Rangers-pelistä en jaksa hirveästi vääntää mitään analyysejä. Keith Kinkaid saa puhtaat paperit ja muu porukka olisi puolestani voinut kävellä MSG:ltä kamojensa kanssa takaisin Newarkiin. Neljä viidestä takaiskusta oli enemmän tai vähemmän suoraa seurausta paholaisten vääristä ratkaisuista ja henkilökohtaista virheistä. Eikä unohtaa sovi sitä kylmää faktaa, että Devils oli varsinkin ensimmäiset 30 minuuttia pulassa hyvin organisoidun ja aggressiivisen Rangersin kanssa ja Devils näytti lähinnä neuvottomalta. Isännät tulivat lujaa päälle ja voittivat about neljä viidestä kaksinkamppailusta.
Tavoistani poiketen ristiinnaulitsen yhden pelaajan tappion syypääksi.
Damon Seversonin koomailu jaksaa vituttaa vielä tänäänkin. Paikallispeli oli hävitty siinä silmänräpäyksessä, kun meidän tulevaisuuden ykköspakkioletettumme sai omalla sinisellä aatteen yrittää neppailla käytännössä seisovin jaloin Zuccarellosta ohi ja sen nyt tietää, miten siinä leikissä käy. Ja kaikki tämä vain minuutteja sen jälkeen, kun Severson oli
unelmalämyllään tykittänyt Devilsin takaisin mukaan peliin ja se oli ensimmäistä kertaa koko ottelussa hyvin sisällä ja sai pakotettua Rangersin varpailleen - Hetkeä ennen Seversonin mustaa hetkeä Johansson kilautti tolppaa.
Seversonin musta hetki on silmissäni, jos ei nyt anteeksiantamaton, niin vähintään hankalasti unohdettava virhe keskeiseltä vastuunkantajalta. Devils oli juuri edellisenä iltana hävinnyt Columbukselle pitkälti omien virheidensä takia ja lauantai-iltana menossa oli vaikea vieraspeli, jossa isännät olivat pitkälti niskan päällä ja Devilsillä oli vaikeuksia saada mitään aikaiseksi. Seversonin ajattelemattomuutta alleviivaa entisestään se, että viimeisten parin viikon aikana suoritustasosta ja terävyydestä on pidetty kaikenlaisia puheenvuoroja. Noin yleisesti ei muutenkaan pitäisi olla minkäänlaista epäselvyyttä, että ainoastaan kurinalainen ja terävä Devils voi pelata voitoista ja siitä pudotuspelipaikasta. Pettymystäni korostaa entisestään se, ettei tämä todellakaan ollut ensimmäinen kerta, kun Severson itse on pahin vihollisensa ja esteensä matkalla ykkösparin pakiksi.
No, sentään jotain muutakin kuin Seversonin koomailut on jäänyt hampaankoloon näistä viime aikojen alavireisistä peleistä. En ymmärrä, miksi John Hynes tyytyy seuraamaan tonnin seteli -ilme kasvoillaan joukkojensa koomailuja. Hynes panttaa aikalisiä kuin parempia porsliiniastioita mummolan piironginkaapissa. Onhan se ihan kivahan se on lukea lehdistötilaisuuksissa
kommentteja, miten pitäisi pelata, mutta ei valmentaja voi pelien aikana seistä suolapatsaana ja katsella joukkojensa epäonnistumista. Jälkiviisaana voi sanoa, että aikalisä olisi ollut syytä käyttää heti Rangersin ekan maalin jälkeen, kun oli selvää, ettei peli lähde lainkaan kulkemaan suunnitellusti.
Tästä Vatanen-Henrique-kaupasta on jo pitkälti sanottu kaikki oleellinen. Shero teki eittämättä tarpeellisen kaupan hankkimalla puolustukseen kolmannen pakin, jota voi peluuttaa kaikissa tilanteissa. Vatasen ensimmäiset pelit eivät nyt mitenkään kaksisia ole olleet, mutta aika näyttää, miten vaakakupit kaupassa kallistuvat. Henrique oli tietysti iso menetys ja häntä tulee ikävä. Tom Gulittin
twiitti tiivistää oleellisen Henriquesta: He's good people. Henrique on ollut viime vuosina Devilsin kasvot niin hyväntekeväisyydessä kuin somen puolella. Nopeaan tahtiin tuo core muuttuu, kun reilun vuoden sisään liideriryhmästä ovat poistuneet Elias, Cammalleri ja nyt viimeisimpänä Henrique.
Samalla on myös todettava, että tietyllä tapaa Henrique pelasi itsensä kauppatavaraksi. Liian monta kautta liian epätasaista pelaamista - yhtään väheksymättä hänen panostaan ja merkitystään joukkueelle. Kaudella 2015-2016 vaikutti jo siltä, että Henrique pystyisi vakiinnuttamaan tasonsa 30 maalin miehenä ja ylipäänsä johtavana pelaajana. Henrique ei sittenkään pystynyt pitämään tätä tasoa yllä, vaan palasi vanhaan tuttuun turhauttavaan ailahteluun.
@ZayWest kyseli/kommentoi edellä Pavel Zachasta. Minusta Hynesin valmennustiimi on ollut hänen suhteensa hyvinkin johdonmukainen, vaikka hän onkin joutunut istumaan pitkiäkin pätkiä katsomossa. Zachasta halutaan koulia pois menestyksen tiellä oleva passiivisuus ja peli on raakuudessaan hyvin selvä. Zacha pelaa niin kauan kuin hän pelaa röyhkeästi ja aloitteellisesti - Tokihan Zacha voisi aivan hyvin vetää jossain nelosketjussa, jos haluttaisiin vain pistää kentälle 12 parasta hyökkääjää.
Zachasta voi sanoa Damon Seversonin tavoin, että vaikein vastustaja löytyy korvien välistä - olkoonkin, että viholliskuva on erilainen. Zachan kohdalla esteenä on ylivarmistelu ja virheiden välttely, jotka johtavat kipsaamiseen, kun taas Seversonin kohdalla menestyksen esteenä ovat nuo ajatustoiminnan täyskatkokset. Zacha onkin hakenut
henkistä apua auttamaan rentoutumisessa ja vastoinkäymisten nollaamisessa. Jos vain nuo umpisolmut korvien välissä helpottavat, Zachan menestymisen tiellä ei pitäisi olla esteitä.
Koska alan olla tällainen menneen maailman fossiili, en voi välttyä muistelemasta menneitä. Zachan tilanne muistuttaa jollain tapaa Travis Zajacin NHL-uran alkutaivalta. Zajac väläytteli tulokaskaudellaan 2006-2007, kunnes niin sanotusti katkesi tammi-helmikuussa. Myös toinen NHL-kausi oli vaikeuksien sävyttämä ja Zajac pelasi jämäminuutteja nelosketjussa. Zajac kamppaili, aivan kuin Zacha kamppailee nyt, heikon itseluottamuksen tavoin, kunnes sitten kolmannella NHL-kaudella 2008-2009 Parisen ja Langenbrunnerin rinnalla...
Kiitoksia
@Toby Dammit,
@FinDevil @NJEspoo ja muut ketjun punamustaa väriä tunnustavat! Setä ei tätä nykyä jaksa ja ehdi kirjoitella entiseen tahtiin - Ja totta puhuen on ollut ilo olla katsomon puolella ja enimmäkseen lukea toisten näkemyksiä punamustista oman paasauksen sijaan. Semmoista mietin tässä - jos kukaan ei vastusta - että pykäisin wanhoja perinteitä kunnioittaen jonkinlaiset pelaaja-arvostelut joulun pyhien iloksi makusteltaviksi.