NHL-pelaajien doping

[Sähmä]

NHL ei paina villaisella jos joku jää kiinni. Kun testataan harvoin niin ei jäädä kiinni. Ja NHL:n kieltämien aineiden lista on huomattavasti lyhyempi kuin WADA:n.

Tuol boldattu osuus on mun mielestä juuri sitä, että koko doping-asiaa painetaan villasella.

 

[Johnnie]

Teston, EPOn ja kasvun kombo on ollut jo pitkään käytössä huippu-urheilussa - myös jääkiekossa. Kuten aquanqua tuossa kirjoitteli, niin mentaliteetti menestymiseen ja itsensä kehittämiseen on vaan niin korkealla, että kaikki hyöty mitä saadaan, niin se otetaan.

Aiheesta laajemmin silmiä avaava dokumentti on Netflixissä nimeltä Käry (englanniksi Icarus). Laitan trailen linkin, mikä kannattaa katsoa, vaikka toki itse dokumentti avaa laajemmin tätä koko urheilumaailmaa koskevaa asiaa.

Icarus | Official Trailer [HD] | Netflix - YouTube

Sinisilmäsimmät toki sanoo, että "tuo on vain Venäjällä tapahtunut asia", mutta kun itse on nähnyt jo A-junnujen tasolla roinan tulemisen mukaan, niin jokainen vaan voi kuvitella, että kuinka ammattimaista ja systemaattiasta meininki on kun miljoonat vaihtaa tilejä.

Varmasti jokaista noista aineesta on käytetty huippu-urheilussa, myös jääkiekossa, sitä en epäilekään. Mutta lääketiede - myös dopingin osalta - kehittyy jatkuvasti, samoin kuin jääkiekko urheilulajina. Tämä menee nyt taas vähän jo oman itseni toistoksi, mutta nykypäivän jääkiekon edellytykset eivät mielestäni tue sitä näkemystä, että kasvuhormoni olisi jääkiekossa jotenkin yleinen tai paljon käytetty aine, ainakaan muussa tarkoituksessa kuin noista vakavammista loukkaantumisista palautumiseen. Ja itse asiassa tästäkin on nyt pienellä etsimisellä hiukan ristiriitaista tietoa, sillä erään tutkimuksen mukaan sillä on todettu olevan hyötyä palautumiseen ja paranemiseen vain sellaisten yksilöiden kohdalla, jotka kärsivät kasvuhormonin puutteesta.

Sanoit itsekin, että jääkiekossa kaikki hyöty mitä saadaan, niin se otetaan. Oman näkemykseni mukaan kasvuhormonista taas ei saa kovin paljon sitä hyötyä, ainakaan verrattuna tiettyihin muihin aineisiin. En viitsi nyt (ties monettako kertaa) alkaa kirjoittamaan samoja asioita pitkän kaavan kautta uudelleen, mutta kasvuhormonin hyötysuhde on kuitenkin suhteellisen heikko varsinkin jääkiekkoilijan tarpeisiin, jossa voimakestävyyden ja kestävyyden osalta pitää olla huomattavasti kovemmat pohjat kuin vaikkapa voimatasojen osalta. Ja tämänhän myös huomaa jääkiekkoilijoiden ulkomuodossa ja voimatasoissa. Lisäksi kun puhutaan kuitenkin niinkin isoista organisaatioista kuin NHL-seurat ovat, on siellä suunnassa varmasti paljon parempiakin lääkkeitä jääkiekkoilijan tarpeisiin, kuin suuret terveysriskit omaava doping-aine, jonka ensisijainen käyttökohde on kuitenkin massan lisäämisessä. Tässä kohtaa pitää myös muistaa se, että jääkiekkoilijan hapenottokyvyn ja kestävyyden tarpeet huomioon ottaen, jääkiekkoilijoiden tavoite ainakin pitäisi olla maksimaalinen voimantuotto tarpeeksi pienellä kehonpainolla. Eli kuten olen aikaisemminkin sanonut, niin uskoisin hapenottokykyä parantavien lääkkeiden olevan lätkässä huomattavasti suositumpia. Vaikkapa juuri tuon mainitsemasi EPO:n. @Henkka heittikin aiemmin mielenkiintoisia lainauksia tähän liittyen.

Kuitenkin jaksan edelleen uskoa siihen, että jääkiekko on lajin luonteen takia myös NHL-tasolla suurelta osin puhdasta urheilua. Ja tästä kun olen puhunut aikaisemminkin, niin tarkennetaan vielä tähän kohtaan sen verran, että tarkoitan puhtaalla urheilulla nimenomaan puhtautta tällaisista "oikeista" doping-aineista. En osaa mieltää esimerkiksi erilaisia stimulantteja varsinaiseksi dopingiksi, vaikka joku piriste jossain listassa kiellettyä ainetta sisältäisikin. Jääkiekko on kuitenkin ensisijaisesti taitolaji, eikä se vaadi mitään sellaisia fyysisiä ominaisuuksia, mitä ei olisi mahdollista saada määrätietoisella harjoittelulla ja vielä inhimillisellä työmäärällä ihan puhtaanakin. Otan tähän kohtaan varsin klassisen maininnan vanhempien pelaajien suusta siitä, että miten he vasta myöhemmällä iällä oppivat oikean ravinnon ja levon merkityksen suoritukseen. Minä en ainakaan ole niin typerä, että lähtisin vaarantamaan terveyttäni vetämällä kaksin käsin roinaa ilman, että olisin optimoinut kaikki puhtaat menetelmät suorituksen parantamiseen. Enkä myöskään usko että vaikkapa sillä ravinnon optimoimisella olisi ollut niin suurta merkitystä mitä nämä pelaajat antavat ymmärtää, jos ura olisi vedetty läpi kaikkia mahdollisia palautumista auttavia aineita käyttäen. Minusta nämä jutut (joihin törmää vähän väliä) kertovat jo itsessään sen, että lahjakkuudella ja lajitaidolla on jääkiekossa huomattavasti suurempi merkitys kuin fyysisillä ominaisuuksilla, jos kerran huippu-urheilijan elämäntavat eivät ole itsestäänselvyys edes absoluuttisella huipulla pelaavilla kavereilla.

 

[Sähmä]

mutta nykypäivän jääkiekon edellytykset eivät mielestäni tue sitä näkemystä, että kasvuhormoni olisi jääkiekossa jotenkin yleinen tai paljon käytetty aine, ainakaan muussa tarkoituksessa kuin noista vakavammista loukkaantumisista palautumiseen. Ja itse asiassa tästäkin on nyt pienellä etsimisellä hiukan ristiriitaista tietoa, sillä erään tutkimuksen mukaan sillä on todettu olevan hyötyä palautumiseen ja paranemiseen vain sellaisten yksilöiden kohdalla, jotka kärsivät kasvuhormonin puutteesta.

No tästä en nyt enempää rupea vänkäämään, mutta jos jostain aineesta nykypäivän jääkiekossa on hyötyä, niin nimenomaan kasvuhormonista ja sen tuomasta edusta palautumiseen. Tuntuu, että monella on kovin vanhanaikainen kuva, että doping-aineet tuovat vaan voimaa ja lihaksia, vaikka se harjoitusmuoto on se mikä kehoa eniten muokkaa. Tietenkään jääkiekkoilija ei muistuta kehonrakentajaa, vaikka aineet olisivat tismalleen samat, koska ruokavaliossa ja harjoitusmuodoissa on niin suuri ero.

Yksi täysin kiistaton yhteinen asia kuitenkin kasvuhormonissa on se, että kuten esimerkiksi kehonrakentalle se mahdollistaa palautumisen raskaista ja tiheistä harjoitusmääristä, niin samalla tavalla se palauttaa NHL-kiekkoilijan ihan eri tavalla 82 pelin runkosarjasta, kuin vaan kova tsemppi, banaani ja heradrinkki.

Ja tuskin kukaan nyt luuleekaan, että pelaaja itse näitä aineita vetelee. Se on osa tarkkaan hiottua kehon hoitoa, minkä yhteydessä on hieronnat, fyssarit ja muut lihashuollon elementit.

 

[Pekkis]

Toisaalta, en nyt usko että esim. 2002 Muehleggin näyttävä olympiakäry tai Lance Armstrongin paljastuminen sai NHL-kiekkoilijoita vähentämään aineiden käyttöä loppujen lopuksi. Koska he ovat turvassa ja heillä on omat pelinsä pelattavana.

Tästä turvasta. Dopingjuristi Olli Rauste pääsi kyseisten olympialaisten aikana CAS:n jäsenenä tutustumaan dopinglaboratorion toimintaan. Laboratorion johtaja kertoi sinne tuoduista jonkun jääkiekkojoukkueen dopingnäytteistä. Sellainen pikku juttu vaan jäi puuttumaan, kun tiedot siitä, että kenen näytteitä ne olivat. Laboratorion johtajalle ei siten jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin tuhota näytteet. Rauste toi tämän tapauksen julki joitain vuosia sitten, ja näiden kisojen aikaan WADA:n pääsihteerinä toiminut Harri Syväsalmi oli täysin tietämätön tapauksesta. Laboratorion johtajan olisi hänen mukaansa pitänyt informoida asiasta WADA:lle.

Siis tämä kaikki olympialaisissa. Aikamoista.

 

[Johnnie]

No tästä en nyt enempää rupea vänkäämään, mutta jos jostain aineesta nykypäivän jääkiekossa on hyötyä, niin nimenomaan kasvuhormonista ja sen tuomasta edusta palautumiseen. Tuntuu, että monella on kovin vanhanaikainen kuva, että doping-aineet tuovat vaan voimaa ja lihaksia, vaikka se harjoitusmuoto on se mikä kehoa eniten muokkaa. Tietenkään jääkiekkoilija ei muistuta kehonrakentajaa, vaikka aineet olisivat tismalleen samat, koska ruokavaliossa ja harjoitusmuodoissa on niin suuri ero.

Yksi täysin kiistaton yhteinen asia kuitenkin kasvuhormonissa on se, että kuten esimerkiksi kehonrakentalle se mahdollistaa palautumisen raskaista ja tiheistä harjoitusmääristä, niin samalla tavalla se palauttaa NHL-kiekkoilijan ihan eri tavalla 82 pelin runkosarjasta, kuin vaan kova tsemppi, banaani ja heradrinkki.

Ja tuskin kukaan nyt luuleekaan, että pelaaja itse näitä aineita vetelee. Se on osa tarkkaan hiottua kehon hoitoa, minkä yhteydessä on hieronnat, fyssarit ja muut lihashuollon elementit.

Mielestäni en ole antanut aihetta ymmärtää, että doping-aineet tuovat minun mielestäni vain voimaa tai lihaksia, jos minulla tuohon viittasit. Palautumisen ohella kasvuhormonissa kiistatonta on myös se, on kaikesta huolimatta anabolinen aine, jolla on varsin merkittävät terveysriskit. En siis väitä, etteikö sitä käytettäisi myös jääkiekossa, mutta - kuten sanottua - en usko sen laajempaan käyttöön, juurikin siitä syystä, että NHL:n kokoisessa satojen miljoonien bisneksessä uskoisin olevan pelkästään tuota palautumista ajatellen huomattavasti turvallisemmin asiansa ajavia aineita.

Jääkiekkoilija ei myöskään näytä kehonrakentajalta tai voimanostajalta, eikä toki kuulukaan. Viittasit aiemmin kasvuhormonin lisäksi ulkoisen testosteronin käyttöön jääkiekossa, niin myöskin se on kiistantota, että molemmat aineet - etenkin yhdessä käytettynä - lisäävät tutkitusti lihasmassaa ja voimaa jopa ilman harjoittelua. Ja kun jääkiekkoilijoiden kesäharjoittelu kuitenkin sisältää myös melkoisen usein ihan varsinaista voimatreeniä, ovat jääkiekkoilijat siitä huolimatta jostain kumman syystä jopa moneen varsin kokemattomaan saliharrastelijaan nähden kummallisen heikkoja. Lisäksi en ihan allekirjoita tuota, että jääkiekkoilijoiden ja saliharrastajien (optimaalisissa) ruokavalioissa olisi jotenkin merkittävä ero. Samat lainalaisuudet ravinnon suhteen pätevät pääosin joka lajissa, niin harjoittelusta ja suorituksesta palautumiseen, kuin energian riittävyyteen niiden aikana. Tietenkään jääkiekkoilija ei vedä munuaisten paukkumisen uhalla puolta kiloa proteiinia päivässä kuten pro-bodarit, mutta ei jääkiekkoilijan ruokavalio ainakaan kuuluisi olla kovinkaan erilainen, kuin normaalilla lihaksen/voiman kasvuun tähtäävällä saliharjoittelijalla. Sami Jauhojärveltä voi kysyä lisää, hehkutti aikoinaan useammassa mediassa, miten uusi ravintovalmentaja oli laittanut hänen ruokavalionsa kuntoon samoilla perusjutuilla, millä koutsi oli omalla aktiiviurallaan pärjännyt. Ja tämä kyseinen ravintovalmentajahan sattui olemaan yksi Suomen kaikkien aikojen menestyneimmistä kehonrakentajista. Esimerkiksi makrojakauma ja ravintoaineiden ajoitus oli Jauhojärvellä aika pitkälti samanlainen, mikä yleisesti on punttipaavoillakin käytössä.

Siitä olen samaa mieltä, että paremman palautumisen mahdollistavista lääkkeistä on huomattavasti suurempi hyöty, kuin tarkimmastakaan mahdollisesta ruokavaliosta. Siksipä en ymmärräkään, että miten nämä ruokavaliomuutoksiensa hyötyjä hehkuttaneet konkaripelaajat olisivat saaneet palautumiseensa niin radikaalia parannusta pelkästään keskittymällä tarkemmin ravintoon, jos koko ura olisi vedetty erilaisia palautumista edistäviä lääkkeitä vetäen. Ja tuohon viimeiseen kappaleeseen kaipaisin vielä sen verran tarkennusta, että kuka sen pelaajan sijasta sitä roinaa sitten käyttäisi? Huoltajako siellä lykkää sen piikin hanuriin ilman, että pelaaja hoksaa itse mitään, tai kyseenalaistaa koko toimintaa?

Ja tokihan tämä väittely on sikäli ikuisyyskysymys, että niin kauan kun ei itse ole NHL-pelaaja, tuskin kukaan osaa varmaksi sanoa että mitä vedetään ja miten paljon. Mutta onpahan ainakin saatu aikaan mielenkiintoista keskustelua.

 

[Sähmä]

Mielestäni en ole antanut aihetta ymmärtää, että doping-aineet tuovat minun mielestäni vain voimaa tai lihaksia, jos minulla tuohon viittasit. Palautumisen ohella kasvuhormonissa kiistatonta on myös se, on kaikesta huolimatta anabolinen aine, jolla on varsin merkittävät terveysriskit. En siis väitä, etteikö sitä käytettäisi myös jääkiekossa, mutta - kuten sanottua - en usko sen laajempaan käyttöön, juurikin siitä syystä, että NHL:n kokoisessa satojen miljoonien bisneksessä uskoisin olevan pelkästään tuota palautumista ajatellen huomattavasti turvallisemmin asiansa ajavia aineita.

Jääkiekkoilija ei myöskään näytä kehonrakentajalta tai voimanostajalta, eikä toki kuulukaan. Viittasit aiemmin kasvuhormonin lisäksi ulkoisen testosteronin käyttöön jääkiekossa, niin myöskin se on kiistantota, että molemmat aineet - etenkin yhdessä käytettynä - lisäävät tutkitusti lihasmassaa ja voimaa jopa ilman harjoittelua. Ja kun jääkiekkoilijoiden kesäharjoittelu kuitenkin sisältää myös melkoisen usein ihan varsinaista voimatreeniä, ovat jääkiekkoilijat siitä huolimatta jostain kumman syystä jopa moneen varsin kokemattomaan saliharrastelijaan nähden kummallisen heikkoja. Lisäksi en ihan allekirjoita tuota, että jääkiekkoilijoiden ja saliharrastajien (optimaalisissa) ruokavalioissa olisi jotenkin merkittävä ero. Samat lainalaisuudet ravinnon suhteen pätevät pääosin joka lajissa, niin harjoittelusta ja suorituksesta palautumiseen, kuin energian riittävyyteen niiden aikana. Tietenkään jääkiekkoilija ei vedä munuaisten paukkumisen uhalla puolta kiloa proteiinia päivässä kuten pro-bodarit, mutta ei jääkiekkoilijan ruokavalio ainakaan kuuluisi olla kovinkaan erilainen, kuin normaalilla lihaksen/voiman kasvuun tähtäävällä saliharjoittelijalla. Sami Jauhojärveltä voi kysyä lisää, hehkutti aikoinaan useammassa mediassa, miten uusi ravintovalmentaja oli laittanut hänen ruokavalionsa kuntoon samoilla perusjutuilla, millä koutsi oli omalla aktiiviurallaan pärjännyt. Ja tämä kyseinen ravintovalmentajahan sattui olemaan yksi Suomen kaikkien aikojen menestyneimmistä kehonrakentajista. Esimerkiksi makrojakauma ja ravintoaineiden ajoitus oli Jauhojärvellä aika pitkälti samanlainen, mikä yleisesti on punttipaavoillakin käytössä.

Siitä olen samaa mieltä, että paremman palautumisen mahdollistavista lääkkeistä on huomattavasti suurempi hyöty, kuin tarkimmastakaan mahdollisesta ruokavaliosta. Siksipä en ymmärräkään, että miten nämä ruokavaliomuutoksiensa hyötyjä hehkuttaneet konkaripelaajat olisivat saaneet palautumiseensa niin radikaalia parannusta pelkästään keskittymällä tarkemmin ravintoon, jos koko ura olisi vedetty erilaisia palautumista edistäviä lääkkeitä vetäen. Ja tuohon viimeiseen kappaleeseen kaipaisin vielä sen verran tarkennusta, että kuka sen pelaajan sijasta sitä roinaa sitten käyttäisi? Huoltajako siellä lykkää sen piikin hanuriin ilman, että pelaaja hoksaa itse mitään, tai kyseenalaistaa koko toimintaa?

Ja tokihan tämä väittely on sikäli ikuisyyskysymys, että niin kauan kun ei itse ole NHL-pelaaja, tuskin kukaan osaa varmaksi sanoa että mitä vedetään ja miten paljon. Mutta onpahan ainakin saatu aikaan mielenkiintoista keskustelua.

Kaikessa lääkeaineessa mitä käytetään pitkän aikaa putkeen on selvät terveysriskit. Jos käytät Buranaa 10kk putkeen, niin se on ihan yhtä riski keholle kuin mikä tahansa lääke pitkällä ajalla. Ammattiurheilussa terveyden perään valvotaankin tarkasti kehoa, mm verenpaineet, maksa-arvot yms... Ja JUURI tuon satojen miljoonien eurojen takia sitä tehokkainta ainetta käytetään tarkan valvonnan alla. Yhtään riitaa haastamatta, mutta mielenkiinnosta, niin kertoisitko vielä, että mikä tämä "turvallisemmin asiansa ajava aine" on? Mikään kehoa stimuloiva aine jota käytetään pitkän aikaa ei ole yhtään sen terveellisempi kuin toinenkaan.

Jauhojärven ja JiiPeen yhteistyö on tuttu. Itseasiassa olin JiiPeen ja toisen arvostetun ravintovalmentajan Aki Mähösen luennolla tuossa muutama vuosi takaperin, jossa tätä asiaa käytiin läpi. Ravintoerolla meinasin lähinnä lihaksen kasvun optimointiin kehonrentajalla, kun jääkiekkoilija optimoi ravinnon suuremmin tankkaukseen - suurempiin hiilihydraattimääriin mahdollistaakseen optimaalisen toimintakyvyn. Tämä ravintoasia toki on VIHDOIN parantunut huippu-urheilussa, jos vertaa mitä se oli vielä esimerkiksi 10v sitten.

Vielä tuohon viimeiseen, niin kyllä. Lääkkeitä antaa ja tarkastelee nimenomaan joukkueen lääkäri ja tästä on ihan itse nähtyä faktaa. Kun sulla on kilpailu pelipaikasta sekä miljoonista ja sulle sanotaan, että nämä aineet auttavat huomattavasti jaksamaan paremmin ja palautumaan, niin ei siinä mietitä kauan.

Ja tosiaan ei mitään väittelyä millään agressiivisella asenteella. Sitä vaan usein koittaa saada ihmisiä avaamaan silmänsä nykymaailmalle ja sille, että mitä kaikkea maailmassa nykyään tehdään ja on tehty jo kauan aikaa. Kun joukkueen cheerleaderi vetää klemppuja (clenbuterol") jotta saa timmimmän kropan ensi kauden kotipeleihin, ni mitä luulette, että se koko ikänsä unelman eteen treenannut, kilpailuvietin keskellä kasvanut, pelipaikasta taisteleva, miljoonia saava NHL-kiekkoilija sanoo suoritusta parantavalle aineelle? "ei en mä tommosta ku moraalit ja terveys"? - just...

Mut hyvää keskustelua Johnnie. Näillä silmiä avataan. :)

 

[Johnnie]

Kaikessa lääkeaineessa mitä käytetään pitkän aikaa putkeen on selvät terveysriskit. Jos käytät Buranaa 10kk putkeen, niin se on ihan yhtä riski keholle kuin mikä tahansa lääke pitkällä ajalla. Ammattiurheilussa terveyden perään valvotaankin tarkasti kehoa, mm verenpaineet, maksa-arvot yms... Ja JUURI tuon satojen miljoonien eurojen takia sitä tehokkainta ainetta käytetään tarkan valvonnan alla. Yhtään riitaa haastamatta, mutta mielenkiinnosta, niin kertoisitko vielä, että mikä tämä "turvallisemmin asiansa ajava aine" on? Mikään kehoa stimuloiva aine jota käytetään pitkän aikaa ei ole yhtään sen terveellisempi kuin toinenkaan.

Jauhojärven ja JiiPeen yhteistyö on tuttu. Itseasiassa olin JiiPeen ja toisen arvostetun ravintovalmentajan Aki Mähösen luennolla tuossa muutama vuosi takaperin, jossa tätä asiaa käytiin läpi. Ravintoerolla meinasin lähinnä lihaksen kasvun optimointiin kehonrentajalla, kun jääkiekkoilija optimoi ravinnon suuremmin tankkaukseen - suurempiin hiilihydraattimääriin mahdollistaakseen optimaalisen toimintakyvyn. Tämä ravintoasia toki on VIHDOIN parantunut huippu-urheilussa, jos vertaa mitä se oli vielä esimerkiksi 10v sitten.

Vielä tuohon viimeiseen, niin kyllä. Lääkkeitä antaa ja tarkastelee nimenomaan joukkueen lääkäri ja tästä on ihan itse nähtyä faktaa. Kun sulla on kilpailu pelipaikasta sekä miljoonista ja sulle sanotaan, että nämä aineet auttavat huomattavasti jaksamaan paremmin ja palautumaan, niin ei siinä mietitä kauan.

Ja tosiaan ei mitään väittelyä millään agressiivisella asenteella. Sitä vaan usein koittaa saada ihmisiä avaamaan silmänsä nykymaailmalle ja sille, että mitä kaikkea maailmassa nykyään tehdään ja on tehty jo kauan aikaa. Kun joukkueen cheerleaderi vetää klemppuja (clenbuterol") jotta saa timmimmän kropan ensi kauden kotipeleihin, ni mitä luulette, että se koko ikänsä unelman eteen treenannut, kilpailuvietin keskellä kasvanut, pelipaikasta taisteleva, miljoonia saava NHL-kiekkoilija sanoo suoritusta parantavalle aineelle? "ei en mä tommosta ku moraalit ja terveys"? - just...

Mut hyvää keskustelua Johnnie. Näillä silmiä avataan. :)

Totta kai kaikissa lääkkeissä tai ylipäätään missä tahansa asiassa liika on liikaa, ja ongelmia seuraa väistämättä. Mutta tämä buranavertaus nyt on vähän sama asia, kun nistin tai rapajuopon kommentti omenaan tukehtumisesta. Tietyillä aineilla riskit ja mahdolliset haittavaikutukset ovat suurempia kuin toisilla, ja kasvuhormoni kuuluu pumppua ja sisäelimiä kasvattavine vaikutuksineen näihin suuremman riskiluokan omaaviin aineisiin. Ja noista vaihtoehtoisista aineista, esimerkiksi nimimerkin @Henkka esille nostama meldonium olisi varmasti varsin pätevä aine jääkiekkoilijan käyttöön. Ja uskon myös siihen, että huippu-urheilussa on varmasti paljonkin sellaisia aineita, mistä ei tällaisella tavan tallaajalla ole juurikaan tietoa. Uskon että sille on syynsä, että miksi pelkästään fyysisiä ominaisuuksia vaativissa lajeissa (ei jääkiekko), joissa dopingia yritetään tosissaan kitkeä lajista (ei myöskään jääkiekko NHL-tasolla), ne miljoonia kiskovat kärkinimet jäävät kiinni suhteellisen harvoin dopingista.

Ja nuo mainitsemani terveysriskit siis liittyvät juurikin tähän peräänkuuluttamani asiaan, että kun kaikesta päätellen jääkiekossa pystyy ihan absoluuttisella huipullakin pelaamaan ilman, että huippu-urheilijan elämäntavat olisivat mitenkään itsestäänselvyys tai että fyysiset ominaisuudet olisivat mitenkään erikoisella tasolla, niin onko perusteltua olettaa, että roinaaminen on oletusarvo siitä huolimatta? Minusta ei. En tiedä sitten että onko tässä kyse vain omasta naiiviuudestani vai mistä, mutta minä en jaksa enkä halua uskoa, että jääkiekkoilijat olisivat järjestään niin laiskoja tai lahjattomia, että aletaan douppaamaan oman terveydenkin uhalla, vaikka kaikki muut huippu-urheilijan elämäntapaan kuuluvat osa-alueet olisivat täysin rempallaan. Että alettaisiin roinaamaan, vaikka ei välttämättä edes tarvitsisi. Sen uskon mukisematta, että joku yksittäinen cheerleader voi olla niin typerä, tietämätön ja laiska, mutta samaa en usko jokaisesta ammatikseen jääkiekkoa pelaavasta pelaajasta.

Ja tämä myöskin ihan riitaa haastamatta, mitä itse olet mieltä tuosta, että miksi niin moni suomalainenkin konkarikiekkoilija on vanhoilla päivillään hehkuttanut saadeensa jääkiekkoilijana uuden elämän ryhdyttyään "oikeaksi" urheilijaksi? Olisiko se mahdollista, jos koko ura olisi vedetty kaikkia mahdollisia lääkkeitä?

 

[sumuinen suo]

Jääkiekkoilija ei myöskään näytä kehonrakentajalta tai voimanostajalta, eikä toki kuulukaan.

Ja kun jääkiekkoilijoiden kesäharjoittelu kuitenkin sisältää myös melkoisen usein ihan varsinaista voimatreeniä, ovat jääkiekkoilijat siitä huolimatta jostain kumman syystä jopa moneen varsin kokemattomaan saliharrastelijaan nähden kummallisen heikkoja.

Tästä saanen olla eri mieltä. Iso osa kiekkoilijoista on kyllä kokoonsa nähden lihaksikkaita ja myös vahvoja. Esimerkiksi 180-senttisen on parasta olla vähintään 80-kiloinen, ja siihen tarvitaan aika paljon lihasta. Mieluiten kuitenkin on pitänyt olla 85-90 kiloa puntarissa. Ellei sitten ole taituri. Ja siis onhan tämä muuttunut vuosien mittaan, että enää ei tarvitse olla niin vankkarakenteinen pärjätäkseen jääkiekossa.
Aina sitten tietysti osa joukkueen pelaajista on näitä vähemmän fyysisiä granlundeja ja rajaloita ja pastranakkeja.

Viime kaudella NHL-pelaajien keskipaino oli 91kg. Ja ehkä SM-liigassa pärjää astetta miedompi kaveri.

Se on kyllä totta, että joka kylän salilta löytyy näitä voimailijoita jotka on vahvempia ja isompia kuin jääkiekkoilijat. Samoin joka kylästä löytyy kovempikuntoisia juoksijoita.
Ei sitä ehkä tule oikein ajateltuakaan, miten rankka laji jääkiekko on. Vähän sama kun @Johnnie menisi crossfit-salille ja pumppaisi jalat hapoille jalkakyykyllä, sitten juoksu muutaman kymmenen metrin päähän ja siellä rinnallevetoa ja juoksu takaisin jne. tai jotain tällaista. Ja valmentaja vähän tyrkkii siinä matkalla.
Jääkiekossa kovasti hengästyy ja jalat menee hapoille luistelun ja fyysisen väännön takia.

 

[Noutolokku]

Tästä saanen olla eri mieltä. Iso osa kiekkoilijoista on kyllä kokoonsa nähden lihaksikkaita ja myös vahvoja. Esimerkiksi 180-senttisen on parasta olla vähintään 80-kiloinen, ja siihen tarvitaan aika paljon lihasta. Mieluiten kuitenkin on pitänyt olla 85-90 kiloa puntarissa. Ellei sitten ole taituri. Ja siis onhan tämä muuttunut vuosien mittaan, että enää ei tarvitse olla niin vankkarakenteinen pärjätäkseen jääkiekossa.
Aina sitten tietysti osa joukkueen pelaajista on näitä vähemmän fyysisiä granlundeja ja rajaloita ja pastranakkeja.

Viime kaudella NHL-pelaajien keskipaino oli 91kg. Ja ehkä SM-liigassa pärjää astetta miedompi kaveri.

Se on kyllä totta, että joka kylän salilta löytyy näitä voimailijoita jotka on vahvempia ja isompia kuin jääkiekkoilijat. Samoin joka kylästä löytyy kovempikuntoisia juoksijoita.
Ei sitä ehkä tule oikein ajateltuakaan, miten rankka laji jääkiekko on. Vähän sama kun @Johnnie menisi crossfit-salille ja pumppaisi jalat hapoille jalkakyykyllä, sitten juoksu muutaman kymmenen metrin päähän ja siellä rinnallevetoa ja juoksu takaisin jne. tai jotain tällaista. Ja valmentaja vähän tyrkkii siinä matkalla.
Jääkiekossa kovasti hengästyy ja jalat menee hapoille luistelun ja fyysisen väännön takia.

Tuosta nyt voi esimerkkinä vaikka ottaa tuon Vladimir Tarasenkon. 184/99 näyttää elite mutta muistelisin hänen painaneen vähän vähemmän ainakin nykyään.

