Leuka rintaan ja kohti uutta kautta.
Tässä vaiheessa kevättä edessä on vielä suuri tuntematon. On todella vaikeaa arvioida, miten todennäköisesti Devils palaa kisaamaan pudotuspelipaikasta, tai keitä ylipäänsä tulevalla kaudella joukkueessa pelaa. Katsellessa Devilsin menneitä suorituksia ja pelaajalistaa, menee väkisin hämilleen. Joukkuetta pitäisi saada uudistettua, koska vanha kaarti on taas hiukan vanhempi kuin vuosi sitten. Toisessa vaakakupissa painaa veteraanien suoritusvarmuus ja kuluttavan sarjan taipumus suosia pitkään yhdessä olleita joukkueita. Siksi toivonkin, että suurin osa päättyneen kauden joukkueesta jatkaa myös kaudella 2013–2014. Devilsin peruspaketti on hyvällä mallilla, eikä joukkueen hajottamisella saada aikaan muutosta parempaan, vaan epävarmuudella kuorrutettu rakennustyö pitäisi taas aloittaa alusta.
Devilsin toimistolla riittää kuhinaa myös tänä kesänä, sillä lähes 20 sopimusta päättyi kauteen 2012–2013. Tärkeimpiä jatkosopimuksia ovat Patrik Eliaksen, Dainius Zubrusin, Adam Henriquen, Andrei Loktionovin ja Jacob Josefsonin jatkopahvit. Katkolla olevien sopimusten suuri määrä on sinänsä isotöinen savotta, mutta toisaalta puoli tusinaa sopimuksista on mallia ota tai jätä. Toisessa ääripäässä on seuraikoni Elias, jota Devilsillä ei yksinkertaisesti ole varaa menettää, jos joukkue aikoo säilyä vakavasti otettavana pudotuspelikandidaattina.
Myös David Clarkson on tärkeä palanen ensi kauden joukkueeseen, kunhan ei hinnoittele palveluksiaan liian kalliiksi. Clarkielle on käyttöä kolmosketjussa ja ylivoimalla ja häneltä on kohtuullista odottaa noin 20:tä maalia. Clarkson on 29-vuotias ja perheellinen mies, joten hänellä on todennäköisesti kiikarissa monivuotinen sopimus ja mahdollisesti myös no trade -pykälä. Mielestäni Clarksonin vuosipalkan käypä arvo sijoittuu jossain 3,5-4 miljoonan hujakoille ja kipuraja on 4,5 miljoonassa dollarissa. En pitäisi suurena ihmeenä, että Clarkson lähtee (rahallisesti) ylivertaisen tarjouksen perässä muualle. Mediapeli Toronton suunnasta on jo käynnistynyt ja Dave Nonis on jo kertonut TSN:lle, että Clarkson on Leafsille ”prioriteetti” ensi kesänä. No, eiköhän muutama muukin GM tule potkimaan renkaita ennen heinäkuun alkua.
Clarksonin tavoin Marek Zidlicky on pelaaja, jonka suhteen olen kahden vaiheilla. Zid tuo kiistatta lisää taitoa ja pelirohkeutta Devilsin puolustuksen kiekolliseen pelaamiseen, mutta aivan yhtä lailla hänen suorituksensa puolustuspäässä saa välillä hiukset pystyyn. Zidlickyn kohdalla oleellista on hänen palkkapyyntönsä. Jos hän ei vaadi kohtuuttomia, hän voisi toimia niin sanotun ylimenokauden pelimiehenä, kunnes Larssonin, Gelinas’n ja Merrillin jalkaterät ovat kasvaneet vastaamaan ylivoimapelin viivamiehen vaatimuksia.
