Nuori Suomi ry

  • 988 471
  • 5 368

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Heh, johtava tosiaan on vain Suomen johtava, vaikka kovasti ollaan itseään korotettu poikkeavaksi ilmiöksi maailmankin mittakaavaksi ties minkä asian suhteen. Aika monelta jutulta putosi tuon myötä pohja tai ainakin luottamus, kun msg toi hyvän vertailukohdan Ruotsista. Luottamus siis siinä mielessä, että Sihvonen huutelee ja on vuosi kaudet huudellut ihan mutupohjalta tietämättä kuitenkaan mistään oikeasti mitään, kansainvalisesti katsottuna siis.

On tuo kyllä itsellänikin käynyt mielessä selvittää millaisia nuorisourheilujärjestöjä sitä muissa maissa löytyy. Hienoa selvitystyötä juuri asian ytimeen msg:ltä.

Seuraava kysymys onkin sitten se, että missä Ruotsi tekee sen eron Suomeen. Pari asia liittyy varmasti resursseihin sekä valmennuksen laatuun ja siihen millaista omatoimista harjoittelua nuoret tekevät.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Ja vika on Nuori Suomi ry:ssä?? Ehkä muutaman junnuvalmentajan kannattaisi katso peiliin, eikä syytellä järjestelmää.

Jatkat tätä samaa mantraasi. Kerron tämän nyt vielä yhden kerran, että syy on Suomen jääkiekon poikien ja nuorten huonoon kansainväliseen menestykseen sekä erittäin vähäisiin NHL-pelaajiin vuoden 1986 ja sen jälkeen syntyneissä ikäluokissa, Jääkiekkoliiton.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Seuraava kysymys onkin sitten se, että missä Ruotsi tekee sen eron Suomeen.

Mulla oli joku vuosi sitten mahdollisuus jutella erään ruotsalaisvalmentajan kanssa ja hänen mielestään suurimmat erot tulivat siinä, että heillä pelaajien henkilökohtaisten taitojen (luistelu, syöttö, laukaus, syötön vastaanotto, taklaukset jne) kehittäminen oli laadukkaampaa kuin Suomessa. Toinen merkittävä ero oli siinä, että lahjakkuuksista kohtuulllisen merkittävä osa jatkaa Kanadan kolmessa nuorisoliigassa. Kolmas merkittävä ero on siinä, että Ruotsissa Elitserien on 10 joukkueen sarja ja se on riittävän tasokas ja ammattimainen antaakseen mahdollisuuden lahjakkuuksien kehittymiselle.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Mulla oli joku vuosi sitten mahdollisuus jutella erään ruotsalaisvalmentajan kanssa ja hänen mielestään suurimmat erot tulivat siinä, että heillä pelaajien henkilökohtaisten taitojen (luistelu, syöttö, laukaus, syötön vastaanotto, taklaukset jne) kehittäminen oli laadukkaampaa kuin Suomessa.

Tämä varmasti korostuu niin kauan kun Suomessa mm. seisotaan jonoissa, ei saada tarpeeksi hyviä suorituksia harjoituksissa, yli taktistetaan peliä, aikuisvalmennetaan junioreita, jne.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
"Mustaa pörsään..."

Tämä varmasti korostuu niin kauan kun Suomessa mm. seisotaan jonoissa, ei saada tarpeeksi hyviä suorituksia harjoituksissa, yli taktistetaan peliä, aikuisvalmennetaan junioreita, jne.

Tämän vuoksi itse suosin niitä - Sihvosen sanoin "poissa muodista olevia" - pienpelejä. Pienpelissä kehitetään näitä henkilökohtaisia taitoja, nopeassa temmossa jossa tulee paljon pelivälinekosketuksia.

Tätä on pakko tehdä, koska nuoret eivät enää harrasta "häkkikiekkoa" tai tamperelaisittain sanottuna "höntsyä" tarpeeksi omalla ajallaan.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Vuosien 1996-2006 aikana Jääkiekkoliiton laatuprojektin Nuori Suomi-ohjelman oleelliset määräykset D-junioreille (11v-12v) olivat:
*Joukkueiden muodostaminen: muodostettavat joukkueet ovat tasavahvoja, eri joukkueisiin sijoittamisiin liittyvät asiat ratkaisevat yhteistyössä lasten vanhempien ja joukkueiden ohjaajat.
*Ohjaustoiminta: D-junioreissa joukkueella voi toimintavuoden aikana olla viikossa enintään neljä yhteistä tapahtumaa, tapahtumiksi lasketaan palaverit, kuiva- ja jääharjoitukset sekä koti- ja vieraspelit, tapahtumien kestoksi suositellaan enintään 60 minuuttia.
*Jääharjoittelu: D-junioreissa harjoitukset voivat olla myös yhteisharjoituksia puolella kentällä ja niitä voi olla sekä hallissa, että teko- ja luonnonjäällä. Myös tässä ikäryhmässä eri joukkueille taataan sama määrä jääaikaa samanlaisissa olosuhteissa. D-juniorijoukkueiden neljästä viikottaisesta yhteisestä tapahtumasta jääharjoituksia saa olla enintään kolme.
*Peluuttaminen: Seura sitoutuu siihen, että lapsia peluutetaan sekä yhden ottelun sisällä, että koko pelikaudenkin puitteissa tasapuolisesti. Tasapuolisuus koskee sekä sarja-, että harjoitusotteluita; D-junioreissa seura suosittelee, että yksittäinen ottelu pelataan kolmella kentällä riittävän ottelukohtaisen pelikokemuksen saamiseksi. Tasapuolisuus kauden mittaan järjestetään ottelusta toiseen lepääviä pelaajia kierrättämällä. Tasapuolisuutta ei mitata sekuntikellolla, vaan pelikauden aikana pelattujen otteluiden määrällä ja otteluissa pelattuna, liiton juniorisääntöjen mukaisina vaihtoina.
*Pelimäärät: Jokaista pelaajan kohti saa tulla kauden mittaan D2:ssa 30-35 ja D1:ssä 35-40 peliä. Joukkueen johtaja tai hänen nimeämänsä henkilö on velvollinen pitämään pitämään kirjaa pelaajien pelaamista otteluista

Minusta saivat valmentajat olla tuohon aikaan melkoisia tekijöitä, että noilla yhteisillä max-tapahtumamäärillä pystyivät opettamaan tuleville huippujääkiekkoilijoille kaikkia niitä jääkiekossa tarvittavia taito-ominaisuuksia, mitä taidon herkkyysiässä oleville lapsille olisi pitänyt opettaa, jotta kansainvälinen huippu ei olisi karannut. Ei ihme, että jäätiin jälkeen kilpailijamaista, kun sallitut tapahtumäärät olivat noin olemattomat. Tilannetta on yritetty korjata Kummolan toimesta, mutta ovatko muutokset olleet riittävät, näyttävät tulevien vuosien poikien ja nuorten MM-kisamenestys sekä NHL:ään pelaamaan pääsevien pelaajien määrä.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Tämän vuoksi itse suosin niitä - Sihvosen sanoin "poissa muodista olevia" - pienpelejä. Pienpelissä kehitetään näitä henkilökohtaisia taitoja, nopeassa temmossa jossa tulee paljon pelivälinekosketuksia.

Tätä on pakko tehdä, koska nuoret eivät enää harrasta "häkkikiekkoa" tai tamperelaisittain sanottuna "höntsyä" tarpeeksi omalla ajallaan.

Ilman muuta. Omassa valmennuksessa(toisen lajin puolella) pienpelit(suhteellista toki aina mikä on pienpeli ja mikä ei) ovat luokkaa ~50% harjoittelusta. Todennäköisesti olisivat vähän enemmänkin, mutta kun puhutaan vielä hyvin nuorista junioreista, niin "drillejä" tarvitaan vielä jonkun verran mukana. Varsinkin uuden asian kohdalla. Näissäkin tärkeintä olisi vain muistaa juuri se että se olisi jollain tavalla pelinomaista ja se että homma ei mene jonotteluksi.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Minusta saivat valmentajat olla tuohon aikaan melkoisia tekijöitä, että noilla yhteisillä max-tapahtumamäärillä pystyivät opettamaan tuleville huippujääkiekkoilijoille kaikkia niitä jääkiekossa tarvittavia taito-ominaisuuksia, mitä taidon herkkyysiässä oleville lapsille olisi pitänyt opettaa, jotta kansainvälinen huippu ei olisi karannut. Ei ihme, että jäätiin jälkeen kilpailijamaista, kun sallitut tapahtumäärät olivat noin olemattomat. Tilannetta on yritetty korjata Kummolan toimesta, mutta ovatko muutokset olleet riittävät, näyttävät tulevien vuosien poikien ja nuorten MM-kisamenestys sekä NHL:ään pelaamaan pääsevien pelaajien määrä.

Itse pitäydyn edelleen jo useampaan kertaan esittämässäni näkemyksessäni, jonka mukaan nusuja voi toki syyllistää ja syystä, mutta varsinainen ongelma on ennen nusua, nusun aikana ja nusun jälkeen suomalaisen valmennuksen ja valmennusjärjestelmän heikkotaso D-junnuista edustukseen (SM-liiga).

Muualla tämä on ratkaistu kokoamalla huippuosaaminen akatemiaan, sisäoppilaitoksiin ja portaittaisiin nuorisosarjoihin. Näin ovat tehneet mm. Kanada, USA ja Venäjä. Euroopan maista näissä ovat Kanadassa mukana Ruotsi, Sveitsi, Tsekki ja Venäjä joista kustakin osallistuu merkittävä osa nuoria ao. sarjoihin Kanadassa. Venäjällä on lisäksi ainakin suunnitelmat omasta huippuakatemiasta.

On aika vaikea uskoa että suomalainen jääkiekko nousisi ilman perinpohjaista valmennusjärjestelmän remonttia. Siis kuten mm. Ruotsissa ja USA:ssa tehtiin. Mutta onko sellaista edes suunnitteilla? Ei. Ilkeintä on ajatella että esimerkiksi nuorten maajoukkue (U18 ja U20) annetaan vuodesta toiseen jollekin joka sattuu olemaan saatavissa ja on muutenkin vailla tuloja. Nyt on menty jopa siihen, että mahdollisimman vähän valmennusosaamista yhdistetään maksimaalisiin epäonnistumisiin (U20 & Jortikka, Helminen ja Rindell ja kaiketi taas Helminen).

Tietenkään U20 ei enää kehitä yksilötaitoja. Mutta kun meno on yhtä päätöntä alemmissakin ikäluokissa niin Suomen Jääkiekkoliitossa kuin seuroissakin, niin ratkaisu ei tietenkään ole nusun lopettaminen. Se on jo tehty. Nyt pitäisi kopsaista vaikka USA:n ja Ruotsin juniorivalmennuksesta kaikki sopivat palaset ja lähtee uusin eväin liikkelle.

Ja tämä se vasta ei onnistukaan. Se nyt vaan ei käy, kuten tulemme huomaamaan.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Tuon yllä olevan voisi tiivistää näin:


1. Suomi on menestynyt kansainvälisesti jääkiekossa puolustus- ja joukkuepelaamisen kautta.

2. Jääkiekko on NHL:ssä toissa työsulkukauden jälkeisten uudistusten myötä muuttunut yhä enemmän hyökkääväksi ja pelaajien henkilökohtaista taito-osaamista vaativaksi peliksi.

3. Suomalainen juniorivalmennusjärjestelmä ei tue kakkoskohdan pelaajatyyppien kasvattamista ja kehittämistä.

4. Ilman hyvin organisoitua erillispanostusta tuleviin huippuihin mm. USA:n, Kanadan ja Ruotsin tapaan, Suomi jää yhä enemmän jälkeen eikä pysty kasvattamaan pelaajia NHL-joukkueiden 1-kentällisiin.

5. Myös SM-liiga on uudistettava. Vaikkapa 10+10 joukkuetta (SM-liiga ja Mestis), jotta valmentaja-, pelaaja- ja tuomaritaso on kohtuullinen nuorten talenttien kehitykselle.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Tuntuvin ero, mitä tulee ihan lasten jääkiekkoiluun oli verrattuna Suomen pahimpaan Nuori Suomi -syöpävaiheeseen se, että Ruotsissa suositukset ovat suosituksia, joiden tulkinta vaihtelee.

Tiedätkös Johtava, tuo tietoinen valheellisuus on itse asiassa melkoisen vastenmielistä. Et ymmärtääkseni ole mitenkään tyhmä henkilö vaan epäilemättä täysin tiedät miten harhaanjohtava ja todellisuudenvastainen olet tässä mediaegoilussasi NS:n suhteen. Ja tämän kaiken mesoamisen alle jäävät ne todelliset syyt, mitkä tekevät Suomesta armoitetun kolmannen ketjun puurtajien tuottajamaan.

Tikulla silmään jne, mutta muistan alkuaikasi, kun kirjoitit oikeasti asiantuntevaan, monessa suhteessa neutraaliin sävyyn kiekosta - et tehnyt mahdottomia kärjistyksiä, et ollut aina jotain yksittäistä asiaa tarkoitushakuisesti kampanjoimassa vaan kirjoitit kiinnostuneesti ja informatiivisesti aiheesta, josta tosiaan on paljon tiedettävää, ja josta kukaan ei tiedä kaikkea. Tämän ymmärtäminen saa kunnioittamaan aihettaan. Enää et kunnioita jääkiekkoa. No, maailma on karu ja meidän kaikkien (paitsi schollin) on otsa hiessä leipämme ansaittava, mutta ehkä tuolla alkuperäiselläkin linjalla olisi ollut tässä suhteessa mahdollisuuksia.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
On aika vaikea uskoa että suomalainen jääkiekko nousisi ilman perinpohjaista valmennusjärjestelmän remonttia. Siis kuten mm. Ruotsissa ja USA:ssa tehtiin. Mutta onko sellaista edes suunnitteilla? Ei.

Tässä epäilemättä on se avainasia. Valtavasti aikaa hukataan toisarvoisiin kysymyksiin, ja jätetään varsinaiset ongelmat ratkaisematta.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Itse pitäydyn edelleen jo useampaan kertaan esittämässäni näkemyksessäni, jonka mukaan nusuja voi toki syyllistää ja syystä, mutta varsinainen ongelma on ennen nusua, nusun aikana ja nusun jälkeen suomalaisen valmennuksen ja valmennusjärjestelmän heikkotaso D-junnuista edustukseen (SM-liiga).

Kanadassa on noin 10 vuotta sitten tehtyjen juniorijärjestelmien muutosten seurauksena tällä hetkellä hillitön draivi ikävuosissa 6-14. Tottakai ikäluokasta 14 eteen päin tahti vaan kiihtyy ja huippu-urheilun vaatimukset harjoittelun ja pelaamisen suhteen optimoidaan.

Suomessa vuosina 1996-2006 laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman määräysten ja ohjeiden mukaan 8-vuotiailla sai olla viikossa enintään kolme yhteistä tapahtumaa. Tapahtumiksi laskettiin palaverit, kuiva- ja jääharjoitukset sekä koti- ja vieraspelit. Tapahtumien kesto sai olla enintään 60 minuuttia. Kolmesta viikottaisesta yhteisestä tapahtumasta jääharjoituksia sai olla vain kaksi. Otteluita sai olla kaudessa enintään 20 pelaajaa kohti. Toistan sen, että ei näillä tapahtumamäärillä valmentajilla ollut mahdollisuuksia opettaa niitä kaikkia tärkeitä ominaisuuksia, mistä sinä hyvin kirjoitit. Määrät on jatkossa nostettava kansainvälisen kilpailukyvyn vaatimalle tasolle jo F-E ikäluokissa. Valmentajien koulutukseen on satsattava myös riittävästi, niinkuin kirjoitat.

Kanadassa tällä hetkellä 8-vuotiaat harjoittelevat 10 tuntia viikossa läpi vuoden ja otteluita on kaudessa 70-80. Nämä määrät alkavat olla jo lähellä niitä määriä, että juniorit saavat juniori-iässä 10 000 tuntia harjoitusta, mikä on vaatimus riittävän kansainvälisen tason saavuttamiseksi aikuisikään mennessä. Tärkeää taidon kehityksen kannalta ovat ikäluokat 2-12 ja sinne on satsattava Suomessakin jatkossa. Vanhempien vastuulla ja ohjauksella vuodet 2-6 ja siitä eteenpäin on oltava juniorijärjestelmä, mikä takaa riittävän taitoharjoittelun ennen 13 vuoden ikää. Juniorijärjestelmä sisältää myös omaehtoisen harjoittelun yhteisharjoitusten lisäksi.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Suomessa vuosina 1996-2006 laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman määräysten ja ohjeiden mukaan 8-vuotiailla sai olla viikossa enintään kolme yhteistä tapahtumaa. Tapahtumiksi laskettiin palaverit, kuiva- ja jääharjoitukset sekä koti- ja vieraspelit. Tapahtumien kesto sai olla enintään 60 minuuttia. Kolmesta viikottaisesta yhteisestä tapahtumasta jääharjoituksia sai olla vain kaksi. Otteluita sai olla kaudessa enintään 20 pelaajaa kohti. Toistan sen, että ei näillä tapahtumamäärillä valmentajilla ollut mahdollisuuksia opettaa niitä kaikkia tärkeitä ominaisuuksia, mistä sinä hyvin kirjoitit. Määrät on jatkossa nostettava kansainvälisen kilpailukyvyn vaatimalle tasolle jo F-E ikäluokissa...

Niin kuin monet ovat täällä kertoneet, nämä olivat suosituksia, jokainen tulkitsi näitä tavallaan. Mutta jatka toki harhamaailmassa elämistä, ehkä sinulla on jokin syy oikeiden ongelmien peittämiseen.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Ei tuolla jättekiva-meiningillä olla kuitenkaan aina pärjätty eli vuosikausia joutuivat ruotsalaiset U20-pelaajat menemään tappiopelien jälkeen karkkikaupoille. Vuosina 1997-2007 eli yhdentoista perättäisen vuoden aikana Ruotsi ei jättekiva-meiningillään saanut mitalin mitalia U-20 MM-kisoista eli Ruotsin saldo oli 0K+0H+0P=0M. Suomen murjottajat olivat sentään noina vuosina mitaleilla 1K+1H+4P=6M kertaa eli huima ero oli pitkä ajanjakso meidän murjottajien hyväksi.

Samana aikajaksona kuitenkin aikuisten tasolla Ruotsi taisi edelleen olla maailman huipulla, vaikka mahtuihan sinne torpedosekoilut ja Tommy Salon hörppäykset väliin. Naganossa Suomi vielä otti sensaatiomaisen hienon voiton vanhan liiton ja uuden aallon tähtipelaajien avulla.

Kuitenkin kysymys koski vielä enemmän sitä miksi karkkia ostelevat ruotsalaiset ovat aiheuttaneet meille jääkiekon kautta niinkin monta syvää haavaa? Pari kertaa on Suomi-poikakin saanut annettua vastapalloon mutta taitaa saldo olla edelleen sinikeltaisten hyväksi.

Ja mitä tulee niihin pelaajiin, niin yksilötasolla NHL:ssä Ruotsi saanut paljon onnistumisia, meillä ehkä parhaimmillaan oli n. joukkueellinen, ehkä vähän vajaa, sellaisia "legitimate" NHL-pelaajia. Nythän on sitten jo Gabriel Landeskogeja ja Erik Karlssoneita meidän Granlundia ja Vatasia vastaan, joten en tiedä päästäänkö enää haistelemaan edes pölyjä.

Toinen mitä olen miettinyt valmennusjärjestelmissä ja sisällön (= pelin) osaamisessa on se futisihmisten suosikkiaihe eli Slovenia, joka on kova paitsi futiksessa niin myös koripallossa ja käsipallossa. Onko todellakin niin ettemme voisi ottaa oppia myös idästä?

Naapurissa on maa, joka on maailman huippua jokaisessa lajissa niin halutessaan ja Balkanilla sekä entisessä Neuvostoliitossa löytyy myös kovia palloilumaita.

Suomihan ei ole varsinaisesti mikään palloilumaa, me emme ole oikeastaan missään palloilulajissa kovinkaan ihmeellisiä, vaikka ajoittain joku laji aina nouseekin parrasvaloihin.

Pitäisikö kansakuntana hyväksyä se, että olemme hiihdon, keihäänheiton ja mäestä tippuvien röökinpolttajien luvattu maa, vai onko meneillään ihan todellinen murros tässä suhteessa? Monet yksilölajit ovat "katoamassa" kartalta ja ovat olleet hitaasti jo pidempään. Onko sähly uusi Nokia ja tekevätkö purjehtijat kansakuntamme tunnetuksi maailmalla, vuoden urheilijakin oli joku marginaalilajin veneilijä joka oli aloittanut kuusi vuotta sitten lajin harjoittelun. Minulle saa kovasti perustella miten tämä veneilijä tai joku haulikkoampuja on kovempi urheilija kuin vaikkapa Pekka Koskela tai aikanaan Virpi Kuitunen.

Tärkein kysymys kuitenkin lienee se miksei Suomessa haeta apua esim. jääkiekon ja futiksen puolella ulkomailta nykyistä enempää? Esimerkiksi jalkapallossa on suht irvokasta palkkailla Bana Lehkosuota maajoukkueen koutsiksi, kun tämän cv on sekin pelkkää Suomessa pyörimistä ja luulotaudin jakamista ympäriinsä. Tulee muka hyviä junnuja ja sitä rataa. Ei auta yksi Perugian keikka tässä vielä.

Alkaako jääkiekossakin jo jopa suomalaisten huippuveskareiden tulva heikentyä, nuorten kisat eivät lupaavat olleet tässäkään suhteessa. Näillä veskareilla on vielä takavuosina jokunen mitalikin kai otettu. Muistan hyvin mm. -85 syntyneiden MM-kisat, joissa oli mukana Mäntymaata ja kumppaneita. Suomi oli jo silloin esim. Kanadaa vastaan aivan jaloissa eikä tahti sittemmin ole kauheasti muuttunut.

Ehkä tämän vuoden joukkue oikeasti on lahjakas ja veti vain joukkueena kisat vihkoon mutta on sekin sanottava, että nykypäivän SM-Liigassa pärjääminen ei tarkoita vielä oikeastaan mitään, eikä ainakaan samaa kuin 2000-luvun alun SM-Liigassa dominointi.
 
Viimeksi muokattu:

msg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sopimustekninen verovelka
En sano, etteikö jotain oppia kannattaisi hakea myös Kanadasta, mutta Kanada on kaukana ja siellä lienee tuhansia vanhempia, jotka ovat valmiita satsamaan useita satoja tuhansia dollareita jälkikasvunsa kiekkouraan. Ruotsi on maantieteellisesti paljon lähempänä ja siellä lapsiurheilun järjestelmä on hyvin samankaltainen kuin meidänkin mallimme.

Pidän yritystä kääntää keskustelu Ruotsin mallista Kanadan malliin merkkinä siitä, että Nuori Suomi ja sen linjaukset eivät ole se asia, joka tuo eroa Suomen ja Ruotsin välille.

Pidän myös epä-älyllisenä selittää kaikkia eroja sillä onko 10-11 vuotiaalla ollut kauden (max 11 kk?) aikana ohjattua toimintaa viikossa kolme, neljä viisi tai kuusi tuntia. Jos vaikka laskisi kahdelta vuodelta 100 viikkoa ja jokaisella viikolla 2 tuntia, niin määrä olisi 200 tuntia ja esille tuotu määrä on 10 000 tuntia. Vaikka laskisi 100 tuntia / kausi, niin viidessä kaudessa saadaan eroksi 500 tuntia, joka siis on 5 % tuosta kokonaismäärästä.

Elitserien seura Skellefteå AIK suosittaa harjoitusten viikkotuntien lisäämistä niin, että jokaisena vuonna viikkotuntien määrä kasvaa yhdellä alkaen 8-vuotiaiden 3 viikkotunnista.
Smålagspel tarkoittanee pienpelejä?
Kausi kestää elokuusta huhtikuuhun, Touko - elokuussa seura voi tarjota oheisharjoittelua

U-9 (8 år):
Skellefteå AIK erbjuder ishockeyträning vid 3 tillfällen per vecka (i snitt). 1
tillfälle motsvarar cirka 1 timmes träning och kan innehålla isträning, fysträning
eller teori.

Skridskoteknik, smålagspel och tävlingar är prioriterade inslag på isträningarna.


11-vuotiaista SAIK linjaa näin:


U-12 (11 år)
Skellefteå AIK erbjuder ishockeyträning vid ca 6 tillfällen per vecka (i snitt). 1
tillfälle motsvarar ca 1 timmes träning och kan innehålla såväl isträning,
fysträning eller teori.

Skellefteå AIK har riktlinjer för vilken typ av träning som ska utföras. Detta
gäller såväl isträning som fysträning.

Skridskoteknik, smålagspel och tävlingar är prioriterade inslag på isträningarna.

Nivåanpassning på träning och match kan förekomma.

Hockeysäsongen sträcker sig normalt mellan augusti- april. Under maj- juli kan
föreningen erbjuda off-ice träning.

Spelarna deltar vanligtvis på match i förhållande till sitt totala
träningsdeltagande. Närvaro på träning räknas från det datum då
sommaridrotterna slutat, vanligtvis vecka 35-36.


Ruotsalaisten seurojen junnusivuilta voi käydä katselemassa treeni- ja matsimääriä. Liiton sivuilta ei matseja kannata etsiä, kun sarjataulukkoja ei ole. Jokainen voi näitä määriä vaikkapa Blues Matinkylän 2002 synteneiden 02B-joukkueen määriin. Nämä nyt 4. luokalla olevat pojat ovat jäällä neljästi viikossa yhteensä 5½ tuntia harjoitustapahtuman kokonaiskeston ollessa 1½ jäävuorolla kolme tuntia. Lisäksi on viikottainen salivuoro.
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Urheiluihmisiä ja ei-urheiluihmisiä

Pidän myös epä-älyllisenä selittää kaikkia eroja sillä onko 10-11 vuotiaalla ollut kauden (max 11 kk?) aikana ohjattua toimintaa viikossa kolme, neljä viisi tai kuusi tuntia. Jos vaikka laskisi kahdelta vuodelta 100 viikkoa ja jokaisella viikolla 2 tuntia, niin määrä olisi 200 tuntia ja esille tuotu määrä on 10 000 tuntia. Vaikka laskisi 100 tuntia / kausi, niin viidessä kaudessa saadaan eroksi 500 tuntia, joka siis on 5 % tuosta kokonaismäärästä.

Tästä viestistäsi huomaa, ettet ole urheilumies (tai -nainen). Me, jotka olemme urheiluihmisiä tajuamme, että juuri noissa pienissä marginaaleissa sijaitsevat ne erot, jotka johtava kaksi yhtä lahjakasta junioria eri teille: toisesta tulee hieman parempi, toisesta hieman huonompi.

Ja kaksi huomiota verrattuna Ruotsiin:

1) Ruotsissa jo suositellut harjoitusmäärät ovat olleet korkeampia keskimäärin lapsille 7-12 vuoden iässä kuin Suomessa.

2) Ja Ruotsissa ei ollut sellaista Iso Veli valvoo Nuori Suomi -järjestelmää, joka muun muassa paimenkirjeillä liiton Nuori Suomi -vastaavan taholta tarkkaili nimenomaan siihen (ja linjausten retoriikkakin viittaa tähän) suuntaan, ettei enimmäissuosituksia ylitettäisi. Urheilussahan pitää päinvastoin narrata lapsia treenaamaan ylimääräistä. No, siihen suuntaan Eero Lehti ei koskaan argumentoinut.

Johtava, urheilumies

edit. PS. Ja oleellista on nyt pohtia, mitä tapahtui 1995-2008 suomalaisessa jääkiekkoilussa. Sen jälkeen onneksi hommaa on viety parempaan suuntaan pienin askelin. Ja kiitos jääkiekkojumalten, sellaista kuin Nuori Suomi (R.I.P) ei enää ole. Voin kuvitella sen riemun, kun valmennuspäälliköt käyvät kiskaisemassa jäähallien ja toimistojen seiniltä irti sen irvokkaan Nuori Suomi -sinettiplakaatin...!
 
Viimeksi muokattu:

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Viimeksi muokattu:

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Huomiotalouttahan tämä on - jokainen vastaus on klikkaus, eikä sillä oikeastaan ole väliä, mitä kukaan muu sanoo vastaan tai myötä: voi joko suoraan tai parin mutkan kautta palata siihen perus-provoon, mikä sujuu ihan mekaanisesti sitten. Nuoren Suomen vastaisuus on tuotteistettu ja brändätty artikkeli mediahenkilö "Johtavan" repertuaarissa: reaalimaailman kanssa sillä ei ole mitään suoraa tekemistä. Kysymyksessä ei ole keskustelu suomalaisen juniorivalmennuksen ongelmista vaan huomionherättämiskeino. Nyt ilmeisesti ollaan siirtymässä jo myymään ensisijaisesti jotain muuta tuotetta, kun niin innokkaasti julistetaan (mielikuvitus-) "voittoa". Joka siis on saatu vihollisesta, jota ei, noin tarkkaan ottaen, ole ollut.

Mikähän on seuraava suuri trollaus? Olisiko Irakilla tiedotusministerin paikka vapaana?
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Nuori Suomi -laahus

Mutta tämä ei vissiin sinua HPK Juniorit valmentajana?

Ei ainakaan etusivun perusteella: Tervetuloa - HPK-Juniorijääkiekko ry.

HPK:ssa Kaikki Pelaa E:hen asti: http://www.hpkjuniorit.fi/@Bin/350665/polku.jpeg

Katsotaan rauhallisesti. Nuori Suomi (R.I.P) lakkasi kai vasta 1.1. armon vuonna2013, kun se sulautettiin Valoon.

Minulla on arjen kokemusta ympäri Suomea eri seuroista: Nuori Suomi on jättänyt jälkeensä laahuksen, jonka häipymiseen menee vielä arvioni mukaan puolenkymmentä vuotta.

Muun muassa vanhemmille eli asiakkaille (sic!) annetun vallan takaisin ottamiseen menee aikansa jääkiekkoilussamme. Mutta nyt sentään suunta on jo oikea, sen sanon.

Johtava
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Pasuunaa jo vuodesta 2004

Huomiotalouttahan tämä on - jokainen vastaus on klikkaus, eikä sillä oikeastaan ole väliä, mitä kukaan muu sanoo vastaan tai myötä: voi joko suoraan tai parin mutkan kautta palata siihen perus-provoon, mikä sujuu ihan mekaanisesti sitten. Nuoren Suomen vastaisuus on tuotteistettu ja brändätty artikkeli mediahenkilö "Johtavan" repertuaarissa: reaalimaailman kanssa sillä ei ole mitään suoraa tekemistä. Kysymyksessä ei ole keskustelu suomalaisen juniorivalmennuksen ongelmista vaan huomionherättämiskeino. Nyt ilmeisesti ollaan siirtymässä jo myymään ensisijaisesti jotain muuta tuotetta, kun niin innokkaasti julistetaan (mielikuvitus-) "voittoa". Joka siis on saatu vihollisesta, jota ei, noin tarkkaan ottaen, ole ollut.

Mikähän on seuraava suuri trollaus? Olisiko Irakilla tiedotusministerin paikka vapaana?

Eihän näihin tällaisten ei-urheiluihmisyyttä henkivien nimimerkkien turhanpäiväisyyksiin pitäis vastata, mutta teen nyt kuitenkin tämän selväksi koskien linjakasta Nuori Suomi -kirjoitteluani vuodesta 2004 asti.

Menin Urheilulehteen 2004. Olin silloin sellainen märkäkorvainen hetkeksi työllisyysapurahalla palkattu maalainen urheilutoimittajan tapainen. Voin vakuuttaa, ettei minulla ollut tulloin minkäälaista konkreettista mediastrategiaa. Tykästyin vain siihen, kun Jukka Rönkä sanoi, että saan sanoa oman mielipiteeni julkisesti. Ja, totisesti, aloin heti rummuttaa ja soittaa pasuunaan tästä Nuori Suomi -urheilusyövästä, koska vuodesta 1998 valmentaneena olin nähnyt hirmuisen epäkohdan! Ja siis se kaikki alusta asti ilman mitään mediastrategiaa. Ja kantani ei ole muuttunut. Loogisesti olen pysynyt linjallani Nuori Suomi -ideologian ja -käytännön suhteen.

Ja hyvän asian puolesta aion jatkaa valitsemallani tiellä, suomalaisen urheilun asialla ja puolesta.

Johtava
 

msg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sopimustekninen verovelka
Tästä viestistäsi huomaa, ettet ole urheilumies (tai -nainen). Me, jotka olemme urheiluihmisiä tajuamme, että juuri noissa pienissä marginaaleissa sijaitsevat ne erot, jotka johtava kaksi yhtä lahjakasta junioria eri teille: toisesta tulee hieman parempi, toisesta hieman huonompi.

Ja kaksi huomiota verrattuna Ruotsiin:

1) Ruotsissa jo suositellut harjoitusmäärät ovat olleet korkeampia keskimäärin lapsille 7-12 vuoden iässä kuin Suomessa.

2) Ja Ruotsissa ei ollut sellaista Iso Veli valvoo Nuori Suomi -järjestelmää, joka muun muassa paimenkirjeillä liiton Nuori Suomi -vastaavan taholta tarkkaili nimenomaan siihen (ja linjausten retoriikkakin viittaa tähän) suuntaan, ettei enimmäissuosituksia ylitettäisi. Urheilussahan pitää päinvastoin narrata lapsia treenaamaan ylimääräistä. No, siihen suuntaan Eero Lehti ei koskaan argumentoinut.

Johtava, urheilumies

Olen osoittanut, että nyt vuonna 2013 10-vuotiaissa Blues Matinkylän jengi treenaa enemmän kuin SAIK saman ikäluokan jengi ja enemmän kuin yksikään silmiini osunut ruotsalainen 2002 syntyneiden jengi.
Jos määrä nyt on tässä se autuaaksi tekevä asia, niin yhdeksän vuoden kuluttua on todennäkösempää löytää espoolainen 1. kierroksen varaus kuin ruotsalainen 1. kierroksen varaus?

Valehtelevatko Ruotsin junnujengit sivuillaan harjoitus- ja pelimääristään? Onko sinulla urheilumiehenä parempaa tietoa kuin mitä seurojen omista kalenterista voi kuka tahansa lukea?

Missä ja milloin ja kuka Ruotsissa järjestää sarjapelejä ilman 1½ tutbytejä ja kaikki pelaa saman verran -aatetta ja koko kentän alueella ja vielä niin, että paremmuus on sarjataulukossa kaikkein nähtävillä?

En tiedä jäikö epähuomiossa sinulta kommentoimatta vai eikö sovi mediastrategiaan mutta muutamaan kysymykseen voisit vastata, kun olet sentään Johtava:

Oletko tutustunut Tre Kronors Hockeyskolaniin ja sen ohjeisiin? Mitä mieltä olet Tre Kronors Hockeyskolanin ohjeista? Pidätkö Tommy Boustedtia valevalmentajana?

Pari viestiä sitten sanoit näin kun toinen nimimerkki kertoi kuinka on oman jenginsä asioita hoidellut:
Mutta ymmärtänet tolkun tyyppinä, että mikään järjestelmä ei voi perustua siihen, että "kun ymmärtää sen miten homman saa fiksusti toimimaan". Järjestelmänhän pitää ajaa ja piiskata toimijoitaan helppoon voittavaan toimintaan.

Johtunee olemattomasta cv:stäni, mutta en oikein pääse kärryille miten Ruotsin liiton Tre Kronors Hockeyskolan piiskaa toimijoitaan helppoon voittavaan toimintaan ilman että pitää ymmärtää sen miten homman saa fiksusti toimimaan?

Lainaan vielä lisää sinua:

Järjestelmä on täysi susi, jos pitää sekuntiakaan miettiä, miten sitä kierretään

Järjestelmän pitää taata tasojoukkuepelejä sarjapeleinä. Sitten se on lisäksi, mitä järjestetään ikään kuin joukkudein välille keskenään. Vain tällainen toiminta tuottaa RAKENTEELLISESTI hyvää jääkiekkotoimintaa.

Miten sinä järjestit 1995-2008 tasojoukkueille pelejä, kun Suomen Jääkiekkoliitto ei järjestänyt Nuori Suomi -laatuprojektissaan tasosarjatoimintaa pienimmissä junioreissa? Eikö se häirinnyt sinun huikeaa valmennustoimintaasi mitenkään?

Pitääkö siis järjestelmän olla se joka ohjaa toimintaa vai pitääkö ruohonjuuritasolla osata tulkita?

Voit toki isäsi kanssa roikkua takavuosien Nuori Suomessa, jos se palvelee agendaanne, mutta todellakaan osta isäsi jo kertaalleen muuttunutta D-junnnuselitystä erona Suomen ja Ruotsin junnutuotantoon:

Ensin kesto oli 90 minuuttia.
D-junioreilla voi toimintavuoden aikana olla viikossa enintään neljä yhteistä tapahtumaa. Tapahtuman kestoksi suositellaan enintään 90 minuuttia. D-juniorijoukkueiden neljästä yhteisestä viikottaisesta tapahtumasta jääharjoituksia saa olla enintään kolme.

Sitten kun kävi ilmi, että ei ne määrät Ruotsissakaan ole mitään verrattuna Kanadaan, niin kestosta katosi kolmannes:
Ohjaustoiminta: D-junioreissa joukkueella voi toimintavuoden aikana olla viikossa enintään neljä yhteistä tapahtumaa, tapahtumiksi lasketaan palaverit, kuiva- ja jääharjoitukset sekä koti- ja vieraspelit, tapahtumien kestoksi suositellaan enintään 60 minuuttia.

Seuraavalla sivulla se lienee enää 40 minuuttia ja kohta meille esitellään, että Eero Lehti kielsi jääharjoitukset kokonaan.
 

Salama15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lankisen Lukupiiri - Zervuska Haidis
Eihän näihin tällaisten ei-urheiluihmisyyttä henkivien nimimerkkien turhanpäiväisyyksiin pitäis vastata, mutta teen nyt kuitenkin tämän selväksi koskien linjakasta Nuori Suomi -kirjoitteluani vuodesta 2004 asti.

Mikä on paradoksi?

Hoetaan ensin, että "ei tarvitse olla lehmä nähdäkseen, että maito on hapanta", eli joku voi olla johtava jääkiekkoanalyytikko ja omata sen ainoan oikean mielipiteen mihin tahansa jääkiekkoa koskevaan kysymykseen vaikka ei ole koskaan voittanut mitään suurta, ei pelaajana eikä valmentajana. Tätä jopa komppaan => teorian omaksuminen ja analysointi käy toisilta paremmin, toisilta taas käytäntö luonnistuu helpommin...

Mutta se paradoksi; jos keskustelijan (joka on tuonut keskusteluun erittäin hyviä ja valideja pointteja eri maiden juniorijärjestelmistä) tuomitsee tyypistä mitään konkreettista tietämättä "ei-urheiluihmiseksi" ovat hänen kirjoituksensa turhanpäiväisyyksiä jotka olisi syytä sivuuttaa.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa,
terv.- Mahtava
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Saavutamme kyllä Ruotsin

Olen osoittanut, että nyt vuonna 2013 10-vuotiaissa Blues Matinkylän jengi treenaa enemmän kuin SAIK saman ikäluokan jengi ja enemmän kuin yksikään silmiini osunut ruotsalainen 2002 syntyneiden jengi.
Jos määrä nyt on tässä se autuaaksi tekevä asia, niin yhdeksän vuoden kuluttua on todennäkösempää löytää espoolainen 1. kierroksen varaus kuin ruotsalainen 1. kierroksen varaus?

Tämä antaa hyvän lähtökohdan pyrkiä siihen, että 2020-luvulla saavutamme Ruotsin ykköskierrosten varauksissa.

Kiistatta meillä on nostettu harjoitusmääriä viime vuosina joukkuetasolla ynnä voimistettu talent-jääajattelua.

Myös pelimäärissä on lähdetty tulemaan ylös. Ja se on hieno oivallus, että pääpiirteittäin ihan pienimmissä pojissa ei pelatakaan enää pokittain ikään kuin jään kolmanneksella vaan puolen jään pystykentän peliä.

Sen harhan, viljeliköhän sitä nimimerkki Cobol, oikaisen, että suomalaisten jääkiekkovalmentajien taso 13-vuotiaista eteenpäin ei olisi vertailun kestävä; valmnentajamme ovat itse asissa maailman parhaita. Valmentajamme ovat kyenneet säilyttämään Suomen loistavana jääkiekkomaana. Ongelma on siinä, että tämä valmentajiemme kerma on saanut muun muassa Nuori Suomi -vaikutuksen heikentämiä junioripelaajia käsiinsä rospuuttovuosien 1995-2008 jäljiltä. Pelaaja-aines oli erittäin heikkoa sen tähden, että 6-12 -vuotiaana kyseisenä aikakautena meillä puuhasteltiin Nuori Suomi -hengessä. Valmentajamme ovat joutuneet - ja onnistuneet! - tekemään suoranaisia taikatemppuja, että annettua takamatkaa on aina niin hyvin kurottu umpeen.

Edelleenkin suurin haasteemme on se, mitä tapahtuu 6-12 -vuotiaissa. Sinne pitää saada lisää ammattivalmentajia, lisää jäätreeniä ja yhä enemmän pelejä - ja kilpailullisuuteen ja karsintaan ohjaavaa Jääkiekkoliiton säännöstöä.

Johtava
 
Viimeksi muokattu:

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Ongelma on siinä, että tämä valmentajiemme kerma on saanut muun muassa Nuori Suomi -vaikutuksen heikentämiä junioripelaajia käsiinsä rospuuttovuosien 1995-2008 jäljiltä.

Ihan mielenkiinnon vuoksi, haluaisin kysyä (kaksi kysymystä) että:

Voisitko kertoa HPK Junioreiden edustajana, mikä on HPK Juniorit ry:n virallinen - tämän hetkinen - kanta Nuori Suomeen ja siitä että se toimii sineettiseurana?

Tietääkseni HPK-Juniorijääkiekko ry:n toimintaa ohjaa HPK Käsikirja jota sinäkin sitoudut noudattamaan?
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös