Nuori Suomi ry

[Keltainen Jaffa]

Sinä annoit kaksi pientä kuntaa, Herningin ja Rödeveren, joissa tehty jääkiekon juniorityö selittää Tanskan NHL-pelaajatuotannon. Noissa kunnissa on 46 000 ja 37 000 asukasta, eli asukasmassaksi riittää tuo määrä NHL-profiilipelaajien tuottamiseksi, kun muiden lajien kanssa kilpailussa jääkiekkoon ohjautuu suhteellisen pieni määrä junioripelaajia. Rekisteröityjen pelaajien määrä ei päätä huimaa, mutta on riittävä NHL-profiilipelaajien tuotannon kannalta.

Periaatteessa noinkin, mutta jos osan noista nykyisistä NHL-pelaajista perhe muutti muualta Herningiin ja Rödeveen jääkiekon perässä, kun pelaaja oli pieni, niin eihän näitä pelaajia voi laskea Herningin ja Rödeveren kuntien tarjoamiin massoihin. Ja pari peluria muualta vaikuttaa todella paljon näissä laskuissa.

Vastaisit msg:lle, hitto vie.

 

[siffa]

Periaatteessa noinkin, mutta jos osan noista nykyisistä NHL-pelaajista perhe muutti muualta Herningiin ja Rödeveen jääkiekon perässä, kun pelaaja oli pieni, niin eihän näitä pelaajia voi laskea Herningin ja Rödeveren kuntien tarjoamiin massoihin. Ja pari peluria muualta vaikuttaa todella paljon näissä laskuissa.

Siitä voitanee olla samaa mieltä, että NHL-profiilipelaajien kasvattamiseksi ei Tanskassa ole tarvittu isoja asukaslukuja eikä isoja pelaajamassoja. Jäähalliverkosto lienee myös aika vaatimaton Tanskassa. Suomen olosuhteet ovat kaikin puolin moninkertaisesti paremmat, mutta onnettoman Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman vaikutuksesta putosimme kovimpien kilpailimaidemme kelkasta huippujuniorituotannossa. Tämän seurauksena olemme nyt joutuneet vertaamaan Tanskaa ja Suomea NHL-profiilipelaajien määriä vuonna 1988 ja sen jälkeen syntyneiden jääkiekkoilijoiden osalta. Sillä mittarilla tarkasteltuna olemme jääneet myös Tanskasta jälkeen, mikä ei varmasti ollut Jääkiekkoliiton tavoitteena silloin 1990-luvun puolessavälissä, kun juniorijärjestelmää terävöitettiin laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman toimesta.

 

[Keltainen Jaffa]

Siitä voitanee olla samaa mieltä, että NHL-profiilipelaajien kasvattamiseksi ei Tanskassa ole tarvittu isoja asukaslukuja eikä isoja pelaajamassoja. Jäähalliverkosto lienee myös aika vaatimaton Tanskassa. Suomen olosuhteet ovat kaikin puolin moninkertaisesti paremmat, mutta onnettoman Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman vaikutuksesta putosimme kovimpien kilpailimaidemme kelkasta huippujuniorituotannossa. Tämän seurauksena olemme nyt joutuneet vertaamaan Tanskaa ja Suomea NHL-profiilipelaajien määriä vuonna 1988 ja sen jälkeen syntyneiden jääkiekkoilijoiden osalta. Sillä mittarilla tarkasteltuna olemme jääneet myös Tanskasta jälkeen, mikä ei varmasti ollut Jääkiekkoliiton tavoitteena silloin 1990-luvun puolessavälissä, kun juniorijärjestelmää terävöitettiin laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman toimesta.

Jaahas, tällaista taas.

Tanskassa on ollut vissiin reilut 60 vuotta "huippu"jääkiekkotoimintaa, ja he ovat tuottaneet hädin tuskin edes kahden käden sormilla laskettavan määrän NHL-pelaajia, joista suurin osa on vielä tullut kahdesta eri kunnasta ehkä 2-4:n eri valmentajan ansiosta. Tanskaan sattui aallonharja silloin kun me oltiin aallonpohjassa. Pikku juttu.

 

[msg]

Liigassa erinomaisesti menestyneen seuran eli HPK:n sivuja tutkiessa olen tullut siihen tulokseen, että Nuori Suomella on vieläkin hyvin suuri vaikutus suomalaiseen pelaajatuotantoon. Kuten johtava sinettiseuravalmentaja meitä opettaa, niin intohimo tuottaa kilpailemista, ja velttouden aiheuttaa kilpailemisen puute. Tämän liigassa erinomaisesti menestyneen seuran junioreissa alle 13-vuotiaille ja nuoremmille ei aseteta seuran eikä joukkueen puolesta kilpailullisia tavoitteita ja peliaikaa jaetaan tasapuolisesti.

Suosittelisinkin ketjua luultavasti lukevalle johtavalle sinettiseuravalmentajalle, että ryhtyisi sanojen sijaan tekoihin ja tekisi HPK:sta oikean urheilun lähtökohdista lähtevän oikean urheiluseuran, kun nyt seura on omien sanojensa mukaan liikunnan malliseura, joka tuottaa lasten ja nuorten tarpeista lähtevää laadukasta Nuori Suomi- urheilutoimintaa yhteiskunnallisen ja sosiaalisen vastuunsa puitteissa. Eli oma pesä pitäisi aivan ensimmäisenä laittaa kuntoon sen sijaan, että istuu näppäimistön takana jurputtamassa.

 

[Salama15]

Jotta saataisiin lihaa luiden ympärille, täytyisi tietää mitä he ovat tehneet junnuna.

Niin, ovatko nämä tanskalaiset "superpelaajat" pelanneet esim. jalkapalloa tai käsipalloa pikkumiehinä lätkän ohella? Kys.lajeissa on valtavasti asioita jotka tukevat ja kehittävät jääkiekossa tarvittavia fyysisiä ominaisuuksia => osaava käsiskoutsi saa poikien herkkyysiässä kehitettyä koordinaatio_ketteryys_tasapaino-ominaisuudet huippuunsa siinä kuin lätkäkoutsikin, joten mielestäni on täysin turhaa vetää yhtäläisyysmerkkejä jonkun hemmetin Tanskan "juniorijärjestelmän" ja näiden poikkeustapausten välille.

Ja ihan kuriositeettina, ote ihka oikeasta elämästä poissa virtuaali-maailman valeasiantuntijuudesta; kun 98-syntyneiden lätkäjunnujen kanssa joku vuosi takaperin pelattiin kuivatreeninä futista, säbää tai ihan mitä peliä hyvänsä, tai kun pojat olivat muiden harrastustensa (esim. käsipallo) parissa, tuli yksi asia hyvin selväksi => ne kundit, jotka peliä "johtivat" kaukalossa johtivat sitä myös kaikissa muissa lajeissa!

Pelikäsitys kehittyy kaikissa joukkuepeleissä jos on kehittyäkseen ja jos en nyt aivan väärin muista (korjatkaa toki jos olen väärässä) eivät nämä juutit ole päässet NHL:ään huipputaitonsa vuoksi? He nyt vaan ovat erinomaisia yleispelaajia ja tuota aspektia pystytään kehittämään ja ennen kaikkea oppimaan myös 15-20 vuotiaana sikäli kun kyse on urheilullisesti monilahjakkaasta kaverista joka on pikkujunnuna tehnyt oikeita asioita, oli sen aikainen laji mikä hyvänsä...

 

[Fordél]

Ja ihan kuriositeettina, ote ihka oikeasta elämästä poissa virtuaali-maailman valeasiantuntijuudesta; kun 98-syntyneiden lätkäjunnujen kanssa joku vuosi takaperin pelattiin kuivatreeninä futista, säbää tai ihan mitä peliä hyvänsä, tai kun pojat olivat muiden harrastustensa (esim. käsipallo) parissa, tuli yksi asia hyvin selväksi => ne kundit, jotka peliä "johtivat" kaukalossa johtivat sitä myös kaikissa muissa lajeissa!

Itsekin olen monesti kirjoittanut tästä samasta havainnosta. Niillä lapsilla, joilla on taustalla monipuolinen lajikirjo, on parempi pelikäsitys ja luovuus kuin yhden lajin hinkkaajilla. He myös ymmärtävät nopeammin pelin lainalaisuudet kuten syöttämisen hyödyntämisen. Ei mene pelaaminen kuskaamiseksi vaan he osaavat ihan pienestä pitäen paremmin pelaamaan peliä. He myös sisäistävät harjoitteet nopeammin; ymmärtävät miten harjoite pitää vetää läpi ja mitä sillä haetaan.

Eli summa summarum, lapset pitää saadaa jo pienestä pitäen liikkumaan paljon ja monipuolisesti niin eri pallopelejä kuin yksilölajeja.

 

[siffa]

Niin, ovatko nämä tanskalaiset "superpelaajat" pelanneet esim. jalkapalloa tai käsipalloa pikkumiehinä lätkän ohella? Kys.lajeissa on valtavasti asioita jotka tukevat ja kehittävät jääkiekossa tarvittavia fyysisiä ominaisuuksia => osaava käsiskoutsi saa poikien herkkyysiässä kehitettyä koordinaatio_ketteryys_tasapaino-ominaisuudet huippuunsa siinä kuin lätkäkoutsikin, joten mielestäni on täysin turhaa vetää yhtäläisyysmerkkejä jonkun hemmetin Tanskan "juniorijärjestelmän" ja näiden poikkeustapausten välille.

Tuotahan minäkin ajoin takaa, että tanskalaisten NHL-profiilipelaajien taustat olisi mielenkiintoista tietää. Esitin, että jonkin lehden jääkiekkotoimittaja selvittäisi Lukon tanskalaisten lapsuusajan urheilun ja mahdolliset useat eri lajit sieltä. Poikkeustapauksia ei ole olemassa, niinkuin ei ole olemassa mitään ihmettä, on vain innostus lajiin ja harjoituslahjakkuus, joiden avulla taidot kehittyvät.

Ja ihan kuriositeettina, ote ihka oikeasta elämästä poissa virtuaali-maailman valeasiantuntijuudesta; kun 98-syntyneiden lätkäjunnujen kanssa joku vuosi takaperin pelattiin kuivatreeninä futista, säbää tai ihan mitä peliä hyvänsä, tai kun pojat olivat muiden harrastustensa (esim. käsipallo) parissa, tuli yksi asia hyvin selväksi => ne kundit, jotka peliä "johtivat" kaukalossa johtivat sitä myös kaikissa muissa lajeissa!

Samat kokemukset ovat minullakin, mutta aiemmilta vuosilta. Jääkiekkojuniorit dominoivat aikansa jalkapallossa ja yleisurheilussa, kunnes niihin päälajina satsanneet ajoivat ohi. Näinhän kävi mm. Teemu Selänteelle. Sivulajit (jalkapallo, jääpallo ja yleisurheilu) saivat jäädä, kun Teemu ei ollut enää paras niissä.

Kun kansainvälinen kilpailu kovenee jossain palloilulajissa, niin sitä enemmän on aikaa vietettävä oman lajin parissa. Esimerkkeinä ovat kansainvälisesti kovimmin kilpaillusta palloilulajista, jalkapallosta: Messi, Xavi ja Iniesta ovat Urheilulehden jalkapalloasiantuntijan Gert Remmelin mukaan pelanneet koko elämänsä vain jalkapalloa. Kaikki mahdollinen aika lapsena ja juniorina on käytetty pallon hallinnan opettelemiseen.

 

[msg]

Tuotahan minäkin ajoin takaa, että tanskalaisten NHL-profiilipelaajien taustat olisi mielenkiintoista tietää.

Olet itse itsellesi jo vastannut aikaisemmin:

Taitavat tanskalaiset NHL-pelaajat ovat Tanskan jääkiekon juniorijärjestelmän tuotteita jokainen.

Ei pelaajien taustoilla ole väliä, sillä kunnia kuuluu Tanskan jääkiekon juniorijärjestelmälle, jonka tuotteita nämä kaikki ovat.
Koittaisit nyt jo päättää onko oleellista se mitä pelaaja itse on tehnyt vai se mitä järjestelmä on tuottanut.

 

[siffa]

Palloliiton uutta puheenjohtajaa Pertti Alajaa haastateltiin pari päivää sitten tv:ssä. Haastattelijan kysymykseen siitä, miksi Suomeen ei ole syntynyt viime vuosien aikana enää kansainvälisiä huippupelaajia, vastasi Alaja, että pelaajien kehittämisessä on tehty virheitä. Hän ei tarkentanut, mitä virheitä on tehty. Haastattelija kysyi, miten "kaikki pelaa" ja "vihreät kortit" ovat jatkossa junioritoiminnassa. Alaja piti "kaikki pelaa" ja "vihreitä kortteja" hyvinä junioritoiminnan kannustimina ja ne ovat jatkossakin jalkapallon junioritoiminnassa mukana. Kansainväliset huiput tullaan kehittämään jatkossa huipuille tarkoitetun ohjelman mukaisesti. Alaja näki suomalaisen jalkapallon kansainvälisen menestyksen valoisana, sillä hyviä huippujunioreita on tulossa.

Nuori Suomesta ei lyhyen haastattelun aikana puhuttu mitään, mutta viittaukset "kaikki pelaa"-takuuseen ja "vihreisiin kortteihin" tulkitsen niin, että Palloliiton Nuori Suomi-ohjelmaa toteutetaan jalkapallopuolella edelleen.

 

[msg]

Nuori Suomesta ei lyhyen haastattelun aikana puhuttu mitään, mutta viittaukset "kaikki pelaa"-takuuseen ja "vihreisiin kortteihin" tulkitsen niin, että Palloliiton Nuori Suomi-ohjelmaa toteutetaan jalkapallopuolella edelleen.

Ja on voimissaan jääkiekossakin, kuten tähän ketjuun tuomani SM-liigan huippuseuran juniorijärjestelmän kuvaukset osoittavat. Kaikki mutina jostain aikavälistä 1995 - 2006 tuntuvat täysin käsittämättömiltä, kun lukee SM-liigan huippuseuran junioritouhun pelisääntöjä syksyltä 2012.
Mitä mieltä sinä muuten olet siitä, että SM-liigan huippuseura HPK edelleen uskoo Nuori Suomeen yhtä paljon kuin 'johtava sinettiseuravalmentaja' uskoo meidän peliin.

 

[andyjack]

Jalkapallon puolella noudatetaan Nuori Suomi ohjelman Kaikki Pelaa- ohjelmaa edelleen yksittäisten joukkueiden sisällä. Mutta ainakin pääkaupunkiseudulla lähes kaikki seurat muodostavat ns. kilpajoukkueen jo 7- tai 8-vuotiaille. Muut jatkavat erillisissä aluejoukkueissa. Lisäksi melkein kaikki turnaukset pelataan kahdessa tai kolmessa tasossa. Eli yhden joukkueen sisällä kaikki pelaa järjestelmää noudatetaan, mutta pelaajat jaetaan eri tasoille hyvin pieninä. Tasot tietysti elävät vuodesta toiseen eli pelaaja voi siirtyä aluejoukkueesta kilpajoukkueeseen tai toisinpäin.

 

[Wäinö#16]

Alaja piti "kaikki pelaa" ja "vihreitä kortteja" hyvinä junioritoiminnan kannustimina ja ne ovat jatkossakin jalkapallon junioritoiminnassa mukana.

Alaja oli itse tuomassa "kaikki pelaa"-systeemiä jalkapalloon 90-luvulla ja häntä kaiketi pidetään systeemin jonkinlaisena isänä. Hän näkee sen yksinomaan positiivisena ja se on yhtenä osana kokonaisuutta, jonka takia jalkapallossa on nykyään suuret harrastajamäärät. "Kaikki pelaa"-systeemi on kaiken kaikkiaan helpompi toteuttaa jalkapallossa kuin jääkiekossa, eikä se sinänsä välttämättä ole ollenkaan esim. kilpailullisuudesta pois ja tasojoukkueet on hyvin laajalti käytössä mikäli vain pelaajamäärät ne sallivat. Jalkapallon suurin ongelma on kulttuurin ohuudessa ja erityisesti valmentajien tasossa. Lajista riippumatta näen paljon suurempana ongelmana lasten kehittymiselle heikon valmennuksen, kuin kilpailullisuuden puutteen. Tärkeää on saada lapset tekemään oikeita asioita heti alusta alkaen. Jos vasta jossain C-junnuissa tulee se ensimmäinen oikeasti hyvä valmentaja, ollaan pahasti myöhässä.

Ruotsiin päästäkseen on tanskalaisilla junioreilla oltava hankittuna kilpailukykyiset jääkiekkotaidot ruotsalaisiin junioreihin verrattuna. Kuten tiedetään, niin Ruotsin huippujuniorituotanto on erittäin tehokasta ja kilpailu kovaa. Hyvä, kun selvitit tuon omien vanhempien osuudet huippujunioreiden kehittämiseksi, koska täällähän on muutamien nimimerkkien toimesta toistettu vuodesta toiseen sitä, että vanhempien ei tulisi sotkeentua omien lapsien valmentamiseen.

Sitten vielä tuosta aiheesta, että Ismo Lehkonen sanoi mielestäni hyvin taannoin Esko Seppäsen lähetyksessä, ettei ole sekaantunut ollenkaan lastensa harrastuksiin ja valmennukseen. Hän on ainoastaan tarjonnut heille virikkeitä, vienyt lapsiaan ahkerasti eri lajeihin ja lapset ovat saaneet tehdä omat valintansa. Lapsi viedään harjoituksiin ja sitten isä on yleensä lähtenyt itsekin liikkumaan. Käsittääkseni ainoastaan Artturi on heistä alkanut tosissaan pelata jääkiekkoa, muilla on omat lajinsa. Näin sen pitää minusta mennäkin, tarjota virikkeitä, kannustaa ja antaa sen kipinän syntyä lapsessa itsestään ja siinä lajissa mikä tuntuu omalta. Ei niin, että isä päättää, että tästä 2-vuotiaasta tulee sitten jääkiekkoilija ja kaikki kivet käännetään. Toki jos lapsi valitsee jääkiekon, niin on siitä paljon hyötyä, jos vanhemmalla on omaa kokemusta lajista.

 

[msg]

Käsitykseni mukaan esimerkiksi FC Honka toimii aivan eri periaatteella kuin SM-liigan huippuseura HPK. Hongassa on käsittääkseni jo hyvin nuorille akatemiajoukkueet ja sen alla haastajajoukkueet. Näissä joukkueissa pelipaikkaa ei käsittääkseni jaeta samalla tavalla kuin SM-liigan huippuseura HPK:ssa, jossa ei ole lainkaan kilpailullisia tavoitteita nuoremmille ikäluokille ja mukaan pääsee kunhan maksaa. Hongalla on sitten käsittääkseni huvikseen pelaaville lapsille kaupunginosajoukkueita, jotka lienevät lähempänä SM-liigan huippuseura HPK:n systeemiä.

 

[eagle]

Jalkapallon puolella noudatetaan Nuori Suomi ohjelman Kaikki Pelaa- ohjelmaa edelleen yksittäisten joukkueiden sisällä. Mutta ainakin pääkaupunkiseudulla lähes kaikki seurat muodostavat ns. kilpajoukkueen jo 7- tai 8-vuotiaille. Muut jatkavat erillisissä aluejoukkueissa. Lisäksi melkein kaikki turnaukset pelataan kahdessa tai kolmessa tasossa. Eli yhden joukkueen sisällä kaikki pelaa järjestelmää noudatetaan, mutta pelaajat jaetaan eri tasoille hyvin pieninä. Tasot tietysti elävät vuodesta toiseen eli pelaaja voi siirtyä aluejoukkueesta kilpajoukkueeseen tai toisinpäin.

Ympäri Suomen tasojoukkueet muodostetaan oikeastaan F-junnuissa(8-9vuotiaat). Toki nämä asiat toteutetaan vähän eri tavalla eri seuroissa. Jossain tasojoukkueet ovat "liukuvat" ja toisissa sitten esim. vuoden samassa muodossa.

Ongelmiakin tästä tulee, koska jos joukkueita muodostavat "isävalmentajat" niin helposti voidaan mennä tilanteeseen missä on ristiriidassa sen hetkinen taso ja omat intressit. Samoin ongelmaksi muodostuu se jos joukkueet kerran lyödään muotoon ja sitten se jää siihen. Samoin ongelma voi olla jos vain se kovin joukkue saa hyvää valmennusta ja resurssit ja muut sitten ovat oman onnensa nojassa. Ja tämän lisäksi vielä ongelmaksi muodostuu se että millä kriteereillä pelaajat valitaan. Omat kriteerit ovat liikunnallisuus ja innokkuus, mutta jollain se voi olla hyvin fyysinen koko, tms. Tästä hyvää esimerkkiä sinänsä että itse valmentamani joukkue on varmasti yksi pienikokoisimmista joukkueista omalla tasollaan omassa ikäluokassa.

Tasojoukkueet ovat oikea ratkaisu, mutta se pitää osata silti viedä läpi oikealla tavalla ja oikeassa muodossa.

 

[Quattro]

Jes....eagle sivusi erästä mieliaihettani: Isävalmentajat

Onko "isävalmentajat" edelleenkin junnujoukkueissa vielä suurempi "syöpä" kuin Nuori Suomi? Näin monet tuntuvat asian kokevan.

 

[TosiFani]

Jes....eagle sivusi erästä mieliaihettani: Isävalmentajat

Onko "isävalmentajat" edelleenkin junnujoukkueissa vielä suurempi "syöpä" kuin Nuori Suomi? Näin monet tuntuvat asian kokevan.

Mikäli "isävalmentaja" osaa valmentaa, hänen vaikutuksensa jää yleensä oman poikansa mahdolliseen ylipeluutamiseen. Tämä tietysti aiheuttaa joukkueessa närää, mutta mikäli harjoitteet ovat kunnossa, suurta vahinkoa ei välttämättä tapahdu.

 

[Quattro]

Mikäli "isävalmentaja" osaa valmentaa, hänen vaikutuksensa jää yleensä oman poikansa mahdolliseen ylipeluutamiseen. Tämä tietysti aiheuttaa joukkueessa närää, mutta mikäli harjoitteet ovat kunnossa, suurta vahinkoa ei välttämättä tapahdu.

Miten niin "välttämättä"?

 

[eagle]

Jes....eagle sivusi erästä mieliaihettani: Isävalmentajat

Onko "isävalmentajat" edelleenkin junnujoukkueissa vielä suurempi "syöpä" kuin Nuori Suomi? Näin monet tuntuvat asian kokevan.

"Isävalmentaja" voi olla erinomainenkin valmentaja, mutta ongelmia tuo ns. kaksoisrooli aina aiheuttaa, enemmän tai vähemmän. Tämä ei toki ole läheskään aina isän(tai äidin) vika, vaan johtuu siitä ettei muita tekijöitä rooleihin ole.

Mutta juuri silloin kun puhutaan joukkuevalinnoista, niin ymmärrät ehkä itsekkin kuinka ongelmallista on jos valinnoista vastuussa on vain lapsien vanhemmat. Kuinka moni vanhempi OIKEASTI osaa objektiivisesti katsoa oman lapsensa toimintaa ja tasoa.

Ja kysymykseesi vastaten, sinänsä se on suuri syöpä, että nykyisinkin valmennus perustuu varsinkin fudiksen puolella vain vanhempien toiminnalle. Eli ei löydy tarpeeksi tekijöitä, jotka olisivat jo aiemmin asiaan perehtyneet. Vielä useimmiten se hyväkin "isävalmentaja" lopettaa valmentamisen siinä vaiheessa kun on oikeasti ehtinyt siihen perehtyä ja oma lapsi lopettaa/siirtyy vanhempiin junnuihin/aikuisiin.

 

[TosiFani]

Miten niin "välttämättä"?

Jokainen tilanne on erilainen. "Isävalmentaja" voi esimerkiksi ylipeluuttaa myös pojan kavereita, jolloin puhutaan jo isommasta ongelmasta. Tai joukkueessa voi olla sellaisia persoonia, jotka reagoivat epäreiluun peluuttamiseen voimakkaasti, mikä lisää joukkueen ongelmia.

 

[siffa]

Näin sen pitää minusta mennäkin, tarjota virikkeitä, kannustaa ja antaa sen kipinän syntyä lapsessa itsestään ja siinä lajissa mikä tuntuu omalta. Ei niin, että isä päättää, että tästä 2-vuotiaasta tulee sitten jääkiekkoilija ja kaikki kivet käännetään. Toki jos lapsi valitsee jääkiekon, niin on siitä paljon hyötyä, jos vanhemmalla on omaa kokemusta lajista.

Olen täällä korostanut aina, että on urheilulajista kiinni se, minkä ikäisenä laji valitaan omaksi lajiksi ja kuinka paljon on mahdollisuutta harrastaa monipuolisesti useita lajeja ennen sitä. Kun tähdätään kansainväliselle huipulle, niin jalkapallon vaatimukset ovat eri kuin keihäänheiton vaatimukset. Huippujalkapalloilijat ovat aloittaneet pallon käsittelyn jo lapsena, mutta keihäänheitossa on syntynyt huippuja (Pitkämäki, Korjus), kun lajinvalinta on tehty 15 vuoden kieppeissä.

Asuinalueeni lähellä sijaitsevalle Nurmon Ruuhikosken kentälle nimitettiin proksi jonkin aikaa sitten golfin täysammattilainen Kari Bakker. Bakkerilla on pitkä kokemus golf-valmentamisesta Suomesta, Espanjasta ja Hollannista, josta hän on kotoisin. Kuuluisin Bakkerin valmennettavista on Minea Blomqvist. Bakkerit nousivat urheiluyleisön, mm. minun, tietoon, kun Turkin Antalyassa pelatussa naisten golfin MM-kisoissa Suomi saavutti pronssia. Pronssia pidetään Suomen golfin kautta aikain parhaana saavutuksena MM-tasolla. Suomen joukkueen paras ja koko kisan toiseksi paras oli Etelä-Pohjanmaan Golfia edustava Krista Bakker (s. 1993). Krista Bakkerille lajinvalinta oli hyvin selvä jo lapsuudessa. Krista pyöri pikkutyttönä golfkentillä valmentajaisänsä mukana. Ensimmäiset kisansa Krista pelasi 9-vuotiaana. Viisi talvea Bakkerin perhe asui Espanjassa, jossa lasten golfin harrastamiselle ja isän ammatin hajoittamiselle oli hyvät olosuhteet. Kun Krista oli 13-vuotias, Bakkerin perhe muutti Hollantiin, koska golfissa kansainväliselle huipulle pääseminen Hollannista on helpompaa kuin Suomesta. Koska Kristan taidot olivat kehittyneet niin hyviksi, pääsi hän pelaamaan Hollannin nuorten maajoukkueessa. Nyt perheen golfia pelaavista lapsista Krista ja Katri (s. 2000?) asuvat Suomessa, mutta perheen poika Teemu (s. 1991) golfin suomalaisena suurlupauksena jäi asumaan Hollantiin. Teemu on aloittanut golfin pelaamisen 3-vuotiaana, joten hänellä on jo 18 pelivuotta takanaan. Katri voitti viime keväänä Etelä-Pohjanmaan Golfia edustaen Suomen alle 12-vuotiaiden Tsemppitourfinaalin. Isä on toiminut/toimii kaikkien lastensa valmentajana. Kristan mukaan homma toimii erittäin hyvin isän valmennuksessa. Krista tekee tunnollisesti kaiken, mitä valmentaja-isä sanoo. Suurin kehittämistarve Kristalla on lähipelissä, jonka hän pyrkii saamaan samalle tasolle kuin avauslyöntinsä ja pitkät väylälyöntinsä.

Mitään dropout-ilmiötä on ole huomannut Bakkerin golf-perheessä ilmenneen, vaan lapset ovat edelleen innoissaan lapsuudessaan valitsemastaan urheilulajista. Dropout-ilmiön poissaolosta kertoo Teemun ja Kristan lausunnot lehdissä (mm. Ilkka 10.10.2012), joiden mukaan golfissa tähdätään kansainväliselle huipulle. Harjoitusolosuhteet etsitään tavoitteiden mukaisesti. Seinäjoella talviharjoittelua voi tehdä Wallsport Areenalla, jonka harjoitusmahdollisuuksia lyöntiharjoitteluun Krista Bakker pitää loistavina.

 

[Quattro]

"Isävalmentaja" voi olla erinomainenkin valmentaja, mutta ongelmia tuo ns. kaksoisrooli aina aiheuttaa, enemmän tai vähemmän. Tämä ei toki ole läheskään aina isän(tai äidin) vika, vaan johtuu siitä ettei muita tekijöitä rooleihin ole.

Mutta juuri silloin kun puhutaan joukkuevalinnoista, niin ymmärrät ehkä itsekkin kuinka ongelmallista on jos valinnoista vastuussa on vain lapsien vanhemmat. Kuinka moni vanhempi OIKEASTI osaa objektiivisesti katsoa oman lapsensa toimintaa ja tasoa.

Ja kysymykseesi vastaten, sinänsä se on suuri syöpä, että nykyisinkin valmennus perustuu varsinkin fudiksen puolella vain vanhempien toiminnalle. Eli ei löydy tarpeeksi tekijöitä, jotka olisivat jo aiemmin asiaan perehtyneet. Vielä useimmiten se hyväkin "isävalmentaja" lopettaa valmentamisen siinä vaiheessa kun on oikeasti ehtinyt siihen perehtyä ja oma lapsi lopettaa/siirtyy vanhempiin junnuihin/aikuisiin.

Olen eri mieltä noista kaikista esittämistäsi kohdista. Tosin en tietenkään voi puhua kovin yleisesti, mutta oman kokemukseni kautta tiedän, että ns. "isävalmentaja" pystyy aivan yhtä objektiiviseen toimintaan kuin "ei isävalmentaja". Tiedän myös useita entisiä "isävalmentajia", joiden tiet ovat erkaantuneet eri joukkueisiin pojan kanssa ja homma jatkuu täysillä. On olemassa jääkiekkovalmennukseen perehtyneitä isiä, jotka ehkä jossain vaiheessa ovat myös ns "isävalmentajia". Toki joukossa on myös oman poikansa "isävalmentajia", sitä en toki kiellä.
Mutta se pistää välillä vituttamaan, kun koko "isävalmentajien" joukko teilataan. Suomen jääkiekkoilu olisi aivan hyvin tullut toimeen ilman Nuorta Suomea, mutta ilman "isävalmentajia" puolet Suomen junnujoukkueista olisi ollut ilman valmentajaa ja näin ollen joukkueita ei olisi olemassakaan.

 

[eagle]

Mutta se pistää välillä vituttamaan, kun koko "isävalmentajien" joukko teilataan. Suomen jääkiekkoilu olisi aivan hyvin tullut toimeen ilman Nuorta Suomea, mutta ilman "isävalmentajia" puolet Suomen junnujoukkueista olisi ollut ilman valmentajaa ja näin ollen joukkueita ei olisi olemassakaan.

Tottakai ja kuten totesin, niin ongelma ei johdu isistä(tai äideistä) vaan seuroista joilla ei ole mahdollisuutta hommaa järjestää ilman heidän toimintaansa.

Voit olla eri mieltä väitteistäni, mutta ne kaikki ovat ihan omakohtaisesti nähtyä/kuultua/koettua. Eli usein kohtaa se että vanhemman vaikutus joukkueessa vaikuttaa siihen että pelaaja valitaan joukkueeseen/ryhmään x, vaikka se ei olisi todellinen sen hetkinen taso.

Koen "isävalmentajille" olevan paikkansa, mutta sen paikan ei pitäisi koskaan olla päättämässä junioreiden peliryhmästä tai peliajasta. Silloin aina riitelee rooli isänä ja valmentajana.

Missään en ollut teilaamassa "isävalmentajien" toimintaa yleisesti, vaan järjestelmää jossa heidän roolinsa on yleisesti usein väärä.

Noin esimerkkinä Hollannissa fudiksen puolella pienemmissä seuroissa(ei siis Ajax, PSV, jne.) homma toimii usein niin että ikäluokkaa valmentaa 1-2 ammattivalmentajaa jotka vetävät harjoitteet niin että ns. isävalmentajat toimivat apuna, esim. pitäen pelirasteja. Isissä/äideissä voi löytyä hyvin sellaisia tekijöitä joilla on myös omaa pelaajataustaa ja tätä kautta annettavaa lapsille, mutta he eivät joudu missään vaiheessa välikäteen päättämään peliajoista ja pelimääristä.

Väite siitä että "isävalmentaja" voisi olla yhtä objekttiivinen yleisesti kuin "ei isävalmentaja" on kyllä täysin absurdi ja jos tuota väität yleisellä tasolla, niin kyseenalaistan syvästi sen kuinka laaja kokemus itselläsi on asiasta. Löytyy toki niitäkin jotka pystyvät suht. objektiivisia olemaan, mutta valtaisan paljon löytyy niitä jotka eivät ja se on täysin luonnollista.

 

[Askaisten Visa]

"Isävalmentaja" voi olla erinomainenkin valmentaja, mutta ongelmia tuo ns. kaksoisrooli aina aiheuttaa, enemmän tai vähemmän. Tämä ei toki ole läheskään aina isän(tai äidin) vika, vaan johtuu siitä ettei muita tekijöitä rooleihin ole.

Mutta juuri silloin kun puhutaan joukkuevalinnoista, niin ymmärrät ehkä itsekkin kuinka ongelmallista on jos valinnoista vastuussa on vain lapsien vanhemmat. Kuinka moni vanhempi OIKEASTI osaa objektiivisesti katsoa oman lapsensa toimintaa ja tasoa.

Ja kysymykseesi vastaten, sinänsä se on suuri syöpä, että nykyisinkin valmennus perustuu varsinkin fudiksen puolella vain vanhempien toiminnalle. Eli ei löydy tarpeeksi tekijöitä, jotka olisivat jo aiemmin asiaan perehtyneet. Vielä useimmiten se hyväkin "isävalmentaja" lopettaa valmentamisen siinä vaiheessa kun on oikeasti ehtinyt siihen perehtyä ja oma lapsi lopettaa/siirtyy vanhempiin junnuihin/aikuisiin.

Niin, tälläkin palstalla on monasti sivutta aihetta, että moniko vanhempi OIKEASTI osaa objektiivisesti katsoa oman lapsensa toimintaa ja tasoa.
Jotkut osaavat, jotkut eivät. Omalla kohdallani on sattunut tavallaan kahtaa laatua isävalmentajia (siis kentällä tai kaukalossa, ei kotona), eli: 1) Ne, jotka tasoittavat lapsensa tietä tiedostaen tai tiedostamatta, sekä 2) Ne, jotka vaativat lapseltaan enemmän kuin muilta, tiedostaen tai tiedostamatta. Molemmat tilanteet ovat isälle psykologisesti erittäin haastavia.

 

[HMenthal]

Tottakai ja kuten totesin, niin ongelma ei johdu isistä(tai äideistä) vaan seuroista joilla ei ole mahdollisuutta hommaa järjestää ilman heidän toimintaansa...

Koen "isävalmentajille" olevan paikkansa, mutta sen paikan ei pitäisi koskaan olla päättämässä junioreiden peliryhmästä tai peliajasta. Silloin aina riitelee rooli isänä ja valmentajana...

Väite siitä että "isävalmentaja" voisi olla yhtä objekttiivinen yleisesti kuin "ei isävalmentaja" on kyllä täysin absurdi ja jos tuota väität yleisellä tasolla, niin kyseenalaistan syvästi sen kuinka laaja kokemus itselläsi on asiasta. Löytyy toki niitäkin jotka pystyvät suht. objektiivisia olemaan, mutta valtaisan paljon löytyy niitä jotka eivät ja se on täysin luonnollista.

Niin. Eagle ja Quattro ovat varmaankin samoilla jälijillä tässä hommassa, vaikka vähän erilaisista kulmista aihetta lähestyvätkin.

Varsinkin tuolla G - E-junnuissa, miksei vielä D -junnuissakin, noiden "isien" pätevyys ei välttämättä aina ihan riitä esim. opettamaan luistelua kunnolla ja tällöin seurassa valmennuspäällikön pitää ola hereillä, jotta tällaiselle isävalmentajalle saadaan tarvittavaa koulutusta ja nopeasti. Muutoin tuossa tuhraantuu ikävästi tärkeitä kehittymisen vuosia, jos homma ei toimi noilla tärkeillä osa-alueilla kunnolla.

Em. asia voi olla se "syöpä", joka nousee keskusteluissa esiin, mutta muutenhan ilman noita aktiivisia ja vastuullisia isiä moni porukka olisi tosiaan kokonaan ilman valmentajaa.

Olen itse seurannut tuota "isävalmentajien" objektiivisuutta ja kyllä sitäkin on löytynyt. Toisaalta joku ei isävalmentaja voi aivan yhtä hyvin sortua siihen, että kokee tai näkee jonkun pikkupelurin hemmetin tärkeäksi ja tämä saa peliaikaa, vaikkei sitä sinällään esityksillään ansaitsisikaan. Eli se objektiivisuus voi kadota myös ei isävalmentajilta. Taustalla voi olla vaikka mitä Kaunarit-settejä, jotka vaikuttavat, vaikkei saisi vaikuttaa.

Koen, että nykyään ulkoinen paine ohjaa valinnoissa suhteellisen oikeaan peluutukseen. Kyllä sitä vanhempien keskuudessa näistä asioista keskustellaan katsomoissa ja asioita nostetaan tarvittaessa esille. Ja toisaalta monessa pienemmässäkin porukassa on useampia koutseja, jolloin se "pääisäkoutsi" ei ratkaise kaikkea pelkästään omassa nupissaan.

 

[Quattro]

Väite siitä että "isävalmentaja" voisi olla yhtä objekttiivinen yleisesti kuin "ei isävalmentaja" on kyllä täysin absurdi ja jos tuota väität yleisellä tasolla, niin kyseenalaistan syvästi sen kuinka laaja kokemus itselläsi on asiasta.

Noin 20 vuotta, josta osa "isävalmentajana" ja osa isänä ja valmentajana.