On mielenkiintoista nähdä, millaisiksi Lamoriello ja DeBoer kokevat nyky-Devilsin menestysmahdollisuudet ja miten suuren osan he haluavat säilyttää viime kauden joukkueesta. Lamoriello on perinteisesti vannonut jatkuvuuden nimeen, joten en odota nytkään mitään hirvittävän dramaattista pelaajaliikennettä, jolleivät vapaiden agenttien ratkaisut sitten pakota Lamorielloa aktivoitumaan pelaajamarkkinoilla. Toinen oleellinen kysymys on, että miten paljon Devils on valmis laskemaan nuorten pelaajien, kuten Henriquen, Josefsonin ja Larssonin, varaan. Viime kaudella nuorten antamat näytöt jäivät monesta syystä vaisuiksi, mutta toisaalta Loktionovin ja Josefsonin peliesitykset loppukaudesta olivat kovasti ilahduttavia. Joka tapauksessa Devils tarvitsee vastuunkantajiksi myös alle 35-vuotiaita pelaajia.
Kuten todettua moneen kertaan, Devilsillä on kuitenkin erinomainen cap-tilanne. Sillä on käytettävissään liki 25 miljoonaa dollaria jatkosopimuksiin olettaen, että Jeff Vanderbeekin kukkaroa ei ole nyöritetty kiinni. Pelivaraa on siis ainakin periaatteessa reilusti avainmiesten kiinnittämiseen ja miksei myös uusien vahvistusten havitteluun. Punamustien hyökkäys kaipaa kipeästi ainakin yhtä vahvistusta kahteen ensimmäiseen ketjuun. En hirveästi perusta nimien heittelystä, koska ne tahtovat ohjata keskustelua sivuun itse aiheesta, eli joukkueen tarpeista. Mielessäni on pyörinyt kuitenkin yksi pelimies, jonka ylle Devils-paita voisi sopia. En tiedä, mitä muut Devils-kirjoittajat ovat mieltä Stephen Weissista, mutta mielestäni hän olisi tavoittelemisen arvoinen peluri tuomaan leveyttä hyökkäykseen, kunhan käy ensin parturissa. Devilsiltä puuttui männä kaudella pelintekovoimaa ja yksitotisuus tilanteiden luomisessa ja päättämisessä oli yksi keskeisiä syitä maalinteko-ongelmiin. Weiss ei ole se kauan kaivattu ykkössentteri, mutta yhtä kaikki hän on täyspäinen ukko kahteen ensimmäiseen ketjuun sentterin tontille. Hän toisi lisää juonikkuutta ja leveyttä hyökkäykseen ja lisäksi hän on DeBoerille entuudestaan tuttu pelaaja.
Ensi kesänä on myös tärkeää saada ratkaistua puolustuksen ylitarjonta. Kahdeksan pakin rotaatio ei toiminut alkuunkaan viime kaudella, vaan pikemmin tuotti lisää epävarmuutta ja alavireisyyttä. Pelin avaaminen ei ole nykyisen pakkikaluston vahvuus, vaan yksi jatkuvan jännityksen kohteista. Kiekollinen peli sekoaa ensimmäisenä, jos pelituntuma on kateissa tai pakkipari vieressä vaihtuu alati. Taas kerran palataan kolmikkoon Salvador, Voltshenkov, Tallinder. Mielestäni yhden tästä porukasta pitää vaihtaa maisemaa, jos Lamoriello solmii Zidlickyn ja Harroldin kanssa jatkosopimukset, eikä harjoita kaupankäyntiä.
Kaiken synkistelyn keskellä on myös paljon asioita, joista on syytä iloita, ja joiden varaan tulevaisuutta on mahdollista rakentaa. Ensimmäistä kertaa sitten ennenaikaisesti päättyneen Pat Burnsin aikakauden Devilsillä on vakaa tilanne valmennuksessa. Pete DeBoer nauttii niin pelaajien kuin seurajohdon luottamusta ja arvostusta. Vaikka kausi päättyikin mahalaskuun, joukkue ei heittänyt hanskoja tiskiin kesken kaiken, vaan DeBoer onnistui esikuntineen pitämään pakan kasassa katkeraan loppuun asti. Devilsin valmentajista Jacques Lemaire ja Pat Burns, ehkä, olisivat voineet saada Devilsin pelaajat yhtä vahvasti taakseen myös tappiokierteen aikana. DeBoerin pelisysteemi ja persoona ovat yksi tärkeimmistä valteista, joka Lou Lamoriellolla on kesän sopimusneuvotteluissa – Pelaajat arvostavat PDB:a ja haluavat pelata hänen alaisuudessaan.
Myös tulevaa varaustilaisuutta kannattaa odottaa innolla. NHL palkitsee surkeasta kaudesta hyvällä varausvuorolla ja niinpä Devils varaa vuorolla 9. Toivottavasti Lamoriello ja Conte hommaavat viime vuoden tapaan lisävahvistusta hyökkäyspäähän. En ole vielä hirveästi perehtynyt tämän vuoden varaustilaisuuden antiin, mutta taputan pieniä karvaisia käsiäni, jos Devils varaa esimerkiksi Sean Monahanin tai Elias Lindholmin.
Muutama vuosi sitten Devils alkoi systemaattisesti varata isokokoisia ja liikkuvia pakkeja. Tämä linjanveto alkaa hiljalleen tuottaa näkyviä tuloksia, kun putken päästä alkaa putkahdella Urbomin ja Gelinas’n tapaisia lupauksia. Puolustajien kehittyminen NHL-tasolle vie pidemmän aikaa, mutta olen sangen luottavainen, että puolustuksen rakentaminen vähin erin omien varausten kautta kantaa vielä pitkään hedelmää.
Tällaista nyt näin alkuun.
Tässä vaiheessa kevättä edessä on vielä suuri tuntematon. On todella vaikeaa arvioida, miten todennäköisesti Devils palaa kisaamaan pudotuspelipaikasta, tai keitä ylipäänsä tulevalla kaudella joukkueessa pelaa. Katsellessa Devilsin menneitä suorituksia ja pelaajalistaa, menee väkisin hämilleen. Joukkuetta pitäisi saada uudistettua, koska vanha kaarti on taas hiukan vanhempi kuin vuosi sitten. Toisessa vaakakupissa painaa veteraanien suoritusvarmuus ja kuluttavan sarjan taipumus suosia pitkään yhdessä olleita joukkueita. Siksi toivonkin, että suurin osa päättyneen kauden joukkueesta jatkaa myös kaudella 2013–2014. Devilsin peruspaketti on hyvällä mallilla, eikä joukkueen hajottamisella saada aikaan muutosta parempaan, vaan epävarmuudella kuorrutettu rakennustyö pitäisi taas aloittaa alusta.
Devilsin toimistolla riittää kuhinaa myös tänä kesänä, sillä lähes 20 sopimusta päättyi kauteen 2012–2013. Tärkeimpiä jatkosopimuksia ovat Patrik Eliaksen, Dainius Zubrusin, Adam Henriquen, Andrei Loktionovin ja Jacob Josefsonin jatkopahvit. Katkolla olevien sopimusten suuri määrä on sinänsä isotöinen savotta, mutta toisaalta puoli tusinaa sopimuksista on mallia ota tai jätä. Toisessa ääripäässä on seuraikoni Elias, jota Devilsillä ei yksinkertaisesti ole varaa menettää, jos joukkue aikoo säilyä vakavasti otettavana pudotuspelikandidaattina.
Myös David Clarkson on tärkeä palanen ensi kauden joukkueeseen, kunhan ei hinnoittele palveluksiaan liian kalliiksi. Clarkielle on käyttöä kolmosketjussa ja ylivoimalla ja häneltä on kohtuullista odottaa noin 20:tä maalia. Clarkson on 29-vuotias ja perheellinen mies, joten hänellä on todennäköisesti kiikarissa monivuotinen sopimus ja mahdollisesti myös no trade -pykälä. Mielestäni Clarksonin vuosipalkan käypä arvo sijoittuu jossain 3,5-4 miljoonan hujakoille ja kipuraja on 4,5 miljoonassa dollarissa. En pitäisi suurena ihmeenä, että Clarkson lähtee (rahallisesti) ylivertaisen tarjouksen perässä muualle. Mediapeli Toronton suunnasta on jo käynnistynyt ja Dave Nonis on jo kertonut TSN:lle, että Clarkson on Leafsille ”prioriteetti” ensi kesänä. No, eiköhän muutama muukin GM tule potkimaan renkaita ennen heinäkuun alkua.
