Ei tuolla jättekiva-meiningillä olla kuitenkaan aina pärjätty eli vuosikausia joutuivat ruotsalaiset U20-pelaajat menemään tappiopelien jälkeen karkkikaupoille. Vuosina 1997-2007 eli yhdentoista perättäisen vuoden aikana Ruotsi ei jättekiva-meiningillään saanut mitalin mitalia U-20 MM-kisoista eli Ruotsin saldo oli 0K+0H+0P=0M. Suomen murjottajat olivat sentään noina vuosina mitaleilla 1K+1H+4P=6M kertaa eli huima ero oli pitkä ajanjakso meidän murjottajien hyväksi.
Samana aikajaksona kuitenkin aikuisten tasolla Ruotsi taisi edelleen olla maailman huipulla, vaikka mahtuihan sinne torpedosekoilut ja Tommy Salon hörppäykset väliin. Naganossa Suomi vielä otti sensaatiomaisen hienon voiton vanhan liiton ja uuden aallon tähtipelaajien avulla.
Kuitenkin kysymys koski vielä enemmän sitä miksi karkkia ostelevat ruotsalaiset ovat aiheuttaneet meille jääkiekon kautta niinkin monta syvää haavaa? Pari kertaa on Suomi-poikakin saanut annettua vastapalloon mutta taitaa saldo olla edelleen sinikeltaisten hyväksi.
Ja mitä tulee niihin pelaajiin, niin yksilötasolla NHL:ssä Ruotsi saanut paljon onnistumisia, meillä ehkä parhaimmillaan oli n. joukkueellinen, ehkä vähän vajaa, sellaisia "legitimate" NHL-pelaajia. Nythän on sitten jo Gabriel Landeskogeja ja Erik Karlssoneita meidän Granlundia ja Vatasia vastaan, joten en tiedä päästäänkö enää haistelemaan edes pölyjä.
Toinen mitä olen miettinyt valmennusjärjestelmissä ja sisällön (= pelin) osaamisessa on se futisihmisten suosikkiaihe eli Slovenia, joka on kova paitsi futiksessa niin myös koripallossa ja käsipallossa. Onko todellakin niin ettemme voisi ottaa oppia myös idästä?
Naapurissa on maa, joka on maailman huippua jokaisessa lajissa niin halutessaan ja Balkanilla sekä entisessä Neuvostoliitossa löytyy myös kovia palloilumaita.
Suomihan ei ole varsinaisesti mikään palloilumaa, me emme ole oikeastaan missään palloilulajissa kovinkaan ihmeellisiä, vaikka ajoittain joku laji aina nouseekin parrasvaloihin.
Pitäisikö kansakuntana hyväksyä se, että olemme hiihdon, keihäänheiton ja mäestä tippuvien röökinpolttajien luvattu maa, vai onko meneillään ihan todellinen murros tässä suhteessa? Monet yksilölajit ovat "katoamassa" kartalta ja ovat olleet hitaasti jo pidempään. Onko sähly uusi Nokia ja tekevätkö purjehtijat kansakuntamme tunnetuksi maailmalla, vuoden urheilijakin oli joku marginaalilajin veneilijä joka oli aloittanut kuusi vuotta sitten lajin harjoittelun. Minulle saa kovasti perustella miten tämä veneilijä tai joku haulikkoampuja on kovempi urheilija kuin vaikkapa Pekka Koskela tai aikanaan Virpi Kuitunen.
Tärkein kysymys kuitenkin lienee se miksei Suomessa haeta apua esim. jääkiekon ja futiksen puolella ulkomailta nykyistä enempää? Esimerkiksi jalkapallossa on suht irvokasta palkkailla Bana Lehkosuota maajoukkueen koutsiksi, kun tämän cv on sekin pelkkää Suomessa pyörimistä ja luulotaudin jakamista ympäriinsä. Tulee muka hyviä junnuja ja sitä rataa. Ei auta yksi Perugian keikka tässä vielä.
Alkaako jääkiekossakin jo jopa suomalaisten huippuveskareiden tulva heikentyä, nuorten kisat eivät lupaavat olleet tässäkään suhteessa. Näillä veskareilla on vielä takavuosina jokunen mitalikin kai otettu. Muistan hyvin mm. -85 syntyneiden MM-kisat, joissa oli mukana Mäntymaata ja kumppaneita. Suomi oli jo silloin esim. Kanadaa vastaan aivan jaloissa eikä tahti sittemmin ole kauheasti muuttunut.
Ehkä tämän vuoden joukkue oikeasti on lahjakas ja veti vain joukkueena kisat vihkoon mutta on sekin sanottava, että nykypäivän SM-Liigassa pärjääminen ei tarkoita vielä oikeastaan mitään, eikä ainakaan samaa kuin 2000-luvun alun SM-Liigassa dominointi.