Itse näin tuossa kesällä KalPan Liiga joukkueeseen kynnellä olevien poikien boxikyykkäilyä samalla salilla. Taisi olla toistot x6 ja nousivat aina 160kg asti jonka jälkeen "pohjehyppyjä" vai mikä nimitys onkaan. Ja painoa kavereilla hieman päälle 70kg. Kyllä sanoisin, että tuo jalka/keskivartalo osasto etenkin on aika hyvillä kantimilla vs perussalijamppaan. Yläkropassa voi ottaa sit takkiin ja urakalla, mutta sillähän nyt "ei mitään lätkässä teekkään". Aika "laihaa" poikaa tuolla rapakonkin takana pelaa jos pelkkää paidaton kroppa kuvaa tuijjottaa. Alakerrassa onkin jo sitten erilailla jerkkua

 

[Eikka86]

Tästä saanen olla eri mieltä. Iso osa kiekkoilijoista on kyllä kokoonsa nähden lihaksikkaita ja myös vahvoja. Esimerkiksi 180-senttisen on parasta olla vähintään 80-kiloinen, ja siihen tarvitaan aika paljon lihasta. Mieluiten kuitenkin on pitänyt olla 85-90 kiloa puntarissa. Ellei sitten ole taituri. Ja siis onhan tämä muuttunut vuosien mittaan, että enää ei tarvitse olla niin vankkarakenteinen pärjätäkseen jääkiekossa.
Aina sitten tietysti osa joukkueen pelaajista on näitä vähemmän fyysisiä granlundeja ja rajaloita ja pastranakkeja.

Viime kaudella NHL-pelaajien keskipaino oli 91kg. Ja ehkä SM-liigassa pärjää astetta miedompi kaveri.

Se on kyllä totta, että joka kylän salilta löytyy näitä voimailijoita jotka on vahvempia ja isompia kuin jääkiekkoilijat. Samoin joka kylästä löytyy kovempikuntoisia juoksijoita.
Ei sitä ehkä tule oikein ajateltuakaan, miten rankka laji jääkiekko on. Vähän sama kun @Johnnie menisi crossfit-salille ja pumppaisi jalat hapoille jalkakyykyllä, sitten juoksu muutaman kymmenen metrin päähän ja siellä rinnallevetoa ja juoksu takaisin jne. tai jotain tällaista. Ja valmentaja vähän tyrkkii siinä matkalla.
Jääkiekossa kovasti hengästyy ja jalat menee hapoille luistelun ja fyysisen väännön takia.

Kyse on siitä, että vaaditut voimatasot on helppo saavuttaa eikä douppaaminen edes nopeuta asiaa merkittävästi lajin luonteesta johtuen. Lajissa vaaditaan aivan muita ominaisuuksia, mitä ns. lihaksia kasvattavilla doupeilla saadaan aikaan.

 

[Johnnie]

Tästä saanen olla eri mieltä. Iso osa kiekkoilijoista on kyllä kokoonsa nähden lihaksikkaita ja myös vahvoja. Esimerkiksi 180-senttisen on parasta olla vähintään 80-kiloinen, ja siihen tarvitaan aika paljon lihasta. Mieluiten kuitenkin on pitänyt olla 85-90 kiloa puntarissa. Ellei sitten ole taituri. Ja siis onhan tämä muuttunut vuosien mittaan, että enää ei tarvitse olla niin vankkarakenteinen pärjätäkseen jääkiekossa.
Aina sitten tietysti osa joukkueen pelaajista on näitä vähemmän fyysisiä granlundeja ja rajaloita ja pastranakkeja.

Viime kaudella NHL-pelaajien keskipaino oli 91kg. Ja ehkä SM-liigassa pärjää astetta miedompi kaveri.

Se on kyllä totta, että joka kylän salilta löytyy näitä voimailijoita jotka on vahvempia ja isompia kuin jääkiekkoilijat. Samoin joka kylästä löytyy kovempikuntoisia juoksijoita.
Ei sitä ehkä tule oikein ajateltuakaan, miten rankka laji jääkiekko on. Vähän sama kun @Johnnie menisi crossfit-salille ja pumppaisi jalat hapoille jalkakyykyllä, sitten juoksu muutaman kymmenen metrin päähän ja siellä rinnallevetoa ja juoksu takaisin jne. tai jotain tällaista. Ja valmentaja vähän tyrkkii siinä matkalla.
Jääkiekossa kovasti hengästyy ja jalat menee hapoille luistelun ja fyysisen väännön takia.

Jos 180-senttinen painaa 80 kilogrammaa, siihen ei todellakaan tarvita paljon lihasta, taitaa olla enemmän normaalipaino tuon pituiselle kaverille. 180-senttinen voi painaa myös 85-90 kiloa olematta mitenkään erikoisen pullukka tai harrastamatta kuntosaliharjoittelua ollenkaan. Pelkästään omasta kaveripiiristäni löytyy lukemattomia tällaisia tapauksia. Ei pelkän painon perusteella voi päätellä juurikaan mitään henkilön voimatasoista tai lihasmassasta. Ihminen on myöskin ominaispainonsa suhteen yksilöllinen, ihan kuten jokaisessa muussakin asiassa.

Ja en puhunut mistään voimailijoista, vaan aloittelevista saliharrastelijoista. @Noutolokku mainitsi tuossa ylempänä, että yläkropan voimaan ei keskitytä jääkiekkoilijan harjoittelussa samalla tapaa, kuin alakroppaan, mikä on tietenkin pääpiirteittäin totta. Mutta kyllä sitä yläkroppaakin treenataan. Otetaan vaikka esimerkiksi klassikkoliike eli penkkipunnerrus. Vaikkei lätkänpelaajan treeniohjelmaan penkkiä kuuluisikaan, niin kyllä se penkkituloskin siinä sivussa kehittyy, jos yläkroppaa työstää muilla liikkeillä, ja varsinkin jos käyttää anabolisia aineita. Esimerkiksi Teuvo Teräväinen on maininnut ottavansa penkistä 85 kiloa. Teräväisen voidaan katsoa olleen viimeiset viisi vuotta ammattilaisjääkiekkoilija. Minä otin saman verran 16 -vuotiaana noin kolmen kuukauden salitreenin jälkeen. 95-100 kg penkkitulos lienee jääkiekkoilijalle aika peruskauraa, ainakin haastatteluiden perusteella. Itse sain satkun rikki puolen vuoden salitreenin jälkeen, edelleen 16-vuotiaana. Kehonpaino taisi olla 65-70. Ja tässä kohtaa pitää muistaa, että puitteet treeneille tai ravinnolle eivät ihan sitä olleet, mitä ne ammattilaisjääkiekkoilijalla pitäisi olla. Tuosta alakropasta. Mikko Rantanen mainitsi muistaakseni Hannu Rautalan treeniringistä kertovassa dokkarissa ottavansa 5x170kg jääkiekkoilijoiden suosimasta puoli/varttikyykystä. Tätä pidettiin kovana tuloksena. Itse aloin jalkoja treenaamaan tosissani siinä vaiheessa, kun saliuraa oli takana noin kolmisen vuotta. Tässä kohtaa oli treeneistä alla myös puolen vuoden totaalitauko, kun en intissä viitsinyt treenaamiseen tuhlata energiaa. Tarvitsin tuohon Rantasen tulokseen noin viisi kuukautta. Tokihan jaloissa oli hiukan jerkkua jo pohjilla, kun kuitenkin pallopelejä oli nuoruus pelattu ja satunnaisesti jotain prässiä ja kyykkäilyjä tehty myös salilla, mutta vähintään saman luulisi pätevän myös ammattilaisjääkiekkoilijoihin. Ja jos joku epäilee, että tässä on nyt kyse vain lahjakkuudesta, niin jokainen kolmesta kaveristani jonka kanssa aikoinaan salilla käynnin aloitin, pystyi esimerkiksi tuossa penkissä samaan kuin minä, jopa nopeammin. Toki tuo kyykky kuulostaa varmaan aika kovalta, mutta ottakaa huomioon tuo liikeradan merkitys. Kun aloin tekemään syväkyykkyä, sarjapainot tippuivat 25-30 kilogrammaa. Ja lisäksi tietotaito oli tuohon kohtaan tietenkin jo kasvanut alkuvuosista (vaikka tuskin ihan Rautalan tasolla kuitenkaan oltiin).

 

[eagle]

Kyse on siitä, että vaaditut voimatasot on helppo saavuttaa eikä douppaaminen edes nopeuta asiaa merkittävästi lajin luonteesta johtuen. Lajissa vaaditaan aivan muita ominaisuuksia, mitä ns. lihaksia kasvattavilla doupeilla saadaan aikaan.

No kyllähän se aika paljon nopeuttaa, kun varsinkin harjoittelukausi on aika lyhyt ja loppu ajasta lähes vain pelataan. Samalla pitäisi palautua.

Kyllä aika vahvasti saa ummistaa silmänsä, jos uskoo että NHL:ssä ei säännöllisesti käytettäisi aineita. Toki eniten piristeitä ja palauttavia, mutta myös johtuen juuri mainituista pitkistä pelikausista ja lyhyistä harjoituskausista niin varmasti myös aineita jotka auttavat saamaan lisää lihasta nopeammin ja palautumaan treenistä nopeammin.

Se ei tarkoita, että kaikki vetäisivät, mutta jos tilanne on se että A) käytännössä ei juuri testata B) saat aineita joilla jaksat paremmin, kehityt nopeammin jne. C) tarjolla on miljoonien sopimuksia, niin vaikea se on monen sanoa tuossa vaiheessa ei. Varsinkin kun se on järjestelmällistä organisaatioissa tapahtuvaa toimintaa.

Jos useampi NHL-pelaaja on nämä asiat myöntänyt, niin turha täällä niitä yrittää valkopestä. Kuitenkin kyse on pelaajista joiden etu ei varmasti ole noista kertoa-> tahraa heidän omaakin kuvaa kun ovat NHL:ssä pelanneet.

Ex-pelaajalta kovia paljastuksia - kertoo NHL:n suhtautumisesta huumeisiin: ”Liiga ummistaa silmänsä”

Tuossa viimeisin esimerkki siitä, että oikeasti mitään ei testata tai haluta ketään saada oikeasti kiinni. Tai jos jää, niin ainakaan julkisteta. Jokainen voi miettiä miten on mahdollista että sarjassa jossa pelaa vuosittain yli 1000 pelaajaa käytännössä kukaan ei ole jäänyt kiinni. MIkä on todennäköisyys ettei kukaan pelaaja käyttäisi. Siis jos tahtoo jotenkin luoda mielikuvan että käyttö on vähäistä, niin silti se varmasti ei voi kenestäkään olla tasoa nolla?

 

[sumuinen suo]

Jos 180-senttinen painaa 80 kilogrammaa, siihen ei todellakaan tarvita paljon lihasta, taitaa olla enemmän normaalipaino tuon pituiselle kaverille. 180-senttinen voi painaa myös 85-90 kiloa olematta mitenkään erikoisen pullukka tai harrastamatta kuntosaliharjoittelua ollenkaan. Pelkästään omasta kaveripiiristäni löytyy lukemattomia tällaisia tapauksia. Ei pelkän painon perusteella voi päätellä juurikaan mitään henkilön voimatasoista tai lihasmassasta.

Niin no, vertasin ehkä liikaa yleisurheilijoihin. Tavalliselle työssäkäyvälle tötterölle ja saliharrastajalle tuo 180/80+ on ihan peruspaino, mutta 180-senttisen pikajuoksijan pitää olla melkoinen "lihaskimppu" päästäkseen yli 80 kilon painoon. Ja siinä pitää myös olla voimaa jaloissa, eikä vain ulkonäön vuoksi lihasta. Tyyliin Markus Pöyhönen ja Maurice Greene. Mutta tietenkään jääkiekkoilijoilta ei voi vaatia yhtä alhaista rasvaprosenttia...
Sitten jos otetaan vertailuun 180-senttinen kestävyysjuoksija, niin hän painaa tyypillisesti 62-67 kiloa. Sellaiseen kroppaan tarvitaan 15-25 kiloa lisää lihaa ja rasvaa, että päästään jääkiekkoilijan mittoihin.

Olikohan se Jääkiekkolehdessä joskus, kun joku SM-liigajoukkueen valmentaja kehui muutaman pelaajansa fysiikkaa, että "voisivat milloin vain ottaa paidan pois ja osallistua bodauskisoihin". Mutta sitten on tosiaan näitä teräväisiä ja haapaloita.

Itse sain satkun rikki puolen vuoden salitreenin jälkeen, edelleen 16-vuotiaana. Kehonpaino taisi olla 65-70.
...
Ja jos joku epäilee, että tässä on nyt kyse vain lahjakkuudesta, niin jokainen kolmesta kaveristani jonka kanssa aikoinaan salilla käynnin aloitin...

Olisi kannattanut harrastaa jotakin urheilulajia, kerran kuulut niihin kehen voima tarttuu. 16-17 vuotiaana 100kg penkistä ja paino 65-70 kertoo, että yleisurheilulajeissa olisi pärjännyt hyvin. Tai jääkiekossa, pitäisi vain osata luistella hyvin ja käsitellä kiekkoa ja olla peliälyä ja pallosilmää ja harjoitella vähän myös kestävyyttä.
Kyllä ne jääkiekkoilijat varmaan olisivat vahvempia jos lopettaisivat kiekon ja kävisivät salilla 9kk vuodesta 4-6 kertaa viikossa monta vuotta.

Kyse on siitä, että vaaditut voimatasot on helppo saavuttaa eikä douppaaminen edes nopeuta asiaa merkittävästi lajin luonteesta johtuen. Lajissa vaaditaan aivan muita ominaisuuksia, mitä ns. lihaksia kasvattavilla doupeilla saadaan aikaan.

Eikös ne aineet auta saamaan lihasmassan lisäksi myös voimaa. Sitäkin tarvitaan kaukalossa.

 

[Pekkis]

Ex-pelaajalta kovia paljastuksia - kertoo NHL:n suhtautumisesta huumeisiin: ”Liiga ummistaa silmänsä”

Tuossa viimeisin esimerkki siitä, että oikeasti mitään ei testata tai haluta ketään saada oikeasti kiinni. Tai jos jää, niin ainakaan julkisteta. Jokainen voi miettiä miten on mahdollista että sarjassa jossa pelaa vuosittain yli 1000 pelaajaa käytännössä kukaan ei ole jäänyt kiinni. MIkä on todennäköisyys ettei kukaan pelaaja käyttäisi. Siis jos tahtoo jotenkin luoda mielikuvan että käyttö on vähäistä, niin silti se varmasti ei voi kenestäkään olla tasoa nolla?

Viime syyskuisen Helsinki-hässäkän aikaan Selänne antoi Huvudstadsbladetille haastattelun:

"Kaikki luulevat, että NHL:ssa voi doupata itseään mielin määrin. Tämä on kuitenkin ihan roskapuhetta. Ihmisillä, jotka päästävät tuollaisia puheita suustaan, ei ole mitään aavistusta kuinka tehokasta antidopingtyötä NHL:ssa oikein tehdään. Siellä tehdään vähintään se neljä yllätystestiä vuodessa."

Kovin ovat ristiriitaisia nämä entisten NHL-pelaajien kommentit.

 

[eagle]

Viime syyskuisen Helsinki-hässäkän aikaan Selänne antoi Huvudstadsbladetille haastattelun:

"Kaikki luulevat, että NHL:ssa voi doupata itseään mielin määrin. Tämä on kuitenkin ihan roskapuhetta. Ihmisillä, jotka päästävät tuollaisia puheita suustaan, ei ole mitään aavistusta kuinka tehokasta antidopingtyötä NHL:ssa oikein tehdään. Siellä tehdään vähintään se neljä yllätystestiä vuodessa."

Kovin ovat ristiriitaisia nämä entisten NHL-pelaajien kommentit.

Niin kuten sanoin aiemmin. Jos olet entinen pelaaja, niin kuinka todennäköistä että myönnät vaikka olisit käyttänyt? Se tahraa maineen ja on vielä ns. omaan pesään kusemista.

Tämän takia siis täysin luonnollista että Selänne tuon kiistää, vaikka esim. hänenkin fyysisestä kehityksestä voisi miettiä monenlaisia juttuja. Kaveri muutenkin yrittänyt luoda itsestään suorastaan enkelin imagoa.

Se että entiset pelaajat, useat, ovat tuon suoraan myöntäneet on paljon luotettavampaa kuin se että joku kieltää. Tässä voi vrt. muita lajeja. Vaikka pyöräilystä lähtien. Jokainen voi tutustua miten Lance Armstrong ja kumppanit kiistivät vuosia ja olivat vielä testanneet oikeasti puhtaita testejä lajissa jossa testataan ja monia aineita.

Kuten sanottua, jos NHL:ssä käytännössä kukaan ei jää vuosittain kiinni, vaikka siellä on tuhat pelaajaa, niin kertoo kaiken luotettavuudesta. Siis siinä valossa, että aina jää jokaisessa lajissa pelaajia kiinni. Aina olisi niitä yksittäisiä käyttäjiäkin, vaikka suurin osa olisi puhdasta. Jos Suomessa jää jossain A-junnujen 1-divarissa pelaaja kiinni huumeista, niin varmasti NHL:ssäkin löytyisi noita.

 

[Johnnie]

Olikohan se Jääkiekkolehdessä joskus, kun joku SM-liigajoukkueen valmentaja kehui muutaman pelaajansa fysiikkaa, että "voisivat milloin vain ottaa paidan pois ja osallistua bodauskisoihin". Mutta sitten on tosiaan näitä teräväisiä ja haapaloita.

Olisi kannattanut harrastaa jotakin urheilulajia, kerran kuulut niihin kehen voima tarttuu. 16-17 vuotiaana 100kg penkistä ja paino 65-70 kertoo, että yleisurheilulajeissa olisi pärjännyt hyvin. Tai jääkiekossa, pitäisi vain osata luistella hyvin ja käsitellä kiekkoa ja olla peliälyä ja pallosilmää ja harjoitella vähän myös kestävyyttä.
Kyllä ne jääkiekkoilijat varmaan olisivat vahvempia jos lopettaisivat kiekon ja kävisivät salilla 9kk vuodesta 4-6 kertaa viikossa monta vuotta.

Eikös ne aineet auta saamaan lihasmassan lisäksi myös voimaa. Sitäkin tarvitaan kaukalossa.

Saavathan valmentajat sanoa vaikka mitä, ei varmasti yksikään jääkiekkoilija pystyisi osallistumaan minkäänlaisin bodauskisoihin.

Ja juurihan tuota viimeistä lausettasi omakin pointtini koski. Anaboliset aineet kasvattavat massaa ja voimaa myös kokonaan ilman treenaamista, saati sitten jos on ammattiurheilija joka keskittyy kesät pelkästään treenaamiseen. Siitä huolimatta jos (yllättävän suuri) osa porukasta on voimatasoiltaan samassa kondiksessa kuin jokusen aikaa koulun ohella salilla heilunut nulikka, niin ei se ainakaan minusta ole kovin uskottavaa, että tätä keskustelun kohteena ollutta kasvuhormonia vedettäisiin järjestään kaksin käsin. Jos otetaan yhtälöön vielä mukaan aiemmin esille nostamani muut asiat kasvuhormonista ja jääkiekkoilijoiden rahkeista parantaa tekemistään myös urheilun muilla osa-alueilla, niin väitteen uskottavuus laskee omissa silmissäni vielä vähän lisää. Enempää en tässä kohtaa viitsi alkaa asiasta selittämään, koska perustelut löytyvät aikaisemmista viesteistäni, jos vain viitsisit ne joskus lukea.

@eagle, luulen ettei täällä kovin montaa nimimerkkiä ole, jotka uskoisivat lajin täydelliseen puhtauteen NHL-tasolla. Enemmänhän tässä on ainakin omalta osaltani keskusteltu siitä, että mitä käytetään ja miten laajassa mittakaavassa.

 

[Pekkis]

Kaveri muutenkin yrittänyt luoda itsestään suorastaan enkelin imagoa.

Teemun sanomiset tuntuvat yhä ihmisiä kiinnostavan, tai ainakin niitä saa/saisi jos kiinnostaa, jatkuvasti eri tiedotusvälineistä lukea/kuulla.

Laitan vielä tästä viime syyskuisesta Helsinki-hässäkästä pätkän eräästä toisesta Selänteen haastattelusta (IS 7.9.2016):

"Pelaajien näkövinkkelistä ADT voisi ihan koska tahansa tulla testaamaan ihan kenet tahansa. Pelaajia testataan NHL:ssa viisi kertaa kaudessa, olympiavuonna vielä useammin."

Ei tarvitsisi kenenkään arvuutella yhtään mitään, jos ADT:lla olisi lupa testata ihan koska tahansa ja ihan kenet tahansa. Tietääkö kukaan miksi Helsingissä ei lupaa herunnut?

 

[aessi]

Muistan taas jonkun pelaajan biografiasta lukeneeni, että testaajat tulivat aina ennalta sovittuina aikoina, ihan samahan tuo toki on kuten Venäjä on osoittanut niin kaikki mahdolliset testit voidaan kiertää niin sinällään tuolla edes merkitystä ole. Lance Armstrong kiersi myös systeemiä ihan mukavasti ja taisi urallaan vain kerran kärytä milloin käryä peiteltiin. Tosin en nyt tiedä testaako NHL edes vieläkään kasvuhormonien käyttöä.

Armstrong taisi muuten myös käyttää kasvuhormonia, vaikka onkin varsin pieni kaveri ja liika paino vasta pyöräilyä hidastaakin.

 

[Rushlow]

Itse sain satkun rikki puolen vuoden salitreenin jälkeen, edelleen 16-vuotiaana. Kehonpaino taisi olla 65-70.....
....Ja jos joku epäilee, että tässä on nyt kyse vain lahjakkuudesta, niin jokainen kolmesta kaveristani jonka kanssa aikoinaan salilla käynnin aloitin, pystyi esimerkiksi tuossa penkissä samaan kuin minä, jopa nopeammin.

Nyt tuoksahtaa aikamoiset lapinlisät. 16-vuotias voi kyllä hyvin saada tuon satasen rikki, mutta nämä heput on yleensä aika isokokoisia eikä mitään 65 kiloisia. Itse tunnen muutaman aktiivisen saliharrastajan ja nämä ovat kehittäneet maksiminsa sinne 150 kilon kieppeille ja ei heistä kukaan ole 16 vuotiaana ollut lähelläkään satasta. Yksi tuttu varmaankin sai tuon 100kg jo kuusitoistakesäisenä, mutta hän olikin yli 100kg jässikkä. Jos kaveriporukkasi on oikeasti kehittynyt noin nopeasti niin kyllä teillä lahjakkuutta on jokaisella. Fredrik Smulter nosti muuten ilman treeniä 105kg.

 

[Johnnie]

Nyt tuoksahtaa aikamoiset lapinlisät. 16-vuotias voi kyllä hyvin saada tuon satasen rikki, mutta nämä heput on yleensä aika isokokoisia eikä mitään 65 kiloisia. Itse tunnen muutaman aktiivisen saliharrastajan ja nämä ovat kehittäneet maksiminsa sinne 150 kilon kieppeille ja ei heistä kukaan ole 16 vuotiaana ollut lähelläkään satasta. Yksi tuttu varmaankin sai tuon 100kg jo kuusitoistakesäisenä, mutta hän olikin yli 100kg jässikkä. Jos kaveriporukkasi on oikeasti kehittynyt noin nopeasti niin kyllä teillä lahjakkuutta on jokaisella. Fredrik Smulter nosti muuten ilman treeniä 105kg.

Mikäpä minä olen sinun haisteluistasi sanomaan. Itselläni luultavasti keskivertoon aloittelijaan verrattuna auttoi se, että osasin syödä ja treenata kutakuinkin sinne päin heti alusta lähtien, toisin kuin 99 % aloittelevista salijampoista. Sama päti myös näihin mainitsemiini kavereihin, joiden kanssa väännettiin pääosin samoilla ohjelmilla ja safkoilla. Ja en siis viitannut suoranaisesti tuohon satkuun heidänkin osaltaan, vaan siihen, että siihen 85-90 kg huitteille päästiin samaan tahtiin muutamassa kuukaudessa, muilla lopahti into sitten siihen.

100 kg meni siis suunnilleen puolessa vuodessa lukion ensimmäisellä luokalla, 115-120 kg tästä ehkä vuotta-puoltatoista myöhemmin. Sen jälkeen olen joutunut tappelemaan jokaisesta kilosta ihan tosissani.

E: Mutta menee oman punttailuhistoriani tarkempi läpikäyminen jo sen verran offtopiciksi, että voidaan jatkaa tästä vaikka tuolla vapaan keskustelun puolella, jos vielä on jotain aiheesta. Muutenkin taitaa viimeisen parin sivun viesteistä olla lähemmäs puolet peräisin allekirjoittaneen näppikseltä.

 

[Sähmä]

Kyse on siitä, että vaaditut voimatasot on helppo saavuttaa eikä douppaaminen edes nopeuta asiaa merkittävästi lajin luonteesta johtuen. Lajissa vaaditaan aivan muita ominaisuuksia, mitä ns. lihaksia kasvattavilla doupeilla saadaan aikaan.

Tämä luulo on jotenkin ihmeellinen myytti jostain 80-luvulta, mikä monella on. Tosi moni vieläkin yhdistää dopingin isoihin lihaksiin ja voimaan, vaikka merkittävin hyöty jääkiekkoilijalle aineista on palautumisen puolella. Okei toki aineilla saadaan todella suuri vaikutus myös lihasmassan ja voiman kasvuun, mutta ne ovat enemmän seurausta harjoittelutyylistä. Eihän Lance Armstrongkaan muistuttanut kehonrakentajaa vaikka käytti kasvua ja muita suoritusta parantavia aineita.

 

[eagle]

Tämä luulo on jotenkin ihmeellinen myytti jostain 80-luvulta, mikä monella on. Tosi moni vieläkin yhdistää dopingin isoihin lihaksiin ja voimaan, vaikka merkittävin hyöty jääkiekkoilijalle aineista on palautumisen puolella. Okei toki aineilla saadaan todella suuri vaikutus myös lihasmassan ja voiman kasvuun, mutta ne ovat enemmän seurausta harjoittelutyylistä. Eihän Lance Armstrongkaan muistuttanut kehonrakentajaa vaikka käytti kasvua ja muita suoritusta parantavia aineita.

Jeps. Hyvä esimerkki oli katsoa dokumentti nimeltä Icarus. Ei sinänsä sen "propagandan" suhteen että Venäjä on täysin doping-maa(mitä siis varmasti on). Siinä kuitenkin oli harraste-kilpatason eli siis aktiivi amatööripyöräilyjä, joka pystyi nostamaan omia tehojaan 20% lyhyellä douppauksella. Ei siinä lihakset kasvaneet, vaan tehot ja palautuminen ennenkaikkea.

Ei kai kukaan täällä oikeasti luule että NHL-pelaajien douppaus olisi sitä että tavoitteena tehdä jotain Hulkkia, vaan juuri puhutaan kokoajan piristeistä, aineista jotka nopeuttavat palautumista ja helpottavat voimatason nostamista mahdollisimman nopeasti. Ei siis kukaan ole tainnut ehdottaa että tavoitteena olisi kasvattaa lihasmassaa jotenkin loputtomasti, mutta tiettyyn pisteeseen nopeasti.

 

[Henkka]

Kannattaa Youtubeen laittaa hakuun "Victor Conte" ja sen jälkeen alkaa infoa tulla lähes loputtomiin.

Victor Conte: I showed Shane Mosley how to inject EPO - YouTube

Tuossa mm. EPO-keissi nyrkkeilijän kohdalla. Käytettiin jotta kaveri palautui nopeammin erien välillä ja teki sitten jonkun nousun matsin lopussa.

 

[Eikka86]

Jos ja kun tässä on vielä keskusteltu kiekkoilijoiden kesäharjoittelusta ja tästä "massanhankinnasta", ei doupit tuo kiekkoilijoille mitään lisää. Jos pelaaja syö, harjoittelee ja lepää ammattiurheilijan tavoin niin riittävä voima syntyy ikävuosien 16-21 välillä varmasti ilman douppeja.

Kiekkoilijoilla vaadittavat voimatasot on suhteellisen pienet ja ihan jokaisen saavutettavissa. Puhutaan kuitenkin ylävartalon osalta 1-1.2x oma paino ja kyykky 1.5-2x oma paino. Muut voimaa testaavat liikkeet (mave, tempaus yms) sitten noiden väliin ja taso on täysin riittävä.

Isompi ongelma on saada nopeus-ketteryys-koordinaatio eli ulosmitata se voima ulos kropasta kentälle riittävällä tasolla ja noiden asioiden saavuttamiseksi vaaditaan enemmänkin aikaa ja toistoja kuin hokkuspokkusta.

Kauden aikana NHL käytetään varmuudella piristeitä ja erilaisia yhdisteitä parantamaan loukkaantumisista toipumista. Luonnollisesti myös kroppa pitää saada lepoon eli unta edesauttavia mennee paljon.

@eagle @sumuinen suo @Sähmä

 

[Nick Neim]

Jos ja kun tässä on vielä keskusteltu kiekkoilijoiden kesäharjoittelusta ja tästä "massanhankinnasta", ei doupit tuo kiekkoilijoille mitään lisää. Jos pelaaja syö, harjoittelee ja lepää ammattiurheilijan tavoin niin riittävä voima syntyy ikävuosien 16-21 välillä varmasti ilman douppeja.

Mun mielestä tämäkin on turhan sinisilmäistä katselua. Vaadittavat voimatasot saadaan(/saataisiin) myös puhtaana, eikä sitä varmaan kukaan sen kummemmin kiistä. Kuten sinäkin mainitsit, on kyseessä kuitenkin vuosien projekti. Sen sijaan esimerkiksi kanadalaisella kiekkoilijalla ikävuodet 16-18 voivat olla hyvinkin ratkaisevia, kun sieltä junnuliigoista pitäisi antaa kelvollisia näyttöjä draftiin tai nuorten maajoukkueita varten (jotka toki osittain oleellisesti liittyvät myös siihen draftiin). Isosta, tasaisesta joukosta erottuminen voi olla hyvinkin hankalaa, koska juniorikiekkoilijoita noissa liigoissa riittää. Silloin nimenomaan pieni oikopolku tuo kiekkoilijalle jotain lisää - mahdollisesti sen pienen ja riittävän etumatkan johonkin osaan kilpailijoista, ja tämä saattaa taata tulevaisuudessa parempia näyttöpaikkoja ylhäällä, jos rahkeet aina sinne asti muuten riittävät. Samoin vaikutus voi olla ihan rahallinen, koska helpommin nämä firstrounderit saavat ainakin sen tulokassopparin, ja siihen päälle mahdollisesti näyttöpaikan vielä jostain toisestakin jengistä, mikäli hommat menevät reisille jo siinä juniorin varanneessa joukkueessa. Kyllähän jokainen mielellään haluaa oman nimensä huudettavan mahdollisimman pienellä numerolla, ja kyllähän siitä jonkin sortin hyötyäkin on, vaikka se varausnumero ei tietenkään loppu-uraa määritäkään.

En myöskään osaa pitää sattumana sitä, että lähes järjestäen nämä nuoret kanadalaiset ovat fyysisesti 18-vuotiaana eurooppalaisia virkaveljiään edellä. Joku voi toki puhua geeneistä, sattumasta tai harjoituskulttuuristakin, mutta mielestäni erot ovat niin suuria, että minä kallistun johonkin muuhun vaihtoehtoon. Mitenkään väheksymättä esimerkiksi mainittua harjoituskulttuuria.