... Joku asiasta tietävä (vlad, sako, MustatKortit) voisi hieman valaista tuota hakuprosessia ja sen kestoa.
Naton täysjäseneksi pääseminen ei kestä kovinkaan kauaa siitä, kun "hakupaperit" on sisälle jätetty. 1997 Tshekki, Puola ja Unkari kutsuttiin liittymään ja pääsivät jäseneksi jo kaksi vuotta myöhemmin.
Vuonna 1999 perustettiin niin kutsuttu "Vilnan ryhmä", johon mm. Baltian maat kuuluivat, ja tämän ryhmän jäseniä otettiin Natoon vuonna 2004, neljä vuotta itse neuvotteluiden alkamisesta.
Vilnan ryhmä muuten otti käyttöönsä moton, jonka mielestäni voisi ajatella sopivan myös Suomelle ja Ruotsille:
While each country should be considered on its own merits, we believe that the integration of each democracy will be a success for us all and the integration of each democracy will be a success for Europe and NATO. Paino sanalla
demokratia, if u know what I mean.
Mitä Suomeen tulee, niin valistunut veikkaukseni sanoo Suomen olevan täysjäsen noin kaksi vuotta hakemuksen jättämisestä. Toki tähän en ole arvioinut muuttunutta ja kiristynyttä tilannetta Itä-Euroopassa, voi olla että vaikuttaisi hivenen prosessin kestoon.
Lyhyesti tiivistettynä Suomen ja Naton pitäisi käydä läpi seuraavat neuvottelut, heitin kärjistettynä pääkysymyksen kuhunkin kohtaan:
- yleinen poliittinen taso (miksi Suomi haluaa Natoon?)
- talous ja yhteiskunta (mitä Suomi ja PV panostaa jäsenyyteen?)
- diplomatian taso (miten Suomen Nato-jäsenyys vaikuttaa Suomen asemaan osana kv.foorumeita?)
- sotilaallinen taso (miten Suomi osallistuu Naton toimintaan?)
Suomen osalta suurin osa kohdista on ratkaistu jo ennalta, armeijamme on pitkälti Nato-yhteensopiva, suht hyvin koulutettu ja varusteltu. Lisäksi maassa löytyy varmasti halukkuutta ainakin jonkin sortin rauhanturvaoperaatioihin. Tämän lisäksi Suomen motiivit hakea Ruotsin kanssa jäsenyyttä ovat suhteellisen selvät.
Isoksi asiaksi neuvotteluissa Suomen ja Ruotsin suhteen nousisi se, että pidämme yhä asevelvollisuusarmeijan (onnistuu kyllä). Lisäksi tiettyjä sopimuksia sen suhteen, mihin Suomi panostaa, järkevää olisi varmaankin panostaa maavoimiin ja rannikoiden puolustukseen.
edit. muistetaan vielä mainita, että Suomella on hyviä ystäviä Naton sisällä, samoin kuin toki Ruotsillakin. Entinen ja nykyinen pääsihteeri-maa, sekä tietty Baltian maat, erityisesti Viro, jonka presidentti Ilves on huomattavasti arvostetumpi Washingtonissa, kuin yksikään suomalaispoliitikko.