Kyllä mä ymmärsin tuon Stonewallin jutun niin, että väärätkin mielikuvat vaikuttavat ihmisten mielipiteeseen sotilaallisesta liittoutumisesta. En niin, että noiden mielikuvien perusteella pitäisi päätöksiä tehdä, tai asioita perustella.
Tästä ei ole sinänsä kysymys. Oma kritiikkini ylipäätään koko NATO-vastustusta kohtaan perustuu siihen, että keskustelu ja sen torppaaminen muistuttavat läheisesti YYA-aikoja. Silloin oli valtiojohdolla, medialla ja puolueilla yksi totuus, ja se oli vakaaksi todettu, ja huolella valmisteltu ja noudatettu YYA-sopimus, joka takasi rauhanomaisen rinnakkainolon. Ja jos sitä piti jotenkin uudistaa, se ei käynyt, ei tällaisille puheille ollut koskaan oikea aika.
NATO:n osalta tässä ketjussa ja myös valtionjohdossa Niinistöä myöten moni argumentoi samalla tavalla. Keskustelua Suomen NATO-jäsenyydestä ei ole syytä käydä ja se torpataan nopeasti ilmoittamalla, että nyt ei ole oikea aika, ja jos joskus tuleekin oikea aika, jäsenyyttä voidaan pohtia sitten. Hyvin tiivistyy alla olevassa lainauksessa, jossa tiedetään samaan tapaan kuin YYA-aikana lopputulos valmiina annettuna:
Minusta vain päätös pitää tehdä rationaalisesti eriasiat huolella punniten, eikä nyt ole oikea aika jäsenhakemukselle
Kuitenkaan meillä ei ole minkäänlaista keskustelua tai selvltystä tai eri asioita huolellisesti punnittuna tilanteesta, jossa Ruotsi hakee NATO:n jäsenyyttä, vaikka parissa selvityksessä asiaa sivutaankin. Ruotsin porvarit ovat NATO-asiasta jo sopineet. Ja vaikka porvarit eivät vaaleja voittaisikaan, Ruotsin demarit ja vihreät tukevat USA:n ja Ruotsin puolustussopimusta ja hankkivat Patriot-ohjusjärjestelmän. USA on sitounut puolustamaan Ruotsia sotilaallisesti, ja kertoi tämän asian virallisesti viime vuoden kesällä.
Voi siis olla, että NATO-päätös tulee eteen nopeammin, eikä kansa - jonka presidentin mukaan pitää äänestää asiasta - tiedä NATO:sta riittävästi faktoja, jonka varassa päätöksen voi itsenäisesti tehdä. Eikä kansa tiedä Venäjästä juuri mitään, tai siitä, miksi esimerkiksi Venäjän toimista ja asioista tietävät Ahtisaari ja Himanen ovat kääntäneet takkinsa, ja kannattavat nyt NATO-jäsenyyttä? Miten kansa ylipäätään voi äänestää jäsenyydestä, jos ei tunne sen taustoja?
Tai miten kenties käy seuraavan hallituksen, kun se järjestää kansanäänestyksen NATO:sta, jonka jäsenyyttä hallitus puoltaa koska Ruotsi, mutta kansa vastustaa? Mitä virkaa hallituksella on sen jälkeen?
Mitä Suomi voittaa vaikenemalla ja odottamalla? Ja miksi asiasta ei voi avoimesti keskustella, vaan presidentti Niinistö leimaa Venäjän uhkia käsitelleen puolustusministeriön ryhmän raportin trollaamiseksi?
Noin 15 vuotta sitten yritettiin käydä keskustelua NATO:sta ja Suomen jäsenyydestä. Alpo Rusi heitti kesällä twiitin, jossa hän nosti esille Venäjän tiedustelun mahdollisen roolin keskustelun tyrehdyttämisessä suomalaisten operatiivien kautta. Ehkä asiaan saadaan jotain selvyyttä talven aikana.
Uutta NATO-keskustelua edes pressanvaaleissa on vaikea synnyttää, koska halua siihen ei ole. Miksiköhän ja mikä on tämän Venäjä-kortin sisältö todellisuudessa, jota niin moni heiluttelee torpatessaan Suomen NATO-jäsenyyttä? Kiinnostavaa olisi myös se, mihin sopimukseen perustuu joidenkin tahojen kailottama Suomen NATO-optio ja kuka siitä NATO:ssa kantaa kriisiaikana vastuun?