Ensin ne uutispuolen kommentit: Adam Henriquen sopimus on suorastaan erinomainen. Odotin Henriquen tekevän parivuotisen diilin, Sean Couturierin, T.J. Brodien ja Jacob Markströmin tavoin, mutta tämähän on vielä parempi juttu. Sopimuksen kokonaisarvossa näkyy tietysti kahdesta ufa-vuodesta maksettava hinta, mutta kun ja jos palkkakatto kääntyy jälleen nousuun ja Henrique vakiinnuttaa paikkansa top 6 -hyökkääjnä, sopimus on hyvinkin edullinen sen jälkimmäisellä puoliskolla.
Henrique on tehnyt huomattavan vahvan sisäänmarssin NHL:ään ja muuntunut lupavasta junioripelaajasta ammattilaiseksi. Henriquelta odotetaan jatkossa vastuunkantoa, jota hän on jo lyhyellä NHL-urallaan osoittanut. Hän on hyvin arvostettu pelaaja myös Devilsin johtoportaan mielestä, ja Lamoriellon halu kiinnittää Henrique pitkäksi aikaa vain kahden NHL-kauden jälkeen kuvastaa hyvin tätä.
He’s a core player, Lamoriello said. He’s an integral part of this team. He’s one of the key players that has to go (play well). He plays in all situations – 5-on-5, power play, penalty kill. So, he’s relied upon and he has that responsibility and has to produce.
Tässä vielä Henriquen sopimuksen palkkarakenne.
2013-2014 2M
2014-2015 3M
2015-2016 4M
2016-2017 4,5M
2017-2018 5M
2018-2019 5,5M
Niksulle välittömät kiitokset ja palsta-arvostuksenosoitukset hyvästä ennakkopohdiskelusta. Näitä toivoisin lisää myös muilta, koska näistähän se keskustelu syntyy.
Tässä oli paljon samansuuntaista pohdiskelua, jota olen itsekin käynyt. Kommentoin nyt muutamalla lauseella hyökkäysketjuja.
En usko, että Devilsin ketjut asettuvat vielä kauden ensimmäisen kuukauden aikana kovinkaan vahvasti paikoilleen, eikä pysyviä koostumuksia välttämättä nähcä koko kauden aikana. Joukkueen hyökkääjien vaihtuvuus ja kilpailu pelipaikoista ovat olennaisimmat syyt odottaa ketjulottoa, mutta yhtä lailla lasken tämän kauden joukkueen vahvuudeksi (ainakin paperilla) monipuoliset mahdollisuudet muokata toimivia ketjuja niin otteluiden sisällä kuin otteluohjelman ja terveystilanteen mukaan.
Kuten jo aiemmin tuli kirjoiteltua, joukkueen hyökkäys rakennetaan tasavahvojen ketjujen ympärille. Se kaikkein kovin kärki puuttuu, mutta vastapainoksi Devilsillä riittää pelimiehiä kaikkiin neljään ketjuun. Tuota laadukasta alempien kenttien osastoa ei pidä aliarvioida, nähtiinhän se jo kaudella 2011-2012, kuinka Devils marssi finaaleihin nimenomaan neljän vahvasti jauhavan ketjun voimin.
Viime kauden hyökkäyspeliä vaivasi mielikuvitukseton puurtaminen ja suurimmat maalinteon ongelmat ilmenivät tasaviisikoin pelattaessa. Kovaltshukin loukkaantuminen oli toki paha takaisku, mutta tosiasiassa Devilsin hyökkäyspeli oli tehotonta helmikuun alusta oikeastaan aina kauden loppuun saakka myös silloin, kun Kovy oli rivissä mukana. Aneemista hyökkäyspeliä alleviivaa masentava 0,86 tehtyä maalia per päästetty maali.
Devils on korvannut Kovaltshukin ja Clarksonin sekä pelaajaruletissa pyörineet bobbybutlerit, stevesullivanit ja tomkostopoulokset.
Mielestäni ihanteellisin, ennen muuta tasapainoisin, hyökkäys muodostetaan näillä ketjuilla. Periaatteessa molemmilla laidoilla pelaajien paikkoja voidaan vaihtaa tarpeen mukaan senttereiden hierarkkian ollessa jokseenkin muuttumaton. Tosin, ei ole kovin realistista odottaa, että tämä 12 hyökkääjän nippu kestää kerrallaan kovin pitkiä aikoja terveenä.
Clowe-Zajac-Ryder
Elias-Henrique-Zubrus
Olesz-Loktionov-Jagr
Carter-Josefson-Bernier
Jos nyt jotain erimielisyyden aihetta tuosta NiksuP:n viestistä pitäisi etsiä, niin muutamasta pelaajasta olen eri linjoilla. Nämä nimet ovat Zajac, Olesz ja Tedenby.
Hyökkäystehoilla mitattuna Zajac on onnistunut, jos hän rikkoo 20 maalin ja 50 tehopisteen rajan. Viime kauden alisuorittaminen nimenomaan hyökkäyspäässä oli tulosta osin Zajacin pitkistä aneemisista kausista ja toisaalta siitä, ettei hänen pelityylilleen sopivia laitahyökkääjiä oikeastaan ollut. Ensi kaudella tilanne on toisin, sillä kesän hankinnoista käytännössä kaikkia voi peluuttaa Zajacin rinnalla. Jos Zajacilta haluaa tehoja, hänen rinnallaan on syytä peluuttaa suoraviivaisia, hyvin sijoittuvia ja kaksinkamppailuissa viihtyviä pelaajia.
Odotan Zajacilta suorastaan "mini-comebackia" liigan sentterieliittiin. Halua näyttää ja onnistua pitäisi ainakin löytyä, sillä kolme edellistä kautta ovat olleet enemmän tai vähemmän pettymyksiä. Kausi 2010-2011 oli Zajacilta pelillisesti hyvä, mutta joukkueena Devils liikkui maanis-depressiivisyyden molemmissa ääripäissä. Kausi 2011-2012 meni pilalle akillesjännevamman takia ja nyt päättynyt tynkäkausi oli suuri pettymys niin Zajacin henkilökohtaisten esitysten kuin joukkueen suorituksen kohdalla.
Uskon ja toivon, että ensi kaudella nähdään samaa Zajacia, joka pelasi Devilsin ykkössentterinä kausilla 2008-2009 ja 2009-2010 ja nakutteli erinomaisen puolustuspelaamisen ohella yli 60 pisteen tehot molemmilla kausilla.
Samalla tavalla uskon, että Rostislav Olesz tekee paluun NHL-pelaajaksi. Kaksi edellistä vuotta ovat menneet pilalle loukkaantumisten ja sopimuksen cap hitin takia. Blackhawksin oli mielekkäämpää ostaa sopimus ulos kuin pitää häntä roikkumassa mukana yli kolmen miljoonan cap hitillä, kun omasta takaa löytyy samaan rooliin edullisempia (ja myös parempia) ukkoja vaikka huru mykke.
Olesz on samaa osastoa kuin Bernier ja Carter - Alelaarista hankittu DeBoerin vanha tuttu, joka saa Devilsissä uuden tilaisuuden. Näen hänelle käyttöä tuolla kahdessa alemmassa ketjussa, johon hän tuo kaivattua nopeutta ja ripauksen fyysisyyttä ja toivottavasti myös 10-15 maalin verran tulivoimaa.
Sen sijaan olisin sinänsä positiivisesti yllättynyt, jos Mattias Tedenby murtautuisi harjoitusleiriltä NHL-miehistöön. En sano, että tämä olisi mahdotonta, mutta en jaksa uskoa ruotsalaisen mahdollisuuksiin. Paperilla jaossa on yksi paikka, josta kisaavat lähinnä Olesz, Matteau ja Tedenby. Näistä vahvimmilla on ainakin ennakkoon Olesz, jolla on puoli vuosikymmentä NHL-kokemusta ja valmiudet ottaa suoraan pelipaikka. Matteaulle oikea paikka on pelata 1-2 kautta Albanyssa ja opetella kiekkoammattilaisen elämää. Tedenbyn waivers-vapaus on ymmärtääkseni päättynyt, joten hänen pitäisi käytännössä ottaa pelipaikka heti harjoitusleiriltä, koska häntä ei voi enää vapaasti liikutella NHL:n ja AHL:n välillä. Joka tapauksessa pitäisin Tedenbylle parhaana vaihtoehtona pelata vahva kausi AHL:ssä, antaa tarvittavat näytöt kiekottomassa pelaamisessa ja hakea paikkaa NHL:stä vuoden päästä, jolloin pelaajatilanne on taas toisenlainen.
Andrei Loktionov on hyökkäyksen jokerikortti. Lupaavasti esiintynyt venäläinen oli yksi harvoja, joka teki pelistä toiseen rohkeita ratkaisuja hyökkäyspäässä. Mielestäni Loktionoville sopivin rooli on kolmosketjun sentterinä. Hyökkäyspelissä hän todennäköisesti pystyisi täyttämään paikkansa myös kahdessa ensimmäisessä ketjussa, mutta hän ei ole riittävän hyvä aloittaja, jotta häntä voisi ajatella kahdessa ensimmäisessä ketjussa ainakaan sentterinä.
Myös Stephen Giontan paikka nelosen keskellä on kyseenalainen, ja mielestäni neljännen sentterin tontti kuuluu Jacob Josefsonille (kunhan vain esiintyy hyvin harjoitusleirillä, lunastaa odotukset jne). Giontan aloitusprosentti on sentterille luvattoman huono. Viime kaudella lukemat oli 35,1 prosenttia, kaudella 2011-2012 pudotuspeleissä 38,2. Gionta pelasi tuolloin vain kahdeksan runkosarjapeliä, joten runkosarjatilastojen vertaileminen on aika turhaa. Gionta on toki rakastettava, väsymätön pörrääjä ja hanakka taklaaja, mutta pelitaidoiltaan jäljessä Josefsonia. Ruotsalainen on pitkästä aikaa saanut olla terveenä ja loppukaudesta hän osoitti jälleen ihan särmiä otteita. Pitkän kauden aikana Gionta taas saisi toki peliaikaa loukkaantuneiden tuuraajana.
Apulais-gm, Schneider, Clowe, Ryder, Jagr ja Olesz ovat tosiaan suorastaan historiallisen nimekkäitä hankintoja. Lamoriellon nimekkäiden pelaajien hankkimisen kieltävän säännön rikkovia poikkeuksia ovat oikeastaan vain Patrik Sundström, Slava Fetisov, Peter Stastny, Bobby Holik, Randy McKay, Claude Lemieux, Stephane Richer, Neal Broten, Dave Andreychuk, Phil Housley, Doug Gilmour, Steve Thomas, Jason Arnott, Alexander Mogilny, Joe Nieuwendyk, Jamie Langenbrunner, Jeff Friesen, Oleg Tverdovski, Richard Matvichuk, Dainius Zubrus, Brian Rolston ja Ilja Kovaltshuk.