Ollut Devilsillä muutenkin aika huono tuuri loukkaantumisten suhteen, kun ei olla vielä missään vaiheessa kautta päästy pelaamaan niin että jokainen ukko olisi samaan aikaan pelikykyinen. Mitä Kings peliin tulee niin, ai että oli maukas voitto ja nyt nähtiin sellainen Devils, jota tässä viimeaikoina kaipailtu. Olihan se Hallin loukkaantuminen todella pelottavan näköinen ja oli siinä onneakin matkassa, sillä pahimmassa tapauksessa olisi voinut tulla monen kuukauden sairasloma. Ihmettelin vähän miksi Hall veti vielä pari vaihtoa sen jälkeen, kun miehestä näki että kyllä siihen polveen sattuu ja johdettiin kuitenkin 4-0 ja ottelu oli käytännössä ohi. Tästä kuitenkin hyvä jatkaa ja toivotaan että Hall, Palmieri ja MaJo palaavat mahdollisimman nopeasti kokoonpanoon!
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Sarjapisteet tasan: TUTO ja Hokki voittivat toinen toisensa peräkkäisissä peleissäLue lisää »
-
Kasper Kulonummi pelaa läpimurtokautta ja voittaa kamppailuja kovalla prosentillaLue lisää »
-
MTV: Miroslav Svobodan loukkaantuminen uhkaa ykkösmaalivahdin koko loppukauttaLue lisää »
-
Taponen nollasi Sportin Liigan juhlapelissäLue lisää »
-
Liiga-kierros: Jukurit yllätti Ilveksen, HPK otti aikalisän reilun minuutin jälkeen ja voittiLue lisää »
-
Maalivahdit loistivat TPS:n ja KalPan kohtaamisessa: Emma Hall vastasi ottelun ainokaisestaLue lisää »
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
New Jersey Devils 2017–2018
- Viestiketjun aloittaja Toby Dammit
- Alkaa
- 120 957
- 392
Lisää vaihtoehtoja
Ketjuun kirjoittaneetMitenkään väheksymättä tilannetta, mutta Anaheim Ducks ja sen fanit sanovat moi. Kesler missannut koko kauden, Eaves pelannut kaksi peliä, Getzlaf seitsemän, puolustuksesta poissa on ollut enemmän tai vähemmän Vatanen, Lindholm, Fowler jne. Hyökkäyksestä Rakell, Silfverberg ja viimeiseksi vielä Perry.Ollut Devilsillä muutenkin aika huono tuuri loukkaantumisten suhteen, kun ei olla vielä missään vaiheessa kautta päästy pelaamaan niin että jokainen ukko olisi samaan aikaan pelikykyinen.
Huonosto tuurista voi tietenkin käydä keskustelua, mutta Anaheimin man-games lost-tilasto on karua luettavaa. Ducks ei ole lähelläkään sitä pistettä, että kaikki äijät olisivat terveenä. Tai tietenkin Eavesin tilanne on mikä on, mutta myös hänet poislukien. Joo, toivotaan helmikuussa kaikkien olevan kunnossa, mutta veikkaan ettei tällä kaudella tule kaikki olemaan kunnossa tätä tahtia. Yksikin äijä kun tulee saikulta sisään, niin vähintään yksi ukko menee toipilaslistalle. Ja se on karu totuus. Viimeksi Getzlaf sisään ja Perry ulos. Seuraavaksi Kesler sisään ja varmaan Kesler tai Getzlaf ulos.
2-1 tappio Montrealille. Eka erä melko tasasta vääntöä. Toka erä aivan Devilsin hallintaa ja hukattiin todella paljon maalipaikkoja ja vika erä Montrealin hallintaa, mutta ei siinä hirveästi Montreal saanut viikassa erässä paljoa kunnon maalipaikkoja. Devilsillä oli kaiken kaikkiaan 7-10 loistavaa maalipaikkaa ottelussa ja tolpatki kilisi muutamaan otteeseen, mutta ei vain uponnut. Voitto oli siis aivan otettavissa, mutta kyllä yhteen pisteeseen pitää olla myös tyytyväinen ja ennenkaikkea siihen että jatkettii hyvää pelaamista, jota nähtiin jo edellisessä pelissä. Ja niin saatiin hukattua tokassa erässä yksi yli minuutin pituinen 5-3 yv, mistä iso miinus.
Ottelun avausmaalin teki Noesen, joka oli muutenkin todella pirteä ja on tällä hetkellä viiden ottelun pisteputkessa.
Kotijoukkueen ekassa maalissa Shaw pääsi ohjaamaan maalin edestä ja taisi olla Vatasen miehenä muistaakseni maalinedessä tilanteessa.
Jatkoajalla taas Vatanen pelasi omassa päädyssä helvetin tyhmästi, kun Zacha sitoi ainoan vastustajan laitaan kun Montrealilla oli vaihto kesken eikä Vatanen mennyt heti hakemaan kiekkoa, sitten Montreal sai jo vaihdettua ja siinä vaiheessa Sami päätti lähteä auttamaan Zachaa ja Montrealin äijä saikin siirettyä kiekon maalin eteen Pleckanetcille, joka pääsi vapaasti laukomaan kiekon Scnhneiderin taakse. Samilla ei mikään kovin hieno ilta, tehotilasto -2.
Vähän vitutti toi Stafford tossa ykkösessä Hischierin ja Bratin kanssa. Stafford oli läpi ottelun iha pihalla, eikä kestäny junnujen vauhdissa mukana, välillä toki sai suojattua kiekkoa laidassa, mutta muuten hukkaili vain paikkoja.
Zajacin ketju oli melko hyvä
läpi ottelun ja Colemanilla oli loistava paikka tehdä maali tokassa erässä mutta tolppaan kilahti.
Wood-Zacha-Noesen oli mielestäni tänään meidän paras ketju, todella pirteää pelaamista. Toivoisi Zachallekkin jo jonkun näköistä onnistumista että peli vähän vapautuisi.
Boylen johtama ketju oli myös aika hyvä. Lappin oli mielestäni aika hyvä tänään, pari hyvää paikkaa ja pirteää tekemistä, mielummin jatkossa katsois vaikka Lappinin pelaamista, kun Staffordin tai Hayesin. (Hayes ollut toki ihan pirteä viime peleissä).
Pakeista Severson oli todella pirteä ja välillä oikein hirvitti katsoa kun mies hyökkäyspäässä alimpana miehenä kynäili, mutta ei sitte kuitenkan tullut mitään suurempia virheitä. Muiltakin pakeilta ihan hyvää peliä Samia lukuun ottamatta. Ei Samikaan huono ollut, mutta muutamat virheet maksoi yhden pisteen tänään.
Toivotaan että saataisiin huomiseen Dallas peliin edes jompikumpi Hall tai Palmieri mukaan, Palmieri oli jo joukkueen mukana Montrealissa, eli aivan mahdollista että pelaisi huomenna. Hall taas "day-to-day" statuksella eli mahdollista hänenkin pelaaminen. MaJo ei ymmärtääkseni ainakaan pelaa huomenna, mikä harmillista myös tietenkin.
Ottelun avausmaalin teki Noesen, joka oli muutenkin todella pirteä ja on tällä hetkellä viiden ottelun pisteputkessa.
Kotijoukkueen ekassa maalissa Shaw pääsi ohjaamaan maalin edestä ja taisi olla Vatasen miehenä muistaakseni maalinedessä tilanteessa.
Jatkoajalla taas Vatanen pelasi omassa päädyssä helvetin tyhmästi, kun Zacha sitoi ainoan vastustajan laitaan kun Montrealilla oli vaihto kesken eikä Vatanen mennyt heti hakemaan kiekkoa, sitten Montreal sai jo vaihdettua ja siinä vaiheessa Sami päätti lähteä auttamaan Zachaa ja Montrealin äijä saikin siirettyä kiekon maalin eteen Pleckanetcille, joka pääsi vapaasti laukomaan kiekon Scnhneiderin taakse. Samilla ei mikään kovin hieno ilta, tehotilasto -2.
Vähän vitutti toi Stafford tossa ykkösessä Hischierin ja Bratin kanssa. Stafford oli läpi ottelun iha pihalla, eikä kestäny junnujen vauhdissa mukana, välillä toki sai suojattua kiekkoa laidassa, mutta muuten hukkaili vain paikkoja.
Zajacin ketju oli melko hyvä
läpi ottelun ja Colemanilla oli loistava paikka tehdä maali tokassa erässä mutta tolppaan kilahti.
Wood-Zacha-Noesen oli mielestäni tänään meidän paras ketju, todella pirteää pelaamista. Toivoisi Zachallekkin jo jonkun näköistä onnistumista että peli vähän vapautuisi.
Boylen johtama ketju oli myös aika hyvä. Lappin oli mielestäni aika hyvä tänään, pari hyvää paikkaa ja pirteää tekemistä, mielummin jatkossa katsois vaikka Lappinin pelaamista, kun Staffordin tai Hayesin. (Hayes ollut toki ihan pirteä viime peleissä).
Pakeista Severson oli todella pirteä ja välillä oikein hirvitti katsoa kun mies hyökkäyspäässä alimpana miehenä kynäili, mutta ei sitte kuitenkan tullut mitään suurempia virheitä. Muiltakin pakeilta ihan hyvää peliä Samia lukuun ottamatta. Ei Samikaan huono ollut, mutta muutamat virheet maksoi yhden pisteen tänään.
Toivotaan että saataisiin huomiseen Dallas peliin edes jompikumpi Hall tai Palmieri mukaan, Palmieri oli jo joukkueen mukana Montrealissa, eli aivan mahdollista että pelaisi huomenna. Hall taas "day-to-day" statuksella eli mahdollista hänenkin pelaaminen. MaJo ei ymmärtääkseni ainakaan pelaa huomenna, mikä harmillista myös tietenkin.
Hall & Palmieri viilettivät tämän päivän treeneissä Hischierin laidoilla, joten voidaan pitää lähes varmana, että molemmat on mukana Anaheimia vastaan, mikäli mitään takapakkia ei tule.
Johansson sen sijaan tuskin vielä pelaa Duckseja vastaan.
Johansson sen sijaan tuskin vielä pelaa Duckseja vastaan.
Toby Dammit
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New Jersey Devils
Hyvä uutinen! Vaikka Devils onnistuikin nappaamaan kahdesta ilman Hallia pelaamastaan matsista kolme pistettä, niin kyllähän Hall ja Palmieri parantavat merkittävästi joukkueen hyökkäyspelaamista. Lisäksi Gross twiittasi Hynesin sanoneen, että Johanssonin pelaaminen Anaheimia vastaan ei ole täysin poissuljettua ja että mikäli Johansson ei pelaa huomenna, niin sitten tämä pelaa viimeistään Rangersia vastaan torstaina.Hall & Palmieri viilettivät tämän päivän treeneissä Hischierin laidoilla, joten voidaan pitää lähes varmana, että molemmat on mukana Anaheimia vastaan, mikäli mitään takapakkia ei tule.
Johansson sen sijaan tuskin vielä pelaa Duckseja vastaan.
Nyt täytyy toivoa vain, että joukkue jatkaa samalla asenteella pelaamista kuin kolmessa viime matsissaan. Tärkeä voitto Dallasista ja yksi piste Montrealia vastaan. Sekin matsi olisi ollut voitettavissa, kuten @FinDevil kirjoitti aiemmin.
Henriquelta kyllä kaksi jäätävää suoritusta pelissä. Varsinkin tuo Vatasen jallitus. Noihin kahteen pelaajaan huomio kohdistui ja joistakin tonttuiluista huolimatta Sami herätti positiivisia fiiliksiä. Sopii toivoa että nyt tuo tukkoisuus vähän aukeaisi. Muutama mainio suoritus pelissä ja aukesi se pistetilikin lopulta.
Ei alkuunkaan mikään täydellinen peli paholaisilta, mutta kyllä tuosta noususta kiitosta on joukkueelle jaettava. Vaikea olla mainitsematta illan tehomiehiä Woodia, Noesenia ja Boylea. Zacha ja Bratt ovat kyllä nousemassa isoiksi suosikeiksi lapuissani.
Ei alkuunkaan mikään täydellinen peli paholaisilta, mutta kyllä tuosta noususta kiitosta on joukkueelle jaettava. Vaikea olla mainitsematta illan tehomiehiä Woodia, Noesenia ja Boylea. Zacha ja Bratt ovat kyllä nousemassa isoiksi suosikeiksi lapuissani.
Viimeksi muokattu:
Toby Dammit
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New Jersey Devils
Joo, ei tosiaan mikään täydellinen peli Devilsiltä, mutta täytyy antaa silti tunnustusta, että joukkue nousi 2-0 ja 3-1 -tilanteista voittoon. Ei Devils huonosti pelannut, mutta alkupuolella peliä joukkue oli välillä turhan passiivinen, minkä seurauksena peli meinasi mennä seisoskeluksi ja kiekon perässä juoksemiseksi. Sen lisäksi Ducks pääsi liian monta kertaa ylivoimahyökkäykseen.Henriquelta kyllä kaksi jäätävää suoritusta pelissä. Varsinkin tuo Vatasen jallitus. Noihin kahteen pelaajaan huomio kohdistui ja joistakin tonttuiluista huolimatta Sami herätti positiivisia fiiliksiä. Sopii toivoa että nyt tuo tukkoisuus vähän aukeaisi. Muutama mainio suoritus pelissä ja aukesi se pistetilikin lopulta.
Ei alkuunkaan mikään täydellinen peli paholaisilta, mutta kyllä tuosta noususta kiitosta on joukkueelle jaettava. Vaikea olla mainitsematta illan tehomiehiä Woodia, Noesenia ja Boylea. Zacha ja Bratt ovat kyllä nousemassa isoiksi suosikeiksi lapuissani.
Tässä matsissa näkyi Devilsin hyökkäyksen syvyys. Vaikka ykköskenttä jäi ilman pisteitä (tai no, Bratt pyörähti välillä ykkösen laidalla), niin ratkaisijoita löytyi silti muista kentistä. Woodille ja Noesenille kaksi tärkeää maalia, Boylelle kolme syöttöpistettä. Herra on tehnyt viimeisessä kahdessa pelissä tehot 1+5. Aikamoista.
En viitsi alkaa kehumaan kovin paljoa yksittäisiä pelaajia, kun tuntuu, että jokaisen kehumiskerran jälkeen he pelaavat – tai ainakin osa heistä pelaa – huonon matsin. Mutta Zacha on kieltämättä ollut nyt paljon aktiivisempi ja parempi kuin alkukaudesta. Samoin Vatanen näytti melko hyvältä, lukuun ottamatta sitä Henriquelle kakkoseksi jäämistä. Toivotaan että hän saisi ensi kaudeksi vähän lisää vauhtia koneeseensa, luistelunopeus kun tuntuu olevan tällä hetkellä se hänen heikkoutensa. Butcher on ollut tärkeä osa joukkueen hyökkäyspelaamista, mutta 2 vs. 1 -tilanteet hän voisi opetella pelaamaan vähän paremmin. Ei sillä, vaikeita ne ovat pakin aina hoitaa.
Schneider päästi ekan pikkuisen helposti, mutta sen jälkeen hän piti joukkueen mukana pelissä. Sen sijaan Millerillä ei ollut kovin hyvä matsi, ja Devils saakin kiittää voitosta myös häntä.
Täydellä höyryllä sitten alusta asti torstaina Rangers-peliin!
edit: Ja täytyy nyt kehua vielä loppuun Henriqueta: ensin hän antoi todella oivaltavan laidan kautta syötön, josta Ducks teki ekan maalinsa (samanlainen syöttö nähtiin myös hänen ekoissa Ducks-peleissään) ja sitten jallitti Vatasen ihan 6–0. Todella hieno maali, jonka suon Henriquelle – nyt kun Devils voitti matsin. Muutenkin oi hienoa katsoa Henriquen "kiitoshetkeä", vaikka alkuosa siitä jäikin mainostauon takia piiloon.
Viimeksi muokattu:
Joo, ei tosiaan mikään täydellinen peli Devilsiltä, mutta täytyy antaa silti tunnustusta, että joukkue nousi 2-0 ja 3-1 -tilanteista voittoon. Ei Devils huonosti pelannut, mutta alkupuolella peliä joukkue oli välillä turhan passiivinen, minkä seurauksena peli meinasi mennä seisoskeluksi ja kiekon perässä juoksemiseksi. Sen lisäksi Ducks pääsi liian monta kertaa ylivoimahyökkäykseen.
Ei todellakaan mitään suurempaa kritisoitavaa löydy. Ehkä juurikin tuo pieni nukahtelu mistä ankkojen maalit suoraa seurausta olivat. Muut jo mainittukin, mutta tuo toinen omissa kolissut tuli myös aika halvalla. Ei saa hyökkääjän maila löytää kiekkoa moisesta. Ja kieltämättä lupailee hyvää että hyökkäyksen pohjakutosesta löytyy pistealttiutta.
Toivotaan että hän saisi ensi kaudeksi vähän lisää vauhtia koneeseensa, luistelunopeus kun tuntuu olevan tällä hetkellä se hänen heikkoutensa.
Riippuu täysin siitä että saako valmennus motivoitua Samia. Toivottavasti ovat huomioineet laiskuuden treenaamisen suhteen. Nyt on elettävä kuitenkin tätä kautta ja tämä peli näytti että Vadu voi tehdä oikeasti hyödyllisiäkin asioita vaikkei rakettikuosissa olekaan. Kaksi kertaa Hischierille kiekko hyvään tonttiin ja ehkä Vadu alkaa nyt saamaan kiekkoakin paremmin maalille. Nämä hyvät asiat puskivat esiin heti kun korvien väli oli pelin ytimessä. Nyt vain kiekolliset ratkaisut balanssiin huolellisuuden kanssa.
Samilta vähän kaksijakoinen peli. Hyviä suorituksia, joiden päälle huonoja suorituksia. Henrique jallitti miestä kyllä niin rumasti, että vaikea kuvitella miesten pelaavan samassa sarjassa. Puolestaan antoi pari todella hyvää avausyöttöä, mistä ainakin toisesta Hischier meinasi purjehtia kaikkien ankkojen välistä maalintekoon. Omissa pari kertaa söhli kiekon kanssa ja ylivoimalla sitten ensimmäinen piste Devils-paidassa. Paljon hyvää ja huonoa, mutta aina joukkueen voittaessa näkisin otteiden jäävän plussalle.
Toby Dammit
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New Jersey Devils
Joku kirjoitti HFBoardsilla, että Vatanen oli pelannut ennen Henriquen maalia jo toista minuuttia yv:llä, jonka aikana hän oli luistellut pari kovaa vetoa, ja alkoi olla siis vaihdon lopussa aika puhki. Sen seurauksena tilanne näytti sitten noin pahalta kuin mitä se oli. Eli tällä kertaa kyse ei ollut niinkään Vatasen fleguilusta vaan kunnon loppumisesta kesken pitkän vaihdon jälkeen.Samilta vähän kaksijakoinen peli. Hyviä suorituksia, joiden päälle huonoja suorituksia. Henrique jallitti miestä kyllä niin rumasti, että vaikea kuvitella miesten pelaavan samassa sarjassa. Puolestaan antoi pari todella hyvää avausyöttöä, mistä ainakin toisesta Hischier meinasi purjehtia kaikkien ankkojen välistä maalintekoon. Omissa pari kertaa söhli kiekon kanssa ja ylivoimalla sitten ensimmäinen piste Devils-paidassa. Paljon hyvää ja huonoa, mutta aina joukkueen voittaessa näkisin otteiden jäävän plussalle.
Joku kirjoitti HFBoardsilla, että Vatanen oli pelannut ennen Henriquen maalia jo toista minuuttia yv:llä, jonka aikana hän oli luistellut pari kovaa vetoa, ja alkoi olla siis vaihdon lopussa aika puhki. Sen seurauksena tilanne näytti sitten noin pahalta kuin mitä se oli. Eli tällä kertaa kyse ei ollut niinkään Vatasen fleguilusta vaan kunnon loppumisesta kesken pitkän vaihdon jälkeen.
Aivan hapoilla oli, mutta syöksymällä(huitaisu kiekkoon ennen kuin H sai keskityksensä haltuun) olisi tuon tilanteen pelastanut. Nyt kellui vain ja ihmetteli.
Ihan totta, mutta pelasihan Vatanen sen kaikin puolin siitäkin huolimatta huonosti. Olisi vaikka kaatanut Henriquen, jos ei kerran kunto riittänyt. Koko viisikolla oli yhtä pitkät vaihdot alla, joten kaikilla oli virta loppu. 29:43 - 31:21 oli Vatasen ja muiden vaihdon pituus tuossa kohtaa.Joku kirjoitti HFBoardsilla, että Vatanen oli pelannut ennen Henriquen maalia jo toista minuuttia yv:llä, jonka aikana hän oli luistellut pari kovaa vetoa, ja alkoi olla siis vaihdon lopussa aika puhki. Sen seurauksena tilanne näytti sitten noin pahalta kuin mitä se oli. Eli tällä kertaa kyse ei ollut niinkään Vatasen fleguilusta vaan kunnon loppumisesta kesken pitkän vaihdon jälkeen.
Toby Dammit
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New Jersey Devils
Joo, totta tuokin (ja samat sanat @ZayWest in viestiin). Siinä olisi ollut ns. järkevän jäähyn paikka. Tai no, rankkarihan siitä olisi helposti tullut, jos Henrique olisi päässyt siinä kohtaa kiekon kanssa jo hänen edelleen. No mutta joo, huonosti pelattu tilanne joka tapauksessa.Ihan totta, mutta pelasihan Vatanen sen kaikin puolin siitäkin huolimatta huonosti. Olisi vaikka kaatanut Henriquen, jos ei kerran kunto riittänyt. Koko viisikolla oli yhtä pitkät vaihdot alla, joten kaikilla oli virta loppu. 29:43 - 31:21 oli Vatasen ja muiden vaihdon pituus tuossa kohtaa.
Toby Dammit
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New Jersey Devils
Erinomainen matsi Rangersia vastaan – jatkoaikaa lukuun ottamatta. Silti meinasi tulla tappio, kun Devils oli omissa paikoissaan yllättävän tehoton ja Rangers puolestaan pisti harvoista paikoistaan kiekon häkkiin. Laukaukset olivat Devilsille 48–28, ja jos pelkästään varsinaista peliaikaa ajattelee, niin Rangers saa olla iloinen yhdestäkin pisteestä (toisaalta jos jatkoaikaa ajattelee, niin Devils saa olla erittäin tyytyväinen kahdesta pisteestä). Devils halusi selvästi enemmän voittoa ja järjesteli paljon enemmän maalipaikkoja, joten voitto oli lopulta ansaittu.
Boyle on vaan kova! Ensin tasoitusmaali yv:llä ja sitten rankkareilla ratkaiseva kiekko Lunkan längistä sisään. Erinomainen hankinta kolmos–nelosketjuihin ja yv:lle maalin eteen häärimään (kaikki kunnia Fiddlerille ja Giontalle, mutta mikä upgreidaus Boyle onkaan ollut heihin verrattuna).
Johansson oli puolestaan paluuottelussaan ihan lapanen, mikä näkyi ensin kaikissa laitakamppailuissa ja huipentui sitten jatkoajalla kahteen kertaan pujottelukeppinä olemiseen. En ole nähnyt hetkeen yhtä pehmeää pelaamista, en edes Vataselta Henriquen maalissa.
Ja ei muuta kuin samat sanat kuin viimeksi eli seuraavassa pelissä alusta asti täydellä höyryllä Chicagon kimppuun!
Boyle on vaan kova! Ensin tasoitusmaali yv:llä ja sitten rankkareilla ratkaiseva kiekko Lunkan längistä sisään. Erinomainen hankinta kolmos–nelosketjuihin ja yv:lle maalin eteen häärimään (kaikki kunnia Fiddlerille ja Giontalle, mutta mikä upgreidaus Boyle onkaan ollut heihin verrattuna).
Johansson oli puolestaan paluuottelussaan ihan lapanen, mikä näkyi ensin kaikissa laitakamppailuissa ja huipentui sitten jatkoajalla kahteen kertaan pujottelukeppinä olemiseen. En ole nähnyt hetkeen yhtä pehmeää pelaamista, en edes Vataselta Henriquen maalissa.
Ja ei muuta kuin samat sanat kuin viimeksi eli seuraavassa pelissä alusta asti täydellä höyryllä Chicagon kimppuun!
Ja ei muuta kuin samat sanat kuin viimeksi eli seuraavassa pelissä alusta asti täydellä höyryllä Chicagon kimppuun!
Ei lisättävää ja eteenpäin. Nyt myös Vadun kudit alkavat olemaan vaarallisia. Boyle and bottomsixille oma show, kiitos.
Viimeinen ottelu ennen pientä joulutaukoa. Vastassa Blackhawks ja Devilsilla ensimmäistä kertaa tällä kaudella kaikki hyökkääjät pelikuntoisia.
Tällä kokoonpanolla mennään tänään:
Hall-Hischier-Palmieri
Johansson-Zajac-Bratt
Wood-Zacha-Gibbons
Coleman-Boyle-Noesen
Moore-Vatanen
Greene-Santini
Butcher-Severson
Schneider
Kinkaid
Luottavaisin mielin odotellaan ottelun alkua.
Tällä kokoonpanolla mennään tänään:
Hall-Hischier-Palmieri
Johansson-Zajac-Bratt
Wood-Zacha-Gibbons
Coleman-Boyle-Noesen
Moore-Vatanen
Greene-Santini
Butcher-Severson
Schneider
Kinkaid
Luottavaisin mielin odotellaan ottelun alkua.
Yön peli ratkaistiin ekassa erässä ja sen jälkeen Cory seisoi päällään. Mun mielestä ehkä miehen paras peli tällä kaudella. Tokassa erässä 22 torjuntaa, kun peli tökki ja Chicago painosti. Vika erä hoidettiin tyylillä, kun vielä Hall laittoi ratkaisevan 4-1 maalin reppuun hyvissä ajoin. Loppu olikin sitten pelailua ja pisteet jäi himaan.
Santinista alkaa kouliintua todella kova luuta takalinjoille. Mies oli kyllä aivan päällikkö Blackhawksia vastaan, ja ollut oikeastaan jo useamman matsin todella hyvä. Puolustava puolustaja, jolta löytyy myös käsiä.
Severson ja Vatanen ovat myös parantaneet paljon peliään voittoputken aikana. Uskalletaan tukea ja pelata, ja samalla hazardit jäänet vähän vähemmälle.
Boyle ja Palmieri putosivat kesken pelin pois. Hynesin mukaan kyseessä tosin oli varotoimenpide, joten pidetään peukkuja.
Nyt joulunviettoon metropolitanin keulapaikalla!
Santinista alkaa kouliintua todella kova luuta takalinjoille. Mies oli kyllä aivan päällikkö Blackhawksia vastaan, ja ollut oikeastaan jo useamman matsin todella hyvä. Puolustava puolustaja, jolta löytyy myös käsiä.
Severson ja Vatanen ovat myös parantaneet paljon peliään voittoputken aikana. Uskalletaan tukea ja pelata, ja samalla hazardit jäänet vähän vähemmälle.
Boyle ja Palmieri putosivat kesken pelin pois. Hynesin mukaan kyseessä tosin oli varotoimenpide, joten pidetään peukkuja.
Nyt joulunviettoon metropolitanin keulapaikalla!
Hyvä peli tosiaan niinkuin @Stonemaki jo totesi. Scneideriltä tosiaan yksi kauden parhaista peleistä. Ja mitä tulee Steven Santiniin niin on kyllä kehittymässä loistava puolustava puolustaja, itse tykkään miehen pelityylistä todella paljon.
Enpä ois uskonut kauden alussa, jos joku olisi minulle kesällä sanonut että joulutauolle mennessä oltaisiin metropolitanissa ekana :). Tästä hyvä jatkaa kevättä kohti. Toivotan myös hyvää joulua palstatovereille.
Enpä ois uskonut kauden alussa, jos joku olisi minulle kesällä sanonut että joulutauolle mennessä oltaisiin metropolitanissa ekana :). Tästä hyvä jatkaa kevättä kohti. Toivotan myös hyvää joulua palstatovereille.
No, niin. Seuraavaksi vedetään alkukautta nippuun pelaaja-arvioiden muodossa. Odotuksiin nähden Devils on ylisuorittanut lähes kautta linjan ja pelaaja-arviot ovatkin ennakko-odotuksiin peilattuna pitkälti kiittäviä. Mitä muutakaan ne voisivat olla, kun joukkueen piti olla jälleen Metropolitanin peränpitäjä, mutta se johtaa joulutauolla kenties liigan kovinta divisioonaa?
edit. Pelaaja-arvioissa on jälleen arvioitu myös pelaajan onnistumista hänen roolissaan, eli en esimerkiksi pidä John Moorea parempana pakkina kuin Andy Greeneä, vaikka Mooren arvosana onkin parempi.
Pienet asiat ratkaisevat on kyllästymiseen asti kuultu klisee, mutta syyskautta katsottaessa vahvat otteet ovat nimenomaan monen pienen asian summa. Merkittävin näistä osatekijöistä on hyökkäyksen leveys ja erityisesti kahden alemman ketjun panos. Devils on tehnyt 35 ottelussa 110 maalia, kun se sai viime kaudella aikaan vaivaiset 185 maalia. Devils on tehnyt 3,14 maalia per ottelu, mikä on liigan yhdeksänneksi (!) paras lukema. Tasaisen vauhdin taulukolla vähintään kymmenen pelaajaa rikkoo tällä kaudella kymmenen maalin rajan. Ja eivätköhän myös Marcus Johansson, Pavel Zacha ja Travis Zajac petraa kauden toisella puoliskolla ja yllä vähintään kymmeneen osumaan. Viime kaudella vain kolme Devils-pelaajaa ylitti 20 maalin rajan ja yhteensä kahdeksan pelaajaa teki kymmenen maalia tai enemmän. Viime kauden bottom 6 -pelaajista kymmenen maalin kerhoon ei päässyt kukaan, ellei sellaiseksi lasketa vähän joka ketjussa vieraillutta P-A Parenteauta. Eipä siis ihme, että Ray Shero on laittanut viime kauden porukkaa vaihtoon.
Toinen merkittävä parannus on avainpelaajien suorituksissa. Taylor Hall ja Cory Schneider etunenässä ovat kantaneet joukkuetta reppuselässä. Lisäksi he ovat saaneet taustatukea kokeneelta Brian Boylelta, ällikällä lyöneiltä Brian Gibbonsilta ja Blake Colemanilta sekä tietysti nuorilta sankareilta Nico Hischieriltä ja Jesper Brattilta. Nuorille täytyy nostaa erityisesti hattua kovien minuuttien pelaamisesta ja vastuunkannosta myös alivoimalla. Ilman heidän panostaan Palmierin, Johanssonin ja Zajacin pitkät poissaolot olisivat voineet pistää kauden nippuun heti kättelyssä. Devils on kestänyt kunnialla avainpelaajien poissaolot - Kahden ottelun verran piipahtanut Nick Lappin on ainoa AHL:stä lainattu pelimies, mutta muuten poissaolot on paikattu NHL-ringin sisältä. Tämä on entisestään on tiivistänyt joukkuetta.
Tietysti mukana on ollut jonkin verran tuuriakin. Devils on onnistunut nappaamaan voittoja huonoillakin esityksillä peleistä, jotka sen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt hävitä. Devils operoi keskinkertaisella/kapealla pelaajamateriaalilla ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten se pystyy vastaamaan keväkierroksella koventuviin haasteisiin. Devilsillä ei enää ole yllätyselementtiä aseenaan, vaan kaikki ottavat sen tosissaan. Kauden jälkimmäisen puoliskon suuntaa määrittää myös se, miten tulokaskauttaan pelaavat Hischier, Bratt ja Butcher jaksavat tiiviin otteluohjelman keskellä. On todennäköistä, että jokainen heistä vuorollaan väsähtää ja tällöin tietysti katseet kääntyvät ennen muuta alkukaudesta sivussa olleisiin Zajaciin ja Johanssoniin, joilta odotan syksyä parempaa kauden toista puoliskoa. Myös Pavel Zachalta toivoisi ennen kaikkea lisää tehoja jo senkin tähden, että hän saisi gorillan karistettua niskastaan.
Paljon voi vielä tapahtua, mutta pudotuspelejä on alettava pitää täysin realistisena tavoitteena, eikä enää minään kaukaisena mahdollisuutena. Jännä kauden toinen puolisko on tulossa. Devils on pelannut vasta viisi ottelua oman divisioonansa joukkueita vastaan. Tammi-helmikuussa pelattavat 25 ottelua ratkaisevat pudotuspelitaistelussa paljon, sillä noissa otteluissa Devils pelaa 14 kertaa Metron joukkueita vastaan. Onnistumalla näissä peleissä Devils petaa hyviä asetelmia itselleen, koska on oletettavaa, että tasaisessa divisioonassa joukkueet pelaavat muutoin paljon ristiin.
Mutta niin, ne pelaaja-arviot.
1/4: Maalivahdit
Keith Kinkaid 10 ott. 5-3-1, GAA 3,48, SV 89,3%,
Keith Kinkaidin alkukausi on ollut hankala. Torjuntavastuuta tulee harvakseltaan ja joukkue on hänen torjuntavuorollaan usein alisuorittanut törkeästi, kuten Rangersia ja Coyotesia vastaan. Pelivuoroja tuskin tulee keväälläkään hirveästi, jos Schneider jatkaa huippupelejä, eikä loukkaantumisia satu. Ongelma on tietysti sikäli positiivinen, sillä nyt Devilsillä on kuuma veskari pelaamassa joukkueelleen pisteitä. Viime kaudella tilanne oli toinen, kun Schneider takelteli ja Kinkaid oli ihan varteenotettava kandidaatti kantamaan torjuntavastuuta. 7
Cory Schneider 27 ott. 16-6-4, GAA 2,55, SV 92,2%, 1 SO
Schneider on tosiaan palannut omalle tasolleen heikon viime kauden jälkeen. Schneider on Hallin ohella kantanut joukkuetta harteillaan ja Devils on kerännyt tukun tärkeitä pisteitä juuri Schneiderin maalivahtipelin ansiosta. Corysta huokuu rauhallisuus ja se tarttuu myös kenttäpelaajiin. Cory on tällä hetkellä suorastaan kuuma ja muutenkaan hänen suorituksensa eivät juuri ole ailahdelleet. 9+
edit. Pelaaja-arvioissa on jälleen arvioitu myös pelaajan onnistumista hänen roolissaan, eli en esimerkiksi pidä John Moorea parempana pakkina kuin Andy Greeneä, vaikka Mooren arvosana onkin parempi.
Pienet asiat ratkaisevat on kyllästymiseen asti kuultu klisee, mutta syyskautta katsottaessa vahvat otteet ovat nimenomaan monen pienen asian summa. Merkittävin näistä osatekijöistä on hyökkäyksen leveys ja erityisesti kahden alemman ketjun panos. Devils on tehnyt 35 ottelussa 110 maalia, kun se sai viime kaudella aikaan vaivaiset 185 maalia. Devils on tehnyt 3,14 maalia per ottelu, mikä on liigan yhdeksänneksi (!) paras lukema. Tasaisen vauhdin taulukolla vähintään kymmenen pelaajaa rikkoo tällä kaudella kymmenen maalin rajan. Ja eivätköhän myös Marcus Johansson, Pavel Zacha ja Travis Zajac petraa kauden toisella puoliskolla ja yllä vähintään kymmeneen osumaan. Viime kaudella vain kolme Devils-pelaajaa ylitti 20 maalin rajan ja yhteensä kahdeksan pelaajaa teki kymmenen maalia tai enemmän. Viime kauden bottom 6 -pelaajista kymmenen maalin kerhoon ei päässyt kukaan, ellei sellaiseksi lasketa vähän joka ketjussa vieraillutta P-A Parenteauta. Eipä siis ihme, että Ray Shero on laittanut viime kauden porukkaa vaihtoon.
Toinen merkittävä parannus on avainpelaajien suorituksissa. Taylor Hall ja Cory Schneider etunenässä ovat kantaneet joukkuetta reppuselässä. Lisäksi he ovat saaneet taustatukea kokeneelta Brian Boylelta, ällikällä lyöneiltä Brian Gibbonsilta ja Blake Colemanilta sekä tietysti nuorilta sankareilta Nico Hischieriltä ja Jesper Brattilta. Nuorille täytyy nostaa erityisesti hattua kovien minuuttien pelaamisesta ja vastuunkannosta myös alivoimalla. Ilman heidän panostaan Palmierin, Johanssonin ja Zajacin pitkät poissaolot olisivat voineet pistää kauden nippuun heti kättelyssä. Devils on kestänyt kunnialla avainpelaajien poissaolot - Kahden ottelun verran piipahtanut Nick Lappin on ainoa AHL:stä lainattu pelimies, mutta muuten poissaolot on paikattu NHL-ringin sisältä. Tämä on entisestään on tiivistänyt joukkuetta.
Tietysti mukana on ollut jonkin verran tuuriakin. Devils on onnistunut nappaamaan voittoja huonoillakin esityksillä peleistä, jotka sen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt hävitä. Devils operoi keskinkertaisella/kapealla pelaajamateriaalilla ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten se pystyy vastaamaan keväkierroksella koventuviin haasteisiin. Devilsillä ei enää ole yllätyselementtiä aseenaan, vaan kaikki ottavat sen tosissaan. Kauden jälkimmäisen puoliskon suuntaa määrittää myös se, miten tulokaskauttaan pelaavat Hischier, Bratt ja Butcher jaksavat tiiviin otteluohjelman keskellä. On todennäköistä, että jokainen heistä vuorollaan väsähtää ja tällöin tietysti katseet kääntyvät ennen muuta alkukaudesta sivussa olleisiin Zajaciin ja Johanssoniin, joilta odotan syksyä parempaa kauden toista puoliskoa. Myös Pavel Zachalta toivoisi ennen kaikkea lisää tehoja jo senkin tähden, että hän saisi gorillan karistettua niskastaan.
Paljon voi vielä tapahtua, mutta pudotuspelejä on alettava pitää täysin realistisena tavoitteena, eikä enää minään kaukaisena mahdollisuutena. Jännä kauden toinen puolisko on tulossa. Devils on pelannut vasta viisi ottelua oman divisioonansa joukkueita vastaan. Tammi-helmikuussa pelattavat 25 ottelua ratkaisevat pudotuspelitaistelussa paljon, sillä noissa otteluissa Devils pelaa 14 kertaa Metron joukkueita vastaan. Onnistumalla näissä peleissä Devils petaa hyviä asetelmia itselleen, koska on oletettavaa, että tasaisessa divisioonassa joukkueet pelaavat muutoin paljon ristiin.
Mutta niin, ne pelaaja-arviot.
1/4: Maalivahdit
Keith Kinkaid 10 ott. 5-3-1, GAA 3,48, SV 89,3%,
Keith Kinkaidin alkukausi on ollut hankala. Torjuntavastuuta tulee harvakseltaan ja joukkue on hänen torjuntavuorollaan usein alisuorittanut törkeästi, kuten Rangersia ja Coyotesia vastaan. Pelivuoroja tuskin tulee keväälläkään hirveästi, jos Schneider jatkaa huippupelejä, eikä loukkaantumisia satu. Ongelma on tietysti sikäli positiivinen, sillä nyt Devilsillä on kuuma veskari pelaamassa joukkueelleen pisteitä. Viime kaudella tilanne oli toinen, kun Schneider takelteli ja Kinkaid oli ihan varteenotettava kandidaatti kantamaan torjuntavastuuta. 7
Cory Schneider 27 ott. 16-6-4, GAA 2,55, SV 92,2%, 1 SO
Schneider on tosiaan palannut omalle tasolleen heikon viime kauden jälkeen. Schneider on Hallin ohella kantanut joukkuetta harteillaan ja Devils on kerännyt tukun tärkeitä pisteitä juuri Schneiderin maalivahtipelin ansiosta. Corysta huokuu rauhallisuus ja se tarttuu myös kenttäpelaajiin. Cory on tällä hetkellä suorastaan kuuma ja muutenkaan hänen suorituksensa eivät juuri ole ailahdelleet. 9+
Viimeksi muokattu:
2/4: Puolustajat
John Moore 35 ott. 4+5=9, +5, 18 PIM
Joku viisas totesi: John Moore olisi supertähti, jos ottelut pelattaisiin kolmella kolmea vastaan. Tässä tiivistyy hyvin, miksi Moore on sekä ihastuttava että raivostuttava pelaaja. Talentti tulee esille erikoistilanteissa, mutta viidellä viittä vastaan homma ei useinkaan toimi.
Moore on jatkanut tehojen puolesta siitä, mihin jäi viime kaudella. Mooren oikea rooli olisi kolmosparin pakki, joka saa vastuuta ylivoimalla ja tietysti jatkoajalla, mutta olosuhteiden pakosta ja Hynesin suosiossa paistatteleva Moore pelaa lähes 20 minuuttia illassa.
Noin muuten on sanottava, että Moore on umpisurkean alkukauden jälkeen näyttänyt ihan kelvolliselta NHL-pakilta myös omassa päässä. Moore on pitkin syksyä petrannut siinä määrin, ettei hän ihan joka pelissä erotu kentällä, mikä on monessakin mielessä hyvä asia. 7+
Andy Greene 34 ott. 2+4=6, +1, 8 PIM
Näyttää vahvasti siltä, että Greenen ura on kääntynyt kohti auringonlaskua. Toki 35-vuotias konkari edelleen hoitaa isoa roolia ja suorittaa perusvarmasti illasta toiseen, mutta taso on hiljalleen hiipumassa, ja tästä saatiin viitteitä jo viime kaudella. Mitään romahdusta ei ole tapahtunut, eikä sellaista ole näköpiirissä, mutta hiipumisen huomaa pienistä asioista, kuten liikkeen vähittäisestä hidastumisesta. Minusta juuri liikkeen hidastuminen selittää pitkälti Greenen hitaan alamäen. Se on johtanut esimerkiksi siihen, että Greenen ollessa aavistuksen myöhässä ja tullessa paikkaamaan tilannetta pikkuisen raajat levällään, vastustaja saa läpi laukauksia, jotka olisivat aiemmin kopsuneet Greenen mailaan ja polkkareihin.
Sami Vatasen hankinta oli tärkeä siinäkin mielessä, että Greenen vastuuta kovista minuuteista saatiin kohtuullisemmaksi. Greene on edelleen tehokas ja tärkeä palanen puolustusta, mutta hänenkin peliaikansa pitäisi olla lähempänä 20:tä minuuttia kuin 25:ttä. Näin hänestäkin saadaan paras hyöty kaukalossa irti. Tykkään kyllä Hynesin ajatuksesta peluuttaa Greeneä ja Santinia shutdown-roolissa, mutta pari ei voi pelata ykkösparin minuutteja. 7
Will Butcher 35 ott. 2+21=23, +6, 4 PIM
Kesän halutuimpiin vapaisiin agentteihin kuulunut Butcher on kuluneen syksyn iloisimpia yllätyksiä. Butcher on tuonut Devilsin ylivoimaan kaivattua osaamista ja tätä menoa Butcher rikkoo 50 pinnan rajan ensimmäisenä Devils-puolustajana sitten Brian Rafalskin. Itse olen tosin skeptinen, että Butcher jaksaa läpi kauden tätä tahtia.
Butcherin takalinjoille tuoma kiekollinen osaaminen on ollut yksi onnistuneen syksyn avaintekijöitä. Vastustajankin on ollut pakko kunnioittaa Butcheria, joka pystyy avaamaan pelin sekä syötöillä että kuljettamalla kiekon alueelle. Hatunnoston arvoinen suoritus tuo, että pystyy jokseenkin saumattomasti ottamaan roolin vakiokokoonpanosta.
Butcherin puolustuspelissä on odotetusti huimasti parannettavaa. Butcher ei ole erityisen nopea, joten sijoittuminen ja ennakointi ovat tärkeimmät kehityskohteet. Ja sitä massaa tietysti myös jokunen kilo lisää, koska muuten isot pojat siirtelevät Butcheria sivuun niin halutessaan. Butcher pelaa ihan ymmärrettävästi vielä todella suojattuja minuutteja ja varsinaiset haasteet ovat vasta edessäpäin, kun apupyörät otetaan pois. Sitten nähdään, mihin rahkeet todellisuudessa riittävät.
Viime viikkoina Butcherinkin otteissa on alkanut paistaa orastava väsymys ja alkukaudella nähty sähäkkyys on karissut pois. Saa nähdä, miten Butcher jaksaa seuraavien kuukausien rääkin, kun pelejä on käytännössä joka toinen päivä. En olisi yllättynyt, jos Butcher huilailisi yksittäisiä pelejä ja tällöin rotaatiossa kentälle heitetään pelikuntoon aikanaan toipuvaa Mülleriä, Lovejoyta ja Proutia. 9
Ben Lovejoy 17 ott. 1+3=4, +4, 8 PIM
Lovejoy on ansaitusti pudonnut pelaavan kokoonpanon puolelle. Sympaattinen tyyppi ja antaa pelatessaan kaikkensa, mutta on auttamatta liian hidas ja virhealtis. 5
Steven Santini 30 ott. 2+5=7, 0, 21 PIM
Steven Santini on ihastuttanut kaikissa sarjoissa ja turnauksissa, joihin on ottanut osaa. Ja nyt hän kääntää katseita NHL:ssä. Niin paljon kuin David Conten viimeisten vuosien varauksia voidaan kritisoida, Santinin varaaminen on osoittautumassa jättipotiksi. Fyysinen peruspakki ei ole mitenkään seksikäs sanapari ja herättää muistikuvia lähinnä jostain Colin Whiten ja Murray Baronin kaltaisista staattisista elementeistä. Santini on fyysisen peruspuolustajan kehitysversio 2.0, joka pystyy 1.0 version tavoin fyysiseen peliin ja shutdown-rooliin, mutta tarjoaa edistyneen peliälyn ja liikeominaisuudet.
Santinin pelaamista on ilo katsella. Niin kuin rapakon tuolla puolen tapaavat sanoa, Santini on poised ja well composed. Nuoresta iästään huolimatta Santini on todellinen pro ja hänestä huokuu ammattimainen suhtautuminen pienimpiinkin yksityiskohtiin. Hän ei ole joukkueen taitavin tai nopein pakki, mutta hän tekee puolustajan perusasiat erittäin korkealla tasolla ja anteeksipyytelemättömällä asenteella.
Mikä parasta, Santinilla on vielä paljon parannettavaa ja eritoten hetkittäinen kiire hioutuu pois kokemuksen karttuessa. Kokeilu Greenen rinnalla ykkösparissa shutdown-roolissa ei ollut suuri menestys, mutta kehityksen jatkuessa samalla uralla, Santini pelaa jo lähitulevaisuudessa kovia minuutteja. 8+
Mirco Müller 13 ott. 0+2=2, 0, 0 PIM
Olkapäävamma tuli kyllä huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Müller oli haparoivan alun jälkeen saamassa juonen päästä kiinni ja vakiinnuttamassa paikkaansa pelaavassa kuusikossa. Vatasen hankinnan ja Santinin vahvojen otteiden myötä on vaikeaa nähdä, että Müller enää palaa tällä kaudella pelaavaan kuusikkoon, jos vain pakit pysyvät terveinä, eikä mitään järkyttäviä tasonnotkahduksia tule.
Müller ehti herättää varovaisia toiveita tulevaisuuteen. Sulavasti liikkuva sveitsiläinen ehti osoittaa sopeutuvansa hyvin Hynesin sapluunaan ja uskon kyllä, että hän ottaa paikkansa pakistosta ensi vuonna. Otteissa on vielä hiottavaa, mutta tässä nuoressa miehessä on potentiaalia. 7-
Damon Severson 34 ott. 4+5=9, +3, 27 PIM
Soitetaan taas samaa vanhaa levyä. Kuten moneen kertaan on todettu, Damon Seversonilla on kaikki edellytykset nousta huippupakiksi. Hän on jälleen hetkittäin pelannutkin niin kuin huippupakit pelaavat. Severson on itse vaikein vastustajansa kaukalossa ja tekee itselleen asiat vaikeiksi. Ongelmat eivät suoranaisesti johdu peliälystä, koska Severson on todistanut pystyvänsä tekemään hallitusti todella vaikeita suorituksia ja hän osaa pääsääntöisesti lukea peliä hyvin.
Kiekollisille puolustajille tulee virheitä ja kiekonmenetyksiä, eikä siinä mitään. Seversonille vain tulee toistuvasti näitä selittämättömiä controller disconnected -hetkiä ja nukahduksia aivan perustilanteissa. Eritoten haluaisin Seversonin saavan enemmän nöyryyttä puolustamiseen omassa päässä. Liian usein Severson hakee syötönkatkoa ja samalla oma mies jää merkkaamatta. Laiskaa, niin laiskaa pelaamista.
Tästä höykkyyttämisestä huolimatta tykkään kyllä Seversonista paljonkin. Silloin, kun tajunnan taso on kohdallaan, Seversonin liike on sulavaa, kiekko liikkuu tehokkaasti ja hän on oikeissa paikoissa oikeaan aikaan. Hetkittäisistä nousuista huipputasolle huolimatta alkukausi on ollut pettymys, koska Severson ei ole pystynyt karistamaan vanhoja helmasyntejään pois. 6+
Ei arviota: Dalton Prout ja Sami Vatanen
John Moore 35 ott. 4+5=9, +5, 18 PIM
Joku viisas totesi: John Moore olisi supertähti, jos ottelut pelattaisiin kolmella kolmea vastaan. Tässä tiivistyy hyvin, miksi Moore on sekä ihastuttava että raivostuttava pelaaja. Talentti tulee esille erikoistilanteissa, mutta viidellä viittä vastaan homma ei useinkaan toimi.
Moore on jatkanut tehojen puolesta siitä, mihin jäi viime kaudella. Mooren oikea rooli olisi kolmosparin pakki, joka saa vastuuta ylivoimalla ja tietysti jatkoajalla, mutta olosuhteiden pakosta ja Hynesin suosiossa paistatteleva Moore pelaa lähes 20 minuuttia illassa.
Noin muuten on sanottava, että Moore on umpisurkean alkukauden jälkeen näyttänyt ihan kelvolliselta NHL-pakilta myös omassa päässä. Moore on pitkin syksyä petrannut siinä määrin, ettei hän ihan joka pelissä erotu kentällä, mikä on monessakin mielessä hyvä asia. 7+
Andy Greene 34 ott. 2+4=6, +1, 8 PIM
Näyttää vahvasti siltä, että Greenen ura on kääntynyt kohti auringonlaskua. Toki 35-vuotias konkari edelleen hoitaa isoa roolia ja suorittaa perusvarmasti illasta toiseen, mutta taso on hiljalleen hiipumassa, ja tästä saatiin viitteitä jo viime kaudella. Mitään romahdusta ei ole tapahtunut, eikä sellaista ole näköpiirissä, mutta hiipumisen huomaa pienistä asioista, kuten liikkeen vähittäisestä hidastumisesta. Minusta juuri liikkeen hidastuminen selittää pitkälti Greenen hitaan alamäen. Se on johtanut esimerkiksi siihen, että Greenen ollessa aavistuksen myöhässä ja tullessa paikkaamaan tilannetta pikkuisen raajat levällään, vastustaja saa läpi laukauksia, jotka olisivat aiemmin kopsuneet Greenen mailaan ja polkkareihin.
Sami Vatasen hankinta oli tärkeä siinäkin mielessä, että Greenen vastuuta kovista minuuteista saatiin kohtuullisemmaksi. Greene on edelleen tehokas ja tärkeä palanen puolustusta, mutta hänenkin peliaikansa pitäisi olla lähempänä 20:tä minuuttia kuin 25:ttä. Näin hänestäkin saadaan paras hyöty kaukalossa irti. Tykkään kyllä Hynesin ajatuksesta peluuttaa Greeneä ja Santinia shutdown-roolissa, mutta pari ei voi pelata ykkösparin minuutteja. 7
Will Butcher 35 ott. 2+21=23, +6, 4 PIM
Kesän halutuimpiin vapaisiin agentteihin kuulunut Butcher on kuluneen syksyn iloisimpia yllätyksiä. Butcher on tuonut Devilsin ylivoimaan kaivattua osaamista ja tätä menoa Butcher rikkoo 50 pinnan rajan ensimmäisenä Devils-puolustajana sitten Brian Rafalskin. Itse olen tosin skeptinen, että Butcher jaksaa läpi kauden tätä tahtia.
Butcherin takalinjoille tuoma kiekollinen osaaminen on ollut yksi onnistuneen syksyn avaintekijöitä. Vastustajankin on ollut pakko kunnioittaa Butcheria, joka pystyy avaamaan pelin sekä syötöillä että kuljettamalla kiekon alueelle. Hatunnoston arvoinen suoritus tuo, että pystyy jokseenkin saumattomasti ottamaan roolin vakiokokoonpanosta.
Butcherin puolustuspelissä on odotetusti huimasti parannettavaa. Butcher ei ole erityisen nopea, joten sijoittuminen ja ennakointi ovat tärkeimmät kehityskohteet. Ja sitä massaa tietysti myös jokunen kilo lisää, koska muuten isot pojat siirtelevät Butcheria sivuun niin halutessaan. Butcher pelaa ihan ymmärrettävästi vielä todella suojattuja minuutteja ja varsinaiset haasteet ovat vasta edessäpäin, kun apupyörät otetaan pois. Sitten nähdään, mihin rahkeet todellisuudessa riittävät.
Viime viikkoina Butcherinkin otteissa on alkanut paistaa orastava väsymys ja alkukaudella nähty sähäkkyys on karissut pois. Saa nähdä, miten Butcher jaksaa seuraavien kuukausien rääkin, kun pelejä on käytännössä joka toinen päivä. En olisi yllättynyt, jos Butcher huilailisi yksittäisiä pelejä ja tällöin rotaatiossa kentälle heitetään pelikuntoon aikanaan toipuvaa Mülleriä, Lovejoyta ja Proutia. 9
Ben Lovejoy 17 ott. 1+3=4, +4, 8 PIM
Lovejoy on ansaitusti pudonnut pelaavan kokoonpanon puolelle. Sympaattinen tyyppi ja antaa pelatessaan kaikkensa, mutta on auttamatta liian hidas ja virhealtis. 5
Steven Santini 30 ott. 2+5=7, 0, 21 PIM
Steven Santini on ihastuttanut kaikissa sarjoissa ja turnauksissa, joihin on ottanut osaa. Ja nyt hän kääntää katseita NHL:ssä. Niin paljon kuin David Conten viimeisten vuosien varauksia voidaan kritisoida, Santinin varaaminen on osoittautumassa jättipotiksi. Fyysinen peruspakki ei ole mitenkään seksikäs sanapari ja herättää muistikuvia lähinnä jostain Colin Whiten ja Murray Baronin kaltaisista staattisista elementeistä. Santini on fyysisen peruspuolustajan kehitysversio 2.0, joka pystyy 1.0 version tavoin fyysiseen peliin ja shutdown-rooliin, mutta tarjoaa edistyneen peliälyn ja liikeominaisuudet.
Santinin pelaamista on ilo katsella. Niin kuin rapakon tuolla puolen tapaavat sanoa, Santini on poised ja well composed. Nuoresta iästään huolimatta Santini on todellinen pro ja hänestä huokuu ammattimainen suhtautuminen pienimpiinkin yksityiskohtiin. Hän ei ole joukkueen taitavin tai nopein pakki, mutta hän tekee puolustajan perusasiat erittäin korkealla tasolla ja anteeksipyytelemättömällä asenteella.
Mikä parasta, Santinilla on vielä paljon parannettavaa ja eritoten hetkittäinen kiire hioutuu pois kokemuksen karttuessa. Kokeilu Greenen rinnalla ykkösparissa shutdown-roolissa ei ollut suuri menestys, mutta kehityksen jatkuessa samalla uralla, Santini pelaa jo lähitulevaisuudessa kovia minuutteja. 8+
Mirco Müller 13 ott. 0+2=2, 0, 0 PIM
Olkapäävamma tuli kyllä huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Müller oli haparoivan alun jälkeen saamassa juonen päästä kiinni ja vakiinnuttamassa paikkaansa pelaavassa kuusikossa. Vatasen hankinnan ja Santinin vahvojen otteiden myötä on vaikeaa nähdä, että Müller enää palaa tällä kaudella pelaavaan kuusikkoon, jos vain pakit pysyvät terveinä, eikä mitään järkyttäviä tasonnotkahduksia tule.
Müller ehti herättää varovaisia toiveita tulevaisuuteen. Sulavasti liikkuva sveitsiläinen ehti osoittaa sopeutuvansa hyvin Hynesin sapluunaan ja uskon kyllä, että hän ottaa paikkansa pakistosta ensi vuonna. Otteissa on vielä hiottavaa, mutta tässä nuoressa miehessä on potentiaalia. 7-
Damon Severson 34 ott. 4+5=9, +3, 27 PIM
Soitetaan taas samaa vanhaa levyä. Kuten moneen kertaan on todettu, Damon Seversonilla on kaikki edellytykset nousta huippupakiksi. Hän on jälleen hetkittäin pelannutkin niin kuin huippupakit pelaavat. Severson on itse vaikein vastustajansa kaukalossa ja tekee itselleen asiat vaikeiksi. Ongelmat eivät suoranaisesti johdu peliälystä, koska Severson on todistanut pystyvänsä tekemään hallitusti todella vaikeita suorituksia ja hän osaa pääsääntöisesti lukea peliä hyvin.
Kiekollisille puolustajille tulee virheitä ja kiekonmenetyksiä, eikä siinä mitään. Seversonille vain tulee toistuvasti näitä selittämättömiä controller disconnected -hetkiä ja nukahduksia aivan perustilanteissa. Eritoten haluaisin Seversonin saavan enemmän nöyryyttä puolustamiseen omassa päässä. Liian usein Severson hakee syötönkatkoa ja samalla oma mies jää merkkaamatta. Laiskaa, niin laiskaa pelaamista.
Tästä höykkyyttämisestä huolimatta tykkään kyllä Seversonista paljonkin. Silloin, kun tajunnan taso on kohdallaan, Seversonin liike on sulavaa, kiekko liikkuu tehokkaasti ja hän on oikeissa paikoissa oikeaan aikaan. Hetkittäisistä nousuista huipputasolle huolimatta alkukausi on ollut pettymys, koska Severson ei ole pystynyt karistamaan vanhoja helmasyntejään pois. 6+
Ei arviota: Dalton Prout ja Sami Vatanen
Viimeksi muokattu:
3/4: Hyökkääjät
Taylor Hall 33 ott. 12+22=34, -3, 16 PIM
Joukkueen MVP ja herra talossa. Ei kahta sanaa. Hall on ollut kauden ensimmäisestä ottelusta lähtien pelannut täysillä ja ennen kaikkea tinkimättömällä asenteella. Jos Hallin työmoraalin ympärillä on joskus ollut kysymysmerkkejä, ne voidaan nakata romukoppaan. Hall nauttii silminnähden pelaamisesta ja vapautunut olemus huokuu hänestä niin kentällä kuin kaukalon ulkopuolella.
Kysymyksenä kauden toista puoliskoa ajatellen voi tietysti heittää, miten käy Hallin olemukselle, kun jossain vaiheessa väistämättä tulee vaikeaa. En jaksa uskoa, että Hall enää vetäytyy kuoreensa, koska alkukausi on niin vahva todiste joukkueen oikeasta suunnasta. Uskon, että Shero ja Hynes ovat saaneet solmut avattua ja Hallin sitoutumaan joukkueeseen täysillä. Viime kaudella nähty tuska ja turhautuminen olivat täysin ymmärrettäviä reaktioita kauppaamiseen ja joukkueen kehnoihin otteisiin jäällä.
Hallin suoritus alkukaudella on kaikenkaikkiaan erinomainen, kun ottaa huomioon Devilsin pelaajamateriaalin. Hischier ja Bratt ovat jo nyt mainioita pelimiehiä ja tulevina vuosina Hall saakin heistä arvoisensa ketjukaverit. Jos nyt jotain saisi toivoa, niin Hallkin saisi olla itsekkäämpi ja hakea vielä enemmän ratkaisuja itse. 9½
Jimmy Hayes 23 ott. 3+6=9, +1, 4 PIM
Periaatteessa Hayeskin on ihan mukiinmenevä pelimies ja ihan tormakka ukko vääntämään sota-alueilla. Mutta, hän on aivan liian hidas. Olen sangen tyytyväinen siihen, että Hynes on ymmärtänyt peluuttaa Noesenia, eikä Hayes ei pelaa vakiomiehistössä, vaan ainoastaan silloin, kun Zacha on koirankoppivuorossa tai ukkoja tippuu sairastuvalle. 6-
Brian Boyle 25 ott. 10+6=16, +3, 16 PIM
Brian Boyle on kuin ilmetty Daniel Day-Lewis jengipomona ja vähintään yhtä kova jätkä kuin Bill the Butcher. Marraskuussa kaukaloon palanneen Boylen kone käynnistyi hitaasti, mutta sittemmin isolohkoinen diesel on jyskyttänyt takuuvarmasti. Boyle on ollut Devilsin tehokkain hyökkääjä joulukuussa ja pitkälti juuri hänen maalinsa ovat pitäneet Devilsin Metropolitan-divisioonan kärkikahinoissa mukana. Puhumattakaan nyt siitä, mikä merkitys Boylella on joukkueen moraalin ja vireystilan kannalta.
Boyle edustaa pelaajatyypiltään kaikkea muuta kuin Fast, attacking and supportive -teemaa. Hän on kuitenkin painonsa arvoinen kultaa aloituspisteillä, laidoissa ja maalinedustalla. Sen, minkä Boyle häviää jalalla, hän kompensoi erinomaisella sijoittumisella ja tilanteiden ennakoinnilla. Kovavireinen Boyle on kevättä ajatellen erittäin tärkeä palanen. Kovia peliminuutteja on luvassa, sikäli kun junnut jossain vaiheessa väsähtävät ja heidän työtaakkaansa pitää keventää. 8½
Nico Hischier 35 ott. 5+16=21, -3, 10 PIM
Joo, liputin Nolan Patrickin puolesta draftin alla, mutta Hischier on kyllä pikatahtiin voittanut tällaisen vanhan jääränkin puolelleen. Hischier on parasta sitten Patrik Eliasin, mitä Devils-hyökkäyksessä on nähty. Huikea jätkä jo nyt kiekollisena ja näkee kentän todella poikkeuksellisen hyvin. Vielä, kun saa varteensa lisää lihasta ja kokemus karttuu, niin eihän Devils-ystävien tarvitse kuin myhäillä jalat sohvapöydällä. Erityiskiitos kuuluu Hischierin kahdensuunnan pelaamiselle ja kovalle työmoraalille laidoissa ja molempien maalien edustoilla.
Kauden jatkoa ajatellen nuorukaisen jaksaminen on kevyt huolenaihe. Hän on joutunut toistuvasti pelaamaan voimiensa ylärajoilla varsinkin kamppailutilanteissa ja jos sveitsiläinen ei ole aivan ihmemies, tämä vaatii veronsa ennemmin tai myöhemmin. Jos nyt jotain muuta nokankoputtamista pitäisi keksiä, niin tietysti Hischierin pitää petrata aloituksissa (syksyllä Hall ja Bratt ovat ottaneet aloituksia Hischierin sijaan). Samoin Hischierinkin pitää oppia tunnistamaan ne tilanteet, jolloin on syytä nöyrästi heittää kiekkoa päätyyn, eikä väkisin yrittää rakentaa hyökkäyksiä. Ei ole epäilystäkään, etteikö Nico tätä omaksuisi. 9+
Drew Stafford 30 ott. 5+3=8, -10, 2 PIM
Minulle Stafford on alkukauden pahin pettymys. Toki Staffordista odottelin vain täydennysmiestä kantamaan satunnaista vastuuta yv:llä ja ylemmissä ketjuissa paikkaamassa loukkaantumisia. Kausi alkoi suorastaan mainiosti, mutta sittemmin tahti on hyytynyt pahemman kerran. Staffordin maaliton kausi on kestänyt jo 18 ottelun verran ja näissä otteluissa hän on onnistunut keräämään vain yhden syöttöpisteen.
Nyt, kun joukkueen hyökkäyksessä on liuta illasta toiseen raatavia hyökkääjiä, on kovin vaikeaa nähdä, millainen rooli Staffordille voisi löytyä. Taitojensa puolesta Stafford menisi heittämällä kolmeen ensimmäiseen ketjuun, mutta otteet ovat aivan liian flegmaattisia, että vakiokokoonpanon paikka olisi mitenkään perusteltu. 6-
Travis Zajac 18 ott. 2+0=2, -1, 4 PIM
Zajacin arvioinnissa painaa hänen loukkaantumisensa, jonka takia hän joutui jättämään koko harjoituskauden väliin ja palasi lennosta peliin. Tämä on näkynyt konkarin otteissa ja varsinkin ensimmäiset viisi ottelua olivat nihkeitä. Toki Zajac on jälleen tehnyt paljon hyvää duunia kiekottomana ja kaapinut tuttuun tapaan aloituksia yli 50 prosentin tehoilla.
Viime viikkojen perusteella on pakko sanoa, että Zajacilla on pitkä matka top 6 -hyökkääjäksi. Kaikella kunnioituksella suuresti arvostamaani veteraania kohtaan, mutta nähdyt otteet eivät vain riitä. Vaikka rooli on ollut puolustavampi ja Zajacia on käytetty pimentämään vastustajan ykkösvitjaa, tehot 2+0 ovat aivan liian heiveröiset top 6 -hyökkääjälle. Kevätkaudella Zajac saatetaan silti jälleen nähdä nykyistä isommassa roolissa. Paljon riippuu Hischierin jaksamisesta ykkösketjun keskellä. Sitä toivoo, että Hischier jaksaa painaa läpi kevättalven raastavan peliohjelman, koska Zajac on ollut suorastaan mainio Colemanin ja Gibbonsin rinnalla pimentämässä vastustajan parhaita, kuten nähtiin Kingsiä vastaan. Arvosanaksi olosuhteet ymmärtävä 7-
Kyle Palmieri 16 ott. 5+7=12, -2, 14 PIM
Syksy on ollut loukkaantumisten sävyttämä. Palmierin armoton pelityyli vaatii veronsa, olkoonkin, että mukana on ollut myös huonoa tuuria. Pelikunnossa ollessaan Palmieri on aina vaarallinen ja Devils-hyökkäyksen ehdoton avainpelaaja. Rikkonaisen alkukauden perusteella on vaikeaa antaa kaikenkattavaa arvosanaa, mutta olosuhteisiin nähden hyvä alkukausi Palmierilta on nähty. 8+
Stefan Noesen 28 ott. 5+6=11, +9, 19 PIM
Noesenin suoritustaso on noussut pitkin syksyä ja hän on ollut yksi luotettavimmista Devils-hyökkääjistä viimeisten parin kolmen viikon aikana voitettuaan Jimmy Hayesin kisassa nelosketjun laiturin paikasta. Vaikka henkilökohtainen taito ja nopeus ovat olleet alkukauden avaintekijöitä, Noesenin edustaman haalariosaston panosta ei sovi unohtaa.
Noesenin ehdottomaksi kunniaksi on sanottava, että pidän häntä alkukauden työteliäimpänä pelaajana – ottaen huomioon, että joukkueessa pelaa Blake Colemanin ja Brian Gibbonsin kaltaisia leppymättömiä työmyyriä. Noesen on voittanut pelipaikan Jimmy Hayesilta pitkälti juuri armottomalla, tuloksekkaalla raatamisellaan.
@Toby Dammit nosti esille tärkeän pointin bottom 6:n kohentuneesta laadusta ja Stefan Noesen kuvastaa täydellisesti tätä muutosta. Kovan työmoraalin pelaajia Devilsissä on ollut aina, mutta Noesen kuuluu siihen arvostettavaan joukkoon, jolta löytyy myös kykyä luoda ja päättää tilanteita. 8+
Pavel Zacha 28. ott. 3+7=10, +4, 16 PIM
Voi sentään, Pavel. Taitoa on vaikka muille jakaa, mutta tulokset kaukalossa uupuvat. Niin kuin pari viikkoa sitten tuli kirjoitettua, Zacha on itsensä vaikein vastustaja kaukalossa. Kaikeksi onneksi hän on hakenut apua urheilijoiden henkiseen valmentamiseen erikoistuneelta psykologilta/henkiseltä valmentajalta. Uskon vakaasti, että Zachan läpimurto on kiinni siitä, saako hän tarvittavan rentouden otteisiinsa.
John Hynes on antanut Zachalle niin sanottua kovaa rakkautta pistämällä hänet välillä katsomoon. Minusta lähestymistapa on ollut ainoa oikea. Zacha on alkanut myös pelata toivotulla tavalla – olemalla aloitteellinen, menemällä laitavääntöihin ja hyödyntämään isoja raamejaan. Tehopisteet tulevat sitten, kun Zacha hyödyntää taitojaan täyspainoisesti. 6½
Brian Gibbons 35 ott. 12+8=20, +14, 10 PIM
Brian Gibbons lienee hankkinut jostain perhepakkauksen Billy Gibbonsin mojoa. Ei tätä läpimurtoa oikein muutenkaan osaa selittää. Oli tämän late bloom -homman selitys mikä tahansa, tuskin moni osasi kauden alla odottaa, että kaikista tyrkyllä olleista pelaajista juuri Gibbons valtaa pelipaikan ohi esimerkiksi John Quennevillen, tai sittemmin Anaheimiin treidatun Joe Blandisin. Iso kiitos Gibbonsin menestyksestä kuuluu Binghamptonin koutsille Rick Kowalskylle, joka peluutti Gibbonsia viime kaudella isossa roolissa ja kouli tästä esiin pelaajan nyky-Devilsin tarpeisiin.
Kuten hyvin muistetaan, Shero puhui pistävänsä joukkueesta pihalle työpaikalla näyttäytymiseen tyytyvät pelaajat. Gibbons on käyttänyt tilaisuutensa täydellisesti hyväkseen ja on kroppaa säästämättä pelannut tiensä Hynesin luottopelaajaksi. Hän pelaa Blake Colemanin rinnalla tärkeitä minuutteja alivoimalla ja ratkaisuhetkillä. Yksin vankka kahdensuunnan pelaaminen riittäisi vakuuttumaan Gibbonsin tulevaisuudesta NHL:ssä. Kun tuohon päälle tulee vielä pitkälti kovan työn tuloksena painetut 12 häkkiä, ei Gibbonsin alkukaudesta voi antaa kuin kiittävän arvosanan. 9½
Taylor Hall 33 ott. 12+22=34, -3, 16 PIM
Joukkueen MVP ja herra talossa. Ei kahta sanaa. Hall on ollut kauden ensimmäisestä ottelusta lähtien pelannut täysillä ja ennen kaikkea tinkimättömällä asenteella. Jos Hallin työmoraalin ympärillä on joskus ollut kysymysmerkkejä, ne voidaan nakata romukoppaan. Hall nauttii silminnähden pelaamisesta ja vapautunut olemus huokuu hänestä niin kentällä kuin kaukalon ulkopuolella.
Kysymyksenä kauden toista puoliskoa ajatellen voi tietysti heittää, miten käy Hallin olemukselle, kun jossain vaiheessa väistämättä tulee vaikeaa. En jaksa uskoa, että Hall enää vetäytyy kuoreensa, koska alkukausi on niin vahva todiste joukkueen oikeasta suunnasta. Uskon, että Shero ja Hynes ovat saaneet solmut avattua ja Hallin sitoutumaan joukkueeseen täysillä. Viime kaudella nähty tuska ja turhautuminen olivat täysin ymmärrettäviä reaktioita kauppaamiseen ja joukkueen kehnoihin otteisiin jäällä.
Hallin suoritus alkukaudella on kaikenkaikkiaan erinomainen, kun ottaa huomioon Devilsin pelaajamateriaalin. Hischier ja Bratt ovat jo nyt mainioita pelimiehiä ja tulevina vuosina Hall saakin heistä arvoisensa ketjukaverit. Jos nyt jotain saisi toivoa, niin Hallkin saisi olla itsekkäämpi ja hakea vielä enemmän ratkaisuja itse. 9½
Jimmy Hayes 23 ott. 3+6=9, +1, 4 PIM
Periaatteessa Hayeskin on ihan mukiinmenevä pelimies ja ihan tormakka ukko vääntämään sota-alueilla. Mutta, hän on aivan liian hidas. Olen sangen tyytyväinen siihen, että Hynes on ymmärtänyt peluuttaa Noesenia, eikä Hayes ei pelaa vakiomiehistössä, vaan ainoastaan silloin, kun Zacha on koirankoppivuorossa tai ukkoja tippuu sairastuvalle. 6-
Brian Boyle 25 ott. 10+6=16, +3, 16 PIM
Brian Boyle on kuin ilmetty Daniel Day-Lewis jengipomona ja vähintään yhtä kova jätkä kuin Bill the Butcher. Marraskuussa kaukaloon palanneen Boylen kone käynnistyi hitaasti, mutta sittemmin isolohkoinen diesel on jyskyttänyt takuuvarmasti. Boyle on ollut Devilsin tehokkain hyökkääjä joulukuussa ja pitkälti juuri hänen maalinsa ovat pitäneet Devilsin Metropolitan-divisioonan kärkikahinoissa mukana. Puhumattakaan nyt siitä, mikä merkitys Boylella on joukkueen moraalin ja vireystilan kannalta.
Boyle edustaa pelaajatyypiltään kaikkea muuta kuin Fast, attacking and supportive -teemaa. Hän on kuitenkin painonsa arvoinen kultaa aloituspisteillä, laidoissa ja maalinedustalla. Sen, minkä Boyle häviää jalalla, hän kompensoi erinomaisella sijoittumisella ja tilanteiden ennakoinnilla. Kovavireinen Boyle on kevättä ajatellen erittäin tärkeä palanen. Kovia peliminuutteja on luvassa, sikäli kun junnut jossain vaiheessa väsähtävät ja heidän työtaakkaansa pitää keventää. 8½
Nico Hischier 35 ott. 5+16=21, -3, 10 PIM
Joo, liputin Nolan Patrickin puolesta draftin alla, mutta Hischier on kyllä pikatahtiin voittanut tällaisen vanhan jääränkin puolelleen. Hischier on parasta sitten Patrik Eliasin, mitä Devils-hyökkäyksessä on nähty. Huikea jätkä jo nyt kiekollisena ja näkee kentän todella poikkeuksellisen hyvin. Vielä, kun saa varteensa lisää lihasta ja kokemus karttuu, niin eihän Devils-ystävien tarvitse kuin myhäillä jalat sohvapöydällä. Erityiskiitos kuuluu Hischierin kahdensuunnan pelaamiselle ja kovalle työmoraalille laidoissa ja molempien maalien edustoilla.
Kauden jatkoa ajatellen nuorukaisen jaksaminen on kevyt huolenaihe. Hän on joutunut toistuvasti pelaamaan voimiensa ylärajoilla varsinkin kamppailutilanteissa ja jos sveitsiläinen ei ole aivan ihmemies, tämä vaatii veronsa ennemmin tai myöhemmin. Jos nyt jotain muuta nokankoputtamista pitäisi keksiä, niin tietysti Hischierin pitää petrata aloituksissa (syksyllä Hall ja Bratt ovat ottaneet aloituksia Hischierin sijaan). Samoin Hischierinkin pitää oppia tunnistamaan ne tilanteet, jolloin on syytä nöyrästi heittää kiekkoa päätyyn, eikä väkisin yrittää rakentaa hyökkäyksiä. Ei ole epäilystäkään, etteikö Nico tätä omaksuisi. 9+
Drew Stafford 30 ott. 5+3=8, -10, 2 PIM
Minulle Stafford on alkukauden pahin pettymys. Toki Staffordista odottelin vain täydennysmiestä kantamaan satunnaista vastuuta yv:llä ja ylemmissä ketjuissa paikkaamassa loukkaantumisia. Kausi alkoi suorastaan mainiosti, mutta sittemmin tahti on hyytynyt pahemman kerran. Staffordin maaliton kausi on kestänyt jo 18 ottelun verran ja näissä otteluissa hän on onnistunut keräämään vain yhden syöttöpisteen.
Nyt, kun joukkueen hyökkäyksessä on liuta illasta toiseen raatavia hyökkääjiä, on kovin vaikeaa nähdä, millainen rooli Staffordille voisi löytyä. Taitojensa puolesta Stafford menisi heittämällä kolmeen ensimmäiseen ketjuun, mutta otteet ovat aivan liian flegmaattisia, että vakiokokoonpanon paikka olisi mitenkään perusteltu. 6-
Travis Zajac 18 ott. 2+0=2, -1, 4 PIM
Zajacin arvioinnissa painaa hänen loukkaantumisensa, jonka takia hän joutui jättämään koko harjoituskauden väliin ja palasi lennosta peliin. Tämä on näkynyt konkarin otteissa ja varsinkin ensimmäiset viisi ottelua olivat nihkeitä. Toki Zajac on jälleen tehnyt paljon hyvää duunia kiekottomana ja kaapinut tuttuun tapaan aloituksia yli 50 prosentin tehoilla.
Viime viikkojen perusteella on pakko sanoa, että Zajacilla on pitkä matka top 6 -hyökkääjäksi. Kaikella kunnioituksella suuresti arvostamaani veteraania kohtaan, mutta nähdyt otteet eivät vain riitä. Vaikka rooli on ollut puolustavampi ja Zajacia on käytetty pimentämään vastustajan ykkösvitjaa, tehot 2+0 ovat aivan liian heiveröiset top 6 -hyökkääjälle. Kevätkaudella Zajac saatetaan silti jälleen nähdä nykyistä isommassa roolissa. Paljon riippuu Hischierin jaksamisesta ykkösketjun keskellä. Sitä toivoo, että Hischier jaksaa painaa läpi kevättalven raastavan peliohjelman, koska Zajac on ollut suorastaan mainio Colemanin ja Gibbonsin rinnalla pimentämässä vastustajan parhaita, kuten nähtiin Kingsiä vastaan. Arvosanaksi olosuhteet ymmärtävä 7-
Kyle Palmieri 16 ott. 5+7=12, -2, 14 PIM
Syksy on ollut loukkaantumisten sävyttämä. Palmierin armoton pelityyli vaatii veronsa, olkoonkin, että mukana on ollut myös huonoa tuuria. Pelikunnossa ollessaan Palmieri on aina vaarallinen ja Devils-hyökkäyksen ehdoton avainpelaaja. Rikkonaisen alkukauden perusteella on vaikeaa antaa kaikenkattavaa arvosanaa, mutta olosuhteisiin nähden hyvä alkukausi Palmierilta on nähty. 8+
Stefan Noesen 28 ott. 5+6=11, +9, 19 PIM
Noesenin suoritustaso on noussut pitkin syksyä ja hän on ollut yksi luotettavimmista Devils-hyökkääjistä viimeisten parin kolmen viikon aikana voitettuaan Jimmy Hayesin kisassa nelosketjun laiturin paikasta. Vaikka henkilökohtainen taito ja nopeus ovat olleet alkukauden avaintekijöitä, Noesenin edustaman haalariosaston panosta ei sovi unohtaa.
Noesenin ehdottomaksi kunniaksi on sanottava, että pidän häntä alkukauden työteliäimpänä pelaajana – ottaen huomioon, että joukkueessa pelaa Blake Colemanin ja Brian Gibbonsin kaltaisia leppymättömiä työmyyriä. Noesen on voittanut pelipaikan Jimmy Hayesilta pitkälti juuri armottomalla, tuloksekkaalla raatamisellaan.
@Toby Dammit nosti esille tärkeän pointin bottom 6:n kohentuneesta laadusta ja Stefan Noesen kuvastaa täydellisesti tätä muutosta. Kovan työmoraalin pelaajia Devilsissä on ollut aina, mutta Noesen kuuluu siihen arvostettavaan joukkoon, jolta löytyy myös kykyä luoda ja päättää tilanteita. 8+
Pavel Zacha 28. ott. 3+7=10, +4, 16 PIM
Voi sentään, Pavel. Taitoa on vaikka muille jakaa, mutta tulokset kaukalossa uupuvat. Niin kuin pari viikkoa sitten tuli kirjoitettua, Zacha on itsensä vaikein vastustaja kaukalossa. Kaikeksi onneksi hän on hakenut apua urheilijoiden henkiseen valmentamiseen erikoistuneelta psykologilta/henkiseltä valmentajalta. Uskon vakaasti, että Zachan läpimurto on kiinni siitä, saako hän tarvittavan rentouden otteisiinsa.
John Hynes on antanut Zachalle niin sanottua kovaa rakkautta pistämällä hänet välillä katsomoon. Minusta lähestymistapa on ollut ainoa oikea. Zacha on alkanut myös pelata toivotulla tavalla – olemalla aloitteellinen, menemällä laitavääntöihin ja hyödyntämään isoja raamejaan. Tehopisteet tulevat sitten, kun Zacha hyödyntää taitojaan täyspainoisesti. 6½
Brian Gibbons 35 ott. 12+8=20, +14, 10 PIM
Brian Gibbons lienee hankkinut jostain perhepakkauksen Billy Gibbonsin mojoa. Ei tätä läpimurtoa oikein muutenkaan osaa selittää. Oli tämän late bloom -homman selitys mikä tahansa, tuskin moni osasi kauden alla odottaa, että kaikista tyrkyllä olleista pelaajista juuri Gibbons valtaa pelipaikan ohi esimerkiksi John Quennevillen, tai sittemmin Anaheimiin treidatun Joe Blandisin. Iso kiitos Gibbonsin menestyksestä kuuluu Binghamptonin koutsille Rick Kowalskylle, joka peluutti Gibbonsia viime kaudella isossa roolissa ja kouli tästä esiin pelaajan nyky-Devilsin tarpeisiin.
Kuten hyvin muistetaan, Shero puhui pistävänsä joukkueesta pihalle työpaikalla näyttäytymiseen tyytyvät pelaajat. Gibbons on käyttänyt tilaisuutensa täydellisesti hyväkseen ja on kroppaa säästämättä pelannut tiensä Hynesin luottopelaajaksi. Hän pelaa Blake Colemanin rinnalla tärkeitä minuutteja alivoimalla ja ratkaisuhetkillä. Yksin vankka kahdensuunnan pelaaminen riittäisi vakuuttumaan Gibbonsin tulevaisuudesta NHL:ssä. Kun tuohon päälle tulee vielä pitkälti kovan työn tuloksena painetut 12 häkkiä, ei Gibbonsin alkukaudesta voi antaa kuin kiittävän arvosanan. 9½
4/4: Hyökkääjät
Blake Coleman 35 ott. 5+5=10, +10, 38 PIM
Myös Blake Coleman kuuluu osastoon kauden iloisimmat yllätykset. Hänen kohdallaan voi toki sanoa, että viimeinkin hän on vakiinnuttanut paikkansa NHL:ssä. Kesällä 2011 kolmoskierroksella varattu Coleman on kulkenut pitkän tien yliopistosarjan ja AHL:n kautta ja hän vaikutti jo jäävän silkaksi rotaatiopelaajaksi varsinkin, kun Sheron luuta on lakaissut organisaatiosta Lou Lamoriellon aikakaudella hankittuja ja varattuja pelaajia.
Leppymättömästi kaukalossa raatava Coleman on kerännyt vertauksia muuan John Maddeniin. Molempia yhdistää kyllä hurja intensiteetti ja pieteetillä toteutettava kahdensuunnan pelaaminen, mutta toki Colemanilta pitäisi vielä löytyä varastosta pari pykälää isompia vaihteita, että hän yltäisi Maddenin tasolle. Mutta jos Coleman vain jatkaa tällä tasolla, hän ilman muuta vakiinnuttaa paikkansa NHL:ssä.
Vaikka tehopisteitä on tullut varsin maltillisesti, pidän Colemania yhtenä alkukauden tärkeimmistä pelaajista. Ei ole sattumaa, että Hynes käyttää Colemania aina, kun pitää tappaa jäähyjä ja/tai suojella johtoasemaa. Colemanin (ja Gibbonsin) onnistumisesta kertoo myös se, että heidät on nostettu kolmosketjuun ja heitä roolitetaan vastustajan parhaimpia vastaan. 9+
Miles Wood 34 ott. 9+7=16, +2, 49 PIM
Olin itse kauden alla sillä mielellä, että Woodin paikka olisi Binghamptonissa, mutta ilahduttavasti myös Wood on osoittanut kuuluvansa NHL:ään. Alkukauden huippuhetkenä on tietysti kypärätemppu Hawksia vastaan marraskuun alkupuolella.
Woodin pelissä suunta on ollut oikea kaoottisen kauden alun jälkeen. Wood on saanut apua hitaan jääkiekkoilun erikoismieheltä Ryane Clowelta ja tuloksiakin alkaa hiljalleen näkyä. Leikki sikseen, juuri Clowella on paljon annettavaa Woodille kuinka pelata kulmissa, suojata kiekkoa, sijoittua ja tehdä itsensä pelattavaksi ahtaassa tilassa. Jos Wood oppii pelaamaan jären kanssa, hänestä tulee – ei ehkä pääperkelettä - mutta jokseenkin varma 20 maalin mies. Wood on viime viikkoina ilahduttavasti alkanut osoittaa merkkejä kyvystä käsittää peliä muillakin tavoin kuin luistelukisan kautta.
Myönteisestä kehityksestä huolimatta Woodilla on edelleen paljon parannettavaa erityisesti kurinalaisuudessa. Hän on ottanut aivan liikaa turhia jäähyjä hosuessaan mailansa kanssa ja/tai pelatessaan itsensä pihalle luisteltuaan kahtasataa laput silmillä. 7+
Jesper Bratt 34 ott. 10+13=23. -4, 10 PIM
Brattin välitön läpimurto NHL:ään tuli minulle(kin) täysin puskista. Toki Bratt herätti huomiota kesän tulokasleirillä, mutta vielä syksyn harjoitusleirin aikaan pidin Brattia pimeään syksyyn hiipuvana päiväperhona. Toisin kävi. Bratt murtautui pelaavaan kokoonpanoon ja otti paikkansa ykkösvitjasta. Yhteispeli Hallin ja Hischierin kanssa on ollut ajoittain loistavaa. Erityisesti nostan hattua Brattin siekailemattomalle pelaamiselle ns. sota-alueella. Jos ällikällä lyöneen kuutoskierroksen varauksen otteista nyt jotain parannettavaa pitää keksiä, niin Bratt saisi välillä olla itsekkäämpi ja laukoa sen sijaan, että etsisi vielä ketjukavereitaan takatolpalta.
Brattin oppimiskyky on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen, yhtään väheksymättä jätkän ratkaisukykyä, kiekollista osaamista ja sulavaa liikettä. ”Koutsattavuudesta” saatiin esimerkki heti kauden ensimmäisissä peleissä. Bratt heitteli voimiensa tunnossa muutaman harkitsemattoman sokkosyötön, joihin tietysti puututtiin videosessioissa. Bratt karsi nämä tuhoon tuomitut rystynepit repertuaaristaan ja on sittemmin heittänyt tarvittaessa kiekkoa päätyyn ja pois omalta alueelta. Minusta juuri tällainen kypsyys, nöyryys ja nopea omaksumiskyky ovat pitäneet Brattin top 6:ssa läpi syksyn. Se, että 19-vuotias kossi pystyy tällaiseen, tekee Brattin syksystä suorastaan ällistyttävän ja lupailee pitkää ja menestyksekästä uraa NHL:ssä.
Jesper Bratt on myös siinä mielessä moderni urheilija, että hänen erinomaiset tuloksensa ovat osin henkisen valmennuksen ansiota. Bratt on tehnyt yhteistyötä lukuisia huippu-urheilijoita auttaneen Andy Swärdin kanssa ja tulokset puhuvat puolestaan. Henkisen valmennuksen hedelmiä poimitaan nyt, kun Bratt pystyy ulosmittaamaan potentiaalinsa ja suorittamaan kylmänviileästi. 9½
Marcus Johansson 17 ott. 4+3=7, -5, 10 PIM
Loukkaantumiset ovat pilanneet ruotsalaistaiturin alkukauden. Johansson on joutunut aloittamaan kautensa jo pari kolme kertaa uudelleen. Niinpä myös sopeutuminen uuteen joukkueeseen on sujunut tahmeasti, kun pelirytmi on hukassa ja ketjukaverit ympärillä vaihtuvat taajaan.
Heikkoa alkukautta ei kuitenkaan voi täysin pistää Johanssonista riippumattomien syiden piikkiin. Silti, en epäile hetkeäkään, etteikö Johansson paranna tästä roimasti kauden toisella puoliskolla. Kun ja jos otteisiin tulee terävyyttä ja tehoton, pikkunätti neppailu jää vähemmälle, Johanssonin ympärille voidaan rakennella hyökkäyksen toista syömähammasta. 6-
Ei arviota: Nick Lappin
Erinomaisen hyvää joulua kaikille Devils-faneille ja muillekin, hieman vähäpätöisempien seurojen kannattajille!
Blake Coleman 35 ott. 5+5=10, +10, 38 PIM
Myös Blake Coleman kuuluu osastoon kauden iloisimmat yllätykset. Hänen kohdallaan voi toki sanoa, että viimeinkin hän on vakiinnuttanut paikkansa NHL:ssä. Kesällä 2011 kolmoskierroksella varattu Coleman on kulkenut pitkän tien yliopistosarjan ja AHL:n kautta ja hän vaikutti jo jäävän silkaksi rotaatiopelaajaksi varsinkin, kun Sheron luuta on lakaissut organisaatiosta Lou Lamoriellon aikakaudella hankittuja ja varattuja pelaajia.
Leppymättömästi kaukalossa raatava Coleman on kerännyt vertauksia muuan John Maddeniin. Molempia yhdistää kyllä hurja intensiteetti ja pieteetillä toteutettava kahdensuunnan pelaaminen, mutta toki Colemanilta pitäisi vielä löytyä varastosta pari pykälää isompia vaihteita, että hän yltäisi Maddenin tasolle. Mutta jos Coleman vain jatkaa tällä tasolla, hän ilman muuta vakiinnuttaa paikkansa NHL:ssä.
Vaikka tehopisteitä on tullut varsin maltillisesti, pidän Colemania yhtenä alkukauden tärkeimmistä pelaajista. Ei ole sattumaa, että Hynes käyttää Colemania aina, kun pitää tappaa jäähyjä ja/tai suojella johtoasemaa. Colemanin (ja Gibbonsin) onnistumisesta kertoo myös se, että heidät on nostettu kolmosketjuun ja heitä roolitetaan vastustajan parhaimpia vastaan. 9+
Miles Wood 34 ott. 9+7=16, +2, 49 PIM
Olin itse kauden alla sillä mielellä, että Woodin paikka olisi Binghamptonissa, mutta ilahduttavasti myös Wood on osoittanut kuuluvansa NHL:ään. Alkukauden huippuhetkenä on tietysti kypärätemppu Hawksia vastaan marraskuun alkupuolella.
Woodin pelissä suunta on ollut oikea kaoottisen kauden alun jälkeen. Wood on saanut apua hitaan jääkiekkoilun erikoismieheltä Ryane Clowelta ja tuloksiakin alkaa hiljalleen näkyä. Leikki sikseen, juuri Clowella on paljon annettavaa Woodille kuinka pelata kulmissa, suojata kiekkoa, sijoittua ja tehdä itsensä pelattavaksi ahtaassa tilassa. Jos Wood oppii pelaamaan jären kanssa, hänestä tulee – ei ehkä pääperkelettä - mutta jokseenkin varma 20 maalin mies. Wood on viime viikkoina ilahduttavasti alkanut osoittaa merkkejä kyvystä käsittää peliä muillakin tavoin kuin luistelukisan kautta.
Myönteisestä kehityksestä huolimatta Woodilla on edelleen paljon parannettavaa erityisesti kurinalaisuudessa. Hän on ottanut aivan liikaa turhia jäähyjä hosuessaan mailansa kanssa ja/tai pelatessaan itsensä pihalle luisteltuaan kahtasataa laput silmillä. 7+
Jesper Bratt 34 ott. 10+13=23. -4, 10 PIM
Brattin välitön läpimurto NHL:ään tuli minulle(kin) täysin puskista. Toki Bratt herätti huomiota kesän tulokasleirillä, mutta vielä syksyn harjoitusleirin aikaan pidin Brattia pimeään syksyyn hiipuvana päiväperhona. Toisin kävi. Bratt murtautui pelaavaan kokoonpanoon ja otti paikkansa ykkösvitjasta. Yhteispeli Hallin ja Hischierin kanssa on ollut ajoittain loistavaa. Erityisesti nostan hattua Brattin siekailemattomalle pelaamiselle ns. sota-alueella. Jos ällikällä lyöneen kuutoskierroksen varauksen otteista nyt jotain parannettavaa pitää keksiä, niin Bratt saisi välillä olla itsekkäämpi ja laukoa sen sijaan, että etsisi vielä ketjukavereitaan takatolpalta.
Brattin oppimiskyky on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen, yhtään väheksymättä jätkän ratkaisukykyä, kiekollista osaamista ja sulavaa liikettä. ”Koutsattavuudesta” saatiin esimerkki heti kauden ensimmäisissä peleissä. Bratt heitteli voimiensa tunnossa muutaman harkitsemattoman sokkosyötön, joihin tietysti puututtiin videosessioissa. Bratt karsi nämä tuhoon tuomitut rystynepit repertuaaristaan ja on sittemmin heittänyt tarvittaessa kiekkoa päätyyn ja pois omalta alueelta. Minusta juuri tällainen kypsyys, nöyryys ja nopea omaksumiskyky ovat pitäneet Brattin top 6:ssa läpi syksyn. Se, että 19-vuotias kossi pystyy tällaiseen, tekee Brattin syksystä suorastaan ällistyttävän ja lupailee pitkää ja menestyksekästä uraa NHL:ssä.
Jesper Bratt on myös siinä mielessä moderni urheilija, että hänen erinomaiset tuloksensa ovat osin henkisen valmennuksen ansiota. Bratt on tehnyt yhteistyötä lukuisia huippu-urheilijoita auttaneen Andy Swärdin kanssa ja tulokset puhuvat puolestaan. Henkisen valmennuksen hedelmiä poimitaan nyt, kun Bratt pystyy ulosmittaamaan potentiaalinsa ja suorittamaan kylmänviileästi. 9½
Marcus Johansson 17 ott. 4+3=7, -5, 10 PIM
Loukkaantumiset ovat pilanneet ruotsalaistaiturin alkukauden. Johansson on joutunut aloittamaan kautensa jo pari kolme kertaa uudelleen. Niinpä myös sopeutuminen uuteen joukkueeseen on sujunut tahmeasti, kun pelirytmi on hukassa ja ketjukaverit ympärillä vaihtuvat taajaan.
Heikkoa alkukautta ei kuitenkaan voi täysin pistää Johanssonista riippumattomien syiden piikkiin. Silti, en epäile hetkeäkään, etteikö Johansson paranna tästä roimasti kauden toisella puoliskolla. Kun ja jos otteisiin tulee terävyyttä ja tehoton, pikkunätti neppailu jää vähemmälle, Johanssonin ympärille voidaan rakennella hyökkäyksen toista syömähammasta. 6-
Ei arviota: Nick Lappin
Erinomaisen hyvää joulua kaikille Devils-faneille ja muillekin, hieman vähäpätöisempien seurojen kannattajille!
Toby Dammit
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New Jersey Devils
Hyvää pohdintaa @dali lta, ja olen lähes kaikista pelaaja-arvioista samaa mieltä kanssasi! Joukkoon mahtuu kuitenkin pari poikkeusta.
Mielestäni olet aivan liian ankara Seversonille. Hänelle tulee yhä lapsuksia, jotka maksavat maalin tai aiheuttavat vaaratilanteita. Siitä huolimatta hän on mielestäni parantanut otteitaan kauden mittaan, ja nykyään noita ns. ohimatseja tulee selvästi harvemmin. Lisäksi olen tykännyt, että hän on lisännyt kovuutta otteisiinsa, mistä Chicago-matsin vähän kyseenalainen hanskaaminen (kun Santini oli jo boksissa) ja jonkun aikaisemman matsin hanskalla vastustajaa naamaan hierominen ovat eräitä esimerkkejä. Toinen parantunut asia on se, miten hän pelaa 1 vs. 1 -tilanteissa nykyään paljon useammin miestä kuin kiekkoa pois, minkä ansiosta hän ei ole löydä itseään kahvilta yhtä useasti kuin aikaisemmin. Pisteitä toivoisin häneltä nykyistä enemmän, mutta muuten hänen kiekollinen pelinsä on Butcherin, Vatasen ja jossain määrin jopa Mooren ohessa tärkeässä osassa. Oma arvosanani Seversonille olisi 8-.
Korottaisin myös Miles Woodin arvosanaa. Joissakin peleissä häntä näkee jäällä turhan vähän tai hän ei ole niin hyvin pelin sisällä kuin toivoisi, mutta kuten kirjoitit, on hän paranttanut selvästi peliään viime kauteen verrattuna. Sen lisäksi hän luo säännöllisen epäsäännöllisesti tilanteita tyhjästä omalla nopeudellaan, joka ei ole enää samanlaista satasella kaahausta kuin aikaisemmin. Ja esim. Chicagoa vastaan hän alusti taitavasti Hallin 4-1-maalin, jonka jälkeen Chicago näytti menettävän kaiken taistelutahtonsa. Arvosana 8.
Zacha ansaitsee 6 1/2 -arvosanansa alkukauden perusteella, mutta viimeisen penkityksensä jälkeen hän on pelannut mielestäni 8:n arvoisesti. Toivottavasti peli pysyy jatkossakin samalla tasolla.
Suurimmat pettymykset: Stafford, Johansson (välillä loistokkaita syöttöjä ja pelinrakentamista, välillä tajuttoman pehmeää pelaamista), Zajac.
Suurimmat yllätykset: lähes koko muu joukkue, mutta erityisesti Gibbons, Bratt ja Coleman (olin viime kauden perusteella aivan varma, ettei hänestä ole muuta kuin AHL-jyräksi).
MVP: Hall (Schneider kakkosena).
Mielestäni olet aivan liian ankara Seversonille. Hänelle tulee yhä lapsuksia, jotka maksavat maalin tai aiheuttavat vaaratilanteita. Siitä huolimatta hän on mielestäni parantanut otteitaan kauden mittaan, ja nykyään noita ns. ohimatseja tulee selvästi harvemmin. Lisäksi olen tykännyt, että hän on lisännyt kovuutta otteisiinsa, mistä Chicago-matsin vähän kyseenalainen hanskaaminen (kun Santini oli jo boksissa) ja jonkun aikaisemman matsin hanskalla vastustajaa naamaan hierominen ovat eräitä esimerkkejä. Toinen parantunut asia on se, miten hän pelaa 1 vs. 1 -tilanteissa nykyään paljon useammin miestä kuin kiekkoa pois, minkä ansiosta hän ei ole löydä itseään kahvilta yhtä useasti kuin aikaisemmin. Pisteitä toivoisin häneltä nykyistä enemmän, mutta muuten hänen kiekollinen pelinsä on Butcherin, Vatasen ja jossain määrin jopa Mooren ohessa tärkeässä osassa. Oma arvosanani Seversonille olisi 8-.
Korottaisin myös Miles Woodin arvosanaa. Joissakin peleissä häntä näkee jäällä turhan vähän tai hän ei ole niin hyvin pelin sisällä kuin toivoisi, mutta kuten kirjoitit, on hän paranttanut selvästi peliään viime kauteen verrattuna. Sen lisäksi hän luo säännöllisen epäsäännöllisesti tilanteita tyhjästä omalla nopeudellaan, joka ei ole enää samanlaista satasella kaahausta kuin aikaisemmin. Ja esim. Chicagoa vastaan hän alusti taitavasti Hallin 4-1-maalin, jonka jälkeen Chicago näytti menettävän kaiken taistelutahtonsa. Arvosana 8.
Zacha ansaitsee 6 1/2 -arvosanansa alkukauden perusteella, mutta viimeisen penkityksensä jälkeen hän on pelannut mielestäni 8:n arvoisesti. Toivottavasti peli pysyy jatkossakin samalla tasolla.
Suurimmat pettymykset: Stafford, Johansson (välillä loistokkaita syöttöjä ja pelinrakentamista, välillä tajuttoman pehmeää pelaamista), Zajac.
Suurimmat yllätykset: lähes koko muu joukkue, mutta erityisesti Gibbons, Bratt ja Coleman (olin viime kauden perusteella aivan varma, ettei hänestä ole muuta kuin AHL-jyräksi).
MVP: Hall (Schneider kakkosena).
Mielestäni olet aivan liian ankara Seversonille. Hänelle tulee yhä lapsuksia, jotka maksavat maalin tai aiheuttavat vaaratilanteita. Siitä huolimatta hän on mielestäni parantanut otteitaan kauden mittaan, ja nykyään noita ns. ohimatseja tulee selvästi harvemmin. Lisäksi olen tykännyt, että hän on lisännyt kovuutta otteisiinsa, mistä Chicago-matsin vähän kyseenalainen hanskaaminen (kun Santini oli jo boksissa) ja jonkun aikaisemman matsin hanskalla vastustajaa naamaan hierominen ovat eräitä esimerkkejä. Toinen parantunut asia on se, miten hän pelaa 1 vs. 1 -tilanteissa nykyään paljon useammin miestä kuin kiekkoa pois, minkä ansiosta hän ei ole löydä itseään kahvilta yhtä useasti kuin aikaisemmin. Pisteitä toivoisin häneltä nykyistä enemmän, mutta muuten hänen kiekollinen pelinsä on Butcherin, Vatasen ja jossain määrin jopa Mooren ohessa tärkeässä osassa. Oma arvosanani Seversonille olisi 8-.
Mä avaan Severson-kelojani parilla lauseella. Näkemykseni perustuu ihan siihen, että Seversonin kehityksen olisi pitänyt viedä häntä lähemmäs vaikkapa Kimmo Timosta kuin Marek Zidlickyä.
Severson sai kyllä kovaa kritiikkiä osakseen, mutta sen puoleen en ole järin tyytyväinen hänen alkukauteensa. Arvioinnissani painaa paljon se, että Severson pelaa nyt neljättä kauttaan NHL:ssä, enkä ole nähnyt ratkaisevaa muutosta edellisiin kausiin verrattuna. Severson on ennenkin tehnyt ryhtiliikkeitä herättelyjen jälkeen ja pelannut jopa viikkojen ajan korkealla tasolla, kunnes taas sortuu tuttuihin synteihinsä. Näitä mainitsemiasi pieniä muutoksia on toki nähty Seversonin otteissa ja hän tekee toki jokseenkin joka pelissä kiekollisena hyviä asioita. Silti: Mun on pakko sanoa, etten ole lainkaan vakuuttunut siitä, että nuori herra Damon on saanut juonen päästä kiinni ja niin sanotusti kääntänyt uuden lehden urallaan. Tietenkin toivon, että näin tapahtuu ja hänestä kuoriutuu se ykkösparin kahdensuunnan pakki. Ja lupaan saapua viivana paikalle antamaan tunnustusta Seversonille, kun otteet antavat siihen aihetta.
Minusta Seversonin peluutuskin kertoo jotain siitä, missä mennään tällä hetkellä (Olettaen tietysti, ettei ratkaisun taustalla ole mitään terveysvaivaa tai muuta murhetta). Nyt Severson pelaa (jopa huomattavasti) pienemmässä roolissa kuin loka-marraskuussa ja minusta tätä ei voi selittää muulla kuin seurauksena huonoista otteista ja huonoista reagoinneista valmennuksen viesteihin. Hän istui poppareilla marraskuun alussa ottelun Bluesia vastaan, koska Hynes halusi herätellä tätä useamman huonosti sujuneen pelin jälkeen. Joulukuun 9. päivän järkyttävän Rangers-pelin jälkeen Severson on pelannut kolmosparissa Will Butcherin rinnalla. Ykkösparissa kauden aloittaneesta Seversonista on tullut tavallinen rivimies, joka pelaa lähinnä vain tasakentällisin. Alkukaudesta Severson kantoi/jakoi päävastuun yv:stä Butcherin kanssa, mutta on menettänyt roolinsa Vataselle. Alivoimaa Severson ei ole tälläkään kaudella pelannut oikeastaan lainkaan. Hän on pelannut yhteensä koko lailla tasan 70 minuuttia ylivoimalla. Joulukuun 9. päivän Rangers-pelin jälkeen Severson on saanut noin seitsemän minuuttia yv-aikaa ja niistäkin rapiat kolme tuli Dallasia vastaan.
Seversonin vastuun keventäminen on varmastikin ihan hyvä ratkaisu Hynesilta ja Nasreddineltä ja ehkä juuri kevennetty työtaakka on vähentänyt näitä ohimatseja. Samoin on selvää, että Severson saa Zachan tavoin vastuuta jälleen, kun on ansainnut sen otteillaan. Takapakki on ihan ymmärrettävää ja kestihän muuan Scott Niedermayerilla vuosikausia, ennen kuin hän alkoi pelata potentiaalinsa mukaisesti. Silti, odotin Seversonilta kovasti paljon nähtyä parempaa. Hänen ei pitäisi olla Devilsin pakkihierarkkiassa Vatasen ja Santinin takana.
Eikä John Mooren pitäisi olla ykkösparissa, mutta se on kokonaan eri purnausviestin asia.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Sarjapisteet tasan: TUTO ja Hokki voittivat toinen toisensa peräkkäisissä peleissäLue lisää »
-
Kasper Kulonummi pelaa läpimurtokautta ja voittaa kamppailuja kovalla prosentillaLue lisää »
-
MTV: Miroslav Svobodan loukkaantuminen uhkaa ykkösmaalivahdin koko loppukauttaLue lisää »
-
Taponen nollasi Sportin Liigan juhlapelissäLue lisää »
-
Liiga-kierros: Jukurit yllätti Ilveksen, HPK otti aikalisän reilun minuutin jälkeen ja voittiLue lisää »
-
Maalivahdit loistivat TPS:n ja KalPan kohtaamisessa: Emma Hall vastasi ottelun ainokaisestaLue lisää »