Nuori Suomi ry

[msg]

Miksi siffan pitää perustella kasikolmosten ja -nelosten menestystä, kun hän kerran sanoo NS:n alkaneen täydellä höyryllä iskeä 88-ikäluokkaan? Omassa seurassani kasikasit selvisivät vielä melko vähällä, kasiysit oli ensimmäinen ikäluokka jossa tämä pelleily alkoi ihan täydellä voimalla.

Jatkuuko 'tämä pelleily' omassa seurassasi edelleen samaan tapaan kuin se jatkuu esimerkiksi HPK:n junnuissa? Ja jos ei, niin milloin muutitte toimintaanne ja miten muutitte toimintaanne?

 

[Wäinö#16]

Miksi siffan pitää perustella kasikolmosten ja -nelosten menestystä, kun hän kerran sanoo NS:n alkaneen täydellä höyryllä iskeä 88-ikäluokkaan?

Kyse on tilastojen analysoinnista. Siffahan on täällä perustellut asioita lähinnä ikäluokilla ja niiden erilaisilla menestysmittareilla. Siffa itse on määritellyt, että vuonna 1996 liitossa käyttöön otettu NS-laatuprojekti koski käytännössä kaikkia ikäluokkia luistelukoulusta vanhimpiin junnuihin. Vuonna -96 ikäluokat -83 ja -84 ovat olleet D- ja C-junnuja, eli aika monta vuotta on siten menty laatuprojektin puitteissa. Lisäksi nuo vuodet D-junnuista eteenpäin on juuri sitä aikaa, kun harjoittelu vasta kunnolla alkaa tavoitteellisesti ja aletaan oikeasti mittaamaan kuka haluaa huipulle. Voihan tähän keksiä kaikenlaisia selityksiä, miksei näillä ikäluokilla laatuprojekti vielä vaikuttanut, mutta samalla menee tilastoanalyysiltä aikalailla pohja.

Lisäksi tilastoista selviää sekin, että kokonaisuutta katsoen, Suomen junnuikäluokilla -71-76 ei mennyt kovin kaksisesti kun katsotaan arvokisamenestystä ja NHL-varausten määrää. Kuinka tämä suhtautuu tähän syöpävaikutukseen ja "silloin urheilu oli vielä urheilua" -mantraan?

Kun kerran aletaan tilastoilla perustelemaan asioita, niin perustellaan sitten kunnolla, eikä vain heilutella käsiä.

 

[Quattro]

Jatkuuko 'tämä pelleily' omassa seurassasi edelleen samaan tapaan kuin se jatkuu esimerkiksi HPK:n junnuissa? Ja jos ei, niin milloin muutitte toimintaanne ja miten muutitte toimintaanne?

Tuohon en pysty vastaamaan, koska en tiedä. Toivon kuitenkin kovasti, että tästä pelleilystä olisi jo päästy eroon.

 

[TosiFani]

Miksi siffan pitää perustella kasikolmosten ja -nelosten menestystä, kun hän kerran sanoo NS:n alkaneen täydellä höyryllä iskeä 88-ikäluokkaan? Omassa seurassani kasikasit selvisivät vielä melko vähällä, kasiysit oli ensimmäinen ikäluokka jossa tämä pelleily alkoi ihan täydellä voimalla.

Siffa puhuu jatkuvasti Nuoren Suomen pimeästä ajasta 1996 - 2005.

Tässäkö on sinun tietämyksesi Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelmasta, jota Nuori Suomi sinettiseurat toteuttivat tarkasti vuosien 1996-2005 aikana?

Oleellisinta olivat F-D ja C-B junioreille määrätyt yhteiset enimmäistapahtumat (harjoituksille ja peleille), joilla ei ollut mitään tekemistä huippu-urheilijoiksi kehittämisen kannalta.

Lainaukset siffan viesteistä tässä ketjussa.

Vuonna 1996 ikäluokat 1983 - 84 olivat 12 - 13 -vuotiaita eli D-junioreita. Miksi Nuori Suomi -järjestelmä ei muka iskenyt näihin? Täällä on esitetty useampaan kertaan kysymys, ratkaiseeko tulevan NHL-pelaajan kehityksen F - E -junioreissa saatu peliaika?

Siffan viestit ovat tarkoituksenhakuisia, niissä on ristiriitaisuuksia ja ikäviin kysymyksiin jätetään vastaamatta.

 

[Wäinö#16]

Tuolta linkin uumenista löytyy Seppäsen Esko ja Lehkosen Ismo keskustelemassa junioriurheilusta. Ihan mielenkiintoista jutustelua, vaikka toki monta kiinnostavaa aihettaa jääkin käsittelemättä. NS:kin oli jäänyt pieneksi alaviitteeksi, eikä sitä ainakaan kumpikaan heistä tuntunut nostavan urheilun suurimmaksi syöväksi ja alennustilan syypääksi.

Keskustelun ydinteesejä ja lääkkeitä olivat mielestäni monipuolinen lajikirjo, omatoimisen liikkumisen ja kaikenlaisen pelaamisen määrien kasvattaminen ja valmennuksen, erityisesti pienimmissä junnuissa, kuntoon laittaminen.

Kissa pöydälle – â€Menevätkö Veikkauksen rahat lasten urheiluun vai byrokratiaan?†| Jääkiekko | Urheilulehti.fi

 

[Fordél]

Tuolta linkin uumenista löytyy Seppäsen Esko ja Lehkosen Ismo keskustelemassa junioriurheilusta. Ihan mielenkiintoista jutustelua, vaikka toki monta kiinnostavaa aihettaa jääkin käsittelemättä. NS:kin oli jäänyt pieneksi alaviitteeksi, eikä sitä ainakaan kumpikaan heistä tuntunut nostavan urheilun suurimmaksi syöväksi ja alennustilan syypääksi.

Keskustelun ydinteesejä ja lääkkeitä olivat mielestäni monipuolinen lajikirjo, omatoimisen liikkumisen ja kaikenlaisen pelaamisen määrien kasvattaminen ja valmennuksen, erityisesti pienimmissä junnuissa, kuntoon laittaminen.

Jep, hyvää keskustelua, jossa puhutaan asioista suoraan ilman turhaa lässyttelyä. Seppäsen ja Lehkosen nostamista asioista on helppo allekirjoittaa lähes kaikki. Nuorta Suomea ei mainita kuin ihan lopussa. Ei taida olla siis näiden kahden mielestä mikään huippu-urheilun syöpä.

NS:n sijaan molemmat korostivat juuri oikeita asioita, kuten omatoimista liikuntaa ja monipuolista lajikirjoa. Ika toi hyvin esille sen kaikkein oleellisimman asian, joka on täälläkin esitetty: kun nykyinen junnumassa on jo perusosaamiselta niin heikkolaatuista niin siitä on vaikea tuottaa huippuja. Lapset ja nuoret pitää saada ihan pienestä pitäen paljon nykyistä enemmän liikkumaan ja pelaamaan monipuolisesti eri lajeja. Tätä "liikunnan riemua" ei pidä tuhota ja ottaa sitä haltuun aikuisten tai järjestelmän toimesta. Ika totesi hyvin, että antaa lasten pelata ja temmeltää. Sitten kun niitä väsyttää niin ne menee nukkumaan. Yksinkertaista.

Seppenen toi hyvin esille sen kuinka kilpailuakin pitää tottakai olla ja se on olennainen osa urheilua. Sen pitää olla rehellistä ja avointa, jotta kaikki tietää missä mennään. Ei lapsille pidä lähteä lässyttämään ja valehtelemaan vaan rehellisesti kertoa missä mennään ja mitä vaaditaan.

Ja järjestelmän ja aikuisten pitää vain luoda tälle kaikelle mahdollisimman hyvät puitteet, jossa jokainen pääsee liikkumaan ja pelaamaan. Tämän jälkeen vanhempien pitää vetäytyä taustalle, mielellään vaikka liikkumaan itse tai maalaamaan vaikka taidevaaseja.

 

[siffa]

Miksi siffan pitää perustella kasikolmosten ja -nelosten menestystä, kun hän kerran sanoo NS:n alkaneen täydellä höyryllä iskeä 88-ikäluokkaan? Omassa seurassani kasikasit selvisivät vielä melko vähällä, kasiysit oli ensimmäinen ikäluokka jossa tämä pelleily alkoi ihan täydellä voimalla.

Tässä tämä on kirjoitettu. Omien selvitysteni, jotka tein tänne kirjoittamiseni tueksi yli 6,5 vuotta sitten, mukaan täysi höyry olisi alkanut jo ikäluokan 1988 kanssa, mutta sinun mukaasi 1988-syntyneet pääsivät melko vähällä. Vielä vähemmällä pääsivät ikäluokat 1985-87, mutta jollain tosolla jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelma alkoi vaikuttaa jo niidenkin osalta.

Nyt on taas otettu täällä aika jälkeen vuoden 2006 esille (Seppänen/Ika Lehkonen), mutta se on jo toinen juttu kuin mitä oli Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman vuodet 1996-2005. Artturi Lehkonen (s.1995) sanoi Veikkaajassa 8/2012:"On se vaikuttanut, että nämä ikäluokat (1995-1996) ovat välttäneet Nuori Suomen. Toiminta on ollut kilpailuhenkistä, mikä on auttanut pajon". Jukka Rautakorpi mainitsee samassa jutussa, että Nuori Suomi-järjestelmän aikana lajiosaamisen ja virtuositeetin tukeminen jäi huomiotta ja näin huippu-urheilun näkökulmasta vaatimustaso huomaamatta tipahti.

 

[Fordél]

Nyt on taas otettu täällä aika jälkeen vuoden 2006 esille (Seppänen/Ika Lehkonen), mutta se on jo toinen juttu kuin mitä oli Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman vuodet 1996-2005.

Missä Lehkonen ja Seppänen sanovat käsittelevänsä vuoden 2006 jälkeistä aikaa?

Jukka Rautakorpi mainitsee samassa jutussa, että Nuori Suomi-järjestelmän aikana lajiosaamisen ja virtuositeetin tukeminen jäi huomiotta ja näin huippu-urheilun näkökulmasta vaatimustaso huomaamatta tipahti.

Tärkeä lausunto arvovaltaiselta kiekkovaikuttajalta ja tästä olisi mielenkiintoista kuulla lisää. Miten esim. NS on vähentänyt virtuositeetin tukemista? Ei sillä, uskon edelleen, että virheitä on tehty NS:n tulkinnassa. Silti olisi mukava saada vähän kättä pidempää aina näistä ongelmakohdista.

 

[siffa]

siffa ansiokkaasti ja taajaan ottaa tekstinpätkiä milloin mistäkin julkaisusta tai tilastoista ja tässä sinulle seuraava pähkinä purtavaksi. Logiikka, jolla perustelet ja refereearat NS-aikaa,(joka siis tuhosi kaikki potentiaaliset NHL-pelaajat) on kerta kaikkiaan aivan omaa luokkaansa.

En ole noin kirjoittanut, vaan olen todennut, että viime kaudella vuonna 1988 ja sen jälkeen syntyneitä NHL-pelaajia oli Suomesta yksi eli Teemu Hartikainen. Minusta tilanne on erittäin huono, kun verrataan naapurimaa Ruotsiin, jossa olosuhteet ovat lähes samanlaiset kuin Suomessa ja, jossa huippujuniorituotannon nousu tehtiin jääkiekon juniorijärjestelmän muutoksen avulla.

 

[Colisee Pepsi]

...Nyt on taas otettu täällä aika jälkeen vuoden 2006 esille (Seppänen/Ika Lehkonen), mutta se on jo toinen juttu kuin mitä oli Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman vuodet 1996-2005. Artturi Lehkonen (s.1995) sanoi Veikkaajassa 8/2012:"On se vaikuttanut, että nämä ikäluokat (1995-1996) ovat välttäneet Nuori Suomen. Toiminta on ollut kilpailuhenkistä, mikä on auttanut pajon"...

Joko toimittaja on pistänyt omiaan tai Lehkonen on ymmärtänyt kysymyksen väärin, sillä tämä ei pidä paikkaansa. Artturi Lehkonen on tasan tarkkaan käynyt Nuoren Suomen systeemin läpi: F-junnuna poikittaisella kentällä, E-junnuissa pelannut hihanauhoilla, tasapitkät vaihdot vihellyksestä, lämikielto, taklausrajoitukset jne. jne.
Hän on tosin aina pelannut useammassa ikäluokassa, ts. oman ikäluokkansa lisäksi vanhemmissa -93 ja -94 -syntyneiden joukkueissa.
Eli Lehkonen on saanut peliaikaa ja vastuuta myös vanhempien joukkueissa, aivan kuten jokaisen lahjakkaan pelaajan kuuluisi saada. Tämä on vain ja ainoastaan kiinni valmentajista/joukkueista/seurasta, sitä ei Nuori Suomi ole koskaan estänyt.

 

[msg]

Koska nimimerkki siffan anti tähän ketjuun on satoja viestejä, niin sen oleellisen muutoksen vuosien 2006 ja 2012 välillä löytäminen on vähän aikaa vievää.

Tammikuulta 2009 löysin tällaisen viestin viitaten suomalaiseen juniorijärjestelmään:

Tänä päivänä tiedämme, että muutos on vain tehtävä ja se tehdään. Sitä, minkälainen muutos tulee olemaan, tuskin tietää vielä kukaan.

Voisitko siffa omista viesteistäsi kaivaa nyt ne konkreettiset muutokset, jotka tehtiin jo kaksi vuotta ennen kuin kirjoitit, että muutoksia pitää tehdä, mutta että muutoksia tiedä vielä kukaan.

 

[msg]

siffa kirjoitti 20.02.2009, 16:42:

Saa nähdä, mitä muutoksia tapahtuu Nuori-Suomen Jääkiekkoliiton nykyisiin linjauksiin F-D junioreissa. Toivottavasti tuolle tärkeimmälle herkkyysikäkaudelle palkataan myös kova ammattilainen, joka tekee tarvittavat uudet linjaukset huippukiekkoilijoiden kehittämiselle lapsuusiässä. Tämän pestin on oltava sitten vähintään 5 vuotta kestävä.

Tämä siis kolme vuotta sen jälkeen kun muutoksia oli jo tehty.
Luin siffan viestejä vuosilta 2007 - 2009 ja niissä toistettiin, että muutoksia pitää tehdä, muutoksia tullaan tekemään, mutta yhtään ihan todellista toteutunutta muutosta en siffan viesteistä löytänyt.

Otetaan muutama poiminta:

kirjoitettu 08.01.2009, 12:07

Suomen juniorijääkiekkoilijat palaavat muutaman vuoden päästä taas kamppailemaan mitaleista, kunhan Jääkiekkoliitto tekee vihdoinkin tarvittavat muutokset juniorijärjestelmäänsä. Siinä mielessä Suomen nuorten jääminen Kanadan MM-kisoissa karsintasarjaan oli vain hyväksi.

siffa kirjoitti 20.11.2008, 19:04

Saa nähdä, otetaanko juniorijärjestelmän remontoimisessa meillä radikaalit otteet käyttöön niinkuin tehtiin 8 vuotta sitten Ruotsissa. Ruotsissa homma onnistui, miksei näin kävisi myös Suomessa.

siffa kirjoitti:
09.10.2008, 13:20

Kekäläinen toteaa, että Suomella on nyt kiire tehdä tarvittavat muutokset. Suomen jääkiekkoilun on organisoitava uudelleen lajiin pyrkivän lahjakkuuden arviointi ja sen jalostaminen.

Ja samalaisia voin postata tusinan lisää.

Kysynkin siis uudelleen, että mikä muuttui vuonna 2007 verrattuna aikaisempaan?

 

[Ribarista ylös!]

En ole noin kirjoittanut, vaan olen todennut, että viime kaudella vuonna 1988 ja sen jälkeen syntyneitä NHL-pelaajia oli Suomesta yksi eli Teemu Hartikainen. Minusta tilanne on erittäin huono, kun verrataan naapurimaa Ruotsiin, jossa olosuhteet ovat lähes samanlaiset kuin Suomessa ja, jossa huippujuniorituotannon nousu tehtiin jääkiekon juniorijärjestelmän muutoksen avulla.

Ei siffa. ei näin. Tästähän ei ollut edes kysymys vaan kysymys kuluu: Tuo samainen logiikkasi varmasti vahvistaa myös sen että kaikki ne joukkueet ja/tai seurat, jotka noudattivat NS-ohjeistusta kirjaimellisesti , eivät ole menestyneet missään juniorisarjoissa? Tasapäistäminenhän pitäisi johtaa juuri tähän eikö? Hyvästä tai paremminkin menestyvästä joukkueesta tehdään keskinkertainen jne.

 

[msg]

Sen sijaan tanskalaiset Philip Larsen, Lars Eller ja Mikkel Boedker olivat joukkueidensa selkeitä profiilipelaajia NHL:ssä viime kaudella, yhteensä heille tuli 216 ottelua.

Nämä tanskalaiset profiilipelaajat muuten ovat kaikki lähteneet alaikäisinä toiseen maahan pelaamaan jääkiekkoa eli laskisin nämä veijarit enemmin ruotsalaiskiintiiöön kuin nostaisin esiin esimerkkinä tanskalaisesta huippupelaajatuotannosta, josta suomalaisten pitäisi oppia.

 

[TosiFani]

...NHL-pelaajamäärien määrää ei liene syytä enää kerrata muuten kuin, että viime vuonna ei ollut Suomella ainuttakaan vuoden 1986 jälkeen syntynyttä profiilipelaajaa NHL:ssä, kun Tanskallakin oli heitä kolme.

Ja nämä tanskalaiset NHL-pelaajat ovat Tanskan jääkiekkoliiton juniorijärjestelmän ansioita? Käsittääkseni kyseessä vastaava järjestelmä kuin Liettuan uimaliitolla, Matikaisen Penalta kopioitu, lähtekää menemään kun vielä pääsette! -järjestelmä.

 

[Ribarista ylös!]

siffa please: tiedätkö todellakin millaiset olosuhteet Ruotsissa on vai sorrutko taas lähteisiin joihin ei välttämättä kannata kuitenkaan sokeasti luottaa? Ihan esimerkinomaisesti hallitilanteesta: jokunen vuosi sitten pelkästään suur-Tukholman alueella oli yhtä paljon katettuja jäähalleja kuin koko Suomessa yhteensä. Lisäksi jääkiekon harrastaminen on kuluiltaan maksajille eli vanhemille n. 10% Suomeen vastaaviin verrattuna; meillä kk maksu oli 120 € ja heillä KAUSIMAKSU 120 €.(lähde: juniorijääkiekkoturnauksen aikana smalltalk Tukholman kupeessa)

Seuroissa on myös palkattuja työntekijöitä kokopäivätoimisissa tehtävissä: olisikohan vaikkapa junnupuolella esim. TICH:lla tai KiVa:lla yhtään palkattua työntekijää hoitamaan junnupuolen valmennusta yms. tehtäviä?

En viitsi vetää muita lajeja tähän sen enempää mutta esimerkin vuoksi voin mainita että Söderteljen SS(uimaseura):llä on oma halli (8x25m) 24 h omassa käytössään ja heillä on 8 palkattua kokopäiväistä työntekijää. Kerroppa joku urheiluseura Suomesta jolla on vastaavat puitteet?

Älä siis enää viitsi valehdella asioista joista et todellisudessa mitään tiedä; mene Ruotsiin, keskustele, selvitä ja esitä sitten faktoja.

 

[siffa]

Olen odotellut kokemuksia lisää NS-säännöistä vuosilta 1996-n.2005. Noina vuosina JKL:n määräykset ja ohjeet olivat erilaiset, mitä ne ovat olleet sen jälkeen. Olen käynyt tämän läpi jo aiemmin, mutta kertaus on opintojen äiti.

Nuori Suomi-päällikkö Eero Lehti lähetti 2.5.1996 SJL:n mallin jääkiekkoseuroille sisäisiksi pelisäännöiksi. Eero Lehti oli käyttänyt tekstinsä pohjana lahtelaisen Kiekkoreipas ry:n työvaliokunnan vuonna 1995 seuralleen tekemiä sisäisiä pelisääntöjä. Suomen Jääkiekkoliitto teki sitten nettisivuilleen kohtaan Juniorikiekkosäännöt alaotsikoksi SJL:n malli seurojen sisäisiksi pelisäännöiksi:

Urheilutoiminta (vain olennaiset tähän keskusteluun kuuluvat kohdat):

Joukkueiden muodostaminen:.... Kaikissa kolmessa ikäryhmässä (F,E,D) kaikki muodostettavat joukkueet ovat tasavahvoja... Eri joukkueisiin sijoittamisiin liittyvät asiat ratkaisevat yhteistyössä lasten vanhemmat ja joukkueiden ohjaajat.

Kohdassa Ohjaustoiminta sanotaan mm.: Toimintavuoden aikana F-E juniorijoukkueilla voi olla viikossa enintään kolme yhteistä tapahtumaa. Tapahtumaksi katsotaan palaverit, kuiva- ja jääharjoitukset sekä koti- ja vieraspelit. Tapahtumien kestoksi suositellaan enintään 60 minuuttia. F-E- juniorijoukkueiden kolmesta viikottaisesta yhteisestä tapahtumasta jääharjoituksia saa olla vain kaksi. D-junioreilla voi toimintavuoden aikana olla viikossa enintään neljä yhteistä tapahtumaa. Tapahtuman kestoksi suositellaan enintään 90 minuuttia. D-juniorijoukkueiden neljästä yhteisestä viikottaisesta tapahtumasta jääharjoituksia saa olla enintään kolme.

Peluuttaminen: Seura sitoutuu siihen, että lapsia (F,E,D) peluutetaan sekä yhden ottelun sisällä, että koko pelikauden puitteissa tasapuoisesti. Tasapuolisuus koskee sekä sarja-, että harjoitusotteluita.

Noilla säännöillä mentiin n. 10 vuotta. Sitten ne muutettiin Jääkiekkoliiton toimesta (2005-2006). Olennainen, täällä käytyyn keskusteluun liittyvä, muutos on kirjattu kohtaan E-juniorit: Tässä vaiheessa toiminnassa alkaa monessa seurassa eriyttäminen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että eri taito- ja motivaatiotasolla olevat lapset eriytetään omiin harrastusryhmiinsä.... Alueilla järjestetään sarjatoimintaa nk. "tasosarjoissa". Tasoja voi olla alueista riippuen kahdesta neljään.

Kun nämä Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman säännöt ja määräykset eivät ilmeisesti ole herättäneet täällä kiinnostusta, niin lainaan itseäni viestillä, jonka kirjoitin 24.8.2012. Käyn hakemassa sieltä vielä yhden tai kaksi lainausta omista kirjoituksistani, ettei tarvitse tehdä aivan alusta alkaen isoa työtä uudelleen.

 

[siffa]

Minä kirjoitin tästä tasoryhmiin jakamisesta Jääkiekkoliiton Nuori Suomen Urheilutoiminnan säännöistä (koskien vuosia 1996-2005) suoraan jo aiemmin. Et kommentoinut näitä millään lailla. Kertaan vähän pitemmällä lainauksella kohdasta Joukkueiden muodostaminen F-D juniorijoukkueille: Kaikissa kolmessa ikäryhmässä (F,E,D) kaikki muodostettavat joukkueet ovat tasavahvoja. Saman ikäryhmän eri joukkueisiin sijoittamisen ensisijaisena taustana on kodin sijainti pääasialliseen harjoituspaikkaan nähden. Koska pelaajien väliset kaveruussuhteet kuitenkin ovat toisaalta tärkein tekijä, kun lapset arvioivat harrastuksensa nautittavuutta, nämä pyritään ottamaan huomioon harjoitusryhmiä rakennettaessa. Eri joukkueisiin sijoittamisiin liittyvät asiat ratkaisevat yhteistyössä lasten vanhemmat ja joukkueiden ohjaajat. Seuran puolesta kysymyksiin ottaa tarvittaessa kantaa valmennuspäällikkö. Kohdassa Peluuttaminen määrätään seuraavasti: Seura sitoutuu siihen, että lapsia peluutetaan sekä yhden ottelun sisällä, että koko pelikaudenkin puitteissa tasapuolisesti. Tasapuolisuus koskee sekä sarja-, että harjoitusotteluita.

Yhteenvetona totean, että Jääkiekkoliitto määräsi (vuosiksi 1996-2005), että seuran sisällä on muodostettava tasavahvoja joukkueita. Näitä seuran sisäisiä tasavahvoja joukkueita on peluutettava pelaajakohtaisesti tasapuolisesti koko kauden ajan.

Tilanne muuttui kaudeksi 2006 ja Jääkiekkoliiton Nuori Suomi ohje oli seuraanlainen koskien E-junioreita: Tässä vaiheessa toiminnassa alkaa monessa seurassa eriyttäminen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että eri taito- ja motivaatiotasolla olevat lapset eriytetään omiin harrastusryhmiinsä. Luontevinta tämä on toteuttaa harjoitustapahtuman sisällä. Tällä tavoin toimimalla jokainen lapsi pääsee nauttimaan riittävän haastavasta oman tasoisesta urheilusta. D-junioreiden kohdalla mainitaan asia jo varsin yksiselitteisesti, että kaikki sarjat toteutetaan nk. "tasosarjoina". Tasoja voi D-junioreilla olla alueesta riippuen kahdesta neljään, jopa viiteenkin tasoon.

Tässä toinen viestini koskien ajanjaksoa 1996-2005 sekä 2006 alkanutta muutosta juniorijärjestelmään. Nythän Jääkiekkoliitolla on myös toimintaa G-junioreille (peruskoulun ensiluokkalaisille). G-F juniorit ovat Leijonaliigaa pelaavia alakouluikäisiä lapsia. E-juniorit käyvät peruskoulun neljättä ja viidettä luokkaa. Yo. eriyttämisen lisäksi E-junioripeleissä on sääntörajotteita mm. peliajan ja peluuttamisen osalta. Tarkoituksena rajoitteilla on, että jokainen mukaanotettu lapsi saa pelata tasavertaisesti. E-juniorijoukkueissa on yleensä kolmesta neljään tapahtumaa viikossa, kun vuosina 1996-2005 E-junioreilla sai olla viikossa enintään kolme yhteistä tapahtumaa (palaverit, kuiva- ja jääharjoitukset sekä koti- ja vieraspelit).

 

[siffa]

Jukka Rautakorpi mainitsee samassa jutussa, että Nuori Suomi-järjestelmän aikana lajiosaamisen ja virtuositeetin tukeminen jäi huomiotta ja näin huippu-urheilun näkökulmasta vaatimustaso huomaamatta tipahti.

Taas lainaan ensin itseäni ja vastaan Fordélille, joka kiinnostui tästä Jukka Rautakorven lausunnosta ja halusi kuulla tähän liittyen lisää. Minusta tämä on päivänselvä asia, kun tarkastelee Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman määräyksiä ja sääntöjä Jääkiekkoliiton Nuori Suomi-sinettiseuroille. Tuon ohjelman toteuttaminen ei tukenut millään mittarilla mitaten virtuoosimaisen lajiosaamisen kehitystä riittävän laajasti, mitä on edellytettävä huippujunioreita tuottavalta juniorijärjestelmältä.

Urheilun (tässä tapauksessa jääkiekon) lajiosaaminen ja virtuoositeetti syntyvät harjoittelemisen tuloksena. Tästä on tehty paljon tutkimustyötä maailmalla ja Suomessakin. Urheilusuoritus vaatii erilaisia fyysis-motorisia taito-ominaisuuksia, kuten taitoa, nopeutta, voimaa, aerobista ja anaerobista kestävyyttä sekäliikkuvuutta. Näitä kaikkia ominaisuuksia säätelevät tuki- ja liikuntaelimet, sisä- ja sukupuolielimet sekä hermosto. Yhdessä nämä kaikki ominaisuudet muodostavat kattavan kuvan ihmisen fyysisestä kunnosta ja toimintakyvystä. Sen takia jokaisella ominaisuudella on oma herkkyyskautensa, jolloin kehitys on erityisen nopeaa. Valmentajien olisikin tärkeää tiedostaa nämä herkkyyskaudet, jotta kehitystä tapahtuisi lapselle mielekkäällä tavalla (Armstrong 2006).

Harjoittelussa tulee olla keskimäärin 10 000 toistoa, jotta haluttu liike automatisoituu hermostossa. Hermoston kehittyminen nuorena ja kehityksen hidastuminen 12 ikävuoden kohdalla tarkoittaa valmennuksellisesta näkökulmasta myös sitä, että lapsen tekniikka on hiottava jo nuorena oikeanlaiseksi, koska lapsena väärin opitun tekniikan poisoppiminen ja oikealla tekniikalla korvaaminen on hyvin vaikeaa jo ylä-asteikäiseltäkin (Korkeankangas 2003, Häkkinen 2007).

 

[Wäinö#16]

Taas lainaan ensin itseäni ja vastaan Fordélille, joka kiinnostui tästä Jukka Rautakorven lausunnosta ja halusi kuulla tähän liittyen lisää. Minusta tämä on päivänselvä asia, kun tarkastelee Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman määräyksiä ja sääntöjä Jääkiekkoliiton Nuori Suomi-sinettiseuroille. Tuon ohjelman toteuttaminen ei tukenut millään mittarilla mitaten virtuoosimaisen lajiosaamisen kehitystä riittävän laajasti, mitä on edellytettävä huippujunioreita tuottavalta juniorijärjestelmältä.

Urheilun (tässä tapauksessa jääkiekon) lajiosaaminen ja virtuoositeetti syntyvät harjoittelemisen tuloksena. Tästä on tehty paljon tutkimustyötä maailmalla ja Suomessakin. Urheilusuoritus vaatii erilaisia fyysis-motorisia taito-ominaisuuksia, kuten taitoa, nopeutta, voimaa, aerobista ja anaerobista kestävyyttä sekäliikkuvuutta. Näitä kaikkia ominaisuuksia säätelevät tuki- ja liikuntaelimet, sisä- ja sukupuolielimet sekä hermosto. Yhdessä nämä kaikki ominaisuudet muodostavat kattavan kuvan ihmisen fyysisestä kunnosta ja toimintakyvystä. Sen takia jokaisella ominaisuudella on oma herkkyyskautensa, jolloin kehitys on erityisen nopeaa. Valmentajien olisikin tärkeää tiedostaa nämä herkkyyskaudet, jotta kehitystä tapahtuisi lapselle mielekkäällä tavalla (Armstrong 2006).

Harjoittelussa tulee olla keskimäärin 10 000 toistoa, jotta haluttu liike automatisoituu hermostossa. Hermoston kehittyminen nuorena ja kehityksen hidastuminen 12 ikävuoden kohdalla tarkoittaa valmennuksellisesta näkökulmasta myös sitä, että lapsen tekniikka on hiottava jo nuorena oikeanlaiseksi, koska lapsena väärin opitun tekniikan poisoppiminen ja oikealla tekniikalla korvaaminen on hyvin vaikeaa jo ylä-asteikäiseltäkin (Korkeankangas 2003, Häkkinen 2007).

Nyt niputat Nuori Suomen alle sellaisia asioita, jotka eivät sinne kuulu. On hyvä pitää erillään Jääkiekkoliiton valmennusjärjestelmä, sekä sitten Nuori Suomi -ideologia, josta voidaan ottaa piirteitä mukaan seurojen toimintaan.

Sehän on selvä asia, että Suomen jääkiekon valmennusjärjestelmä ei ole pystynyt vastaamaan kaikkiin haasteisiin. Ei tässäkään ketjussa kukaan ole ollut sitä mieltä, että liitossa on tehty pelkästään loistavaa työtä. Valmennusjärjestelmä ylipäänsä on sellainen prosessi, ettei siinä koskaan tulla valmiiksi. Nyt yrität vääntää keskustelua siihen suuntaan, että kaikki valmennusjärjestelmän virheet on peräisin Nuori Suomesta.

Omasta mielestäni valmennusjärjestelmää voidaan kehittää loputtomasti ilman, että luovutaan NS-periaatteista.

 

[Fordél]

Taas lainaan ensin itseäni ja vastaan Fordélille, joka kiinnostui tästä Jukka Rautakorven lausunnosta ja halusi kuulla tähän liittyen lisää. Minusta tämä on päivänselvä asia, kun tarkastelee Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman määräyksiä ja sääntöjä Jääkiekkoliiton Nuori Suomi-sinettiseuroille. Tuon ohjelman toteuttaminen ei tukenut millään mittarilla mitaten virtuoosimaisen lajiosaamisen kehitystä riittävän laajasti, mitä on edellytettävä huippujunioreita tuottavalta juniorijärjestelmältä.

Olennainen kysymys kuuluu: oliko Nuoren Suomen tehtävänä tukea virtuoosimaisen lajiosaamisen kehitystä?

 

[msg]

Tässä toinen viestini koskien ajanjaksoa 1996-2005 sekä 2006 alkanutta muutosta juniorijärjestelmään. Nythän Jääkiekkoliitolla on myös toimintaa G-junioreille (peruskoulun ensiluokkalaisille). G-F juniorit ovat Leijonaliigaa pelaavia alakouluikäisiä lapsia. E-juniorit käyvät peruskoulun neljättä ja viidettä luokkaa. Yo. eriyttämisen lisäksi E-junioripeleissä on sääntörajotteita mm. peliajan ja peluuttamisen osalta. Tarkoituksena rajoitteilla on, että jokainen mukaanotettu lapsi saa pelata tasavertaisesti. E-juniorijoukkueissa on yleensä kolmesta neljään tapahtumaa viikossa, kun vuosina 1996-2005 E-junioreilla sai olla viikossa enintään kolme yhteistä tapahtumaa (palaverit, kuiva- ja jääharjoitukset sekä koti- ja vieraspelit).

Kuvaamasi muutokset ovat minusta aika marginaalisia ja vuosien 2007 - 2009 kirjoittamiesi kymmenien viestien perustella mielestäsi täysin riittämättömiä. Katsoin myös, että lainasit elokuista viestiäsi, jota näytät eilen vielä muokanneen...

Mutta kuten sanottua, niin vuonna 2009 odotit vielä muutoksia:

siffa kirjoitti 08.01.2009, 12:07

Suomen juniorijääkiekkoilijat palaavat muutaman vuoden päästä taas kamppailemaan mitaleista, kunhan Jääkiekkoliitto tekee vihdoinkin tarvittavat muutokset juniorijärjestelmäänsä. Siinä mielessä Suomen nuorten jääminen Kanadan MM-kisoissa karsintasarjaan oli vain hyväksi.

Ja tässä siis liigaseuran 11-vuotiaiden junnujen nykytila:

• Kaikki ovat tervetulleita HPK-01 ja nuorempiin. Ainoastaan maksujen maksamattomuus, vanhempien jatkuva pelisääntöjen vastainen toiminta tai pelaajan toistuva joukkueen toiminnan häiritseminen voivat estää pelaajaa olemasta osa joukkuetta.

• Joukkueella ei ole kilpailullisia tavoitteita. Lasten yksilölliset ominaisuudet ja kehitysvaihe otetaan huomioon joukkueen toiminnassa.

• Valmentaja jakaa peliaikaa tasapuolisesti.

Peräänkuulutit vielä vuonna 2009 jääkiekkoliittoa tekemään radikaaleja muutoksia vaikka viestiesi mukaan muutokset tehtiin jo vuonna 2007. Kovin ristiriitaista ja sekavaa.

Pitänee vielä lukea viestisi läpi vuosilta 2009 - 2012 ja yrittää selvittää missä vaiheessa lakkasit vaatimasta radikaaleja muutoksia juniorijärjestelmään, jota siis viestiesi perusteella muutettiin jo 2007.

 

[siffa]

Ja nämä tanskalaiset NHL-pelaajat ovat Tanskan jääkiekkoliiton juniorijärjestelmän ansioita? Käsittääkseni kyseessä vastaava järjestelmä kuin Liettuan uimaliitolla, Matikaisen Penalta kopioitu, lähtekää menemään kun vielä pääsette! -järjestelmä.

Piti seurata Lukon tanskalaisten pelaamista, ennenkuin kommentoin heistä mitään muuta kuin, että ovat NHL-profiilipelaajia. Taitavat tanskalaiset NHL-pelaajat ovat Tanskan jääkiekon juniorijärjestelmän tuotteita jokainen. Tanskassa on osattu kehittää tuota Rautakorven mainitsemaa lajitaidon virtuoositeettia lapsille ja junioreille. Tanskan olosuhteet ovat riittäneet tuohon tasoon, joten kyllä Suomessa pitäisi pystyä lähelle ruotsalaisten tasoa, koska olosuhteet jääkiekolle meillä ovat erittäin hyvät.

 

[Keltainen Jaffa]

Lukon tanskalaisista

Mikkel Bodker pelasi 15-vuotiaaksi asti Tanskassa, ja siirtyi sitten ruotsalaisseura Frölundaan. Eli ihan tarpeeksi vuosia Tanskassa, että voidaan todeta jätkän saaneen hyvät pohjat Tanskan junnuista, mutta Ruotsi jalosti huipulle.

Philip Larsen myös 15-vuotiaana Ruotsiin, Rögle BK:n junioriakatemiaan.

Frans Nielsen 17-vuotiaana Elitserieniin.

En kyllä lukisi näitä tapauksia täysin tanskalaisjuniorituotannon piikkiin, vaikka lapsuus kuluikin Tanskanmaalla, niin kuin en lukisi esim. London Knightsin tähtipakki Olli Määttää Nuoren Suomen tuotannoksi. Ne tärkeimmät vuodet NHL-varauksen ja sitä myötä NHL:än pääsemisen takaamiseksi on vietetty jossakin ihan muualla kuin kotimaassa.

 

[siffa]

Mikkel Bodker pelasi 15-vuotiaaksi asti Tanskassa, ja siirtyi sitten ruotsalaisseura Frölundaan. Eli ihan tarpeeksi vuosia Tanskassa, että voidaan todeta jätkän saaneen hyvät pohjat Tanskan junnuista, mutta Ruotsi jalosti huipulle.

Philip Larsen myös 15-vuotiaana Ruotsiin, Rögle BK:n junioriakatemiaan.

Frans Nielsen 17-vuotiaana Elitserieniin.

Todistat tässä vastaansanomattomasti, että tärkeät vuodet lajin teknillisten taitojen kehittämiseksi on vietetty Tanskassa. Samoin aerobinen ja anaerobinen pohja on tehty Tanskassa. Liikkuvuudelle on luotu myös pohja kotimaassa. Jääkiekon vaatima hermostotoiminta on viritetty oikeaksi tärkeinä herkkyyskausina. Juniorityö on tehty Tanskan jääkiekon juniorijärjestelmän parissa ja Tanskassa tehty pohjatyö on jalostettu sitten Ruotsissa ja sen jälkeen NHL:ssä.

En kyllä lukisi näitä tapauksia täysin tanskalaisjuniorituotannon piikkiin, vaikka lapsuus kuluikin Tanskanmaalla, niin kuin en lukisi esim. London Knightsin tähtipakki Olli Määttää Nuoren Suomen tuotannoksi. Ne tärkeimmät vuodet NHL-varauksen ja sitä myötä NHL:än pääsemisen takaamiseksi on vietetty jossakin ihan muualla kuin kotimaassa.

Minä pistän juniorina tehdyn pohjatyön täysin tanskalaisjuniorituotannon piikkiin. Olli Määttä on Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman tuote, jonka jalostaminen mahdolliseksi NHL-pelaajaksi olisi onnistunut myös Suomessa. Hänen kohdallaan huipuksi jalostaminen tapahtuu kuitenkin Pohjois-Amerikassa.