Nuori Suomi ry

[Mänizeri]

Mielestäni Rajalalla on tervettä itseluottamusta, hyvin epäsuomalaiseen tyylin. Hän tietää omat kykynsä ja tavoitteet ovat sen mukaisia, eli ensi kaudella 1-2. kentän paikka Ilveksessä, top 5 jengin sisäisessä pistepörssissä sekä 30-40 pistettä runkosarjassa. Mielestäni kovat mutta realistiset tavoitteet.

Toivottavasti ei kuitenkaan ole mielestään liian valmis, on vielä siinä iässä, että paljon pystyy tekemään omatoimisella treenilläkin. Toki niitä pelejäkin tulee ensi kaudella paljon, eli rasituksen ja levon suhde pitää muistaa. Mutta toivottavasti hän ei ole pelkän pleikkarin perään.

Oma ikäisiä vastaan pelaaminen on ihan eri juttu kuin aikuisten sarjat ja siellä tähteys vaatii yleensä vielä pykälän parin tasonnostoa.

Nyt näyttää kyllä hyvältä, pakko myöntää. Ainakin isoon kaukaloon miehestä saadaan kovan tason kaveri, jos kehitys jatkuu normaalina.

Tuohon Summasen haastatteluun vielä. (http://yle.fi/urheilu/lajit/jaakiek...uomi-kiekon_tulevaisuusseminaarin_147855.html)

Toteamus "Suomalainen kiekko voi hyvin, muutos parempaan suuntaan junioripuolella tuli kaksi vuotta sitten" on kyllä mielenkiintoinen. Monen muun mielestä suomalainen kiekko ei voi hyvin. Ja tietääkö joku, mitä hän tarkoittaa tuolla muutoksella?

 

[siffa]

Toteamus "Suomalainen kiekko voi hyvin, muutos parempaan suuntaan junioripuolella tuli kaksi vuotta sitten" on kyllä mielenkiintoinen. Monen muun mielestä suomalainen kiekko ei voi hyvin. Ja tietääkö joku, mitä hän tarkoittaa tuolla muutoksella?

Summasella oli pikaluistelija Janne Hännisen kanssa oma projektinsa jääkiekkojunioreiden kehittämiseksi. En tiedä miten projekti jaksaa nyt ja onko sen kokemuksia hyödynnetty Jääkiekkoliitossa mitenkään.

 

[choose_life]

YYA-hengessä

Uusimmassa Jääkiekkolehdessä on etusivun juttu Suomen tulevasta superketjusta Rajala-Granlund-Pulkkinen. "Miten Nuori Suomi voi tuottaa kolme huippukykyä samaan aikaan" taisi olla otsikko, tms. Hyvä juttu, kannattaa lukea.

Niin on ja niin kannattaa - etenkin pelaajien faktakertomat siitä miten, millaisella ajankäytöllä ja millä painotuksilla he ovat tähänastiset taitonsa hankkineet ja synnynnäisiä lahjojaan jalostaneet. Junnukiekon reaalimaailmassa eläville niissä ei tosin ole mitään uutta.
Päivittäistä erittäin oma- ja vapaaehtoista treeniä ulkokentillä ja pihoilla (penskat eivät kyllä kokeneet sitä tehoharjoitteluksi, vaan kikkailuksi ja hauskanpidoksi kavereiden kanssa), pelaamista vanhemmissa ikäluokissa, kiekollisten vapauksien ottamista ja saamista joukkueissa ja 12-vuotiaaksi asti muita lajeja. Granlundilla on liiton alaisia pelejä lätkän ja futiksen lisäksi vaatimattomasti salibandystä, tenniksestä, pesä- ja kaukalopallosta.

Rajala näyttää olevan kolmikon vitsiniekka ja nauratti ainakin itseäni pari juttua, mitä hän heitti ketjutovereistaan. Toki jotakuta saattaa hieman arveluttaa tuollainen tamperelainen (jesseniinimäki) meininki, mutta en nyt näe siinä mitään suurempaa ongelmaa. Granlundille on helppo povata loistavaa tulevaisuutta, kaverilla on pääkoppa kunnossa ja tavoitteet selvänä. Pulkkinen myös hyvin samankaltainen kuin Granlund.

Niinpä: läppä lentää, kaikkien koulu on sujunut vähintään kelvollisesti (Granlundilla huomattavasti sitä paremmin) ja varasuunnitelmat loukkaantumisten tms. varalle on selvästi tehty yhdessä perheiden kanssa. Sitten kiinnostavat tytöt, leffat, muotivaatteet ja muu sellainen, että "joskus voi pitää hauskaa, ei pelkän lätkän perässä saa mennä pää kolmantena jalkana" (Granlund).

YYA... anteeksi, YYO-mahtipäivien anti taas on siitä jännä juttu, ettei seminaaripäätöksellä voitukaan muuttaa suomalaisen juniorijärjestelmän alennustilaa Mersun tuotantolinjaksi tai kuudenneksi ydinvoimalaksi. Siellä myös jouduttiin ihan aikuisten oikeasti esittämään konkreettisia ehdotuksia, kohtaamaan eläviä ihmisiä ja vastaamaan omilla kasvoilla puheistaan, mikä lienee riittävä selitys radiohiljaisuuteen muutamalla mediakanavalla.

Sisälukutaitoisille, huutoonsa vastaaville ja edes jotakuinkin normaalin minäkuvan omaaville tiedoksi, että päivien annista (joka sinänsä takaa vielä vähemmän kuin Jesse Niinimäen ensimmäisen kierroksen NHL-varaus vuonna 2002, mutta onpa edes keskusteltu) löytyy juttua JKL:n sivuilta 24-27 otsikolla "Yksilön ehdoilla". Ihanana kesäpäivänä ei oikein jaksaisi referoida sitä sanasta sanaan, kun papukaijahokemat eivät muutenkaan vastaa käsitystä keskustelusta, mutta pari tiivistelmää.

"Asia ei ole niin yksinkertainen, että vain nostetaan harjoitusmääriä nuoremmissa junioreissa. Joukkuetreenit ovat tärkeitä, mutta isossa kuvassa meidän on keksittävä keinoja, joilla saamme lapset liikkumaan vapaa-ajalla". (Erkka Westerlund).
Lyhyesti: monipuolista ja omaehtoista treeniä on lisättävä ("venäläisten ja muidenkin nykytaiturien taustalla on ennen murrosikää voimistelua, juoksua, painia, yleisurheilua ja eri pallopelejä"); 7-14-vuotiaita valmentavien "isukkien" tasoa on yritettävä nostaa koulutuksella ja konkreettisella ohjauksella & käytännön apumateriaalilla (esim. simppelit harjoitusdvd:t); halleihin pitäisi järjestää vapaaehtoisia ip-jäitä sekä valmennuspäälliköitä ja vanhempia pelaajia niille neuvomaan (tätä tehtiin esim. Kuopiossa jo 80-luvulla sen suuremmitta organisoinneitta); on päästävä eroon hysteerisestä joukkuekeskeisyydestä ja wannabe-valmentajista, jotka mm. estävät lahjakkuuksien nostamisen ikäluokan tai kahden yli (mikä ollut käsittämätöntä toimintaa joka ikisellä vuosikymmenellä).

Semmosta. Noin erittäin aluksi.

 

[Johannes]

Summasella oli pikaluistelija Janne Hännisen kanssa oma projektinsa jääkiekkojunioreiden kehittämiseksi. En tiedä miten projekti jaksaa nyt ja onko sen kokemuksia hyödynnetty Jääkiekkoliitossa mitenkään.

Summanen sanoo YLE:n haastattelun lopuksi jotain sen tyylistä, että "huippu-urheilu kirjallisessa muodossa on sen raiskaamista". Jos käsitin Summasen sanat oikein, niin aika vaikea Summanen/Hänninen-parivaljakon kokemuksia valmentamisesta on muiden hyödyntää mitenkään, vaikka Summenen/Hänninen tekisivätkin itse hienoa työtä juniorien kanssa. Summanen on tosin valmentanut jo viime keväänä Sveitsissä Rapperswil-seuraa ja työ Sveitsissä jatkuu kaudella 09-10, joten Summanen ei ole mukana hyödyntämässä Suomi-kiekkoa osaamisellaan ihan lähiaikoina, varsinkin jos näkee oikeasti etätyön kirjallisessa muodossa noin kielteisesti kuin YLE:n haastattelussa antoi ymmärtää.

 

[siffa]

Summanen sanoo YLE:n haastattelun lopuksi jotain sen tyylistä, että...

Näen Summasen/Hännisen projektin samalla tavalla kuin Johannes. Kokemusta ja tietoa juniorivalmennuksesta saivat lähinnä Summanen ja Hänninen. On aivan eri asia saada järjestelmä laajemmin junioreiden käyttöön.

 

[Maple Leaf]

Jukka Jalonen osallistui aktiivisesti jääkiekon juniorikeskusteluun jo ainakin yli neljä vuotta sitten. Senkin jälkeen hän on käyttänyt puheenvuoroja juniorijärjestelmän kehittämiseksi aktiivisesti.

Aivan. Kerro nyt vielä, mitä Jukka Jalonen on sanonut Nuori Suomi -järjestelmästä, jookos?

Jukka Jalosen poika on käynyt läpi Nuori Suomi ajan juniorijärjestelmän, joten Jalosella on hyvä tuntuma siitä, mitä juniorikentällä on tapahtunut.

Aivan, ja sitä suuremmalla syyllä kerro nyt vielä, mitä Jukka Jalonen on sanonut Nuori Suomi -järjestelmästä, jookos?

Jukka Rautakorven poika on myös mukana HPK:n junioreissa, joten hänellä on myös kompetenssia lausunnoilleen (IS Veikkaaja 7.1.2009): "(...) Nuori Suomi-järjestelmän tulkinnat ovat suurin virhe, joka on koskaan tehty suomalaisessa urheilussa. Jääkiekkoliitossa on ihmisiä, jotka tukivat vääriä päätöksiä."

Rautakorpi puhuu siis Nuori Suomi -järjestelmän liittokohtaisista tulkinnoista, ei itse järjestelmästä. Toisin sanoen tämä esiin kaivamasi sitaatti ei tue väitteitäsi, sitäkin enemmän kyllä kanssasi tässä(kin) viestiketjussa eri mieltä olleiden kirjoittajien näkemyksiä.

Nyt, kun olet kuitenkin jo löytänyt Rautakorvelta nasevan lausunnon asiasta, kaivapa vielä esiin monen sinulta odottama Jukka Jalosen kommentti.

 

[siffa]

Juniorijärjestelmän tehokkuutta laatujunioreiden tuottamisessa on mitattu juniorimaajoukkueiden kansainvälisellä menestyksellä sekä miten NHL:n 30 joukkuetta arvioivat kunkin maan junioritoiminnan tuloksia.

Nyt on syytä päivittää NHL-joukkueiden satojen kykyjenetsijöiden ja pelaaja-arvioiden analyysi suomalaisista huippujunioreista verrattuna Ruotsiin. Suomi oli vielä 2000-luvun alkuvuosina maailman huippumaita, mitä tulee NHL-varauksiin. Ruotsi oli silloin alamaissa. Sen jälkeen alkoi Suomen juniorituotannossa näkyä Nuoren Suomen vaikutus tai niinkuin nykyään halutaan Jääkiekkoliiton toimesta ilmaista "kiekkoväen väärä tulkinta Nuoresta Suomesta" NHL-varauksissa. Ruotsi muutti juniorijärjestelmänsä, koska kaikki mittarit osoittivat, että laatujuniorituotanto oli pysähtynyt.

Vuosina 2006, 2007, 2008 ja 2009 ei ole varattu yhtään suomalaista NHL:n ensimmäisellä varauskierroksella.
Ruotsalaisia on varattu ensimmäisellä kierroksella 2006 (3 kpl), 2007 (1), 2008 (3) ja 2009 (6) juniorikiekkoilijaa.

Saa nähdä, tapahtuuko muutoksia suomalaisessa juniorijääkiekkoilussa. Maajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen on ollut yksi aktiivisimmista keskustelijoista juniorijääkiekkoilun tilan parantamiseksi. TV2:n Peliuutisissa 17.1.2009 hän kiteytti asian lyhyesti:"Tilanne on todettu ja istuttu usein alas. Muutoksia on tehtävä ensi kauden alusta. Alle 10 vuotiaiden on harjoiteltava enemmän ja laadukkaammin. Tehdään yhdessä päätökset tarvittavista muutoksista, jotka on nyt vain tehtävä." Vierumäen kehityspäivät oli yksi etappi tiellä juniorijääkiekon välttämättömiin muutoksiin. Syksyllä jääkiekkojuniorijoukkueiden valmentajat voivat todeta, onko muutoksia parempaan saatu aikaan.

 

[Maple Leaf]

Maajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen on ollut yksi aktiivisimmista keskustelijoista juniorijääkiekkoilun tilan parantamiseksi. TV2:n Peliuutisissa 17.1.2009 hän kiteytti asian lyhyesti:"Tilanne on todettu ja istuttu usein alas. Muutoksia on tehtävä ensi kauden alusta. Alle 10 vuotiaiden on harjoiteltava enemmän ja laadukkaammin. Tehdään yhdessä päätökset tarvittavista muutoksista, jotka on nyt vain tehtävä."

"Nuori Suomi –ohjelmaa pidetään yleisesti juniorikiekkoilumme ongelmien pääpesäkkeenä. Itse olen asiasta kuitenkin eri mieltä. Ehkä ohjelman alkuvaiheissa ongelmat olivat todellisia, mutta NS–ohjelma ei estä laadukasta ja määrällisesti kovaakaan harjoittelua, vaan ongelmat ovat enemmän meissä käytännön toteuttajissa." — Jukka Jalonen Jääkiekkovalmentajakerhon jäsenkirjeessa 24.8.2007

 

[Mänizeri]

"Nuori Suomi –ohjelmaa pidetään yleisesti juniorikiekkoilumme ongelmien pääpesäkkeenä. Itse olen asiasta kuitenkin eri mieltä. Ehkä ohjelman alkuvaiheissa ongelmat olivat todellisia, mutta NS–ohjelma ei estä laadukasta ja määrällisesti kovaakaan harjoittelua, vaan ongelmat ovat enemmän meissä käytännön toteuttajissa." — Jukka Jalonen Jääkiekkovalmentajakerhon jäsenkirjeessa 24.8.2007

Tässähän se, ollut hänenkin "tiedossa" näköjään parisen vuotta. Nuoren Suomen haukkuminen tai lakkauttaminen ei auta pätkän vertaa, jos toiminta ei muutu ja ihmiset pysyvät samoina.

Eli isolla kammalla pitäisi alkaa perkamaan koko lajin rakenteita Suomessa lähtien luistelukoulusta aina A-junioreihin asti. Tässä pitäisi ehdottomasti käyttää mukana myös muiden lajien asiantuntijoita (parhaassa tapauksessa vielä ulkomaalaista apua jos on varaa), kuin pelkästään kiekon, koska voiko mitään innovatiivista tulla lajiin pelkästään vanhoilla silmillä?

Epäilen...

Enkä nyt tarkoita, että esim. tanssin puolelta pitää jonkun tulla, vaan luulisi että monissa muissa kv. pallopeleissä olisi myös jotain annettavaa tuohon harjoittelupuoleen ja sen järjestämiseen. Meillä löytyy kuitenkin omasta takaa sellaisia nimiä, kuin Stuart Baxter ja Mauro Berruto maajoukkueiden päävalmentajina, jotka ovat nähneet jo jonkin verran. Ja he nyt olisivat Suomessakin ihan työn puolesta silloin tällöin. Samoin suomalaisia huippuja kuten Henrik Dettman.

Voi olla että jonkun vanhemman liiton valmentajan johdolla palattaisiin "vanhaan hyvään aikaan", mutta onko vanhoilla opeilla enää mahdollista pärjätä, kun yhteiskunta ympärillä on muuttunut aika lailla? Ja lapset sen mukana.

"Aivot narikkaan ja pojat lenkille" tyyppinen toiminta voi toki edelleen toimia, mutta tuleeko tällä tavalla sitten hyviä pelaajia, en tiedä...

 

[Tarinankertoja]

Aivan. Kerro nyt vielä, mitä Jukka Jalonen on sanonut Nuori Suomi -järjestelmästä, jookos?

Jalonen suomii Nuori Suomi -ajattelua

Tiivistäen Jalonen vaatii junnupeleihin siis tasosarjoja ja pienempiä ryhmiä Nuori Suomi -ajattelun sijaan. 05.10.2008

ks. video

 

[Maple Leaf]

Jalonen suomii Nuori Suomi -ajattelua

Tiivistäen Jalonen vaatii junnupeleihin siis tasosarjoja ja pienempiä ryhmiä Nuori Suomi -ajattelun sijaan. 05.10.2008

ks. video

Muuten hyvä, mutta linkkisi on juuri siihen haastatteluun, jonka innoittamana nimimerkki siffa hehkui Jukka Jalosen vastustavan Nuori Suomi -systeemiä, vaikka tosiasiassa Jalonen ei tässä haastattelussa puhu sanaakaan Nuoresta Suomesta.

 

[Tarinankertoja]

Muuten hyvä, mutta linkkisi on juuri siihen haastatteluun, jonka innoittamana nimimerkki siffa hehkui Jukka Jalosen vastustavan Nuori Suomi -systeemiä, vaikka tosiasiassa Jalonen ei tässä haastattelussa puhu sanaakaan Nuoresta Suomesta.

Koska toimittaja on referoinut ja löyhentänyt haastattelua
"Tiivistäen Jalonen vaatii junnupeleihin siis tasosarjoja ja pienempiä ryhmiä Nuori Suomi -ajattelun sijaan."
by Tapio Suominen. Eli kun et actual kuule Jukka Jalosen näin sanovan, hän ei ole asiasta haastattelussa puhunut, ja Tapio suominen on keksinyt tämän tai tehnyt oman johtopäättelyn juttuun?

-ttu mitä saivartelua. Asiastahan tässä kait pitäisi puhua?

 

[Maple Leaf]

Koska toimittaja on referoinut ja löyhentänyt haastattelua
"Tiivistäen Jalonen vaatii junnupeleihin siis tasosarjoja ja pienempiä ryhmiä Nuori Suomi -ajattelun sijaan."
by Tapio Suominen. Eli kun et actual kuule Jukka Jalosen näin sanovan, hän ei ole asiasta haastattelussa puhunut, ja Tapio suominen on keksinyt tämän tai tehnyt oman johtopäättelyn juttuun?

-ttu mitä saivartelua. Asiastahan tässä kait pitäisi puhua?

Kyseessä on nimenomaan toimittaja Suomisen oma oikopolku. Asian voit varmistaa vaikka itseltään Jukka Jaloselta.

 

[HMenthal]

Juniorijääkiekossa näyttää tällä kaudella olevan kaikki kuosissa. Hyvä näin.

Huomasin tuossa juuri, että tänään alkaa Vierumäellä junnujen kiekkoilun seminaari. Paikalle näyttää saapuvan pari pamppua Kandasta asti. Toivottavasti joku tuttu on paikalle menossa, jotta tapahtumasta saa edes jotain pientä informaatiota sisäällön suhteen.

Tämän seminaarin jälkeen toivottavasti tilanne junnukiekiossa on vielä paremmin.

 

[oka]

Timo Lehkosen kommentit kuinka liiallinen kilpailu ja totaalivalmennus on haitaksi jne herättää ajatuksia ettei ehkä ihan kaikki "lätkäjätkät" olekkaan yhteisen linjan takana.
Tässä Lehkonen & NuoriSuomi
Mielestäni kiekko on mitä suurimmaksi osaksi taitolaji. Taidon oppimisen parhaat vuodet ovat ennen teini-ikää ja siihen ei riitä 3 h/viikossa.

 

[PJx]

Timo Lehkosen kommentit kuinka liiallinen kilpailu ja totaalivalmennus on haitaksi jne herättää ajatuksia ettei ehkä ihan kaikki "lätkäjätkät" olekkaan yhteisen linjan takana.
Tässä Lehkonen & NuoriSuomi
Mielestäni kiekko on mitä suurimmaksi osaksi taitolaji. Taidon oppimisen parhaat vuodet ovat ennen teini-ikää ja siihen ei riitä 3 h/viikossa.

Hyvä, että edes joku yrittää ajatella isompaa kuvaa.

Nykyjärjestelmän suurin vika on ollut, ettei se ole tukenut huippujen syntymistä, vaan on menty puuhastelun ehdoilla. Nyt paletti meinataan kääntää kokonaa ympäri(?).

Puhutaan, että parhaat valmentajat tarvitaan pienimmissä junnuissa, mutta unohdetaan autuaasti mainita, että 7- ja 17-vuotiaat pojat kaipaavat aivan eri näkökulmista lähtevää valmennusta. Esitellään kaikenlaisia systeemeitä pienten junnujen palkitsemiseksi (kiekkolehti) yms. yms.

Ihan ensimmäisenä olisi tehtävä selvä ero tavoitteellisen valmennuksen, harrastekiekon välillä ja puhua avoimesti lieveilmiöistä. Tavoitteellinen valmennus (pitäisi alkaa n. 12v, nykyään ehkä 15v) rajoittaa muuta elämää oleellisesti. Väittäisin, että SM-sarjatason pojat hoitavat keskimäärin huonosti koulunsa ja siihen suorastaan "ohjataan" käytetystä tyhjänpäiväisestä jargonista (koulu menee kiekon edelle...) huolimatta. Avoin puhe vähentäisi konflikteja ja kaikille olisi selvää, missä mennään ja miksi. Sitä kautta vaatimustaso olisi helpompi asettaa kohdalleen.

Tosiasioista puhuminen niiden oikeilla nimillä olisi osa ongelman ratkaisusta tavoitteellisiesti harjoitteleville, mutta sitä nuorempien kohdalla koko kilpailujärjestelmän remontti olisi paikallaan. Nykyään pientenkin junnujen "kilpailujärjestelmä" on rakennettu kilpailullisista lähtökohdista, mitta kilpailu on haluttu häivyttää. Oikeasti kilpailu pitäisi säilyttää, mutta järjestelmä pitäisi rakentaa siten, että kaikilla olisi sopivan haastava ympäristö ja motivoituneilla pitäisi olla mahdollisuus riittävään harjoitteluun.

Ei ole ihan yksinkertainen yhtälö ratkaistavaksi. Pienimmillä junnuilla ikäluokka/painoluokka/pituusluokka yms. jaot kaikki toimivat huonosti. Itse asiasta olen sitä mieltä, ettei kiinteää joukkuejakoa saa millään toimimaan optimaalisesti nuorimmissa ikäluokissa. Tietyssä mielessä järjestelmää tulisi pyörittää lahjakkaimpia jossain määrin suosien.

Näkisin, että samassa harjoituspoolissa pitäisi olla eri ikäisiä poikia ja kauden mittaan tehtäisiin useita kertoja uusia jakoja. Parhaiten edistyviä pitäisi peluuttaa myös "kovemmissa" peleissä yms.

En ollenkaan epäile, etteikö tämä onnistuisi, jos haluja olisi. Resursseja se vaatisi kuitenkin enemmän, sillä yksittäisten joukkueiden toimintaa ei voisi enää hoitaa muodosta ja unohda periaatteella vaan jonkun täytyisi tarkkailla aidosti poikien kehitystä.

Jossain mielessä helpommin tämä olisi toteutettavissa isommissa seuroissa siten, että joku tarkkailisi poikien kehitystä ja siirtelisi heitä joukkueiden välillä (peluuttaisi joillain pojilla myös ylimääräisiä pelejä).

Ilman rakenteellisia muutoksia pikkujunnujen toimintaa voi tuskin parantaa määräänsä enempää. Vastaavasti tavoitteellisen harjoittelun hämärät tavoiteasettelut tulisi selkeyttää, siitä huolimatta kuinka epäkorrekteja ne ovat poliittisesti.

 

[Mänizeri]

Aika erilaisen käsityksen "tiestä onneen" saa Petteri Sihvosen kuvitelmasta, jonka hän on kirjoittanut Urheilulehteen (1.10.2009, s.32). Jutun aiheena on Olli Jokinen:

"Joukkue on kuopiolainen Männistön Saipa. Kuvitellaan, että hän pelasi jo tuolloin lempinumerollaan 12. Tämä pelaaja erottuu muusta massasta henkilökohtaisilla taidoillaan. Joukkuetta valmentaa muuan Matti Jokinen, numeron 12 isä.

Numero 12 on käynnissä olevassa kaupunginosajoukkueiden pelissä jäällä liki kaiken aikaa. Eletään sellaista 80-luvun kulta-aikaa suomalaisessa jääkiekkoilussa, jolloin Eero Lehden ja kumppaneiden masinoima Nuori Suomi -ideologia ei ole vielä päässyt syöpäläiseksi lajia tuhoamaan.

On joukkuetovereille itsestään selvää, että numero 12 on jäällä pelin aikana juuri niin kauan kuin hän suinkin jaksaa. Lapset ymmärtävät sisäsyntyisesti kilpailun ja paremmuuden mittaamisen päälle. Se pelaa joka osaa. Ja muut nauttivat tilanteesta. Männistön Saipassa ollaan ylpeitä niistä voitoista, joihin numero 12 maalit näyttävät tänäänkin joukkueen taas johtavan. Voittoon tähdätään, ja tappiota halutaan välttää keinolla millä hyvänsä. Se on joukkueurheilun pyhä laki."

Tarina jatkuu tästä vielä, mutta ei liity enää oikeastaan kuin Jokiseen.

 

[aquanqua]

Hieno homma Jokisen kannalta. Ikävä kyllä aina nämä valmentajien pojat eivät ole niitä porukan lahjakkaimpia.

Tällä hetkellä on aika mielenkiintoista, että Suomessa ja jopa SM-liigatasolla on muutama ilmeisestikin aivan kv-tason huippulahjakkuus. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan kuvitella, että kaikki olisi kunnossa.

 

[PJx]

Sihvosen kirjoitus urheilulehdessä

Tuli luettua eilen Sihvosen kirjoitus Urheilulehsestä Nuori Suomi-ohjelman vaikutuksista. Kun kirjoituksen lukee Sihvos-filtteri päällä ja jättää muutamat arveluttavat "analyysit" ja henkilöön menot huomiotta, niin käteen jää varsin korutonta kertomaa, joka on melko helppo allekirjoittaa.

Tekstissä Nuori Suomi ja Lehti ovat se ns. hyvä vihollinen, jonka syliin kaikki on helppo kaataa unohtaen, että samat trendit vaivaavat osin myös muuta yhteiskuntaa. Mutta keskeiseen viestiin, ettei vaatimustaso ole riittävä, on helppo yhtyä.

 

[Puolikaspakki]

Nuori Suomi -ohjelmasta

Suomalaisen jääkiekon ongelma on siinä, että toimintaa ohjaava ideologia ja toteuttamisen keinot eivät kohtaa toiminnan tulosta mittaavien mittareiden kanssa. Sama ilmiö näkyy muuallakin suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta se ei kuulu tähän.

Nuori Suomi -ohjelma ohjaa suomalaista kiekkoyhteisöä ja vaikka kuinka joku väittäisi vastaan, näin se vaan on. Jo pelkästään Nuori Suomi -ohjelman toteuttamiseen sidottu rahallinen tuki seuroille kääntää toiminnan siihen suuntaan.

Lainaus jääkiekkoliiton Nuori Suomi -ohjelmaa käsittelevästä osiosta:

Jääkiekon Nuori Suomi -ohjelma on normaalia seuran ja sen joukkueiden toimintaa, harjoittelua ja pelaamista. - Kuitenkin niin, että koko ajan pidetään jääkiekkotaitojen kehittämisen lisäksi mielessä
- yhtäältä lasten ja nuorten kasvun ohjaus vastuunsa tunteviksi yhteiskunnan jäseniksi, ja
- toisaalta heidän liikunnallisten perusvalmiuksiensa kehittäminen.

Päämääränä on lajin kautta antaa harrastajille eväitä sekä jääkiekko- että elämänpeliin.
​

Ohjelman yksiselitteinen tavoite on tuottaa lainkuuliaisia veronmaksajia, jotka oppivat liikkumaan terveytensä kannalta riittävästi. Nämä arvot/ideologiat/tavoitteet ohjaavat päivittäistä jääkiekkotoimintaa.

No entäs ne mittarit? Viime vuosina junioritoiminnan tulosta on mitattu kahdella mittarilla; Nuorten ja juniorimaajoukkueiden menestyksellä sekä NHL-varausten määrällä. Kaksi puhtaasti urheilulliseen menestykseen (a.k.a kilpailuun) perustuvaa mittaria.

Tässä on mielestäni suuri ristiriita. Juniorivalmentajia ohjataan tuottamaan pitkäikäisiä ja tuotteliaita veronmaksajia ja tämän toiminnan saavutuksia mitataan pelkästään urheilullisin perustein. Tämä ei ole oikein valmentajia, urheilijoita eikä NS -ohjelmaa kohtaan.

Nuori Suomi -ohjelman tuloksia arvioitaessa pitäisi selvittää maksaako ohjelman piirissä kasvaneet keskimäärin muita enemmän veroja, tekevätkö keskimääräistä vähemmän rikoksia jne. Sitten tarvitaan uusi ohjelma jonka yksiselitteinen tavoite tulee olla tuottaa huippu-urheilijoita, lajista riippumatta. Sen toiminnan ohjeet ja ideologiat on luotava siten, että pelkästään kilpailullisten mittareiden käyttäminen on järkevää.

 

[Mänizeri]

Sitten tarvitaan uusi ohjelma jonka yksiselitteinen tavoite tulee olla tuottaa huippu-urheilijoita, lajista riippumatta. Sen toiminnan ohjeet ja ideologiat on luotava siten, että pelkästään kilpailullisten mittareiden käyttäminen on järkevää.

Jos tälle tielle lähdetään, niin se tarkoittaa käytännössä sitä, että jos ns. putkeessa olevista lapsista ei tulekaan ammattiurheilijaa, heille pitää myös miettiä jonkinlainen pehmeä lasku yhteiskuntaan. Kaikista ei tule valmentajia eikä lajin parissa työskenteleviä.

Olen samaa mieltä kaikkien niiden kilpailun puutetta ym. vaativien kanssa siitä, että vain kovat ottelut kehittävät kovia pelaajia. Siitä voidaan tietysti olla montaa mieltä mitä se käytännössä tarkoittaa nuorten otteluissa (onko se sitä, että Olli Jokinen teki nuorena pelissä kuin pelissä 5-10 maalia per ottelu vai sitä että parhaat pelaavat vastakkain tasaisia otteluita lyömällä kiekkoa ristikulmaan, josta itselläni on kokemusta jne).

Siksi kallistun itse edelleen sille kannalle, että asian perkaaminen pitää lähteä siitä näkökulmasta, mikä on lapsen päivittäinen ohjelma. Enkä itse näe mitään muuta toimivaa järjestelyä, kuin yhteistyön, jossa kunnat, koulut ja urheiluseurat lähtevät kehittämään urheilupainotteisia luokkia. Tämä poistaisi myös vanhempien stressiä, kun ei tarvitsisi suunnitella omaa päiväänsä vain lapsen menojen näkökulmasta, koska sitä kilpailun ja harjoittelun lisääminen takuuvarmasti toisi. Jonkun lapsia pitää kuitenkin kuskata kasseineen. Tämän puolen voisi hoitaa vallan mainiosti koulun liikuntasaleissa, jäähalleissa, milloin missäkin ilman että vanhempien tarvitsee huolehtia lastensa kuskaamisesta.

Lapsilla on aikaa päivittäin vaikka kuinka paljon, koulu ei siitä kovin suurta osaa vie ja läksytkin tekee pääsääntöisesti alle tunnissa. Sen sijaan pullonkaula on usein vanhemmat, jotka käyvät töissä. Myös isovanhemmat asuvat tänä päivänä eri kaupungissa, eikä heistäkään ole välttämättä avuksi. Omat vanhemmat ovat käytännössä ainoita, jotka pystyvät lapsia harrastukssin kuljettamaan ja se tehokas aika on illalla kello 16.00-22.00 välillä. (Toisilla ei ole edes mahdollisuutta tähän, ja siihen se lapsen jääkiekkoharrastus voikin sitten tyssätä.)

Toki Suomeen voidaan luoda rinnakkaisia järjestelmiä (kilpaurheilu vs. harrastetoiminta). Asetelma on helppo sanoa julki, no problems. Paperilla ei mitään ongelmaa. Mutta miten tuo kilpaurheilupuoli sovitetaan käytännössä Suomeen? Miten siihen saadaan oikeat lahjakkuudet pieniltä paikkakunnilta? Mistä tiedämme, että jos Erkki on tänään paras niin häneen kannattaa satsata, mutta ei Tuomakseen koska eihän se osaa edes kunnolla luistella? Nämä kysymykset eivät ratkea sillä, että luodaan kaksi kilpailevaa järjestelmää (huom. resursseista kilpailevia niistä tulee, ne eivät takuulla tulisi kulkemaan rinnakkain, vaikka ajatus varmasti onkin, että kilpailupuoli saa kaiken haluamansa jääajan).

Suomalainen yhteiskunta on se mikä se on, joten kannattaako urheiluväen sitä vastaan lähteä taistelemaan vai olisiko helpompaa hyödyntää jo olemassa olevia järjestelmiä, kuten koulua?

 

[mjr]

Jos ajattelee yhteiskunnan sekä lasten ja nuorten ylivoimaisen enemmistön kannalta niin ei tässä ole kahta sanaa: Nuori Suomi -ajattelu on loistavan tervehenkinen tapa suhtautua kilpaurheiluun. Jos sitten ajattelee lajifanaatikkojen ja kiekkoilevien miljonäärien tuottamisen kannalta niin ehkä on kysymys hivenen tehottomasta järjestelmästä. Tosin väittäisin, ettei tämä jälkimmäinen mitenkään totaalisen varmaa ole: se mikä toimii suurilla massoilla Kanadassa ja Venäjällä ei varmasti toimi Suomessa, enkä sitten tiedä missä määrin esim. Ruotsi on tällä hetkellä juniorikiekon suhteen huippuja hakevammalla ja suosivammalla linjalla kuin Suomi. Ei ainakaan perinteisesti ole nähty ruotsalaista yhteiskuntaa hierarkisempana ja meritokraattisempana kuin suomalaista. Itse olen väittänyt, että pahin este huippujen kehittymiselle ei ole NS vaan häviämisen vihaaminen yli kaiken: paras tulos juniorikiekossa saavutetaan kurinalaisella, vähän vapauksia ja sooloilua sallivalla pelitaktiikalla, ja eniten suositaan niitä pelaajia, jotka tähän muottiin parhaiten mahtuvat. Poikkeukselliset huiput ymmärtääkseni tunnetaan siitä, että he tunkeutuvat läpi harmaan kivenkin mitä tulee harjoitteluun ja taitojen kehittämiseen eli tuskin on kysymys siitä, että pitäisi kaikki pakottaa valtavaan työhön vaan siitä, että tietyt yksilöt etsiytyvät tälläistä kurinalaista ja vaativaa työtä tekemään. Sitä ei Nuori Suomi mitenkään estä.

 

[PJx]

Kyse myös älyllisestä epärehellisyydestä

Mielestäni puolikaspakki on asian ytimessä.

Yksi näkökulma siitä kuitenkin puuttui. A:n SM asti toiminta tapahtuu NS-organisaatiossa. Seuraus tästä on, että jossain vaiheessa (viimeistään CSM:ssä) syyllistytään suoranaiseen älylliseen epärehellisyyteen kun puhutaan, että esim. koulu menee kiekon edelle. Puheet ja teot eivät vastaa toisiaan.

Rehellisyyden ja sitoutumisen nimissä tämän tyyppisestä tyhjästä jargonista olisi hankkiuduttava eroon. Uskon, että moni ottaa nämät "poliittisesti korrektit" puheet liian tosissaan, mikä johtaa valitettaviin väärinkäsityksiin, joista ei kukaan hyödy. Toisaalta ne aiheuttavat konflikteja ja vaikeuttavat esim. ulkojääkiekkoilullisten konfliktitilanteiden selvittelyä.

Kyllä varsinaisten tapahtumien ulkopuolisella epäkorrekteilla tapahtumilla pitääkin olla seurauksia myös kiekkoiluun. On kuitenkin hieman kyseenalaista, jos selkeässä kilpaurheilussa tämä ns. kasvatuksellinen rooli saa liian ison roolin.

Ihan samaan tyyliin on melko turha kysellä pojilta koulutodistuksia, jos tapahtumat on rytmitetty niin, ettei rauhallisia hetkiä hoitaa koulutöitä kertakaikkiaan ole. Olisi rehellistä kertoa, että tähän kelkkaan hypätessä koulu kärsii merkittävästi. Ei sen pitäisi oikeasti tulla kellekkään yllätyksenä, mutta kuitenkin...

Väittäisin, että kiekkoyhteisö pelaa tietyn pisteen jälkeen nykyäänkin vähintäänkin kaksilla korteilla. Siitä ei seuraa urheilullisesti hyvää, mutta toisaalta ideologisesta näkökulmastakin katsottuna oleellinen hyvä on menetetty. Ainostaan kulissit saattavat olla kunnossa.

 

[choose_life]

Vielä kerran

A:n SM asti toiminta tapahtuu NS-organisaatiossa. Seuraus tästä on, että jossain vaiheessa (viimeistään CSM:ssä) syyllistytään suoranaiseen älylliseen epärehellisyyteen kun puhutaan, että esim. koulu menee kiekon edelle. Puheet ja teot eivät vastaa toisiaan.

Rehellisyyden ja sitoutumisen nimissä tämän tyyppisestä tyhjästä jargonista olisi hankkiuduttava eroon. Uskon, että moni ottaa nämät "poliittisesti korrektit" puheet liian tosissaan, mikä johtaa valitettaviin väärinkäsityksiin, joista ei kukaan hyödy. Toisaalta ne aiheuttavat konflikteja ja vaikeuttavat esim. ulkojääkiekkoilullisten konfliktitilanteiden selvittelyä.

Ja tässä on "loistava" esimerkki siitä, miten kiekkoväki ja -liitto on ihan itse sössinyt: ei pelkästään tulkinnut NS-ideologiaa väärin, vaan vienyt sen paikkoihin, joihin sitä ei ole tarkoitettu ja joissa sillä ei pidäkään olla mitään tekoa.
Sadannen kerran: kyseessä olivat alun perin alle 13/11-vuotiaita koskevat suositukset. Kuten jokainen yhtään käytännön (junnu)kiekkoilussa toiminut ja omilla aivoillaan ajatteleva tietää, niin sanottu isojako on aina alkanut viimeistään B-junioreissa (myöhäisherännäisiä löytyy toki sen jälkeenkin, mutta pääpiirteittäin). Tietenkään NS-periaatteet eivät edes väljinä sovelluksina istu C- tai B-ikäisten SM-tasolle - ja yhtenä monista väärinkäsityksistä ja -tulkinnoista tällainen älyttömyys aiheuttaa vain sekaannusta, turhaa hankausta ja PJx:n yllä kuvaamia skitsofreenisia tilanteita.

 

[siffa]

Nostan tämän ketjun ylös, koska odotan Nuorten MM-kisojen sijoitusottelun (5. ja 6. sija) Venäjä-Suomi jälkeen Hannu Jortikan lausuntoa siitä, mihin Suomen juniorikiekkoilun taso on ajettu yli kymmenen vuotta jo kestäneen Nuori Suomi kiekkoilun aikana. Jukka Rautakorpi laukoi vuosi sitten kitkeriä kommentteja juniorikiekkoilumme tilasta, kun Suomi oli karsintasarjan jälkeen säilyttänyt paikkansa Nuorten MM-kisojen A-sarjassa. Mitähän selittää tällä kertaa Kalervo Kummola syyksi siihen, että Suomen juniorikiekkoilu on tasoltaan heikennyt, kun muualla sitä on pystytty kehittämään oikeaan suuntaan.