Nuori Suomi ry

[msg]

Ruotsissakin järjestelmä on susi, mutta Ruotsissa Jätte kiva och Alla spelar -porukka pärjää, vaikka pelaavat monia juniorivuosia ilman sarjataulukkoa tutbyte-meiningillä.
Mutta jos joku haluaa etsiä vikaa peilin sijasta jostain muualta, niin ihan vapaasti saa harjoittaa vähä-älyistä itsepetosta.

Siffa voisi vähän avata mitä hänen maailmassaan tarkoittaa termi 'lapsen ehdoilla'. Esimerkkinä käytetty kaksikko Esa ja Jani Sievinen ei todistetusti mennyt lapsen ehdoilla.

Mietinkinkin, että onko suomalaisella juniorituotannolla edes varaa mennä 'lapsen ehdoilla', jos ja kun tavoitteena on tuottaa huippuja? Eikö huipulle pääsyn varmistamiseksi ajoittainen ja joskus voimakaskin lapsen pakottaminen ja painostus ole tarpeen? Eihän ensimmäisiä koululuokkiaan käyvä lapsi mitenkään voi ymmärtää oikein tehtyjen toistojen tarpeellisuutta matkalla maailman huipulle?

Ja jos ja kun toistoja ja jääaikaa tarvitaan isoja määriä. niin miksi jollekin A-tasoiselle porukalle pitäisi minkään urheiluseuran antaa sekuntiakaan arvokasta jääaikaa? Miksi jossain pikkukaupungissa, halutaan roikottaa useita kymmeniä pelaajia per F-C2 ikäluokka, kun vähintään puolet porukasta pitäisi kilpailullisin syin tylysti heivata jengistä pihalle?

 

[P.Sihvonen]

Ei auennut

Pakkohan sinun on koirakouluun uskoa kun todnäköisesti poikaasi pidät siellä.

Tuo heittosi ei ihan auennut. Mitä se tarkoittaa? Mihin se liittyy? Nuori Suomeen?

Johtava

 

[Watson]

Lisää näkökantoja junioreihin ja kilpaurheiluun:

Kenellä on lupa kilpailla?

Linkki vie Keskisuomalaisen Blogi-palveluun, kirjoitus on Happeen pelaajan (salibandy) käsialaa. Kommenteissa näkyy olevan mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin.

 

[Tinke-80]

Olisi mielenkiintoista kuunnella kulttuuriväen kauhisteluja jos Nuori Suomi-ideologiaa sovellettaisiin esim musiikin opettamiseen. Tasapäistetään kaikki ja jätetään lasten esim viulunsoitto kisat soittamatta sillä luoja paratkoon jos joku sattuisi häviämään. Sille häviäjälle tulisi varmasti ikuiset arvet ja paha mieli. Lopettaisi varmaan soittamisen kokonaan ja alkaisi aikuisiällä vihaamaan kaikkea musiikkia.

-Tinke

 

[TosiFani]

Olisi mielenkiintoista kuunnella kulttuuriväen kauhisteluja jos Nuori Suomi-ideologiaa sovellettaisiin esim musiikin opettamiseen....

Älä sotke Nuori Suomi -ideologiaa ja joidenkin lajiliittojen tulkintaan siitä. Esimerkiksi ratsastuksessa lapset kilpailevat heti kun pystyvät, Suomen Ratsastajainliitto ei estä tätä mitenkään, vaikka onkin Nuori Suomi -lajiliitto.

 

[P.Sihvonen]

Puolen Sinfonian Takuu

Olisi mielenkiintoista kuunnella kulttuuriväen kauhisteluja jos Nuori Suomi-ideologiaa sovellettaisiin esim musiikin opettamiseen. Tasapäistetään kaikki ja jätetään lasten esim viulunsoitto kisat soittamatta sillä luoja paratkoon jos joku sattuisi häviämään. Sille häviäjälle tulisi varmasti ikuiset arvet ja paha mieli. Lopettaisi varmaan soittamisen kokonaan ja alkaisi aikuisiällä vihaamaan kaikkea musiikkia.

-Tinke

Heh, joo, ja tiettyyn ikään mennessä ei saisi perustaa mitään "taso-orkestereita", vaan "kaikki soittaa". Tai ainakin olisi "puolen sinfonian takuu". Ynnä tietysti orkesterit perustettaisiin vanhempainkokouksessa, joka päättää orkesterin soittosäännöistä. Ja tärkeää olisi kattojärjestön puolelta määritellä suositukset viulusoittamisen enimmäismääristä ikäluokittain.

Johtava

 

[Ruoppaaja]

Heh, joo, ja tiettyyn ikään mennessä ei saisi perustaa mitään "taso-orkestereita", vaan "kaikki soittaa". Tai ainakin olisi "puolen sinfonian takuu". Ynnä tietysti orkesterit perustettaisiin vanhempainkokouksessa, joka päättää orkesterin soittosäännöistä. Ja tärkeää olisi kattojärjestön puolelta määritellä suositukset viulusoittamisen enimmäismääristä ikäluokittain.

Johtava

Aivan mahtavaa. Ja selän takana supistaan, kuinka Pekka K. on niin taitava, että sen äiti pitää sitä varmaan koiran kopissa.

 

[Turisti]

Off topic, laitetaan nyt Tommi Kerttulan pakina vuodelta 2010 tähän NS-ketjuun:

Pienikokoisia, mutta lahjakkaita - SM-liiga

Nythän näistä esimerkki pelaajista Vatanen / Granlund kaksikko aloittelee änäri-uraa.

 

[Wäinö#16]

Off topic, laitetaan nyt Tommi Kerttulan pakina vuodelta 2010 tähän NS-ketjuun:

Pienikokoisia, mutta lahjakkaita - SM-liiga

Nythän näistä esimerkki pelaajista Vatanen / Granlund kaksikko aloittelee änäri-uraa.

Ei tuo minusta ollenkaan ollut offtopicia vaan nimenomaan sitä NS:n ydintä. Täällähän yksi leiri loputtomasti jaksaa toistaa sitä urheilun palauttamista urheiluun, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että jos et jossain vaiheessa ole tarpeeksi hyvä vaikka kuinka treenaisit, niin sitten on paras varmaankin keksiä jotain muuta tekemistä.

Tämä urheilun palauttaminen on kuitenkin minusta aika lailla populistinen lausunto ja varmasti uppoaa tiettyyn yleisöön yhtä lailla kuin Soinin heitot, mutta samalla lausunto ei ota huomioon kuinka monimutkaisesta asiasta on kyse on puhutaan junioriurheilusta ja yksilön kehittymisestä. Koko laji hyötyy mitä paremmin saadaan lahjakkuuspotentiaali käytettyä ja silloin on hyvä kehittää sellaisia valmennus- ja kilpailujärjestelmiä, jotka ottavat mahdollisimman hyvin huomioon nämä nuorten kehitysvaiheet.

Jääkiekkoliiton aiempi tulkinta Nuori Suomen ideoista ei varmaankaan ollut lähelläkään parasta, mutta varmasti sellainenkin järjestelmä on mahdollinen, jossa kullekin yksilölle pyritään tarjoamaan mielekäs ja kehitysvaiheen kannalta optimaalinen harjoitteluympäristö.

 

[msg]

Siffa, voisitko avata käyttämääsi termiä "lapsen ehdoilla"
Esimerkkinä käyttämäsi kaksikko Esa ja Jani Sievinen ei todistetusti mennyt lapsen ehdoilla.

Ja kaikille muille pohdittavaksi tämä alla oleva kysymys:
Mietinkinkin, että onko suomalaisella juniorituotannolla edes varaa mennä 'lapsen ehdoilla', jos ja kun tavoitteena on tuottaa huippuja? Eikö huipulle pääsyn varmistamiseksi ajoittainen ja joskus voimakaskin lapsen pakottaminen ja painostus ole tarpeen? Eihän ensimmäisiä koululuokkiaan käyvä lapsi mitenkään voi ymmärtää oikein tehtyjen toistojen tarpeellisuutta matkalla maailman huipulle?

Ja jos olemme kuin UL ja uskomme huhupuheita, niin onhan joitain suomalaisia huipulle nousseita kiekkoilijoitakin aika voimakkaastikin pakotettu ja painostettu lapsuusiässään...

