... ja yksistään Quebecin alueella on 23000 valmentajaa.
Niin ja kuinka moni noista elättääkään itsensä jääkiekolla?
Kaikki kunnia vaikkapa HPK:n junnuvalkuille siitä työstä, jota tekevät hämäläisten kiekkojunnujen hyväksi, mutta leipä taitaa useimmilla alakouluikäisiä valmentavilla tulla jostain ihan muualta? Aika vaikeaa varmaan olisi palkkatyössä olevalle koutsille vetää aamujäitä ennen koulun alkua ja toiset sitten koulun jälkeen ennen kuin lasten vanhemmat palaavat duunista.
Jos haluttaisiin lähentyä Kanadan mallia niin se vaatisi seuraavien asioiden muuttumista:
- Pelaajamäärää per ikäluokka tulisi radikaalisti supistaa. Pitää hylätä Suomessa ja Ruotsissa nyt vallalla oleva malli, että alle 12-vuotiaissa kaikkia pidetään mukana.
- Supistamisen jälkeen jäällä harjoittelisi vain motivoituneita vähitään kansalliselle huipulle systemaattisesti ja määrätietoisesti pyrkiviä lapsia
- Jokaiselle motivoituneelle lapselle tulisi suhteessa enemmän jääaikaa ja valmennusta ja toistoja
Tästä seuraisi luonnollisesti se, että jääkustannukset per poika kasvaisivat samassa suhteessa kuin maksajien määrä tippuu.
- Koska melkein jokaisessa kaupungissa jääajasta on nuikkuutta, niin vähistä jääaikaa pitäisi antaa vain niille lajeille ja joukkueille, jotka ammattimaisesti pyrkivät huipulle. Harrastelijat etsiköön toisen lajin.
- Myös päivätöitä tekevät amatöörivalmentajat pitäisi kautta Suomen vaihtaa ammattivalmentajiin, jotka voisivat valmentaa silloin kun se lasten aikataulujen kannalta on sopivinta.
Kustannukset tästä toki menevät harrastavien poikien vanhemmille. Huipulle ei pääse ilmaiseksi kuten Nicolaksen esimerkki osoittaa.
- Jos jääaikaa ei ole tarjolla tarpeeksi, niin espoosta esimerkkiä ja yksityisiä vain enemmän hallihankkeita pystyyn.
Esimerkkinä toisesta lajista on esimerkiksi Koripalloseura Tapiolan Hongan itse itselleen rakentama Honkahalli, joka selvästi vähensi riippuvuutta kaupungin tarjoamista kouluvuoroista, joiden kentän koko ja laatu eivät vastanneet tämän vuosituhannen vaatimuksia.
Se on varmaa, että Kanadan mallilla kustannukset kohoaisivat nykytasosta erittäin merkittävästi. Voisi sitten miettiä, että karsiutuuko enemmän pelaajia tasonsa vuoksi vai sen vuoksi, ettei perheillä ole varaa jatkaa harrastusta.
Taloudelliseen puoleenhan on mahdollista sorvata kaikenlaisia malleja, jossa joku muu kuin pelaajan perhe maksaa. Helppoa ei tuollainen varainkeruu varmaan ole, mutta huipulle tähtäävä ammattimaisuus maksaa.
Jos jälleen kerran katsotaan esimerkkinä HPK:n 01 junnuja.
Toimintamenoiksi arvioitu noin 67 000 euroa. Kausimaksu tälle kaudella 1200 euroa. Poikia mukana vähän vajaa 40, joista muodostettu 4 joukkuetta. Vastuuvalmentaja päivätöissä.
Kanadan mallin mukaisesti suosittelen seuraavia toimia:
- Määrä pitäisi karsia enintään puoleen nykyisestä. Ainakaan A-tasoisia pelaajia ei pitäisi enää tässä iässä roikottaa mukana lajissa. Kanadan mallissa myös AA-tasoisille pojille osoitettasiin ovea ja kehoitettasiin harrastamaan jotain muuta. Näin kolmesta jääajasta saataisiin puolet enemmän irti.
- Jääaikaa pitää jäljelle jäävälle joukollekin saada huomattavasti enemmän. Ei kolmella viikottaisella jääharjoituksella pärjää kilpailussa Nicolaksen kanssa, kun NHL-sopimuksia jaetaan.
- Valmennuksessa on siirryttävä päivätöitä tekevistä amatööreistä ammattilaisiin. Kanadassa Minor-tason junioreiden yksityisvalmennus on kenties kiihkeimmin kasvavaa liiketoimintaa jääkiekon ympärillä, kuten Vesa Rantasen artikkelissa todetaan. Voisiko joku kuvitella, että Nicolaksen isälle kelpaisi amatöörivalmentajan kolmesti viikossa vetämät harkat?
- Muiden lajien harrastamisen suhteen on oltava tiukempi. Mitään puuhelmisäbäilijöitä tai pallonpotkijoita ei pidä hyysätä eikä toisen lajin tapahtuma voi mennä jääkiekon edelle. Nicolaskaan ei tarvitse muuta lajia kuin jääkiekon. Miksi hämäläinen junnukaan tarvitsisi, kun samoista pelipaikoista ja mitaleista taistelevat kuin Nicolaskin.
Nämä toimet kun Hämeenlinnassa otetaan käyttöön kaikissa nuorimmissakin ikäluokissa, niin Kanadan etumatkaa on edes pieni mahdollisuus kiriä.
Paljonko kausi sitten nykyisen 1200 euron sijaan maksaisi, jos Hämeenlinnassa mentäisiin lähemmäs Kanadan mallia? Jokainen voinee itse arvioida kausimaksun suuruuden.
Saattaisi olla niin, että ikäluokan maksimipelaajamäärä pelaajamateriaalin ja vanhempien satsaushalukkuden huomioiden voisi olla luokkaa 2+15 eli kaksi veskaa ja kolme kentällistä.
Nykytilanteessa voidaan aiheellisesti kysyä, että pitäisikö tosissaan huipulle tähtäävän pelaajan perheineen karistaa Hämeenlinnan tomut jaloistaan jo ennen peruskoulun alkua. Voiko koko alakouluiän Hämeenlinnassa olemattomalla jääajalla ja kaikki pelaa -meiningillä pelaannesta junnusta koskaan tulla maailman huippua, kun vastassa on Nicolaksen tapaan panostavia junnuja?
Se on totta, että tämä on se realiteetti mitä vastaan pelaamme, ja tämän vuoksi on mietittävä mikä olisi se paras mahdollinen ratkaisu Suomelle, sillä emme voi kanadalaista mallia ottaa sellaisenaan käyttöön täällä ihan puhtaasti volyymin vuoksi.
Motivoituneimmille ja lahjakkaimille urheilijoille voisi jonkinlainen akatemia toimia täällä Suomessakin, viitaten aiempaan viestiini
täältä.
"Iso ero suomalaiseen malliin on ajankäyttö. Suomessa harjoittelu venyy pelaajille monesti iltamyöhään. Kanadassa, ko. joukkueella, harjoittelu on ohi 1615 ja siihen mennessä on hoidettu koulu, tehty fysiikka sekä jääharjoitus..."
Suomessa päästään koulusta 15-16 jonka jälkeen pää kierroksilla tehdään läksyt, jonka jälkeen (henkisesti väsyneenä) mennään myöhään illalla harjoituksiin ja taas aamulla aikaisin kouluun jne...
Minähän olen ehdottanut ratkaisuksi jääkiekkoon keskittynyttä sisäoppilaitosta, mutta ei ole sellaista kukaan vielä saanut aikaiseksi... Ehkä sellaiselle ei ole kysyntää-
Oppia voidaan hakea Kanadan BC:stä, joka siis asukasmäärältään on selvästi Suomea pienempi(2011:4 400 057 asukasta)
Nicolas pelaa Burnaby Winter Clubissa, mikä on jäsenten omistama ja ylläpitämä seura, jolla on jääkiekkotoimintaa kuusivuotiaasta teini-ikään. BWC on hyvin kilpailullinen yhdistys, jonka ohjelmaa pidetään yleisesti Vancouverissa parhaana. On tapauksia, joissa aivan tavalliset työläisperheet ovat muuttaneet esimerkiksi Pohjois-Vancouverista Burnabyyn voidakseen rekisteröidä 7-vuotiaan poikansa heidän piiriinsa. Ulkopuolisen näkökulmasta on hieman ihmeellistä, että BWC:n eliittiryhmän pojat eivät harrasta mitään muuta lajia. Ainoat oheisharjoituksetkin tapahtuvat jäällä kaikki varusteet päällä ja useimmiten mailan ja kiekon kanssa.
Nicolaksen isä ei varmaan ole jäänyt pikkukaupunkiin jumittamaan eikä ole tuhlannut aikaa jossain marginaalisellla keskustelupalstalla syyttäen järjestelmää kaikesta vaan on vienyt poikansa sinne, missä huippuja tehdään.
Espoossahan yritettiin perustaa fudiksen puolelle akatemiaa, mutta pelaajia ei tullut tarpeeksi. Kaatuiko tuo hanke sitten siihen, että oikeasti kiinnostusta ei ollut tarpeeksi vai perinteiseen suomalaiseen 'väärät ihmiset asialla' kuppikuntaisuuteen on jokaisen arvioitavissa.