Nuori Suomi ry

  • 991 917
  • 5 368

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Tiede-lehden artikkelista vuodelta 2008 on lainattu aiemminkin olennaisia kohtia huippu-urheilijoiksi kehittymisen edellytyksistä. Olen korostanut täällä jo useasti, että on olemassa ns. lapsiurheilulajeja, jotka on valittava jo lapsuudessa ja joissa on aloitettava harjoittelu/leikki jo hyvin varhain. Tähän ketjuun sopii hyvin esimerkiksi tälläisistä lajeista jalkapallo. Jääkiekko on lähestymässä jalkapallon taitovaatimuksia sitä mukaa, kuin kansainvälinen kilpailu jääkiekossa kovenee. Jääkiekossa, pienenä urheilulajina, ollaan kuitenkin vielä kaukana jalkapallon taitovaatimuksista. Sitten on paljon lajeja, jotka valitaan päälajeiksi vasta murrosiässä, kuten keihäänheitto.

Tiede-lehden artikkelissa sanotaan aivan oikein, että vaativimmissa taitolajeissa varhainen erikoistuminen on ainoa tie huipulle. Taitolajeissa leijonanosan taitoharjoittelusta täytyy tehdä lapsena. Psykologian professori Anders Ericsson on tutkinut mestaritason urheilijoiden kehitystä ja saanut tulokseksi, että huippuosaaminen alkaa kypsyä vasta, kun takana on 10 000 tuntia keskittynyttä harjoittelua. On selvää, että kansainvälisen huippujalkapallon ja -jääkiekon taito-ominaisuuksien hankkiminen on aloitettava lapsena eli laji on valittava lapsuusiässä. Lapsen hermosto kehittyy vauhdikkaimmin ennen kymmenen vuoden ikää ja vaativat motoriset taidot on tehokkainta panna taimelle silloin. Murrosiässä hermoston kehitys hidastuu, kädet ja jalat pitenevät. Keihäänheittäjälle hyvä lajin valinnan aloittamisikä on Tero Pitkämäen esimerkin mukaan 15 vuotta. Ennen lajin valintaa Pitkämäki harrasti monipuolisesti eri lajeja, kuten hiihtoa ja sai niistä keihäänheiton kovan harjoittelun vaatimia ominaisuuksia.

Liikuntatieteen professori Jean Cote piti lehden artikkelissa valaisevana esimerkkinä kaikkien aikojen parhaana jääkiekkoilijana pidetyn Wayne Gretzkyn haastattelua, jossa kiekkolegenda kertoo, miten hän luisteli lapsena kahdeksankin tuntia päivässä. Pikku-Wayne pyöri koulun jälkeen lähijäällä aina siihen saakka, että äiti pakotti hänet sisälle. Kun Gretzkylle on ihmetelty, miten hän jaksoi harjoitella lapsena niin paljon, hän on oikaissut:"Jos olisin ajatellut, että harjoittelen, en varmaan olisi tehnyt sitä. Minusta se ei ollut harjoittelua, vaan hauskinta mitä tiesin".
 

Quattro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyräsmiehet
Pyysit linkkiä selvitykseen ja sen myös sait, joten lue sieltä mitkä kaikki lajit.

No sinähän puhut paskaa heti aamusta, jos väität että 40-50% lopettaa alle 19 vuotiaista! Lukuhan on 28,5%. Paini on ainoa jonka lopetus% on yli 50, jääkiekossa 19,6%, eli selkeästi alle keskiarvon. Mitä oikein loppujen lopuksi pillitätte täällä?
 

Fordél

Jäsen
Kun innokkaasti siteeraat tuota tutkimusta niin kerrotko mitä tuon lauseen pitäisi todistaa meille? Kuulostaa äkkiseltään ihan normaalilta määrältä edelleen.

Se todistaa juuri sen mitä siinä sanotaan eli kuinka moni nuori lopettaa lajin harrastamisen. Mielestäni tuota lukua pitää ehdottomasti saada pienemmäksi ja tämä tapahtuu esimerkiksi tarjoamalla nuorelle monipuolisia mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa, jotta aina löytyy se itselle sopiva paikka urheilla tai liikkua.

Vuonna 1999 tutkittiin miksi jääkiekkoilijat lopettavat. Tässä tulokset:

-Ei aikaa muille harrastuksille 62 %
-Ei aikaa kavereille 42 %
-Ei riittävästi aikaa kouluun 38 %
-Huono valmentaja 34 %
-Liian usein vaihtopenkillä 32 %
-Ei ollut kivaa 25 %
-Jääkiekko oli liian kallista 25 %
-Harjoittelu oli liian kovaa 23 %
-Seuralla ei joukkuetta 22 %
-Joukkue menestyi huonosti 21 %
-Harjoitukset olivat liian myöhään 18 %
-Loukkaanuin 15 %
-Kaverit lopettivat 14 %
-Vei vanhemmilta liikaa aikaa 10 %

Tässä kyselyssä lopettamisen syitä tiedusteltiin 550 lätkän lopettaneelta 9-21 vuotiaalta.
-Suurin osa aloittanut jääkiekon alle 10 –vuotiaana
-Harrastus oli kestänyt keskimäärin kuusi (6) vuotta ennen luopumista
-Kaverit tärkein harrastuksen aloittamiseen vaikuttanut “henkilö”
-38 % lopettaneista oli aloittanut jääkiekon ensimmäisenä organisoituna urheiluharrastuksena
-Vain 11 % ilmoitti jääkiekon ainoaksi harrastukseksi
-34 % lopetti ilmoitti kuuluneensa joukkueensa parhaimpiin pelaajiin

Lätkässä voitiin 2000-luvun alussa rakentaa jonkinlaiset "lopettamisen portaat", jotka menee seuraavasti:
-10 v. HAUSKUUS
-12 v. PELIAIKAA
-14 v. VALMENTAJA
-16 v. JOUKKUE
-18 v. LOUKKAANTUMINEN

Kansainvälisistä tutkimuksista nousee esiin seuraavat linjat mitä tulee drop-outeihin ja jatkajiin:
-Drop out: aikainen menestys, vähän muita harrastuksia, vähän yksilöllistä valmennusta, paineita vanhemmilta
-Jatkaneet: valmennus tähtäsi kehitykseen, mahdollisuus muihin harrastuksiin, siirtyminen ylempiin ryhmiin helppoa, vanhemmat vähemmän kuin lopettaneilla.

Lähde: Lämsä, Jari: Miksi nuoret lopettavat urheilun. KIHU.
 

Fordél

Jäsen
No sinähän puhut paskaa heti aamusta, jos väität että 40-50% lopettaa alle 19 vuotiaista! Lukuhan on 28,5%. Paini on ainoa jonka lopetus% on yli 50, jääkiekossa 19,6%, eli selkeästi alle keskiarvon. Mitä oikein loppujen lopuksi pillitätte täällä?

"Selvityksessä tarkasteltujen lajien osalta 15–19-vuotiaista harrastajista noin 40–50 prosenttia lopetti harrastamisen kokonaan ja vain alle 10 prosenttia siirtyi muihin lajeihin."

Tsekkaappa tutkimuksen lopussa olevat pylpyrät. Esim. jalkapallon kohdalla 11-14 vuotiaista pojista 27,8 % lopettaa ja 15-19 -vuotiaista 39,3 lopettaa. Koripallossa samat luvut ovat 33,2 % ja 46,9 %. Keskiarvolukuja kasvattavat etenkin tyttöjen osuudet, jotka näyttävät olevan monissa lajeissa poikia suurempia.
 

Quattro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyräsmiehet
Tilasto, tilasto, emävale....vai miten sitä tavataan sanoa....

Hei, minä olen kai keskivertoa hölmömpi tilastojen lukija, kun en tajua tätä juttua. Ensin on hieno taulukko, missä 15-19 vuotiaiden lopettajien keskiarvo on tuo 28,5. Tätä edeltää myös otsikko "joka kolmas lopettaa". Sitten seuraavalla sivulla kerrotaan esimerkkilajien lopettamisprosentin olevan 40-50%! No, olinkin koulussa aika kehno monen muun aineen lisäksi myös matikassa.
 

Fordél

Jäsen
Tilasto, tilasto, emävale....vai miten sitä tavataan sanoa....

Hei, minä olen kai keskivertoa hölmömpi tilastojen lukija, kun en tajua tätä juttua. Ensin on hieno taulukko, missä 15-19 vuotiaiden lopettajien keskiarvo on tuo 28,5. Tätä edeltää myös otsikko "joka kolmas lopettaa". Sitten seuraavalla sivulla kerrotaan esimerkkilajien lopettamisprosentin olevan 40-50%! No, olinkin koulussa aika kehno monen muun aineen lisäksi myös matikassa.

Ei tässä tarvitse edes osata tilastoja lukea vaan riittää, että osaa lukea. Mainitsemasi kappaleen alussahan todetaan selvällä suomen kielellä:

"Lämsän ja Mäenpään (2002) selvityksessä alle 19-vuotiaista liikuntaharrastuksensa lopetti noin 28,3 %. Mukana oli 24 lajiliiton lisenssitiedot. Tilanne ei muuttunut vuoden 2008 tietoihin verrattuna (kuvio 2), jolloin lopettamisprosentti oli 28,5. Vuonna 2008 mukana oli vain 15 lajiliiton tiedot, joten tulokset eivät ole täysin vertailukelpoisia."

Eli siinä on vuosien 2002 ja 2008 luvut, mutta tämä selvitys on ilmestynyt 2012.
 

Quattro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyräsmiehet
Jaa....niin....voitko nyt jo kertoa ihan selkokielellä mulle minä vuonna se lopettamisprosentti oli 40-50%. Mikä se silloin oli jääkiekossa?
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Kun Gretzkylle on ihmetelty, miten hän jaksoi harjoitella lapsena niin paljon, hän on oikaissut:"Jos olisin ajatellut, että harjoittelen, en varmaan olisi tehnyt sitä. Minusta se ei ollut harjoittelua, vaan hauskinta mitä tiesin".

Nyt ollaan asian ytimessä. Eli ei Gretzkylle tai Litmaselle homma ollut "harjoittelua", vaan ainoastaan oppimista paremmaksi ja hauskan pitämistä. Siis se omalla ajalla tapahtunut toistojen tekeminen.

Nyt ongelmaksi muodostuu se että jos joku Pertti Peruspoika treenaa viikossa 6 krt/junnuna jo, niin helposti se homma menee liian vakavaksi ja ei ole enää aikaa/halua siihen omaan leikkiin. Sama koskee sitä jos isä ohjaa lajivalintaan tai sanotaan että "sun on pakko valita tämä laji".

Omassa ryhmässäni mitä valmennan on pari poikaa, joille pitää osata vain antaa uusia asioita opeteltavaksi ja he tahtovat ne opetella itse. Toisille taas pitäisi antaa "kotiläksyinä" nämä asiat että tekevät. Ensimmäisen ryhmän pojat ovat siis niitä, joille pitää osata vain antaa virikkeitä ja ei pidä koskaan korostaa liikaa että ne on läksyjä tms. Heille nuo asiat ovat vain sellaisia että "katotaan osaatko tehdä tämän nyt tai ehkä ens kerralla".

Jos ei ole ns. sisäistä motivaatiota(vahvaa sellaista), niin todella harvoin pelkällä ulkoisella tulee juniorista ammattilaista. Tämän takia sitä sisäistä pitää osata vaalia oikein ja siihen pitää osata keskittyä.

Tämä kaikki ei tarkoita sitä etteikö jääkiekko voisi olla laji jota harrastavat nekin joilla ei sisäinen motivaatio ole niin syvä. Mutta valmentajan pitää osata tunnistaa kellä se sisäinen löytyy ja miten sitä oikein ruokkia.
 

Fordél

Jäsen
Jaa....niin....voitko nyt jo kertoa ihan selkokielellä mulle minä vuonna se lopettamisprosentti oli 40-50%. Mikä se silloin oli jääkiekossa?

Oikeasti, kun pyydät lähdettä ja se sulle annetaan niin luetko itse sieltä ne tiedot ettei mun tarvitse kaivaa tietoa. Siellähän sanotaan ihan selkokielellä, että "Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö (LIKES) ja Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus (KIHU) toteuttivat vuosina 2010–2011 selvityksen, jonka tavoitteena oli tuottaa seurantatietoa lajiliittojen lisenssien määrästä".

Jääkiekon kohdalta en osaa tarkasti sanoa enkä tiedä löytyykö se tosta selvityksestä, mutta jos vedämme johtopäätöksen v. 2008 tilastoista niin luku on keskiarvoa alempana.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Esitin aikaisemmin yhden pohdinnan suomalaisten NHL pelaajatuotannon vähenemiseen, mutta J. Grönvall ei asiaa kommentoinut.

Jääkiekko muuttui amatööripuuhastelusta ammattilaissarjaksi 90-luvun vaihteessa, samalla siitä tuli täysipäiväistä työtä.

Toisaalta tuolloin elettiin myös lama-aikaa, jolloin jääkiekko kalliina lajina kärsi.

Itä-Eurooppa oli avautunut ja markkinoille oli tullut valtava määrä pelaajia, jotka kilpailivat NHL paikoista suomalaisten kanssa.

Siinä muutama ajatus.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Ei termissä harrasteliikunta mitään vikaa ole, sehän on ihan hyvä termi. Mutta miksi hehkuttaa tuota yhtä lausetta kilpailuelementistä tässä yhteydessä? Eihän liikuntaan mitään kilpailua kuulukaan, kilpailu kuuluu urheiluun. Joillekin on todella vaikeaa nähdä eroa liikunnan ja urheilun välillä.

Miten liikunta ja urheilu eroaa alle 9-vuotiaiden jääkiekkojunnujen kohdalla?
 

Fordél

Jäsen
Nyt ollaan asian ytimessä. Eli ei Gretzkylle tai Litmaselle homma ollut "harjoittelua", vaan ainoastaan oppimista paremmaksi ja hauskan pitämistä. Siis se omalla ajalla tapahtunut toistojen tekeminen.

Nyt ongelmaksi muodostuu se että jos joku Pertti Peruspoika treenaa viikossa 6 krt/junnuna jo, niin helposti se homma menee liian vakavaksi ja ei ole enää aikaa/halua siihen omaan leikkiin. Sama koskee sitä jos isä ohjaa lajivalintaan tai sanotaan että "sun on pakko valita tämä laji".

Juuri näin. Eihän siinä ole mitään pahaa jos lapsi haluaa itse pelata vaikka tuntikaupalla päivässä lätkää ja kesäisin esim. lacrossea ym. lajeja. Kyse ei ole silloin systemaattisesta harjoittelusta vaikka toki se siltä näin jälkikäteen näyttää. Lapsi tekee kuitenkin sitä rakkaudesta lajiin/liikkumiseen ja pitää sitä hauskana.
 

Quattro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyräsmiehet
Koska sinä tunnut olevan aika ihastunut noihin tilastoihin, niin ajattelin etten viitsi alkaa sitä kokonaan lukemaan vaan kyselen sinulta. Toisaalta itse en taas anna juurikaan painoa noille tutkimuksille, koska niitä voi lukea ja tulkita niin monella tavalla, enkä senkään takia jaksa sitä kokonaan kahlata. Sitäpaitsi, olet kohta kopioinut varmaan koko tutkimuksen tänne... :)
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Olen seurannut läheltä taitoluistelua Turussa, Kouvolassa ja Hämeenlinnassa. Taitoluistelu ei viisaasti lajina liittynyt Nuori Suomi lajiliitoksi. En ole koskaan nähnyt niin kilpailullista lajia kuin mitä oli taitoluistelu. Taitoluistelun palkatut ammattivalmentajat tekivät jaon kilpaurheilijoihin ja harrastajaliikkujiin jo 4-6 vuoden iässä olevien lapsien osalta. Ei siellä mietitty lasten biologisia kehityskäyriä, vaan sillä hetkellä parhaat valittiin kilparyhmiin ja muut jatkoivat tyytyväisinä eri tasoisissa harrasteryhmissä hienon lajin parissa yli murrosiän. Olin paljon esim. Kouvolassa jäähallilla viemässä kahta tyttöä taitoluistelutreeneihin, joissa muutama kilpailuryhmän huippuvalmennettava oli samaan aikaan harjoittelemassa harrastajaryhmien kanssa. Kaikki olivat tyytyväisiä tilanteeseen, jossa huiput erotettiin omiin ryhmiinsä jo lapsina. Näin jatkui muutama vuosi, enkä muista merkittävän suuria lopettamisia tapahtuneen noina vuosina. Sama jatkui Hämeenlinnassa ja toinen tytöistä jatkoi siellä taitoluistelun kilparyhmässä, kun toisen valinta oli hienon taitoluisteluvaiheen jälkeen keskittyä viulun soittoon täysillä. Hämeenlinnassa liittyi taitoluistelun harrasteryhmiin uusia tyttöjä, jotka harrastivat hienoa lajia ja pääsivät myös näyttämään taitojaan taitoluistelunäytöksissä. Kilpailijat kävivät kilpailemassa Suomessa ja Tallinnassa, jossa sain olla yhden kerran mukana. Tallinnassa silmäni aukenivat lopullisesti taitoluistelun huippuvaatimusten suhteen, kun 10-vuotiaat japanilaiset ja venäläiset sekä virolaiset tytöt hyppivät kolmoishyppyjään, joita esim. Tintti Wegelius ei oppinut enää, kun ikä oli ylittynyt oppimisvaiheen yli.
 

Fordél

Jäsen
Koska sinä tunnut olevan aika ihastunut noihin tilastoihin, niin ajattelin etten viitsi alkaa sitä kokonaan lukemaan vaan kyselen sinulta. Toisaalta itse en taas anna juurikaan painoa noille tutkimuksille, koska niitä voi lukea ja tulkita niin monella tavalla, enkä senkään takia jaksa sitä kokonaan kahlata. Sitäpaitsi, olet kohta kopioinut varmaan koko tutkimuksen tänne... :)

En ole erityisen ihastunut tilastoihin. On kuitenkin hyvä, että tänne tuodaan myös yleisempää tietoa lasten ja nuorten liikunnasta. Omakohtaiset kokemukset ovat tottakai tärkeitä ja mielenkiintoisia, mutta yleinen linja selviää vain tutkimusten ja selvitysten avulla. Kyllä nuo lukemat hyvin kertovat sen mikä on tilanne esim. lopettamisen suhteen lasten ja nuorten lisenssiurheilijoissa.
 

Quattro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyräsmiehet
Tuo siffan kertomus on loistava esimerkki, joka osoittaa miten överiksi SJL veti NS-ideologian. Ilmeisesti kukaan noista luistelijatytöistä ei saanut sen suurempia traumoja siitä, että jako tehtiin jo noinkin varhain. Jääkiekossa ei 8-vuotiailla saanut edes maaleja laskea, ettei kenellekään tule paha mieli.
 

Fordél

Jäsen
Tuo siffan kertomus on loistava esimerkki, joka osoittaa miten överiksi SJL veti NS-ideologian. Ilmeisesti kukaan noista luistelijatytöistä ei saanut sen suurempia traumoja siitä, että jako tehtiin jo noinkin varhain. Jääkiekossa ei 8-vuotiailla saanut edes maaleja laskea, ettei kenellekään tule paha mieli.

Siffan kertomus on hyvä esimerkki siitä kuinka kaikille on tarjottu mahdollisuus liikkua omista lähtökohdistaan. Juuri sitähän tässä ainakin allekirjoittanut on koko ajan takaa. Kilpailussa ei ole mitään pahaa ja urheilussa se voidaan tehdä turvallisesti kunhan homma on avointa, kaikki tietää säännöt ja kukaan ei tipu lajin ulkopuolelle. Tämä on ennen kaikkea tärkeää lasten ja nuorten itsensä kannalta, mutta myös huippu-urheilu, yhteiskunta kuin seuratoiminta hyötyy tästä. Jos oikein muistan niin esim. Peter Aholakin oli nuorena pitkään ikäluokkansa terävimmän kärjen takana pelaamassa kiekkoa, mutta kehittyi lopulta NHL:ään asti. Ei tässä pidä siis hukata yhtään yksilöä, oli näkökulma sitten mikä tahansa.