Clarksonin tavoin Marek Zidlicky on pelaaja, jonka suhteen olen kahden vaiheilla. Zid tuo kiistatta lisää taitoa ja pelirohkeutta Devilsin puolustuksen kiekolliseen pelaamiseen, mutta aivan yhtä lailla hänen suorituksensa puolustuspäässä saa välillä hiukset pystyyn. Zidlickyn kohdalla oleellista on hänen palkkapyyntönsä. Jos hän ei vaadi kohtuuttomia, hän voisi toimia niin sanotun ylimenokauden pelimiehenä, kunnes Larssonin, Gelinas’n ja Merrillin jalkaterät ovat kasvaneet vastaamaan ylivoimapelin viivamiehen vaatimuksia.
Koodi:
Sopimustilanne 3.8.2013
[B]Maalivahdit[/B]
Martin Brodeur, 4,5M, 2014, NTC, 35+
Cory Schneider 4,0M, 2015
[B]Puolustajat[/B]
Anton Voltshenkov, 4,25M, 2016, NTC
Marek Zidlicky, 4,0M, 2014, NTC
Bryce Salvador, 3,167M, 2015, 35+
Andy Greene, 3M, 2015
Mark Fayne, 1,3M, 2014
Adam Larsson, 0,925M, 2014
Eric Gelinas, 0,87M, 2014
Alexander Urbom, 0,87M, 2014
Peter Harrold, 0,8M, 2014
[B]Hyökkääjät[/B]
C Travis Zajac, 5,75M, 2021, NTC
LW/C Patrik Elias, 5,0M, 2016, NMC, 35+
LW/RW Ryane Clowe, 4,85M, 2018, NMC
RW Jaromir Jagr, 4,0M, 2014
RW Michael Ryder, 3,5M, 2015
W/C Dainius Zubrus, 3,1M, 2016
LW/RW Rostislav Olesz, 1,0M, 2014
LW Stefan Matteau, 0,925M, 2015
LW/C Ryan Carter, 0,775M, 2014
RW Steve Bernier, 0,775M, 2014
LW Krys Barch, 0,75M, 2014
C Jacob Josefson, 0,725M, 2014
C Andrei Loktionov, 0,725M, 2014
LW/RW Mattias Tedenby, 0,6M, 2014
C Stephen Gionta, 0,563M, 2014
[B]RFA[/B]
C/LW Adam Henrique
[B]UFA[/B]
-
[B]Ulosostetut sopimukset[/B]
Eric Boulton, 0,25M, 2014
Trent Hunter, 0,67M, 2015
Johan Hedberg, amnesty buyout
Lähde: [URL="http://capgeek.com/devils/"]Capgeek[/URL]On mielenkiintoista nähdä, millaisiksi Lamoriello ja DeBoer kokevat nyky-Devilsin menestysmahdollisuudet ja miten suuren osan he haluavat säilyttää viime kauden joukkueesta. Lamoriello on perinteisesti vannonut jatkuvuuden nimeen, joten en odota nytkään mitään hirvittävän dramaattista pelaajaliikennettä, jolleivät vapaiden agenttien ratkaisut sitten pakota Lamorielloa aktivoitumaan pelaajamarkkinoilla. Toinen oleellinen kysymys on, että miten paljon Devils on valmis laskemaan nuorten pelaajien, kuten Henriquen, Josefsonin ja Larssonin, varaan. Viime kaudella nuorten antamat näytöt jäivät monesta syystä vaisuiksi, mutta toisaalta Loktionovin ja Josefsonin peliesitykset loppukaudesta olivat kovasti ilahduttavia. Joka tapauksessa Devils tarvitsee vastuunkantajiksi myös alle 35-vuotiaita pelaajia.
Kuten todettua moneen kertaan, Devilsillä on kuitenkin erinomainen cap-tilanne. Sillä on käytettävissään liki 25 miljoonaa dollaria jatkosopimuksiin olettaen, että Jeff Vanderbeekin kukkaroa ei ole nyöritetty kiinni. Pelivaraa on siis ainakin periaatteessa reilusti avainmiesten kiinnittämiseen ja miksei myös uusien vahvistusten havitteluun. Punamustien hyökkäys kaipaa kipeästi ainakin yhtä vahvistusta kahteen ensimmäiseen ketjuun. En hirveästi perusta nimien heittelystä, koska ne tahtovat ohjata keskustelua sivuun itse aiheesta, eli joukkueen tarpeista. Mielessäni on pyörinyt kuitenkin yksi pelimies, jonka ylle Devils-paita voisi sopia. En tiedä, mitä muut Devils-kirjoittajat ovat mieltä Stephen Weissista, mutta mielestäni hän olisi tavoittelemisen arvoinen peluri tuomaan leveyttä hyökkäykseen, kunhan käy ensin parturissa. Devilsiltä puuttui männä kaudella pelintekovoimaa ja yksitotisuus tilanteiden luomisessa ja päättämisessä oli yksi keskeisiä syitä maalinteko-ongelmiin. Weiss ei ole se kauan kaivattu ykkössentteri, mutta yhtä kaikki hän on täyspäinen ukko kahteen ensimmäiseen ketjuun sentterin tontille. Hän toisi lisää juonikkuutta ja leveyttä hyökkäykseen ja lisäksi hän on DeBoerille entuudestaan tuttu pelaaja.
Ensi kesänä on myös tärkeää saada ratkaistua puolustuksen ylitarjonta. Kahdeksan pakin rotaatio ei toiminut alkuunkaan viime kaudella, vaan pikemmin tuotti lisää epävarmuutta ja alavireisyyttä. Pelin avaaminen ei ole nykyisen pakkikaluston vahvuus, vaan yksi jatkuvan jännityksen kohteista. Kiekollinen peli sekoaa ensimmäisenä, jos pelituntuma on kateissa tai pakkipari vieressä vaihtuu alati. Taas kerran palataan kolmikkoon Salvador, Voltshenkov, Tallinder. Mielestäni yhden tästä porukasta pitää vaihtaa maisemaa, jos Lamoriello solmii Zidlickyn ja Harroldin kanssa jatkosopimukset, eikä harjoita kaupankäyntiä.
Kaiken synkistelyn keskellä on myös paljon asioita, joista on syytä iloita, ja joiden varaan tulevaisuutta on mahdollista rakentaa. Ensimmäistä kertaa sitten ennenaikaisesti päättyneen Pat Burnsin aikakauden Devilsillä on vakaa tilanne valmennuksessa. Pete DeBoer nauttii niin pelaajien kuin seurajohdon luottamusta ja arvostusta. Vaikka kausi päättyikin mahalaskuun, joukkue ei heittänyt hanskoja tiskiin kesken kaiken, vaan DeBoer onnistui esikuntineen pitämään pakan kasassa katkeraan loppuun asti. Devilsin valmentajista Jacques Lemaire ja Pat Burns, ehkä, olisivat voineet saada Devilsin pelaajat yhtä vahvasti taakseen myös tappiokierteen aikana. DeBoerin pelisysteemi ja persoona ovat yksi tärkeimmistä valteista, joka Lou Lamoriellolla on kesän sopimusneuvotteluissa – Pelaajat arvostavat PDB:a ja haluavat pelata hänen alaisuudessaan.
Myös tulevaa varaustilaisuutta kannattaa odottaa innolla. NHL palkitsee surkeasta kaudesta hyvällä varausvuorolla ja niinpä Devils varaa vuorolla 9. Toivottavasti Lamoriello ja Conte hommaavat viime vuoden tapaan lisävahvistusta hyökkäyspäähän. En ole vielä hirveästi perehtynyt tämän vuoden varaustilaisuuden antiin, mutta taputan pieniä karvaisia käsiäni, jos Devils varaa esimerkiksi Sean Monahanin tai Elias Lindholmin.
Muutama vuosi sitten Devils alkoi systemaattisesti varata isokokoisia ja liikkuvia pakkeja. Tämä linjanveto alkaa hiljalleen tuottaa näkyviä tuloksia, kun putken päästä alkaa putkahdella Urbomin ja Gelinas’n tapaisia lupauksia. Puolustajien kehittyminen NHL-tasolle vie pidemmän aikaa, mutta olen sangen luottavainen, että puolustuksen rakentaminen vähin erin omien varausten kautta kantaa vielä pitkään hedelmää.
Tällaista nyt näin alkuun.
Viimeksi muokattu: