Väsynyt peli Devilsiltä Capitalsia vastaan, vähän samalla lailla kuin kauden ekassa Caps-ottelussakin. Kaikki kunnia vastustajalle, mutta ei saanut joukkue jalkoja missään vaiheessa kunnolla liikkumaan. Vaikka Devilsillä oli 2-1 ja 3-2-maalien jälkeen mahdollisuus tulla peliin mukaan, oli Capsilla niin valtavasti maalipaikkoja, että voittajasta ei ollut sen puolesta mitään epäselvyyttä. Ja tuossa kun aikaisemmassa viestissäni puolustelin Seversonia, niin Capitalsia vastaan hän oli taas heikko omassa päässä.
Capsia vastaan ei tosiaan jäänyt paljoakaan seliteltävää. Capsilla oli tekopaikkoja hukattavaksi asti ja esim. DSP paukutteli paristakin tekopaikasta kiekot päätylautoihin. Devilsin olisi pitänyt pystyä pitämään Caps nollilla huomattavasti pidempään, mutta homma lähti heti alusta väärään suuntaan, kun isännät saivat värkättyä helposti avausosuman reilun parin minuutin jälkeen.
Butcherille ja Seversonille osui kyllä vaikea ja huonosti sujunut iltapuhde. Noista Capsin osumista ensimmäinen menee pitkälti Seversonin piikkiin. Hän hukkasi Wilsonin ja ukko sai pistää laatan verkkoon vapaasti. Minusta Capsin 2-0-osumaa ei oikeastaan laittaa Butcherin/Seversonin piikkiin, sillä ylivoimahyökkäys suoritettiin kliinisesti ja kovalla vauhdilla ja hyökkääjät tulivat Devils-pakkien syliin maantievauhdilla. Minusta tuossa oli ennen kaikkea kyse Capitalsin osaamisesta ja siitä, että hyökkääjät pääsivät keskialueen yli vauhdilla. Hieman epäilen myös sitä, että Ovie pääsi yllättämään Seversonin ja Butcherin syöttämällä takatolpalle laukauksen/maalille ajamisen sijaan. Jos tästä takaiskusta nyt jollekin pitää pyyhkeitä antaa, niin katseeni kääntyyy pintakaasulla omiin liukuneelle Johanssonille, joka ei edes yrittänyt antaa takakarvaa.
Buffaloa vastaan olisi pitänyt ehdottomasti ottaa voitto kaikkien niiden paikkojen jälkeen, mutta ei mahda mitään. Hallilta vietiin maali paitsion perusteella, josta oli kyllä ihan mahdotonta sanoa, oliko kyseessä paitsiomaali vai ei. Ärsyttävä sääntö tällaisia tilanteita ajatellen. Ja sitten Caps teki puolestaan Devilsiä vastaan neljännen maalinsa kuudella kenttäpelaajalla (
https://twitter.com/tomhugaboom/status/947293242265165825 ). Mutta minkäs teet, pelit pitäisi pystyä voittamaan silti muutenkin.
Joo, Sabres-pelissä hukattiin voitto aivan turhaan omaan tehottomuuteen. Toki kaikki kunnia sitkeästi pelanneelle Sabresille, joka ei missään vaiheessa luovuttanut, vaikka oli varsinkin toisessa erässä melkoisessa linkouksessa. Devilsillä oli toisessä erässä aivan riittämiin paikkoja ratkaista ottelu edukseen. Aina voi tietysti jossitella, miten peli olisi kääntynyt, jos Devils olisi niitannut pelin 4-1:een, eikä Sabres olisi saanut värkättyä kipeää tehnyttä kavennusosumaa 3-2:een. Ja olihan se jatkoaikaosuma varsin hyvä työnäyte Rasmus Ristolaiselta, joka kyykytti kaksinkamppailussa John Moorea ja loi itse itselleen tekopaikan.
Minusta Hallin hylätty maali oli ihan perusteltu. Tarkalla se oli, mutta hokkari oli irti jäästä, kun Hall oli ylittämässä sinistä. Inhottava juttu tietysti, kun Hallin värkkäämä maali oli pirun nätti, mutta minusta tuo ei ollut mitenkään tavaton hylky.
Lisätään nyt vielä tämäkin tänne:
Devils toi näköjään kilpailua kakkosmaalivahdin paikasta Kinkaidille, joka ei ole vakuuttanut tällä kaudella kyllä ollenkaan. Toisaalta samaa voi sanoa Binghamptonin maalivahdeista Blackwoodista ja Applebysta, joten jos Läckistä ei ole ykkösjoukkueen kakkoseksi, niin eiköhän hän toimi ainakin kirittäjänä Binghamptonin maalivahdeille.
Hfboardsilla sattui silmiin ihan mielenkiintoinen ajatus/havainto Kinkaidista. Tämä on pelannut parhaiten silloin, kun pelipaikka ei ole ollut itsestäänselvyys. Pari syksyä takaperin Kinkaid taisteli Scott Wedgewoodin kanssa kakkoskassarin paikasta ja voitti paikan erinomaisen harjoitusleirinsä ansiosta. Eihän Läck nyt mitään imperialistista uhkaa tarjoa, mutta onpahan taustalla joku, jolle pelipaikan voi ainakin teoriassa menettää.
Proutin flippaamisesta Läckiin ei nyt irtoa mitään ihmeempiä tunteita. Proutilla ei ollut asiaa pelaavaan kokoonpanoon ja Müllerin tervehtyessä Devilsillä on kahdeksan pakkia NHL-ringissä. Nyt, kun kauden jatkuminen pudotuspeleissä on ihan realistista, on suorastaan järkevää, että organisaatiossa on varalla kolmas maalivahti, jolla on NHL-kokemusta.
Mielestäni huolestuttavimmat ilmiöt mitä olen viime peleissä huomannut olivat Chicago ja Detroit -peleissä tapahtuneet passivoitumiset johtoasemassa toisissa erissä. Yleensä en ole hirveästi johtoasemissa stressanut, mutta noissa peleissä Devils oli niin passiivinen, että näytti siltä, että vastustajahan tulee hetkenä minä hyvänsä rinnalle ja ohi. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, ennen kuin Buffalo-pelissä. Siinä tosin mainittua passivoitumista ei ollut yhtä selkeästi havaittavissa.
Hyvä pointti. Tässä on jopa rutkasti parantamisen varaa, vaikka täytyy sanoa, että marras-joulukuun taitteen puolivillaisista läpsyttelyistä on edistytty huomattavasti. Mä laajentaisin näkökulmaa vielä entisestään siihen, että hyvistä tuloksista huolimatta Devils on harvoin pystynyt pelaamaan täysipainoista 60-minuuttista. Paholaiset ovat noin keskimäärin tulleet hyvin peleihin, mutta terhakkaan aloituksen jälkeen ote on tahtonut herpaantua ja peleistä on tullut vaikeita. Vaikka John Hynes onkin saanut Devilsistä irti enemmän kuin kukaan osasi odottaa, toivoisin edelleen häneltä vahvempaa reagointia pelien sisällä ja aikalisien käyttämistä, kun joukkue alkaa passivoitua ja/tai hermoilla.
Mutta tokihan pelien hallinta ja pelaaminen johtoasemassa ovat asioita, mitkä nuoren ja kokemattoman joukkueen pitää vain opetella, samoin kuin kotikatsomoissa pitää ikävä kykkä vain hyväksyä keskinkertaisen materiaalin ailahtelu. Kuitenkin joukkue on ylisuorittanut vahvasti läpi syksyn ja alkutalven ja näissäkin kommenteissa esille tulleet ongelmat ovat sikäli positiivisia, että ne kielivät hyvistä suorituksista ja niiden ansiosta kasvaneesta nälästä. Toivoin itse kauden alla, että Devils ei vallan jäisi kynnysmatoksi. Nyt sitten on voinut alkaa odottaa joukkueelta paljon enemmän kuin muiden vauhdissa pysymistä.
Toivon todella, että viime peleissä koossa olleen kakkosketjun Johansson-Zajac-Palmieri yhteispeli loksahtaa kohdalleen, koska paperilla se on mainio yhdistelmä taitoa, voimaa ja peliälyä. Tätä vitjaa voisi roolittaa pelaamaan vaikeita minuutteja vastustajan parhaita vastaan, ja joka pystyy kontrolloimaan peliä ja pelaamaan pitkiä hyökkäyksiä. Ja samalla tietysti pitää vain toivoa, että ukot kestäisivät ehjinä ja nuoret jaksaisivat painaa, ettei ketjuja tarvitsisi jälleen säätää uusiksi.