Ja kuten itsekin totesit, paikoin SJL veti ehkä homman överiksi, ei NS. Käy tsekkaamassa NS:n linjauksia ja kyllähän siellä sallitaan oikein mieluusti kilpailu.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Nykyään ei välttämättä juuri mitenkään, mutta sen pitäisi erota.

No, miten se eroaisi mikäli sinä saisit päättää?

Jaettaisiinko lapset ryhmiin jo luistelukoulussa?

Porissa muuten näin tehdään ja on aina tehty, siellä eritasoiset luistelijat laitetaan eri ryhmiin. Tässä on esimerkki miten Nuori Suomi ry:n periaatetta, huomioidaan lapsi yksilönä, toteutetaan urheilun periaatteiden mukaisesti, paremmin motivoituneet saavat vaativampaa opetusta. Tämä sama periaate jatkuu Patajunnu-liigassa. Kaukalo on jaettu useaan osaan, jäällä on monia valmentajia, jotka tekevät oman ryhmänsä kanssa töitä.
 

Quattro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyräsmiehet
No, miten se eroaisi mikäli sinä saisit päättää?

Jaettaisiinko lapset ryhmiin jo luistelukoulussa?

Porissa muuten näin tehdään ja on aina tehty, siellä eritasoiset luistelijat laitetaan eri ryhmiin. Tässä on esimerkki miten Nuori Suomi ry:n periaatetta, huomioidaan lapsi yksilönä, toteutetaan urheilun periaatteiden mukaisesti, paremmin motivoituneet saavat vaativampaa opetusta. Tämä sama periaate jatkuu Patajunnu-liigassa. Kaukalo on jaettu useaan osaan, jäällä on monia valmentajia, jotka tekevät oman ryhmänsä kanssa töitä.

Siten kuin liikunta ja urheilu eroavat. Liikunnassa liikutaan omaksi huviksi ja urheilussa kilpaillaan.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Siffan kertomus on hyvä esimerkki siitä kuinka kaikille on tarjottu mahdollisuus liikkua omista lähtökohdistaan.

Ja kuten itsekin totesit, paikoin SJL veti ehkä homman överiksi, ei NS. Käy tsekkaamassa NS:n linjauksia ja kyllähän siellä sallitaan oikein mieluusti kilpailu.

Esimerkkini oli taitoluistelusta, mikä ei liittynyt Nuori Suomi-lajiliitoksi. Minä keskustelun jääkiekon osalta vuosista 1996-2005, jona aikana Suomen jääkiekon huippujuniorituotanto romahti. Olen esitellyt täällä aika tarkkaan Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman, jota noudatettiin jääkiekon osalta lähes kaikissa jääkiekkoseuroissa Suomessa. Ei silloin tehty tasojoukkueita G-D-junioreille, koska se ei Jääkiekkoliiton urheilutoiminnan sääntöjen mukaan ollut mahdollista. C-B-juniorien sallitut jääkiekkotapahtumat Jääkiekkoliiton alaisessa toiminnassa olivat niin pieniä, ettei niillä ollut mitään tekemistä huippu-urheilun kanssa.
 

Fordél

Jäsen
Voi wittu.....minkähän sukkeluuden keksisi seuraavaksi! Eiköhän tää paskanjauhanta riitä tällä erää...

Ah kuinka ihana suomalainen keskustelukulttuuri osaakaan olla. Tuo oli täysin tosissaan heitetty kysymys. Osoittaa kuinka vaikeaa on rajan veto urheilun ja liikunnan välillä niin lasten ja nuorten kuin aikuisväestön kohdalla.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Liikunnassa pannaan verkkarit jalkaan ja lähdetään luontoon, urheilussa pannaan numerolappu rintaan.......tällälailla ihan vähän yksinkertaistettuna.

Eli jääkiekon osalta, niin liikunta on sitä kun höntsätään Sorsapuiston kentällä, kun taas urheilu on sitä kun puetaan seuran peliasu päälle.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös