@Cobol Kaksi perusjuttua. NATOn jäsenenä Suomi ei säily ensi-iskulta mitenkään jos Venäjä lähtee liikkeelle. Ei missään tapauksessa, koska Pietari. Toiseksi pelkästään Suomen ja Venäjän välistä konfliktia ei ole eikä tule, Suomen ja Venäjän välisessa konfliktissa Venäjän pääjoukot ovat silloin suunnattu Keski-Eurooppaan. Siellä on silloin tapahtumien keskipiste.
Luulisi, että kevään 2014 jokainen ymmärtäisi sen, että enää ei voida sanoa "ei koskaan" - ei voida sanoa, ettei Suomen ja Venäjän välistä konfliktia tule. Voidaan sanoa, että todennäköisesti sellaista konfliktia ei tule, mutta ei voida sanoa, että "ei koskaan".
Toiseksi, jos tarkastellaan kuviota Suomen ja Venäjän välinen konflikti (eikä Suomi ole NATO:n jäsenmaa) - Suomessa ei ole mitään konkreettisia takeita siitä, että sotilaallisesti liittoutumattomana saamme riittävää apua (tai mitään apua) ulkomailta. On myös syytä pohtia, että onko EU valmis uhraamaan itsensä Suomen tähden, etenkin jos Suomi on onnistunut edelleen luistamaan omista Lissabonin sopimuksen velvoitteista. Josta päästään siihen ajatukseen, että mihin Venäjä voi siirtää joukkojaan vai voiko se tyytyä esim. lännessä puolustukselliseen sodankäyntiin, jos Suomea vastaan kohdistetaan offensiivisia toimia.
Jos Venäjä uhkaa länttä ydinaseilla, onko länsi valmis sotkeutumaan Suomen ja Venäjän väliseen eskaloituvaan kriisiin - mahdollisesti sotaan? Venäjä on viimeisimmissä Zapad-harjoituksissa harjoitellut myös ydinasein suoritettavaa iskua (Puolaa ja Ruotsia vastaan, viimeisimmässä näennäisen puolustuksellisessa sotaharjoituksessa harjoitettiin myös ydinaseiden käyttöä). Venäjä harjoituttaa joukkojaan säännöllisesti ydinaseiden käyttöön a) offensiivisessa sodassa b) puolustussodassa. Selkeä doktriinin muutos vrt. vuosikymmenen takainen aika, jolloin ensi-iskun mahdollisuus oli varattu puolustukselliseen sotaan, jossa konventionaalisin asein maa ei kykene torjumaan hyökkäystä.
Viimeinen huomioitava seikka. Vuosittaisten suurten sotaharjoitusten ohella Venäjä harjoituttaa joukkojaan säännöllisesti nopeaan toimintaan. Käsky harjoituksesta voidaan antaa jopa alle 24 h ennen harjoituksen alkua, harjoituksessa voidaan liikutella jopa divisioonatasoisia osastoja tuhansien kilometrien päähän. Syystalvesta 2016 Venäjä siirsi Kauko-idästä reilut 1500 km lännemmäs kaksi mekanisoitua prikaatia hyvin lyhyellä varoitusajalla. Brittien suorittaman laskennan perusteella Venäjä voi siirtaa alle kahdessa viikossa yli 40 000 miestä tuhansien kilometrien päähän ilman valmistelua, samassa ajassa Britit saavat itse liikkeelle alle pataljoonan vahvuisen osaston. Briteiltä menee kuukausia vastaavan (yli 40 000 miestä) varustamiseen ja siirtoon tuhansien kilometrien päähän. Yhdysvalloilta kestää noin 30 vrk laivata moottoroitudivisioona Eurooppaan (ilmakuljetteisesti koko divisioonan varustuksen kuljettaminen on käytönnössä mahdotonta). Yhdysvallat on menneen talven ja kevään aikana siirtänyt kalustoa varastoihin läntiseen Eurooppaan, mikä hiukan helpottaa asetelmaa, mutta silti - tällä hetkellä Venäjällä on selkeä etu nopeaan toimintaan, mitä lännessä pidetään suurimpana uhkana.
Jos Venäjä valitsee kohteeksi vain Suomen, en kyllä löisi vetoa, että sotilaallisesti liittoutumaton Suomi kummoista apua riittävän nopeasti saisi. Yksittäisiltä mailta jotain konkreettista, mutta siihen se melkoisella todennäköisyydellä jäisikin. Jos Suomi ei ole valmis sitoutumaan muiden auttamiseen, ovatko muut valmiit auttamaan Suomea?
Mikäli Venäjä aloittaa - jostain syystä - offensiivin Baltiassa esim. Valko-Venäjän kautta pyrkimyksenään sulkea Suwalkin käytävä ja Pihkovan (Pskov) tasalta länteen, maantiede takaa sen, että a) Suomi joko vedetään mukaan sotaan b) Suomi pelotellaan pysyttelemään erossa siitä. Suom muodostaisi, ei ainoastaan taktista, vaan myös strategisen uhan tuolloin, ja se uhka on eliminoitava tavalla tai toisella. Jokainen voi sitten mielessään pohtia, että miltä tuntuisi olla kusi sukassa tekemättä mitään ja katsoa kuinka venäläiset teurastavat baltteja ennen ennenkuin lännestä tulee riittäviä voimia kääntämään taisteluiden kulun. Toisaalta kun katsoo tämän maan selkärangattomia hyypiöitä, niin enpä ihmettelisi vaikka he tyytyisivät heristämään Venäjälle sormea ja kokojoukko kepulaisia kiljuisi kurkku suorana, jotta oltermannia on saatava myytyä Venäjälle...
Onpa Suomi NATO:n jäsen tahi sotilaallisesti liittoutumaton, puolueetonhan Suomi ei enää ole, on Suomen äärimmäisen vaikea pysyä erossa sodasta, jota käydään lähialueilla - nähdäkseni sellainen vaalii jonkin sortin henkistä antautumista Venäjän painostuksen edessä. Riittääkö sekään, vai vaatiiko Venäjä esim. alueita hallintaansa?
Jokunen vuosi sitten olin vielä sitä mieltä, että itse en pistäisi rikkaakaan ristiin Suomen tähden. En nytkään Suomen tähden, mutta vapaan maailman kyllä.