 

[SailingFun]

Mustavalkoista

Ja kaikille muille pohdittavaksi tämä alla oleva kysymys:
Mietinkinkin, että onko suomalaisella juniorituotannolla edes varaa mennä 'lapsen ehdoilla', jos ja kun tavoitteena on tuottaa huippuja? Eikö huipulle pääsyn varmistamiseksi ajoittainen ja joskus voimakaskin lapsen pakottaminen ja painostus ole tarpeen? Eihän ensimmäisiä koululuokkiaan käyvä lapsi mitenkään voi ymmärtää oikein tehtyjen toistojen tarpeellisuutta matkalla maailman huipulle?

Tätä asiaa on ainakin meidän perheessä pohdittu ja usein. Mutta pohdinta on kyllä hieman hieman laajempaa kuin "vain" lätkän osalta. Totuutta on yllä olevassa viestissä ja paljon. Kysymyshän on asenteesta, sekä lapsen, vanhemman että ulkopuolisen "opettajan". Kaikki perusteellinen oppiminen lähtee liikenteeseen siitä että saa parhaan mahdollisen opetuksen, keskittyy asian oppimiseen ja tekee tarpeeksi toistoja. Oli kyseessä sitten jakolasku tai vetolaukaus. Jos jokin näistä osista ei toimi, niin lopputulos on aina vinoutunut vaikka sitä korvattaisiin muiden osien ylikorostamisella.

Jos nyt vaikka keskityn lätkään enemmän kun sitäkin tulee seurattua läheltä ja tämä nyt on jääkiekkoaiheinen keskustelupalsta. Lähestyn asiaa hieman loogisemmasta näkökulmasta, en näe asiaa niin että meidän perheen tehtävä on kasvattaa Suomelle huippu-urheilijoita. Yksittäisen perheen kannalta ajateltuna NS on ihan hyvä HARRASTUStapa. Rahoittajana toimii perhe joka odottaa saavansa rahalle vastinetta. Me maksamme 2500 € kaudessa 8 -vuotiaan jääkiekosta(elo-huhtikuu). Itse en usko että jääkiekkoharrastukseen panostaminen toisi investoinnin takaisin sillä että lapsi saisi siitä toimeentulonsa. Eikös se suhde ole jotain 10 lasta/koko Suomen ikäkausi lapset, jotka saavat aikuisena toimeentulonsa jääkiekosta. Vastine tulee siis siitä että lapsi oppii harrastamaan tulevaisuudessa mitä tahansa lajia, pitämään itsestänsä huolta, oppii sosiaaliseksi ja saa ELÄMYKSIÄ. En myöskään koe että meidän perheen pitäisi olla maksaja jollekin Jani-Petterille, joka 8 -vuotiaana näyttäisi olevan poikkeuksellisen lahjakas jääkiekkoilija. Eli sen verran mitä maksan niin lapseni saa myös saman verran valmennusta ja elämyksiä, eli pelitapahtumia.

Kaiken huippu-urheilun perusta on kuitenkin laaja harrasteporukka. Lapsen lajin valintaan vaikuttaa mitä kaverit harrastavat ja mistä kotona puhutaan/seurataan. Mitä useampi harrastaa sitä enemmän kaveritkin harrastavat. Se joka väittää että kahdeksan vuotias skidi tulee olemaan seuraava Teme tai Jari niin on aika hakusessa. Itse näkisin että harrastuspohjan pitäisi olla laaja ja monipuolinen. Ikinä ei etukäteen tiedä mikä on lapsen SE harrastuslaji. Lapsesta ja lapsen halusta meidän pitää lähteä liikenteeseen.

NS ei kuitenkaan ole kaikille lapsille/aikuisille sopiva harrastusmuoto. Mutta ei se ketään estä perustamassa "akatemioita", niinkuin fudiksessa HJK tai lätkässä Blues MK tekee. Kyllä niitä vanhempia löytyy jotka ovat valmiita maksamaan kilpaurheilusta oikeasti isoja summia. Tosin olen kuullut että kynnys pudottautua kelkasta pois on pieni, kun summat lähestyvät 10 000 € vuodessa. Mutta tällainen toiminta ei sovi yhteen NS toiminnan kanssa. Tavoitteenhakuisuus ja "kaikki pelaa" eivät mahdu samaan kaukaloon tai edes samaan koppiin.

Summa summarum: Kaikki Pelaa on elinehto sille että nykypäivänä jääkiekolle saadaan tarpeeksi harrastepohjaa, josta löydetään tulevaisuuden lupaukset.

 

[Jymäkkä]

Ja kaikille muille pohdittavaksi tämä alla oleva kysymys:
Mietinkinkin, että onko suomalaisella juniorituotannolla edes varaa mennä 'lapsen ehdoilla', jos ja kun tavoitteena on tuottaa huippuja? Eikö huipulle pääsyn varmistamiseksi ajoittainen ja joskus voimakaskin lapsen pakottaminen ja painostus ole tarpeen? Eihän ensimmäisiä koululuokkiaan käyvä lapsi mitenkään voi ymmärtää oikein tehtyjen toistojen tarpeellisuutta matkalla maailman huipulle?

Totta kai pientä "pakottamistakin" tarvitaan. Eihän lapset aina ole niin innokkaita lähtemään treeneihin, jos on jotain kivaa kesken. Itse joudun säännöllisesti käymään keskustelua lapsen kanssa tästä, mutta tavoitteeni ovat vähintään yhtä paljon kasvatukselliset kuin urheilulliset: Kun joukkueessa ollaan, niin omiin velvollisuuksiin kuuluu osallistua joukkueen tapahtumiin aina kun mahdollista, joukkuetta ei jätetä. En halua opettaa lapselleni, että velvollisuudet hoidetaan jos huvittaa. Mutta totta kai urheilullisia "tavoitteitakin" on. Totta kai haluan vanhempana suoda lapselleni mahdollisuuden kehittyä, ja vain harjoittelemallahan se onnistuu. Eipä tarvitse sitten ainakaan kuunnella valitusta siitä, miksen vienyt aikanaan, jos alkaa poikaa tosiaan homma himottaa. Ja niinhän se kehä kiertää, että kun kehityt on kivaa, ja kun on kivaa, niin kehityt. Raja menee minulla siinä, etten halua elämän kietoutuvan vain lätkän ympärille, ainakaan niin kauan kuin vanhempana naruista vedän. Jos itse haluaa joskus laittaa kaiken likoon, niin antaa palaa vaan.

 

[Street Clinton]

Off topic, laitetaan nyt Tommi Kerttulan pakina vuodelta 2010 tähän NS-ketjuun:

Pienikokoisia, mutta lahjakkaita - SM-liiga

Nythän näistä esimerkki pelaajista Vatanen / Granlund kaksikko aloittelee änäri-uraa.

Nuori Suomi on luultavasti pilannut isokokoisten junnujen urat, koska muista maista niitä on löytynyt. Siitä tulikin mieleen perjantain hesarissa ollut juttu Brasilian jalkapallojunioireista. Brasiliassa urheilu on urheilua ja vanhemmat tekevät kaikkensa lastensa menestyksen eteen. Vanhempien määräämällä hormonikuurilla saadaan juniorista otettua kaikki tehot irti. Suomeen pitää ehdottomasti saada samanlainen mentaliteetti. Brasilian systeemillä meidän pienikokoisista lupaavista junioreista saataisiin helposti muokattua isokokoisia lupaavia junioreita.

 

[Fordél]

Eilen YLE Puheen Urheiluillassa käsiteltiin junnukiekkoilua vähän erilaisesta näkökulmasta. Vertailtiin vähän normiseuran (GrlIFK) ja erilaisista tavoitteista ponnistavan seuran (Icehearts) toimintaa. Keskustelussa ei Nuoresta Suomesta puhuttu, mutta monista asioista kylläkin, joita on täälläkin käsitelty. Mm. niistä väliinputoajanuorista, jotka eivät löydä itselleen mahdollisuutta harrastaa ja arvoista, joilla seuratyötä tehdään. Fiksua ja hyvin realistista puhetta molemmilta seuratoimijoilta.

Keskustelu on kuultavissa YLE Areenan nettisivuilta.

 

[msg]

GrIFK:n jääkiekkopuoli on NS Sinettiseura eli lahkolaisten kannattaa jättää kuuntelematta. Jos kuitenkin kuuntelette, niin varoitan valmennuspäällikkön höpisevän jotain scheissea siitä, että voisi olla mukana kaiken ikää...

Itse asiassa aika mielenkiintoinen pointti oli se, että taitoluistelu ammattivalmentajineen on treeninsä hoitanut jo iltapäivällä kun taas kiekkoilijat ensimmäkseen OTO-valmentajineen aloittavat vasta, kun normityöaika on loppunut.

 

[P.Sihvonen]

Realismia, kiitos!

Ei tuo minusta ollenkaan ollut offtopicia vaan nimenomaan sitä NS:n ydintä. Täällähän yksi leiri loputtomasti jaksaa toistaa sitä urheilun palauttamista urheiluun, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että jos et jossain vaiheessa ole tarpeeksi hyvä vaikka kuinka treenaisit, niin sitten on paras varmaankin keksiä jotain muuta tekemistä.

Tämä urheilun palauttaminen on kuitenkin minusta aika lailla populistinen lausunto ja varmasti uppoaa tiettyyn yleisöön yhtä lailla kuin Soinin heitot, mutta samalla lausunto ei ota huomioon kuinka monimutkaisesta asiasta on kyse on puhutaan junioriurheilusta ja yksilön kehittymisestä. Koko laji hyötyy mitä paremmin saadaan lahjakkuuspotentiaali käytettyä ja silloin on hyvä kehittää sellaisia valmennus- ja kilpailujärjestelmiä, jotka ottavat mahdollisimman hyvin huomioon nämä nuorten kehitysvaiheet.

Jääkiekkoliiton aiempi tulkinta Nuori Suomen ideoista ei varmaankaan ollut lähelläkään parasta, mutta varmasti sellainenkin järjestelmä on mahdollinen, jossa kullekin yksilölle pyritään tarjoamaan mielekäs ja kehitysvaiheen kannalta optimaalinen harjoitteluympäristö.

Ymmärrän, että täällä yhtäältä höpötellään kaikenlaista ja toisaalta haetaan ihan hyviä ratkaisujakin eri asetelmiin.

Tuon tähän nyt yhden näkökulman.

Täällä pidetään isohkona ongelmana sitä, mikä on suomalaisten juniorivalmentajien taso. Junnukoutseja pidetään isompana pulmana kuin Nuori Suomi -asiaa konsanaan.

Okei, testataanpa sitä ajatusta, että meillä on pulaa laadukkaista juniorivalmentajista, mikä varmasti osin pitääkin paikkaansa.

Kun kirjoitat, että "Koko laji hyötyy mitä paremmin saadaan lahjakkuuspotentiaali käytettyä ja silloin on hyvä kehittää sellaisia valmennus- ja kilpailujärjestelmiä, jotka ottavat mahdollisimman hyvin huomioon nämä nuorten kehitysvaiheet", joudumme määrättyjen realiteettien eteen:

Jääkiekkoa voi harjoitella säällisellä tavalla vain silloin, kun jäällä on 20 junioripelaajaa riippumatta, missä iässä ollaan. No, keskikokoisella paikkakunnalla yhden ikäluokan koko on noin 60-70 poikaa (sis. veskarit). Miten jakaisit 20+3 pelaajan ryhmiin nuo pojat? Tarvitaan kuitenkin kolme joukkuetta. Laittaisitko ikään kuin "sekajoukkueet", jolloin kaiken tasoisia pelaajia olisi kaikissa joukkueissa? Vai muodostaisitko "tasojoukkueet"?

Riippumatta siitä, tehtäisiinkö taso- vai sekajoukkueet, haaste on seuraava. Tarvitaan kolme päävalmentajaa, ja joka joukkueelle myös apuvalmentajat. No, pysytään siinä, että keskimäärin on hankalaa saada tasokas valmentaja edes yhdelle noista joukkueista. Toisen joukkueen päävalmentajan taso putoaa jo radikaalisti. Ja kolmannesta puhumattakaan...

Eli on melkoista haihattelua määräänsä enempää ottaa huomioon "pelaajien erilaisia kehitysvaiheita".

Johtava

 

[msg]

Jääkiekkoa voi harjoitella säällisellä tavalla vain silloin, kun jäällä on 20 junioripelaajaa riippumatta, missä iässä ollaan. No, keskikokoisella paikkakunnalla yhden ikäluokan koko on noin 60-70 poikaa (sis. veskarit). Miten jakaisit 20+3 pelaajan ryhmiin nuo pojat? Tarvitaan kuitenkin kolme joukkuetta. Laittaisitko ikään kuin "sekajoukkueet", jolloin kaiken tasoisia pelaajia olisi kaikissa joukkueissa? Vai muodostaisitko "tasojoukkueet"?

Kuten aikaisemmin neuvoin, niin tällaisissa tapauksissa vähintään puolet ikäluokasta on heivattava välittömästi seuratoiminnan ulkopuolelle. Esimerkkitapauksessasi leikkurin olisi koskettava 2/3 pojista. Muutenkin kannustaisin, että suomalainen kiekkoväki ottaisi asiakseen lisenssipelaajien määrän selkeän vähentämisen. Näille jäljelle jääneille sitten vain ammattivalmentajat ja reilusti jääaikaa. Ihan turhaa on antaa arvokasta jääaikaa jollekin A-tasoiselle naperolle. MM 1995 houkutteli aivan liikaa porukkaa lätkäseuroihin. Viisaat kiekkomiehet olisivat silloin laittaneet tryoutit ja valinneet parhaat päältä ja lopuille olisi sanottu, että "Lähe mee vielä kun ehdit!"

Ja vahvasti kyseenalaistan, että arvokasta jääaikaa yleensäkään annetaan jollekin porukalle, jossa joku 'amatööri-isikoutsi' jonkun suojatyöpaikkalaisen valmennuspäällikön avustamana leikkii valevalmentajaa. Ennemmin sekin aika vaikka taitoluistelijoille, jotka ammattivalmentajien johdolla pyrkivät huipulle. Sitten kun on osoittaa ammattimainen valmennus ja uskottava pelaajapolku maailman huipulle tähtäämiseksi, niin sitten voisi saada jääaikaakin.

 

[Ribarista ylös!]

Onko Suomessa jo joku lajiliitto joka toimii näin? Onko Suomessa kiekkokouluissa jo niin ammattitaitoisia vetäjiä, jotka silmää räpäyttämättä pysytyvät edes jokin sortin osumatarkkuudella sanomaa että "toi jannu voi lähtee menee ja toi ja toi". Ja loput eli noin 1/3-osa, jotka sitten jäävät jäljelle, jakavat sen äärettömän arvokkaan jääajan. Lämiskän on tursuttava fyrkkaa ja hymyssä suin pappa betalar och mamma skrattar. Granissa saattaa onnistua mutta kun siellä ei ole niitä lahjakkaita riittävästi. Sinettiporukat diggaa tätä järjestelmää ihan takuuvarmasti. Ja kilpaurheilukin toteutuu samalla; siirto urheilusta pykälää ylemmäs!

 

[msg]

Onko Suomessa jo joku lajiliitto joka toimii näin?

Jos uskomme Johtavaksi itseään kutsuvaa, niin ainakin musiikkipuolella toimitaan näin. Ja jos edelleen uskomme Johtavaksi itseään kutsuvaa, niin sama malli pitäisi olla käytössä myös jääkiekkossa.

 

[J.Grönvall]

Ja kaikille muille pohdittavaksi tämä alla oleva kysymys:
Mietinkinkin, että onko suomalaisella juniorituotannolla edes varaa mennä 'lapsen ehdoilla', jos ja kun tavoitteena on tuottaa huippuja? Eikö huipulle pääsyn varmistamiseksi ajoittainen ja joskus voimakaskin lapsen pakottaminen ja painostus ole tarpeen? Eihän ensimmäisiä koululuokkiaan käyvä lapsi mitenkään voi ymmärtää oikein tehtyjen toistojen tarpeellisuutta matkalla maailman huipulle?

No jos tavoitteena on saada menestyviä huippu-urheilijoita, niin ei voi mennä pelkästään lapsen ehdoilla. Miksikö? Siksi, että Suomi ja suomalaiset eivät määrittele huippu-urheilua ja sen vaatimuksia. Ne ovat mitä ovat ja niihin joko sopeudutaan tai ei.

Toki Tiger Woods tai Williamsin sisarukset, Rafael Nadal jne ovat kovia tarinoita mutta onko se heidän vanhempiensa vika, vai sen mitä huippu-urheiluksi kutsutaan? Jos ajatellaan yhtä maailman kovimmin kilpailluista yksilölajeista, tennistä, niin muistaakseni suositus on lähteä akatemiaan 10-vuotiaana. Suomessa se tarkoittaa ulkomaille lähtöä. Nadal taisi olla neljävuotias vai mitä aloittaessaan, ja setä Tony Nadal pisti pojan pelaamaan vasurilla, vaikka tämä on oikeakätinen. Ja jos tenniksessä yhdessä treenissä voidaan hakata satoja crosseja, niin siitä voi laskea paljonko Rafa on elämänsä aikana palloa paukuttanut.

Joka tapauksessa osa ihmisistä haluaa väkisinkin kilpailla mentiin sitten kuinka leikkimielellä tahansa ja minä pidän sitä ihmiselle ihan luontaisena ominaisuutena.

Jos valitaan, että huippu-urheilu ei ole tärkeää ja menestyminen siellä on yhdentekevää, niin silloin lähtokohta on tietenkin eri.

 

[LaTe_Show]

Suomessa se tarkoittaa ulkomaille lähtöä.

Niinpä. Täällä kun ollaan puhuttu Kanadan mallista ja miten se on maailman paras jne, niin mikä estää huippu-urheiluun (jääkiekon osalta) tähtäävää perhettä muuttamasta Kanadaan tai Venäjälle?

Näissä maissahan on ollut ja aina tulee olemaan ylivoimaiset resurssit (en tarkoita tässä välttämättä kompetenssia) ja volyymi Suomeen nähden.

p.s. Tämä ei poissulje sitä, etteikö Suomen jääkiekkotoimintaa tulisi kehittää myös, mutta tämä on yksi vaihtoehto niille kunnianhimoisille perheille, jotka kokevat nuorisuomen olevan (lähinnä vissiin henkisesti) rajoittavana tekijänä ja jotka ovat valmiita tekemään mitä vaan sen eteen että janipetteristään tulee maailman huippu.

 

[msg]

...

Niin minusta on hyvä, että yleisesti myönnetään lapsen ehdoilla menemisen ja maailman huipulle pääsemisen olevan erittäin hankalasti sovitettavissa. Toivoisinkin, että siffa halkojen pilkkomisen välissä ehtisi avaamaan miten hän nämä kaksi yhdistäisi.

Ei Esakaan jättänyt Janin arvioitavaksi kuinka monta kertaa pitää se Nummelan allas uida päästä päätyyn huipulle päästäkseen. Harmi vaan, että pojalla ei ole isänsä luonnetta ja emme ehkä saa Janin lapsista uusia maailman huippuja sohviltamme seurattavaksi.

Kyllähän lapsilla on kilpailuviettiä, mutta pakko on miettiä mikä osa on lapsen omaa ja mikä sitten tulee siltä aikuiselta. Toki tarvitaan innostus harrastaa, mutta ei pelkällä lapsen innostuksella kuuhun mennä. Lisäksi tarvitaan määrätietoista ja tavoitteellista joka päiväistä työtä sekä ammattitaitoista valmennusta.

Olisi mielenkiintoista jutella tämän esimerkkinä käytetyn kanadalaisen Nicolaksen kanssa ja kysellä mitä mieltä poika itse on ammatinvalinnastaan. Onhan niin, että noilla panostuksilla ei enää mihinkään muihin ammatteihin kannata lähteä vaan mennä niin pitkälle kuin vain pääsee.

Minulle ei huippu-urheilu ole elämän tärkeimpien asioiden joukossa enkä ole varma onko yhdenkään alle 10-vuotiaan mielestä maailman tärkein asia. Mutta kuten sanoit, niin ehdot tulevat sieltä maailman huipulta ja jos sinne haluaa päästä, niin lapsen ehdoilla ei yksinkertaisesti voi mennä sanoi siffa mitä tahansa.

 

[Fordél]

Niin minusta on hyvä, että yleisesti myönnetään lapsen ehdoilla menemisen ja maailman huipulle pääsemisen olevan erittäin hankalasti sovitettavissa.

Minä en näe näitä kahta erittäin hankalasti yhteen sovitettavana. Tottakai ongelmiakin syntyy (esim. dropoutit), mutta pääsääntöisesti nämä pystytään sovittamaan hyvin yhteen. Meiltä löytyy paljon lapsia, jotka haluavat mukaan tavoitteelliseen toimintaan ja heille on paljon tällaista laadukasta toimintaa myös tarjolla. Aika harvoin siinäkään toiminnassa tulee ylilyöntejä.

Näiden lasten ja nuorten lisäksi on paljon niitä, jotka eivät halua päästä huipulle. Myös näille lapsile ja nuorille täytyy olla oma toimintansa. Suurempi ongelma taitaa olla juuri näiden mahdollisuuksien puuttuminen kuin tuo em. vaikea yhteen sovittaminen.

 

[msg]

Meiltä löytyy paljon lapsia, jotka haluavat mukaan tavoitteelliseen toimintaan ja heille on paljon tällaista laadukasta toimintaa myös tarjolla. Aika harvoin siinäkään toiminnassa tulee ylilyöntejä.

Kaikki kunnia työllenne ja on varmasti omassa kategoriassaan ihan laadukasta, mutta puhuin ihan eri tason tavoitteellisesta harjoittelusta. Vastassa on siis pikku Nicolas, jonka kanssa pitää sitten joskus vääntää junnukisoissa ja kilpailla varauksista.
Mahtaako Suomessa olla ainoatakaan kiekkoseuraa, jonka ohjatun toiminnan määrä voisi olla sillä tasolla, ettei sitä voisi lapsen ehdoilla harrastaa? Eivät edes nuo Blues Matinkylän 02-poikien viikottaiset tapahtumamäärät ole kuin puuhastelua, jos verrataan johonkin oikeasti maailman huipulle tähtäävään tavoitteelliseen harjoitteluun.

Sinä sanot ylilyöntejä ja minä sanon, että aivan liian vähäinen määrä toistoja kilpailijoihin verrattuna.

Jokaiselle ketjua lukeneelle kai on selvää, mitä minä oikeasti ajattelen lasten urheilusta, mutta haastan siffan oikeasti kertomaan miten voidaan lapsesta alkaen tehdä tarvittava määrä toistoja ammattimaisesti ohjattuna niin, että voidaan 'aina mennä lapsen ehdoilla' eikä suinkaan huippu-urheilun ehdoilla. Minusta on hyvä, että nimimerkki J.Grönvall tunnustaa, että jos haluaa maailman kovimalle huipulle, niin se ei onnistu 'lapsen ehdoilla'
Haastan myös tulevaa valmennuspestiään ketjussa mainostavan mediapersoonan elämään kuten opettaa. Se, että sinettiseuravalmentaja omassa pestissään touhuaa yli 50 pojan ikäluokan kanssa ja samaan aikaan ympäri mediaa vaatii pelaajien karsintaa ja lisää kilpailullisuutta on aika omituista touhua. Kannattaisiko eräiden tunnustaa, että tosiasiassa näissä pikkukaupungin seuroissa roikotetaan yli puolta pojista mukana joko maksajan roolissa tai sitten seuroissa ihan oikeasti halutaan olla liikuntaseuroja urheiluseurojen sijaan.

 

[Fordél]

Kaikki kunnia työllenne ja on varmasti omassa kategoriassaan ihan laadukasta, mutta puhuin ihan eri tason tavoitteellisesta harjoittelusta. Vastassa on siis pikku Nicolas, jonka kanssa pitää sitten joskus vääntää junnukisoissa ja kilpailla varauksista.
Mahtaako Suomessa olla ainoatakaan kiekkoseuraa, jonka ohjatun toiminnan määrä voisi olla sillä tasolla, ettei sitä voisi lapsen ehdoilla harrastaa? Eivät edes nuo Blues Matinkylän 02-poikien viikottaiset tapahtumamäärät ole kuin puuhastelua, jos verrataan johonkin oikeasti maailman huipulle tähtäävään tavoitteelliseen harjoitteluun.

En tarkoittanut tuolla edellisen viestin "meillä" mitään omaa toimintaa, jossa olisin mukana vaan ylipäänsä Suomea.

En ihan ymmärrä mitä haet nyt takaa, sillä käsittääkseni Suomessa eri lajien seuroissa pyritään maailman huipulle ja sinne myös päästään. Jos vaikka taitoluistelua harjoitteleva 7-vuotias tekee 4-6 jääharjoittelua viikossa ja siihen päälle oheisharjoitukset niin onko se selvästi vähemmän kuin jossain muissa lajin huippumaissa?