Nuori Suomi ry

  • 999 400
  • 5 368

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Ei kai edes III-divariinkaan pääse ihan kuka tahansa.
Hyvä, nyt on siis saavutettu yhteisymmärrys siitä että johonkin liigaan pääseminen ei ole tae lajin terävimpään kärkyyn kuulumisesta.
Suomessako ei sitten oteta maajoukkueeseen "sopivalla lahjakkuudella" varustettuja pelaajia? Toki määrä mistä pääsee valitsemaan, on tietenkin pienempi.
Suomi ei ota "sopivalla lahjakkuudella varustettu pelaaja terävimmästä kärjestä", koska sellaista ei ole tarjolla, vaan pelkästään sopivalla lahjakkuudella varustetun pelaajan. Joskus lauseet kannattaa lukea loppuun asti. Lauseen lopun tunnistuu siitä että siinä on piste.
Kun katsoo Laaksosen tehopisteitä,
http://www.jatkoaika.com/nhl.php?pelaaja=460
niin ei kai nuo nyt niin huonoja ole. Kyllä Antti olisi nyt SM-liigassa kova pelimies, eikä suinkaan pelaisi nelosketjussa.
Ei mutta edelleenkään: hän ei aivan lajin terävimpään kärkeen kuuluisi. Ja tuo terävimpään kärkeen kuuluminen oli alkuperäinen väitteesi, josta Sinä aloit vänkäämään.
 

Sarastro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Katselin huvikseni Urheilulehden kausiennakosta liigapelaajien syntymäaikoja ja totesin jo tiedossa olevan asian eli 67% liigapelaajista on syntynyt vuoden kuuden ensimmäisen kuukauden aikana. Jostain syystä systeemimme suosii alkuvuodesta syntyneitä. Äkkiseltään arvelisin, ettei lahjakkuudessa pitäisi olla näin suuria eroja syntymäajan mukaan. Liekö alfaurokset levitelleet siemeniään ahkerammin kesäkuukausina?

Muistelin, että -88 syntyneet olisivat ensimmäiset nuori suomi-ohjelman läpikäyneitä. Ajattelin,että tämä "tasapäistäminen" varmaan on tasoittanut eroja, mutta tällaista ei ole havaittavissa. Erot ovat täsmälleen samat. Mielenkiinnosta tarkastelin muutaman ison junioriseuran pelaajalistoja ja totesin, että samanlaiset erot jatkuvat n. -96 syntyneisiin asti. Tämän jälkeen oli yhtäpaljon niin alku- kuin loppuvuonna syntyneitä.

Tietenkin kyseessä on ikäerokysymys ja siistä johtuvat kehityserot, mutta jotain mätää täytyy systeemissä olla, mikäli loppuvuonna syntyneet pullahtavat porukoista ulos jo 10-12 vuoden iässä.

Nuori suomessa kilpaurheilu eriytyy muistaakseni 14 vuoden iässä harrasteurheilusta. Mutta jos todella pitää paikkansa, että jakoa alkaa jo 10-12 vuoden iässä, niin minusta se tarkoittaa sitä, että nuori suomi-ideologiaa ei noudateta seuroissa, vaikka kaikki seurat sen nimeen vannovatkin. Kuinka sitten nuori suomea voi syyttää suomalaisen kiekkoilun ongelmista, jos sitä ei edes noudateta? Sihvonen, Seppänen?

Täytyy kuitenkin muistaa, että "tutkimukseni" on empiirinen ja hyvin suppea, mutta liigapelaajien osalta asia on faktaa. Tästä on kirjoittanut mm. Kiekkolehti pari vuotta sitten. Kiekkolehdessä todettiin ,että mikäli haluat liigapelaajaksi, synny alkuvuonna. Mielestäni olisi syytä pohtia asiaa syvemmin, kuin todeta vain seuraukset.
 

Creative

Jäsen
Jostain syystä systeemimme suosii alkuvuodesta syntyneitä. Äkkiseltään arvelisin, ettei lahjakkuudessa pitäisi olla näin suuria eroja syntymäajan mukaan.

Aivan. Surkuhupaisalta kuulostaakin se tosiasia (?), että ainakin tämän venäläislähteen mukaan

http://www.sportgen.narod.ru/entr.htm

ensimmäsen vuosineljänneksen aikana syntyneitä huippu-urheilijoita on 4 kertaa enemmän kuin viimeisen vuosineljänneksen aikana syntyneitä.

Asia on sitäkin merkillisempi, että sivun aiheena on 'Johdanto urheilugenetiikkaan'.

Olenpahan joskus netissä surffaillessani törmännyt pietarilaiseen 7-vuotiaden poikien joukkueeseen, jossa yli 90 % pojista oli syntynyt tammi-helmikuun aikana.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Olenpahan joskus netissä surffaillessani törmännyt pietarilaiseen 7-vuotiaden poikien joukkueeseen, jossa yli 90 % pojista oli syntynyt tammi-helmikuun aikana.

Tähän on ihan luonnollinen selitys. Koska joukkueet kootaan syntymävuosien mukaan, niin ipanoilla fyysiset ja motoriset erot ovat isoja tuollaisella puolen vuoden periodilla. Eli kehitys on fyysisesti niin nopeaa, että se suosii alkuvuonna syntyneitä. Tähän on kehitetty malleja, jossa joukkueita ei kasattasikaan syntymävuoden mukaan, vaan otettaisiin se pelikausi ja koko huomioon.

Mun mielestä tästä tehtiin Tampereella ihan tukimusta. Muistaisin Aamulehdestä lukeneeni tms. pitäs varmaan googlata..
 

PJx

Jäsen
Esimerkiksi puolen vuoden etumatka on 7-vuotiailla suhteellisesti todella pitkä. Mitä vanhemmiksi tullaan, sen vähäisempi tämä suhteellinen ero on, mutta usein 12 - 13 vuoden iässä the damage is already done.
Eli suomeksi sanottuna loppuvuodesta syntyneet lopettavat helpommin, kun onnistumisia ei tule. Roolistakin tulee helpolla pienempi ja siitä on vaikea päästä eroon...

Se kuitenkin pitäisi pitää mielessä, ettei kiekko ole painoluokkaurheilua. Koon mukaan ottaminen olisi aika vaarallista, sillä se syrjisi suurikokoisia pelaajia, joista viime kädessä on pula (taitavista sellaisista). Vetoaminen joukkueiden keskipituuksiin ei anna oikeaa kuvaa, sillä ilmoitetut pituudet on mitattu junnuiästä lähtien vähintäänkin kengät jalassa.

Tosiasia on, että syntymäaikaan liittyvä ongelma on tiedostettu jo aikoja sitten, mutta kaiken maailman Y-säännötkään eivät ole ongelmaa ratkaisseet. Nykyinen systeemi on kieltämättä huono, mutta täysin oikeudenmukaisen systeemin kehittäminen taitaa olla tekemätön paikka. Tiedä sitten pitäisikö Y-pelaajien siirtymäsääntöjä (oman/nuoremman ikäluokan välillä) väljentää. Luulisi, että sarjapelissä kierroksen tai kahden "karanteenit" suuntaansa olisi riittävä este säännön väärinkäyttämiselle.
 

Sarastro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Tosiasia on, että syntymäaikaan liittyvä ongelma on tiedostettu jo aikoja sitten, mutta kaiken maailman Y-säännötkään eivät ole ongelmaa ratkaisseet. Nykyinen systeemi on kieltämättä huono, mutta täysin oikeudenmukaisen systeemin kehittäminen taitaa olla tekemätön paikka.

Kysehän voisi olla seuran toimihenkilöiden/valmentajien puusilmäisyydestä. Onko voittamisen pakko keinoja kaihtamatta välttämätöntä jo ennen teini-ikää? Onko jääkiekolla todella vara hukata lahjakkuuksia jonkun piirimestaruuden takia? Kai Suikkanen mainitsi viime vuonna, että Hokki nousee liigaan...pelaaja kerrallaan. Tällä asenteella olisi ilmeisesti käyttöä juniorivalmentajille. Liigajoukkueiden toimitusjohtajia kiinnostaa varmaan enemmän hyvät pelaajat, kuin d-junioreiden aluemestaruus. Itse olen mukana valmentamassa pikkupoikia, eikä meidän joukkueella ole edes mitään menestystavoitteita joukkueena. Kaikki lähtee yksilöistä ja heidän kehittymisestä. Oman valmennuksen hedelmät näen ehkä kymmenen vuoden päästä, siis omilla kriteereilläni.
 

PJx

Jäsen
Kai Suikkanen mainitsi viime vuonna, että Hokki nousee liigaan...pelaaja kerrallaan. Tällä asenteella olisi ilmeisesti käyttöä juniorivalmentajille. Liigajoukkueiden toimitusjohtajia kiinnostaa varmaan enemmän hyvät pelaajat, kuin d-junioreiden aluemestaruus. Itse olen mukana valmentamassa pikkupoikia, eikä meidän joukkueella ole edes mitään menestystavoitteita joukkueena. Kaikki lähtee yksilöistä ja heidän kehittymisestä. Oman valmennuksen hedelmät näen ehkä kymmenen vuoden päästä, siis omilla kriteereilläni.
Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että loppuvuodesta syntynyt poika ei tunne itse pärjäävänsä haluamallaan tavalla. Asiaa pitää miettiä pojan näkökulmasta: on keskimäärin mukavampi olla kärki- kuin täytepelaaja. Y-pelaajana asetelma toki saattaisi kääntyä, mutta kun kaikki kaveritkin pelaa tässä joukkueessa...
 
Häviäminen on kivaa?

Kun pelaaja parantaa omaa osaamistaa, fysikkaansa jne, niin tätä sanotaan kai kehittymiseksi.Mutta voidakseen oppia ja kehittyä toisten pelaajien kanssa pelaamisessa, josta kai joukkue pelissä on kysymys, niin tarvitaan aika aikaisessa vaiheessa myös näiden taitojen harjoittamista.

Hyvä on myöskin muistaa, että kyseessä on maalinteko peli.Lapsille ja nuorille on luontaista silloin tämä paljon parjattu "voittaminen". Voittaminen lienee kuitenkin tunteena parempi kuin häviäminen vaikka häviämistä pitää myöskin oppia. Näyttää siltä , että sana voittaminen yritetään saada - merkkiseksi ja hyväksytään häviäminen ja annetaa sille jopa + merkitys.

Mitenhän lapsen itsetunto ja ilo kehittyy joukkueessa,joka häviää esim. 20 pelistä 18?

Häviäminen on kivaa ja voittaminen inhottaa?
Häviämisestä tulee hyvä olo ja voittamisesta paha olo?
 

PJx

Jäsen
Näyttää siltä , että sana voittaminen yritetään saada - merkkiseksi ja hyväksytään häviäminen ja annetaa sille jopa + merkitys.

Mitenhän lapsen itsetunto ja ilo kehittyy joukkueessa,joka häviää esim. 20 pelistä 18?

Häviäminen on kivaa ja voittaminen inhottaa?
Häviämisestä tulee hyvä olo ja voittamisesta paha olo?
Tiedä sitten mistä tällainen mentaliteetti on lähtöisin, tuskin ainakaan lasten maailmasta.

Ei pelaamisessa ole mitään järkeä, jos ei pelata voitosta. Kokonaan toinen juttu on, millaisin keinoin voittoon on "luvallista" pyrkiä. Kannatan lämpimästi tasapuolista peluuttamista aina tavoitteelliseen pelaamiseen asti. Sen ei pitäisi kuitenkaan olla mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että pojat kentällä tekevät töitä tosissaan voiton eteen. En ymmärrä yhtään sitäkään miksei turnauksissa voisi pelata voitosta tai miksei parasta pelaajaa voi valita esim. 12v pojista.
 
Valinnat kehittävät

Olleellista on pelaajien kehittymisen kannalta, miten nämä kentälliset on valittu ja miten niitä muutetaan pelaajien kehittymisen tahdissa. Harjoittelun pitää taasen tukea yksilön itsensä kehittymistä ensisijaisesti.
 

mtt

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Detroit(tiputin Bluesin pois. Blues on paska)
Tutkin viime vuonna samaa asiaa A-junnujen syntymäajoista ja alkuvuodesta syntyneet olivat selkeä enemmistö. Y-sääntö korjaa hieman asiaa mutta enemmänkin voisi tehdä. Junnupelaajia pitäisi voida sekoittaa keskenään yhä enemmän fyysisen kehityksen mukaan kuin syntymäpäivän. Aikuisena SM-liigassa sillä ei ole merkitystä onko syntynyt alku- vai loppuvuodesta kun fyysinen kehitys silloin on suhteellisen vähäistä.

Jokaisen tulisi voida pelata oman tasonsa mukaisia pelejä ja saada riittävästi harjoitusaikaa ja hyvät valmentajat (käytännössä mahdotonta?). Syntymäpäivällä ei ole väliä silloin kun junnu haluaa harjoitella paljon ja innokkaasti. Tämä tulisi mahdollistaa oli hän sitten sillä ajanhetkellä enemmän tai vähemmän tasokas 10 kuukautta aiemmin syntyneeseen verrattuna.

Ratkaisu ongelmaan on avoimemmat "ikäluokattomat" aluesarjat joissa ei jaeta mestaruuksia. Ikäluokka olisi vain suuntaa antava ja pelaajan edustuskelpoisuuden vahvistaisi seuran valmennuspäällikkö.
 

mtt

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Detroit(tiputin Bluesin pois. Blues on paska)
Tässä erään "nuoren" junnujoukkueen jakauma.
3/4 pelaajista on syntynyt alkuvuonna.
Tämän hetken parhaimmistosta 9/10 on syntynyt alkuvuonna.
 

Creative

Jäsen
Mitään tieteellistä tai järjellistä syytä siihen, että tammikuussa syntyisi parempia urheilijoita kuin joulukuussa ei varmasti löydy. Syynä on järjestelmän vääristynyt kilpailullisuus.

Ääriesimerkkinä on Venäjä, jossa voiton tavoittelu on ainoa toiminnan virallinen tavoite ja doktriini pienestä pitäen.

Kanadalaisessa monitasoisessa juniorijärjestelmässä aina löytyy kullekin pelaajalle sopiva harjoittelun ja pelaamisen taso mikä takaa kehittymismahdollisuuden laajoille pelaajamassoille kalenteri- tai biologisesta iästä ja kasvukäyrästä riippumatta.

Tämän evoluution tuloksena ei ole siis mikään ihme, että Kanadan U20-majoukkueessa vuoden ensimmäisen ja viimeisen vuosineljänneksen aikana syntyneitä pelaajia oli yhtä monta.

Venäjän maajoukkueessa ei ollut yhtään vuoden viimeisen vuosineljänneksen aikana syntynyttä pelaajaa.

Kaikkihan tietää miten kävi viime Supersarjassa eli mihin johtaa venäläistyyppinen "lahjakkuusselektio" ja "voittamalla oppi voittamaan" -ideologia. Se johtaa yksinkertaisesti lahjakkuuspotentiaalin laajamittaiseen hukkaamiseen. Seurauksena on Igor Kupermanin sanoin venäläisen juniorikiekon haaksirikko.
 

Sarastro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät

Creative

Jäsen
Koolla ja biologisella iällä on selvästikin merkitystä kun valinnat tehdään 14-15 -vuotiaiden ja vieläpä 18-vuotiaiden joukosta. Iän myötä nämä erot pienenee ja katoaa kokonaan.

Mielenkiintoinen seikka sinällään, että U20-joukkuerosterin mukaan Supersarjaa pelanneiden kanadalaisten keskipituuus oli tasan 6'. Kun ilmoitetuissa luvuissa on kuitenkin mukana perinteinen lisätuuma (ehkä parikin) niin maajoukkuetasoisten pelaajien keskipituus on sama (ellei jopa pienempi) kuin kanadalaisten 19-24-vuotiaiden miesten tilastollinen keskipituus.

Eli koolla ei aikuisikään tultaessa ole samaa merkitystä kuin 14-15-vuotiailla pojilla jolloin pelkästään painoero voi olla valtava. Mutta karsinnat ja drop-out kieltämättä ehtii tehdä tehtävänsä. Valitettavasti.
 

PJx

Jäsen
Mielenkiintoinen seikka sinällään, että U20-joukkuerosterin mukaan Supersarjaa pelanneiden kanadalaisten keskipituuus oli tasan 6'. Kun ilmoitetuissa luvuissa on kuitenkin mukana perinteinen lisätuuma (ehkä parikin) niin maajoukkuetasoisten pelaajien keskipituus on sama (ellei jopa pienempi) kuin kanadalaisten 19-24-vuotiaiden miesten tilastollinen keskipituus.

Eli koolla ei aikuisikään tultaessa ole samaa merkitystä kuin 14-15-vuotiailla pojilla jolloin pelkästään painoero voi olla valtava. Mutta karsinnat ja drop-out kieltämättä ehtii tehdä tehtävänsä. Valitettavasti.
Väittäisin, ettei tulkinta osu ihan kohdalleen. Fyysisen koon merkitys pitäisi tulla esiin vasta kun peli muuttuu fyysiseksi. Itse asiassa väittäisin, että kookkaiden pelaajien ja loppuvuodesta syntyneiden pelaajien aliedustuksen syy on sama: järjestelmä suosii aikaisia fyysisiä valmiuksia. Roolit jakautuvat sen hetkisen suorituskyvyn mukaan. Jos annat "ikätasoitusta" on vaarana, ettet mahdu parhaaseen A-ryhmään, ainakaan mentaalitasolla.

Arkikokemus hämää. Se, että jossain "hiihtokilpailussa" pojat tulevat maaliin lähes pituusjärjestyksessä, ei kerro muusta kuin, bioloogisen iän merkityksestä. Ne, jotka ovat luonnostaan pitkäkasvuisia, mutta kehityskäyrällä vähän jäljessä, loistavat poissaolollaan. Nämä pojat ovat usein kankeita, suhteelliselta voimiltaan heikkoja ja huonoja koordinaatioiltaan. Ei kovin käyttökelpoisia ikäkausiurheilussa.

Kun olen katsellut muutaman joukkueen "evoluutiota" vuosien varrella, niin homma menee suurin piirtein siihen malliin, että nuorina junnuina kiekkoilevat pojat ovat keskimäärin kookkaan näköisiä (eivät välttämättä ikätovereitaan pitempiä). Jossain C-junnujen korvilla olkaakin jo sitten odottelemaan/ihmettelemään sitä, koska nämä pojat oikein kasvavat, jos meinaavat kasvaa isoiksi. Se onkin sitten usein turha toivo. Ennen kookkailta vaikuttaneet kaverit "jämähtävät" yllättävän pienikokoisiksi. Tilastoja voi toki kaunistella mittaamalla pojat kengät jalassa yms muilla konsteilla.

Toki asia voi olla niinkin, että pituudesta on haittaa kiekkomiehelle ja optimaalinen mitta on alle 180cm ja ylimääräiset sentit ovat pelkkää painolastia. Tuntuisi kuitenkin hieman omituiselta, että vähemmän fyysisessä junnukiekossa kookkuudella saavutettaisiin kuitenkin etua.

Kokokysymykseen saattaisi saada jotain selvyyttä, jos joku tutkisi koon vaikutusta esimerkiksi siihen, kuinka koko vaikuttaa urakehitykseen esim U18 ja U20-vuosien jälkeen.
 

Creative

Jäsen
Tuntuisi kuitenkin hieman omituiselta, että vähemmän fyysisessä junnukiekossa kookkuudella saavutettaisiin kuitenkin etua.

Mitäs omitusta siinä on?

Fyysiset erot ovat suurimmillaan juuri murrosiässä ja sen molemmin puolin olevilla kundeilla. Ja isot jyräävät pienet, sanoo Selänne.

http://www.slu.fi/verkkolehti/artikkeli/?ARTIKKELI_NUM=34915


"Varsinkin lajeissa, joissa harrastusryhmät on sidottu syntymävuoteen, on havaittavissa, että erityisesti murrosiän kynnyksellä nuoret ovat kehityksessään hyvin erilaisessa tilanteessa. Tämä aikaansaa aikamoisen vääristymän joukkueen sisällä. Ongelma on tunnistettu, mutta siihen suhtaudutaan edelleen varsin välinpitämättömästi.

”Pahimmillaan tai parhaimmillaan niin sanotun biologisen ja kronologisen iän välillä voi olla jopa kaksi vuotta eroa. Elimistön kypsymisen ei siis tapahdu yhteneväisesti kalenteri-ikään sidotusti..."


"... on liian helppoa nähdä sellaiset lapset, jotka kasvavat nopeasti kokoa ja kehittävät lihasmassaa. Aika monessa urheilulajissa tällaisille yksilöille annetaan paljon mahdollisuuksia ja pelitilaa. Vastaavasti hitaammin kehittyvät jäävät syrjään, eikä heidän kehityksestään huolehdita niiden ominaisuuksien suhteen, jotka kyseisessä iässä ja kehitysvaiheessa voisivat parhaiten kehittyä."

Eli kuten kirjoittaja tuossa jutussa toteaa Lahjakkuutta etsitään väärään aikaan.

Väitän, että tässä kirjotuksessani lihavoidut osuudet ovat drop-out-ilmiön merkittävimpiä syitä.
 

PJx

Jäsen
Väitän, että tässä kirjotuksessani lihavoidut osuudet ovat drop-out-ilmiön merkittävimpiä syitä.
No ihan varmasti, mutta mutta väärä avainsana. Koko ei ole oikea avainsana vaan biolooginen ikä. Keskustelussa menee puurot ja vellit sekaisin. Totesit itsekin, että Kanadalaisten U20 pelaajien keskimitta on valtaväestöä pienempi. Systeemi (tai laji) siis suosii "lyhytkasvuisia" poikia.

Onko nyt tosiaan niin, että mielestäsi systeemiä pitäisi rukata siihen suuntaan, että esim. U20-joukkueen keskimitta pienenisi? Nyt näyttää vahvasti siltä, että suurilkoisiksi kasvavat eivät nykyiselläkään tahdo pärjätä systeemissä.
 

mtt

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Detroit(tiputin Bluesin pois. Blues on paska)
Systeemiä pitäisi rukata niin että Suomen kaltainen pieni populaatio hyödyntäisi myös loppuvuodesta syntyneet lahjakkuudet ennen kuin jättävät lajin. Näin saadaan kaksinkertainen määrä hyviä kiekkoilijoita aikuisikään asti.

Ja jääkiekko on fyysistä jo pikkujunnuissa. Taklaukset on sallittuja paitsi vastapalloon ajaminen. Sivulta tulevat taklaukset käytännössä sallitaan ja samansuuntaiset taklaukset ovat junnusääntöjenkin mukaan sallittuja.
 

Creative

Jäsen
No ihan varmasti, mutta mutta väärä avainsana.

Siis mikä avainsana? En ole mielestäni kirjoittanut mitään avainsanasta, vaan linkitin liikuntalääketieteen asiantuntijan artikkelin.

Itselleni sopii mainiosti esittämäsi "avainsana" eli se, että kasvaavien lasten ja nuorten kehityserojen taustalla on biologinen ikä. Kun kalenteri-iältään samanikäisten nuorten välillä voi olla jopa 4 vuoden (2+2) biologinen ikä-ero, se tulee esille jopa yli 30 cm:n pituuseroina ja 40 kilon painoeroina. Ja tottakai, jos kalenteri-iältään 14-vuotias kaveri on oikeasti kehitystasoltaan 16-vuotias ja vastassa on bioloogisesti 12-vuotias, näkyy se väistämättä muissakin fyysisissä ominaisuuksissa kuten voimassa ja nopeudessa.
 

RaLu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Systeemiä pitäisi rukata niin että Suomen kaltainen pieni populaatio hyödyntäisi myös loppuvuodesta syntyneet lahjakkuudet ennen kuin jättävät lajin. Näin saadaan kaksinkertainen määrä hyviä kiekkoilijoita aikuisikään asti.

Loppuvuodesta syntyneitä hyödynnetäänkin varskinkin c- ja b-junioreissa. Lokakuun 15 päivän jälkeen syntyneitä vuotta vanhempia "y-pelaajia" saa pelata muistaakseni 4 per joukkue.

Ja jääkiekko on fyysistä jo pikkujunnuissa. Taklaukset on sallittuja paitsi vastapalloon ajaminen. Sivulta tulevat taklaukset käytännössä sallitaan ja samansuuntaiset taklaukset ovat junnusääntöjenkin mukaan sallittuja.

Mielestäni taklauksissa kuten lyöntilaukauksissa pitäisi mennä samaan malliin kuin Ruotsissa eli sallia ne. Nykysäännöillä nuoremmissa C-junioreissa tapahtuu joka vuosi enemmän tai vähemmän vakavia loukkaantumisia, kun isot miehet alkavat innolla opettelemaan taklauksia. Toki kaikenlaiset törkeydet ja ylikovaa ajamiset pitää karsia pois.
 

PJx

Jäsen
Kun kalenteri-iältään samanikäisten nuorten välillä voi olla jopa 4 vuoden (2+2) biologinen ikä-ero, se tulee esille jopa yli 30 cm:n pituuseroina ja 40 kilon painoeroina. Ja tottakai, jos kalenteri-iältään 14-vuotias kaveri on oikeasti kehitystasoltaan 16-vuotias ja vastassa on bioloogisesti 12-vuotias, näkyy se väistämättä muissakin fyysisissä ominaisuuksissa kuten voimassa ja nopeudessa.
Jep jep ja helppo ratkaisu on tehdä kiekosta junnuna painoluokkaurheilua? Kuinkas lajin parissa sitten pidetään ne, jotka kasvavat keskimääräistä pitemmiksi?

Käytännössä suuri osa pitkiksi kasvavista muistaa kasvaa ajallisestikin muita pidemmän aikaa. Lisäksi kasvu on usein toki ripeämpää lapsuudessakin. Murrosiän tietämillä poikien kokojärjestys kokee tilapäisiä ja pysyvämpiäkin muutoksia.

Pitkiksi kasvavilla on toinenkin hidaste junnuvuosina. Voima on suhteessa lihaksen poikkipintaan, mutta lihasmassa suhteessa lihasten tilavuuteen. Saman voimatason saavuttamiseen pitkä tarvitsee huomattavasti enemmän lihasmassaa. Pituus tuo mukanaan myös painoa, joten vertailukelpoisen liikkuvuuden saavuttaakseen pitkän kaverin voimatasot tulisi olla huomattavasti paremmat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pitkän kaverin lihaksisto on oltava huomattavasti "valmiimpi" puin lyhyen kaverin, ennen kuin alkaa tapahtumaan.

Tiedä sitten, onko tämä hidas valmistuminen se syy, miksi skoutit "yliarvostavat" kookkaita pelaajia. Ainakin tämä ammattiryhmä on tietävinään, että kookkaalta kaverilta on lupa odottaa parempaa kehittymistä tulevaisuudesta, jolloin kokokin on valintakriteeri.

Kun nämä pohdinnat vetää yhteen, niin lopputulema on se, että systeemissä on mätää siinä mielessä, että syntymäajan merkitys on liian suuri. Toisaalta kykyjen etsijät arvostavat jossainmäärin kokoa, mikä kertoo siitä, että kookkaiden kaverien on vaikeampi päästä pinnalle nykysysteemissä (jos asia olisi päinvastoin, kokoa pidettäisiin rasitteena).

Kehittämällä Y-pelaajajärjestelmää luulisi syntymäaikaongelmaan olevan löydettävissä helpotusta. Sen sijaan biolooginen ikä-/kokokysymys onkin sitten jo aivan toisen tasoinen ongelma. Sen ratkaisemiseksi tuskin on olemassa mitään kevyttä ja helppoa konstia.
 

KJR_63

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport Vaasa. LA Kings
Nuori Suomi idea vaikuttaa allekirjoittaneen mielestä täysin oikealta lähtökohdalta. Suomalainen juniorityö on pääsääntöisesti ollut onnistunutta. NHL-tähtiä ei ole nyt viime aikoina tullut, mutta esim. MM-kisoihin on sattu hienoja joukkueita. Suomalaispelaajien "taitovaje" on myytti. Viime MM-kisoissa Suomi oli kisojen parhaiten luisteleva joukkue, jopa Venäjää parempi ja se ei ole heikosti se. Enneminkin herää kysymys siitä, että mitä juniorivalmentajien hyödyttää kasvattaa nopeita luistelijoita, kun sitten "äijätasolla" valmentajat pistävät heidät pelaamaan puolustusneliötä ja prosenttikiekkoa. Koko kisojen ajan ykkösketju oli kuralla ja MM-finaalissa Kontiola ja Bergenheim istuivat penkillä, kun valmentaja lähti peleihin vain puolustamaan ja häviämään jo etukäteen.
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Eipä taas liity ketjuun..

.. mutta tuon Hakkaraisen tekemän pdf:n "Fyysinen kehitys ja urheiluharrastus" voisi kyllä jokainen junnukoutsi lukea ajatuksella läpi ja miettiä mitä siinä sanotaan. Ja jos ei ymmärrä kaikkia termejä, niin pelkästään niiden etsiminen ja tulkinta opettaa. Aivan loistava tiivistelmä! Erityisesti sivu 14 "Hengitys ja verenkiertoelimistön kehitys" antaa miettimisen aihetta, koska jääkiekko on kaikkea muuta kuin aerobista liikuntaa. Lähimmäksi pääsevät ehkä maalivahdit.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös