakriisi.
Oleellistahan ongelman ratkaisemiseksi olisi selvittää kumpi on menestyksen este, viiveellä hyökkäämisen puute vai Nuori Suomi.

 

[mjr]

Tilastovat kertovat seuraavaa Suomen osalta:

Ennen Nuori Suomen vaikutusta
2001 2. sija
2002 3. sija
2003 3. sija
2004 3. sija

Nuori Suomen vaikutuksen jälkeen
2005 6. sija
2006 3. sija
2007 6. sija
2008 6. sija
2009 7. sija
2010 5. tai 6. sija

Sinä olet vähän myöhässä - tuossa edellä oli jo vähän kattavammin. Kiinnostavasti olet vähän eri linjoilla suur-analyytikko Sihvosen kanssa, joka muuten on yksi suurimpia ihailijoitasi. Missä näet Petterin iskeneen harhaan analyysissään?

 

[mtt]

Kun pohditte Suomen menestystä näissä kisoissa, niin ottakaa huomioon että Kanadan ja Ruotsin parhaat eivät edes olleet mukana vaan NHL-peleissä. Tavaresit ja kumppanit.

Hyvää kiekkoa Suomi pelasi. Homma kaatui tällä kertaa maalivahtiin. Ja heikkoon viimeistelyyn.

NS:llä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

 

[Mänizeri]

MM-kisojen 20-v. A-sarjan tilastoista tuo on helppo tehdä. Itse lähden siitä, että vuonna 2005 oli Nuorten MM-kisoissa 1. juniori-ikäluokka , mikä oli varhaisnuoruudessa jo Nuori Suomen vaikutuksen alaisena. Tästä on täällä keskusteltu, että milloin Nuori Suomi alkoi vaikuttaa heikentävästi junioreiden kehitykseen. Lähtisin siitä, että 1986 syntyneiden jääkiekkojunioreiden kehitykseen alkoi Nuori Suomen "kaikki pelaa"-ideologia vaikuttaa.

Tilastovat kertovat seuraavaa Suomen osalta:

Ennen Nuori Suomen vaikutusta
2001 2. sija
2002 3. sija
2003 3. sija
2004 3. sija

Nuori Suomen vaikutuksen jälkeen
2005 6. sija
2006 3. sija
2007 6. sija
2008 6. sija
2009 7. sija
2010 5. tai 6. sija

Aika nätisti rajattu. Oletko harkinnut liiton hommia, kun kerran noin selvästi näet asiat?

Entäs vuosi 2000 ja siitä taaksepäin? Pari kultamitalia siellä on, mutta ei juuri muuta.

 

[siffa]

Sinä olet vähän myöhässä - tuossa edellä oli jo vähän kattavammin. Kiinnostavasti olet vähän eri linjoilla suur-analyytikko Sihvosen kanssa, joka muuten on yksi suurimpia ihailijoitasi. Missä näet Petterin iskeneen harhaan analyysissään?

Sinähän kysyit käsittääkseni Suomen sijoituksia ennen ja jälkeen Nuori Suomen vaikutusta suomen mitalitilastoihin? Esitin sinulle tilaston 2000-luvulta. Vuosi 2005 oli ensimmäinen vuosi, jolloin silloiset Nuorten MM-kisapelaajamme olivat käyneet läpi Nuori Suomi systeemin. 2000-luvun alkupuolen mitalisarjan tuoneet pelaajat eivät onneksi olleet joutuneet "kaikki pelaa"-systeemiin, joten yksilöiden taitotaso oli vielä silloin korkeata kansainvälistä tasoa. Nuori Suomi vaikutti juniorikiekkoilussamme täysillä 1990-luvun puolesta välistä ainakin viime vuoteen asti ja sen vaikutuksen tulemme näkemään vielä ainakin seuraavat kymmenen vuotta juniorijääkiekkoilumme menestyksessä.

Mikäli viittaat UL:n nettikirjoitukseen eilisestä Suomi-USA ottelusta, niin siinä Petteri Sihvonen analysoi Suomen ja USA:n pelikirjoja keskenään. Katsoin pelin suorana MTV3 MAX:lta ja totean, että Sihvosen analyysi meni naulankantaan. USA hyökkäsi kolmella rytmillä eli viiveellä, puolinopeasti ja nopeasti. Suomen pelikirjaan kuuluivat vain puolinopeat ja nopeat hyökkäyksiin lähdöt painottuen nopeisiin lähtöihin. Jenkit hakivat hyökkäyspäässä lähes aina syötöllä ketjukaveria, vaikka heillä oli hyvä maalipaikka itsellä. Jenkit hakivat näin varmoja laatumaalipaikkoja ja menettivät tukun hyviä maalipaikkoja epäonnistuneilla poikittaissyötöillä. Ensi yönä on mielenkiintoista katsoa Ruotsi-USA peli, joka saattaa olla taito- ja kiekonhallintatasoltaan huippuluokkaa.

Nuori Suomesta olen lukenut UL:stä Petteri Sihvosen kaikki jutut. Niissä ja minun käsityksissäni Nuori Suomen lamaannuttavasta vaikutuksesta Suomen juniorijääkiekkoon ei ole erimielisyyttä. Lisään nyt sitten tähän, että syy ei ole tietenkään Nuori Suomi-ideologian vaan syyllinen on Jääkiekkoliitto, mikä otti mallia Nuoresta Suomesta organisoidessaan 1990-luvulla uuden juniorijärjestelmän kehittämään Suomen juniorijääkiekkoilua.

 

[Kelju K. Kojootti]

harrastuksen hinta

En jaksanut koko ketjua selata läpi, joten voi olla, että asia on jo esillä ollutkin. Olen jonkun verran jutellut junnukiekkoilijoiden vanhempien kanssa lastensa harrastuksesta. Asia, joka minua on kauhistuttanut heidän puheissaan on harrastuksen hinta. Vanhemmassa D:ssä ja nuoremmassa C:ssä kuukaudessa noin 200 euroa ja siihen ei tietenkään sisälly varusteet, jotka maksavat nykyään todella paljon. Joissain seuroissa kuukausimaksut toki ovat paljon alhaisemmat, mutta kuulemma joissain seuroissa kk-maksut ovat yli 300 euroa!

Tulikin mieleen, että jos harrastus on noin kallis, niin kyse alkaa olla melkoisesta eliittilajista. Kustannukset siis alkavat varmasti karsia lahjakkuuksia pois jo varhaisessa vaiheessa. Pointtina tässä on se, että ollessani itse kiekkojuniori, josta on aikaa reilu 20 vuotta, ei laji ollut läheskään noin kallis ja kuluja katettiin paljon tekemällä talkoita ja kierrättämällä varusteita. Meidänkin joukkueessa pelasi poikia, joilla osalla oli perheessä siivoajan työtä tekevä yh-äiti, joidenkin vanhemmat taas oli jotain lakimiehiä. Vaikea kuvitella, että yh-äidin lapset paljon kiekkoa pelaavat, jos pelkät kuukausimaksut vievät vuodessa noin 3000 euroa.

Suomessa, jossa harrastajamäärät kiekossa ovat muutenkin rajalliset, ei ole hirveästi varaa hukata lahjakkuuksia kustannusten takia, mikäli meinataan pysyä kansainvälisellä huipulla maajoukkuetasolla.

Kommenttini ei nyt varsinaisesti liity Nuori Suomi -järjestelmään, mutta junnukiekkoon kuitenkin, joten sopinee tähän ketjuun.

 

[Maple Leaf]

Nuori Suomesta olen lukenut UL:stä Petteri Sihvosen kaikki jutut.

Tätä ei tulisi mieleenikään epäillä.

Oletko jo löytänyt sen Jukka Jalosen lausunnon, jossa hän esittää Nuori Suomi -systeemin olevan suomalaisen juniorivalmennuksen keskeisin ongelma?

 

[Jokeriarska]

Hyvää kiekkoa Suomi pelasi. Homma kaatui tällä kertaa maalivahtiin. Ja heikkoon viimeistelyyn.

Mun mielestä se on aika kaukana hyvästä kiekosta jos maalivahti kusee ja pelaajat jäätyy maalipaikoissa. Ja tuloksia mm. 1-7 ja 2-6. Ja kyllä näkemissäni peleissä puolustuskin oli täysin kusessa merkkausten ym. kanssa. Ja hyökkäyspäässä sitten ei kannata antaa laukaisutilastojen hämätä.

 

[Johannes]

Ei kai pelkkä systeemi A tai systeemi B tee kenestäkään huippupelaajaa. Pitää olla kauhea tahto treenata taitoja myös omalla ajalla, niin paljon kuin ikinä jaksaa ja perheen 100%:n tuki touhulle. Nykyään on niin paljon muuta tekemistä kuin urheileminen, toisin kuin esim. 70- tai 80-luvulla, että omin päin tai kavereiden kanssa höntsääminen harjoitusten lisäksi ei vaan kuulu niin paljon nuorison vapaa-ajanviettoon kuin joskus ennen, näin ainakin uskon ja henkilökohtaiset ihmekikat jää junioreilta oppimatta, kun niitä ei harjoitella ominpäin riittävästi. Peliä opetetaan ja pelataan seuroissa varmasti paremmin kuin entisaikoina, mutta nykyajan pelin osaamiseen ei yhdisty enää samanlainen taituruus kuin vielä esim. Reijo Ruotsalaisella, Esa Keskisellä tai Mika Niemisellä, poikkeuksena jotkut Vatanen ja Granlund.

 

[Ihmeilja]

Suomessa, jossa harrastajamäärät kiekossa ovat muutenkin rajalliset, ei ole hirveästi varaa hukata lahjakkuuksia kustannusten takia, mikäli meinataan pysyä kansainvälisellä huipulla maajoukkuetasolla.

Tässä mielessä ongelma on sitten markkinatalous. Sosialismissa valtio tukee taloudellisesti tuottamattomia aloja, kääntäen ne pitkällä tähtäimellä tuottoisiksi. Mutta olet aivan oikeassa... eihän 12-vuotiaalta pojalta voida satasia nyhjätä kuukautta kohden, kyllä näiden ihmisten pitää rahansa saada jostain muualta, kuin lapsilta, jotka eivät mikään sosiaalitoimisto voi heille olla.

Tähän ketjuun tulin siksi lueskelemaan, että tässä viimeisessä pelissä näkyi niin selvästi tuo yksilöpelin ja yhteisöpelin välinen ero.
Suomen pelitapa halveksuu yksilöitä, eikä tämänkaltaisesta pelitavasta voi varttua taitavia yksilöitä.
Ei meillä välttämättä ole niin paljoa huompia yksilöitä, kuin ajatellaan, vaikkapa USA:n verrattuna, mutta jos pelitapa pelaa yksilöitä vastaan, niin toki yksilötaidot jäävät niin pienelle tarpeelle, etteivät tuossa pelitavassa kehity.
Yksi huomattava asia on, että perussyötöt ovat suomalaisilla yleensä kunnossa, mutta karvauksen alla ratkaisut ovat hätäisiä ja syötöt eivät mene oikeaan suuntaan. Yksilöpelaamisen kautta kehittynyt pelaaja pystyy karvauksen alla myös säädyllisiin suorituksiin, eikä ala hätäilemään kiekkoa pois. "Parempi, ettei syötä ollenkaan, jos ei aio syöttää kunnolla"-lauseen pitäisi korvata nykyiset "nopeammin vaan syöttö liikkeelle"-neuvot.

Jos joku on katsonut esim. Venäjän peliä, niin ei Filatovkaan pysty sellaisista paikoista maaleja tekemään, mistä eivät pysty suomalaisetkaan, eli tilanteita, missä kiekko pomppii yllättäen sopivilla paikkeilla. Filatoville, kun tulee kiekko selkään maalintekosektorilla, niin hän ei edes yritä siitä maaliapaikkaa rakentaa, vaan pelaa löysän näköisesti ja itsevarmasti tilanteen turvallisesti. Suomalaiselle syötön tullessa selkään, on pelaajalla kauhea yritys päällä maalinteon suhteen, selostus huutaa "TYHJÄ MAALI!" ja lopuksi surkutellaan suomalaisten huonoa viimeistelyä.
Jos maalipaikat eivät tule suunnitellusti, tai rutiinisen taidon kautta, vaan sattumalta, kun riittävästi sähelletään, niin viimeistely on toki surkeaa ja kunnon maalintekijät eivät edes viitsi yrittää sellaisista paikoista maalia tehdä.

Lisätään, että vastaavasti todellisista maalipaikoista ei sitten osata tehdä maalia, tai niitä ei maalipaikaksi tunnisteta.

 

[Vele]

Kyllä tämä Nuori Suomi-Myytin dissaaminen on vähän yliampuvaa aina. Helppohan tätä järjestelmää on syyttää aina jokaisesta asiasta, varsinkin niiden jotka eivät ole päivääkään kiekkotreeneissä käyneet. Mutta todellisuus on se että nykypäivän elämässä suuremmat haasteet ovat tietokoneet ym. muut teknologian ja mahdollisuuksien kehittämät ilmiöt.

Olosuhteet ovat paremmat nykyään, valmentajat ovat parempia kuin ennen. Peliäkin ymmärretäänkin paremmin kuin ennen ja treenimäärätkin ovat suuremmat.

Kyllä se perusihmisen, niin sanottu "entisaikojen" perusliikkuminen tai pikemminkin sen puute ovat nuo huippuyksilöt ovat poistaneet. Ja mikäs sen lisäävämpi ilmiö, kuin se että valmentajat pakottavat pelaajia tekemään entistä nuorempina jo sen "päälajin" valinnan. Peli- ja silmäkordinaatio ei kasva samalle tasolle kun junnuista tehdään "ammattilaisia" jo C-juniorijässä valmentajien myötämielisellä avustuksella. Tuo tasapäistäminen on suoraa sitä itseään jauhamista, ne jotka ovat oikeesti vähänkin kyseistä lajia kuin jääkiekko pelanneet. Kyllä siellä on aika kaukana muutama harvaa valmentajaa lukuunottamatta koko junioriputkessa, jotka niin sanotusti peluuttavat "tasapäistävästi". Ne jotka moista sosiaalipeluustusta ovat kohdanneet ovat varmasti pienemmiltä paikkakunnilta, joissa ei ole ollut pelaajamassaa tai vastaavasti ala-aste ikäisiä, muuhun logiikkaan en kyllä pahemmassa määrin usko.

Terveisin itse pelannut 10-vuotta junnulätkää, joista 8-vuotta seurassa ja niistäkin 4-vuotta rehellisesti sanottu olisi voinut jättää pelaamattakin, koska valmentaja jätti puremaan tuppea penkin päähän.

Ps. Tämä ei ole mitään elämän kurjuuden tilitystä, vaan omaa henkilökohtaista kokemusta. Rajat tulivat itsellä vastaan ja kun sen tunnustaa, niin ei tarvitse loppuelämää itkeä mahdottomien perään kun ei ole nähnyt sitä vaivaa tehdä itsestään "huippua".

 

[Sarastro]

Vuosi 2005 oli ensimmäinen vuosi, jolloin silloiset Nuorten MM-kisapelaajamme olivat käyneet läpi Nuori Suomi systeemin. 2000-luvun alkupuolen mitalisarjan tuoneet pelaajat eivät onneksi olleet joutuneet "kaikki pelaa"-systeemiin, joten yksilöiden taitotaso oli vielä silloin korkeata kansainvälistä tasoa. Nuori Suomi vaikutti juniorikiekkoilussamme täysillä 1990-luvun puolesta välistä ainakin viime vuoteen asti ja sen vaikutuksen tulemme näkemään vielä ainakin seuraavat kymmenen vuotta juniorijääkiekkoilumme menestyksessä.

Jääkiekossa hihanauha-järjestelmää on kokeiltu ensimmäistä kertaa vuonna 1982, jolla varmistettin tasainen peluutus. En kuitenkaan ole varma, missä laajuudessa. Itse -75 syntyneenä en koskaan ole joutunut käyttämään hihanauhoja, mutta olen nähnyt niitä käytettävän 1-2 vuotta nuorempien pelissä. Väittäisinkin, että tasaisen peluutuksen "uhreja" on olemassa ennen vuotta 2005.

Lähde hihanauhoista: Hakkarainen, H, Jaakkola, T etc.: Lasten ja nuorten urheiluvalmennuksen perusteet 2009 s.26

 

[tomageeni]

Suomalaiselle syötön tullessa selkään, on pelaajalla kauhea yritys päällä maalinteon suhteen, selostus huutaa "TYHJÄ MAALI!" ja lopuksi surkutellaan suomalaisten huonoa viimeistelyä.
Jos maalipaikat eivät tule suunnitellusti, tai rutiinisen taidon kautta, vaan sattumalta, kun riittävästi sähelletään, niin viimeistely on toki surkeaa ja kunnon maalintekijät eivät edes viitsi yrittää sellaisista paikoista maalia tehdä.

Lisätään, että vastaavasti todellisista maalipaikoista ei sitten osata tehdä maalia, tai niitä ei maalipaikaksi tunnisteta.

Tässä on kyllä ihan hyvää pointtia. En kovin aktiivisesti junnulätkää seuraa, mutta muutama peli tuli katsottua nyt.

Sveitsi-Venäjä -pelissä Tarasenkon maali oli mielestäni tyypillinen esimerkki maalipaikasta, "jota ei tunnisteta maalipaikaksi". Tarasenko sai kiekon etukulmalla, maalivahti peitti hyvin. Tarasenko nosti kiekon maalin kattoon maalivahdin olkapään yli pienestä raosta, eli "läheltä ylös".

Voin kuvitella että perus suomalaiskiekkoilija olisi tuossa tilanteessa huitonut patjoihin, koska "parempi vetää kohti maalia kuin ohi". Ja tietysti oli varmaan tuota suoraviivaisuutta, maalille ajamista ja "räkämaaleja" teroitettu.

En nyt tähän suomikiekon valmennusmalleihin ota sen kummemmin kantaa, mutta itse olen sitä mieltä että ne huippuyksilöt kehittyy ihan omasta halusta pelata, höntsäämällä ja laukomalla ja reenaamalla niillä ulkojäillä. Sitä itsekin harrastin junnuna, vaikken koskaan ole missään seuratasolla pelannut. Mutta perusidea on se, että sen kiekon pelaamisen pitää olla kivaa ja siihen pitää olla palava into.

 

[Ihmeilja]

Kyllä se perusihmisen, niin sanottu "entisaikojen" perusliikkuminen tai pikemminkin sen puute ovat nuo huippuyksilöt ovat poistaneet.

Vai pitäiskö sanoa, että "entisaikojen perusliikkuminen", koska kyllähän kyseessä on täysi myytti, mikä viittaa johonkin navetan siivoomisiin enemmän, kuin kuntoliikuntaan, mikä oli itseasiassa hyvinkin halveksuttua "vanhoina hyvinä aikoina".
Nykyään on liikkuvien nuorten kunto laajemmin hyvällä tasolla, kuin vaikka 70-luvulla ja olen kyllä sitä mieltä, että huippu-urheilun tasolla ei kaverin kunto nouse kyllä pätkääkään, pelasi sitten tunnin änäriä, tai siivosi tunnin navetan lattiaa.

Perusliikkumisen puute näkyy jossain muualla, kuin urheilua harrastavien keskuudessa, eli niissä, jotka eivät urheilua harrasta.
Nykyään perusliikkuminen on paremmin muodissa, kuin "vanhoina hyvinä aikoina". Kuntoharjoitteissa kaikkein suurin osaamattomuus liittyy valmennukseen. Esim. tällä kaudella lukemani mukaan on liigajoukkueita, joissa kuntovalmennus ilmeisesti tähtää kunnon kehittämisen sijaan rasitusvammojen kehittämiseen. Kunnon kehitys on ennen kaikkea yksilölaji.
Se ei kehitä yhdenkään 9-vuotiaan juniorin kuntoa, että kerran kuussa juostaan kymppi, mutta se kehittää, jos omalla ajalla juostaan neljä kertaa viikossa kolme km.

Vääränlainen mukatärkeä yhteiskuntoharjoittelu heikentää kuntoa sen sijaan, että kehittäisi sitä.(muistuttaa armeijan täysin turhaa kuntoharjoittelua)
Yhteiskuntoharjoitteiden ja kiipeilytelineiden sijaan yhteisaika tulisi varmasti käyttää jäällä.

 

[Vele]

Nykyään on liikkuvien nuorten kunto laajemmin hyvällä tasolla, kuin vaikka 70-luvulla ja olen kyllä sitä mieltä, että huippu-urheilun tasolla ei kaverin kunto nouse kyllä pätkääkään, pelasi sitten tunnin änäriä, tai siivosi tunnin navetan lattiaa.

Se ei paljon auta edes huippu-valmentajan statuksella vetää "huipputreenejä", kun yksittäiselle pelaajalle ei tule kiekon kanssa toistoja missään muotoa saman verran kun kaveri painelisi vaikka ulkojäille ja kikkailisi 1-2 tuntia päivittäin.

 

[Ihmeilja]

kun kaveri painelisi vaikka ulkojäille ja kikkailisi 1-2 tuntia päivittäin.

Jep, yksilötaidot hioontuisivat sillä, kun olisi esim. joukkueen ja koulun puolesta aikaa käydä harrastelemassa vaikka yksinään jossain kentällä, vaikka sitä kuinka kummasti katsottaisiin. Jos pari kertaa viikossakin käyttää pari tuntia tuohon itsenäiseen treeniin, niin luulisi siinä kehittyvän.
Mitä itse muistelen nuoruudestani niitä ulkojäähommia, niin ei siellä mitään kikkoja, tai laukauksia hiottu... pelattiin porukalla vartti ja sen jälkeen riideltiin tunti siitä, oliko tilanne maali, vai ei. :)

 

[ahal]

NS-myytti vaan jaksaa kiinnostaa, vuodesta toiseen samoja juttuja. Niin kuin tämä havumetsäreservaatti ei olisi jo tarpeeksi kilpailullinen, nyt pitäisi jo pikkulapsetkin, ennen kouluikää valjastaa systeemin mukaisiksi. Ei jaksa ymmärtää.

Mutta sitä voi kysyä ihmetellen, miksi suomalaisten pitäisi olla pienillä resursseillaan maailman parhaita esim. juuri ikäluokissa 18-20? Eikö sen jälkeen ole enää elämää ja mahdollisuuksia? Tosiasiassa jääkiekon suurmaat (Kanada, USA, Venäjä, Ruotsi) ovat likimain kaikilla mittareilla mitattuna Suomea edellä noissa ikäluokissa. Myös valmennuksessa. Silloin suomalaista realismia ovat juuri sijat 5-6. Tai jos paremmin menee, se onkin jo suuryllätys. Eli nähdäkseni nykymenestys oli odotettua, mutta kaiken natsatessa mitalikin on mahdollista voittaa. Tämänvuotinen jengi oli parasta mitä valtakunnassa saatiin liikkeelle, ja ensi vuonna voi taas yllättääkin. Nyt yllätti Sveitsi ja heivasi punakoneen sivuun. Suomen voittaessa Venäjä-matsin kisoista jää ihan ok-maku, vaikka parempaakin oli tyrkyllä.

Mutta. Se mikä meillä on Suomessa plussaa, on tämä tasokas Mestissarja. Olen muutaman vuoden seurannut sitä läheltä tiiviisti ja ilolla todennut, että moni A-junnuista ulostettu kaveri oppii kelpo peluriksi juuri tässä miljöössä. Pelinopeus ja -luku kehittyvät, fysiikka paranee ja maltti lisääntyy. Palkintona saattaa lohjeta liigapaikka. Mutta hetkessä se ei käy, saattaa kestää useita vuosia ennen kuin pelaajan kaikki ominaisuudet saadaan kaivettua esiin. Kaikki kun eivät ole niitä granlundeja ja vatasia.

Mestis on erittäin hyvä nuorten pelaajien koulutuspaikka. Osaavassa ohjauksessa voidaan vielä perustaitojakin kehittää. Ja ammattikiekkoilijan unelma voi yhä säilyä, vaikka Mestiksen ohessa opiskelisikin. Minusta kiekossakin ollaan vahvoilla, jos meillä on mahdollisimman laaja ja vahva pelaajapohja sen sijaan, että se olisi terävä mutta kapea, jolla huijattaisiin ainakin itseämme luulemaan olevamme "erinomainen jääkiekkokansa".