Sainpahan minäkin vihdoin eilen katsottua boksilta Pats-Chargers pelin. Loppuratkaisu ja itse asiassa pelin taso oli pettymys, mutta syitä onkin ruodittu täällä jo hyvin (aikalisän outo tuhlaus huonolla challengella yms). LT:n puolesta harmittaa todella paljon.
Inhokkini Patriots menee siis toista inhokkia Coltsia vastaan; mitenkä valita suosikki eli pienempi kahdesta pahasta?? En olisi ikinä uskonut voivani olla Peytonin puolella, mutta joukkueet henkilöityy mulla pitkälti juuri quarterbackkeihin, ja kyllä se Peyton sitten tuntuu ehkä kuitenkin paremmalta kuin Brady. Sen naamaa SB:n voittajana en haluaisi enää nähdä ikinä.
Eagles-Saints peli oli mun mielestä mukavan viihdyttävä; OK, puolustukset ei ehkä loistaneet, mutta Colts-Ravens pelin päälle oli ihan mukavaa katseltavaa. Saintseilta olin nähnyt runkosarjasta vain loistavan nousun Bengalsia vastaan, niin oli kiva nähdä niiltä toinen peli. Sean Paytonin innovatiiviset play callit ja "jännittävät" pelaajat kuten Brees, Colston, Bush ja McAllister sai mun sympatiat matsissa aika pian NO:n puolelle. Ja toivon myös, että menevät Super Bowliin asti!
Mulla oli sitten suurimmat tunteet mukana Seahawks-Bears pelissä. Nähtyäni kaikki 18 Seattlen peliä tällä kaudella täytyy sanoa, että lopussa paketti alkoi tulla kasaan ja on ihan hyvä lähteä offseasonille ajatellen, että ilman loukkaantumisia ensi vuonna voisi jatkaa menestyksellä siitä mihin nyt jäätiin. Muutenkin oli kivempi päättää kausi hyvään esitykseen, kun kauden varrella tuli aika pahasti rävellettyäkin. Juoksupuolustus toimi mielestäni ihan hyvin, mutta cornerback-aukko löytyi, kuten pelkäsinkin, eli Chicago sai muutaman hyvän pitkän syötön Berrianille, missä rookie Kelly Jennings oli kahvilla. Alexander alkoi vilautella taas parasta osaamistaan, mikä oli ilo silmälle. Holmgrenistä tykkään kyllä; täytyy sanoa, että runkosarjassa ei läheskään yhtä rohkeasti yritetä 4th downeilla. Mutta oli siis tosi positiivista, että nyt ei arkailtu niissä tilanteissa. Runkosarjassa oli pelejä, missä oltiin tappiolla ja ei paljoa aikaa jäljellä, mutta silti valittiin punt ja verenpaine kotikatsomossa nousee. Vikalla neljänneksellä Seattle ei saanut paljoa hyökkäyspäässä aikaiseksi vaikka tilaisuuksia oli, eli kaipa se tappio on siksi hyväksyttävä. Hasselbeckin säkitys siinä vaiheessa, kun piti valmistella hyvä field position Brownille, löi naulan sitten arkkuun :( Koko kaudesta voisi vielä kommentoida, että Deion Branchin rooli oli jotenkin pienempi, kuin kauden alussa odotin. Ei ollut mikään super-näkyvä hahmo oikein missään pelissä.
Ensi sunnuntaina on peukut sitten Saintsin ja Coltsin puolella. Indyllä onneksi kotiottelu, kun Patriots osoitti playoff-vahvuutensa vieraissakin... Jos peli olisi Indylle vieraissa, en jaksaisi uskoa niiden mahdollisuuksiin viime viikonlopun pelit nähtyäni.
Mitä draftiin tulee, University of Hawaii'lla on mielenkiintoinen QB joka on rikkonut ties mitä NCAA ennätyksiä tällä kaudella, ja ilmoittaa nyt torstaihin mennessä, onko jo tänä vuonna mukana vai pelaako UH:ssa vielä ensi kaudella. UH:n valmentaja uskoo, että hänellä on käsissään suurikin tulevaisuuden stara. Jampan tarina on hyvinkin erikoinen, eli ilman tätä valmentajan uskoa ei olisi todellakaan siinä, missä nyt on. Pelasi muuten Matt Leinartin backuppina high schoolissa. Hyvin summeeraava juttu tästä Colt Brennanista:
http://sports.espn.go.com/ncf/columns/story?columnist=schlabach_mark&id=2705343