Nuori Suomi ry

  • 989 948
  • 5 368

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko

PJx

Jäsen
Jääkiekon ja jalkapallon välillä on Suomessa oikein liittotason sopimus siitä, että juniorit voivat/saavat harrastaa molempia lajeja ilman, että siitä seuraa sanktioita omassa (jomman kumman lajin) joukkueessa. Käytännön tasolla kuitenkin valitettavan usein näkee valmentajan vaativan jopa joiltain 12-vuotiailta nuorilta toisen lajin jättämistä oman lajin "hyväksi".

Tällaisten vaatimusten taustallahan on kaiketi lähinnä äärimmäisen lyhytnäköinen ajattelu "oman joukkueen" pärjäämisestä:
Epäilisin hieman, että tällaisessa ajattelussa taustalla on paljolti huoli myös vaadittavien toistojen määrästä. Kahden lajin ohjattujen harjoitusten yhteensovittaminen ei ole välttämättä helppoa. Viikon NS-aatteen mukaiset "urheilutunnit" periaatteessa mahdollistavat tämän, mutta käytännön toteutus onkin sitten jo pahempi rasti.

Varsinkin jalkapallossa ilman kohtuuttomia toistojen määriä tie huipulle on todella kivinen. Kiekko saattaa olla tässä suhteessa hieman armollisempi, mutta siinäkin pienenä junnuna tekemättä jäänyttä työtä on hyvin vaikeaa paikata enää edes murrosiässä.

Jos halutaan, että pojilla on aito mahdollisuus harrastaa useita lajeja menestyksellä "vaarantamatta" tulevaa uraa, on ajan käyttöön treenejä suunniteltaessa kiinnitettävä runsaasti huomiota. Kaikki turha hengailu olisi kitkettävä pois, jotta homma onnistuisi. Siitä seuraa kuitenkin toinen arvokysymys: Kuinka vahvasti pienen pojan allakka on eettisesti kestävää ohjelmoida?
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Jalonen: "...NS –ohjelma ei estä laadukasta ja määrällisesti kovaakaan harjoittelua, vaan ongelmat ovat enemmän meissä käytännön toteuttajissa."

Jalonen arvosteli HPK:n valmentajana usein julkisuudessa jääkiekon juniorijärjestelmän heikkouksia. Etupäässä hän toi esille sen, että järjestelmä ei tuota taitotasoltaan riittävän laadukkaita pelaajia enää. Taitotaso joudutaan Jalosen mukaan sitten korvaamaan muilla peliin liittyvillä elementeillä kuten joukkuepelaamisella ja edistyksellisillä pelisysteemeillä.
Jalonen toteaa jälleen sen, että ongelmia on olemassa. Nyt hän osoittaa vian olevan Nuori Suomi järjestelmän käytännön toteuttajissa. Tärkeintä, että Jalonen jatkaa keskustelua jääkiekon junioritoiminnan ongelmista ja niiden ratkaisemisesta. Tässä Jalonen jatkaa edeltäjiensä Raimo Summasen ja Erkka Westerlundin viitoittamalla tiellä: junioritoiminnan tehokkuutta on nostettava, jotta saadaan maajoukkueen käyttöön tulevaisuudessakin riittävän taitotason omaavia pelaajia.
Jää nähtäväksi, mitkä ohjeet Jääkiekkoliitolta tulevat seuroille, jotta Nuori Suomen käytännön toteuttajat saadaan toimimaan siten, että ne joukkuetta kohti aina muutamat tulevat huippupelaajat saavat riittävän toisto- ja laatutason seuraharjoituksissa.
 
Jää nähtäväksi, mitkä ohjeet Jääkiekkoliitolta tulevat seuroille, jotta Nuori Suomen käytännön toteuttajat saadaan toimimaan siten, että ne joukkuetta kohti aina muutamat tulevat huippupelaajat saavat riittävän toisto- ja laatutason seuraharjoituksissa.


Mitä hyvänsä seuraharjoitusten eteen tehdäänkin, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että huippupelaajaksi tulemiseksi on treenattava omalla ajalla paljon. On höntsättävä pihakiekkoa, jota myöten kiekonkäsittelyyn tulee varmuutta sekä pelaajan luitelutaito kehittyy. Edelleenkin, ei voi aina varmuudella tietää sitä, että kuka on tuleva aikuismenestyjä. Esim. hyvä alivoimapelaaja voi olla kultaakin kalliimpi menestyvälle joukkueelle, mutta miten hoksaat semmoisen kaverin 11-vuotiaista?

