Timo Lehkosen kommentit kuinka liiallinen kilpailu ja totaalivalmennus on haitaksi jne herättää ajatuksia ettei ehkä ihan kaikki "lätkäjätkät" olekkaan yhteisen linjan takana.
Tässä Lehkonen & NuoriSuomi
Mielestäni kiekko on mitä suurimmaksi osaksi taitolaji. Taidon oppimisen parhaat vuodet ovat ennen teini-ikää ja siihen ei riitä 3 h/viikossa.
Hyvä, että edes joku yrittää ajatella isompaa kuvaa.
Nykyjärjestelmän suurin vika on ollut, ettei se ole tukenut huippujen syntymistä, vaan on menty puuhastelun ehdoilla. Nyt paletti meinataan kääntää kokonaa ympäri(?).
Puhutaan, että parhaat valmentajat tarvitaan pienimmissä junnuissa, mutta unohdetaan autuaasti mainita, että 7- ja 17-vuotiaat pojat kaipaavat aivan eri näkökulmista lähtevää valmennusta. Esitellään kaikenlaisia systeemeitä pienten junnujen palkitsemiseksi (kiekkolehti) yms. yms.
Ihan ensimmäisenä olisi tehtävä selvä ero tavoitteellisen valmennuksen, harrastekiekon välillä ja puhua avoimesti lieveilmiöistä. Tavoitteellinen valmennus (pitäisi alkaa n. 12v, nykyään ehkä 15v) rajoittaa muuta elämää oleellisesti. Väittäisin, että SM-sarjatason pojat hoitavat keskimäärin huonosti koulunsa ja siihen suorastaan "ohjataan" käytetystä tyhjänpäiväisestä jargonista (koulu menee kiekon edelle...) huolimatta. Avoin puhe vähentäisi konflikteja ja kaikille olisi selvää, missä mennään ja miksi. Sitä kautta vaatimustaso olisi helpompi asettaa kohdalleen.
Tosiasioista puhuminen niiden oikeilla nimillä olisi osa ongelman ratkaisusta tavoitteellisiesti harjoitteleville, mutta sitä nuorempien kohdalla koko kilpailujärjestelmän remontti olisi paikallaan. Nykyään pientenkin junnujen "kilpailujärjestelmä" on rakennettu kilpailullisista lähtökohdista, mitta kilpailu on haluttu häivyttää. Oikeasti kilpailu pitäisi säilyttää, mutta järjestelmä pitäisi rakentaa siten, että kaikilla olisi sopivan haastava ympäristö ja motivoituneilla pitäisi olla mahdollisuus riittävään harjoitteluun.
Ei ole ihan yksinkertainen yhtälö ratkaistavaksi. Pienimmillä junnuilla ikäluokka/painoluokka/pituusluokka yms. jaot kaikki toimivat huonosti. Itse asiasta olen sitä mieltä, ettei kiinteää joukkuejakoa saa millään toimimaan optimaalisesti nuorimmissa ikäluokissa. Tietyssä mielessä järjestelmää tulisi pyörittää lahjakkaimpia jossain määrin suosien.
Näkisin, että samassa harjoituspoolissa pitäisi olla eri ikäisiä poikia ja kauden mittaan tehtäisiin useita kertoja uusia jakoja. Parhaiten edistyviä pitäisi peluuttaa myös "kovemmissa" peleissä yms.
En ollenkaan epäile, etteikö tämä onnistuisi, jos haluja olisi. Resursseja se vaatisi kuitenkin enemmän, sillä yksittäisten joukkueiden toimintaa ei voisi enää hoitaa muodosta ja unohda periaatteella vaan jonkun täytyisi tarkkailla aidosti poikien kehitystä.
Jossain mielessä helpommin tämä olisi toteutettavissa isommissa seuroissa siten, että joku tarkkailisi poikien kehitystä ja siirtelisi heitä joukkueiden välillä (peluuttaisi joillain pojilla myös ylimääräisiä pelejä).
Ilman rakenteellisia muutoksia pikkujunnujen toimintaa voi tuskin parantaa määräänsä enempää. Vastaavasti tavoitteellisen harjoittelun hämärät tavoiteasettelut tulisi selkeyttää, siitä huolimatta kuinka epäkorrekteja ne ovat poliittisesti.
