Viittasinkin tässä siffan tilastoihin, joiden mukaan syöpä iski vuonna -95 vaikuttaen aina B-junioreihin asti. Ikäluokan -83-84 lapset olivat tuolloin E-D-junnuiässä.
Aivan ja minä sanoin, että eipä näkynyt moista Tampereella. Ehkä meillä sitten oli fiksut seurapomot.
Valitettavaa, että vajoat Petteri Sihvosen tasolle. Jos jotain omasta taustastani kerron, niin minulla on reilulta pariltakymmeneltä vuodelta pelaajakokemusta eri palloilulajeista, pääasiassa ennen NS aikaa; jääkiekkoa, jalkapalloa, koripalloa ja salibandyä lähinnä. Lisäksi kokemusta on mm. taitoluistelusta, telinevoimistelusta ja yleisurheilusta. Kaikissa näissä lajeissa olen harjoitellut myös seurassa. Omana junioriaikanani törmäsin lukuisia kertoja tilanteisiin, jossa NS olisi ollut tarpeen, enkä yhtään ihmettele sitä tarvetta, johon järjestö on luotu. Toki urheilun parissa oli ja on edelleen lukuisia loistavia valmentajia, joille NS:n prinsiipit ovat luonnollisia asioita. Lisäksi lähipiirissäni on muutamia olympiatason urheilijoita, joiden menestys on ollut lähellä mitalitasoa. Jonkinlaisena urheiluihmisinä siis pidän itseäni.
Tämän luettuani minun on entistä vaikeampi ymmärtää, ettet näe mitä yritän toitottaa jatkuvasti.
Ilmeisesti kyse oli siis JKL:n turnauksesta ja JKL:n peliaikasäännöistä pienille junnuille?
Aivan pienimmissä junioreissa peliajan tasaisesti jakaminen voi olla ihan järkevääkin. Lisäksi vain mielikuvitus on rajana keksittäessä mielekkäitä pelimuotoja. Vaikka kaikki pelaisivatkin yhtä paljon, saadaan myös tällä ottelussa varmasti voittajat selville ja maalit lasketaan. Jos Saku-Teemu tekee vaikka 17 maalia ja joukkue voittaa 17-1, ja Toni-Petteri tekee vahingossa omiin tuon yhden, niin eiköhän pojille itselleenkin ole aika selvää kenestä kannattaa ottaa mallia ja pyrkiä yhtä hyväksi? Lisäksi kun on vielä motivoiva valmentaja, niin urheilutoiminta voidaan järjestää mielestäni hyvinkin mielekkäästi.
Turnauksessa oli useita ikäluokkia ja kaikilla samat säännöt käytössä, F-juniorit varmasti olivat mukana myös. Kuten sanoin, niin itselleni teki pahaa katsella, kun jokunen täysin ylivoimainen poika joutui pelaamaan sellaisten kanssa jotka hädin tuskin osasivat luistella. Vaikea keksiä miten se kehittää kumpaakaan, saati sitten tasavaihdot.
Ehkä esim. Porin Ässillä oli pakkorako, ei vain ollut pelaajia.
Ulkomaisista pienten juniorien järjestelmistä olisikin kiva kuulla niiltä, joilla on siellä oikeasti kokemusta. Sihvosen vakuuttelut siitä, että Suomi olisi jotenkin ainutlaatuinen ei ihan heti vakuuta ilman mitään lähteitä.
Totta, mutta ei tätä nyt pidä rajata pelkästään siihen, vaan yleensä koko suomalaiseen järjestelmään ja siihen, että Nuori Suomi ei voi olla edes osana kilpaurheilua. Joku syy siinä on, että nuoret pelaajamme jäävät jalkoihin ulkomailla mm. jalkapallossa ja joku Roope Riski pitää yllätyksenä Italian vaatimustasoa.
Futiksen puolella on mielestäni jollain tavalla kuvaavaa, että meidän tämänhetkiset tähtemme ovat juuri Roman Eremenko, Perparim Hetemaj ja Alexander Ring. On siellä onneksi vielä pari valkoista viikinkiäkin joukossa.
NHL-pelaajatuotannon ja NS:n välille vedetty korrelaatio on pseudotiedettä parhaimmillaan.
Jep, se ei ole tiedettä, se on samanlainen tulkinta kuin kaikki muutkin. En silti parempaa perustelua ole vielä kuullut. Ja jos se mitä näin siellä turnauksessa on ollut käytössä laajemminkin ja jo vuosikausia, niin en ihmettele hetkeäkään.
Minusta myös liigapelaajien taso on kauttaaltaan pudonnut ja nykyiset tähtipelaajat pääsevät enää vähemmissä määrin NHL:ään, nuoret eivät sitäkään vähää. Aina sitä sanotaan, että maailma muuttuu, futiksessa tuli afrikkailaisia ja lätkäs itä-blokkia mutta ei näitä asioita ihan sillä sivuuteta.
Onneksi on vielä KHL joka pitää yllä jonkinlaista illuusiota meikäläisestä huippupelaajatuotannosta. Olemme kuitenkin saaneet nähdä senkin, ettei näistäkään pelaajista ole kaikista edes EHT-tasolle pistemiehiksi.
Vaikka se, että saa olla joukkueensa paras ja ratkaisevasti vaikuttaa ottelun lopputulokseen. Lisäksi hyvin aikainen ymmärrys siitä, että jos meinaa oikeasti hyväksi, vaikka maajoukkuepelaajaksi, vaatii se tolkuttomasti työtä. Työn laatu näkyy sitten suorituksissa kentällä. Onko peliajan lisääminen se ainoa motivointikeino?
Ei, vaan nimenomaan voittaminen on motivointikeino. Ihan parhailla pelaajilla on valtava palo paitsi itse lajiin, niin myös voittamiseen. Heille pitää myös järjestää mahdollisuus kehittyä sitä mukaa, kun ovat "liian hyviä" tietylle tasolle. Kun tällä tavalla aukeaa uusia paikkoja, niin tulee taas uusille pelaajille mahdollisuus.
Se on väärä lähtökohta, että heidän peliaikaansa tasataan ja rajoitetaan porukan heikoimpien mukaan.