Ryhtymällä toteuttamaan Nuori Suomi -syntipukiksi näkemyksen mukaisia valmennusoppeja, saamme lopputuloksena tammi-helmikuussa syntyneitä 175 - 180 centtisiä liukkaita luistelijoita, joiden kikoille tulee aikuisiässä seinä vastaan. Sinänsä em. tyypit voivat olla hyviä pelaajia, mutta järjestelmän ei pidä olla sellainen, että näitä usein varhaisvaiheessa paremmilta vaikuttavia kavereita suosittaisiin.
 

Creative

Jäsen
... joukkuetta kohti aina muutamat tulevat huippupelaajat ...

Onkohan tässä mahdollisesti jokin tilastollinen väärinkäsitys?

Muistaakseni 4 junnujoukkuetta kohti yksi pelaaja jatkaa jääkiekon ammattimaista pelaamista vielä aikuisenakin - jolloin mukaan lasketaan myös kaikki mestiksen pelaajat neloskenttiä myöten. Ovatko he kaikki mielestäsi "huippupelaajia"?
 

Creative

Jäsen
Vai tarkoititko tuolla "joukkueella" Pohjola-leirin porukkaa?

Aika lailla samoilla linjoilla edellisen venäläiskirjoittajan kanssa oli esim. J-P. Annala viime syksyisessä Kiekkolehdessä:

"Pohjola-leiriltä 2005 alkanut ikäluokkaan (1990) tutustuminen on osoittanut jälleen kerran todeksi sen, että juniorikiekossa menestyvät
(1) liikunnallisesti lahjakkaat ja (2) ikätovereitaan aiemmin fyysisesti kehittyneet pelaajat."

"Urheilijoiksi ja huipputason pelaajiksi heistä kehittyy melko pieni osa"
 

Creative

Jäsen
Edelleenkin, ei voi aina varmuudella tietää sitä, että kuka on tuleva aikuismenestyjä.

Aivan oikein.

Sitä ei tiedetä 11-vuotiaista eikä välttämättä aina vanhemmistakaan pelaajista.

Kovaan kilpailuun ja karsintaan perustuvassa NL:n/Venäjän kiekkomaailmassa ammattivalmentajat eivät aikanaan osanneet tai halunneet luokitella huippulahjakkaiksi esim. 14-vuotiasta Kovalevia, 15-vuotiasta Malkinia, 18-vuotiasta Harlamovia eikä edes 20-vuotiasta Datsjukia.
 

Major Julli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Puttosen, Järvelän ja Ranniston potkut
Tuli muuten Antti Laaksoselta tylytystä Iltalehdessä Suomen nuorisokiekolle: "Suomessa on monia hyviä painonnostajia ..." ym. Sinällään hauskaa että kohtuu kädetön ajokoira Laaksonen haukkuu järjestelmää taidon puuttumisesta pelaajilta.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Onkohan tässä mahdollisesti jokin tilastollinen väärinkäsitys?

Muistaakseni 4 junnujoukkuetta kohti yksi pelaaja jatkaa jääkiekon ammattimaista pelaamista vielä aikuisenakin - jolloin mukaan lasketaan myös kaikki mestiksen pelaajat neloskenttiä myöten. Ovatko he kaikki mielestäsi "huippupelaajia"?

Hyvä, kun puutuit tähän. Minulla oli tarkoitus todeta se tosiasia, että erittäin harvat junioripelaajat jatkavat uraansa aikuisina millään sarjatasolla. Suurin osa näistä aikuisiässä vielä pelaavista jääkiekkoilijoista pelaavat Suomi-sarjassa ja sitä alemmalla tasolla. Mestis-taso on jo niin kova sarjataso, että vain harvat omankaan seuran parhaimmat juniorit yltävät sinne pelaamaan. SM-liigatason nimeäisin ammattimaiseksi huipputasoksi, jolle pääsevät pelaamaan vain todella harvat kiekkoilijat.
Toivotaan, että Nuori Suomi ja sen käytännön toteuttajat mahdollistavat näille eri sarjatasoille päätyvien pelaajien riittävän joukkueharjoittelun.
 

PJx

Jäsen
Mitä hyvänsä seuraharjoitusten eteen tehdäänkin, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että huippupelaajaksi tulemiseksi on treenattava omalla ajalla paljon. On höntsättävä pihakiekkoa, jota myöten kiekonkäsittelyyn tulee varmuutta sekä pelaajan luitelutaito kehittyy.
Itse pidän tätä osana "virallista" jargonia, jolla vastuu vieritetään pitkälti pelaajille itselleen pois järjestelmästä. (Muistaakseni Jalonen on puuttunut tähänkin kysymykseen.

