Jos ihan rehellisesti sanon, niin mikäli tämä on teoriasi, niin siihen ei tarvitse kyllä kommentoida millään tavalla. Se ei vastaa yhtään mihinkään.
Keskustelu kanssasi on turhaa, koska et ota vastaan mitään vaan hoet omaa, monesti hyvillä perusteilla kyseenalaistettua mielipidettäsi.
Jääkiekko muuttui 90-luvulla.
Aikasemmin hyvin treenannut pelaaja oli harvinaisuus jääkiekon SM-liigassa, koska kyse oli suurimmalle osalle porukkaa harrastuksesta, jota tehtiin työnohessa. Tämä tilanne muuttui 90-luvun alussa. Muistan kun Tihonov jr. korvasi Keinosen joulukuun alussa -90. Hänen joulutauon harjoittelu oli tuolloin aivan poikkeavaa, harjoiteltiin kahdesti päivässä, aamulla puntti ja jää, illalla portaat ja jää. Tämä oli täysin uutta Suomessa ja tästä oli seurauksena pitkä voittoputki ja Korpisalon nouseminen huippupelaajaksi.
Toisen esimerkin kertoi K. Takko maalivahdin näkökulmasta. Aikaisemmin joukkueissa oli parikolme hyvää laukojaa eli pelissä tuli käytännössä muutama vaarallinen veto, loput olivat vaarattomia. Tämä muuttui 90-luvulla harjoittelun seurauksena. Tänä päivänä jokainen pelaaja osaa laukoa huomattavasti paremmin kuin 90-luvun alussa. Välineillä on tietysti suuri merkitys, mutta suurin merkitys on toistomäärien kasvamisella.
En ymmärrä, miksi jääkiekon kehityksellä ei olisi merkitystä, kun puhutaan juniorituotannosta. Uusi tilanne vaati junioreilta huomattavasti lisäpanostuksia, jääkiekosta tuli ympärivuotinen laji, kustannukset kasvoivat. Totta kai tämä vaikutti harrastajamääriin ja lahjakkuuksien siirtymiseen muihin lajeihin.
Toisaalta suomalainen jääkiekkovalmennus oli tuossa vaiheessa jälkijunassa, miehet ulkomailta toimivat uranuurtajina uuteen aikaan. Tihonov jr., Bogdanov, Jursinov ja tietysti Lindström, olivat tuon ajan johtavia valmentajia. Itse sain seurata Tihon toimintaa hyvin läheltä ja se oli kyllä valovuoden edellä Flickiä ja Keinosta, joka taisi vielä tuohon aikaan toimia nuorten maajoukkuevalmentajana.
90-luvun alun lama
90-luvun alun lama vaikutti varmasti eri lajien harrastajamääriin. Yritin googlata asiaa, mutta en löytänyt tilastoa. Tämä on mutu-tuntumalla heitetty väite, mutta tiedän Porista useamman tapauksen, kun harrastaminen loppui vanhempien rahan puutteeseen tai masennukseen.
Itä-Eurooppa avautui
90-luvun vaihteessa itäblogin maat avautuivat, jolloin markkinoille tuli huomattavat määrät pelaajia, jotka olivat harjoitelleet ammattimaisesti lapsuudesta lähtien. Huomattavaa on, että samaan aikaan avautui kymmenille tuhansille lapsille ja nuorille tie parempaan elämään urheilun kautta. Nämä lapset ja nuoret olivat harjoitelleet huomattavasti paremmin kuin suomalaiset ikäkumppaninsa ja olivat näin selvässä etulyöntiasemassa suomalaisiin verrattuna. Parempi harjoittelu johtui yhteiskuntajärjestelmän antamasta edusta, lapset olivat ammattilaisia jo tuolloin. Suomessa tähän päästiin lopullisesti vasta 90-luvun lopulla kun koulujärjestelmän antamat mahdollisuuden käytettiin oikeasti hyväksi. Aluksi nämä aamutreenit olivat useimmiten nukkumista kotona.
Valmennuksen taso, mukavoituminen maailmanmestaruuden jälkeen, kiristynyt kilpailu ja laman, siinä syitä. Nuori Suomi -ideologialla on varmasti oma pieni roolinsa tässä, mutta ei merkittävä.
Ja sinusta näillä asioilla ei ole mitään merkitystä suomalaiseen NHL-pelaaja tuotantoon vaan kaiken ratkaisi tasosarjojen puuttuminen F-D -junnuista ja vihelletyt vaihdot F-junnuissa??
Olet muuten ollut luultavasti katsomassa F-junioreiden turnausta, jossa on 90 sekunnin vaihdot, kerroin tämän jo aikoja sitten kun vastasin Eaglelle.