New Jersey Devils 2013–2014

[FiFi93]

Koetan tässä viikonvaihteen aikana nykertää jonkinlaiset pelaaja-arviot ja omasta puolestani Devilsin kausi 2013-2014 on siinä. Seuraavan kauden ketjun avausvuoro olisi jälleen tarjolla. FiFi? NiksuP? Lauri? Joku muu?

Pitää itse ainakin kieltäytyä kunniasta. Paitsi jos jaksatte odottaa kesäkuuhun asti uutta kausiketjua… Ehkä sitten seuraavalla kerralla. Noita pelaaja-arvioita odotellessa.

Mielenkiintoinen offseason kyllä luvassa, vaikka tuossa draftissa ei kovinkaan korkealla varata...

 

[dali]

Jos sitä viimein postailisi niitä lupailtuja pelaaja-arvioita. Ensimmäisessä kattauksessa tuomiolla ovat maalivahdit ja puolustajat. Arvosanat ovat kokonaisarvioita kuluneesta kaudesta ja arvioissa on huomioitu pelaajaan kohdistuvat odotusarvot. Esimerkiksi Martin Brodeuria ei arvioida yhtä tiukoin kriteerein kuin vaikkapa viisi vuotta sitten ja Peter Harrold saa paljon anteeksi, koska hänen ei odoteta olevan muuta kuin täytemies.

Maalivahdit

Martin Brodeur 39 ott. 19-14-6, GAA 2,51, SV 90,1%, 3 SO, 0+3

Toukokuussa 42 vuotta täyttävä pappa pelasi ikänsä ja maalivahtitilanteen huomioiden ihan kohtuullisen kauden. Silti kausi oli yleisillä mittareilla lähinnä keskinkertainen.

Pelillisesti paras jakso osui loka-marraskuun taitteessa alkaneeseen 11 ottelun jaksoon, jolloin Martti voitti 11 ottelusta seitsemän, torjui kaksi nollapeliä ja päästi ainoastaan 19 maalia. Tällöin näytti, että konkari olisi maalivahtikaksikosta paremmassa vireessä. Valta vaihtui kuitenkin joulukuussa, josta eteenpäin Cory Schneider pelasi erinomaisesti ja jätti Brodeurin varjoonsa.

Brodeurin ja Schneiderin peluutus oli jokseenkin ongelmallista ja tämän tilanteen käsittelyssä tiivis otteluohjelma oli valmennukselle avuksi, koska pelivuorojen jakamista voitiin näin perustella kummallekin maalivahdille. Marty ei ole enää moneen vuoteen pystynyt pelaamaan täyspainoista kautta ykkösmaalivahdin kuormituksella, vaan huippuvirettä vaativa pelityyli on ollut hakusessa varsinkin loukkaantumisten takia. Toisaalta Martti tarvitsee säännöllisesti peliaikaa pysyäkseen rytmissä. Torjuntavastuun vuorottelu ja istuminen penkiltä vievät hänet pois sekä fyysiseltä että henkiseltä mukavuusalueelta, niin sanotusti. 7+

Cory Schneider 45 ott. 16-15-12, GAA 1,97, SV 92,1%, 3 SO

Kesällä Devilsiin hankittu Schneider teki vaikuttavan sisääntulon Devilsiin ja oli vakuuttava varsinkin kauden jälkimmäisellä puoliskolla. Ainoan kauneusvirheen muuten vahvaan kauteen jätti olympiatauon jälkeinen jakso, jolloin Schneider haparoi ja sortui päästämään helppoja maaleja. Tätä 4-5 ottelun pituista jaksoa lukuun ottamatta Scheider oli todella varmaotteinen.

Tilanne maalin suulla ei ollut mitenkään helppo Schneiderille ja hän ilmaisi Brodeurin tavoin pitkin kautta tyytymättömyytensä liian vähiin peliminuutteihin. Tuskastuminen oli ymmärrettävää varsinkin syyskaudella, jolloin Brodeur sai enemmän luottoa ja Schneider oli juuttumassa kakkosviulistiksi, kuten Vancouverissa.

Pelillisesti merkittävin kysymys liittyi Schneiderin ja Brodeurin poikkeaviin pelityyleihin. Martti auttaa puolustusta ainutlaatuisella mailapelaamisellaan, kun taas Schneiderilta ei luonnollisesti voi odottaa samaa. Ehkä huoli oli ylimitoitettu, mutta ainakaan mitkään pahimmat uhkakuvat sekoilevasta puolustuksesta eivät toteutuneet. Tässä mielessä valmennukselle on annettava tunnustusta ja huomioitava myös se, että uuden isännän sisäänajo oli hyvä toteuttaa harkiten ja antaa vähitellen päävastuu Schneiderille. Tämä oli myös hienovarainen tapa tehdä niin sanottu reality check asettamalla Martille kovin mahdollinen mittatikku kilpailussa ykkösmaalivahdin paikasta.

Cory Schneiderin mailapelaaminen kehittyi kauden aikana aimo askeleen eteenpäin ja paljolti Brodeurin ansiosta. Martti sanoi, ettei hän sano vihjeitä suoraan Schneiderille ja kehota tekemään niin tai näin. Pikkuvihjeet menevät maalivahtivalmentaja Chris Terrerin kautta, joka osaa sopeuttaa muutosesitykset Schneiderin torjuntatyylin. 9-

Puolustajat

Marek Zidlicky 81 ott. 12+30=42, -3, 60 pim

Päättyneen kauden alla olin sitä mieltä, ettei Zidlickylle kannata tarjota jatkosopimusta. Onneksi Lamoriellon konttorilla oltiin asiantuntevampia ja Zid kiinnitettiin. Marek oli joukkueen parhaimmistoa ja yksi harvoista, jotka pystyivät luomaan maalipaikkoja ja ratkaisemaan hyökkäyksiä omatoimisesti. Zidlicky on muuten ensimmäinen Devils-puolustaja sitten Brian Rafalskin, joka on rikkonut 40 pisteen rajan. Rafalski nakutteli viimeisellä Devils-kaudellaan (2006-2007) yhteensä 55 pistettä.

Zidlickyn jäähyalttiudesta on todettava sen verran, etteivät pikkukakkoset olleet tällä kaudella samanlainen murheenkryyni kuin viime vuonna. Tiedä sitten, siistiytyivätkö Zidlickyn otteet merkittävästi kauden aikana,vai muuttuiko tuomarilinja muuttui sallivammaksi, mutta on ihan huomattavaa, että Zid keräsi ”illan pakollisia” vuodenvaihteen jälkeen ainoastaan yhdeksän kappaletta. 8+

Adam Larsson 26 ott. 1+2=3, -1, 12 pim

Kovasti odotettiin edistysaskeleita, mutta loukkaantuminen ja puolustuksen ylitarjonta pelaajista sotkivat Larssonin kautta. Polvivaivasta toivuttuaan Larsson viettikin loppukauden Albanyssa (lukuun ottamatta kuutta ottelua huhtikuussa) ja tämä oli huonoista vaihtoehdoista vähiten huono hänelle. Tämän vuoksi loppukaudesta on vaikeaa antaa arvosanaa. Mennään siis samalla kuin syyskauden väliarviossa.

Larssonin kehitystä arvioitaessa on oleellista muistaa, että hän on vasta 21-vuotias. Tuossa iässä monet vasta aloittelevat uraansa ammattilaiskaukaloissa. Larssonilla on kaikki eväät nousta johtavaksi puolustajaksi, mutta ensin hän tarvitsee luottamusta valmennukselta ja ainakin yhden täysipainoisen kauden. Kaikki kolme kautta Pohjois-Amerikassa ovat olleet loukkaantumisten, pelaajasuman ja työsulun rikkomia.

Tiedä sitten, mistä lopulta kiikastaa, mutta tuntuu siltä, että merkittävin kehityksen este on henkisellä puolella. Larsson ei ole pelannut vapautuneesti sitten tulokaskautensa ja Larry Robinsonin lähdön. Liekanaru on ainakin tiukalla ja tämä ei välttämättä ole hyvä tapa lähestyä tunnetusti pedanttia ja äärimmäisen itsekriittistä Larssonia. Syksyllä nähtiin merkkejä paremmasta, kun Larsson ja Gelinas pelasivat pakkiparina, mutta loukkaantuminen tosiaan katkaisi lupaavan kehityksen. 6+

Andy Greene 82 ott. 8+24=32, +3, 32 pim

Jaromir Jagrin lailla Greene oli varsinainen työjuhta ja Jagrin tavoin myös Greene pystyi säilyttämään tasonsa verrattain korkealla läpi kauden. Greenen pistetahti tosin hiipui kauden mittaan, eikä hän rikkonut kaudelta 2009-2010 peräisin olevaa piste-ennätystään, vaikka alkukauden perusteella näytti, että 40 pistettä on paperia. Greeneltä olisi toivonut parempia tuloksia hyökkäyspelissä myös loppukaudesta, mutta noin muuten häneen ei voi olla kuin tyytyväinen. Kovia peliminuutteja, hyvää suorittamista, ajoittaisia neronleimauksia ja vähän virheitä ja rikkeitä. 8½

Mark Fayne 72 ott. 4+7=11, -5, 30 pim

Alkukaudesta heikosti esiintyneen Faynen kausi koki loppuvuonna 2013 täyskäännöksen, kun järjen valo valaisi valmennuksen ratkaisuja ja Fayne sijoitettiin tutun pakkiparin Andy Greenen rinnalle. Mitä pidemmälle kausi eteni, sitä varmemmin Fayne pelasi.

Fayne ei juuri pisteillä juhli tai näy muutenkaan kentällä, mutta hänen arvonsa piilee kyvyssä pelata vastustajan parhaita vastaan ja lukuisissa pienissä asioissa, jotka edistävät oman joukkueen peliä. Fayne katkoo hyvällä prosentilla vastustajan syöttöjä ja on luotettava pelin avaaja (tilastonikkarit voivat ihastella vaikka zone exit -prosentteja). En tiedä, tilastoidaanko jossain pinching-onnistumisprosentteja. Tuo tilasto olisi mielenkiintoista nähdä, koska Fayne on ainakin omien havaintojeni mukaan aivan erinomainen pitämään paineen hyökkäysalueella. Kokonaisarvosanassa huomioitu alle odotusten sujunut alkukausi.

Kauden päätteeksi Fayne koki vielä takaiskun, kun hänellä todettiin leikkausta ja ainakin parin kuukauden toipumista vaativa nivusvamma. 7½

Peter Harrold 30 ott. 0+4=4, -2, 14 pim

Harrold oli yksi monista, jonka kauden loukkaantuminen katkaisi. Harrold pelasi vuodenvaihteen jälkeen ainoastaan 12 ottelua, joten arviointia on hankalaa tehdä. Kuten todettua, Harrold on käyttökelpoinen pelaaja kolmosparissa ja pieninä annoksina erikoistilanteissa, mutta hänenkin kohdalla DeBoer ja Stevens tarjosivat liian vaikeita minuutteja. 6

Eric Gelinas 60 ott. 7+22=29, -3, 22 pim

Gelinas’n tulokaskauden jälkimmäinen puolisko oli pelin tason vuoristorata-vertauskuvassa sitä alamäkiosuutta. Silti saldona oli mukavat 29 pistettä, eikä ensimmäisessä NHL-kaudessa todellakaan ole mitään hävettävää.

Kauden mittaan myös Gelinas sai osansa katsomokomennuksista, seitsemännen puolustajan roolista ja kävipä hän pelamassa vaihtoja junnuvuosiensa pelipaikalla laitahyökkääjänä. Roolin pienentäminen ja rajoittaminen olivat kovia, mutta sinänsä perusteltuja ratkaisuja, koska Gelinas’lla oli ajoittain kovia vaikeuksia omalla alueella.

Gelinas on edelleen raakile pelaajana ja nyt vasta raavitaan pintakerroksia hänen potentiaalistaan. Tulokaskauden suoritukset antoivat varmasti myös Gelinas’lle itselleen selvät viitteet, että lähitulevaisuudessa huomio kannattaa keskittää kiekottomaan pelaamiseen. Toivottavasti sekä valmennuksella että Gelinas’lla riittää kärsivällisyyttä tehdä epäkiitollista ja hidasta työtä, jonka tulokset nähdään vasta vuosien päästä. Hyökkääjätaustansa takia Gelinas’lla on vielä opeteltavaa puolustajan tavasta lukea peliä. Liiga on muutenkin armoton nuorille puolustajille puhumattakaan myöhemmässä vaiheessa puolustajaksi siirtyneelle pelaajalle, jonka ratkaisut eivät vielä tule selkärangasta. Juuri päätöksenteon vuoksi Gelinas joutui usein pulaan ja ajautui pois tontiltaan.

Pelilllisten kehityskohteiden ohella Gelinas tarvitsee lisää voimaa pärjätäkseen kaksinkamppailuissa. Gelinas’kin on vasta 22-vuotias ja taustalla on kova kasvupyrähdys, joten fysiikan kehittyminen on luonnollisesti vielä kesken. 8+

[jatkuu]

 

[dali]

[jatkoa]


Bryce Salvador 40 ott. 1+3=4, -2, 29 pim

Salvador on kärsinyt läpi kauden jalka- ja lonkkavaivoista, mutta on urhoollisesti ja esimerkillisesti astunut pelaamaan, vaikka varmasti on sattunut. Tästä päästään erääseen joukkuetta vaivaavan ongelman ytimeen. Salvador on esimerkillinen johtaja ja persoonana sopiva kapteeniksi, mutta hänen kolmivuotinen jatkosopimuksensa on osoittautunut vikatikiksi, kuten jo kesällä 2012 ounasteltiin. Salvador on ollut toistuvasti loukkaantuneena ja kaukana parhaimmastaan. Tilanne on tietysti monimutkainen, mutta joukkueelle tuskin on eduksi, että kapteenilla on vaikeuksia pysyä liigan vauhdissa. Tämä on johtanut siihen, että kapteenin virheitä ja alavirettä joudutaan katsomaan läpi sormien, kun samalla nuoret pelaajat saavat kurinpalautusta pienimmästäkin virheestä. 5½

Anton Voltshenkov 56 ott. 0+8=8, +3, 20 pim

Loukkaantumiset sotkivat pahasti myös tätä kautta ja Voltshenkov oli kokoonpanossa vain 56 ottelussa. A-trainin kunniaksi on sanottava, että vaivoista huolimatta hän pystyi nostamaan tasoa heikosti sujuneen tynkäkauden jälkeen. Voltshenkov oli liigan parhaan alivoimapelin kulmakivi, eikä hänen merkitystään takalinjoilla sovi väheksyä, vaikkei hänestä tullut ihan niin johtavaa puolustajaa kuin kesällä 2010 ajateltiin. 7½

Jon Merrill 52 ott. 2+9=11, -3, 12 pim

Pete DeBoer ja Scott Stevens antoivat läpi kauden Merrillille ilahduttavan paljon vastuuta, vaikka nuorukaisen otteet luonnollisesti ailahtelivat kauden mittaan ja välillä näytti, että Merrillille tekisi hyvää palata AHL:ään. Olympiatauon suoma ylimääräinen lepo teki hänellekin terää ja loppukaudesta häntä ei olisi uskonut tulokkaaksi. Muutama takaiskumaali on pieni hinta maksettavaksi pelaajan sisäänajossa.

Merrillin erinomainen syöttövalikoima, pelikäsitys ja maltti kiekon kanssa ovat juuri niitä ominaisuuksia, joita Devilsin takalinjoille on vuosia kaivattu. Erityisen hienoa oli myös nähdä, miten säntillisesti nuori puolustaja toimi omassa päässä. Peruspaketti on hyvällä mallilla ja kehitysalueet esimerkiksi keskialueen puolustustyöskentelyssä ovat lähinnä sellaisia, jotka korjaantuvat rutinoitumisen myötä. Merrillillä on myös taipumusta hakea riskilläkin syötönkatkoja ja tilaisuuksia vastaiskuun. Röyhkeys on sinänsä erinomainen ominaisuus, mutta tilaisuudet on opittava tunnistamaan paremmin.

Merrillin hyppäys NHL:ään on tapahtunut todella sujuvasti ja edennyt verrattain kivuttomasti, kun ottaa huomioon, että hän pelasi ensimmäiset ammattilaispelinsä vasta viime keväänä, jolloin hänelle kertyi 12 ottelua Albanyssa. 8½

Hyökkääjistä lätinää sitten tuonnempana lähitulevaisuudessa.

 

[FiFi93]

Olipas mahtavaa luettavaa, kiitos dali.

Zidlickyn jäähyalttiudesta on todettava sen verran, etteivät pikkukakkoset olleet tällä kaudella samanlainen murheenkryyni kuin viime vuonna. Tiedä sitten, siistiytyivätkö Zidlickyn otteet merkittävästi kauden aikana,vai muuttuiko tuomarilinja muuttui sallivammaksi, mutta on ihan huomattavaa, että Zid keräsi ”illan pakollisia” vuodenvaihteen jälkeen ainoastaan yhdeksän kappaletta.

Zidistä sen verran, että tuli ihan samaan kiinnitettyä huomiota loppukaudesta. Luonnollisesti muutos tapahtui heti vaihdettuani allekirjoituksen, sillä en montaa Zidlickyn jäähyä muista maininneeni otteluseurantaketjuissa tuon jälkeen. Pitää ensi kaudella katsoa, onko tuolle allekirjoitukselle sitten enää tarvetta.

 

[disco-stu]

En viitsi uutta kausiketjua avata, niin pannaan tänne. Eli kaikkien Penguins-fanien syvästi rakastama, Lemieuxille uransa velkaa oleva Jaromir Jagr teki sitten Devilsin kanssa vuoden jatkon. Palkkasoturi siis pitkästä aikaa peräkkäiset kaudet samassa jengissä!

Caphittiä 5-6 miltsiä, bonuksista riippuen. Lähteenä Renaud Lavoie.

 

[dali]

Onpa upea juttu tuo Jagrin jatko Devilsissä.

Gulittin blogissa on kerrottu lisää yksityiskohtia sopimuksesta, joka vahvistettiin tänään keskiviikkona. Jagrin peruspalkka on 3,5 miljoonaa dollaria ja hän saa enimmillään kaksi miljoonaa dollaria bonuksina, jotka riippuvat hänen pelaamistaan peleistä. Ainoa ero viime kauden sopimukseen on noussut peruspalkka. Kaikkien bonusten toteutuessa cap-vaikutus on 5,5 miljoonaa dollaria.

Suuri kuuskasi on merkittävä osanen myös ensi kauden joukkuetta ja näin aikaisesta jatkosta voi vain iloita. Luulisi myös Travis Zajacin iloitsevan, kun hänen ketjukaverinsa jatkaa myös ensi kaudella. Tämä nostaa myös odotuksia Zajacin pistetuotantoa kohtaan olettaen, että Jagr pelaa myös ensi kaudella tämän rinnalla. Mutta näistä ehtii lätistä sitten ensi kauden ketjussa enemmän.

 

[dali]

Tässä olisi omalta osaltani viimeinen puserrus kauden 2013-2014 ketjuun. Tässä siis hyökkääjien henkilökohtaiset arvostelut. Noin yleisesti arvioista voisi sanoa sen verran, ettei ketään varsinaisesti vedetä kölin ali. Alisuorittamista ilmeni maalintekopuolella, eikä esimerkiksi työmoraalissa ole juuri moittimista.

Hyökkääjät

Dainius Zubrus 82 ott. 13+13=26, +1, 46 pim

Kaiken pelillisen mylleryksen keskellä on voinut luottaa siihen, että Dainius Zubrus toimii kuin ruostumattomasta teräksestä muotoiltu raastinrauta. Loppusyksystä ja alkutalvesta Zubrus oli jälleen totutun vahva lenkki Zajacin ja Jagrin rinnalla.

Kauden loppua kohti mentäessä Zubrusin esitykset heikentyivät, eikä hän enää pystynyt pelaamaan laadukkaita ykkösketjun minuutteja ja joutui turhan usein paikkaamaan hänelle epätyypillisiä virheitä mailarikkeillä. Totuttuun tasoon nähden hän pelasi suorastaan alavireisesti ja tehottomasti – Hän pelasi helmi-maaliskuussa 20 ottelua ilman maaleja.

Toivottavasti huonojen otteiden taustalla oli loukkaantuminen, eikä Zubrus ole pysyvästi vajonnut yli kolmen miljoonan vuosituloja nauttivaksi kolmos-nelosketjun jyräksi. Luoja tietää, että top 6:ssa on käyttöä myös ensi vuonna hänenlaiselleen pelimiehelle. Vahva alkukausi riitti pitämään kokonaisarvosanan kohtuullisena. 7-

Stephen Gionta 66 ott. 4+7=11, -8, 18 pim

Hyvät uutiset ensin: Gionta antaa aina kaikkensa kentällä. Nelosketjun pelaajaksi hän teki myös kohtuullisen hyvät tehot.

Sitten ne huonot uutiset: Gionta ei ole erityisen hyvä nelosketjun sentteri, vaan joutuu tekemään ylimääräistä vaihdosta toiseen pysyäkseen tahdissa mukana. Giontalla voisi olla paremmat edellytykset pärjätä nelosketjussa, jos hänet siirrettäisiin sentterin tontilta laitaan.

Gionta on ensinnäkin heikko aloittaja ja sentterin tontilla hän joutuu usein alakynteen, koska hänen sijoittumisensa on enintään keskinkertaista, eikä hän pysty touhuamisellaan kompensoimaan puutteitaan. Ja tästä päästään edelleen siihen, että onko Gionta lopulta järkevä vaihtoehto vakiokokoonpanoon NHL:ssä.

Giontan kohdalla oleellisin syy huonoihin tuloksiin on DeBoerin tavassa peluuttaa häntä kuin edelleen olisi kevät 2012. Runsaat 12 minuuttia ottelua kohti on varsin paljon vastuuta Giontalle, mutta varsinainen ongelma on siinä, että Giontaa ja nelosketjua on peluutettu aivan väärissä tilanteissa puolustamassa johtoasemaa tai vastustajan ykkösketjua vastaan. 6

Damien Brunner 60 ott. 11+14=25, -11, 26 pim

Brunner taisteli läpi kauden tehottomuuden ja epätasaisuuden kanssa. Hyvän ja huonon päivän (tai jopa hyvän ja huonon vaihdon) ero oli aivan kohtuuttoman suuri. Parhaimmillaan Brunner teki kiekon kanssa taikoja ja oli vaarallinen vaihdosta toiseen ja huonompana iltana hänen läsnäoloaan kaukalossa ei huomaa. On sinänsä ymmärrettävää, että Devilsin sekavassa tilanteessa Brunner ei saanut läheskään aina sopivia ketkukavereita, mutta silti 11 maalia on potentiaaliin ja saatuun vastuuseen nähden heikko suoritus.

Brunner on nollatehoilla koko lailla hyödytön pelaaja joukkueelleen, jos kynäilyjen ja kikkailujen viihdearvoa ei huomioida. Päättynyt kausi ei ollut mitenkään erityisen hyvä, mutta ei ole todennäköistä, että pelaajamarkkinoilta löytyisi parempaa vaihtoehtoa samalla rahalla. Brunnerilla on kaikki eväät vakiinnuttaa paikkansa 20 maalin kerhossa ja yksin tämän potentiaalin vuoksi hänet kannattaa pitää joukkueessa. Uskon, että Brunnerille ensi kausi on helpompi ja edellytykset tuloksen tekemiseen ovat ratkaisevasti paremmat, koska joukkueessa on oleellisesti vahvempi käsitys pelaajien roolituksista ja kemioista kuin viime kauden alla. 6

Adam Henrique 77 ott. 25+18=43, +3, 20 pim

Henriquen kautta voi kokonaisuutena pitää onnistuneena, vaikkei varsinaisesta läpimurrosta voida puhua. Hän otti askeleita eteenpäin urallaan ja kauden edetessä hän nosti vähä kerrassaan tasoaan heikosti sujuneen alkukauden jälkeen. Kauden kulkua tarkastelemalla on helppo sanoa, että Henriquella on vielä tekemistä tasaisuuden kanssa. Hyvien ja huonojen jaksojen välinen ero on liian iso. Ennen joulua hän osui vain kuudesti, mutta vastaavasti olympiatauon jälkeen hän teki 11 maalia 19 ottelussa ennen loukkaantumistaan. ´

Kauden mittaan nähtyjen esitysten perusteella voi sanoa, ettei Henrique ole Parisen ja Kovaltshukin sentterinä välähtänyt tähdenlento, vaan hänestä on kehittymässä varteenotettava tekijä kahteen ensimmäiseen ketjuun. Aika näyttää, nouseeko Henrique pysyvästi 30 maalin kerhoon ja tehojensa puolesta eliittipelaajaksi. Eväitä on.

Toinen mielenkiintoinen kysymys tulevaisuuden kannalta on, että pelaako Henrique laidassa vai keskellä. Hän pystyy hoitelemaan molempia tontteja, mutta mielestäni Henriquella on paremmat edellytykset menestyä liigassa laitahyökkääjänä yksin sen takia, että hän on (ainakin tähän saakka) keskinkertainen aloittaja. 8-

Tuomo Ruutu 19 ott. 3+5=8, +1, 10 pim

Siirtorajalla Devilsiin hankittu Ruutu pelasi ihan virkeän loppukauden ja toi ripauksen kaivattua hyökkäysvoimaa ja ennen kaikkea hänen saapumisensa jälkeen DeBoer viimein pudotti jämämiehet pois top 6:sta. DeBoerin ketjuruletissa Ruudun paikka kuitenkin vaihteli kaikissa neljässä ketjussa, eikä hänellekään löytynyt pysyviä ketjukavereita 7+

Jacob Josefson 27 ott. 1+2=3, 0, 4 pim

Takana on taas yksi turhauttava kausi vailla merkittäviä kehitysaskeleita. Tilanne ei tietenkään ollut helppo DeBoerille ja Lamoriellolle, koska Josefson oli menettänyt waiver-vapautensa, eikä häntä voitu lähettää Albanyyn. Hän oli läpi kauden ikävässä pattitilanteessa. Valmentajalta ei hirveästi herunut luottoa, eikä hän toisaalta onnistunut väläyttelemään päästessään kentälle. Silti 27 ottelua on aivan säälittävä saldo pelaajalle, jonka potentiaali pitäisi saada ulos, eikä ole järin reilua pelaajaa kohtaan istuttaa tätä kuukauden ajan penkillä, pistää kentälle ja takaisin koirankoppiin, kun peli ei kulkenutkaan välittömästi. Josefsonin surkean kauden kruunasi takareisivamma juuri siinä vaiheessa, kun Josefsonille olisi ollut vastuuta tarjolla ja nuorukaisen oma peli kulki muutamien onnistumisten siivittämänä. Kauden valopilkkuina olivat säntillinen puolustuspelaaminen ja rohkeus yrittää rakentaa peliä hyökkäyspäässä. 6+

Michael Ryder 82 ott. 18+16=34, -6, 18 pim

Ryder oli liekeissä vuodenvaihteen molemmin puolin Henriquen ja Clowen rinnalla. Tätä vahvaa jaksoa ennen ja sen jälkeen olikin vähän hiljaisempaa. Tammikuun 11. päivän jälkeen Ryder sai aikaiseksi vaivaiset kaksi maalia ja eleet kielivätkin vahvasta turhautumisesta. Ryderin puolustukseksi on toki sanottava, ettei hänellä ollut mitään varsinaista etuoikeutta nauttia vahvan pelintekijän syöttötarjoilusta. Niin tain näin, Brunnerin tavoin Ryder on koko lailla hyödytön joukkueelleen, jos verkko ei heilu. 6-

Steve Bernier 78 ott. 3+9=12, -15, 33 pim

Pettymys kuvaa parhaiten Bernierin kautta. DeBoer tarjosi vastuuta myös Eliaksen rinnalla, mutta tulokset olivat luokattoman huonot. Tämän vuoksi arviossakin kiinnitetään huomiota verrattain ison vastuun kantamiseen. Tietenkään Bernierin maalittomasta putkesta ei ole tarpeen tehdä tarkistusohjelmaa internetiin, koska odotukset eivät ole mahdottoman suuret, eikä hänen ylipäänsä pitäisi pelata top 6:ssa.

Toki odotin Bernieriltä nähtyä parempaa suoritusta, tekihän hän kuitenkin kahdeksan osumaa tynkäkaudella. Surkeat tilastot heijastavat lähinnä väärää roolitusta, mutta toisaalta kolme tehtyä maalia kuvastavat myös Bernierin kroonista tehottomuutta. Bernierin kunniaksi on sanottava, ettei työmoraali laskenut missään vaiheessa, vaikka hän vetikin joulukuun alun jälkeen kauden loppuun maalittomassa putkessa. 6-

[jatkuu]

 

[dali]

[jatkoa]

Travis Zajac 80 ott. 18+30=48, +3, 28 pim

Zajac oli jälleen kerran liigan eliittiä aloituspisteellä ja kahden suunnan pelissä. Jagrin ohella hän pelasi kovimpia minuutteja ja Devils sai Zajacilta huippusuorituksen oikeastaan kaikilla muilla mittareilla, paitsi tehopisteillä mitattuna. Jagrin huippukausi on saanut ansaitusti huomiota aina Masterton-ehdokkuutta myöten, mutta legendan hienosta kaudesta kiitosta kuuluu jakaa myös Zajacille.

Yhteispeli Jaromir Jagrin rinnalla loksahteli kauden mittaan hyvin uomiin ja lopulta myös Zajac löysi tehonsa. Olympiatauon jälkeen Zajac nakutteli 19 pistettä ja tämän vahvan jakson ansiosta kokonaispistesaldo nousi lähelle odotusarvon mukaista 50-60 pisteen haarukkaa. Zajacin pistetuotanto oli kuitekin toivottua heikompi ja varsinkin maalinteko tuotti tuskaa. Paikkoja oli riittämiin vaikka 30 maalin rajan rikkomiseen, mutta ruuti oli tolkuttoman märkää. Zajac oli niitä pelaajia, joilta erityisesti odotettiin lisätehoja, eikä 18 maalia ole riittävästi täyttämään odotuksia.

Mielestäni Zajacin ongelma on edelleen itseluottamuksen ja röyhkeyden puute ratkaisupaikoissa. Hänellä on erinomainen laukaus ja myös riittävästi käsiä puolustajien ohittamiseen, mutta hän säästelee suotta varsinkin lyöntilaukaustaan. 7½

Ryan Carter 62 ott. 7+3=10, -6, 35 pim

Odotukset myös Carteria kohtaan olivat kohtuullisen korkealla, olihan hän edellisellä kaudella nakutellut 15 pistettä ja pystynyt kantamaan vastuuta kolmosketjussa. Tehojen puolesta tämä kausi oli pettymys, kuten hyökkääjillä kautta linjan.

Carter on niitä pelaajia, jotka tulevat illasta toiseen duuniin ja tekevät epäkiitollisessa roolissaan sen, mitä odotetaan ja joskus vähän enemmänkin. Tällä kaudella näitä yli perustason sujuneita iltoja oli valitettavan vähän. 7+

Patrik Elias 65 ott. 18+35=53, -4, 30 pim

Elias on edelleen jopa liian tärkeä pelaaja Devilsille. Hänen poissaolonsa näkyi välittömästi ennen kaikkea ylivoimapelissä, jossa hänen tilalleen ei löytynyt korvaavaa pelin järjestelijää ja kiekon ylöstuojaa.

Kuten niin monena vuonna aiemminkin Elias esitti parastaan jälleen kerran kevätpuolella ja nakutteli tulikuuman Henriquen rinnalla lopulta ihan kohtuulliset tehot ja löysi peliesityksiinsä syksyllä kadoksissa olleen kipinän. Alkukauden tehottomuus ja alavireisyys laskevat kuitenkin kokonaisarvosanaa. Miinusta tulee myös onnettomasta rankkarisaldosta. 7

Ryane Clowe 43 ott. 7+19=26, -10, 33 pim

Päällimmäisenä kaudesta jäi mieleen, miten surullinen loukkaantumishistoria sai jälleen uusia lukuja. Clowe missasi tällä kaudella lähes 40 ottelua päähän kohdistuneiden iskujen takia. Kauden ennenaikaisesti päättänyt loukkaantuminen oli silkkaa huonoa tuuria, mutta edelleen täytyy ihmetellä, miksei Jacob Troubaa sanktioitu kyynärpäätaklauksesta, jonka vuoksi Clowe oli lopulta sivussa 32 ottelua.

Toivottavasti Clowen terveystilanne sallii vielä pelaamisen. Hänellä on paljon annettavaa Devilsin hyökkäyksessä, se nähtiin puolikkaan kauden aikana, jolloin Clowen palveluksista saatiin nauttia. Devilsiltä on puuttunut hänen kaltainen fyysiseen peliin pystyvä liideripelaaja sen jälkeen, kun Jamie Langenbrunnerin aika tuli päätökseen. Clowelle kuuluu erityismaininta intensiivisyydestä ja omien pelaajien puolustamisesta.

Kokonaisarvion antaminen on vaikeaa rikkonaisen kauden takia, koska Clowe ei taaskaan pystynyt pelaamaan täysipainoista kautta. Terveenä ollessaan Clowe pelasi varsin hyvin päästyään sinuiksi joukkueen kanssa, mutta olisin toivonut häneltäkin isompaa panosta maalinteossa. 7½

Jaromir Jagr 82 ott. 24+43=67, +16, 46 pim

Joukkueen arvokkaimmasta pelaajasta ei ole epäselvyyttä. Se, mitä Jagr esitti tällä kaudella, oli jotain sensaatiomaista. Kauden alku käynnistyi loukkaantumisen takia yskähdellen, kun Jagr joutui hakemaan pelivireen suoraan runkosarjaotteluista. Vauhtiin päästyään Jagr ei sitten pysähtynytkään. Peli kulki ja siinä sivussa hän rikkoi 700 maalin haamurajan, nousi kaikkien aikojen pistepörssissä kuudenneksi ja voittomaalitilastossa omalle kymmenluvulleen 124 osumallaan.

Devilsissä tilanne oli Jagrin kannalta ihanteellinen. Hän sai niin paljon vastuuta kuin jaksoi kantaa ja hän nautti roolistaan täysin rinnoin. Jagge nousi kuin huomaamatta joukkueen pelilliseksi johtajaksi ja pukuhuoneen äänitorveksi. On myös huomattavaa, ettei Jagria mitenkään säästelty, tai peluutettu hänelle edullisesti, vaan DeBoer peluutti hänellä kovimpia minuutteja illasta toiseen ja Jagr vastasi huutoon myös hoitamalla velvollisuutensa puolustussuuntaan.

Koen, että olin suorastaan etuoikeutettu, kun 42-vuotias legenda esitti punamustissa parastaan. On huimaa, miten hän pystyy edelleen hallitsemaan tapahtumia kaukalossa, vaikka potku on hidastunut huippuvuisista. Jos kaudesta haluaa jotain motkottamisen aihetta etsiä, niin kauden loppua kohti mentäessä Jagrin pistetahti hieman hyytyi, mutta kokonaisuutena hänen kautensa oli parempi kuin kukaan osasi toivoa ennakkoon. 9½

Ei arvostelua: Reid Boucher, Mike Sislo, Tim Sestito, Cam Janssen, Andrei Loktionov.

Se tästä kaudesta.