OK. Pienillä junnuilla homma menee näin, mutta entäs tavoitteellisen harjoittelun (juuri) aloittaneilla? Viikossa on 5-6 tapahtumaa, jotka kaikki vievät siinä 4-5 tuntia matka-aikoineen. Käytännössä tämä voi merkitä ideaalisessa tapauksessa esimerkiksi "ohjelmaa", jossa kotoa lähdetään ennen viittä palataan ja palataan kotiin yhdeksän jälkeen. Kun nykytalvena jäitä ei ole montaa viikkoa, niin vaarallista ylikorosta tämän osa-alueen merkitystä.

Aivan eteläisimmässä Suomessa ulkojääkausi saattaa olla pahimmassa tapauksessa todella lyhyt. Siksi järjestelmän pitäisi pyrkiä tulemaan vastaan näissä asioissa. Jos(/kun) riittävä määrä taitoharjoitteita on vaikea toteuttaa "normin" mukaisissa joukkueharjoituksissa, niin jonkun sorttista lisäjäätä olisi jossain muodossa mahdollistettava.
 

Ouninpohja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tuli muuten Antti Laaksoselta tylytystä Iltalehdessä Suomen nuorisokiekolle: "Suomessa on monia hyviä painonnostajia ..." ym. Sinällään hauskaa että kohtuu kädetön ajokoira Laaksonen haukkuu järjestelmää taidon puuttumisesta pelaajilta.

Antaa ajokoiran haukkua - haukutaanhan mekin, jotka hyvä jos tiedetään, miten päin mailaa kuuluu pitää (ainakin minä). Laaksosella on ennenkin ollut älykkäitä kommentteja - piristävä poikkeus jääkiekkoilijoissa. Aktiivipelaajat voisivat mielestäni muutenkin ottaa hiukan enemmän roolia jääkiekkokeskusteluissa, nykyisin sitä "sakukoivujargonia" kuulee ihan riittävästi.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Tuli muuten Antti Laaksoselta tylytystä Iltalehdessä Suomen nuorisokiekolle: "Suomessa on monia hyviä painonnostajia ..." ym. Sinällään hauskaa että kohtuu kädetön ajokoira Laaksonen haukkuu järjestelmää taidon puuttumisesta pelaajilta.
Laaksonenhan on tuon koulun läpikäynyt ja varmasti todennut että siellä ei taidot ole karttuneet, joten en näe ongelmaksi että hän kertoo havaitsimistaan ongelmista.
 

Glove

Jäsen
Pelaaja on siis päässyt huipulle valmennuksesta ja/tai valmentajista huolimatta. He eivät siis ole onnistuneet ajamaan ko. kiekkoilijan uraa karille, eli ovat onnistuneet tehtävässään.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Pelaaja on siis päässyt huipulle valmennuksesta ja/tai valmentajista huolimatta. He eivät siis ole onnistuneet ajamaan ko. kiekkoilijan uraa karille, eli ovat onnistuneet tehtävässään.
Pelaaja ei ole päässyt terävimmälle huipulle, vaan hänestä on tullut vain juuri yksi sellainen kovaa työtä tekevä nelosketjun laituri joiden tuottamisesta Suomen juniorijärjestelmää on kritisoitu.
 
Pelaaja ei ole päässyt terävimmälle huipulle, vaan hänestä on tullut vain juuri yksi sellainen kovaa työtä tekevä nelosketjun laituri joiden tuottamisesta Suomen juniorijärjestelmää on kritisoitu.

Miten määritellään terävin huippu? Anttihan on kelvannut NHL:ään ja olympialaisiin, joihin ei ihan kuka vaan pääse. Oli valmennussysteemi mikä hyvänsä, niin kyllä jonkun on oltava siellä nelosketjussakin.

Oli järjestelmä mikä hyvänsä, niin joku on siinäkin se paras. Maajoukkueessa ei pelaa mitkään kuvitellut järjestelmän keskiarvot, vaan yksilöt jotka ovat erottuneet joukosta muita parempina.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Miten määritellään terävin huippu? Anttihan on kelvannut NHL:ään ja olympialaisiin, joihin ei ihan kuka vaan pääse. Oli valmennussysteemi mikä hyvänsä, niin kyllä jonkun on oltava siellä nelosketjussakin.

Oli järjestelmä mikä hyvänsä, niin joku on siinäkin se paras. Maajoukkueessa ei pelaa mitkään kuvitellut järjestelmän keskiarvot, vaan yksilöt jotka ovat erottuneet joukosta muita parempina.
Ei Mestikseenkään kuka tahansa pääse.

Terävin huippu määritellään nyt vaikka niin että siihen kuuluu NHL:n ykkösketjussa pelaavat pelaajat. Tuolla logiikalla toiseksi terävimpään tasoon kuuluu kakkosketju. Ja kolmanneksi terävimpään tasoon kuuluu sitten kolmosketjun pelaajat. Tällä logiikalla näemme nopeasti ja helposti että Antti kuuluu nelostasoon. Toki erilaisia määrityksiä terävimmälle huipulle voidaan käytää, esim. All-Star valinnat, franchise-pelaajat yli 5 miljoonaa tienaavat pelaajat tai vaikka vain ainoastaan pelipaikkojensa parhaimmat pelaajat, mutta on määrittelytapa mikä tahansa, niin Antti Laaksonen ei siihen terävimpään kärkeen kuulu.

Nelosketjussa on toki jonkun oltava, mutta kun Kanada saa käyttöönsä kaikki parhaansa niin he eivät maajoukkueen nelosketjuun ota pelaajaa joka omassa joukkueesaan joutuu pelaamaan nelosketjussa vaan sinne otetaan joku sopivalla lahjakkuudella varustettu pelaaja terävimmästä kärjestä tyyliin Primeau, Peca, Bertuzzi.
 
Viimeksi muokattu:

Major Julli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Puttosen, Järvelän ja Ranniston potkut
Laaksonenhan on tuon koulun läpikäynyt ja varmasti todennut että siellä ei taidot ole karttuneet, joten en näe ongelmaksi että hän kertoo havaitsimistaan ongelmista.

Itse olen samaa mieltä kuin Laaksonen (itse toki olen taitopelaaja ja voimahyökkääjä samassa persoonassa) ja lähinnä minua huvitti se, että näiltä systeemin lapsiltakin tulee rajua kuittia, sillä tällä on ihan eri painoarvo (=suurempi) kuin sillä jos joku Jesse Niinimäki avaisi sanaisen arkkunsa.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Ei niin mutta eipä tuo varmaan kauheasti inspaa vesisateessa asvaltille mennä katulätkää pelaamaan.
Eikä talvella lumisateessa jäällekään oikein viitsisi mennä.
 

Quattro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyräsmiehet
Master Chief kirjoitti:
Ei niin mutta eipä tuo varmaan kauheasti inspaa vesisateessa asvaltille mennä katulätkää pelaamaan.

Niinpä...siinä se pointti juuri on. Ei inspaa, kun ei ole täydelliset olosuhteet, kukaan ei vie eikä koko ajan potki eteenpäin. Tämä on se syy miksi tähtiä syttyy niin perin harvoin. Pelkistettynä.....pullamössöporukkaa!!
 
Ei Mestikseenkään kuka tahansa pääse.

Nelosketjussa on toki jonkun oltava, mutta kun Kanada saa käyttöönsä kaikki parhaansa niin he eivät maajoukkueen nelosketjuun ota pelaajaa joka omassa joukkueesaan joutuu pelaamaan nelosketjussa vaan sinne otetaan joku sopivalla lahjakkuudella varustettu pelaaja terävimmästä kärjestä tyyliin Primeau, Peca, Bertuzzi.


Ei kai edes III-divariinkaan pääse ihan kuka tahansa.

Suomessako ei sitten oteta maajoukkueeseen "sopivalla lahjakkuudella" varustettuja pelaajia? Toki määrä mistä pääsee valitsemaan, on tietenkin pienempi.

Kun katsoo Laaksosen tehopisteitä,

http://www.jatkoaika.com/nhl.php?pelaaja=460

niin ei kai nuo nyt niin huonoja ole. Kyllä Antti olisi nyt SM-liigassa kova pelimies, eikä suinkaan pelaisi nelosketjussa.
 

Master Chief

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Manchester United, Denny Crane
Eikä talvella lumisateessa jäällekään oikein viitsisi mennä.

Huomattavasti enemmän kuin asvaltille sateessa. Eipä sitä kakarana syksyllä ennen lumien tuloa sateella paljon ulkona pelailtu. Sen sijaan ei ollut mitenkään epätavallista että läheisen kerrostalon parkkipaikalla pelattin "katista" pelkällä asvaltilla.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös