Mainos

Nuori Suomi ry

  • 1 001 450
  • 5 368

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Sinähän kysyit käsittääkseni Suomen sijoituksia ennen ja jälkeen Nuori Suomen vaikutusta suomen mitalitilastoihin? Esitin sinulle tilaston 2000-luvulta. Vuosi 2005 oli ensimmäinen vuosi, jolloin silloiset Nuorten MM-kisapelaajamme olivat käyneet läpi Nuori Suomi systeemin. 2000-luvun alkupuolen mitalisarjan tuoneet pelaajat eivät onneksi olleet joutuneet "kaikki pelaa"-systeemiin, joten yksilöiden taitotaso oli vielä silloin korkeata kansainvälistä tasoa. Nuori Suomi vaikutti juniorikiekkoilussamme täysillä 1990-luvun puolesta välistä ainakin viime vuoteen asti ja sen vaikutuksen tulemme näkemään vielä ainakin seuraavat kymmenen vuotta juniorijääkiekkoilumme menestyksessä.

No, oma teesini on, ettei mitään radikaalia ole tapahtunut ja että syyt niin menestykseen kuin sen puutteeseenkin ovat syvemmällä kuin NS:ssä. Tässä on myös hyvää tilastotietoakin tullut esiin eli kukin pystyy ihan itse päättelemään, missä ja miksi mennään. Omat empiiriset havainnot viittaisivat siihen, että virheiden välttely ja kurinalaisuus ovat vaikuttaneet siihen, ettei Suomessa hevin kehity armoitettuja maalintekijöitä ja pelinratkaisijoita, mutta sinä olet lukenut Urheilulehdestä toisin. Eihän tälläistä kiistaa voi ratkaista kuin Jumala itse, eli johtava Analyytikko - eli sinun täytyy olla oikeassa!
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
No, oma teesini on, ettei mitään radikaalia ole tapahtunut ja että syyt niin menestykseen kuin sen puutteeseenkin ovat syvemmällä kuin NS:ssä. Tässä on myös hyvää tilastotietoakin tullut esiin eli kukin pystyy ihan itse päättelemään, missä ja miksi mennään. Omat empiiriset havainnot viittaisivat siihen, että virheiden välttely ja kurinalaisuus ovat vaikuttaneet siihen, ettei Suomessa hevin kehity armoitettuja maalintekijöitä ja pelinratkaisijoita, mutta sinä olet lukenut Urheilulehdestä toisin. Eihän tälläistä kiistaa voi ratkaista kuin Jumala itse, eli johtava Analyytikko - eli sinun täytyy olla oikeassa!

Vääntelet ja kääntelet näitä juttujasi. Minä vastasin sinun epäilyysi linjaristiriidasta Petteri Sihvosen UL:n nettikirjoituksen ja minun Nuori Suomi arvosteluni välillä. Kirjoitin, että olit nyt tällä kertaa taas sekoittanut asioita keskenään. Suomi-USA pelin pelikirja-analyysi meni UL:n nettisivuilla Petteri Sihvosen toimesta täysin nappiin. Oma Nuori Suomi arvosteluni, kuten myös UL:n muutaman vuoden jo Nuoreen Suomeen kohdistunut kova kritiikki, saavat yhä suuremman kannatuksen jääkiekkopiireissä. MM-kisojen jääkiekkostudiossa Sami Mettovaara väitti jo Nuoren Suomen laitetun romukoppaan ja Jääkiekkoliiton (Erkka Westerlundin) toimesta aloitetun työt yksilötaitojen nostamiseksi etusijalle juniorien kehittämisessä. Odotan mielenkiinnolla Hannu Jortikan analyysia Suomen juniorijääkiekon tilasta. Juniorijääkiekon tämän hetkinen tila kertoo sen, miten tehokas juniorijärjestelmä Suomessa on jääkiekossa ollut viimeiset noin 15 vuotta. Tosin, jos jääkiekosta ymmärtää edes auttavasti ja on seurannut Suomen pelejä Nuorten MM-kisoissa niin onhan yksilötaitoero järkyttävän suuri suomalaisten tappioksi verrattuna kovimpiin kilpailijoihin. Vielä, kun muistetaan, että useilta huippumailta parhaat nuoret pelaavat NHL:ssä eivätkä voi osallistua kisoihin, niin kyllä Suomi on jäänyt Nuori Suomi aikanaan ratkaisevasti junioreiden kehityksessä jälkeen.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Vääntelet ja kääntelet näitä juttujasi.

Tunnistan kyllä erään JA:n nimimerkin tästä kuvauksesta, mutta en niinkään itseäni... Ei omatunto yhtään kolkuta? Anyway, minusta kyllä selvästi huomaa suomalaisesta juniorikiekosta tietyn aallonharjan, jota edelsi pitkä taantuma, ja jota on seurannut selvähkö laskukausi. Mutta missään vaiheessa Suomi ei ole tuottanut runsaasti tähtiä, mihin nyt liittyy tietysti myös massan vähyys, mutta myös tietty yhdenmukaistava ja yli-kurinalainen virheiden välttelyyn keskittyminen. NS on tässä suhteessa - mutta tuskin muuten - ollut melkoinen pintailmiö, jonka vaikutus arkipäivän tasolla eliitti-pelaajien tuottamiseen on ollut lähinnä minimaalinen. Hyvään tai huonoon suuntaan. Eli kiteytettynä niin pelikirjaan on kurkistettu junioritasolla liiankin kanssa, kun pitäisi antaa vapauksia nauttia taidosta ja opetella teknisiä hienouksia.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Ei siellä kaverihöntsässä ulkojäillä tietoisesti mitään kikkoja opeteltu. Kaikkea kivaa tuli vain kokeiltua pelien aikana ja jos siellä jatkuvasti vaihtuvan kaveriporukan kanssa pelaa lätkämatseja tunnista, päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, niin taidot kehityvät ihan huomaamatta. Höntsätessä opittuja taitoja voi sitten esitellä muille seuran harjoituksissa. En usko taitopuolen huippupelaajien syntymiseen aikuisten peleihin ilman omaa lisäpanostusta vapaa-ajan kustannuksella kehittymiseen, olkoon käytössä mikä hyvänsä liiton systeemi seuratoiminnassa.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Kannattaa lukea Petteri Lehdon kirjoituksia ylipäätään ja varsinkin tämä joka kertoo aika koruttomasti suomalaisen juniorikiekon tilasta
 

larzzon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina
->Huipulle pääseminen vaatii aina vain enemmän. Nykyajan jääkiekkoilijat ovat kovempia huippu-urheilijoita kuin eilisen, erot huipulla käyvät aina vain pienemmiksi ja etua muihin on aina vain vaikeampi hankkia kun ihminen kurottaa lähemmäs rajojaan. Tänä talvena ulkojäillä höntsäävät 15-vuotiaat ovat helvetin paljon taitavampia, nopeampia ja kaikkea muutakin enemmän kuin oma ikäluokkani oli noin 15 vuotta sitten samanikäisenä ulkojäillä höntsätessään (menkää kokeilemaan vanhukset, jäätte jalkoihin), mutta se ei riitä.

Mielestäni aiheellisempaa kuin tuskailla jonkun kansallisen pelaajatuotannon kanssa, on kysyä, että vaatiiko urheilussa ja jääkiekossa huipulle pääsy ylipäänsä liikaa? Voiko huipulle yhä päästä hauskanpidolla, ulkojäillä höntsäämällä ja liikunnallisella lahjakkuudella, vai onko ylitetty jo raja, jossa huipulle yltäminen vaatii huippulahjakkuuksiltakin kohtuuttomia uhrauksia, niin suuria, että huipun tavoittelu ei ylipäänsä ole enää mielekästä?
 

scholl

Jäsen
ovatko yksilöt huonompia, vai mikä on pielessä?

Yksilöt ovat huonompia kun pelaavat pleikkaria ja syövät popcornia pienenä sen ajan, jolloin Jarit Litmanen ja Kurri viettivät kaiken vapaa-ajan henkilökohtaisen harjoittelun ja pihapelien parissa.

Nykyään luullaan, että joukkueharjoitukset ja pelit ovat se ainoa aika, jolloin harrastetaan liikuntaa. Ennen kundit pelas eri lajeja vuoden aikojen mukaan jo ennen koulua sekä sitten koulun jälkeen iltamyöhään asti.
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Tosin, jos jääkiekosta ymmärtää edes auttavasti ja on seurannut Suomen pelejä Nuorten MM-kisoissa niin onhan yksilötaitoero järkyttävän suuri suomalaisten tappioksi verrattuna kovimpiin kilpailijoihin.

Tästä ei varmaan ole kauheasti epäselvyyttä. Ja käsittääkseni tämä on ollut asianlaita aikasempinakin vuosina. Ei meillä ole mitään supertähtiä ollut yksissäkään kisoissa 2000-luvulla muuta kuin omasta mielestämme, jos nyt mietitään ko. herrojen edesottamuksia vanhemmalla iällä. Hyviä pelaajia heistä on toki tullut, mutta ei sen enempää. Ehkä Mikko Koivusta voi puhua tähtenä, mutta muuten on ollut aika kevyttä suomalaisten taso kautta historian, jos vertailuun otetaan vaikkapa 80-luvulla syntyneiden tehopisteet NHL:ssä eri maiden kesken.

Se, että taso on jonkin verran noista vuosista pudonnut on huolestuttavaa, mutta kyllä tämä sama menestymättömyys 20-vuotisten kisoissa on vaivannut ennenkin.

Hyviä pelureita tuli 70-luvun ikäluokista paljon, vaikka mitaleita tuli vain 1kpl koko 90-luvulla. Eivätkä ihan kaikki olleet Jursinovin tuotantoa, vaikka iso osa hänen koulussaan vuoden tai useamman viettikin. Eli ihan kaikkea ei ole vielä menetetty yhdenkään tämän vuoden joukkueen pelaajan osaltakaan.

Tärkeää olisi tehdä niitä yksilöitä senkin uhalla, ettei nuorten kisoissa välttämättä tulisikaan menestystä. Miten siinä sitten onnistutaan, onkin toinen juttu. Olisiko esim. maajoukkuetoiminnasta otettava resursseja pois ja siirtää niitä ruohonjuuritason tekemiseen?

Jotenkin vain tuntuu siltä, että resurssit eivät tule riittämään järjestelmällä ohjattuun tekemiseen vaan "vastuu" jää edelleen seuroille. Ja jos seuroilla ei ole rahaa panostaa eikä liitto anna rahaa, niin muutoksia nykymenoon ei ole tulossa.

Eli jos olet tämän päivän juniori, niin vaihtoehdot ovat aikalailla samat kuin eilispäivienkin junnuilla. Omatoimisella treenillä mentävä ja pitää vain toivoa, että treenaa juuri itselle oikeita asioita.
 

scholl

Jäsen
Mitä itse muistelen nuoruudestani niitä ulkojäähommia, niin ei siellä mitään kikkoja, tai laukauksia hiottu... pelattiin porukalla vartti ja sen jälkeen riideltiin tunti siitä, oliko tilanne maali, vai ei. :)

Kyllä huipulle päässeet ovat treenanneet ison osan ulkojääajasta yksin. Esim. Eric Lindros omalla kotipihalla jäädytetyllä jäällä. Ja Jari Litmanen yksin pallon kanssa Lahden suurhallissa. Tai Nykäsmasa yksin koko päivän Jyväskylän suurmäessä. Paljon pitää treenata yksin, jos haluaa taitavaksi.
 

Schadowan

Jäsen
Kyllä huipulle päässeet ovat treenanneet ison osan ulkojääajasta yksin. Esim. Eric Lindros omalla kotipihalla jäädytetyllä jäällä. Ja Jari Litmanen yksin pallon kanssa Lahden suurhallissa. Tai Nykäsmasa yksin koko päivän Jyväskylän suurmäessä. Paljon pitää treenata yksin, jos haluaa taitavaksi.

Ihan selvä juttuhan tuo on. Jos treenaa omalla ajalla niin huomaa aika nopeasti sitten joukkueharjoituksissa, että on parempi kuin muut (jos siis on lahjoja kyseiseen lajiin) Sama homma on esim siinä, että jos treenaat vaikka A-junnujen mukana ja sitten menet B:n treeneihin, niin luultavasti teet siellä ihan mitä haluat. Selännehän aikoinaan nostettiin (Äikäksen toimesta) C:stä suoraan A:n, koska B:n pelit eivät antaneet tarpeeksi haastetta. Ja siis mukana meni muitakin junnuja, jotka eivät tietenkään Selänteen tasoisia olleet. Tuollaista kaipaisi nykyään enemmän, rohkeasti vaan pois C-junnuista ja nopeasti B/A-junnuihin pelaamaan tai ainakin treenaamaan.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Kannattaa lukea Petteri Lehdon kirjoituksia ylipäätään ja varsinkin tämä joka kertoo aika koruttomasti suomalaisen juniorikiekon tilasta

Kiitos, cobol, tästä linkistä. Petteri Lehto tiesi Suomen juniorijärjestelmän heikkoudet monien muiden lailla jo vuonna 2003. Nyt on kulunut kuusi vuotta ja mitään ei ole vielä käytännössä tapahtunut. Ruotsi, Kanada ja USA tekivät nopeasti muutokset juniorijärjestelmiinsä, kun tulokset eivä tyydyttäneet. Nämä maat vievät nyt mitalit tämän vuoden Nuorten kisoissa. Suomen tilanne tulee olemaan heikko vielä pitkään, vaikka tarvittavat muutokset tehtäisiin vielä tämän vuoden puolella.

Asiantuntijat, muutkin kuin Petteri Lehto, ovat kertoneet noista 1992-93 syntyneiden ikäluokkien heikosta tasosta. Kanadassa vuoden vaihteessa käydyssä U-17 turnauksessa Suomi jäi toisen kerran peräkkäin kymmenen joukkueen turnauksessa kymmenenneksi! Lehto pohtii, että kuinka pitkälle tämä fiasko ulottuu?

Petteri Lehto osuu naulan kantaan, kun hän kirjoittaa:"Kysymys on järjestelmästä, jossa lahjakkaiden pelaajien mahdollisuudet saavuttaa oma huipputasonsa tuhotaan poistamalla kilpailu kilpailusta". Tuttua tekstiä täällä Suomenkin päässä jo vuosia esitettynä, mutta mitään ei ole tapahtunut, vaikka kaikki asiantuntijat ovat tämän tienneet. Kysymys ei siis ole yhteiskunnasta eikä tietokonepeleistä eikä lasten ja nuorten muista kiinnostuksista, vaan JÄRJESTELMÄSTÄ, minkä Jääkiekkoliitto valitsi kehittämään Suomen juniorijääkiekkoa.
 
Viimeksi muokattu:

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
NS-systeemi ei ole ongelma, tekijät ovat. Meillä on aivan liian vähän osaavia valmentajia pikkujunnuissa. Toisaalta jääkiekosta on tehty eliittilaji, josta häviää suuri määrä lahjakkuutta jo pikkujunnuissa.
 

oka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoolainen kiekko
Nyt on kulunut kuusi vuotta ja mitään ei ole vielä käytännössä tapahtunut.
Taas siffa todisti tietämättömyytensä junnukiekosta. On helppo toistaa toisten sanomisia mutta heti kun pitäisi sanoa jotain omaa mielipidettä niin totuus osaamisesta paljastuu.

Viime vuosina on tapahtunut paljonkin muutoksia junnukiekossa, ihan sääntömuutoksista ja valmentajakoulutuksesta lähtien. Varmaan tulee vieläkin tapahtumaan mutta onko realistista odottaa että kaikki tapahtuisi yhdessä vuodessa ?

Henkilön lahjakkuuden jälkeen tekemisen laatu on tärkein tekijä niin joukkueen jääharjoituksissa kuin ulkojäilläkin. Kans.välisen huipputasoon vaadittavia lahjoja on vain aniharvoilla. Hyvä järjestelmä voi antaa henkilölle mahdollisuuksia ei lahjoja.
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
"Kysymys on järjestelmästä, jossa lahjakkaiden pelaajien mahdollisuudet saavuttaa oma huipputasonsa tuhotaan poistamalla kilpailu kilpailusta". Tuttua tekstiä täällä Suomenkin päässä jo vuosia esitettynä, mutta mitään ei ole tapahtunut, vaikka kaikki asiantuntijat ovat tämän tienneet. Kysymys ei siis ole yhteiskunnasta eikä tietokonepeleistä eikä lasten ja nuorten muista kiinnostuksista, vaan JÄRJESTELMÄSTÄ, minkä Jääkiekkoliitto valitsi kehittämään Suomen juniorijääkiekkoa.

Kyllä tätä kilpailua on ollut, Petteri Lehto ei voi olla täysin kartalla, koska käsittääkseni asuu ja on asunut suurimman osan ajasta Kanadassa.

Mitä itse olen junnukiekkoa seurannut, niin isompi ongelma on ollut voiton hakeminen puolustuksen ja kurinalaisen pelin kautta. Jossain 2000-luvun alussa vaiheessa kaikki jääkiekko oli pelkkää "lisää liikettä, meidän pitää liikkua enemmän". Nyt sitten nähdään nykyjunnuissa mitä nämä yhteisvaikutuksena ovat saaneet aikaan: kiekottoman pelin ylikorostuminen, on tullut neljä kenttää jotta jaksetaan "liikkua" ym.

Junnukiekosta ei ole missään vaiheessa poistettu kilpailua ainakaan isoissa kaupungeissa. Pikemminkin päinvastoin.

Eiköhän se suurin ongelma ole ollut tekemisen laatu ja keskittyminen pelin kannalta epäolennaisuuksiin.

Toisaalta onko se mikään ihme, kun jo pikkujunnut oppivat lehtiä lukiessaan, että:

"Suomalaiset pärjäävät vain kurinalaisen joukkuepelin kautta, emme pärjää maalintekokilpailussa"

"Joukkue voittaa, joukkue häviää".

"Voitamme, jos maalivahtipeli on kunnossa emmekä päästä vastustajaa maalintekopaikoille"

Kannustaako tällainen ilmapiiri nostamaan omaa tasoaan, kun riittää että joukkueena mennään? Kukaan ei koskaan sano, että voisimme yrittää voittaa pelit tekemällä enemmän maaleja kuin vastustaja. Siitä tässä kuitenkin on kyse.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Mitä itse olen junnukiekkoa seurannut, niin isompi ongelma on ollut voiton hakeminen puolustuksen ja kurinalaisen pelin kautta...

Tässä ollaan asianytimessä.

Junnupäälliköt ja -valmentajat hakevat itselleen menestystä aluemestaruuksien kautta, vaikka yksilöitä pitäisi kehittää. Lasin kautta pois, punasen jälkeen päätyyn, ei poikki kentän syöttöjä, aina pelin alla... Nämä ohjeet pitäisi kieltää junnupeleissä.

Ässien -89 ikäluokka on hyvä esimerkki tästä. Isä Jyrkkiö ja Virtasen Jaska kielsivät päätyyn heittämisen tai omista purkamisen lasien kautta. Pelaajien piti pelata kiekkoa, ei voittaa pelejä.
 

Salama15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lankisen Lukupiiri - Zervuska Haidis
Hyvä järjestelmä takaa keskikertaisuuksien tuoton, ei huippuyksilöiden.

Toisaalta näin, toisaalta ei => jos lahjakas ja keskinkertainen kaveri käyvät läpi saman "treeniputken" on siellä putken toisessa päässä yksi hyvä ja yksi keskinkertainen pelaaja! Nämä jokuset "timantit" syntyvät tämän kokoisessa maassa aina järjestelmästä huolimatta, treenaamalla omalla ajalla jne. sekä panostamalla urheiluun koulun yms. kustannuksella...

Mietitäänpäs hetki asetelmaan CAN - FIN:

Jos funtsitaan suht "normaalia" kanadalaista NHL-pelaajaa on hän kotoisin joltain peevelin "kalkkunafarmilta" from the middle of the f...n nowhere, jossa hän on paininut ja pelannut ulkojäillä kiekkoa veljeskatraan kanssa vaippaikäisestä asti ja ainoa vaihtoehto päästä huittuun sieltä kalkkunanpaskan keskeltä on pelata jääkiekkoa. Kun tällainen kaveri pääsee kyläjoukkueesta näyttämään osaamistaan CHL:ään (eli muuttaa hemmetin kauas kotoa jo teini-iässä) hän sitten vaikka prkl nyrkkeilee itsensä joukkueeseen ja siinä ei "kaikki pelaa" ole ekana mielessä!

Kun ajatellaan lähtökohtia on tuollainen 15-vuotias kanukki asenteen puolella jo kilometrin edellä suomalaista lahjakasta kollegaansa joka on istunut iskän kartano-Volvon kyydissä kodin ja hallin väliä kiekkokoulusta C-junnuihin. Seurasta ja iskän lompakosta riippuu kuinka usein tuota matkaa on taitettu ja kuinka laadukasta treeni on ollut, mutta poika kuitenkin harrastaa jääkiekkoa tasan vain ja ainoastaan omasta halustaan ja rakkaudesta lajiin => ei apinanraivolla päästäkseen kiinni ns. parempaan elämään...

Suomen B- ja A-junnujen SM-sarjat ovat mikkihiiri-liigoja jos niitä verrataan CHL:ään, joten oikeasti kovia pelejä suomalainen junnu saa vasta kun on fyysisesti kehittynyt likimain miehen mittoihin ja pääsee kolkuttelemaan Mestiksen ja SM-liigan portteja. Joku (??) oli jossain (??) laskenut, että keskiverto 18-vuotias kanukki on pelannut vähintään tuplamäärän (kovia-) pelejä Suomi-poikaan verrattuna, joten ei oikeasti tarvitse ihmetellä miksi meidän junnut jäävät jälkeen ja ovat esim. maalintekopaikoissa kädet jäässä => vastaavan ikäisellä kanukilla kun on näissä asioissa moninkertainen määrä toistoja.

Se miksi Ruåtsi on noin paljon edellä jääköön jonkun toisen selitettäväksi, mutta mielestäni Suomessakin on menty ihan mukiinmenevästi eteenpäin muutamassa vuodessa:
=> E-junnuista asti tasosarjat (A, AA, AAA), joissa samantasoiset kaverit pääsevät pelaamaan keskenään (ei enää pujottelukeppejä / coast to coast kuljetuksia)
=> pelijoukkueet ovat pääasiassa kahden kentän ryhmiä niin kauan kun pelataan kahta erää, kolmen kun mukaan tulee kolmaskin erä
=> oheisharjoittelu-projektit (E2-D2)
=> ns. pikku-Pohjolaleiri
=> jne.jne.

Toivoa siis on ja mulle ainakin sopii, että "kaikki pelaa" => kunhan pelaavat saman tasoisia kavereita vastaan mahdollisimman kovia pelejä, mahdollisimman paljon ja mahdollisimman pienillä peliryhmillä!

Toistoja, toistoja, toistoja, toistoja, toistoja, toistoja, toistoja, toistoja...
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Mietitäänpäs hetki asetelmaan CAN - FIN:

Jos funtsitaan suht "normaalia" kanadalaista NHL-pelaajaa on hän kotoisin joltain peevelin "kalkkunafarmilta" from the middle of the f...n nowhere, jossa hän on paininut ja pelannut ulkojäillä kiekkoa veljeskatraan kanssa vaippaikäisestä asti ja ainoa vaihtoehto päästä huittuun sieltä kalkkunanpaskan keskeltä on pelata jääkiekkoa. Kun tällainen kaveri pääsee kyläjoukkueesta näyttämään osaamistaan CHL:ään (eli muuttaa hemmetin kauas kotoa jo teini-iässä) hän sitten vaikka prkl nyrkkeilee itsensä joukkueeseen ja siinä ei "kaikki pelaa" ole ekana mielessä!

Ottaen huomioon Kanadan elintason ja elinkeinorakenteen niin emme kuitenkaan puhu mistään Brasilian slummeista vaan valtavista massoista, jotka epäilemättä koostuvat melko myös merkittäviltä osin Vancouverin, Calgaryn, Edmontonin, Winnipegin, Toronton, Ottawan, Montrealin ja Quebecin hyvinvoivista keskiluokkaisista lähiöistä. Volyymi on aivan eri sfääreissä, kuten myös lajikulttuuri - kilpailu on valtavan intensiivistä ja varaa on myös resurssien tuhlaamiseen. Suomella ei ole eli ei välttämättä kaikessa edes kannata yrittää jäljitellä Kanadaa vaan yrittää kehittää järjestelmä, joka olisi mahdollisimman toimiva meidän oloissamme. Jos se hidastaa pelaajien kehitystä vuodella parilla niin tämä voi resurssien maksimoinnin suhteen olla hyväksikin. Olennaista olisi joka tapauksessa Suomessakin saada mahdollisimman suuret joukot liikkeelle, että olisi sitä massaa, josta huippuja voi edes löytää. Emme voi olla mikään DDR, joka poimisi jonkun muutaman suurin piirtein vaippaikäisen lapsen totalitaariseen 15 vuoden ammattimaiseen harjoitusputkeen, mikä ymmärtääkseni on siffan märkä uni täydellisestä tilanteesta.
 

Salama15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lankisen Lukupiiri - Zervuska Haidis
Ottaen huomioon Kanadan elintason ja elinkeinorakenteen niin emme kuitenkaan puhu mistään Brasilian slummeista vaan valtavista massoista, jotka epäilemättä koostuvat melko myös merkittäviltä osin Vancouverin, Calgaryn, Edmontonin, Winnipegin, Toronton, Ottawan, Montrealin ja Quebecin hyvinvoivista keskiluokkaisista lähiöistä.

Olet aivan oikeassa ja koska tuota massaa on yhdessä ikäluokassa about saman verran kuin koko Suomessa on junnupelaajia, on halu kehittyä ja menestyä se isoin motivaattori => sitä löytyy keskimäärin eniten niiltä heikommassa yhteiskunnallisessa asemassa olevilta kavereilta ja niinpä näitä "ryysyistä rikkauksiin"-tarinoita nähdään vuosittain...

Suomi ei voi ottaa oppia kanadalaisesta systeemistä juurikin tuon pienemmän pelaajamäärän vuoksi, mutta tuosta lahden takaa voisi joku wiksu käydä hommia apinoimassa!
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
http://www.iihf.com/channels0910/wm...html?tx_ttnews[backPid]=2956&cHash=271e113749

Tässä jutussa Ruotsin nuorten päävalmentaja Pär Mårts kertoo vähän Ruotsin viime vuosien nuorten menestystarinasta, pääpaino sanoilla voittaminen, voittaminen ja voittaminen. Ruotsi pyrkii säilyttämään parhaat vanhat menestystekijänsä taitokiekosta ja lisäämään mausteeksi esim. kanadalaisen kiekon maalinedustojen pelaamisen voittavasti. Yleensäkin Ruotsin kiekossa voittaminen on avainsana, eikä "modernit pelitavat". Tätä on harjoiteltu paljon ja käyty esim. syksyllä 2009 pelaamassa kolme harjoituspeliä kanadalaisia yliopistojoukkueita vastaan. Lukekaa itse Mårtsin haastattelu.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Taas siffa todisti tietämättömyytensä junnukiekosta. On helppo toistaa toisten sanomisia mutta heti kun pitäisi sanoa jotain omaa mielipidettä niin totuus osaamisesta paljastuu.

Viime vuosina on tapahtunut paljonkin muutoksia junnukiekossa, ihan sääntömuutoksista ja valmentajakoulutuksesta lähtien. Varmaan tulee vieläkin tapahtumaan mutta onko realistista odottaa että kaikki tapahtuisi yhdessä vuodessa ?

Hyvä, jos jotain on tehty. Se kertoo siitä, että vikaan on menty. Kerro nyt sitten, mitä oleellista on tehty juniorikiekkoilun tason nostamiseksi, jos tunnet juniorijääkiekkoilua.
 

L4E

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauma Luk
Perusliikkumisen puute näkyy jossain muualla, kuin urheilua harrastavien keskuudessa, eli niissä, jotka eivät urheilua harrasta.
Valitettavasti perusliikkumisen puute alkaa näkyä jo 11 ikävuoden jälkeen urheilua harrastavienkin piirissä. Tuohon asti määrät ovat riittäviä. 12-15 vuotiaista enää yli puolet liikkuvat terveyden kannalta riittävästi ja vain murto-osa huippu-urheilun kannalta. Tähän puutteeseen varmaan liittyy osaltaan tuo suositus, että harrastettaisiin n. kolmea lajia ja mahdollisimman pitkään ennen lopullisen lajivalinnan tekemistä.

Useimmiten nuorien pelaajien kohdalla törmää siihen, että arvostellaan luistelua tai laukausta puutteelliseksi. Nämäkin puutteet taidetaan laittaa Nuoren Suomen "kaikki pelaa"-järjestelmän viaksi, vaikka kyseessä juurikin sellaiset ominaisuudet joita pitää hiota omaehtoisella harjoittelulla.
 

Blackie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Useimmiten nuorien pelaajien kohdalla törmää siihen, että arvostellaan luistelua tai laukausta puutteelliseksi. Nämäkin puutteet taidetaan laittaa Nuoren Suomen "kaikki pelaa"-järjestelmän viaksi, vaikka kyseessä juurikin sellaiset ominaisuudet joita pitää hiota omaehtoisella harjoittelulla.
Tästä kyllä samaa mieltä.

En tiedä, kuinka paljon nämä nykymuksut pelaavat vielä pihapelejä (OK, luonnonjäitä ei hirveästi ole viime vuosina kelvollisessa kunnossa) treenien lisäksi, mutta minun lapsuudessani niin tehtiin päivittäin. Esim. mahtaakohan enää monikaan treenata kesäisin laukausta ampulla vanerilta? Vaikka Nuori Suomi onkin suht perseestä ja junnuvalmennuksessakin on varmasti parantamisen varaa, niin kyllähän se kuitenkin on omasta intohimosta aika paljon kiinni.
 
Viimeksi muokattu:

oka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoolainen kiekko
Luistelukin on lahjakkuudesta ja harjoittelun määrästä kiinni.
Ulkohöntsät eivät takaa mitään mikäli kokoajan luistellaan suorinjaloin, ei peliasennossa, ja ykspuoleisesti.
Luistelussa on kysymys myös tekniikasta jonka jotkut osaavat luonnostaan (lahjakkuus) ja toiset eivät opi vaikka kuinka luistelevat eri valmentajien opeissa. On polvikulmaa, liukua, räjähtävyyttä, tasapainoa, motoriikkaa jne jne jotka eivät "tartu" kenelle tahansa vaikka kuinka paiskisi hommia.

Oman kokemuksen mukaan ulkohöntsissä luistellaan aivan eri tekniikalla ja luisteluasennolla kuin aidossa sarjapelissä.

Minun on vaikea tajuta sitä mantraa että joku järjestelmä takaisi sen että huippuja alkaisi tulla nykyistä enemmän.

Nykyään on niin että nämä lahjakkaat pelaavat 1-3 vuotta vanhemmissa, korkeimmalla tasolla, jolloin saavat enemmän harjoitusta ja vastusta kuin omassa ikäluokassaan. Tämä ehkä kuvastaa sitä potenttiaalia ja lahjakkuutta joka on pelaajalla oltava jotta voi edes haaveilla kans.välisestä tasosta.
Näitä pelaajia on vain valitettavan vähän.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös