Minä väitän ja ihan pokkana näin väitänkin. Minä en näe miksi Venäjä ehdoin tahdoin haluaisi 500 000 miehen vahvuisen ja 1300km pituisen rajalinjan omaavan naapurimaansa tulevan silmittömästi päälle, vain sen takia, että siltä valloittaisi pari saarta, olkoonkin ne saaret strategisesti kuinka tärkeitä. Sieltä olisi kuitenkin jo tulossa NATO niskaan ja Suomen pitäminen sodan ulkopuolella olisi Venäjän kannalta parempi vaihtoehto kuin repiä suhteellisen vahva naapurivaltio mukaan iskemään takaisin. Suomi sitoisikin tässä skenaariossa, aivan järkyttävän määrän sotilaallista voimaa kamppailemaan niistä alueista ja antaisi aivan liikaa aikaa NATO:n rakentaa omaa vastahyökkäystä. Venäjällä on tasan kaksi vaihtoehtoa tässä kuvitteellisessa skenaariossa, ne on joko iskeä Suomi polvilleen hetkessä, minkä toteutuminen on varsin epätodennäköistä ja sen tietää Kremlkin, tai sitten pyrkiä parhaansa mukaan pitämään Suomi ulkona koko kuviosta, jolloin joukkoja vapautuu tärkeämpiin kohteisiin, kuin Suomen kanssa taistelemiseen.
Tietenkin on syytä pitää mielessä se, että ei voida suoraan sanoa, että jokin vaihtoehto toteutuu ja että jokin ei toteudu missään nimessä, skenaarioita on pohdittu siltä kantilta, että toiset ovat todennäköisempiä kuin toiset. Eli on aivan mahdollista, että esittämäsi vaihtoehto toteutuu tilanteessa jossa Venäjä hyökkää Baltian alueelle, että Suomi kykenee pysyttelemään sodan ulkopuolella ja ettei Venäjä kohdista Suomeen minkäänlaisia sotilaallisia toimenpiteitä. Esittämäsi vaihtoehto on toki noussut skenaarioissa mahdollisten vaihtoehtojen joukossa esiin, mutta mitä olen seurannut turpo-keskustelua (turpo = turvallisuuspolitiikka) niin esittämäsi skenaario kuuluu kuitenkin niiden vaihtoehtojen joukkoon joiden ei katsota olevan todennäköisimpiä vaihtoehtoja. On kuitenkin useita syitä sille miksi hyvin suurella todennäköisyydellä Suomi tulee vedetyksi mukaan sotatoimiin - tavalla tai toisella. Yritän käydä nyt läpi joitain niistä, ja on ymmärrettävää, että kovinkaan syvällisesti eri skenaarioita ei ole mahdollista käydä läpi, koska näistä kysymyksistä on käyty "pelejä", joiden purkaminen vie kymmeniä tai satoja sivuja ja joiden analyysit ovat laajoja katsauksia. Joitain olen itse lukenut ja joiden analyysien arvioihin olen perehtynyt ja tutkinut niiden vahvuuksia/heikkouksia ja eräissä alkuperäisaineisoissa on selkeitä puutteita/heikkouksia, joihin arvioinneissa on - aivan oikein - kiinnitetty huomiota esim. Volanen kritisoi joiltain osin onnistuneesti RAND:in Venäjä-skenaariota Baltiassa:
Blogi - www.ristovolanen.fi
Palataan aiheeseen.
Lähtöolettama on se, että Venäjä aloittaa sotilaallisen operaation Baltian alueella, puhutaan siis sotilasoperaatiosta ei hybridisodasta, jolloin liikutaan enemmän "harmaalla vyöhykkeellä" ja johon reagointi on kaikesta huolimatta vaikeampaa, en nyt avaa syvällisemmin sitä miksi hybridisotaan reagointi on kaikesta huolimatta vaikeampaa, mutta sanotaanko, että keskimäärin valtiot haluavat välttää sodankäyntiä parhaansa mukaan, joten tästä johtuu osaltaan se, miksi hybridisotaan on vaikeampi reagoida - sitä ei pidetä samalla tapaa konkreettisena sodankäyntinä kuin perinteistä konventionaalista sotaa ja siksi on luontevaa (eri asia kuin järkevä) marginalisoida hybridisodankäynti tai jopa kieltää sen kohteena oleminen (kuten osin länsimaissa on kategorisesti tehty).
Jos Venäjä hyökkää Baltiaan mutta ei hyökkää Suomeen, jo tällöin Suomen mahdollisuudet pysytellä sodan ulkopuolella ovat hyvin teoreettiset ilman selkeitä poliittisia päätöksiä. Mikäli Venäjä aloittaa sotatoimet Baltiassa, Suomi EU:n jäsenvaltiona joutuu ongelmalliseen tilanteeseen mikäli yksikään Baltian maa pyytää Lissabonin sopimukseen vedoten apua muilta EU:n jäsenmailta sen ohella, että loogisesti kohdistavat avunpyynnön NATO:on. Ranskan toiminnan jälkeen on huomioitava aivan toisella tavalla Lissabonin sopimus ja se, että EU:n jäsenmaille voidaan kohdistaa avunpyyntöjä kriisi-/sotatilanteissa, ja on hyin todennäköistä, että jokin Baltian-maa kohdistaa tällaisen avunpyynnön myös Suomelle. Etenkin Viron kohdalla on syytä huomioida se todennäköisyys, että sieltä lähetetään Suomelle avunpyyntö tapauksessa jossa he joutuvat hyökkäyksen kohteeksi ja siitä syystä, että Suomi & Ruotsi kykenevät toimittamaan nopeiten tiettyä apua (esim. ilmatilansuojelu), koska NATO:lla on alueella kuitenkin vain "kourallinen" koneita ja Puolassa on sitten lisää, mutta se missä määrin niitä on irrotettavissa tuolloin on aivan toinen asia. Niiden vastuulla kun on operoiminen Kaliningradia ja Baltian eteläosia vastaan ja niitä vastassa on Venäjän ilmavoimien yksiköitä Kalingradissa sekä Valko-Venäjällä (jonne on sijoitettuna Venäjän ilmavoimien koneita sekä venäläisiä ilmapuolustusjärjestelmiä). Eli sodan ensimmäisten päivien aikana asetelma voi olla se, että Suomelle ja Ruotsille kohdennetaan pyyntöjä avustaa Baltian ilmatilanpuolustamisessa ja on hyvin oletettavaa, että pyyntöjä tulee muualtakin kuin Baltian alueelta. Kuinka siis reagoida?
Tässä on siis yksi mahdollisuus kuinka Suomi tulee vedettyä mukaan sotatoimiin, jos ulkovallat pyrkivät saamaan Suomen avustamaan Baltian-maita kuinka Venäjä reagoi? Käytännössä Venäjä reagoi ennalta eli asettaa rajat joihin Suomen on tyydyttävä tai muussa tapauksessa Venäjä kohdistaa voimatoimia Suomea vastaan. Eli suoraan sanoen, Moskova ilmoittaa suomalaisille, mikäli tuette balteja, me iskemme jokaista suomalaisyksikköä vastaan. Mitä haluat, että virallinen Suomi tässä tapauksessa tekee? Ei tue Baltian-maita ts. vetäytyy siis Lissabonin sopimuksesta (on jänishousu) vai tukee sotilaallisesti Baltiaa ja tulee vedetyksi mukaan sotaan? Minun vastaus on selkeä (epäisänmaallisuudesta huolimatta) eli rintamasta ei livetä ja Baltiaa tuetaan seurauksista huolimatta.
Tässä skenaariossa siis yksi pyyntö Baltian mailta tai muiden maiden taholta riittää asettamaan Suomen tilanteeseen, jossa on joko avustettava Baltiaa tai kieltäydyttävä avustamisesta ja sen jälkeen oltava käytännössä yksin. Kuka tämän jälkeen olisi halukas avustamaan Suomea, jos Suomi sanoo "EI" pyynnölle tässä tapauksessa? Ja yksinäinen Suomi - en edes halua ajatella tällaista vaihtoehtoa.
Entäpä jos Suomi joutuu sotilaallisen painostuksen tai hybridisodan kohteeksi ja tulee näin vedetyksi mukaan sotaan?
Ahvenanmaa on, kuten toit esille, hiukan syrjässä Itämeren keskeisiltä alueilta mutta toisaalta sen sijaintiin liittyy tiettyjä "etuja" (Suomen kannalta negaatioita) eli siinä missä Saarenmaa ja Hiidenmaa kuuluvat NATO-maa Viroon ja vastaavasti Ruotsin Itämeren alueella sijaitsevat suuremmat saaret Ruotsille, jolla on - käytännössä voimassa oleva - kahdenkeskinen sopimus Washingtonin kanssa, Ahvenanmaa kuuluu sotilaallista puolueettomuuttaan vannottavalle Suomelle, joka erityisesti korostaa tätä ja pyrkii parhaansa mukaan välttämään sellaisen asetelman syntyä, jossa Venäjä näkisi Suomen siirtyvän myös sotilaallisesti läntiseen leiriin. Joten yllätyshyökkäyksen kannalta mikä on hyvin potentiaalinen vaihtoehto jos halutaan hallintaan merkittäviä osia Itämeren pohjoisosista?
Baltia: riski, koska NATO.
Ruotsi: riski, koska sopimus Yhdysvaltojen kanssa.
Suomi: sotilaallisesti liittoutumaton ja liittoutumattomuuttaan korostava.
Paljon riippuu siitä millainen poliittinen johto Suomessa tuolloin on, jos se on määrätietoinen ja osoittaa ankkuroituneensa läntiseen yhteisöön, se vähentää Venäjän offensiivin/kiristyksen riskiä, jos Venäjällä nähdään Suomessa heikkoutta, asetelma voi muuttua aivan toiseksi, josta voi sitten seurata painostusta, kiristystä tai suoranainen offensiivi. Paljon siis riippuu siitä millaisen signaalin Suomi ympärilleen lähettää - ei yksin itään vaan kaikkiin ilmansuuntiin (ja etenkin länteen/Washingtoniin). Tässä kohdin pidän hyvänä sitä, että Niinistö tapaa keväällä Yhdysvaltojen poliittista johtoa - se on kaikella tapaa hyvin merkittävä signaali.
Painotan sitä, että Suomi voi joutua monenlaisen aggression/painostuksen kohteeksi. Venäjälle voi riittää se, että Suomi ei avusta Baltiaa millään muotoa, että Suomi ei häiritse Venäjän operaatiota millään tavalla, että Suomi on rintamakarkuri. Ongelma on sitten siinä, että entäpä jos suomalaiset haluavat avustaa balteja, lähinnä eestiläisiä? Mikä on Venäjän reaktio tuolloin, ja kuinka maamme hallinto reagoi siihen jos suomalaiset haluavat avustaa eestiläisiä heidän jouduttua hyökkäyksen kohteeksi? Tiedän suuren joukon reserviläisiä, jotka ovat valmiit lähtemään sotimaan eestiläisten rinnalle, entä jos Venäjä vaatii maamme hallintoa estämään heidän lähtemisen sotimaan? Esittää ultimaatumin Suomelle?
Jos maamme poliittinen johto taipuu Venäjän painostuksen edessä, voidaanko enää katsoa, että Suomi on ulkopuolinen sodassa?Jos Suomi taipuu yhdessä asiassa, mikä vaatimus seuraa sitä? Tuskin kukaan kuvittelee, että Venäjä tyytyy siihen, että Suomi antaa periksi yhdessä asiassa, sillä jos näin käy kerran, Venäjä kohdistaa Suomeen myös seuraavan vaatimuksen. Seuraus voi sitten olla se, että jollain muulla ilmansuunnalla Suomen asemaa arvioidaan uudelleen (ja tämä on vähintä mitä toivon tapahtuvan). Suomen aseman tulee olla selkeä, se on osa läntistä yhteisöä ja se osana läntistä yhteisöä torjuu Venäjän aggressiot.
Tämä on valitettavan vajaa vastaus kysymykseesi, mutta ehkäpä tämä kaikesta huolimatta avaa asetelmaa hiukan laajemmin etenkin siltä kantilta, että Suomen mahdollisuudet pysytellä kriisin ulkopuolella ovat vähäiset.
Suomi ei ole saari, Donnea mukaillen.
vlad