Nuori Suomi ry

[Creative]

Kaiken tämän jälkeen tunnustaudun aika pitkälle ”DDR-systeemin” mieheksi, joka on sitä mieltä, että hyvien urheilutulosten taustalla on ensisijaisesti työnteon määrä.

"DDR-systeemi" perustuu ensisijaisesti siihen, että urheilijat tai oikeastaan urheilijaehdokkaat valitaan jo lapsi-iässä.

Ja hyvien urheilutulosten taustalla nähdään ensisijaisesti perityt ominaisuudet.

 

[Quattro]

En tiedä liittyykö varsinaisesti tähän mutta onko tosiaan näin että sekä futiksessa ja lätkässä on edessä ankea tulevaisuus. Uhkakuvia on veistelty viime aikoina lehdissä molemmista lajeista. Perustaidoissa ollaan karmivasti jäljessä ja koko valmennussysteemi on suunnilleen täysin hanurista. Päteviä valmentajia ei taida junnuille riittää, treenaaminen on vähäistä vai missä lie vika.

Mielestäni tähän sopii jonkun merkkihenkilön lausunto "tiedot kuolemastani ovat suuresti liioiteltuja"...tai ainakin sinne päin. Ainahan tasosta pitää huolta kantaa mutta ei kai tässä nyt ihan kokonaan ole junasta jääty. En ainakaan henkilökohtaisesti halua uskoa sitä.

 

[PJx]

Tämä DDR-juttu on suurelta osin provosointia. Sen tarkoituksena on korostaa työnteon merkitystä, ei silloisen systeemin/ideologian ihannointia. Kärjistämättä on usein vaikea kertoa olevansa oleellisesti eri mieltä.

Toki tiedän, että huonot testitulokset korostuivat maalivahtien osalla, enkä ihmettele sitä yhtään. Tuossa iässä ei maalivahdeilta vaadita erityisiä fyysisiä ominaisuuksia pelissä, aika pitkälle riittää, jos on hyvä ykköskiekoissa. Siksi treenaaminenkaan ei ole välttämättä fysiikan suhteen tavoitteellista.

Lasten kuljettaminen yms. mukavoituminen ei ole tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta. Siihen olisi ollut aikaa reagoida jo vuosia sitten. Kiekkoa harrastavien lasten tehoton ajankäyttö ei ole vaan kiinnostanut ketään tähän asti. Jos ajatellaan, että poika on jäällä tunnin ja kuljetukseen/pukemiseen menee vähintään tunti suuntaansa. Päälle tulee vielä ruokailut, koulutyö, treenien ajoitus, pakollinen sosiaalinen toiminta yms. Ilman ajan hallintaa treenipäivä on muun urheilullisen toiminnan suhteen ”menetetty”.

Jos oletetaan, että tapahtumapäiviä on viikolla esimerkiksi 3 ja ne jakaantuvat eri poikien suhteen vähän eri tavalla, niin ei ole ihme, ettei höntsyporukoita muotoudu, varsinkaan nykyisessä Suomen talvessa.

Treenien vetäjien täytyy olla melkoisia meedioita, jos he hoitavat jäätreeneissä sekä liikunnalliset että taidolliset tarpeet. Periaatteessa asiaa korjaa olennaisesti jos pojille vedetään oheiset samassa yhteydessä, silloin molempiin osa-alueisiin voidaan pureutua suhteellisen pienellä kokonaisajan lisäyksellä. Tässäkin tulee helposti vastaan ohjaus. On lähes ajan haaskausta pistää pokajoukko löntystelemään kädet taskussa ”omatoimisiin” treeneihin.

Toisaalta näiden talkoiden rytmittämisessä täytyy olla tarkkana, sillä esimerkiksi taitoa ei kannata treenata kovan fyysisen treenin jälkeen. Lisäksi jos/kun seurassa otetaan vastuuta myös fyysisen kunnon kehittämisestä, täytyy ottaa vastuu myös kokonaisrasituksen hallinnasta. Arvelisin, että tässä on myös syy tavoitteellisen harjoittelun aloittamisikään. Resursseja paletin hallintaa ja harjoitusten suunnitteluun ei taida löytyä, mikäli nuoret ikäluokat tuodaan järjestelmän piiriin.

Ihan selvää on, että tavoitteellisen harjoittelun aloittaminen nuoremmassa iässä lisää kustannuksia. Tehokkuuden ja kustannusten välillä on tehtävä kompromissi. Nostamalla kustannukset pilviin karkotetaan samalla iso osa harrastajista pois lajin parista. Taivastelu tai ongelmien ulkoistaminen ei johda mihinkään, ei myöskään paniikkinappulan painaminen.

 

[PJx]

Jokaisella vähänkin itseään kunnioittavalla seuralla on tuo sama toimintasuunnitelma, aika suurella osalla jopa eräältä Hämeen alueen seuralta suoraan kopioitu. Ei siinä sinänsä mitään pahaa ole, jos kerran joku on osannut hyvän proopuskan tehdä. Toinen asia on miten käytännössä toimitaan, ja tämä koskee myös Ilvestä. Jos edelleen ihan pokkana väität, että Ilveksessä aletaan oikeasti reenaamaan vasta C:n SM-sarjakauden alussa niin puhut lievästi sanottuna täyttä bullshittiä. Toinen mahdollisuus on, että et tiedä mistä puhut.

Luottaen siihen, että kuitenkin tiedät ko. seuran asioista jotain käytänkin tilaisuutta hyväkseni kysyäkseni yhtä mieltäni aina askarruttanutta asiaa. Kun Ilveksellä on jossain E-junnuissa lähes kymmenen joukkuetta alueen sarjassa pelaamassa niin mihin se äijämäärä jossain vaiheessa häviää? B:ssä saadaan häthätää kakkosdivarissa pärjäävä joukkue kasaan. Naapuriseurassahan ongelma on vielä selkeämpi, siellä ei ole B Teamia saatu jalkeille enää muutamaan vuoteen

Vastaan ensin jälkimmäiseen kysymykseen. Niin se vaan menee, kaikista ei tule kiekkoilijoita. Toisaalta liioittelet määriä, sillä nyt C/B ikäisissä junnuissa on ikäluokassa parhaimmillaan ollut alle 150 poikaa, suuruusluokaltaan pikemminkin 125. Sen jälkeen ikäluokat ovat pienentyneet. Toki ulkopuolelta on täydennystä lisäämään "pohjaa". No supistaminen alkaa kovalla kädellä Cn:n jälkeen. Siihen mennessä parhaaseen A-ryhmään on hiljalleen valikoitunut reilut 50 poikaa.

Ihmettelet, miksei tästä joukosta saada C/B:n SM:n lisäksi toista laadukasta porukkaa. Ensinnäkin iso osa ”uraputken” ulkopuolelle jääneistä hakee pelipaikkaa muualta (Tappara, KooVee…). Toisaalta iso osa pojista lopettaa tai valitsee harrastustoiminnan tavoitteellisen toiminnan sijaan. Yksi suurimmista syistä lienee, ettei Teamia koeta aidoksi tieksi takaisin edustukseen. Ero asenteessa ja valmennuksessa on liian suuri, mikä ei liene paikattavissa nykyresurssein.

Edit: Tiedä sitten muuttaako B2/Bn-SM (vai mikä se onkaan) tilannetta. Jos siitä syntyy vakavasti otettava sarja, täytyy C:n yli vietävienkin poikienkin määrää kasvattaa tavalla tai toisella. Käsittääkseni joku viritys on ollut ainakin osin työn alla. Aika näyttää, mikä on tämän uuden ”välisarjan” arvostus. Parhaassa tapauksessa se kasvattaa tavoitteellisesti treenaavien poikien määrää. /Edit

Ihan varmasti pojat ovat tehneet Csm ikään mennesä muutakin kuin notkuneet kädet taskussa hallilla. Osa on treenannut ihan oikeastikin. Harrastamisen ja tavoitteellisen urheilun eron määrää juuri tavoitteet. Vasta Csm on taso, jossa toimintaa alkavat hallitsemaan urheilulliset tavoitteet. Harrastuspohjainen toiminta ei poissulje sitä, että hommat tehtäisiin ”paremmin” kuin tavoitteellisessa harjoittelussa. Ilman tavoitteita ei voi kuitenkaan varsinaisesti vaatia. Tavoitteellisuus tuo mukanaan kepin, kaikilla on kivaa, ei ole enää ”päivän slogan”.

Sanotaan nyt niin, että kyllä nyt Csm:n siirtyvä ikäluokka on käynyt (ainakin kesällä) läpi testit. Ne on kirjattu ja varmaan myös huomioitu. Varsinaisia ”kehityskeskusteluita” teeman ympäriltä ei kuitenkaan ole käyty. Jos esimerkiksi pojan 3000m (siihen täällä on enimmäkseen tartuttu) testitulos oli huono, niin se ei ole johtanut henkilökohtaiseen omatoimisen harjoittelun opastukseen tai edes selkeään tavoiteasetteluun koskien seuraavaa testiä, joita ei tietääkseni edes kauden aikana järjestetty. Jos harjoittelu olisi ollut tavoitteellista, olisi asiaan puututtu ainakin jollain tavalla.

Mutta vastakseni suoraan kysymykseen: Kyllä väitän vakavalla naamalla, ettei yksilön perspektiivistä katsoen harjoittelu ole ollut tavoitteellista vielä edes Cn:ssä, kohtuullisen laadukasta se toki on ollut. Toki seuralla on jo vuosia ollut juniorityöllä tavoitteet, eihän sitä muuten edes tehtäisi.

 

[Mänizeri]

Tämä DDR-juttu on suurelta osin provosointia. Sen tarkoituksena on korostaa työnteon merkitystä, ei silloisen systeemin/ideologian ihannointia. Kärjistämättä on usein vaikea kertoa olevansa oleellisesti eri mieltä.

Ihan selvää on, että tavoitteellisen harjoittelun aloittaminen nuoremmassa iässä lisää kustannuksia. Tehokkuuden ja kustannusten välillä on tehtävä kompromissi. Nostamalla kustannukset pilviin karkotetaan samalla iso osa harrastajista pois lajin parista. Taivastelu tai ongelmien ulkoistaminen ei johda mihinkään, ei myöskään paniikkinappulan painaminen.

Kyllä se rivien välistä oli lueattavissa, myönnettäköön. Mutta itselleni DDR:n käyttäminen esimerkkinä hyvässä on hieman sama kuin juutalaisille eräs siellä päin maailmaa valtaa pitänyt itävaltaisheppu. Eli en hyväksy kyseisen järjestelmän mitään puolia, koska se perustui täysin epäinhimilliseen toimintaan.

Työnteon merkitys on itsellenikin yksi etusijalla olevista asioista. Siihen lähes kaikki tähän ketjuun laittamani viestit liittyvätkin, olkoonkin että eivät kaikki ota kantaa ketjun otsikkoon. Perustyö on avain "onneen", oikoteitä ei ole, vaikka kaiken maailman ideoita hyvän pelaajan kehittämiseen on vuosien varrella esitetty.

Väitän, että yhtään ylimääräistä huippupelaajaa ei Suomeen synny, jos käy pelkästään joukkuetreeneissä. Vain huippulahjakkuudet voivat selvitä SM-tasolle ilman ylimääräistä työtä.

Kun urheilusta ja itsensä "rääkkäämisestä" nauttii, seuraa vapaa-ajan pyhittämistä leikille ja liikunnalle. Seuraa perustaitojen, -kunnon ym. asioiden kehittymistä. Siinä se. Juuri perustavaa laatua olevia asioita nykynuorilta puuttuu, kun he menevät maajoukkueleireille ensimmäistä kertaa. Siitä oma huoleni kumpuaa.

Kyllä huippuja tulee jatkossakin, mutta entäs SM-liiga ja Mestis? Putoaako niiden yleinen taso entisestään..?? Voiko Suomessa enää jatkossa kehittyä pelitilanteissa? Valmennus on kuitenkin jo osaavaa, mutta pelaajat kehittyvät tosipelien ratkaisijoiksi vain kovia pelejä pelaamalla. Tätä ei pitäisi Nuori Suomi-ideologiaa ajettaessa unohtaa. Putkesta pitää jatkossakin tulla ulos tyyppejä jotka vihaavat häviämistä, uskaltavat ottaa iskuja maalin edessä jne.

Ensisijainen tarkoitus onkin lasten ja nuorten kasvattamiseen liittyvät asiat liikuntaan sidottuna, mutta onko siinä onnistuttu? Ei tuollaiset 0 vatsaa ja 0 leukaa anna sellaista kuvaa, koska maajoukkueleiriläisten kuitenkin pitäisi edustaa ikäluokkansa sen hetkistä parhaimmistoa. Ensisijassa pelitaidollisesti tietenkin, mutta pieni vivahdus urheilullisuudesta ei ole pahitteeksi.

 

[PJx]

Epäilemättä tällaiset luvut antavat aika lailla miettimisen aihetta. Kuitenkin (tuossa iässä) varsinkin maalivahti saattaa olla jossain määrin ylipainoinen ja siitä huolimatta torjua hyvin ykköskiekkoja. Jos hän on tyypiltään vielä isokokoinen ja muutenkin raskasrakenteinen, niin 0 leukaa ja onneton 3000m ei ihmetytä yhtään. Vatsatesti 5kg painolla saattaa olla hentorakenteiselle pienelle pojalle liikaa, vaikka muut tulokset olisivatkin kohdallaan. Se, mitä esitettyjen lukujen taakse kätkeytyy, on minulle arvoitus.

Itse olen ollut käsityksessä, että poikien kestävyysarvot ja paino on ollut kasvussa, mutta vastaavasti voimaominaisuudet paranemassa. Tiedä sitten onko se ollut vain toiveajattelua.

Jos kuitenkin poikien fyysiset ominaisuudet eivät kehity nykyisellä sapluunalla edes ”kansanterveydellisten” vaatimusten mukaan, on seurojen asemoitava toimintansa uudestaan. Olisikohan syytä kartoittaa koko harrastajakaarti. Jos tulokset ovat yleisellä tasolla lohduttomia, niin opetus- sekä sosiaali ja terveysministeriö lienee oikeita osoitteita hakea rahoitusta kansanterveystyöhön.

Oli miten oli, jos testitulokset eivät tyydytä, niin asialle on tehtävä jotain. Lihaskunnon ja muun fysiikan määrätietoinen kehittäminen jäätreenien yhteydessä tehokkailla oheisilla ei olisi pojan näkökulmasta isokaan uhraus. Sen sijaan se söisi seuran resursseja.

Kyllä tätä touhua on tullut katsottua sen verran paljon, että on huomannut ajankäyttöongelman. Pikkujunnuille yhden ohjatun tunnin tilalle saisi vaihdossa reilut 3 tuntia höntsyä. Vanhempien junnujen ohjattujen harjoitusten määrästä onkin sitten arveluttavampaa tinkiä. Kuitenkin sille 3-5 tunnin ajalle, jotka yksi tapahtuma kaikkiaan vie, täytyisi tulla riittävästi vastinetta.

Jo jossain B:ssä saattaa kesällä olla 2 joukkueharjoitusta päivässä. Matkat mukaan lukien molempiin menee reilusti yli 3 tuntia, sanotaan 4. Ihmetellä sopii, eikö toista näistä voisi korvata omatoimisella harjoituksella, jolloin aikaa säästyisi useita tunteja. Esitin tämän esimerkin ihan vaan siitä syystä, että olisi helpompi ymmärtää se, miksei omalla ajalla tapahtuvalle harjoittelulle jää välttämättä ihan niin paljoa mahdollisuuksia kuin äkkipäätä luulisi.

Kun esitetään heitto, että poikien olisi omalla ajalla huolehdittava kunnosta, henk. koht. taidosta ja ties mistä, niin mietitäänkö samalla yhtään millä ajalla. En väitä, että se olisi lähelläkään mahdotonta, mutta vaatii melkoista antaumusta. Jos tapahtuman ”kokonaishyötysuhteeseen” kiinnitettäisiin enemmän huomiota, niin voisikohan tilanne olla parempi?

 

[siffa]

Tuleva maajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen vaati MTV3:n urheiluruudun tämän iltaisessa haastattelussa nopeita toimenpiteitä jääkiekon juniorijärjestelmän tehostamiseksi. Jalonen ei pidä junioriemme taitovajetta ikäluokkakysymyksenä vaan syy on juniorijärjestelmässämme. Ei ole sattumaa, että lyhyen ajan kuluessa Kalervo Kummola, Heikki Hietanen ja nyt Jukka Jalonen ovat nostaneet juniorijärjestelmämme syylliseksi siihen, että taitavia junioreita ei enää tule riittävästi maajoukkueiden käyttöön. Jalosen mukaan tarvittavat muutokset on tehtävä välittömästi, koska vaikutukset näkyvät vasta sitten, kun nyt aloittavat juniorit pääsevä kehittymään uudessa ympäristössä.

 

[Mänizeri]

Jalosen mukaan tarvittavat muutokset on tehtävä välittömästi, koska vaikutukset näkyvät vasta sitten, kun nyt aloittavat juniorit pääsevä kehittymään uudessa ympäristössä.

Hyvä, että Jalonen on myös ottanut asiaan kantaa, koska hänellä on näyttöjä pelaajien kehittämisestä uudelle tasolle. Kun ns. "herrat" (Kummola, Harkimo ym. ) puhuvat, tarkoitus saattaa pyhittää keinot. Eli toivottavasti Jukka antaa panoksensa.

Toivotaan, että myös seurat lähtevät tosissaan talkoisiin mukaan. Ettei käy niin kuin usein suomalaisessa urheilussa, että oman seuran tavoitteet ajavat pelaajien kehittämisen edelle.

Nyt vain toivotaan parasta ja paluuta perusasioiden pariin. Näissä Jalosella on ainakin jääharjoitusten osalta varmasti annettavaa.

 

[Turisti]

Jalonen jatkaa kommenttien antamista juniori-jääkiekosta. Huoli on aitoa ja eiköhän sen verran vaikutusta JK:n sanoilla ole, että muutoksia tullaan näkemään.

http://www.iltalehti.fi/jaakiekko/200705156068305_jk.shtml

 

[ahal]

Jalonen jatkaa kommenttien antamista juniori-jääkiekosta. Huoli on aitoa ja eiköhän sen verran vaikutusta JK:n sanoilla ole, että muutoksia tullaan näkemään.

http://www.iltalehti.fi/jaakiekko/200705156068305_jk.shtml

Se on hyvä, että asiasta keskustellaan, ja muutoksia varmaan tarvitaan. Itse olen seurannut 7 vuotta läheltä juniorikiekkoilua mm. jojon roolissa, joten ajatuksia on herännyt. Paljonkin, mutta kommentoin nyt vain Jalosen puheiden pohjalta.

[- Kilpailu lajien kesken nuorista lahjakkuuksista kiristyy kovenevalla vauhdilla.]

Tämä on tosiasia, joka usein unohtuu. Tilanne on aivan eri kuin esim. 1980-luvulla ennen tietokoneaikaa. Ja mm. salibandyä. Skeittailukaan ei ollut laajaa, ja laskettelu ja lumilautailu olivat vielä harvojen huvia. Nyt vaihtoehtoja riittää, ja kohta kiekkoa pelaavat vain hyvin toimeen tulevien perheiden vesat, kun kustannukset kohoavat varsinkin C-iässä radikaalisti. Murrosiässä lopettavien osuus on suurin. Sen jälkeen jatkavilla motivaatiota vielä riittää, kun ovat selviytyneet ensimmäisistä try out -leireistä, mutta innostus voidaan amatöörimäisellä valmennuksella lopettaa lyhyeen.

[- Toiminta seuroissa täytyy kehittää sellaiseksi, että nimenomaan varhaisimmista ikäluokista - E- ja D-junioreista - lähtien pelaajien into säilyy ja harjoittelun sekä peluuttamisen kehittävyys on etusijalla. Ydinasia on valmentajien taso, sen puutteet ja kirjavuus.]

Leikin ja hauskuuden varjollahan tässä vaiheessa pitäisi edetä... Pikkuseuroissa asia usein näin onkin, eikä homma ole liian vakavaa. Mutta mistä pikkuseurat saavat niitä lasta ymmärtäviä ja lajia osaavia valmentajia? Ellei oma lapsi ole pelaamassa. Talkootyötä on yhä harvempi halukas tekemään muuten kuin oman lapsensa vuoksi. Isot seurat kalastavat parhaat nappulat jo 10-vuotiaina riveihinsä ja 12-vuotiaina nämä painavat kuin koneet kiekon perässä. Hauskuus ei välity ainakaan helposti ulospäin, kun tuimailmeiset jääkiekkovakavikot ärjyvät vaihtoaitiossa tai jäällä.

Iso kysymys kuuluu: miksi lähes kaikki työkseen tai edes vakavissaan pelanneet jättävät koko lajin lopetettuaan? Monet vielä kehuvat julkisesti, etten ole juuri halleilla liikkunut uran jälkeen... Mikä sen innon tappaa noin totaalisesti?

[- Suuremmissa jääkiekkomaissa, ainakin Kanadassa, Venäjällä, Tsekissä, juniorit harjoittelevat jäällä huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Ja kun meillä ei enää harrasteta pihapelejä ja harvat treenailevat omatoimisesti ulkojäillä, on ohjattua jääharjoittelua lisättävä. 10-vuotiaille ei enää riitä 2-3 jääkertaa viikossa, vaan pitää mennä neljä kertaa.]

Valmennus (ja ohjaus) on Suomessa yksipuolista. Se mielletään liiaksi vain punttien nostoksi ja juoksuksi kesällä, jäällä oloksi talvella. Jäällä oloa rajoittavat treeniaikojen puute ja jääajan kalleus. Jokainen tunti lisää hallin jäällä lisää muutaman euron kustannuksia kuussa. Pikkujunnuissa (ja -seuroissa) päästään pääkaupunkiseudulla vielä alle 100 euron kuukausimaksulla, isoissa seuroissa ei. Mutta mitä monipuolisempaa harjoittelun tulisi olla, sitä vaikeampaa on löytää ohjaajia. Tai ainakin se vaatii runsaasti viitseliäisyyttä ja hyviä suhteita joukkueen vetäjiltä.

[- Pitää päästä pois suurista ryhmistä, joissa on suuria tasoeroja. Eikä saisi peluuttaa vastakkain liian epätasaisia joukkueita. Kehittymisen edistämiseksi ja turhautumisten välttämiseksi olisi pienestä pitäen harjoiteltava tasoryhminä ja pelattava tasosarjoja. Ei kehitä ketään, kun vastakkain on ikäluokan paras ja huonoin.]

Niin pitäisi. Mutta mitäs teet, jos lapsia on ryhmässä 20-25 ja taso kirjava. Alle 10-vuotiaita ei oikein voi lopullisesti rankata, mutta pienryhmissä voi harjoittaa. Ajatus on hyvä, mutta se taas vaatii lisää osaavia opettajia, jotta touhu olisi tehokasta ja mielekästä. Taas ollaan resurssien kanssa vastakkain. Useimmissa seuroissa touhu on vapaaehtoisella pohjalla, eikä ketään vanhemmista voi jäälle pakottaa harkkoja vetämään. Kritiikkiä ollaan kuitenkin helposti valmiita antamaan. Jos touhu ei miellytä, monet vaihtavat seuraa, mutta huomaavat myöhemmin, ettei se ruoho toisella puolellakaan niin vihreää ole. Asioilla on puolensa.

[- Ainakaan neljän kentällisen peluuttamisessa ei ole järjen häivää, jos halutaan oikeasti kehittää lajiominaisuuksia ja -taitoja. On päästävä jäälle enintään parin minuutin välein. Kolme kentällistä on maksimi.]

Tässä kulminoituu koko touhun raadollisuus: Jos maksat samat maksut kuin muutkin, pitää oman lapsen päästä pelaamaan yhtä lailla. Olit sitten millä tasolla tahansa. Tämä peluuttamisasia on ehkä Nuori-Suomessa eniten korjausta vaativa asia. D-junnuihin asti valmentaja on aika sidottu koko paletin pyörittämiseen myös peleissä. Yksi ratkaisu on, mitä monet toteuttavatkin, että nimetään peleihin vain 15 pelaajaa + veskari ja osa huilaa, mutta sekään ei kelpaa kaikille vanhemmille. Peluuttaminen on asia, joka viimeistään rikkoo joukkueen harmonian, jos muusta saadaankin sovittua. Mutta junnusääntöjen porsaanreikiä käytetään kyllä surutta hyväksikin, kun tahdotaan voittaa. Ja joskus tehdä vain kiusaa toiselle seuralle. Ikävä tosiasia tämäkin. Tässä liitolla on vielä mietittävää ja tarkennettavaa.

Summa summarum. Yhtälö on vaikea toteuttaa, kun eri kulmissa ovat resurssit, vanhemmat, kilpailu ja peluutus sekä muut, usein halvemmat vaihtoehdot. Helppoja keinoja ei ole, mutta jotain pitäisi yrittää.

 

[Kiekoton]

Tässä kulminoituu koko touhun raadollisuus: Jos maksat samat maksut kuin muutkin, pitää oman lapsen päästä pelaamaan yhtä lailla. Olit sitten millä tasolla tahansa. Tämä peluuttamisasia on ehkä Nuori-Suomessa eniten korjausta vaativa asia. D-junnuihin asti valmentaja on aika sidottu koko paletin pyörittämiseen myös peleissä. Yksi ratkaisu on, mitä monet toteuttavatkin, että nimetään peleihin vain 15 pelaajaa + veskari ja osa huilaa, mutta sekään ei kelpaa kaikille vanhemmille.

Tässähän ei ole mitään ongelmaa Nuoren-Suomen tai muiden suhteen, jos asiat ajatellaan oikein. Joukkuekoossa tulisi seuroissa pyrkiä noin 15:ta jaolliseen määrään. Siitä sitten 15 pelaajan tasojoukkueita tarpeellinen määrä niin kaikki pelaa. Sairaspoissaolojen sattuessa sitten tuuraajat aina alemmasta tasoryhmästä tai ikäluokasta. Toimii loistavasti ja kunkin ikäluokan parhaimmisto saa ylimääräisiä pelejä.

 

[Vakio]

Yksi ratkaisu on, mitä monet toteuttavatkin, että nimetään peleihin vain 15 pelaajaa + veskari ja osa huilaa, mutta sekään ei kelpaa kaikille vanhemmille. Peluuttaminen on asia, joka viimeistään rikkoo joukkueen harmonian, jos muusta saadaankin sovittua.

Nimimerkki ahal'in kirjoitus on kauttaaltaan erinomianen ja osoittaa, että hän on toiminut käytännössä junnujoukkueen vetäjänä. Ongelmat ovat juuri siinä, että toimintaa ei voida myydä vanhemmille, jos peliaika jaetaan pelaajan tason mukaan. Näin siis nuoremmissa junnuissa. Joukkueeseen jäävät vain "hyvät" pelaajat, joita on sitten liian vähän, etenkin kun luonnollisia lopettamisia alkaa tulla tietyssä iässä. Harvassa ovat ne seurat, jotka edes pystyvät tekemään tasoryhmiä jo ihan pienissä junnuissa.

Näitä asioita on syytä pohtia ja olisi todella toivottavaa, että valmentajien taso saataisiin paranemaan. Tärkein asia minusta on kuitenkin lasten omaehtoisen liikkumisen lisääminen. Pihapeleissä ja muussa omatoimisessa liikunnassa lapsi kehittyy kaikista parhaiten. Yksikään valmentaja ei pysty tekemään pelaajia vain ohjatuissa harjoituksissa, vaikka olisi mikä Jursinov hyvänsä.

 

[Vakio]

Tässähän ei ole mitään ongelmaa Nuoren-Suomen tai muiden suhteen, jos asiat ajatellaan oikein. Joukkuekoossa tulisi seuroissa pyrkiä noin 15:ta jaolliseen määrään. Siitä sitten 15 pelaajan tasojoukkueita tarpeellinen määrä niin kaikki pelaa. Sairaspoissaolojen sattuessa sitten tuuraajat aina alemmasta tasoryhmästä tai ikäluokasta. Toimii loistavasti ja kunkin ikäluokan parhaimmisto saa ylimääräisiä pelejä.

Se toimii isoissa seuroissa, joissa voidaan tehdä 15 pelaajan tasojoukkueita. Pienillä paikkakunnilla ja isojen paikkakuntien keskikokoisissa ja pienissä seuroissa tähän ei ole mitään mahdollisuutta. Hyvä kun saadaan se 15 pelaajaa kasaan ja nämä ovat sitten todella eritasoisia keskenään.

 

[Kiekoton]

Se toimii isoissa seuroissa, joissa voidaan tehdä 15 pelaajan tasojoukkueita. Pienillä paikkakunnilla ja isojen paikkakuntien keskikokoisissa ja pienissä seuroissa tähän ei ole mitään mahdollisuutta. Hyvä kun saadaan se 15 pelaajaa kasaan ja nämä ovat sitten todella eritasoisia keskenään.

Siihen auttaa sitten seurojen yhteistyö (mikä valitettavasti on monille ylivoimaista). Pitäisi tyytyä siihen, että tähän ikäluokkaan seura X perustaa joukkueen ja seuraavaan ikäluokkaan sitten seura Y. Tämän yhteistyön pitäisi lähteä liikkeelle jo kiekkokoulutoiminnasta, mikä voisi olla usealla pienemmällä seuralla yhteinen.

 

[korkki]

Yksi huomioitava asia on se että nykyään Suomessa ei saa opettaa voittamaan. Itsekin kotona on sellainen "kasvatuksen ammattilainen" jonka kanssa on saanut väitellä tästä asiasta, kun heillekin tuollaista opetetaan. Junioreissa ei opeteta vihaamaan häviämistä vaan asenne on se että "kiva peli, harmi kun hävisitte". Ei jumalauta, Kanadassa lynkattaisiin jos tuollaista mentäisiin opettamaan lapsille. Jos pelataan huonosti niin sitten lähdetään ylimääräiselle lenkille tai vastaavaa. Mutta auta armias jos Suomessa tehtäisiin niin olisivat vanhemmat heti soittamassa valmentajalle sitä miksi meidän Mikko-Petteri joutui juoksemaan kun se on niin herkkäkin. Ja eikä tajuta että joukkueena hävitään ja voitetaan vaan syytellään että se oli Jukka-Jorman vika kun hävittiin kun se on niin huono pelaaja, meidän hanipuppelissa ei ole mitään vikaa eihän se ollut kentälläkään kun vastustaja teki maalin.

Hopea ei ole häpeä. Bullshittiä. Se ei ehkä olisi häpeä jos mitalijakauma olisi 3-3, mutta kun mestaruuksia on vain yksi ja finaalissa näki että vain yksi joukkue tahtoi sen voittaa niin SE on häpeä.

Itse "kaikki pelaa" -asiassa ei ole mitään vikaa, tosin mielestäni vapaaehtoista harjoittelua lupaavammille ja kiinnostuneille yksilöille voisi lisätä. Osittain silläkin periaatteella että harjoittelu kannattaa ja että myös heikommat pelaajat kehittyvät jos on halua treenata tarpeeksi (myös aikuisena). Kannattaa muistaa että vieläkin on liigatasolla pelaajia joita ei pidetty mitenkään lupaavina junnuina, mutta aikuisena ovat päässeet maajoukkueeseen asti ja ihan mukavia ottelumääriä pelanneet.

 

[Vakio]

Siihen auttaa sitten seurojen yhteistyö (mikä valitettavasti on monille ylivoimaista). Pitäisi tyytyä siihen, että tähän ikäluokkaan seura X perustaa joukkueen ja seuraavaan ikäluokkaan sitten seura Y. Tämän yhteistyön pitäisi lähteä liikkeelle jo kiekkokoulutoiminnasta, mikä voisi olla usealla pienemmällä seuralla yhteinen.

Ensinnäkään tämä ei auta pienemmillä paikkakunnilla mitään. On vain se yksi seura, joka saa sen 15-20 poikaa per ikäluokka raavittua kasaan. Myöskään Helsingissä en jaksa uskoa tuon toimivuuteen. Tuskinpa lauttasaarelainen faija viitsii lähteä kuskaamaan poikaansa Myllypuron jäähalliin montaa kertaa viikossa. On toivottavaa, että halli on järkevällä etäisyydellä kodista.

Periaatteessa olet kyllä oikeassa siinä, että seurojen pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä, mutta se tosiaan on monesti ylivoimaista käytännössä, kuten itsekin totesit. Tämä vain on fakta ja siihen se tyssää. Lisää ehdotuksia? ;).

 

[Kiekoton]

Tuskinpa lauttasaarelainen faija viitsii lähteä kuskaamaan poikaansa Myllypuron jäähalliin montaa kertaa viikossa. On toivottavaa, että halli on järkevällä etäisyydellä kodista.

Siinäpä se. Lauttasaaresta Matinkylään matka taitaa sujua nopeammin kuin Hernesaareen. Samoin pikkukunnissa tuo kuntaraja on äärettömän hankala ylittää. Ennemmin mennään sinne oman kunnan joukkueeseen. Monissa muissa lajeissa pidemmät matkat ovat tosiasiaa. Laiskoja faijoja ;-)

 

[ahal]

Ensinnäkään tämä ei auta pienemmillä paikkakunnilla mitään. On vain se yksi seura, joka saa sen 15-20 poikaa per ikäluokka raavittua kasaan. Myöskään Helsingissä en jaksa uskoa tuon toimivuuteen.

Periaatteessa olet kyllä oikeassa siinä, että seurojen pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä, mutta se tosiaan on monesti ylivoimaista käytännössä, kuten itsekin totesit. Tämä vain on fakta ja siihen se tyssää. Lisää ehdotuksia? ;).

Joo, pienseuroilla ei yleensä ole varaa sanoa "kiitos ei", jos joku haluaa sinne pelaamaan. Oli taso sitten mikä tahansa. Silloin ne ryhmäkootkin voivat nousta liian suuriksi (>20). Usein taiteillaan kuitenkin jengin kokoon riipimiseksi. Varsinkin D:stä ylöspäin. Itse nostan kuitenkin lippiksen korkealle näille pikkuseuroille, jotka jaksavat raahata joukkueita aina A:han saakka. Sarjatasosta riippumatta. Se on todella arvokasta nuorisotyötä.

Tällä ei taas ole mitään tekemistä sen kanssa, miten Suomi pärjää MM-kisoissa. Siellä pelaavat pojat ja miehet ovat suurseurojen "jalostamia" viimeistään B:stä alkaen (esim. Tuukka Rask). Ja jotta he niihin pääsisivät, heidän on oltava jo luonnostaan muita parempia. Useimmiten he ovat siirtyneet esim. Jokereihin ja HIFK:iin jo 10-13-vuotiaina. Ja jos joku sanoo, että pikkuseurat "pilaavat" lätkäjunnumme, ei tiedä lasten fysiikasta ja kasvatuksesta yhtään mitään.

Itse pidän kovasti mallista, jossa nuoret voivat harrastaa useita lajeja 14-15-vuotiaiksi asti (esim. Selänne). Se on sitä luonnollista liikkumista, ja yleensä eri lajit tukevat sopivasti toisiaan. Usean lajin kanssa puuhailu on virkistävää, ja jos toisaalla on välillä tylsää, toisaalla voi olla hauskaa. Tätä ei vaan enää oikein kannateta Suomessa. Pelätään jotain mutta mitä?

Edit. Yhteistyö ei oikein istu suomalaiseen mentaliteettiin. Luonnikkaasti. Kokeiltu on esim. HooCeen kanssa (OKK + Karhu-Kissat), mutta viestit kertovat, että ei oikein toimi. Saa nähdä, miten käy uuden Itä-Helsingin yrityksen...

 

[PJx]

Se toimii isoissa seuroissa, joissa voidaan tehdä 15 pelaajan tasojoukkueita. Pienillä paikkakunnilla ja isojen paikkakuntien keskikokoisissa ja pienissä seuroissa tähän ei ole mitään mahdollisuutta. Hyvä kun saadaan se 15 pelaajaa kasaan ja nämä ovat sitten todella eritasoisia keskenään.

Täytyy sanoa että Suomen suurin junioriseura, Tampereen Ilves, taitaa olla pikku-junnuissa (E/nuoremmat) liian pieni tähän ilman selkeää linjan muutosta.

Koko homma kaatuu viimeistään valmennusresursseihin. Mistä löytää innokkaita ja osaavia (vanhempia?) vetämään näitä A/AA-ryhmiä? Toki jäästäkin on jonkinlainen niukkuus. Ilman riittäviä valmennusresursseja tasoryhmäjako johtaisi siihen, että poikien pitäisi valikoitua parhaaseen A-ryhmään hyvin nuorena. Jo pelkästään valmennuksen tasoero betonoisi jaon.

 

[saster]

"Pohjola-leiriltä 2005 alkanut ikäluokkaan (1990) tutustuminen on osoittanut jälleen kerran todeksi sen, että juniorikiekossa menestyvät
(1) liikunnallisesti lahjakkaat ja (2) ikätovereitaan aiemmin fyysisesti kehittyneet pelaajat."

Seuraavassa tulee joidenkin junnujen huonoa kuntoa osoittavaa tekstiä:

"Kesällä 2005 toteutetuissa käytännönläheisissä testeissä huomasimme, että 15-vuotiaalle perusliikkujalle ja perusterveelle maajoukkuetason juniorijääkiekkoilijoille osoittautuvat hankalaksi ennen kovin normaaleinakin pidetyt suoritukset.

Muutama esimerkki: leireillä ja testeissä oli useita pelaajia, jotka saivat leuanvedoissa alle viisi toistoa, alle 20 puhdasta etunojaa sekä hyppäsivät juuri ja juuri 10 metriä 5-loikassa."

Artikkeliin liittyvän tulostaulukon mukaan huonoin tulos 3000 m:n testijuoksussa oli 15,45.

Palaan vielä aikaisempiin kirjoituksiin...
Niinhän sitä sanotaan, että hyvästä urheilijasta voi tulla hyvä kiekkoilija ja huonosta urheilijasta ei niin hyvä. Mutta esim. 5-loikka-tuloksissa pitäisi ajatella pelaajan pituutta, sillä jos vieressä on kaveri, jonka vyötärö on toisen kaverin navan yläpuolella ei tarvitse hirveä ennustaja olla, että tietää kumpi pitemmälle itsensä loikissa hilaa.

Jossain kerrottiin, että joku oli saanut 0 vatsaa. Voisiko joku valaista, että minkälaisesta testistä on kyse? Jonku ajan sisällä ja mahd. lisäpaino mukana, jos 0?

Itse olen sitä mieltä myös, mitä studiossa MM-kisojen aikaan sanottiin, että monesti jätetään huomion ulkopuolelle semmoiset pienikokoiset, ehkä älykkäät ja taitavat pelaajaat. Näiden sijaan huomio kiinnittyy liikaa fyysisiin pelaajiin, mutta kun se fyysisyys tasoittuu iän myötä, nousee nämä älykkäät ja ehkä pienikokoiset kaverit tasoihin ja ohikin.

Ja vielä tuosta juoksusta sen verran, että kaikkia ei ole luotu juoksemaan, mutta tuo aika on auttamatta liian huono. Riittävä aika lienee siinä 12 rajassa?

 

[Zednik]

Mutta esim. 5-loikka-tuloksissa pitäisi ajatella pelaajan pituutta, sillä jos vieressä on kaveri, jonka vyötärö on toisen kaverin navan yläpuolella ei tarvitse hirveä ennustaja olla, että tietää kumpi pitemmälle itsensä loikissa hilaa.

Jossain kerrottiin, että joku oli saanut 0 vatsaa. Voisiko joku valaista, että minkälaisesta testistä on kyse? Jonku ajan sisällä ja mahd. lisäpaino mukana, jos 0?

Se on vaa niin että jos 170cm kaveri on kimmoisa ja lantiostaa notkea ni se loikkii kevyesti pidemmälle 5-loikkaa ku 190cm pitkä jalkainen joka on perkele ku puuhalko. Myös hyvin paljon räjähtävän voiman mittari eli voisi ottaa rinnallevedon vaikkapa toiseks lajiks.
Toi 0 vatsaa on niin legendaa ku voi olla, missään lajissa ei tuskin pääsee maajoukkueleirille jos ei saa yhtä ainutta istumaannousua, jos siinä on ollu joku 5kg lisäpaino ni so what on se aika surkee tulos silti. Offtopicia. Mä ku näin sen ohjelman urheilukanavalta Pohjolaleiriltä ni olin positiivisesti yllättyny et liikkuvuuteen kiinnitti koutsit huomiota. Tuntuu vaa et esim. Kanadas näissä Pohjolaleiri ikäryhmissä ero on Suomeen verrattuna ku yöllä ja päivällä jos puhutaan pelaajien fyysistä kehittyvyyttä/rakennetta..

 

[saster]

Se on vaa niin että jos 170cm kaveri on kimmoisa ja lantiostaa notkea ni se loikkii kevyesti pidemmälle 5-loikkaa ku 190cm pitkä jalkainen joka on perkele ku puuhalko. Myös hyvin paljon räjähtävän voiman mittari eli voisi ottaa rinnallevedon vaikkapa toiseks lajiks.
Toi 0 vatsaa on niin legendaa ku voi olla, missään lajissa ei tuskin pääsee maajoukkueleirille jos ei saa yhtä ainutta istumaannousua, jos siinä on ollu joku 5kg lisäpaino ni so what on se aika surkee tulos silti.

Mutta tarkoitín yleensäottaen tota tilannetta. ja jos tolla kyseisellä 190cm:n kaverilla on jonkiimoinen kimmoisuus niin, hankalaa on tämän pikku kaverin saada parempi tulos kuin isolla kaverilla se on. Mutta olet oikeassa, että kyllä senkin pystyy tekemään...

Itse ajattelin kans, että tuo ei voi olla totta tuo tulos ja harvassa on nuoretihmiset jotka ei siihen pysty ja sit vielä mj-leireille, niin ei kyllä ole mahdollista tuo.

 

[Zednik]

Itse ajattelin kans, että tuo ei voi olla totta tuo tulos ja harvassa on nuoretihmiset jotka ei siihen pysty ja sit vielä mj-leireille, niin ei kyllä ole mahdollista tuo.

Joo ei tää meininki viel nii surkeeta voi olla :D seuraavaks varmaa kaikki leirille jotka omistaa luistimet tai jotai..

 

[Maple Leaf]

Itse pidän kovasti mallista, jossa nuoret voivat harrastaa useita lajeja 14-15-vuotiaiksi asti (esim. Selänne). Se on sitä luonnollista liikkumista, ja yleensä eri lajit tukevat sopivasti toisiaan. Usean lajin kanssa puuhailu on virkistävää, ja jos toisaalla on välillä tylsää, toisaalla voi olla hauskaa. Tätä ei vaan enää oikein kannateta Suomessa. Pelätään jotain mutta mitä?

Jääkiekon ja jalkapallon välillä on Suomessa oikein liittotason sopimus siitä, että juniorit voivat/saavat harrastaa molempia lajeja ilman, että siitä seuraa sanktioita omassa (jomman kumman lajin) joukkueessa. Käytännön tasolla kuitenkin valitettavan usein näkee valmentajan vaativan jopa joiltain 12-vuotiailta nuorilta toisen lajin jättämistä oman lajin "hyväksi".

Tällaisten vaatimusten taustallahan on kaiketi lähinnä äärimmäisen lyhytnäköinen ajattelu "oman joukkueen" pärjäämisestä: että jos tuo liikunnallisesti lahjakas Jani-Petteri käykin kerran viikossa myös toisen lajin treeneissä, on se jotenkin "pois" tästä meidän touhustamme, ja pronssimitali Kälviä-Mäkkylänmäen tärkeästä pääsiäisturnauksesta on vaarassa.

Juniorivalmentajien olisi vain ymmärrettävä, ettei etenkään nuorimmissa ikäluokissa valmenneta "joukkuetta", vaan yksilöitä. Jos yksilö saa oppia, kokemusta, fysiikkaa, kasvamista, taitoa, ketteryyttä, voimaa, aivoja ja niin edelleen harrastamalla myös toista, tai jopa kolmatta lajia (tai jopa jotain vähemmän fyysistä harrastetta), niin se olisi paitsi sallittavaa, myös suotavaa.

 

[Creative]

Tuleva maajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen vaati MTV3:n urheiluruudun tämän iltaisessa haastattelussa nopeita toimenpiteitä jääkiekon juniorijärjestelmän tehostamiseksi. Jalonen ei pidä junioriemme taitovajetta ikäluokkakysymyksenä vaan syy on juniorijärjestelmässämme.

Tästä Jääkiekkovalmentajakerhon jäsenkirjeestä http://www.finhockey.fi/taustasivut/artikkeliarkisto/?num=320194 löytyy Jukka Jalosen kanta asiaan.

Jalonen on oikeilla jäljillä. Vika ei ole niinkään järjestelmässä sinänsä tai Nuori Suomi-ohjelmissa vaan pikemminkin lasten ja nuorten yleisessä omaehtoisen liikunnan vähäisyydessä.