Harmi, kun et ohjelmaa nähnyt. Kyösti Lampinen on Suomen Urheiluopiston apulaisrehtori ja sen valmennuskeskuksen johtaja. Lampinen on Saku ja Mikko Koivun pitkäaikainen fysiikkavalmentaja. Jukka Koivu tunnetaan isänä, joka tekee poikiensa kehityksen eteen kaiken mahdollisen viimeisen päälle.
Tähän vielä pakko tarttua. Sellaisia perheitä, kuin Kapaset ja Koivut, on todella vähän. Lampisen ansiot Koivujen takana ovat varmasti kiistattomat. Ei vie mitään häneltä pois.
Mutta mutta.
Jääkiekkojunioreihin kuuluu todella paljon pelaajia, joilta puuttuu isä, joka olisi kokenut valmentaja ja aikanaan pelannut huipputasolla. Tälläinen tausta jo itsessään mahdollistaa fysiikkavalmennuksen valvomisen ja lapsen henkisen kasvun, koska kotona ollaan jonkinlaisella hajulla siitä, mitä ollaan tekemässä. Esimerkiksi Lampisen tapauksessa uskoisin, ettei hän nyt ihan kaikkia päätöksiä ole yksin tehnyt. Mutta entäs jos vastapuolella on isä tai äiti, joilla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, millaista henkistä tukea lapsi saattaa tarvita? On todella vaarallista vähätellä henkisen puolen kasvun merkitystä ja todeta, että ikään kuin näkymätön käsi ohjaisi lasta oikealle uralle, kun fyysistä puolta harjoitetaan oikein.
Valitettavasti jääkiekkoliiton on otettava päätöksissään huomioon myös ne, joiden äidit ja isät eroavat, joilla on vain yksi huoltaja ym. ym.
Jos "Kaksi sormea pelikirjalla" ohjelmassa esitetyt kysymykset (mitä muuten kysyttiin, aivan tarkalleen?) esitettäisiin vaikkapa Jukka Jaloselle, Harri Hakkaraiselle, Tuomas Grönmanille, Teemu Selänteelle, Kari Uusikylälle (kasvatustieteen professori), Lastensuojeluviranomaiselle jne. , niin tämä Lampisen absoluttinen totuus voisi olla kaikkien totuus jos 9/10 eri alojen asiantuntijasta olisi samaa mieltä.
Muussa tapauksessa Lampisen sanomiset ja ajatukset on otettava vain yhden miehen totuutena. Näin se valitettavasti menee. Minulle ei riitä alkuunkaan yhden miehen ajatukset lasten kasvamisesta urheilun parissa. Asiantuntijana esiintyvää on voitava haastaa kovemmin ja mielestäni Lampinen on hieman liian helpolla nyt päässyt. Tämä koskee aivan kaikkia, jotka käsittelevät niinkin tärkeitä asioita kuin lasten kasvamista tässä yhteiskunnassa.
On muistettava, että jääkiekon harrastajista pääsee Mesistä korkeammalle sarjatasolle ehkä 5% ikäluokasta, jos sitäkään. Lopuilla pitäisi olla jonkilainen turva koulutuksen, ammattitaidon ym. ansiosta. Elämää on myös jääkiekon ulkopuolella ja tästä puhutaan mielestäni kauhean vähän silloin, kun silmät kiiluen haetaan ratkaisuja junioripuolen ongelmiin.
Mutta hienoa, että uskaltaa olla jotain mieltä, siitä pisteet Kyösti Lampiselle. Harvinaista suomessa, ettei mene kuin sopuli muiden perässä.