New Jersey Devils 2017–2018

[Stark]

Maalivahdin vaihto Kinkaidista Schneideriin oli myös odotettavissa. Nyt vaan toivotaan, että nähdään se Schneider, joka herra parhaillaan on.

Itse yllätyin täysin, kun edellisessä ottelussa Schneider luisteli maalille Kinkaidin tilalle. Olin aivan siinä uskossa, että Schneiderilla on jokin loukki, ja sen takia Kinkaid maalilla urakoi. Ilmeisesti tästä ei kuitenkaan ole kyse ja - olikohan peräti toissa kauden - loisteliaat otteet ovat muisto vain. Olisikohan jollain Devilsia seuranneella tiivistää lyhyesti, mitä Coryn kohdalla on tapahtunut? Sen verran vähän on tullut paholaisten otteita itse seurailtua, että Kinkaidin nousu päävastuuseen on jäänyt huomaamatta.

 

[FiFi93]

Itse yllätyin täysin, kun edellisessä ottelussa Schneider luisteli maalille Kinkaidin tilalle. Olin aivan siinä uskossa, että Schneiderilla on jokin loukki, ja sen takia Kinkaid maalilla urakoi. Ilmeisesti tästä ei kuitenkaan ole kyse ja - olikohan peräti toissa kauden - loisteliaat otteet ovat muisto vain. Olisikohan jollain Devilsia seuranneella tiivistää lyhyesti, mitä Coryn kohdalla on tapahtunut? Sen verran vähän on tullut paholaisten otteita itse seurailtua, että Kinkaidin nousu päävastuuseen on jäänyt huomaamatta.

Schneider oli loukkaantuneena vuodenvaihteen tienoilla ja kehiin palaamisen jälkeen ei ole pelannut omalla tasollaan. Samaan aikaan, kun Schneider teki epäonnistunutta paluutaan, Kinkaid alkoi pelaamaan hyvin. Schneider ei ole voittanut peliäkään vuonna 2018 ja Kinkaid oli runkosarjan eniten voittoja napannut maalivahti tähdistöottelun jälkeen, joten Kinkaid oli luonnollinen valinta aloittavaksi maalivahdiksi pudotuspeleihin. Nyt Schneiderilta tarvitaan pikaista paluuta tasolleen, jos Devils aikoo jatkoon mennä.

 

[teemujuu]

Upea voitto ja vielä murskalukemin! Zajacin vitja Texasin miehet laidoillaan oli kentän paras, myös Maroonille ja Schneiderille krediittiä. Schneider toivottavasti selvisi ilman loukkia, aika tuskaiselta näytti loppupelin osalta, huikea "paluu" Corylta kuitenkin! Hall nyt oli aivan omaa luokkaansa, ja johtaa kyllä joukkojaan todella upeasti. Neloskenttä jäi lopun sirkushuveja aika lailla ilman huomiota, Boyle 5 min ja Wood 4 min peliaikaa.. Melkein Hynesinä harkitsisin Gibbonsin ujuttamista kokoonpanoon, alivoimalla oli aika erikoisia nimiä tänään, kun Coleman oli boxissa.

 

[ZayWest]

Kiitokset ketjun rustaajille. Nyt toivon että ainakin Hall ja Nico lähtevät mömmömmeihin. Toivottavasti Vadu pääsisi myös. En pääse tunnetasolla poffien merkitykseen kun Samia seurannut niin pitkään. Silti tämä taisi olla iso juttu paholaisille.

 

[FinDevil]

Kiitokset ketjun rustaajille. Nyt toivon että ainakin Hall ja Nico lähtevät mömmömmeihin. Toivottavasti Vadu pääsisi myös. En pääse tunnetasolla poffien merkitykseen kun Samia seurannut niin pitkään. Silti tämä taisi olla iso juttu paholaisille.

Kiitos samoin. Itse määräisin Nicolle lepoa aluksi ja sitten kunnon kesätreenit päälle. Pelasi kuitenkin jokaisen Devilsin pelin tällä kaudella, mikä on aika suuri määrä tulokkaalle. Ei Hallillekkaan lepo olisi pahitteeksi, hänelläkin raskas kausi takana, kun joutui ajoittain yksin kannatella joukkuetta.

 

[ZayWest]

Kiitos samoin. Itse määräisin Nicolle lepoa aluksi ja sitten kunnon kesätreenit päälle. Pelasi kuitenkin jokaisen Devilsin pelin tällä kaudella, mikä on aika suuri määrä tulokkaalle. Ei Hallillekkaan lepo olisi pahitteeksi, hänelläkin raskas kausi takana, kun joutui ajoittain yksin kannatella joukkuetta.

Et varmasti väärässä ole, mutta Hall nyt esimerkiksi uhkui pelihaluja. Kuitenkin sen verran kokenut peluri että saattaisi lähteäkin kun MC Jeesus mukana. Tiedostaa leponsa/eväidensä riittävyyden. Nicon tilanne tosin juuri kuten sanoit.

 

[FinDevil]

Et varmasti väärässä ole, mutta Hall nyt esimerkiksi uhkui pelihaluja. Kuitenkin sen verran kokenut peluri että saattaisi lähteäkin kun MC Jeesus mukana. Nicon tilanne tosin juuri kuten sanoit

Ilmanmuuta Hall kisoihin vain jos virtaa ja haluja löytyy kisoihin lähteä.

 

[FinDevil]

Aika pettynyt olo on. Devils pelasi kuitenkin hienon kauden josta olen erittäin tyytyväinen. Playoffeihin pääsy oli tietenkin kauden kohokohta, joka näytti että rebuild alkaa olemaan pikkuhiljaa tehtynä ja että joukkueen rakennus on Sherolta ja kumppaneilta onnistunut. Playoffit näyttivät kuitenkin myös sen, että kuinka pitkä matka Devilsillä on vielä kiivettävänä, jotta pystyvät todella haastamaan playoffeissa änärin kärkijoukkueita. Tämän kauden playoffeissa Devils taisteli jokaisen yksittäisen ottelun voitosta Tampaa vastaan, yhden pelin Devils onnistui voittamaan, mutta se että taistelee vasta yksittäisen ottelun voitosta niin siitä on vielä pitkä matka siihen että pystyy taistelemaan ottelusarjan voitosta. Playoffeista joukkue sai kuitenkin tärkeää kokemusta ja perspektiiviä siitä, miten paljon se vaatii jos haluaa playoffeissa menestyä.

Kohtahan sitä voisi varmaan alkaa availemaan Devilsille sitä ensikauden ketjua? Tämän vuoden Draftista ei ole tulossa läheskään yhtä kiinnostava Devilsin kannalta kun viime vuoden. Devilsin ykköskiekan picki on mitä todennäköisimmin 17. Draftista odotan ykköskiekalta, että Shero draftaa Puolustajan, mieluiten leftin. Ty Smith olisi loistava saalis, jos tippuisi Devilsin saataville. Myös Jett Woo, Alexander Alexeyev ja Jared McIsaac ovat mielenkiintoisia nimiä. Hfboardsilta bongasin sellaisen nimen kun K'Andre Miller, kaveri pelasi ilemisesti vielä pari kautta sitten vielä hyökkääjää. Mittaa varressa on 194cm ja on kuulema todella hyvä luistelija, fyysinen, taitava ja omaa loistavan pelisilmän, joku vertasi Shea Webberiin huonommalla laukauksella, mutta liikkuvampana ja nopeampana pelaajana. Ehdottomasti kuulosta mielenkiintoiselta kaverilta. Tästä ehditään kuitenkin keskustella myöhemminkin, joten turha tästä sen pidempää romania alkaa vääntämään. Kiitos kaikille omastakin puolestani tästä kaudesta!

 

[Toby Dammit]

Kiitokset myös tähän ketjuun kirjoittaneille! Aika samanlaiset fiilikset kuin @FinDevil illä. Kauteen pitää olla todella tyytyväinen, sillä etukäteen harva uskoi Devilsin pudotuspelipaikkaan ennen kauden alkua. Mutta niin vain joukkue osoitti asennetta ja ylsi kuuden vuoden tauon jälkeen playoffeihin. Toisaalta onhan se pettymys pudota heti ekalla kierroksella viidessä matsissa. Toisaalta kyllä Devilsillä oli joka pelissä ehkä tätä viimeisintä lukuun ottamatta riittävästi maalipaikkoja pelien voittamiseen. Tampalla oli kuitenkin enemmän taitoa, syvyyttä ja kokemusta kairata jatkopaikka itselleen. Hynes muotoili asia jotenkin hienosti eilisen tappion jälkeen, että voimme olla ylpeitä, mutta emme tyytyväisiä/kylläisiä kaudesta.

Amanda Stein‏Varmennettu tili @amandacstein
#NJDevils: John Hynes when I asked him how he has seen his team grow talked about the culture change and the steps forward they took this season: “We can be proud, but we can’t be satisfied.”

En ole ihan varma, alkaako rebuild olla jo tehtynä. Ehkä alkaa, ja nyt kyse on enää puuttuvien palasten täydentämisestä joukkueeseen. Puuttuvia palasia ovat sitten ainakin vasenkätiset pakit (vähintään ykkös- tai kakkospariin) ja kakkosketjun maalintekijät/sentteri, mikäli Zachasta tai McLeodista ei ole nousemaan kyseiselle pelipaikalle. Ottelusarja Tampaa vastaan osoitti, että Zachalla on vielä pitkä matka kuljettavanaan, mikäli hän haluaa nousta kyseiseen rooliin.

En ole seurannut tämän vuoden draft-kuvioita vielä muuta kuin ihan terävimmän kärjen osalta. Täytyy varmaan seuraavaksi perehtyä noihin pelaajiin, joita Devilsin on mahdollista varata 17. vuoron paikkeilla. K'Andre Millerillä on ainakin tyylikäs ja nbamainen etunimi!

 

[NJEspoo]

Iso kiitos tän ketjun ukoille! Aloin kirjottelemaan tänne enemmän suht myöhäsessä vaiheessa kautta, mutta ens kauden ketjussa lupaan olla aktiivisesti mukana ekasta päivästä lähtien.

Tosiaan aamulla herätessä oli melko tyhjä olo, itseasiassa tyhjempi ku yöllä pelin päättyessä. Ite tuli katottua kaikki pelit harkkamatseista alkaen ja oli tosi upeeta nähdä, miten tää jengi hioutui yhteen kauden aikana. Kaikki odotukset varmasti ylitettiin. Joukkueella on edessä valoisa tulevaisuus. Tietty matka korkeimmalle huipulle on pitkä ja kivinen, mutta sehän tässä parasta onkin. Uskon Sheron tekevän kaikkensa, että Devils tulee menestymään vielä vuosikaudet.

Nyt sitten katseet kohti off-seasonia. Sielläkin tapahtuu mielenkiintoisia asioita mm. Draft, pelaajamarkkinat, palkintojenjakotilaisuus, tulevan kauden otteluohjelman julkaisu (sitä ootan ehkä ite eniten, koska sillon alan suunnittelemaan seuraavaa Jenkkilän matkaa) jne jne. Tyhjiö pitää vaan koittaa täyttää muilla aktiviteeteilla nyt, kun ei peleistä pääse nauttimaan ennen syyskuun harjoitusleiriä. Onneks kesällä on monesti kaikenlaista muuta puuhaa ja tekeehän se itellekin hyvää saada välillä levähtää pidemmän aikaa kiekon parista ja kerätä sitä nälkää tulevaa kautta ajatellen.

Ei mulla muuta lisättävää. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Meikä kiittää ja kuittaa. LGD ja adjöö!

 

[Toby Dammit]

Katsotaan jos viikonloppuna saisin kirjoitettua kaudesta ja pelaajista vähän pidemmin. Tähän väliin lyhyesti:

Amanda Stein‏Varmennettu tili @amandacstein
Amanda Stein uudelleentwiittasi New Jersey Devils

No surgery required for either player in the off-season. Nico Hischier: Played the entire season with a chronic left wrist/hand injury. Pavel Zacha: Sustained a ligament injury in his right thumb/wrist at the end of the regular season.

 

[Toby Dammit]

Kylläpä on paska homma, etenkin Hallin ja miksei myös Schneiderin harjoituskauden osalta.

Amanda Stein:
⚠️ Taylor Hall had surgery to repair torn ligaments in his left hand. Will be ready for September.
⚠️ Cory Schneider had surgery to repair torn cartilage in his left hip. Five months recovery period.
⚠️ Patrick Maroon had surgery to repair a herniated disc in his back.

 

[AnaKonda]

Kylläpä on paska homma, etenkin Hallin ja miksei myös Schneiderin harjoituskauden osalta.

Amanda Stein:
⚠️ Taylor Hall had surgery to repair torn ligaments in his left hand. Will be ready for September.
⚠️ Cory Schneider had surgery to repair torn cartilage in his left hip. Five months recovery period.
⚠️ Patrick Maroon had surgery to repair a herniated disc in his back.

Hallin käsi hajosi jo joulukuussa. Melkoisen pisteputken vetäs noin rikkinäisellä kädellä keväällä. Toivottavasti tulee kuntoon ensi kaudelle, kuten myös muutkin.

 

[Toby Dammit]

Kausi on ollut paketissa jo pari-kolme viikkoa, mutta en ole jaksanut kirjoitella siitä sen kummempaa yhteenvetoa. Tai no, sen verran tuli kommentoitua jo aikaisemmin, että kausi oli ekan kierroksen putoamisesta huolimatta selvä onnistuminen. Ennen kauden alkua joukkuetta veikattiin NHL:n häntäpäähän, mutta niin vain se kampesi itsensä pudotuspeleihin. Erinomaista siis siihen nähden. Muutenkin tulevaisuus näyttää melko hyvälle, kun Devilsin nuoret pelaajat ja muissa sarjoissa pelaavat varaukset kehittyvät ja saavat lisää kokemusta, taitoa ja voimaa itselleen. Paljon on vielä tehtävääkin, mutta käsitellään sitä sitten lisää seuraavassa kausiketjussa.

Joukkueessa oli monta positiivista yllättäjää, ja vain vähän alisuorittajia. Alla on yksittäisistä pelaajista arvosanat ja tarkempia ajatuksia.

Hyökkääjät:

Taylor Hall – 10

Hart-finalisti. Piste-ennätys uusiksi tehoin 39+54. Lähes 30 ottelun pisteputke, ja vieläpä joulukuun lopussa tulleen rannevamman kanssa. Liideri joka kantoi monilla hetkillä joukkuetta selässään. Huikea kausi siis kaiken kaikkiaan, kun ottaa vielä huomioon, miten paljon Hall paransi peliään viime kaudesta myös puolustussuuntaan. Hall näytti myös Tampaa vastaan, että on myös pudotuspeleissä vaarallinen pelaaja. Hän myös puhui jossain haastattelussa, että uskoo itsestään löytyvän vielä yhden kehitysvaihteen lisää. Jos sellainen löytyy vielä nykyiseen versioon Hallista, niin ei voi sanoa kuin että odottelen innolla! Toivottavasti Hall saa vedettyä hyvän harjoituskauden, vaikka hän joutuukin parantelemaan kuun taitteessa operoitua rannettaan.

Travis Zajac – 7,5

Loukkaantumisen jälkeen Zajacilla kesti varmaan pari kuukautta päästä pelikuntoon. Noiden parin kuukauden aikana Zajac oli vain varjo itsestään, ja joinakin iltoina hän oli jopa riippakivi joukkueelle (sen takia matala kokonaisarvosana). Vuodenvaihteen jälkeen peli alkoi kulkea kuitenkin kunnolla ja hän osoitti, miksi on yhä tärkeä pelaaja joukkueelle. Hyökkäystehot eivät ole ihan sitä mitä toivoisi, mutta puolustuspäähän hän tekee tärkeää duunia. Silti toivon, että Zajacia voisi peluuttaa jatkossa kolmosketjun keskellä. Käytännössä se tarkoittaisi Zachan tai McLeodin nousua kakkossentteriksi. Tai sitten sopparia jonkun UFA:n (lähinnä Tavares, heh) kanssa tai treidiä, mitä en pidä tällä hetkellä kuitenkaan kovin todennäköisenä.

Niko Hischier - 9,5

Olihan se nyt aika huikea kausi 18–19-vuotiaalta, kun tuloksena oli tehot 20+32, ykkössentterinä pelaaminen ja muutenkin kovaa tekemistä puolustuspäähän. Lisäksi suuri osa tehoista tuli tasaviisikoin, mikä tekee pistemäärästä mielestäni vieläkin vaikuttavamman. Toisaalta yv-pelaaminen on vielä eräs Hischierin kehityskohteista. Kauden varrelle mahtui tulokkaille ominaisia hiljaisempia jaksoja, mutta Hischierin kohdalla ne olivat melko lyhyitä, minkä lisäksi hiljaisemmissa peleissäkin hän pystyi olemaan joukkueelle hyödyksi aktiivisella karvaus- ja oman pään pelillä. Hischier kehittyi selvästi kauden aikana, ja mielestäni hän oli maalis-huhtikuussa kokonaisvaltaisesti selvästi parempi pelaaja kuin lokakuussa. Vielä kun hän saa kesän aikana lisää voimaa ja kestävyyttä lisää, niin ensi kaudella hän on todennäköisesti entistä kovempi pelaaja. Sitä tarvitaankin tulevaisuudessa pudotuspeleissä Tampan kaltaisia joukkueita vastaan.

Pavel Zacha - 7+

Pettymys. Se on varmaan sana, joka kuvailee parhaiten Zachan kautta ja kehitystä, vaikka loppukausi antoikin viitteitä paremmasta. Etenkin alkukausi oli Zachalta vaikea, minkä seurauksena hän istui useampana iltana viltissä. Toisaalta viimeiseksi jääneen penkityksen jälkeen hän osoitti parhaimmillaan, että hänessä voi olla yhä ainesta kakkoskentän sentteriksi. Todd Cordell taisi kirjoittaa, että Zacha oli yksi viime kauden parhaimmista av-pelaajista, ja muutenkin puolustussuuntaan hän on ollut melko hyvä. Ongelmat ovat näkyneet hyökkäyspäässä. 69 pelissä 25 tehopistettä ei ole sitä, mitä Zachalta odotetaan (toisaalta tällä kaudella tehot tulivat pääasiassa tasaviisikoin, kun taas viime vuonna ne tulivat yv:llä). Zachan kehityskohteetkin ovat selvillä, sillä Hynes ja kumppanit ovat peräänkuuluttaneet häneltä hyökkäyspäässä sota-alueelle menemistä, jotta hän saisi lisää laadukkaampia laukaisupaikkoja (nyt hän pyörii liikaa kulmissa ja etsii syöttöpaikkaa tyhjiltä alueilta). Kunpa Zachaan saisi syötettyä jotenkin Noesenin, Colemanin, Gibbonsin ja Woodin taisteluasennetta. Toivon hänen myös treenavan kesän aikana lisää luisteluaan (etenkin ensimmäisiä potkuja).

Brian Boyle - 7,5

Boylella oli syövän ja lapsen sairauden takia äärimmäisen vaikeat lähtökohdat kauteen, joten siihen nähden hänelle pitää antaa isot kehut. Odotin hänestä kuitenkin pelaajana vielä vähän enemmän, sillä nyt hänen hitautensa ei vain sovi kovin hyvin yhteen Devilsin pelityylin kanssa. Kauden lopussa ja pudotuspeleissä Boylea peluutettiin alle kymmentä minuuttia neloskentän keskellä, mutta ei hänestä siellä kovin paljoa hyötyä ollut. Tai ehkä on liioittelua sanoa niin, sillä kyllä Boyle hoiti välillä mm. tärkeitä puolustuspään aloituksia, joissa hän(kään) tosin ei ollut mitenkään häikäisevä. 23 pistettä on sinällään hyvin Boylen aikaisempiin kausiin nähden, mutta suurin osa tehoista tuli lyhyen ajanjakson sisällä, minkä lisäksi hän sai kyllä enemmän kuin tarpeeksi yv-aikaa. Boylen värvääminen oli silti mielestäni Sherolta hyvä asia, sillä sitä kautta Devils sai syvyyttä sentteriosastolle ja äärimmäisen kokeneen pelimiehen pukukoppiin opastamaan nuorukaisia oikealle tielle. Jälkimmäisen asian tärkeyttä ei voi korostaa liikaa.

Brian Gibbons - 7,5

Gibbonsilla oli kaksijakoinen kausi. Ensimmäisen puoliskon kaudesta (eli siihen loukkaantumiseen asti) hän oli liekessä, pelasi hyvää av:ta, teki aikamoiset tehot ja toi joukkueeseen sitä tärkeää ns. secondary scoringia. Loukkaantumisen jälkeen Gibbons ei päässyt enää kuitenkaan alkukauden tasolle, etenkin jos asiaa ajatellaan hyökkäyspelaamisen kautta. Hän oli yhä tärkeä av-pelaaja, mutta muuten hän ei tuonut varsinaista lisäarvoa joukkueeseen.

Blake Coleman - 9+

Viime kauden lopussa tuomitsin Colemanin AHL-jyräksi, mutta niin vain hän nousi joukkueessa tärkeäksi kolmos- ja neloskentän pelaajaksi. Vauhtia, kohtuullista taitoa ja todella kovaa asennetta, siitä on Coleman tehty. Vielä kun hän onnistuisi saamaan ripauksen lisää tehokkuutta maalipaikkoihin. Siinä on joka tapauksessa Devilsille oikein pätevä pelaaja nelosen keskelle tai kolmosen laitaan (loukkaantumisten aikaan myös kolmosen keskelle). Kauden highlight-maali Devilsissä oli Colemanin käsialaa: https://www.youtube.com/watch?v=pxjVEFz7Yv0

Jesper Bratt - 8+

Brattin alkukausi oli kuutoskierroksen varaukseksi aivan maaginen, sitten iski rookie wall. Uskon ja toivon, että Bratt saa kesän aikana hankittua lisää voimaa ja kestävyyttä, minkä ansiosta hän jaksaa paremmin koko kauden rasitukset. Samalla Brattin pitää saada takaisin se sama itseluottamus, joka hänellä oli kauden alussa. Mikäli hän onnistuu siinä, niin siinä meillä on oikein mainio pelaaja Devilsin kolmeen kärkiketjuun. Parhaimmillaan Bratt on äärimmäisen viihdyttävä pelaaja, joten toivon erittäin kovasti hänen nousevan (takaisin?) huipputasolle.

Patrick Maroon - 8,5

Toinen trade deadlinen hankinnoista. Maroon onnistui Devilsissä paaaaaljon paremmin kuin Grabner. Vaikka hän on hidas pelaaja, hän toi (selkävaivaisenakin) Devilsin peliin lisäelementin, joka sieltä on puuttunut: kunnollisen maalineduspelaajan (Boyle ylsi kauden aikana yksittäisissä peleissä samaan, mutta Maroon oli häneen verrattuna silti selvä parannus). Sitä kautta hän teki Devilsissä yllättävänkin paljon pisteitä. Joissakin tilanteissa Maroon pelasi silti vähän huolimattomasti (poikkikentän syöttöyritykset) ja flegmaattisesti (kiekonmenetyksen jälkeen laiskahkoa takakarvausta ja omaan päähän luistelua). Jos Maroon suostuu parin vuoden mittaiseen maltilliseen lappuun, niin olisin valmis jatkamaan hänen sopimustaan.

Marcus Johansson - 8-

Vaikea kausi. Äärettömän vaikea kausi. Johanssonilla oli kaksi aivotärähdystä, joiden seurauksena hän pystyi pelaamaan vain 29 ottelua, joissa tuli 14 tehopistettä. Iso osa peleistä oli pelikunnon hakemista, joten Johanssonista ei saanut vielä oikein kunnollista kuvaa. Tai kyllähän sieltä tietty kiekollinen taituruus tuli esim. yv:llä ja kiekon ylöstuonnissa esiin, mutta vaikea tässä on silti Johanssonista mitään suuria totuuksia sanoa. Olen kuitenkin varma, että Johanssonista on paljon iloa Devilsille, mikäli hän pystyy pelaamaan ensi kaudella terveenä. Samalla ensi kausi onkin sitten ns. sopimuskausi Johanssonille eli näyttöjä pitäisi latoa tiskiin.

Miles Wood - 8+

Pelikieltoon asti Wood oli terästä, ja koko kauden aikana hän teki suhteellisen pienessä roolissa 19 maalia ja 13 syöttöä ja näytti muutenkin juuri oikeanlaista periksiantamatonta asennetta. Pelikiellon jälkeen hänen pelinsä oli kuitenkin vähän varovaista hissuttelua, minkä seurauksena hän ei päässyt enää samalla lailla maalipaikoille. Tämä näkyi erityisen hyvin ottelusarjassa Tampaa vastaan. Siitä huolimatta Wood teki viime kaudesta ison loikan eteenpäin, sillä hänen kokonaisvaltainen pelaamisensa oli merkittävästi parempaa kuin aikaisemmin. Toivottavasti Woodin kehityskäyrä näyttää yhä ylöspäin.

Kyle Palmieri - 8,5

Palmieri ei häikäise jokaisessa ottelussa, mutta siitä huolimatta hän tekee kaudesta toiseen tasaista jälkeä. Tällä kaudella tuloksena oli 62 pelissä tehot 24+20, eli jos hän olisi pystynyt pelaamaan kokonaisen kauden, hän olisi tehnyt taas tutut 50-60 pistettä. Palmieri on löytänyt oman tasonsa, eikä hän tule todennäköisesti siitä enää kehittymään eteenpäin. Nyt täytyy vain toivoa, että taso pysyy mahdollisimman pitkään tuossa 50-60 tehopisteessä.

 

[Toby Dammit]

Michael Grabner - 5

Huhhuh, mikä pettymys! 25 maalin mies sai tehtyä Devilsissä 21 ottelussa tehot 2+3, ja pudotuspeleissä hän istui vikat kolme matsia poppareilla. Ihan ansaitusti. Etukäteen ajattelin, että Grabner on pikakiitäjänä kuin tehty Devilsin pelityyliä varten. Mutta vielä mitä, Grabner oli Devilsissä kuin kala kuivalla maalla. Periaatteessa hänen piti olla upgrade Woodiin verrattuna, mutta käytännössä hän oli tasaviisikoin ihan turha jätkä niin hyökkäys- kuin puolustuspäässäkin. Syy siihen, miksi Grabner ei saanut nelosta, oli hänen av-pelaamisensa. Ei muuta kuin onnea ja menestystä matkaan muissa joukkueissa!

Drew Stafford - 6

Staffordista oli hyökkäyspäässä iloa ensimmäisten noin viidentoista matsin ajan. Sen jälkeen hän oli pääasiassa aika lapanen. Tai ei ehkä lapanen, mutta kuitenkin aika näkymätön pelaaja, josta oli lähinnä rankkareilla hyötyä. En tuntenut Staffordia ennen kauden alkua kovin hyvin pelaajana, mutta ajattelin, että ehkä hän voisi olla sukua toissa kauden Stempniakille, mutta eipä päästy lähellekään samaa tasoa. Sama juttu kuin Grabnerin kohdalla eli tervemenoa uusiin maisemiin!

Stefan Noesen - 9+

Pelaajan omaan taitotasoon suhteutettuna Noesen pelasi erinomaisen kauden. 27 pistettä ja monta äärimmäisen tärkeää maalia (esim. playoff-paikan varmistanut maali Torontoa vastaan) on todella kova suoritus viime kaudella waiversista poimitulta pelaajalta. Rakastan Noesenin (samoin kuin Colemanin) asennetta, jollaista toivoisin kaikille Devilsin pelaajille. Kolmos- ja neloskentän oikeaan laitaan erittäin hyvä pelaaja, sitä ylemmäksi taidot eivät todennäköisesti kuitenkaan riitä.

Puolustajista ja maalivahdeista joku toinen päivä juttua.

 

[dali]

Vaikka keskustelu tulevasta kaudesta on jo käynnissä, niin setä on vielä menneessä kiinni. Tässä muutama sana päättyneen kauden pelaajasuorituksista.

Maalivahdit

Keith Kinkaid 41 ott. 26-10-3, GAA 2,77, SV 91,3%, 1 SO

Keith Kinkaid oli yksi kauden valopilkuista. Schneiderin haparoidessa hän otti ykkösveskarin vastuun ja kantoi sitä kunniakkaasti. Tämä oli myös suorastaan iloinen yllätys, sillä odotukset eivät olleet alkukauden perusteella hirveän korkealla.

Pisteet silti Kinkaidille tasonnostosta vaikeassa tilanteessa kilpailussa pudotuspelipaikasta. Tämä tuo mielenrauhaa myös alkavaa kautta ajatellen. Kinkaidin voi huoletta heittää tolppien väliin, vaikka Schneiderin toipuminen pitkittyisi ennustetusta viidestä kuukaudesta. En jaksa uskoa, että Kinkaid nappaa pysyvästi ykkösmaalivahdin paikkaa – Ainakaan Devilsissä. 8-

Cory Schneider 40 ott. 17-16-6, GAA 2,93, SV 90,7%, 1 SO

Schneiderin kausi oli lievästi sanottuna kaksijakoinen. Ensimmäisellä puoliskolla Schneider kannatteli Devilsiä yhdessä Taylor Hallin kanssa. Lonkkavamma sotki kuviot ja Schneider oli sen jälkeen hädin tuskin AHL-tasoa. Toki tuo leikkaushoitoa vaativa vamma selittää paljon, miksi Schneiderin pelaaminen näytti niin vaivalloiselta. Lighning-sarjassa Schneider oli taas mainio, vaikka jäästä ylös nouseminen ottikin aikansa.

Ray Shero nosti kauden päätteeksi Schneiderin esimerkiksi pelaajasta, jolta odotetaan enemmän. Tämä siis rakentavassa hengessä, eikä Sheron sanomaa käy kiistäminen. Schneider on parilla viime kaudella kärsinyt loukkaantumisista, ja ehkä Shero halusi juuri sitä, että Cory tekee tarvittavat muutokset ennen kuin kroppa alkaa hajota toistuvasti jostain kohtaa. Schneiderin pitää eittämättä pystyä parempaan (tai lähinnä palaamaan tasolleen), tarvittiin suunnanmuutokseen sitten ruokavalion muutosta, tai hurahtamista muinaiseen samoalaiseen voodoo-kulttiin. 7½

Puolustajat

John Moore 81 ott. 7+11=18, +3, 47 PIM

Mooren kautta voisi kauniisti sanottuna kuvata epätasaiseksi. Kauteen mahtui kovin monenlaisia hetkiä voittomaaleista käsittämättömiin munauksiin omassa päässä. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi kuitenkin turhautuminen. Luisteluvoimainen Moore on periaatteessa hyvä palanen Devilsiin, mutta hänen ratkaisunsa jäällä jättävät toivomisen varaa.

Moore on saanut kolmen kauden ajan näyttää osaamistaan, enkä totta puhuakseni näe syytä sitoutua häneen ainakaan pitkällä sopimuksella. Ei siinä sinänsä mitään, jos Moorelle tehdään jatkoa, mutta minusta hän ei vain ole se top 4 -puolustaja, jollaista Devils tarvitsee. 6½

Andy Greene 81 ott. 3+10=13, -9, 21 PIM

Devils-puolustuksen vanhemman valtiomiehen ura suuntaa kohti auringonlaskua. Liike on hidastunut jo parin kauden ajan, eikä Greenen enää pitäisi pelata ykkösparin minuutteja. Ihannetilanteessa Greene pelaisi 18-19 minuuttia ja toki entiseen tapaan ratkaisupaikoissa.

Yhtä kaikki Greene ansaitsee jälleen hatunnoston epäkiitollisen roolin kantamisesta. Hän oli muuten koko liigan blokkaustilaston nelonen, eli hän ehti kyllä kiekon eteenkin. 7-

Will Butcher 81 ott. 5+39=44, +1, 8 PIM

Butcher pelasi kaikkiaan oikein hyvän tulokaskauden. Toki kauteen mahtuu tehojen puolesta kovin hiljainen ajanjakso, jolloin näytti siltä, että Butcher on valmista kamaa Binghamtoniin. Mutta niin vain Butcher nosti tasoaan kauden loppua kohti ja oli suorastaan mainio viimeisen kuukauden ajan.

Butcherin ansiosta Devilsillä oli pitkästä aikaa vahva pelintekijä takalinjoilla. Butcherin nousut ja viivapelaaminen avasivat uusia väyliä hyökkäyspelissä. Butcherin kiekollinen osaaminen pakotti vastustajatkin kunnioittamaan tätä, jolloin hyökkäyksiin saatiin muitakin vaihtoehtoja kuin rouhiminen loputtomissa päätypeleissä.

Isot haasteet ovat kuitenkin vielä edessäpäin. Butcherin tasoa mitataan tosissaan sitten, kun apupyörät otetaan pois ja häntä aletaan peluuttaa kovempia vastustajia vastaan. Uskon, että Butcher pärjää rutiinin karttuessa myös vaikeampien peliminuuttien kanssa. Sekin auttaa kun ja jos pariin ensimmäiseen potkuun tulee lisää terävyyttä. 8½

Ben Lovejoy 52 ott. 2+6=8, +7, 25 PIM

Lovejoy sai loppukaudesta pelipaikan, kun Santini pudotettiin Binghamtoniin. Kai tällekin ratkaisulle jotkin järkiperusteet löytyvät. Itse en haluaisi nähdä Lovejoytä vakiokokoonpanossa. Seiskapakkina ja tuuraajana ok, mutta liian virhealtis vakiokuusikkoon. 6-

Steven Santini 36 ott. 2+8=10, 0, 21 PIM

Santini teki minuun hyvän vaikutelman alkukaudella. Kuten todettua, hänen peruspelaamisensa on kunnossa ja hänestä sopii odottaa tekevän pitkän uran NHL:ssä.

Olin yllättynyt ratkaisusta pudottaa Santini AHL:ään, mutta Hynes halusi selkeyttää tilanteen puolustuksessa ja Santinin osalta kohtaloksi tuli hänen waiver-vapautensa. Ensi kaudella sitten pysyvä paikka ylhäältä. 8

Mirco Müller 28 ott. 0+4=4, +1, 4 PIM

Müllerin otteet herättivät varovaista optimismia. Sääli, että olkapäävamma rikkoi kauden juuri, kun Müller oli saanut juonen päästä kiinni. Hän oli ilahduttavan hyvä myös saadessaan lisää vastuuta kauden lopulla. Ensi kaudella Santinin tavoin/parina kiinni vakiokokoonpanon paikasta. 7+

Damon Severson 76 ott. 9+15=24, -8, 42 PIM

Onhan se turhauttavaa taas kerran todeta, ettei Severson pelannut kykyjensä edellyttämällä tasolla kuin hetkittäin. Hän menetti päättyneellä kaudella roolinsa yv-puolustajana ja pelasi käytännössä vain tasakentällisin. Tämä ei ole ollenkaan se suunta, mihin Seversonin uran pitäisi olla menossa.

Seversonin kanssa on kokeiltu kaikenlaisia ”kasvatuskeinoja”, eikä muutosta parempaan ole tapahtunut. En sano, että hänen suhteensa olisi syytä heittää toivoa, mutta jotain pitää tapahtua jo ensi kaudella, että Seversonista voi uskoa vielä olevan johtavaan rooliin. Vaan eipä sekään yllättäisi, jos Severson treidataan kesän aikana muualle. 6-

Sami Vatanen 57 ott. 3+25=28, -1, 32 PIM

Uusi ympäristö ja Atlantin lempeät tuulet taisivat piristää Vatasta, joka paransi otteitaan kauden edetessä kuin sika juoksuaan. Loppukaudesta Vatanen pelasi kaikissa erikoistilanteissa ja muutenkin vastustajan parhaita vastaan. Kokonaisuutena Vatanen-Henrique-treidi oli Devilsin kannalta ihan onnistunut, koska Vatasen myötä Devilsin pakkiparit saatiin parempaan tasapainoon.

Vatanen toi Devilsin puolustukseen lisää aloitekykyä ja luisteluvoimaa ja kokonaisuutta katsottaessa hän oli kauden jälkimmäisellä puoliskolla joukkueen paras puolustaja. Toki katsottaessa kilpailua, näin oli syytä ollakin. Hieman huolellisempihan tuo saisi olla kiekon kanssa ja ilmankin, mutta toisaalta jonkin verran on syytä katsoa sormien läpi. Eikä tuo 0,5 pistettä per peli ole lainkaan hassummin. 8-

 

[dali]

Hyökkääjät

Taylor Hall 39+54=93, +14, 34 PIM

Taylor Hallin kausi 2017-2018 menee viiden kärkeen, kun mietitään Devils-pelaajien kaikkien aikojen kausia. Hallin suoritus kestää vertailun Patrik Eliasin kauteen 2000-2001, Scott Stevensin kauteen 1993-1994, tai Kirk Mullerin kauteen 1987-1988.

Hall oli Devilsin kaikki kaikessa. Näytti siltä kuin Hall olisi saanut karistettua vanhat möröt harteiltaan, joten selässä oli tilaa joukkueen kiivetä kyytiin ja nauttia matkasta. Toivottavasti peloton johtaja palkitaan uroteoistaan Hartilla. 10

Jimmy Hayes 33 ott. 3+6=9, -2, 6 PIM

Hävisi alkukaudesta kisan vakkarikokoonpanon pelipaikasta Noesenille, eikä sittemminkään säväyttänyt päästessään kentälle. On vaikeaa keksiä syitä, miksi Hayesille kannattaisi tehdä jatkosopimus. 6-

Brian Boyle 69 ott. 13+10=23, -9, 45 PIM

Boylen tarinasta on varmaan sanottu kaikki oleellinen. Jos arviointi tehtäisiin puhtaasti inspiroivuuden ja johtajuuden perusteella, tähän voisi lätkäistä kympin sen kummemmin miettimättä. Mutta, fiilispuoli on vain osa kokonaiskuvaa.

Pelillisesti Boylen kausi kulki melkoista vuoristorataa. Alkukangertelun jälkeen Boyle hehkui marras-joulukuussa tulikuumana, kunnes tahti hiipui kauden loppua kohti mentäessä. Joulun jälkeen Boyle sai tehtyä vain kolme maalia, vaikka hän sai runsaasti peliaikaa ylivoimalla. Pelillisesti alakanttiin mennyt loppukausi jätti kalvamaan pienen huolen siitä, miten ensi kausi sujuu. Sopimuksen ulososto olisi liioittelua, mutta roolin täytyy olla paljon rajatumpi ja ylivoimalle ei pitäisi olla enää asiaa.

Viikon päästä sitten Masterton kouraan. 7

Nico Hischier 82 ott. 20+32=52, +10, 26 PIM

Kokonaisuutena Hischierin tulokaskausi hipoo erinomaista. Toki sveitsiläinenkin takoi päätään rookie walliin, mutta löysi vielä aina jostain energiaa painaa illasta toiseen. Hischierin kunniaksi on sanottava myös, että hän nosti tasoaan runkosarjan tärkeimmillä hetkillä ja teki monta tärkeää maalia silloin, kun joukkue niitä kipeimmin tarvitsi.

Nuoren sveitsiläisen otteissa miellytti myös hänen valmiutensa mennä laitoihin ja maalille, missä taatusti tekee kipeää. Suurella sydämellä pelaaminen on loppuun asti kulutettu klisee, mutta Hischierin kohdalla se on mitä osuvin kuvaus.

Niin hyvä pelaaja kuin Hischier on jo nyt, niin paljon on myös kehitettävää. Onneksi kehityskohdat ovat hoidettavissa kuntoon treenaamisella. Hischier tarvitsee, ennen muuta, lisää voimaa vartaloonsa. Laukauksen soisi lähtevän vielä hanakammin, vaikka hän onkin ensisijaisesti syöttäjä. Samoin Hischierin on edelleen kehityttävä aloittajana. Tässä tapahtui jo edistystä päättyneellä kaudella, mutta tuolta 43 voittoprosentista on pakko kivuta ylöspäin. 9

Patrick Maroon 17 ott. 3+10=13, -4, 13 PIM

Hidas, mutta tehokas. Siirtorajalla hankittu Maroon teki hyvän vaikutuksen. Devils tarvitsee lisävahvistusta myös keskiketjuihin ja mielestäni Maroon olisi hyvä vaihtoehto myös korvaamaan Boylen ylivoimalla. Toivoisinkin Maroonille jatkopahvia, jos hän ei ole palaamassa takaisin Edmontoniin, eikä vaadi neuvotteluissa ihan mahdottomia. 8

Drew Stafford 59 ott. 8+7=15, -20, 10 PIM

Hävisi hyvän alkukauden jälkeen täysin kuvasta. Väläytteli osaamistaan pari kertaa rankkareilla, mutta muuten oli lähinnä flegmaattinen. Ei mitään tarvetta jatkosopimukselle. 5+

Travis Zajac 63 ott. 12+14=26, -8, 25 PIM

Zajacin kausi meni pipariksi jo kesätreeneissä, kun rintalihas repesi punttitreenissä. Lähes 20 ottelua meni toipilaana ja sen jälkeen Zajacilta kesti vielä toiset parikymmentä ottelua saada juonen päästä kiinni. Kauden jälkimmäisellä puoliskolla Zajac löysi vanhan tutun vireen ja muodosti Blake Colemanin ja Stefan Noesenin kanssa toimivan koostumuksen, joka kantoi isoa vastuuta vastustajan parhaiden pimentämisessä. 7+

Blake Coleman 79 ott. 13+12=25, +7, 50 PIM

Coleman on päättyneen kauden iloisin yllättäjä. Moni oli jo unohtanut Colemanin olemassaolon tämän kuljettua pitkän tien Miamin yliopistosta Devilsiin. Itsekään en jaksanut uskoa, että Colemanista olisi enempään kuin roolipelaajaksi, mutta niin vain nuo odotukset joutivat romukoppaan. Sheron luuta on lakaissut pois monta Lamoriellon ja Conten aikakauden varausta, mutta eiköhän Colemanilla ole tulevaisuus myös Sheron Devilsissä…

Colemanissa ruumiillistuu moni asia, joita Shero ja Hynes ovat pelaajiltaan peräänkuuluttaneet. Coleman on ennen muuta ”hard on the puck”. Hän näyttäytyy joka ilta työpaikalla työrukkaset kädessä ja hänestä on hyötyä joukkueelleen myös silloin, kun kiekko ei uppoa reppuun. Sen osoittivat vahvat otteet Zajacin ketjussa, joka saa ikävimmät velvoitteet hoitaakseen. 9+

Kyle Palmieri 62 ott. 24+20=44, -1, 30 PIM

Palmieri pelasi jälleen lihaa säästämättä, mikä näkyi myös useina loukkaantumisina. Mieleen hiipii väkisin pelko siitä, että hän polttaa pelityylillään kynttilää molemmista päistä.

Terveenä ollessaan Palmieri oli jälleen omalla tasollaan ja paukutteli mukavat tehot. Yksi joukkueen tasaisimmista suorittajista päättyneellä kaudella. 8+

Stefan Noesen 72 ott. 13+14=27, +12, 36 PIM

Noesenin hankinta waiversista ja näyttöpaikan tarjoaminen on jälleen yksi sulka Sheron hattuun. Shero on systemaattisesti haalinut halvalla entisiä ykköskierroksen varauksia, ja Noesen onkin yksi onnistuneimmista halpislaarihankinnoista.

Toisen Texasin maankuulun kiekkokoulun kasvatin, Blake Colemanin, tavoin Noesen on yksi esimerkillisimmistä pelaajista. Mikä ilahduttavinta Noesenin raataminen palkittiin myös maalien muodossa. Noesen on aiempina vuosina kärsinyt pahoista loukkaantumisista, mikä tietysti herättää varovaisia toiveita siitä, että Noesen voisi vielä entisestään petrata otteitaan tulevilla kausilla. 8½

Pavel Zacha 69 ott. 8+17=25, -3, 30 PIM

Zachan toinen kokonainen kausi NHL:ssä on pettymys, siitä ei pääse mihinkään. Silti, uskon vieläkin, että kärsivällisyys palkitaan. Kuten todettua, Zachan pahin este tiellä top 6 -hyökkääjäksi on hän itse. Päättyneellä kaudella oli jo hetkiä, jolloin Zacha otti aloitteen käsiinsä, eikä tyytynyt reagoimaan muiden tekemisiin.

Toinen asia, mistä Zachan pitäisi päästä eroon, on teknisesti täydellisten suoritusten hakeminen. Toki Zacha pystyy onnistuessaan tekemään suorastaan henkeäsalpaavan hienoja suorituksia, mutta tilan ja ajan ollessa kortilla näitä hetkiä tulee kovin harvoin. Hienostelu kostautui monina helppoina virheinä, kun rystynepit eivät tavoittaneetkaan omia. 6+

Brian Gibbons 59 ott. 12+14=26, +10, 20 PIM

Brian Gibbons oli myös iloinen yllätys. Kuin varkain pelipaikan vallannut Gibbons oli kuuma ensimmäiset kaksi kuukautta. Sen jälkeen tehojen suhteen oli hiljaisempaa, eikä Gibbons osunut enää joulukuun 12. päivän jälkeen.

Sitten tuli vielä sormivamma katkaisemaan kauden. Gibbonsin paluu sujui tahmeasti, eikä hän päässyt enää lähellekään samaan iskuun kuin syksyllä. Gibbons oli kuitenkin Colemanin ohella yksi tärkeimpiä vastuunkantajia liigan eliittiä olleessa alivoimapelissä. 8

Michal Grabner 21 ott. 2+3=5, 0, 4 PIM

Paperilla Grabner näytti oikein sopivalta hankinnalta, mutta todellisuus osoittautui toisenlaiseksi. Kokenut itävaltalainen floppasi todella pahasti ja pelasi itsensä pelaavan kokoonpanon ulkopuolella. Ei löytänyt yhteistä säveltä oikein kenenkään kanssa. Pääsi ensimmäisissä peleissään hyvin paikoille, muttei osunut. Sitten ei oikein enää päässyt paikoillekaan. 5

Miles Wood 76 ott. 19+13=32, -6, 84 PIM

Woodinkaan kautta ei voi sanoa mitenkään ehjäksi, mutta kokonaisuutena käteen jäi enemmän hyvää kuin huonoa. Ilahduttavinta antia oli tietenkin 19 osumaa. Wood on myös hiljalleen alkanut ymmärtää peliä paremmin ja löytää ketjukaverinsa.

Yksi käännekohta kauteen oli pelikieltoon johtanut taklaus Namestnikoviin. Wood palasi pelikieltonsa jälkeen kaukaloon astetta miedompana ja oli suorastaan epävarma. Minusta Woodin kohdalla kyse on kuitenkin perustavammasta muutoksesta pelaamisesta, eikä yksittäisestä sattumuksesta.

Muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla, eikä tie ole ihan helppo. Palkinto on kuitenkin tavoittelemisen arvoinen. Wood tekee pitkän ja kenties menestykkäänkin uran, jos hän pystyy omaksumaan peliinsä muitakin elementtejä kuin nopeuden ja laitojen rymistelyn. Nämä kuuluvat tietenkin aina erottamattomasti hänen pelityyliinsä, mutta pystyäkseen hankkimaan valmentajien luottamuksen ja isomman vastuun, Woodin on opittava tunnistamaan tilanteet, joissa on parempi hidastaa. Tätä yritetään nyt Ryane Clowen johdolla ja minun silmääni näytti siltä, että nuori mies kävi loppukaudesta läpi niin sanottua oppimisprosessia. Jos oppi menee perille, Wood on jälleen ensi kaudella tuttu vaarallinen itsensä, mutta monipuolisempi ja kurinalaisempi kuin ennen. 7½

Jesper Bratt 74 ott. 13+22=35, -16, 18 PIM

Bratt oli yksi kauden ilopillereistä. Ensimmäiset 20 ottelua sujuivat kuin unessa ja sitten arki alkoi hiljalleen hiipiä kuvaan. Vuoden 2018 puolella Bratt osui vain kolmesti ja jäi lopulta pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle. Se, että 35 pinnaa takoneen kuudennen kierroksen varauksen kauden jälkimmäinen puolisko aiheutti pettymyksen tunteen kertoo tietysti odotuksia nostaneesta alkukaudesta.

Bratt toi Devilsin hyökkäykseen kipeästi kaivattua taitoa ja alkukaudesta myös jäänviileää ratkaisuvoimaa. Yhteispeli Hischierin ja Hallin kanssa sujui ajoittain erinomaisesti. En ole kuitenkaan täysin vakuuttunut, että Bratt olisi tähän ketjuun pitkäaikainen ratkaisu. Näkisin ykkösen oikeassa laidassa mielelläni vielä suoraviivaisemman viimeistelijätyypin.

Brattilla ei ole kuitenkaan mitään hävettävää. Hän ei ole ensimmäinen tulokas, joka on katkennut kesken kauden. 8

Marcus Johansson 29 ott. 5+9=14, -11, 14 PIM

This season I’ve been mostly injured. 6½

 

[FinDevil]

Kiitokset @dali ja @Toby Dammit pelaaja arvosteluistanne. Oli todella hyvää pohdiskelua molemmilta ja oli aika helppo samaistua molempien mielipiteisiin. Vaikea tästä on kuitenkaan lähteä mitään sen enempää kommentoimaan. Hieno kausi kaiken kaikkiaan niinkuin olen tainnut jo useasti täällä todeta.